Ongelmasta toimintaohjeeksi ja toimivaksi ohjelmaksi (OTTO)

Syksyllä 2022 kaikkialla havahduttiin siihen, että tekoälystä tuli arjen työkalu, joka on kaikkien ulottuvilla. Yleisesti pohditaan, mikä muuttuu sen myötä työtehtävissä, opiskelussa, opettamisessa ja osaamisen arvioinnissa. Vaikutusten ajatellaan merkitsevän järisyttävän suurta muutosta lähes kaikissa ammateissa ja työtehtävissä. Tekoälyn käytön nopean yleistymisen, arkipäiväistymisen ja käytön laajenemisen arvioidaan sisältävän sekä uhkia että mahdollisuuksia. Koulutuksen näkökulmasta kiinnostavaa on erityisesti se, kuinka tekoälyn uudet käyttötavat vaikuttavat tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja kuinka siitä saadaan parhaiten irti tuottavuuspotentiaali, jonka se kiistatta tarjoaa.

Juuri päättyneen KOTODIPPI-hankkeen ”Koulutustoimintojen digitalisaatio poikkeusoloista palauttavana instrumenttina” (ESR-hanke S22565) ohjausryhmän ja hankehenkilöstön keskuudessa virisi vilkas keskustelu siitä, miten uudet tekoälytuotteet vaikuttavat meneillään olevaan hankkeeseen ja siinä käytettyjen työkalujen käyttöön. Lisäksi keskustelua käytiin erityisesti siitä, millaista uutta koulutusta ja osaamista tässä tilanteessa tarvitaan ja miten nämä saadaan leviämään myös korkeakoulujen ulkopuolelle.

KOTODIPPI-hankkeen aikana myös turvetuotannosta luopuminen ja vihreä siirtymä nousivat ajankohtaisiksi. On varsin ilmeistä, että vihreän siirtymän järkevä toteuttaminen vaatii uusia realistisia teknisiä ratkaisuja, joiden kehittämiseen puolestaan tarvitaan nykyistä parempaa teknistä tietotaitoa ja suurempi joukko ihmisiä, joilta sitä löytyy. Teknisen osaamisen parantaminen edellyttää parempaa ongelmanratkaisutaitoa ja sitä tukevia työkaluja, jotka ovat mahdollisimman monen ulottuvilla. Yksi näistä työkaluista on erilaiset tietojärjestelmät ja tietotekniikka, joiden hyödyntäminen vaatii uudenlaista osaamista ja ajattelutapaa heiltä, jotka joutuvat alaa vaihtaessaan sopeutumaan mahdollisesti täysin uudenlaiseen toimintaympäristöön. 

Kokemuksemme mukaan aikuiskoulutuksen tulisi tuottaa osallistujalleen välitöntä hyötyä, jotta työssä käyvät henkilöt osallistuisivat siihen. Välitön hyöty saavutetaan parhaiten opettamalla esimerkiksi uusia työtä helpottavia ohjelmistotyökaluja. Näillä työkaluilla koulutettavat voivat tuottaa aineistoja, joita he voivat hyödyntää välittömästi ja joita he voivat kehittää edelleen osana omia työtehtäviään. Koulutuksen tulee siis kiinnittyä omiin työtehtäviin ja siinä tulee voida ratkaista omaan työhön liittyviä ongelmia. Samalla selvennetään ja parannetaan ymmärrystä siitä, mihin kaikkeen digityökaluja voi ja kannattaa käyttää.

Nyt suunnitellussa OTTO-hankkeessa ”Ongelmasta toimintaohjeeksi ja toimivaksi ohjelmaksi” KOTODIPPI-hankkeen osallistujajoukkoa laajennetaan opettajista alaa vaihtaviin turvealan työntekijöihin sekä muihin tietotekniikan perustaitoja ja ymmärrystä tarvitseviin henkilöihin, esimerkiksi yrittäjiin. Samalla luodaan pohjaa myös näiden henkilöiden uudelleenkouluttautumiseen. Hankkeessa on pohjimmiltaan kysymys algoritmisen ajattelun oppimisesta. Algoritminen ajattelu on looginen, järjestelmällinen ajattelutapa, jolla monimutkainen tehtävä ositetaan sarjaksi toimenpiteitä käytettävissä olevilla työkaluilla. Kyseessä on geneerinen taito, jota voi hyödyntää käytännössä lähes missä tahansa. Nykyään koulujen uusien opetussuunnitelmien tavoitteisiin kuuluu algoritmisen ajattelun oppiminen. Hankkeen kaikki kohderyhmät ovat kuitenkin sellaisia, joille algoritmista ajattelua ei ole opetettu. Algoritmista ajattelua voidaan opettaa laatimalla systemaattisia toimintaohjeita, joita ositetaan ja tarkennetaan, kunnes ne voidaan muuttaa esimerkiksi toimiviksi ohjelmiksi tai työohjeiksi. Uusia työkaluohjelmia käyttämällä toimivia ohjelmia voidaan tuottaa ja tarkastaa ilman varsinaisia ohjelmointitaitoja. OTTO-hanke tuottaa tulevaisuudessa tarvittavaa, välittömästi eri aloilla hyödynnettävää algoritmisen ajattelun osaamista sekä sitä tukevien työkaluohjelmien käyttötaitoja