Pohjoinen monitieteinen arkkitehti
Tavallisen ihmisen asialla
Ihmiset muodostavat vahvoja tunnesidoksia rakennettuihin ympäristöihin. Monet kiintyvät syvästi kotitaloihinsa eivätkä viihdy epämieluisassa ympäristössä. Rakennukset ovat Rooman Colosseumista ja Pariisin Notre Damesta lähtien toimineet yhteiskunnallisten ilmiöiden ja eri aikakausien symboleina.
Näin ollen arkkitehdit nostetaan joskus suoranaiseen sankariasemaan kansallisen rakennuskulttuurin kehittäjinä. Arkkitehtuurin professori (tenure) Anu Soikkeli ei ole koskaan ollut kiinnostunut alan tästä puolesta. Hänen uraansa ovat siivittäneet kiinnostus kulttuuriin ja tavallisen ihmisen rooliin.
”Arkkitehtuuri luo hyvinvointia rakennetun ympäristön kautta. Se, miten tavallinen ihminen kokee rakennuskulttuurin, on aina kiehtonut minua.”
Työssään Soikkeli opettaa ja ohjaa arkkitehtuurin opiskelijoita Oulun yliopistossa. Hän luennoi, ohjaa diplomitöitä ja tekee suunnittelua yhdessä opiskelijoidensa, kollegoidensa ja yhteistyökumppaneiden kuten Pohjois-Pohjanmaan liiton kanssa. Hänellä ei ole aikaa omalle tutkimukselleen ihan joka päivä. Mutta kun hän löytää aikaa, häntä kiinnostavat tällä hetkellä erityisesti pienet pohjoisen kylät.
Soikkeli on innoissaan uudesta roolistaan tenure-professorina aiheessa Arctic Architecture and Environmental Adaptation, joka on osa Arctic Interactions and Global Change -tutkimuksen profilaatioaluetta. Osana monitieteellistä tiimiä hän kokee pystyvänsä nyt yhdistämään monipuoliset tutkimuskohteensa ja näin jopa vaikuttamaan arktisen tutkimuksen kehityssuuntaan.
Shishmarefin kylä Alaskassa.
Laajenevat näkökulmat
Anu Soikkeli kiinnostui ensi kertaa arkkitehtuurin historiasta 1990-luvulla erikoistuessaan korjausrakentamiseen. Hän jatkoi historiallisten teemojen parissa myös jatko-opinnoissaan. Vuonna 2000 hän julkaisi väitöskirjansa aiheenaan vanhat suomalaiset pappilat.
”Minusta tuntui, ettei suomalaisen arkkitehtuurin historiaa arvostettu tai tutkittu riittävästi. On surullista, että rakennusten mukana menetämme aineellista kulttuuriperintöämme. Suomessa esimerkiksi sodanjälkeisen jälleenrakennuskauden rakennuksia hävitetään paljon, osa uuden rakennuskannan tieltä ja osa muilla perusteilla.”
Soikkeli löysi tiensä lapsuutensa unelma-ammattiin opettajaksi, kun hän alkoi opettaa vakituisesti Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikössä. Hän erikoistui arkkitehtuurin historiaan ja korjaussuunnitteluun. Samaan aikaan hän halusi itse opiskella enemmän ja tällä kertaa oman alansa ulkopuolella.
Soikkeli opiskeli saamelaista kulttuuria Giellagas-instituutissa, minkä lisäksi hän tarttui monia tutkijoita kauhistuttavaan haasteeseen: hän alkoi kirjoittaa toista väitöskirjaa, tällä kertaa historian oppiaineessa. Hän valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 2014 kirjoittaen itselleen hyvin henkilökohtaisesta aiheesta.
”Kun mieheni isä, joka oli arkkitehti, menehtyi, perin hänen koko arkistonsa. Ensimmäinen ideani oli käyttää näitä kirjoituksia laatiakseni lapsilleni tarinan hänen elämästään. Mutta sitten yllättäen sisäinen tutkijani heräsi eloon alettuani käymään läpi papereita. Kiinnostuin siitä, kuinka arkkitehdin rooli muuttui läpi 1900-luvun mieheni isän pitkän uran aikana.”
Soikkelin mielestä hän on historian opintojensa aikana oppinut uusia hyödyllisiä metodeja ja solminut uusia tärkeitä kontakteja. Ennen kaikkea hän tuntee, että historian opinnot ovat merkittävästi laajentaneet hänen tutkimuksellisia näkökantojaan. Hän on alkanut havaita aiempaa selvemmin rakennetun ympäristön laajempia merkityksiä. Nyt hän näkee arkkitehtuurin historian keinona peilata yhteiskunnallisia muutoksia. Ihmisten kokemukset heijastuvat aineelliseen ja aineettomaan kulttuuriperintöön.
