Eläinmuseon kokoelmat

Museon oman keräystoiminnan (selkärangattomat eläimet) lisäksi kokoelmia kartuttavat yksityiset henkilöt ja viranomaiset toimittamalla kuolleina löydettyjä eläimiä museoon.

Museon kokoelmat ovat lajien DNA-tunnisteiden kehittämisessä olennainen voimavara. Museo on viime aikoina edistänyt kokoelmien digitointia ja muuta historiallisen tiedon tallennusta ja käyttöä tutkimuksessa.

Selkärankaisten eläinten tutkimuskokoelmiin on talletettu yli 50 000 näytettä. Selkärankaisnäytteistä nisäkkäiden osuus on yli 80 %. Lintunäytteitä on runsaasti etenkin petolinnuista ja esimerkiksi noin 600 joutsenesta.

Museolle on koottu edustava vertailusarja selkärankaisten eläinten luiden määrittämiseksi. Se tarjoaa erinomaisen käsikirjaston ekologisen, paleontologisen ja arkeologisen tutkimuksen avuksi.

Museon linnunmunakokoelma koostuu n. 3000 pesyeestä. Munien keräily oli tärkeä lintuharrastusmuoto 1900-luvun alkupuolella, ja kokoelma onkin kerätty suurimmaksi osaksi v. 1900–1950 Einari Merikallion ja Wäinö Wallin toimesta.

Selkärangattomien eläinten tutkimuskokoelmassa on arviolta puoli miljoona yksilöä ja näistä muodostuu sekä neuloitettuna että nesteessä säilöttynä erinomaiset pohjoisen alueen määritetyt vertailuaineistot. Selkärangattomista eläimistä erityisesti perhosten ja kovakuoriaisten kokoelma on kattava ja edustava, ja kokoelmiin kuuluu useiden lajien tyyppiyksilöitä eli yksilöitä, joiden perusteella laji on määritetty.

Eläinten lajintuntemusopetusta varten museolle on koottu opintokokoelmat sekä selkärankaisista että selkärangattomista eläimistä. Opintokokoelmat sijaitsevat ekologian ja genetiikan tutkimusyksikön tiloissa sekä yliopiston J-käytävällä.

Kokoelmat ovat niin tutkijoiden kuin opiskelijoidenkin käytettävissä. Ota yhteyttä henkilökuntaan, jos haluat tutustua kokoelmiin tarkemmin.