Tutkijat: Suomen vesihuolto putkirempan edessä – putkien pettäessä esiin nousevat korjausvelka, turvallisuus ja kuntatalous

”Suomen pohjavesialueet, jotka ovat vesihuoltomme pääasiallinen vesilähde, ovat kansainvälisesti vertailtuna pieniä”, yllättää Oulun yliopiston apulaisprofessori Pekka Rossi, joka kehittää uusia työkaluja vesivarojen hallintaan Digitaaliset vedet -tutkimuksen lippulaivassa. Pieniä pohjavesialueita on kuitenkin tuhansia pirstaleisesti hajaantuneina. Vetäytyessään edellinen jääkausi hioi pois maan pintakerroksia, ja Suomeen on kertynyt verrattain ohut maaperä, jossa pohjavesivarannot ovat lähellä pintaa.

Ilmastonmuutoksen vauhdittama sademäärien ja lämpötilojen vaihtelu tekee veden kierrosta arvaamattomampaa. Maan pinnassa olevat pohjavedet ovat haavoittuvia vähentymiselle ja likaantumiselle, jos pintavettä pääsee pohjaveteen. ”Tähän vesihuolto monilla paikkakunnilla ei välttämättä ole aiemmin varautunut”, kertoo Rossi. Hän johtaa vesihuolto ja vesienkäsittely -tutkimusryhmää, joka tutkii vesihuollon turvallisuutta yhteistyössä vesilaitosten, kuntien ja laajojen sidosryhmien kanssa.

Muun muassa pohjavesien pirstaleisuudesta, viime vuosisadan kunnallisen päätöksenteosta, valtion tukipolitiikan vaihtelusta ja pitkistä etäisyyksistä juontuu, että koko maassa on vesilaitoksia yli tuhat. ”Infran eli putkien, pumppaamojen, puhdistamojen ja vesitornien ikääntyessä vastassa on kysymys, miten saadaan hallinnoitua välttämättömiä päivityksiä vesi-infraan. Yksi esillä ollut kysymys on, pitäisikö pieniä vesilaitoksia yhdistää. Vesihuollon osaamista on kuitenkin varmistettava kaikkialle myös paikallisesti, sillä vesihuoltorakenteet eivät keskity vain kasvukeskuksiin”, Rossi jatkaa. Uuteen vesihuoltolakiin tehdyillä muutoksilla vahvistetaan vesihuollon omaisuudenhallintaa.

Vesimaksujen korotuksia on siis odotettavissa, kun monelle taloyhtiöistä tuttu putkiremontti odottaa nyt kokonaista yhteiskuntaa: investointitarpeen on arvioitu nousevan yli 700 miljoonaa euroa vuoteen 2040 mennessä.

“Vesihuolto on luonnollinen monopoli. Siksi hinnoittelu, tuloutus ja investoinnit pitää perustella läpinäkyvästi. Kuntapoliittinen liikkumavara kapenee varsinkin niiden vesilaitosten osalta, jotka toimivat osana kuntien omia organisaatioita”, sanoo professori Pekka Leviäkangas, joka kehittää mittareita vesihuollon talouden ja varautumisen seurantaan.

Kestääkö kaikkien kuntien talous putkirikon?

Samalla kun ikääntyvät putket kasvattavat riskiä vedenjakelun häiriintymisestä, myös väestörakenteen muutokset aiheuttavat kuntien vesihuoltoon taloudellisia paineita, ja ristiriidat voivat päätyä uutisotsikoihin. ”Kuntapolitiiset päätöksentekijät joutuvat usein tekemään vaikeita valintoja – nämä valinnat saattavat siirtää kustannustaakkaa tulevaisuuteen, kun tarvittavia korjaustöitä tai investointeja lykätään, samalla kun halutaan pitää vesimaksut kohtuullisina”, Leviäkangas muotoilee.

Uuden lain myötä tilanne muuttuu niin, että vasta kun valvova viranomainen on tarkistanut, että vesilaitoksen toiminta on kunnossa ja päivitetty, laitos voi tuottaa voittoa. Leviäkankaan johdolla selvitetään, mitä tunnuslukuja vesilaitosten pitää jatkossa raportoida kansallisiin järjestelmiin, jotta niiden avulla pystytään turvaamaan toiminnan jatkuvuus, talous ja varautuminen. Alustavia malleja on jo luonnosteltu.

”Kun vesihuoltojärjestelmä teknistyy, automatisoituu ja digitalisoituu, kasvaa osaamisesta ja innovaatioista uusia mahdollisuuksia myös liiketoimintaan”, muistuttaa Leviäkangas.

Turvallista vettä kaikille - Varautumiseen herättiin entistä enemmän Ukrainan tilanteen myötä

Venäjän hyökättyä Ukrainaan myös Suomen vesihuollossa varautumista tarkastellaan uudella vakavuudella. “Avoimuudella on rajansa, kun puhutaan huoltovarmuudesta. Kriittisen vesi‑infran tietoja ei ole tarpeen olla yleisesti tiedossa esimerkiksi kartoissa. Varautumista vesihuollossa tehdään myös Naton standardeihin ja harjoituksiin peilaten, ja Ukrainan kanssa käydään keskusteluja”, Rossi valottaa.

Vesihuollon kuormitusta voi aiheutua myös teollisuuden kasvusta esimerkiksi Kokkolassa. Tutkijat tuottavat tietoa vedenotosta ja riittävyydestä asukkaille ja tehtaille vesistöjen paikallisiin digitaalisiin kaksosiin, joita kehitetään turvaamaan vedenkäytön kestävyyttä kaikille.

Oulun yliopisto osallistuu Turvallista vettä kaikille -tutkimukseen, jonka Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto käynnisti vuonna 2024. Lue lisää Oulun yliopiston vesihuollon ja vesienkäsittelyn tutkimuksesta.