MY Studio podcastit

Intro [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Markus Rytinki [00:00:26]: No niin, eli meillä on tänään tässä sosiaalista mediaa koskevassa podcastissa mukana kaksi vierasta, eli sosiaalisen median ja koulutusteknologian asiantuntija ja tietokirjailija Harto Pönkä ja digitaalisen palveluliiketoiminnan dosentti Timo Koivumäki Oulun yliopiston Martti Ahtisaari -instituutista. Eli kaksi sosiaalisen median huippuammattilaista. Tervetuloa mukaan.

Pönkä ja Koivumäki [00:00:49]: Kiitos.

Markus Rytinki [00:00:52]: Jos nyt alotellaan tämmösellä lämmittelykysymyksellä. Mitkä te koette että ovat onnistuneen somemarkkinoinnin yleiset edellytykset yrittäjille ja yrityksille? Jos vaikka Harto aloittaa.

Harto Pönkä [00:01:11]: No mä näkisin, että siinä pitää tuntea se... tietenkin kohderyhmä pitää olla selvillä, se on täytynyt miettiä hyvin etukäteen. Ja se että tietää, missä he ovat, keitä he ovat, mitä ne siellä somessa tekevät ja mikä niitä kiinnostaa. Toinen tärkeä on se, että tuntee sen alustan, missä toimitaan, että minkälaisia algoritmeja siellä on ja miten ne vaikuttavat siihen näkyvyyteen ja miten sitä voi edistää tai optimoida sitä julkaisua myöskin, että se lähtisi leviämään, jos haetaan sitä ansaittua näkyvyyttä. Tietenkin jos lähdetään siltä pohjalta, että maksetaan näkyvyydestä, niin sitten tuntee sen, miten osaa kohdentaa sen juuri oikealle ryhmälle. Tietenkin hyvä idea ja palvelu tai tuote on aina tärkeä myös.

Timo Koivumäki [00:02:02]: Joo, mä komppaan Hartoa tuossa. Eli tosiaan se kohderyhmän tuntemus on tuossa yksi keskeisimpiä seikkoja, eli meidän täytyy tietää meidän asiakaspersoonat, mitkä on määritelty - mitkä ovat ne elementit, jotka heille tuottavat arvoa ja mistä asioista he ovat kiinnostuneita, mikä on se käyttäytyminen eri kanavissa ja niin pois päin. Tietenkin yleisesti ottaen sama pätee kaikkeen markkinointiin, oli se sitten somemarkkinointia tai perinteisempää digimarkkinointia tai markkinointia yleensä, niin että se taustatyö on tehty kunnolla. Eli meidän yksittäiset markkinointiprojektit ovat linjassa yrityksen strategian kanssa. Eli mikä meillä on se päämäärä, mihin ollaan yrityksenä menossa. Ja sen täytyy myös olla linjassa meidän arvolupauksen kanssa, että tulee sellainen koherentti viesti kaikista kanavista, ja että se palvelee sitä yrityksen liiketoimintaa. Että se vielä lisäksi tuohon kohderyhmän tuntemiseen. Tietty kun nämä taustat ovat kunnossa, niin todennäköisyys onnistumiselle kampanjoissa on aina parempi.

Markus Rytinki [00:03:22]: Mut jos ajatellaan tuota somemarkinnointia ennen siihen lähtemistä, niin minkälaisia näkemyksiä teillä on siitä, miten pienillä mikroyrityksillä on mahdollista itse toteuttaa tätä omaa someviestintäänsä? Se kuitenkin vaatii tiettyjä taloudellisia ja ajallisia panostuksia, työmäärää, niin olisiko siihen jotain vinkkiä tällaisille yksinyrittäjille, mikroyrittäjille?

