Joka kirvestä säästää, se metsää vihaa? Arkeologinen tutkimus savotoista ja niiden ympäristövaikutuksista ajalla 1900–1960

Tutkimme metsäsavotoita Pohjois-Suomen alueella aikavälillä 1900–1960. Tulkitsemme metsätyöläisten – tukkijätkien ja kämppäemäntien – jokapäiväistä elämää, kuten vapaa-aikaa, ruokavaliota, hygieniaa ja ylipäätään arjen kokemusta, arkeologisen aineiston pohjalta. Koska metsäsavotoita ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa arkeologisesti, nostaa hankkeemme ensi kertaa lähimenneisyyden metsätyömaat tutkimuksen piiriin arkeologisena kulttuuriperintönä.

Toinen keskeinen tutkimuskysymys liittyy metsätyön ympäristövaikutuksiin. Metsien hakkuu kaupalliseen tarkoitukseen aloitti luonnonmetsien kadon ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen, joka kiihtyi siirryttäessä 1900-luvun puolivälistä tehokkaampiin konesavotoihin. Etsimme savottakohteilta otetuista makrofossiili- ja siitepölynäytteistä kasvi- ja hyönteisindikaattoreita, jotka kertovat hakkuita seuranneista mahdollisista metsälajiston muutoksista.

Kolmanneksi tarkastelemme hakkuiden vaikutusta metsämaisemaan ja tätä kautta ihmisten metsäsuhteeseen. Käytämme taiteellisia ja luovia menetelmiä osana tutkimuksen tiedonhankintaa ja popularisointia. Hankkeen yhteydessä järjestetään yhteisöllisiä työpajoja, joissa yleisöä osallistetaan metsämaiseman muutoksen muistelun ja taiteen kautta.