Tutkimuksen teko ei katso ikää
Kun oma juttu löytyy, se voi viedä ahkeran tekijän pitkälle. Tästä erinomaisena esimerkkinä toimii juuri 26 vuotta täyttänyt Kimmo Kärkkäinen, joka puolusti tohtorinväitöskirjaansa poikkeuksellisen nuorena. Kärkkäinen tutki materiaali- ja konetekniikan alan väitöksessään metallien väsymistä fysikaalisten ennustemallien avulla.
Tutkimustyön pariin hän päätyi jo toisen opiskeluvuoden kesällä, kun tutkimusjohtaja Tero Frondelius etsi opiskelijoiden sähköpostilistan kautta tutkimusavustajaa metallien väsymisen tutkimustiimiin.
“Olin törmännyt ilmiöön opinnoissa ja tiesin sen olevan ajankohtainen ja kriittinen. Luulin, että tutkimusavustajan työ olisi yksinkertaista oheishommaa, mutta pääsinkin kunnolla mukaan tutkimustyöhön ja olen ollut siitä lähtien samassa tiimissä”, Kärkkäinen kertoo.
Kärkkäinen teki sekä kandidaatin- että diplomityönsä metallien väsymisen mallintamisesta, ja väitöskirjan kirjoittaminen tuntui luontevalta jatkumolta perustutkintovaiheessa tehdylle tutkimustyölle. Diplomi-insinööriksi valmistuessaan hän oli jo julkaissut ensimmäisen artikkelinsa.
Polku väitöskirjatutkijaksi sai alkunsa yläkoulun kahdeksannelta luokalta, jolloin Kärkkäinen innostui matemaattisista aineista.
“Aloin tuolloin miettiä, että jossain pitää olla hyvä, jos haluan saada itselleni hyvän tulevaisuuden. Kaikki sanoivat, että matematiikka, kemia ja fysiikka ovat vaikeita, joten kaikki tai ei mitään -asenteella päätin alkaa panostaa niihin.”
Lukiossa Kärkkäinen alkoi tosissaan suunnitella tulevaisuuttaan. Koneista kiinnostunut mopopoika päätteli tekniikan alan olevan järkevä vaihtoehto työllistymisen ja urakehityksen kannalta ja hakeutui opiskelemaan konetekniikkaa Oulun yliopistoon.
Alavalinta osui nappiin ja yläkoulussa löytynyt innostus matemaattisiin aineisiin jatkui yliopisto-opinnoissa.
“Ilokseni huomasin, että valitsemallani alalla kaikki opinnot keskittyivät juuri siihen, mikä minua kiinnostaa. Mielestäni turhia kursseja ei juuri ollut.”
Nuoruuden into on Kärkkäisen mielestä tutkijalle valtti.
“Nuorena on ihan eri lailla innokas ja kykeneväinen omaksumaan uusia asioita. Tutkimukselle on myös enemmän aikaa, kun ei vielä ole työ- ja perhekiireitä.”
Intoa on tarvittu. Kärkkäinen teki kandivaiheessa samaan aikaan kesätöitä suunnittelutoimistolla ja tutkimusavustajana. Osa-aikainen tutkimustyö jatkui koko opiskeluajan. Tutkijan työajan joustavuus auttoi työn ja opintojen yhteensovittamisessa.
“Kiireisinä opiskeluaikoina pystyin panostamaan tentteihin lukemiseen, jonka jälkeen otin kiinni työasiat. Missään vaiheessa työtaakka ei ole tuntunut ylivoimaiselta, vaikka päivät ovat välillä olleet pitkiä.”
Kärkkäinen haluaa muistuttaa, että akateemiselle uralle voi ponnistaa monenlaisista lähtökohdista.
“Olen käynyt tavallisen lukion pienessä Paltamon kunnassa ja kasvanut aika vaatimattomissa oloissa yksinhuoltajaäidin kanssa. Minusta on hienoa nähdä, että Suomessa voi päästä opinnoissa pitkälle monenlaisella taustalla.”
Oppia ikä kaikki – pitkä ura lääkärinä toi syvyyttä tutkimustyöhön
Uransa lääkärinä tehnyt Yrjö Perkkiö on tehnyt väitöskirjaan huipentunutta työtä yli neljä vuosikymmentä. Hän on tutkinut väitöskirjassaan Muonion ja Enontekiön alueen asukkaiden elämäntapojen ja mielenterveyden yhteyksiä kansantauteihin, hyvinvointiin ja kuolleisuuteen.
Perkkiö tuntee alueen asukkaat perinpohjaisesti. Hän aloitti virassaan Muonio-Enontekiön terveyskeskuksessa vuonna 1977 ja jäi eläkkeelle vuonna 2019. Kolarista kotoisin oleva Perkkiö opiskeli lääkäriksi Helsingissä ja palasi heti valmistumisensa jälkeen töihin Lappiin, jossa oli pulaa lääkäreistä.
1970- ja 1980-luvuilla Muonio-Enontekiön terveyskeskuksessa kartoitettiin alueen asukkaiden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Perkkiö sai jo tuolloin kipinän tutkia aihetta tarkemmin perehdyttyään seulontojen tuloksiin.
“Tutkimuksissa tuli esiin monenlaisia sydän- ja verisuonitaudeille altistavia tekijöitä, kuten tupakointi ja kohonnut verenpaine. Ajattelin, että olisi mielenkiintoista seurata, miten tutkimukseen osallistuneiden terveystilanne kehittyy vuosien mittaan”, hän kertoo.
Perkkiö oli yhteydessä Oulun yliopistoon ja kartoituksen tulokset tallennettiin yliopiston tietokantaan. Työntäyteiseen lääkärinarkeen ei kuitenkaan mahtunut tutkimustyön tekeminen syventävää opinnäytetyötä enemmän, vaikka väitöskirjan tekeminen häilyi mielessä.
“Kustoksena väitöstilaisuudessani toiminut professori Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi aina välillä kyseli minulta, milloin jatketaan tutkimusta. Vuosina 2014–2015 tuli lopulta hyvä hetki kerätä seuranta-aineisto aikoinaan tutkimukseen osallistuneista henkilöistä. Virallisesti olin tuolloin jo vanhuuseläkkeellä, vaikka vielä jatkoin terveyskeskuslääkärinä ja kuljin Oulussa opettamassa tulevia lääkäreitä.”
Iän tuoma kokemus on ollut Perkkiölle etu tutkimustyössä.
“Olen seurannut terveydenhuollon tilannetta joka kantilta ja osaan katsoa terveyttä kokonaisvaltaisesti. Ei vastavalmistuneena voi olla tällaista ymmärrystä”, hän sanoo.
Väitöstilaisuus kiinnosti alueella, ja hotelli Oloksen auditorioon Muoniossa kerääntyi satoja kuulijoita marraskuisena lauantaina.
Tutkimuksen tekeminen on saanut Perkkiön katsomaan objektiivisemmin, mikä terveydenhuollossa on tärkeintä. Syventynyttä näkemystä hän jakaa eteenpäin muun muassa paikallisen sydänyhdistyksen puheenjohtajana.
“Olen muuttunut terveysvalistajasta varsinaiseksi terveyssaarnaajaksi. On tärkeää, että ihmisellä on mielekkäitä harrastuksia ja sosiaalisia kontakteja. Elämäntavoilla voi vaikuttaa valtavasti omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa.”