Timo Koivumäki [00:03:50]: No kyllähän se vaatii satsauksia, mutta ennen kaikkea se on sitä ajankäyttöä, että ensinnäkin opiskellaan niitä kanavia, että mitä niihin kannattaa laittaa ja mitä niihin pystyy laittamaan, mietitään tosiaan se tausta hyvin, että se palvelee meidän päämääriä. Ja sitten kun siihen lähdetään, niin täytyy myös pitää mielessä se, että kyse on interaktiivisista kanavista, joka tarkoittaa sitä, että se ei riitä, että sinne vain jotain postataan ja sitten annetaan sen olla. Että jos sieltä tulee yleisöltä reagointia yritystä päin, niin niihin täytyy sitten reagoida. Ja kun on somesta kyse, niin se että perustetaan se Facebook-sivu ja pannaan sinne yksi postaus, niin se ei vielä ole somemarkkinointia, vaan se on vain sitten semmoinen staattinen näkyvyys. Eli se vaatii sitten sitä ajallista satsausta pitkin matkaa, eli se ei ole tämmöinen kertapläjäys. Mutta mä näkisin, että se ajankäyttö on ehkä se isoin satsaus siinä, että se vaatii sen opettelun ja jatkuvan panostamisen siihen.

Harto Pönkä [00:05:07]: Joo, ja jos katotaan, miten yrittäjät käyttävät sosiaalista mediaa verrattuna muihin ryhmiin, niin yrittäjäthän käyttävät huomattavasti vähemmän, että taitavat vain maanviljelijät ja työttömät käyttää vähemmän kuin yrittäjät näitä eri somepalveluita. Että kyllä se osaamisen hankkiminen on se ensimmäinen satsaus. Että jos sitä ei itsellä ole, niin sitten lähtee opettelemaan, hakee ehkä jostain, olisiko joku kurssi tai koulutus, tai sitten hakee sellaisen ihmisen siihen avuksi, joka osaa siinä auttaa ja näkee sen yrityksen näkökulman myös. Ja tuo, että onko se sitä ilmaista näkyvyyttä, sitähän ei tavallaan ole, että kyllä se aina vähintään sitä aikasatsausta vaatii. Sitten jos tekee sitä maksullista markkinointia, mainontaa, niin se on huomattavan edullista verrattuna vaikkapa printtiin tai perinteiseen bannerimainontaan. Että jos yhden klikkauksen hinta Facebookissa, Instagramissa lähtee alle eurolla, niin joskus se on ihan kannattavaa laittaa edes pientä markkinointibudjettia sinne.

Timo Koivumäki [00:06:14]: Kyllä, ja sitten jos muistetaan vielä se, että sen lisäksi että se on hinnaltaan huomattavasti kustannustehokkaampaa kuin perinteinen printtimainonta, niin se myös on siltäkin kannalta tehokkaampaa, että me hyvin todennäköisesti saavutetaan paljon paremmin se meidän kohderyhmä somen kautta kuin bulkki-, printtimainonnalla.

Markus Rytinki [00:06:39]: Joo. Tuleeko nyt nopeasti mieleen jotakin esimerkkiä sellaisesta hyvinmenestyneestä, ehkäpä nollabudjetilla tehdystä somekampanjasta, joko ulkomailla tai kotimaassa?

Timo Koivumäki [00:06:53]: No mulla tulee mieleen tällainen oikeastaan aika tuorekin juttu, tämä nyt ei välttämättä ole somekampanja, mutta kuitenkin hyötyjälleen ilmaista näkyvyyttä. Tässä itse asiassa oli kaksi hyötyjää, eli tämä liittyi tällaiseen jenkkiläiseen karpalomehuun kuin Ocean Spray, jota tällainen kaveri kuin Nathan Apodaca... hänellä oli auto simahtanut tien poskeen ja hän sitten oli ottanut skeittilaudan ja lähtenyt skeittaamaan ja ottanut Tiktok-videon itsestään, kun skeittaa ja juo Ocean Sprayta ja oli sitten siinä samalla lauleskellut Fleetwood Macin laulua, ja siitä on tullut valtava hitti jenkeissä. Se on lisännyt Ocean Sprayn, sen mehun myyntiä ihan valtavasti, ja se on myös nostanut Fleetwood Macin, vanhan 70-luvun bändin takaisin listoille, että se on poikinut ilmaista julkisuutta mehufirmalle ja orkesterille.

