Kalasivuvirtojen prosessointi arvoaineiksi

Kalarvo

Hanke kehittää paikallisen kiertotalouden arvoketjun kalasivuvirtojen käsittelyyn Kainuussa, tukien biotaloutta ja elinkeinoelämän uudistumista. Se vastaa kalatalousyrittäjien haasteisiin, kuten tiukentuneisiin säännöksiin ja vähentyneisiin turkistarhoihin, muuttamalla kalasivuvirrat lisäarvotuotteiksi. Erityissovelluksena on ylikriittinen CO2-uutto. Oulun yliopistolta ECE ja MITY toteuttavat.

Rahoittajat

ELY logo
Kalaöljyä fiointijäännöksestä
Kalaöljy fileointijäännöksestä

Projektin tiedot

Projektin kesto

-

Rahoittaja

Euroopan rakennerahastot

Rahoituksen määrä

408 032 EUR

Projektin koordinaattori

Oulun yliopisto

Yhteystiedot

Projektin vetäjä

Projektin kuvaus

Hanke on vihreää siirtymää edistävä kiertotaloushanke, jossa kehitetään uusi paikallinen kiertotalouden arvoketju kalasivuvirtojen käsittelyyn. Hanke tukee Kainuun älykkään erikoistumisen kärkitoimialaa biotaloutta biokiertotalouden osalta. Hanke edistää Kainuun ja muun pohjoisen Suomen elinkeinoelämän uudistumista tuottamalla kokemusperäistä osaamista ja arviointeja uusista sivuvirtamateriaalin käsittely- ja jalostusmahdollisuuksista kalasivuvirtojen osalta. Hanke kehittää Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan korkean osaamisen soveltavaa tutkimusta kehittyvän kiertotalouden osalta.


Kalatalousyrittäjät ovat joutuneet uusien haasteiden eteen käsitellessään kaloja ja niistä syntyviä kalasivuvirtoja (fileointi- ja perkuusivuvirrat). Uudet haasteet ovat syntyneet siitä, että turkistarhat pystyvät ottamaan vastaan kalankalasivuvirtoja yhä vähemmän, koska turkistarhojen määrä vähenee rajusti. Samanaikaisesti kalasivuvirtojen käsittelyä koskevat säännökset ovat tiukentuneet. Kalojen sivuvirroista uhkaa tulla kustannusrasite kalaa käsitteleville yrityksille. Kainuulle tämä on erityinen haaste, koska kalasivuvirtoja vastaanottavat biokaasulaitokset ja turkistarhat ovat käytännössä Kainuun ulkopuolella. Tämä hanke vastaa edellä kuvattuun haasteeseen Kainuussa kehittämällä prosessiketjua, jossa kalasivuvirroille kehitetään uusia, innovatiivisia käyttökohteita ja muutetaan kalasivuvirrat kustannusrasitteesta lisäarvotuotteiksi. Tämä tapahtuu esimerkiksi ottamalla talteen arvokomponentteja eri prosessivaiheissa. Kalasivuvirrat sisältävät runsaasti eri arvoaineita, kuten rasvaa (omega 3 -rasvahappoja), proteiinia, bioaktiivisia peptidejä ja entsyymejä, joilla on paljon kaupallista potentiaalia.


Hankkeessa tehdään elinkeinoelämäverkottunutta soveltavaa tutkimusta ja kehitystyötä. Hankevalmistelussa on keskusteltu kainuulaisten kala-alan yritysten kanssa. Hanke on osa hankkeiden kokonaisuutta, jossa ovat mukana Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopisto (Kajaanin Mittaustekniikan yksikkö, ja Ympäristö- ja kemiantekniikan yksikkö). Oulun yliopisto erikoistuu hankkeessa rasvan erotukseen ja sen laadun tutkimiseen kalasivuvirroista. Hankkeessa edistetään ja pilotoidaan uudenlaisten teknologioiden käyttöönottoa kalan sivuvirtojen käsittelyssä, kuten ylikriittistä hiilidioksidiuuttoa. Rasvan erotuksen jälkeen Kajaanin ammattikorkeakoulu saa Oulun yliopiston käsittelemän raaka-aineen, jolle se kehittää jatkohyödyntämiskohteen toukkien rehuna. Myös Luonnonvarakeskus saa Oulun yliopiston prosessoimaa materiaalia proteiinitutkimukseen. Koko prosessille tehdään teknis-taloudellinen selvitys. Tuloksista julkaistaan julkinen raportti.

Projektin tulokset

Kalarvo-hankkeessa on kehittetty prosessi ihmisravinnoksi kelpaavan kalaöljyn tuottamiseen järvikalan suolimassasta. Prosessikuvaan on linkki tekstien alapuolella.

Miksi nimenomaan järvikalan suolimassa eikä kirjolohen suolimassa? Vastaus:

  1. Kirjolohen suolimassan korkeasta rasvaisuudesta johtuen rasvan erottaminen siitä on helppoa, joten rasvanerottamiseen ei kannata kehittää kallista prosessia. Järvikalan kohdalla tilanne on toinen. Rasvaa on vähemmän eikä se kovin helposti erkane muusta massasta.
  2. Järvikalan suolimassasta saadun öljyn rasvahappokoostumus on huomattavasti parempi kuin kirjolohen.
  3. Järvikalassa raaka-ainesaanti on tasaista, kun taas kasvatettua kirjolohta teurastetaan vain tiettyinä hetkinä vuodesta.

Kalaöljyn pitää päätyä nimenomaan ihmisravinnoksi, koska prosessin investointi ja käyttökustannukset ovat suuret, joita ei voida mitenkään kattaa rehuöljyn hinnalla. Kun kalaöljy päätyy ihmisravinnoksi, on tehtaan ulosmyyntihinta jopa 60 euroa per kilo.

Kalarvo-hankkeessa kehitetty prosessi on hyvä. Tämän hetken (2.12.2025) tiedon mukaan jopa 75 prosenttia uutetusta öljystä on suoraan kaupanhyllylle kelpaavaa ilman jatkoprosessia (ehkä vain luonnollinen antioksidantti tarvitaan säilymisajan pidentämiseksi). Eli prosessi olisi vain kolme vaihetta kylmäkuivaus, murskaus ja uutto.

Positiivisista näkymistä huolimatta kaupalliselle toteuttamiselle on reunaehtoja:

  1. Voluumia pitää olla riittävästi, mielellään yli 100 tonnia suolimassaa.
  2. Suolimassa pitää pystyä pakastamaan heti suolistamisen jälkeen.
  3. Laintulkinta pitäisi taipua niin, että suolimassa säilyisi koko ajan elintarvikkeena.
  4. Lopputuote pitäisi tulkita vanhaksi olemassa olleeksi tuotteeksi, ei uuselintarvikkeeksi.

KUVA: prosessi kalaöljyn tuottamisesta järvikalan suolimassasta.