Tiedettä pitkän kaavan mukaan – kohorttitutkimus avaa ovia tulevaisuuden tutkijoille

Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 on koko elinkaaren kattava tutkimus, johon on osallistunut yli 12 000 vuonna 1966 syntynyttä lasta silloisista Oulun ja Lapin lääneistä. Vuonna 2026 tutkimukseen osallistuvat ihmiset täyttävät 60 vuotta, jolloin heistä kerätään jälleen suuret määrät aineistoa tutkimusta varten. Kohortti 1966 ja 80-luvulla käynnistetty kohortti 1986 ovat ainutlaatuisia Suomen mittakaavassa ja myös kansainvälisesti merkittäviä, sillä näin pitkäaikaisia väestöseurantoja on maailmassa vain vähän.

Kohorttitutkimuksen tieteellinen johtaja, professori Sylvain Sebert, kasvoi Ranskassa meren äärellä ja haaveili nuorena urasta meribiologina. Jacques Cousteaun merenalaiset seikkailut olivat lumonneet niin hänet kuin lukemattomat muut sekä Ranskassa että ympäri maailman. Sebert ei kuitenkaan arvannut, että hänen polkunsa veisi hänet ennen pitkää jatkamaan Paula Rantakallion aloittamaa työtä kauas Ranskasta, Oulun yliopistoon.

Nuoruuden haaveista huolimatta Sebertistä ei tullut meribiologia, mutta biologi kuitenkin. Hän on keskittynyt tutkimuksessaan ravitsemustieteeseen ja lihavuuteen liittyvään ongelmakenttään.

“Valmistuin melko aikaisessa vaiheessa lihavuuskriisiä ja halusin ymmärtää paremmin ruokahalun hallintaa, aivojen ja kehon välisiä yhteyksiä. Minua kiinnosti jo silloin ja vieläkin, miten lapsena hankitut ruokatottumukset ovat yhteydessä lapsuuden lihavuuteen ja diabetekseen”, Sebert kertoo.

Sebertin työ perustui eläinmalleihin ensin Ranskassa ja sittemmin Nottinghamissa Isossa-Britanniassa, missä hän tutki äidin ravitsemuksen ja sikiönkehityksen välistä suhdetta. Sebert huomasi pian, että vaikka eläinten käyttäytymisestä johdetut kokeelliset mallit ovatkin äärimmäisen mielenkiintoisia tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta, niillä ei pysty täysin kuvaamaan, mitä ihmisissä tapahtuu.

“Tällaisia sairauksia ei voi ajatella pelkästään biologisten, sosiaalisten ja geneettisten tekijöiden summana, vaan ne ovat paljon monitahoisempia. Niiden tutkiminen on haastavaa, eikä ole välttämättä edes relevanttia yrittää jäljitellä näitä ilmiöitä eläimissä. Monimutkaisia ongelmia täytyy ymmärtää monitieteellisellä lähestymistavalla useiden eri näkökulmien kautta.”

Uutta näkökulmaa

Monitieteellisen tutkimuksen arvostaminen sai Sebertin vuonna 2005 mukaan aidosti monitieteelliseen ja monikulttuuriseen EU-projektiin nimeltä Early Nutrition Programming Project. Hän työskenteli tuolloin Lontoon Imperial Collegessa ja tutustui hankkeessa Marjo-Riitta Järveliniin, joka toimi samassa oppilaitoksessa epidemiologian professorina. Järvelin oli samaan aikaan myös Oulussa syntymäkohorttien tieteellisenä johtajana, ja tämä tapaaminen vei Sebertin paitsi epidemiologian pariin, myös Ouluun.

“En tiennyt siinä vaiheessa tällaisesta kohorttitutkimuksesta mitään. Kuuluin kokeellisen tieteen edustajiin, emmekä me välttämättä ymmärtäneet, miksi epidemiologiasta pitäisi olla niin innoissaan”, Sebert naurahtaa.

“Siihen aikaan tutkijat keräsivät aineistoa kohortin 1966 henkilöistä, jotka täyttivät 46 vuotta. Heillä oli kädet täynnä aineistonkeruun kanssa, joten he eivät ehkä ehtineet itse pysähtyä miettimään työn tärkeyttä. Ulkopuolisen silmin oli helppoa nähdä, miten rikas ja merkittävä aineisto on kyseessä. Se, että pienessä Oulu-nimisessä pohjoisen kaupungissa tehtiin näin arvokasta tutkimusta, oli myös pienimuotoinen shokki.”

Maidenvälisen yhteistyön rakentamista

Sebert liittyi Järvelinin johtamaan kohorttitutkimukseen. Pian hän huomasi, että maantiede aiheutti tiettyjä haasteita hänen työlleen. Lontoosta käsin suomalaista populaatiota tutkiva ranskalainen tiedemies päätti virtaviivaistaa asioita ja vuonna 2012 hän muutti perheineen Ouluun. Ensi alkuun Sebert teki tutkimusta ja siirtyi pikkuhiljaa biologiasta epidemiologian pariin. Vähitellen Sebert alkoi myös miettiä, miten kohorttitutkimuksen kansainvälistä ulottuvuutta voisi kasvattaa pelkän paikallisen näkökulman sijasta. Eräs esimerkki Järvelinin ja muiden kanssa toteutetuista EU-hankkeista oli DynaHEALTH-konsortio, jossa etsittiin elämänmittaista strategiaa, jolla vähentää lihavuuden riskiä ja siihen liittyvää kakkostyypin diabetestä. Konsortiota koordinoitiin Oulun yliopistosta käsin.