Harto Pönkä [00:08:00]: Joo, näitä ilmaisia... tai näitä kamppiksiahan löytyy paljon, ja sitten taas se, että mikä on ollut oikeasti ilmainen, niin on joskus kyseenalaista. Mutta siis yleisesti ottaen tämmöinen [freemood? 00:08:11] -ajattelu somessa toimii hyvin, että annetaan jotakin ilmaseksi, jotta sä annat jotakin hyödyllistä sun potentiaaliselle asiakkaalle, jolloin se saa kokemuksen, että sä olet hyödyllinen ja avulias ja sulta löytyy sitä osaamista, ja sen jälkeen on todennäköisemmin ottamassa yhteyttä sinuun, jos haluaa saada muitakin palveluita. Ja se on toki myös yksi keino, miten saadaan asiakasrekisteriä kasvatettua, että samalla siinä saatetaan pyytää ne yhteystiedot markkinointirekisteriin. Sitten jos mä mietin näitä esimerkkejä, niin tietenkin etsimättä tulee mieleen tämä oma sometoiminta, ja varsinkin kouluttajana olen hyödyntänyt tuota mallia, että on laittanut näitä, mitä on pitänyt eri koulutuksissa, esityksiä Slideshareen ja eri somekanavissa jakoon, ja sitten tehnyt myöskin ihan tätä varten näitä sosiaalisen median tilastokatsauksia jo aika monen vuoden ajan ja laittanut niitä jakoon. Ne on kerännyt tähän mennessä kaikki yhteensä yli 200 000 näyttökertaa Slidesharessa, että luulen että aika usein se on se syy, että sitä kautta on löydetty myöskin minut ja pyydetty kouluttamaan sosiaalisen median asioita. Että se on ainakin itsellä toiminut. Ja sitten jos miettii... yksi tämmöinen ei niinkään yritysmaailmasta tuttu esimerkki, mutta ehkä kuvaa sitä, mistä siinä on kyse, sanotaanko viraaliuden taju, eli se että hoksaa, millä sisällöllä voi olla potentiaalia somessa, niin se on aika oleellista. Tavallaan, että mikä on kiinnostavaa, mikä on sen kaltaista muodoltaan, että sitä halutaan levittää. Jos mennään tuonne viime vuoden joulukuuhun ja tähän suomalaiseen poliittiseenkin karttaan, niin meillähän tuli tilanne, jolloin meillä oli monessa puolueessa naisjohtaja, ja se oli tämmöinen kiinnostava teema. No, Hesarin toimittaja, Tuomas Niskakangas sitten on kertonut, että hän ehdotti ihan sinne toimitukseen, että nyt olisi hyvä tilaisuus nostaa tätä teemaa esille uutisissa, mutta ei siellä sitten hänen esimies siitä innostunut. No hän teki sitten itse tällaisen kuvan, jossa on Sanna Marin, Li Andersson, Katri Kulmuni, Maria Ohisalo ja Anna-Maja Henriksson samassa kuvassa ja laittoi sen sitten Twitteriin ja laittoiko Instaankin jakoon, ja sehän lähti leviämään kulovalkean tavoin, että näin meillä pohjoisessa maassa toimitaan, että on naiset nyt johdossa. Sitä sitten lainattiin myöskin monella ulkomaisella uutissivustolla, ja on kyllä saanut tuhansia, tuhansia tykkäyksiä ja jakoja.

Timo Koivumäki [00:11:10]: Tuohon viraaliuden tajuun vielä, niin sitäkin edesauttaa se, että tunnetaan ne omat asiakaspersoonat ja heidän somekäyttäytymisensä ja tarpeet ja arvonlähteet ja niin pois päin, niin se auttaa myös hoksaamaan sitä, että mistä se viraalisuus tälle kohderyhmälle sitten sikiää.

Markus Rytinki [00:11:32]: Tuleeko mieleen jotakin sellaista konkreettista käytännön toimenpidettä, miten somessa voisi nimenomaan sitä omaa kohderyhmää lähestyä? Jos Harto vaikka aloittaa.