Shishmarefin kylän rantaa.
Monitieteinen Arktis
Soikkeli uskoo oman tutkijan näkökulmansa kehittyneen merkittävästi viime vuosina. Hän alkoi tuoda enemmän yhteiskunnallista kontekstia mukaan tutkimukseensa ja arkkitehtuurin opetukseensa. Sen lisäksi hänen tutkimuksellinen painopisteensä on siirtynyt katsomaan suomalaista rakennusperinnettä laajemmassa kansainvälisessä ja eritoten pohjoisessa kontekstissa.
”Oulun yliopisto on profiloitumassa arktiseksi yliopistoksi. Jotta voimme todella tehdä tuolla roolille kunniaa, arkkitehtuurin yksikössä toteutettavien hankkeiden tulisi sekä käsitellä enemmän pohjoisia aiheita että ottaa enemmän kontaktia pohjoisten alueiden asukkaisiin, mukaan lukien saamelaisiin.”
”Arkkitehtien tulisi kuunnella myös paikallisten ehdotuksia ja näkemyksiä. Vain siten heidän työllään on arkisia käytäntöjä syvempi merkitys.”
Osana Arctic Interactions and Global Change -profiliaatioaluetta Soikkeli on saanut toteuttaa uransa yhtä mielenkiintoisinta kenttätyöprojektia. Vierailuapurahan avulla hän matkusti läntiseen Alaskaan tutkimaan, kuinka paikallinen alkuperäisasukasyhteisö kokee ympäristönsä ja samaistuu siihen. Paikallinen Shishmarefin kylä on ollut intensiivisen mediakiinnostuksen kohteena. Sitä on käytetty laajasti esimerkkinä yhteisöstä, jonka on siirryttävä ilmastonmuutoksen aiheuttamien muutosten vuoksi.
“Kylässä ollessani korostui, että paikallisten mielestä heidän ääntään ei kuulla uuden kylän suunnitteluprosessissa. Eri kulttuuritaustoista olevat ihmiset kokevat ympäristönsä hyvin eri lailla. Ainoa tapa, jolla arkkitehdit voivat palvella kyläläisten intressejä, on tutustua heidän elämäntyyliinsä ja ymmärtää kulttuurien erilaisia arvoja.”
Kokemukset Alaskassa ovat vahvistaneet Soikkelin näkemystä siitä, että arkkitehtuurin tutkimuksen on oltava monitieteistä ympäristöjen paremman yhteissuunnittelun mahdollistamiseksi. Historian opintojen myötä hänen oma ajattelutapansa on laajentunut ja auttanut paremmin ymmärtämään, miten ihmiset käyttävät rakennettua tilaa. Arkkitehdit rakentavat tiloja ihmisille, ja näitä tiloja käyttävien ihmisten äänen tulisi olla kuultavissa suunnittelutyössä. Soikkelin mielestä monitieteelliset lähestymistavat ovat todella hyödyllisiä monilla arktisen tutkimuksen aloilla, ei vain arkkitehtuurissa.
”Kollegani, emeritaprofessori Riitta Nikula kerran totesi arkkitehdin sijoittuvan tutkimuskentässä taidehistorioitsijan ja insinöörin väliin. Tunnistan itseni tästä kuvauksesta. Toivon voivani tuoda tällaisen arkkitehdin näkökulman arktisten ympäristöjen ja vuorovaikutuksen tutkimukseen.”
Teksti: Raita Niva
Pääkuva: Anu Soikkeli
Anu Soikkeli
- Arkkitehti, professori (tenure)
- Asuu: Oulussa, alkujaan Rovaniemeltä.
- Perhe: Mies ja kolme poikaa, joista yksi vielä kotona.
- Paras asia työssäni: Luovuuden käyttö sekä suunnittelussa että tutkimuksessa – tutkimus johtaa jatkuvaan oppimiseen! Itsenäisen työn ja tiimityöskentelyn yhdistäminen. Opettaminen ja oppilaiden kohtaaminen.
- Arkkitehtuuri soveltuu: Kelle tahansa, joka on kiinnostunut ympäristöstä ja rakentamisesta. Luoville ja uteliaille ihmisille.
- Harrastukset: Eri kulttuureihin tutustuminen, vaeltaminen ja sukututkimus.