Pohjoissaamelainen satukirja ”1956”

Hankkeen tavoite

Hankkeen tavoitteena on pilotoida saamelaisen historiallisen arkistoaineiston palautusta pohjoissaamelaiselle kieliyhteisölle ja samalla ottaa käyttöön uudenlainen eettisesti ja juridisesti kestävä käytäntö alkuperäiskansamateriaalin avoimelle julkaisulle. Hanke on merkittävä, sillä julkaisun kautta palautetaan arkistokokoelmista saamelaiselle kieliyhteisölle arvokasta ja nyt jo pitkälti aktiivisesta kulttuuriperinnöstä poistunutta satu- ja tarinaperinnettä.

Hanke rakentuu uudenlaiselle avaukselle, jossa kiinnitetään erityinen huomio saamelaisen henkisen perinteen yksilö- ja kollektiivioikeuksiin ja alkuperäiskansa-aineiston käytön eettisiin ja oikeudellisiin periaatteisiin. Tavoitteena on myös, että pilotoinnissa luodut käytännöt toimisivat jatkossa testattuna mallina muullekin arkistoaineistojen käytölle. Tämä on merkittävä asia, sillä erityisesti 1900-luvun aikana saamelaista henkistä perinnettä tallennettiin valtavasti eri arkistoihin sekä Suomessa että muissa pohjoismaissa. Näillä aineistoilla on huomattava rooli saamelaiselle kulttuurille ja viime aikoina on käyty laajaa yhteiskunnallista keskustelua juuri alkuperäiskansamateriaalin käytöstä ja omistusoikeudesta.

Hankkeen rahoittajana on toiminut Koneen säätiö ja Oulun yliopiston Giellagas-instituutti.

Hankkeessa käytetty aineisto

Vuoden 1956 äänitteet ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa ja litteraatit Suomalais-Ugrilaisen Seuran arkistossa. Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa on vuosina 2015–2016 ja 2022–2026 suoritettu työ, jossa äänitteiden ja Aikion tuottaman materiaalin pohjalta on translitteroitu tekstit pohjoissaamen nykyortografialle.

Alkuperäismateriaali on erityisen merkittävä, sillä se on vanhin pohjoissaamelaista suullista satu- ja tarinaperinnettä sisältävä kokonaisuus. Materiaali tallennettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimesta kuudelta kertojalta Inarissa ja Utsjoella vuonna 1956. Samuli Aikio litteroi tarkekirjoitukselle materiaalin kokonaisuudessaan jo 1960-luvun alussa ja käänsi sen suomeksi, mutta sen jälkeen tämä huomattavan laaja työ jäi käyttämättömänä arkistoon. Samuli Aikoi julkaisi yhdessä Annukka Aikion myöhemmin kaksi teosta, Girdinnoiaiddi bárdni / Lentonoidan poika (1978) ja Nieida guhte šattai gollegoalsin / Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi (1982), jotka perustuvat yleisemmin saamelaiseen satuperinteeseen mutta myös osittain vuonna 1956 kerättyyn aineistoon.

Hankkeen tulokset

1) Hankkeen ensimmäisenä tuloksena on vuonna 1956 tallennettuja pohjoissaamelaisia satuja sisältävä Alrik Palton Olbmuid rádjái jovden -sarjakuva-antologia. Hankkeen aikana päädyimme julkisemaan materiaalia uudenlaisessa taiteellisessa muodossa, sillä koimme, että satujen kerronnan kielen muokkaaminen konventionaaliseksi satukirjaksi kavesi alkuperäisten esittäjien kerrontaa ja kerronnan kielellisiä tyylipiirteitä merkittävästi. Satukirjan toteuttaminen olisi vaatinut saamenkielisen kirjailijan, joka olisi kertonut sadut uudelleen oman näkemyksensä mukaisesti. Lisäksi hankkeen aikana tehdyn tutkimuksen kautta selvisi, että osa tämän arkistokokoelman saduista on julkaistu jo aiemmin Annukka ja Samuli Aikion kirjassa Girdinnoiaiddi bárdni.

2) Hankkeen tieteellisenä tuloksena on rakennettu vuoden 1956 tallennuksista tieteellinen elektroninen korpus, joka on käytettävissä Oulun yliopiston Giellagas-instituutin Saamelaisessa kulttuuriarkistossa. Korpus on Elan-ohjemassa ja sisältää alkupeärisen äänen, nykyortografian mukaisen transkription ja kielitieteellistä analyysia (muun muassa morfologinen ja syntaktinen analyysi, jotka on tehty yhteistyössä Norjan arktisen yliopiston kanssa ja käyttäen Giellatekno-ohjelmistoa).

3) Hankkeen kolmantena tuloksena olemme kirjoittaneet selvityksen yhdessä juristi Piia Nuorgamin kanssa raportin, jossa pohdimme perinnemateriaalin julkaisun lainopillisia ja eettisiä kysymyksiä. Työ on tehty yhteistyössä hankkeen työryhmän kanssa, johon ovat kuuluneet Marko Jouste, Piia Nuorgam, Veli-Pekka Lehtoja, Ante Aikio ja Alrik Paltto.

4) Hankkeen osana ovat myös Alrik Palton kandidaatintutkielma Suden ja ihmisen muodonmuutos saamelaisessa kertomaperinteessä - SKS:n 1956 vuonna kerättyjen nauhoitteiden susitarinat. (2024) sekä pro gradu -tutkielma Muodonmuutos ja noituus saamelaisessa kertomaperinteessä ja SKS:n 1956 vuonna kerätyissä nauhoitteissa (2026).

Koneen Säätiön painotukset hankkeessa

”Tiedon vapaus” realisoituu saamelaisyhteisön kannalta siten, että kieliyhteisöllä on pääsy heiltä aiempina vuosikymmeninä tallennettuun materiaaliin. Hankkeen kautta palautetaan arkistokokoelmista saamelaiselle kieliyhteisölle satu- ja tarinaperinnettä.

Hanke tukee ”moniäänisyyttä” tuomalla esiin saamenlaisen kerronnan monipuolisuutta ja esimerkiksi saattamalla kuuluviin 1950-luvun pohjoissaamen murrepiirteitä. Mukana on sekä nais- että mieskertojia. Saamelaisalueet ja saamelaiset kieliyhteisöt ulottuvat Suomen rajojen yli myös Norjaan, Ruotsiin ja Venäjälle, ja materiaali mahdollistaa ylirajaisen käytön.

”Rohkeus” tulee esiin hankkeessa tavoitteena mahdollistaa perinteen avoin käyttö uudessa muodossa ja se, että ensimmäistä kertaa alkuperäiskansan kollektiivisen henkisen perinteen oikeusperiaatteita pilotoidaan käytännössä. Hanke on ”pitkäjänteinen” jakaantuessaan kahteen osaan: materiaalin julkaisuun ja sitä seuraavaan taiteelliseen jatkohankkeeseen. Pitkäjänteisyys tulee esiin myös perinteen jatkuvuudessa yli kahden vuosisadan, sillä valtaosa alkuperäisistä kertojista on syntynyt 1800-luvulla. ”Ympäristövastuullisuus” näkyy hankkeessa etäyhteyksin järjestettävien tapaamisten suosimisena.