Harto Pönkä [00:11:42]: Joo, siis konkreettinenhan on toki tämä, mitä esimerkiksi Facebook tarjoaa, tämä Facebook Pixel, eli tämmöinen scripti, minkä voit viedä sinne yrityksen nettisivulle. Miten se käytännössä toimii, niin sehän kerää dataa sieltä sivustolla kävijöistä, ja sitä dataa voi sitten käyttää retargetointiin eli uudelleenmarkkinointiin, että voi sitten tavoittaa nimenomaan sen kohderyhmän Facebook- ja Instagram-mainonnassa, joka on jo käynyt sun yrityksen sivuilla. Ja myöskin se toimii niin, että se ikään kuin luo sulle sen asiakasprofiilin ja pystyy sen perusteella löytämään laajemman mainonnan kohderyhmän Facebookin ja Instagramin käyttäjistä, jotka on samantyyppisiä kuin ne, jotka ovat olleet sun yrityksen asiakkaita tai kiinnostuneita aikaisemmin. Toki tämä sitten jo liippaa läheltä yksityisyysteemoja, että siinä esimerkiksi täytyy myös huolehtia siitä, että on se informointi kunnossa siellä sivustolla, että mihin sitä dataa kerätään, ja tarvittaessa pyydetään se seurannan suostumus.

Timo Koivumäki [00:12:51]: Joo, itse asiassa tuo sama esimerkki tuli itsellekin mieleen ja sitten tavallaan tämä lumipalloefekti, mikä siinä on tämän lisäkäyttäjäkunnan generoinnissa. Sitten mitä tästä yksityisyydensuojasta tuli mieleen, niin tämä GDPR:hän on... sen vaikutus kuluttajakäyttäytymiseen on itse asiassa ollut päinvastainen kuin mikä tarkoitus oli, eli se ei suinkaan välttämättä ole parantanut kuluttajien asemaa suhteessa sen oman datan suojaamiseen, vaan nyt kun sitä lupaa kysytään ihan joka paikassa monta kertaa päivässä, niin ihmisistä on tullut sillä lailla välinpitämättömiä sen luvan myöntämisen suhteen, eli klikataan joka paikkaan vaan sitä yesiä sen kummemmin miettimättä, että mihinkä tässä sitä yesiä ollaan laittamassa. Eli se on kyllä sellainen ihan aiheellinen huoli ja varmaan nousee jatkossa entistä enemmän esille, kun tätä puntaroidaan, että kuinka hyvin tässä nyt sitten onnistuttiin tämän GDPR:n kanssa.

Harto Pönkä [00:14:02]: Joo, ja tuo teema on siinäkin mielessä kiinnostava, että nyt tällä hetkellä nämä useimmat evästeiden ja seurannan suostumuspyynnöt, mitä yritysten sivustoilla on, niin suurin osa niistä itse asiassa ei ole näitten Euroopan tietosuojaneuvoston ohjeistusten mukaisia, että varmaan siinä tulee myöskin siltä puolelta vielä kehitystä ja muutosta tapahtumaan. Että kyllä siinä saa tarkka olla, että sen tekee oikein.

Markus Rytinki [00:14:29]: Okei, elikä tässä nyt nousi tavallaan kuluttajien kannalta tämmöistä sometoimintaa tai nettitoimintaa, mitä ei kannata harrastaa, ja muutenkin on noussut esille monia tämmöisiä piirteitä siitä, että mitä tuolla somessa yritysten kannattaa tehdä, niin tuleeko nyt mieleen jotakin semmoista, mitä ehdottomasti ei kannata tehdä?

Timo Koivumäki [00:14:50]: No ainakin yksi semmoinen ehdoton ei, että ei postata tämmöistä user generated contentia eli toisten käyttäjien tekemää sisältöä ilman lupaa, niin sehän on semmoinen aloittelijamainen moka, jos näin mennään tekemään. Sitten tuo, minkä oikeastaan tuossa alussakin sanoin, niin ei saisi olla staattinen siellä kanavassa. Että jos tämmöinen presenssi someen laitetaan, niin siinä täytyy sitten olla aktiivinen, että se vastaisi tarkoitustaan.