“Oulun kohorttitutkimus on erittäin laaja ja arvokas aineiston, laadun ja resurssien mittapuulla mitattuna, mutta Euroopassa on muitakin vastaavia tutkimuksia. Meistä oli tärkeää rakentaa vankkaa tutkimusyhteistyötä muiden kohorttien kanssa ja katsoa, miten ne voivat täydentää toisiaan”, Sebert sanoo.

Eräs yhteishanke on ollut eri maista saadun datan harmonisointi. Yksinkertaisimmillaan se voi olla esimerkiksi eri mittayksiköiden kääntämistä Iso-Britannian ja Euroopan välillä, mutta harmonisointi tarkoittaa myös sitä, miten voidaan verrata monisyisiä asioita kuten alkoholinkulutusta, psykologisia tekijöitä, käyttäytymistä, ja niin edelleen. Sebertin mukaan tällaisilla hankkeilla on saatu aikaan tukeva perusta tulevaisuuden yhteistyölle. Uusi terveellisen ikääntymisen tutkimukseen liittyvä EU-hanke nimeltä STAGE (Stay Healthy Through Ageing) onkin jo alkanut.

“Elinkaaren mittainen aineisto on käänteentekevää tällaisessa tutkimuksessa. Sen avulla yritetään tunnistaa aikaisimmat riskitekijät, jotka voitaisiin eliminoida. Tiedämme itse asiassa hyvin vähän ihmisen vanhenemisesta, ja monet asiat ovat spekulaation tasolla. Se johtuu siitä, että eri populaatioiden väliset poikkileikkaukset nähdään yleensä vain lyhyeltä ajalta. Missään nimessä täyttä historiaa ei ole ollut käytössä. Sukellamme koko ajan tuntemattomaan ja se on hyvin jännittävää”, Sebert sanoo.

Ensi vuoden aineistonkeruu on valtava logistinen ponnistus, mutta se tuottaa jälleen jättimäiset määrät tietoa tutkijoiden käyttöön. 60-vuotiaiden keskuudessa voi odottaa näkevänsä jo kognitiivisia häiriöitä tai sellaisten ensioireita sekä aivojen kykyä muuttua. Sebert huomauttaa, että kuuden vuosikymmenen aikana teknologia on kehittynyt myös valtavin harppauksin, mikä on avannut paljon uusia uria tutkimukseen ja aineistonkeruuseen.

“On hurjaa kuvitella, mitä kaikkea voimmekaan havainnoida ja löytää aivotoiminnasta uusilla tarkoilla ja kajoamattomilla mittaustavoilla. Aiemmin joku saattoi miettiä, että voisiko dementiaa estää. Vastaus on ollut aina, että ei voi, niin vain käy. Mutta emme me tiedä sitä varmasti. Voi olla keinoja hidastaa dementiaa, estää sitä tai jopa parantaa se”, Sebert pohtii.

Syntymäkohorttien aineisto on aarreaitta kenelle tahansa tutkijalle, mutta sieltä saadaan myös tietoa ja tukea julkisen terveyspolitiikan kehittämiseen. Ikääntyminen on väestörakenteen ja terveydenhuollon haaste niin Suomessa kuin muualla Euroopassa, ja tämäntyyppisellä tutkimuksella saadaan niihin suoria vastauksia.

“Nyt jo on ällistyttävä ajatella, miten paljon yhteiskuntamme on muuttunut vuodesta 1966, jolloin meidän kohorttitutkimuksemme alkoi. Saati sitten, millaiseksi se muuttuu seuraavan 60 vuoden aikana”, Sebert sanoo.

Tärkeä perintö

Sebertiä on aina työssä ajanut eteenpäin tieteellinen uteliaisuus. Kohorttitutkimuksen parissa hän on löytänyt toisen, ehkä henkilökohtaisemmankin merkityksen työlleen.

“On todella hienoa tehdä tätä tutkimusta siihen osallistuvien ihmisten kanssa. Kohorttiin kuuluvat ihmiset ovat hyvin uteliaita tutkimuksen etenemisestä ja erittäin ylpeitä siitä. Se on identiteetti. Teemme yhä enemmän osallistavaa tutkimusta ja saamme kansalaisia mukaan tutkimuksen tekemiseen uusilla tavoilla ja se on erittäin hienoa myös siksi, että sillä horjutetaan tieteellistä norsunluutornia”, Sebert sanoo.

Ehkä professori Paula Rantakallio ei 1960-luvulla täysin nähnyt, miten hänen tutkimuksensa tulisi kehittymään muiden käsissä. Rantakallion aloittamaan tutkimukseen tarttui innokas Marjo-Riitta Järvelin, joka veti sitä 30 vuoden ajan. Nyt viestikapula on Sylvain Sebertin kädessä. Tätä on tutkimus, Sebert sanoo.

“Sitä aloittaa jotain, eikä osaa yhtään aavistaa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän tutkimuksen myötä on kasvanut jo useita tutkijasukupolvia. Kohorttitutkimuksen pohjalta on julkaistu yli 1800 artikkelia vuoden 1968 jälkeen. Minä ja muut jatkamme nyt tämän perinnön kanssa, ja se on minulle kunnia-asia. Tätä ei sovi mokata”, Sebert hymyilee.

Teksti: Janne-Pekka Manninen
Kuvat: Mikko Törmänen