Viimeinen vuoteni Oulun yliopistossa: miksi logopedia tuntuu yhä omalta alalta
Oma polkuni opiskelemaan logopediaa ei ollut täysin suoraviivainen. Sain lopulta tietää päässeeni opiskelemaan ollessani edellisten opintojeni kautta vaihto-opiskelijana Saksassa. Olin käytännössä jo haudannut alanvaihtohaaveeni, mutta pääsinkin yllättäen avoimen väylän kautta sisään ilman todistusta tai pääsykokeita, sillä olin vuotta aiemmin suorittanut logopedian perusopinnot. Vietin siis vielä loppukesän ulkomailla, kunnes tuli aika aloittaa uudet opinnot ja uusi elämä Oulussa.
Mitä logopedia on?
Logopedia on tieteenala, joka tutkii kieltä, kommunikaatiota, puhetta, ääntä ja nielemistä sekä niiden kehitystä, häiriöitä, arviointia ja kuntoutusta. Kiinnostuin alasta alun perin katsottuani dokumentin My Beautiful Broken Brain, joka kertoo aivoinfarktiin ja afasiaan sairastuneen henkilön tarinan. Kiinnostus aikuiseurologisia aiheita kohtaan on säilynyt, mutta opinnot ovat myös avartaneet ajatuksiani. Afasioiden lisäksi minua kiinnostavat muun muassa äänihäiriöt ja änkytys.
Teoriasta käytäntöön
Olen päässyt opintojeni aikana osallistumaan monille mielenkiintoisille kursseille, mutta saanut myös harjoitella puheterapian pitämistä kliinisissä harjoitteluissa. Mielestäni Oulun opintojen parhaita puolia ovatkin käytännön harjoittelujen runsaus teorian rinnalla. Muistan elävästi, kuinka ensimmäisen oman puheterapia-asiakkaan tapaaminen jännitti kauheasti, mutta pian terapian pitäminen tuntui jo rutiinilta. Tänä syksynä olen lisäksi päässyt tutustumaan puheterapeutin työnkuvaan terveyskeskuksessa, sairaalassa sekä kouluympäristössä. Tämän myötä on ollut helpompi pohtia, millaisiin paikkoihin haluaisin itse hakea töihin ensi keväänä.
Kahvihetkiä ja pakopelejä
Opiskeluaikaani on onneksi mahtunut muutakin kuin pänttäämistä. Kahvihetket Humanistisen killan Humus-kuppilassa jäävät takuulla lämpimänä muistona mieleeni, sillä olen saanut Oulusta ihania ystäviä, joiden kanssa jakaa opiskeluelämän ilot ja surut. Olemme yhdessä kolunneet pian kaikki kaupungin pakopelit läpi. Lisäksi ainejärjestömme Communica ry järjestää mahtavia tapahtumia ja tukee logopedian opiskelijoita monin eri tavoin. Toinen itselleni tärkeäksi muodostunut järjestö on Savo-Karjalasta kotoisin tulleille opiskelijoille tarkoitettu osakunta Immeiset ry, jonka kautta olen tutustunut myös muiden alojen opiskelijoihin.
Kohti uusia haasteita
Syyslukukauden lähestyessä loppuaan olen jo suorittanut lähes kaikki tutkinto-ohjelmani kurssit. Gradun kirjoittaminen ja tentteihin lukeminen on ollut toisinaan raskasta, mutta voin olla ylpeä saavutuksistani tähän mennessä. Ensi vuoden puolella häämöttää opintojeni viimeinen vaihe eli loppuharjoittelu. Pääsen kokeilemaan jo oikeita puheterapeutin töitä, mikä jännittää ja innostaa.
Jokainen opiskeluvuoteni on vain vahvistanut kiinnostustani alaani kohtaan, ja uskon sen vahvistuvan entisestään, kun pääsen toteuttamaan oppimaani teoriaa käytännössä. En voi kuin suositella logopediaa alana kaikille, joita ihmisen kommunikaatio kiehtoo yhtä paljon kuin itseäni.
Tämän blogin kirjoitti sinulle Jenni
Jenni opiskelee logopediaa Oulun yliopistossa neljättä vuotta. Hän muutti Ouluun Turusta, mutta on Kuopiosta kotoisin. Vapaa-ajallaan Jenni lukee fantasiakirjoja, pelaa kavereidensa kanssa lautapelejä sekä liikkuu luonnossa.