"Oman olemisen järvestä": Eksistentiaalisen tyhjyyden muotojen ja hiljaisuuksien tulkintaa modernististen naiskirjailijoiden teoksissa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Verkossa
Väitöksen aihe
"Oman olemisen järvestä": Eksistentiaalisen tyhjyyden muotojen ja hiljaisuuksien tulkintaa modernististen naiskirjailijoiden teoksissa
Väittelijä
Filosofian maisteri Sari Timár
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, Kirjallisuus
Oppiaine
Kirjallisuus
Vastaväittäjä
Dosentti Eric Sandberg, Hong Kongin yliopisto
Kustos
Professori Kuisma Korhonen, Oulun yliopisto
Eksistentiaalinen tyhjyyden kokemus ja käsite modernissa naiskirjallisuudessa
Tutkimuksen aiheena ovat modernististen naiskirjailijoiden kuvaukset eksistentiaalisesta tyhjyydestä. Tutkielma käsittelee kolmea romaania Kate Chopinin The Awakening (1899), Virginia Woolfin Mrs Dalloway (1925) ja Jean Rhysin After Leaving Mr Mackenzie (1931), ja analysoi, kuinka nämä teokset kuvaavat eksistentiaalista olemattomuutta eli tyhjyyden kokemuksen teemaa. Tutkimuksen tavoite on vahvistaa naisten ääntä ja laajentaa eksistentiaalisen kirjallisuuden ja filosofian ymmärrystä naisten näkökulmasta sekä samalla kyseenalaistaa ihmisenä olemisen ja maailmassa olemisen perusrakenteiden nykyisiä näköaloja perinteisessä eksistentiaalifilosofian ja -kirjallisuuden kaanonissa, joita on pitkälti hallinnut miesnäkökulma. Väitöskirja yhdistää eksistentialismin ja feminismin teoreettiset lähtökohdat ja tuo esiin näiden välistä jännitettä teoksissa. Hermeneuttisen tutkimusotteen avulla tutkimus käy dialogia kirjallisten teosten ja filosofisten ideoiden välillä, haastaen samalla perinteisen, miesvaltaisen eksistentiaalisen kaanonin.
Tutkimus osoittaa, että naisten tapa kohdata ja kuvata eksistentiaalista tyhjyyttä poikkeaa filosofian ja kirjallisuuden perinteisestä, miehisestä tulkintaperinteestä. Siinä missä eksistentiaalinen “tyhjyys” on usein nähty uhkana tai kärsimyksenä, naiset kirjoittavat siitä lohtuna, turvapaikkana ja henkisenä porttina – mahdollisuutena kasvuun ja itsen löytämiseen. Tämä eroaa aiemmista filosofisista ja psykologisista selityksistä eksistentiaalisesta tyhjyydestä ja vallitsevasta miesten kokemuksesta kirjallisuudessa.
Tutkimus esittää uutta tietoa eksistentiaalisesta itseymmärryksestä ja korostaa, että kulttuurinen itseymmärrys ei voi kehittyä ilman naisten kokemusten sisällyttämistä eksistentiaaliseen kirjallisuuteen ja filosofiaan. Se avaa tietä uudenlaiselle tulkintaperinteelle, joka ottaa huomioon sukupuolen ja kokemuksellisuuden merkityksen ihmisyyden peruskysymyksissä.
Tutkimus osoittaa, että naisten tapa kohdata ja kuvata eksistentiaalista tyhjyyttä poikkeaa filosofian ja kirjallisuuden perinteisestä, miehisestä tulkintaperinteestä. Siinä missä eksistentiaalinen “tyhjyys” on usein nähty uhkana tai kärsimyksenä, naiset kirjoittavat siitä lohtuna, turvapaikkana ja henkisenä porttina – mahdollisuutena kasvuun ja itsen löytämiseen. Tämä eroaa aiemmista filosofisista ja psykologisista selityksistä eksistentiaalisesta tyhjyydestä ja vallitsevasta miesten kokemuksesta kirjallisuudessa.
Tutkimus esittää uutta tietoa eksistentiaalisesta itseymmärryksestä ja korostaa, että kulttuurinen itseymmärrys ei voi kehittyä ilman naisten kokemusten sisällyttämistä eksistentiaaliseen kirjallisuuteen ja filosofiaan. Se avaa tietä uudenlaiselle tulkintaperinteelle, joka ottaa huomioon sukupuolen ja kokemuksellisuuden merkityksen ihmisyyden peruskysymyksissä.
Luotu 16.11.2025 | Muokattu 18.11.2025