Syntyvyyden lasku on uhka myös uhanalaisille saamen kielille

Oulun yliopiston Giellagas-instituutti vaalii saamen kielten ja kulttuurin asemaa. Kiinnostus molempiin on pienessä nosteessa, mutta syntyvyyden lasku voi tarkoittaa tulevaisuudessa opiskelijapulaa.
Sigga-Marja Magga
Sigga-Marja Magga on käsityöihmisenä myös tutkinut duodjia eli saamenkäsitöitä. Kaulahuivi on Maggan itse kangaspuilla kutoma. Taustalla Outi Pieskin teos.

Giellagas-instituutin johtajalla Sigga-Marja Maggalla on aihetta iloon: kiinnostus saamen kieliin ja kulttuuriin ovat nosteessa Oulun yliopistossa.

“Se kertoo siitä, että halutaan ymmärtää, mitä saamelaismaailmassa tapahtuu ja ollaan uteliaita alkuperäiskansakieliä kohtaan. Opiskelijamme jakautuvat saamen kielten opiskelijoihin ja saamelaisen kulttuurin opiskelijoihin, mutta koska kieltä pitää osata ymmärtääkseen kulttuuria, myös saamelaisen kulttuurin opiskelijat opiskelevat jotain kolmesta saamen kielestä.”

Saamen kielistä erityisesti inarinsaame ja koltansaame ovat erittäin uhanalaisia.

“Koltansaamea puhuu vain noin 350 ihmistä. Koulutus ja tutkimus ovat tärkeää elvytystyötä. Tänä vuonna saimme ennätysmäärän hakijoita koltansaameen, peräti 11 kappaletta. Jos saamme koulutettua viisi koltansaamenkielistä ihmistä, se on valtava saavutus kieliyhteisölle”, Magga iloitsee.

Saamen kieltä osaavat työllistyvät hyvin muun muassa opettajiksi, tutkijoiksi, kääntäjiksi, kielenhuollon ja kieliteknologian asiantuntijoiksi sekä saamenkieliseen mediaan ja hallintotehtäviin.

Magga itse kasvoi saamelaisyhteisössä, mutta vaikka hän kuuli kieltä koko ajan, tuohon aikaan oli tyypillistä, että lapsille puhuttiin vain suomea. Näin ollen kielitaito jäi passiiviseksi.

“Otin pohjoissaamen kielen takaisin noin kaksikymmentä vuotta sitten”, Magga kertoo.

Saamen kielet eroavat toisistaan jonkin verran, ja on tyypillistä, että yhtä saamen kieltä osaava ymmärtää muitakin kieliä, vaikka osaisi puhua ja kirjoittaa vain yhtä.

Suomalaiset tietävät alkuperäiskansastaan lopulta vähän

Giellagas-instituutin pohjoissaamen linjalle hakeudutaan jo olemassaolevalla, hyvällä kielitaidolla. Saame vieraana kielenä -opintoihin osallistuu sivuaineopiskelijoita erilaisilla taustoilla, ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita myöten.

Yksi syy opiskelijoiden kiinnostuksen lisääntymiseen on etäopiskelumahdollisuus.

“Saamelaiset eivät välttämättä halua lähteä kotiseudultaan. Monella on oma elämä esimerkiksi poronhoitoineen pohjoisessa. Vastaavasti etäopiskelu mahdollistaa kielitieteilijöille osallistumisen saamen opiskeluun mistä päin tahansa.”

Saamelaisuuden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille yliopisto on usein ensimmäinen kosketus saamelaiskulttuurin ymmärtämiseen.

“Suomalaiset tietävät omasta alkuperäiskansastaan lopulta todella vähän, mikä on harmillista. Kouluissa ei juuri kerrota saamelaisuudesta. Tästä syntyy väärinkäsityksiä ja ennakkoluulojakin.”

Saamen kielet ovat nosteessa nyt, mutta taustalla leijuu myös uhka: syntyvyyden lasku verottaa myös saamelaisyhteisöä, minkä seurauksena kielten puhujat vähenevät entisestään. Magga pohtii erityisesti pohjoissaamen asemaa: millaisen kielitaidon lapset saavat kouluissa ja mistä saadaan opiskelijoita, jos ikäluokat pienenevät sitä tahtia kuin nyt on ennustettu?

Traumat ja maankäyttö pinnalla taiteessa ja tutkimuksessa

Oulu on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki, ja saamelaisuus on näkynyt kaupungissa taiteen kautta enemmän kuin koskaan ennen. Oulun taidemuseo teki kävijäennätyksensä saamelaisaiheisella näyttelyllään.

Oulun teatteri toi näyttämölle tilausooppeta Ovllán. Se oli tarina pojasta, joka jätettiin lapsena suomalaiseen kouluun ja asuntolaelämään ja opetettiin häpeämään juuriaan.

Ovllán tarina on saamelaisten historiassa valitettavan tosi.

“Kaksi teemaa ovat tällä hetkellä pinnalla sekä taiteessa että tutkimuksessa, ja ne ovat juuri nämä asuntolasukupolvien ylisukupolviset traumat sekä toisena teemana kolonialistiset, maankäyttöön liittyvät näkökulmat. Saamelaistaiteilijoiden taide on tällä hetkellä hyvin kantaaottavaa. Todella monet taiteilijat ovat myös yhteiskunnallisia keskustelijoita”, Magga kertoo.

Oulu on pohjoisen yliopistokaupunkina saamelaisten tiivis keskittymä.

“Me tiedämme, että meitä on satoja, mutta ei saamelaisuus ulkopuolisille näy. Emme silti täysin voi sulautua suomalaisiin, sillä monet meistä paljastaa lopulta nimi, kuten minutkin”, Magga hymyilee.

Giellagas-instituutti

Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan alla toimiva yksikkö.

Perustettu vuonna 2001.

Giellagas-instituutilla on opetus- ja kulttuuriministeriön osoittama valtakunnallinen vastuu saamen kielten ja saamelaisen kulttuurin opetuksesta ja tutkimuksesta

Oulun yliopistossa voi opiskella kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.

Neljäs pääaine on saamelainen kulttuuri.

Opiskelijoita on kaikki linjat ja jatko-opiskelijat mukaan lukien vuonna 2026 noin 70.

Giellagas-instituutissa toimii myös Saamelainen kulttuuriarkisto.

Teksti Kati Valjus, kuvat Mikko Törmänen

Luotu 12.5.2026 | Muokattu 12.5.2026