Ikiroudan sulamisen aiheuttamien rinneprosessien ja niihin liittyvien hasardien paikkatietoanalyysi arktisella alueella
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
L2, Linnanmaan kampus
Väitöksen aihe
Ikiroudan sulamisen aiheuttamien rinneprosessien ja niihin liittyvien hasardien paikkatietoanalyysi arktisella alueella
Väittelijä
Filosofian maisteri Eirini Makopoulou
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, Maantieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Maantiede
Vastaväittäjä
Vanhempi tutkija Birgit Heim, Alfred Wegener Institute
Kustos
Professori Jan Hjort, Oulun yliopisto
Ikiroudan sulaminen voimistaa maanvyöryjä koko Arktisella alueella
Arktinen alue lämpenee jopa neljä kertaa maailmanlaajuista keskiarvoa nopeammin. Lämpenemisestä aiheutuva ikiroudan sulaminen käynnistää laajamittaisia massaliikuntoja, jotka muokkaavat maastoa, häiritsevät ekosysteemejä ja uhkaavat ihmistoimintaa ikiroudan esiintymisalueilla.
Väitöskirja esittää koko arktisen alueen kattavan riskikartoituksen ikiroudan sulamisesta aiheutuvien maanvyöryjen esiintymiselle. Esiintymisen todennäköisyys on laskettu yli 19 000 havainnon ja kehittyneen tilastollisen mallinnuksen pohjalta. Makopoulou osoittaa, että ilman lämpösumma, pakkassumma ja sademäärä ovat keskeisiä tekijöitä, jotka säätelevät rinnesortumien esiintymistä koko arktisen alueen mittakaavassa. Yhdeksäntoista arktiselle alueelle ja Tiibetin ylängölle sijoittuvan alueen välinen vertailu paljastaa kuitenkin muutoksen näiden tekijöiden keskinäisessä merkityksessä: lämpösumma, alueellinen maaperän vesitase ja sademäärä nousevat tärkeimmiksi tekijöiksi. Tulokset kertovat siitä, että vaikka ilmasto on edelleen keskeinen muuttuja, rinne-epävakautta muovaavien tekijöiden yhdistelmä vaihtelee alueittain, mikä on huomioitava paikallisissa riskiarvioinneissa.
Makopoulou tarkastelee lisäksi ikiroudan epävakauden yhteiskunnallista ulottuvuutta ja osoittaa, että yli 20 % tärkeistä öljyputkistoista sekä merkittävät osuudet arktisen alueen valtateistä Alaskassa ja Luoteis-Kanadassa kulkevat erittäin riskialttiilla alueilla. Yukonissa suositut kansallispuistot sijaitsevat osittain maanvyöryalttiilla alueilla, mutta nykyiset matkailun hallintakäytännöt käsittelevät harvoin sulamiseen liittyviä riskejä, mikä altistaa kesävierailijat vaaroille, joita he eivät todennäköisesti tunnista.
Tutkimus yhdistää ikiroudan sulamisen riskikartoitukset infrastruktuurin haavoittuvuuteen ja ihmistoimintaan. Tämän pohjalta se tarjoaa monitasoisen viitekehyksen ikiroutariskien ennakointiin ja sopeutumisen suunnittelun tueksi nopeasti muuttuvissa pohjoisissa ympäristöissä.
Väitöskirja esittää koko arktisen alueen kattavan riskikartoituksen ikiroudan sulamisesta aiheutuvien maanvyöryjen esiintymiselle. Esiintymisen todennäköisyys on laskettu yli 19 000 havainnon ja kehittyneen tilastollisen mallinnuksen pohjalta. Makopoulou osoittaa, että ilman lämpösumma, pakkassumma ja sademäärä ovat keskeisiä tekijöitä, jotka säätelevät rinnesortumien esiintymistä koko arktisen alueen mittakaavassa. Yhdeksäntoista arktiselle alueelle ja Tiibetin ylängölle sijoittuvan alueen välinen vertailu paljastaa kuitenkin muutoksen näiden tekijöiden keskinäisessä merkityksessä: lämpösumma, alueellinen maaperän vesitase ja sademäärä nousevat tärkeimmiksi tekijöiksi. Tulokset kertovat siitä, että vaikka ilmasto on edelleen keskeinen muuttuja, rinne-epävakautta muovaavien tekijöiden yhdistelmä vaihtelee alueittain, mikä on huomioitava paikallisissa riskiarvioinneissa.
Makopoulou tarkastelee lisäksi ikiroudan epävakauden yhteiskunnallista ulottuvuutta ja osoittaa, että yli 20 % tärkeistä öljyputkistoista sekä merkittävät osuudet arktisen alueen valtateistä Alaskassa ja Luoteis-Kanadassa kulkevat erittäin riskialttiilla alueilla. Yukonissa suositut kansallispuistot sijaitsevat osittain maanvyöryalttiilla alueilla, mutta nykyiset matkailun hallintakäytännöt käsittelevät harvoin sulamiseen liittyviä riskejä, mikä altistaa kesävierailijat vaaroille, joita he eivät todennäköisesti tunnista.
Tutkimus yhdistää ikiroudan sulamisen riskikartoitukset infrastruktuurin haavoittuvuuteen ja ihmistoimintaan. Tämän pohjalta se tarjoaa monitasoisen viitekehyksen ikiroutariskien ennakointiin ja sopeutumisen suunnittelun tueksi nopeasti muuttuvissa pohjoisissa ympäristöissä.
Luotu 22.4.2026 | Muokattu 23.4.2026