Kirjoja ja historian havinaa – mutta mitä sitä tehdään isona? 

Kun istuskelin lukion penkillä ja mietiskelin mitä haluaisin tehdä isona, ajattelin että historiasta tulisi vain harrastus, jota teen ja tutkailen vapaa-ajalla. Tämän takia lukiossa kävin kursseja sillä mietteellä, että kirjottaisin pitkän matematiikan ja fysiikan, jotta pääsisin johonkin tekniikan alalle. En itseasiassa tiennyt ollenkaan mikä tekniikan ala se olisi, vaikka tiesin joitain asioita niistä ja olin jo siinä vaiheessa varsin tuttu tietokoneiden kanssa.

Ei minua oikeastaan kiinnostanut fysiikka tai sen hyödyntäminen itsessään. Minua motivoi vain se, että siitähän saa rahaa, kun rupee teekkariksi. No, aika pitkälle minä niitä kursseja kävin, mutta en sitten kirjoittanutkaan fysiikkaa, sillä viimeiset kurssit eivät oikeastaan kiinnostaneet ollenkaan.

Päätin siis, että harrastuksesta tulisi elämäntyötä.

Useasti on minulta kysytty eri tilanteissa: ”Työllistyykö teiltä muuten kuin opettajaksi?” Kysymys on täysin ymmärrettävä, sillä onhan selkein kontakti historialta valmistuneeseen historian opettaja peruskoulussa tai lukiossa. Näin se oli itelläni myös.

Ajattelin, että kävisin opiskelemassa ja minusta tulisi historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Siinäpä sitten olisi urani. Nyt olen jo neljännellä vuodella Oulun yliopistolla ja näyttää kyllä siltä, ettei minusta opettajaa tule. Mutta oikeestaan, eipä se minua suuresti haittaa. Olen tajunnut tässä opintojeni ohella, että oikeastaan minusta historioitsijana on moneksi eikä opettajan ura ole ainoa reitti.

Itse asiassa tässä vaiheessa olisi hyvä mainita, että historian opiskelu yliopistossa ei hyvin suurelta osin ole sitä, mitä se oli peruskoulussa. Yliopistossa opetus painottuu paljon enemmän juuri tieteen tekemisen opetteluun, vaikka tietenkin kyllä historiaakin pääsee käsittelemään.

Tässä onkin se konkretia, jonka myötä me kykenemme moneen. Se mikä tekee historian rakastajasta historioitsijan on se, että hän tietää, ettei hänen tarvitse muistaa ulkoa Pähkinäsaaren rauhan tai talvisodan syttymisen päivämääriä.

Historioitsija tietää miten luotettavan informaation löytää ja hän tietää miten asettaa tapahtumat konteksteihinsa ja suhteisiin toisiinsa.

Tässä vaiheessa saatat miettiä, että mitenkäs nämä taidot antavat sinulle työn. No oikeastaan eiväthän ne itse sitä sinulle anna, mutta kuvailisin historiaa ja näitä taitoja pitsan leiväksi ja tomaattikastikkeeksi. Eli niiden päälle kaikki rakentavat sellaisen pitsan mikä on heille mieleinen tai mikä saa heidän nälkänsä hoidetuksi.

Itse olen oppinut monenlaisia taitoja, olen oppinut lukemaan tieteellistä kirjallisuutta niin suomeksi, kuin myös englanniksi, olen oppinut lukemaan vanhoja käsialoja ja epäselviä digitointeja, olen oppinut viittamaan lähteisiin, sekä käsittelemään erilaisia aineistoja ja paljon muuta.

Nämä moninaiset taidot ovat sellaisia, jotka ovat tärkeitä tietenkin akatemiassa, mutta ovat varmasti hyödyllisiä niin museoalalla, arkistoalalla, journalismissa ja kirjallisuudessa, analyytikkona, erilaisissa hallinnon tehtävissä ja paljon muuhun.

Historia on sellainen yleinen pohja, joka opettaa paljon ja joka antaa mahdollisuuden oppia paljon erilaisia asioita.

Historian päälle voit rakentaa ihan sellaisen uran kuin haluat.

PS. Muuten Pähkinänsaaren rauha solmittiin 12.8.1323 ja talvisota puhkesi 30.11.1939.