Sanna Lipkin

Tutkimukseni yhdistää digitaalista arkeologiaa, materiaalisen kulttuurin tutkimusta ja tunteiden arkeologiaa lapsuuden tarkastelemiseksi varhaismodernin ajan Suomessa. Minulla on erityisosaamista kiintymyssuhde‑ ja lapsuudentutkimuksen teorioissa, ja työskentelen pääasiassa digitaalisten menetelmien parissa, kuten arkeologisten tekstiilien 3D‑dokumentoinnin ja tietokonetomografian hyödyntämisessä tekstiilianalyyseissä. Tarkastelen varhaismodernin ajan tekstiilejä merkitysten, muistin ja hoivan kantajina.

Työni keskeinen painopiste on lapsuuden tunteissa ja kiintymyksessä. Tutkin, miten lasten, hoivaajien ja esineiden väliset siteet muodostuivat ja ilmenivät sekä miten materiaaliset ympäristöt välittivät suojelun, menetyksen ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Hautaukseen liittyvillä tekstiileillä oli keskeinen rooli näissä tunnesuhteissa, erityisesti haavoittuvuuden konteksteissa.

Tutkimukseni kohdistuu erityisesti lasten hautaamiseen. Analysoimalla hautaustapoja, hautaesineitä ja lasten hautoihin liittyviä tekstiilejä tarkastelen, miten yhteisöt ymmärsivät lapsuuden, kuoleman ja muistamisen. Kokonaisuutena tutkimukseni tuo esiin varhaismodernin ajan lapsuuden emotionaaliset ja materiaaliset ulottuvuudet ja osoittaa, miten arkeologia voi avata uusia näkökulmia menneisiin elämiin, joita usein pidetään vaikeasti tavoitettavina.

Miula on vienankarjalaišet juuret ta niisi tutkin vienankarjalaišten lašten elošta pakolaisškolišša kumpašet peitokkali tultih Šuomeh 1920-luvulla.