Uusi tutkimus paljastaa soiden ennallistamisen kauaskantoiset vaikutukset
Suot varastoivat suuria määriä hiiltä ja tarjoavat elinympäristön monille kasvi- ja eläinlajeille. Suomessa suuria suoalueita on ojitettu erityisesti metsätalouden tarpeisiin. Vuosikymmenten aikana ojitus on kuivattanut soita ja heikentänyt niiden kykyä sitoa hiiltä sekä ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Ennallistamisella pyritään palauttamaan vesi suoalueille tukkimalla ojia.
Tutkijat tarkastelivat Kittilässä sijaitsevaa Matorovansuota, jossa ojia tukittiin vuonna 2024 osana LIFE PeatCarbon -hanketta. Vuonna 2026 alue valittiin UNESCO:n kansainvälisen hydrologisen ohjelman (IHP) ekohydrologiseksi demonstraatiokohteeksi, mikä tekee siitä kansainvälisesti merkittävän suovesien ja ennallistamisen tutkimuskohteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin maastomittausten ja tietokonemallin avulla, miten suon tila muuttuu ennallistamisen jälkeen verrattuna ojitettuun suohon.
“Maastomittaukset ovat välttämättömiä, mutta ne kattavat yleensä vain muutamia mittauspisteitä. Tällaiset tietokonemallit voivat näyttää, miten ennallistaminen vaikuttaa koko suoalueeseen, jota ei käytännössä voida mitata”, sanoo apulaisprofessori Pertti Ala-aho
Tutkimuksen mukaan vedenpinta nousi ennallistamisen jälkeen keskimäärin noin 23 senttimetriä koko suoalueella. Yllättävin havainto oli, että vedenpinta nousi myös alueilla, joilla ojia ei ollut tukittu lainkaan. Näilläkin alueilla nousua havaittiin keskimäärin noin 22 senttimetriä, paikoin yli 40 senttimetriä. Tulokset viittaavat siihen, että ojituksen kuivattava vaikutus ulottuu huomattavasti laajemmalle kuin varsinaisten ojien välittömään läheisyyteen.
“Tulokset osoittavat, että soiden ennallistamisen hyödyt voivat ulottua paljon laajemmalle kuin niille alueille, joilla ennallistamistoimia tehdään. Ymmärrys veden liikkeistä suoalueilla voi auttaa kehittämään tulevia ennallistamishankkeita ja maksimoimaan niiden ympäristöhyödyt”, sanoo väitöskirjatutkija Omar Nimr.
Tutkimuksen mukaan ennallistaminen ei vaikuta suon kaikkiin osiin samalla tavalla. Vaikutuksiin vaikuttavat sekä valitut ennallistamiskeinot että suon paikalliset ominaisuudet, kuten turpeen paksuus ja sijainti. Vedenpinta nousi yleensä eniten suon keskiosissa ja erityisesti sateisina jaksoina.
Tuloksemme osoittavat, että ennallistamisen vaikutukset voivat ulottua paljon laajemmalle kuin pelkästään ojien tukkimiskohtiin. Kun ymmärretään paremmin, miten vesi liikkuu suolla ja missä ennallistaminen toimii parhaiten, ennallistamistoimia voidaan suunnitella tehokkaammin laajoilla suoalueilla, sanoo professori Hannu Marttila.