Kalaverkkojen kierrätyksen halutaan rantautuvan Suomeenkin
Monilla toimialoilla on pystytty viime vuosina vähentämään muovia, mutta kalastus vaatii edelleen vahvoja ja kestäviä muovista valmistettuja välineitä.
”Jotta kalastuksen vaikutuksia merten muoviongelmaan voitaisiin vähentää, elinkaarensa loppua lähestyvät kalastusvälineet tulisi poistaa käytöstä ja kierrättää asianmukaisesti, ennen kuin ne rikkoutuvat ja jäävät haamuverkoiksi merelle”, sanoo tutkijatohtori Jenni Ylä-Mella Oulun yliopistosta.
Laajennettu tuottajavastuu (EPR, extended producer responsibility) on tekemässä verkkojen keräyksen pakolliseksi myös Suomessa. Siirtymäaikaa on vuoden 2024 loppuun saakka. Vastuun laajeneminen perustuu EU:n kertakäyttömuovidirektiiviin eli SUP-direktiiviin.
”Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat joutuvat pystyttämään käytöstä poistettaville kalastusvälineille keräysjärjestelmän. Kuluttajat ovat Suomessa palauttaneet tyhjiä pulloja vuosikymmenien ajan ja elektroniikkajätettäkin yli kymmenen vuotta. Nyt meidän pitää toimia samoin kalastusverkkojen kanssa, kun ne ovat tehneet tehtävänsä”, Ylä-Mella toteaa.
Pelkästä keräyksestä uusiokäyttöön
Oulun yliopiston tutkijat tekivät alkukesästä Perämeren kalasatamille kyselyn, jonka perusteella verkkojen erilliskeräystä ei alueella vielä tehdä. Lisäksi kalastajat ja satamat tietävät sääntelyn muuttumisesta vasta vähän. Kyselyyn vastasi 12 satamaa.
”Oma asiansa on toki meidän laaja sisävesikalastus ja vapaa-ajan kalastajat mökkeineen. Suomen lainsäädännössä on päätetty ulottaa laajennettu tuottajavastuu kattamaan myös sisävedet, vaikka alkuperäinen EU-direktiivi koskee vain merikalastusta”, sanoo projektipäällikkö Niko Hänninen Oulun yliopistosta.
Uusi EPR-sääntely koskee nimenomaan kalastusvälineiden valmistajia ja maahantuojia. Heillä on velvollisuus järjestää muovia sisältävien kalastuslaitteiden keräys, mutta laajempi kierrätys ja materiaalien uusiokäyttö eivät ainakaan vielä tässä vaiheessa tule pakolliseksi.
Sen sijaan tutkijat ovat innokkaita tarkastelemaan asiaa laajemmin.
”Kansainvälisessä hankkeessamme selvitetään, mitä kerättäville verkoille olisi tehtävissä ja miten niiden materiaalit ovat kierrätettävissä ja hyödynnettävissä paremmin. Tässä auttavat muilta alueilta saatavat parhaat käytännöt”, kertoo Niko Hänninen.
Käytöstä poistettujen kalastusvälineiden keräysjärjestelmän pystyttäminen on haastava tehtävä, varsinkin pohjoisen alueilla, joilla välimatkat ovat pitkiä ja asukkaita harvassa.
Esimerkiksi Ruotsissa Sotenäsin kunta on edelläkävijä kalastusvälineiden kierrätyksessä. Kunnassa toimii Ruotsin ainoa merikierrätyskeskus, joka vastaanottaa merestä löydettyjä ja käytöstä poistettuja verkkoja ja mertoja koko Etelä-Ruotsin alueelta. Hyväkuntoiset haamupyydykset voivat palata meriin korjauksen jälkeen, kun taas käyttöikänsä päähän tulleet yksilöt puretaan ja näistä saatavat uudelleen käytettävät muovit toimitetaan eteenpäin uusiokäyttöä varten.
Alueelta tulee meillekin tuttuja kalanjalostebrändejä, kuten Abban tuotteita. Sotenäs sijaitsee Ruotsin länsirannikolla Göteborgista pohjoiseen.
EU-rahoitteisessa CIRCNETS-hankkeessa tuetaan käyttöiän loppua lähestyvien kalastusvälineiden kierrätystä, jonka myötä niiden materiaalit voitaisiin hyödyntää uudelleen. Pohjoinen Periferia ja Arktis 2021–2027 -ohjelmasta rahoitettava CIRCNETS tuo yhteen asiantuntijoita Euroopan eri laidoilta. Hankekumppanit ovat vesi-, energia- ja ympäristötekniikan tutkimusyksikkö Oulun yliopistosta, MarEco Ltd (Islanti), Sotenäsin kunta (Ruotsi), Galwayn yliopisto (Irlanti), NTNU-yliopisto (Norja) ja Western Development Commission (Irlanti).
Lisää tuottajavastuun laajenemisesta kalastusvälineisiin
Kalastusvälineiden kierrätetystä materiaalista voi valmistaa monenlaisia uusia tuotteita. Kuva Niko Hänninen