Välkkylästä on hyvät yhteydet kaikkialle
Opiskelijaelämää Oulussa
Tiitu-Lotta Pajun keltaiselta kotiovelta pilkistää pikimusta kuono ja kaksi pitkää korvaa. Daisy-kani toipuu sterilisaatiosta ja oleilee omassa aitauksessaan yksiön eteisessä. Peremmällä tulijoita tervehtii Daisyn lajitoveri Hanu, jota Paju kuvaa uteliaaksi, leikkisäksi ja hellyydenkipeäksi.
Neljännen vuoden prosessitekniikan opiskelija on asunut yksiössään Välkkylässä nyt vuoden. Sitä ennen hän asui solussa.
”Muuttaessani soluun en ollut koskaan asunut yksin, joten ajattelin, että soluasuminen on hyvä välivaihe. Ja niin se olikin. Minulla oli kolme mukavaa kämppistä. Solussa oli isot huoneet ja jokaisella oma jääkaappi ja wc. Vain suihku piti jakaa naapurihuoneen asukkaan kanssa, mutta sinnekin pääsi käytännössä aina halutessaan.”
Paju on aktiivinen järjestötoiminnassa ja on mukana myös ensiapuryhmän toiminnassa SPR:llä. Vähitellen alkoi tuntua, että yksiössä saisi paremmin omaa rauhaa, eikä tarvitsisi potea kämppisten vuoksi huonoa omaatuntoa esimerkiksi myöhäisistä kotiintuloista.
Paju ei ehtinyt kauaa jonottaa yksiötä. Sellainen vapautui syksyllä 2021 heti, kun PSOAS oli saanut purettua uusien opiskelijoiden ruuhkat. Muuttomatka ei ollut pitkä, sillä myös soluasunto sijaitsi Välkkylässä.
”Välkkylä on minulle sopiva sijainti. Linnanmaalle ja muuallekin pääsee hyvin bussilla, ja iso osa opinnoistani on joka tapauksessa etänä. Kaupat ja toisaalta myös rautatieasema ja linja-autoasema ovat lähellä”, Asikkalasta kotoisin oleva Paju luettelee.
”Oulu on oikeasti iso”
Prosessitekniikka alkoi tarkentua Pajun unelma-alaksi lukion loppupuolella. Oulu oli kaupunkina vieras, mutta erityisesti Studia-messuilla tekniikan ständillä tavatut oululaiset naulasivat valinnan.
”Kohtasin tosi mukavia ihmisiä, ja tuli heti tunne, että täällä on laadukasta opetusta ja tuonne haluan itsekin opiskelemaan. Pitkä välimatka toki mietitytti, Asikkalaan on täältä kahdeksan ja puolen tunnin matka. Mutta ajattelin, että kun opiskelija-arki pyörähtää käyntiin, on se kuitenkin sen verran kiireistä, etten edes huomaa välimatkaa. Niin myös kävi.”
Juuri nyt Pajulla on työn alla kaksi kurssia, jotka suoritetaan kokonaan etänä. Linnanmaalla hän piipahtaa muutamana päivänä viikossa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallitustyön merkeissä.
”Olen jakanut viikkoni siten, että tiettyinä päivinä viikosta opiskelen ja tietyt päivät pyhitän järjestötoiminnalle. Pyrin pitämään tietyn opiskelurytmin, vaikka opiskelenkin etänä.”
Linnanmaalle Paju hurauttaa bussilla, vaikka ei pyörämatkakaan hänen mukaansa mahdoton ole.
”Polkupyöräni on tällä hetkellä huollon tarpeessa, joten bussi on ollut toimivampi ratkaisu”, hän nauraa.
”Mielikuvani oli, että Oulu on pienempi kaupunki. Mutta Ouluhan on oikeasti iso.”
Oulu on yllättänyt koollaan.
Yksiö mahdollisti lemmikkihaaveen
Soluun ei voi ottaa lemmikkiä, mutta muutto yksiöön mahdollisti myös lemmikkihaaveen toteutumisen. Hanu tuli Pajulle kahdeksan kuukautta sitten, ja Daisy on totutellut asumiseen Välkkylässä vasta pari viikkoa. Molemmat kanit ovat kodinvaihtajia, joten sopeutuminen uuteen on jännittävää sekä kaneille että omistajalle.
”Hanu sopeutui muutaman viikon tutustumisen jälkeen onneksi hyvin ja toivon, että niin käy Daisynkin kohdalla.”
Noin kolmenkymmenen neliön yksiöön mahtuu sänky, nojatuoli, TV-taso sekä yhdistetty keittiön pöytä ja työpöytä opiskeluja varten. Suuri kaninhäkki on sängyn jalkopäässä.
Paju sanoo viihtyvänsä hyvin kotona ja etäopiskelu on sopinut hyvin siksikin, että kaneilla on seuraa.
Kuin vahvistaakseen omistajansa sanomaa Hanu tunkee aivan Pajun kylkeen kerjäämään rapsutuksia. Se tykkää erityisesti, kun sitä silittää otsasta.
Teksti: Kati Valjus
Kuvat: Mikko Törmänen
