Vesiallas voi muuttaa peltojen salaojat kastelujärjestelmäksi – auttaa sopeutumaan kuivuuteen ja nostamaan pohjavettä
Vesienhallinnan tutkimuksella ja kehittämisellä pyritään auttamaan maataloutta sopeutumaan sään ääri-ilmiöihin kuten kuivuuskausiin ja edistämään kestävää ja ympäristöystävällisempää maankäyttöä.
Oulun yliopisto ja Luke tutkivat ja testaavat miten varastoaltaasta voidaan tehokkaimmin ohjailla vesiä pelloille automaation avulla. Alun perin peltojen salaojat on suunniteltu kuivattamaan peltoja, ja kun säätösalaojisto nyt yhdistetään veden varastoaltaaseen, systeemi voidaan muuttaa altakastelujärjestelmäksi.
”Seurantajärjestelmän ja automaation avulla viljelijä voi seurata peltojen kosteutta ja ohjata salaojaventtiilejä etänä sen sijaan, että peltojen salaojakaivoja käydään tarkistamassa ja säätämässä käsin”, kertoo Oulun yliopiston tutkija Toni Liedes. ”Olemme kehittäneet järjestelmää laboratorio-olosuhteissa, ja tulevana kesänä automatiikka pääsee tosielämän testiin.”
”Vesienhallintasysteemin on oltava viljelijälle monikäyttöinen ja helposti käyttöönotettava. Parhaimmillaan sen avulla voi kuivuusjaksoilla kastella ja pelastaa satoa. Tulevaisuudessa altakastelujärjestelmä voi olla avuksi myös pohjavedenpinnan nostamisessa ja kasvihuonepäästöjen vähentämisessä etenkin turvepelloilla”, sanoo Maarit Liimatainen, Luken ja Oulun yliopiston tutkija.
Säätösalaojitusta ja altakastelua kehitetään helpottamaan viljelyä
Peltojen eri lohkojen vesienhallinnassa seurataan säätiedotuksia. Jos ennustettuun rankkasateeseen on varauduttu päästämällä pelloilta vettä pois, mutta sade ei tulekaan, on menetettyä vettä vaikea saada takaisin. Viljelijä joutuu miettimään riskin suuruutta. ”Säätösalaojituksen optimoitu käyttö edellyttää omien peltojen hyvää tuntemista, sillä jokainen peltolohko on omanlaisensa tapaus maalajien ja veden pidättymisen suhteen”, Liedes kuvaa.
”Pohjavedenpinnan korkeuden nostamisesta puhutaan paljon ja jopa hyvin tarkoilla luvuilla. Korkeuden mittaaminen on kuitenkin haastavaa, ja pyrimme automaation kehittämisen avulla helpottamaan tiedon tarkentumista esimerkiksi siitä, miten vesi kulkee maassa ja montako mittauspistettä pitää laajoille pelloille laittaa”, Liedes jatkaa.
”Tutkimuksen keinoin on näytettävä, että tarkoin kontrolloitu vesienhallinta, jolla tavoitellaan erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, on käytännössä mahdollista toteuttaa osana muuta maatalouden harjoittamista ilman, että sadon määrä tai laatu kärsii”, asettaa Liimatainen tavoitteiksi. Jos olemassa oleva säätösalaojitus vaatii päivitystä, jotta kontrolloitua vesienhallintaa voidaan toteuttaa, on muutosten kustannuksista ja työmäärästä saatava selkeä käsitys.
”Onko esimerkiksi päivitettävä imuojia, lisättävä patojen tai kaivojen määrää ja mistä on neuvoteltava naapureiden kanssa. Työmäärän on oltava mielekäs, jotta uudet toimintatavat saadaan siirrettyä käytäntöön maatiloilla. Siksi käytännön toteutettavuuden huomioiminen on kehittämistyössä tärkeintä”, Liimatainen jatkaa.
Kuluvan kevään sulamisvesiä ohjataan parhaillaan Ruukin tutkimuspeltojen veden varastoaltaaseen, ja tulevan kesän pilotoinneilla tutkitaan altakastelujärjestelmän käytännön toteutettavuutta viljelijän näkökulmasta tila- ja valuma-alueen mittakaavassa.
Yleisö on tervetullut tutustumaan varastoaltaaseen ja altakastelujärjestelmään Luonnonvarakeskuksen Ruukin toimipisteeseen (Tutkimusasemantie 15) Pellonpiennarpäivään 3.5.2023 klo 10 alkaen.
Tutustu videoilla etähallittaviin salaojakaivoihin ja turvepeltojen vesistökuormitukseen.