Onnistumme yhdessä: Tutkija Olli Haanpää ja paikallinen aktiivi Pentti Marttila-Tornio elvyttävät Kiiminkijokea entiseen loistoon
Ylikiiminkiläisellä Pentti Marttila-Torniolla ja Oulun yliopiston tutkijalla Olli Haanpäällä on yhteinen tavoite. He haluavat nähdä lohen palaavan Kiiminkijokeen ja ihmisen ja luonnon toimivan sopusoinnussa. Tämän eteen eri toimijat ovat tehneet työtä Kiiminkijoen valuma-alueella pitkään, ja nyt tulokset alkavat näkyä.
Yliopiston tutkijat ovat tulleet mukaan alueen ennallistamistöihin ja ilmastotoimiin liittyvään tutkimukseen vuonna 2022 Kiiminkijoen valuma-alueen maankäyttöä tarkastelleen MATKI-hankkeen myötä, jota toteuttamassa olivat myös Luonnonvarakeskus ja Suomen metsäkeskus. Yliopisto järjesti hankkeessa työpajoja, joissa yhdessä alueen eri toimijoiden kanssa luotiin alueelle maankäytön toimenpidesuunnitelma, johon kuului myös ennallistamiskohteita.
Toimiva yhteistyö paikallisten ja yliopiston tutkijoiden välillä on edellytys pitkäjänteiselle työlle, jota ympäristön tilan parantaminen vaatii.
”Tutkimus tarvitsee kotipaikan. Jos tutkimusta ja ennallistamista ei sidota paikkaan, jossa sitä tehdään, jäävät hankkeet kertaluontoiseksi eikä saada aikaiseksi suurempaa vaikuttavuutta”, Olli Haanpää kertoo.
Tutkimus ei onnistu ilman paikallisten tietoa
Hankkeen kautta kulttuuriantropologian alan väitöskirjaansa tekevä Haanpää pääsi tutustumaan jokivarren asukkaisiin ja yhdistyksiin. Häneen tehtävänään on ollut rakentaa yhteistyötä paikallisten ihmisten kanssa ja muodostaa ymmärrys siitä, ketkä alueella toimivat ja tietävät luonnon tilasta.
Marttila-Tornion kanssa Haanpää päätyi vaihtamaan ajatuksia heti tutkimuksensa alkumetreillä kartoittaessaan aktiivisia henkilöitä.
Ikänsä Ylikiimingissä asunut Marttila-Tornio toimii puheenjohtajana useassa paikallisessa yhdistyksessä ja tuntee Kiiminkijoen alueen perin pohjin. Hän on ollut mukana Kiiminkijoen alueen vesienkunnostushankkeissa 2000-luvun alkupuolelta asti ja seuraa edelleen vesien tilaa.
Kalastajanakin leipänsä ansainnut mies muistaa ajat, jolloin joesta nousi vielä arvokalaa. 1980-luvulla alkanut turvetuotanto kuitenkin pilasi vedet ja hävitti kalakannat.
”Eihän yliopiston tutkijoilla ollut ymmärrystä siitä, millainen tämä Kiiminkijoen alue on. Minulla noita pohjatietoja on olemassa ja yhdessä saimme hyvän paketin rakennettua”, Marttila-Tornio kertoo.
Syväsukellus paikalliseen tietoon on ollut yliopistotutkijoille tarpeen.
”Pelkästään karttoja tarkastelemalla ei voida tietää, mitä alueen ennallistamiseksi kannattaa tehdä. Pitää tietää keitä alueella toimii ja ketkä esimerkiksi omistavat maita”, Haanpää kertoo.
Paikalliset yhdistykset puolestaan hyötyvät yliopiston kaltaisten suurten organisaatioiden vetoavusta.
”Yhdistyksissä ja yksittäisillä ihmisillä on paljon tietoa, mutta sitä ei osata välttämättä kohdistaa oikeisiin paikkoihin. Myös rahoituksen hakemisessa ja koordinoinnissa yliopiston väestä on ollut suuri apu”, Marttila-Tornio kertoo.
Luottamus syntyy yhteisen pöydän ääressä
Paikallisten kanssa työskennellessään Haanpää on huomannut, miten tärkeää onnistuneen tutkimuksen kannalta hyvä ja luottamuksellinen yhteistyösuhde tutkijoiden ja kansalaisten välillä on.
”Paikallisilla ihmisillä on todella paljon tietoa alueista. Voimat yhdistämällä saadaan aikaan paljon enemmän.”
Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että luottamus saavutetaan yhdessä tehden ja kasvotusten keskustellen.
”Ihmiset pitää saada saman pöydän ääreen – ja luontoon! Olli on monet kerrat ollut mukana hakemassa vesinäytteitä Puolangalta Haukiputaalle asti ja nähnyt mitä työ on käytännössä”, Marttila-Tornio kertoo.
Yhteisesti muodostettu tavoite sitoo tekemään töitä kohti jaettua päämäärää.
”MATKI-hankkeessa tutkimuksen osapuolet loivat yhteisen vision, johon kaikki pystyivät sitoutumaan. Ja sitä lähdimme yhdessä toteuttamaan”, Haanpää sanoo.
Luonnon tilan parantaminen vie aikaa
Tutkimus ja ympäristön ennallistaminen ovat molemmat asioita, joiden eteen työtä tulee tehdä pitkäjänteisesti. Yliopiston tutkijoiden mukana ennallistamisessa otetaan paremmin huomioon koko valuma-alue ja työtä tehdään pitkällä aikajänteellä.
”Pyrimme saamaan aikaan positiivisen kierteen. Kun luonto voi paremmin, herättää se ihmiset huomaamaan, että asioihin voi vaikuttaa. Kiinnostus alueeseen lisääntyy, ja saadaan tukea myös uusille hankkeille ja uusia alueesta innostuneita tutkijoita”, Haanpää sanoo.
Konkreettisten muutosten esittäminen ja tulosten esittely on tärkeää paikallisten toimijoiden motivoinnissa.
”Yksittäisen metsätilan omistajan on vaikea sitoutua ympäristötoimiin, jos ei tiedä mitä vaikutusta niillä on. Kun voimme esimerkiksi lukuja esittelemällä osoittaa, miten vesistön tilannetta voidaan parantaa, on ihmiset helpompi saada mukaan”, Haanpää kertoo.
Marttila-Tornio seuraa ilahtuneena, mitä eri toimijoiden yhteistyöllä on saatu aikaan.
Tulevien polvien hän toivoo jälleen näkevän lohen uiskentelevan Kiiminkijoessa.
”Kyllä siitä tulee hyvä mieli, kun näkee tehdyn työn tulokset. Vesistöjen kunnostaminen ei ole yksinkertaista hommaa mutta periksi ei anneta.”
Onnistujat
Olli Haanpää
Työ: Väitöskirjatutkija Oulun yliopistossa
Koulutus: Yhteiskuntatieteiden maisteri
Motto: Luontosuhdetta ennallistamalla elpyy sekä luonto että ihminen.
Pentti Marttila-Tornio
Työ: Eläkkeellä, tehnyt työuran mm. maanviljelijänä, kalastajana, metsätöissä ja rekkakuskina
Koulutus: Peruskoulu
Motto: Kiiminkijoesta tehdään lohijoki!