Harto Pönkä [00:15:23]: Joo, ja sellainen itsellä tuli mieleen tuosta kysymyksestä, että älä ainakaan lähde väittelemään asiakkaan kanssa. Että jos sieltä tulee jotakin palautetta ja jos se on vähänkin kriittistä, tai jos siinä on vähänkin... tai vaikkei olisikaan aihetta katsoa peiliin siellä yrityksen puolella, niin herkällä kannattaa olla kyllä ensinnäkin pyytämässä anteeksi ja mahdollisesti antamassa hyvitystä, koska se on kyllä paha moka, jos lähdet ikään kuin sensuroimaan tai kiistämään asiakkaan kokemuksen, jos se on ollut jollakin tavalla negatiivinen. Että sanotaan, että se paha kello kuuluu kaikista kauimmas. Että mieluummin hoidat sen asian tyylikkäästi, ja usein siihen tosiaan sitä aihettakin on sille anteeksipyynnölle, ja voit samalla voittaa sen asiakkaan takaisin sun puolelle, ja sitten se kertookin sinusta hyvää eteenpäin eikä pahaa. Toki somessa, tässä sisältömarkkinoinnissa ja miten me voidaan somea hyödyntää siinä, niin paljon on kyse siitä, että sä herätät niitä hyviä fiiliksiä, ja ne mitä sä julkaiset on muutenkin sellaisia, että tulee se hyvä mieli siitä ja halutaan sen takia kertoa sinustakin positiivisia asioita. Tavallaan se luottamuksen syntyminen edellyttää sitä, että mikä tunne siitä myöskin tulee sille kohderyhmälle tai ketä nyt onkin siellä sosiaalisen median kanavissa, niin että se olisi positiivinen.

Timo Koivumäki [00:16:49]: Kyllä, just näin. Se, että siinä lähdetään inttämään sen asiakkaan kanssa, vaikka oltaisiinkin osittain oikeassa, niin kyllähän se luo sellaisen ylimielisen kuvan siitä yrityksestä, eikä se ainakaan sitä brändi-imagoa paranna. Itse asiassa kun tämmöinen damage control -tilanne syntyy, niin jos se osataan taitavasti hoitaa, myönnetään se virhe ja pahoitellaan luontevasti, niin se saattaa jopa kääntyä yrityksen eduksi, se itse asiassa parantaa sitä brändi-imagoa, että hei nämähän on rehellistä porukkaa, ja kasvattaa myös sitä luottamusta, mikä on tietysti sen asiakkuuden ytimessä, se luottamus ja hyvä brändikuva.

Harto Pönkä [00:17:33]: Tuo on juuri noin, että se paras tilanne kasvattaa luottamusta on juuri se, että miten sä kohtaat sen kritiikin.

Markus Rytinki [00:17:42]: Joo, tämmöinen tietty rehellisyys, ehkä avoimuus ja semmoinen läpinäkyvyys tuntuu olevan varsinkin nuoremmilla sukupolvilla hyvinkin kovassa huudossa tällä hetkellä someviestinnässä. Tullaan niin sanotusti omana itsenään sinne ja...

Timo Koivumäki [00:17:56]: Mutta vielä palaisin tuohon edelliseen, minkä Harto nosti esille, eli se paha kello saattaa kantaa melko kauas. Tämmöinen taannoinen esimerkki tuli mieleen, varmaan vieläkin löytyy, jos Youtubesta hakee, että United Breaks Guitars. Tämmöinen jenkkiläinen folklaulaja oli matkustanut Unitedin lentokoneella ja hänen kitaransa oli mennyt rikki, ja hän oli tehnyt asiasta reklamaation, ja sieltä oli tullut ylimielinen vastaus, ja hän oli tehnyt sitten tämmöisen biisin nettiin ja jakanut Youtubessa kuin United Breaks Guitars, ja sillä on kymmeniä miljoonia jakoja. Sitten tappio, minkä United on tästä rahallisestikin kärsinyt, niin sekin on arvioitu, että se on miljoonia. Että se paha kello saattaa tosiaan kantaa sitten kauas.

Markus Rytinki [00:18:50]: Joo, okei. No liikutaanpa sitten vähän tämmöiseen tulevaisuuteen liittyvään aiheeseen, vähän ehkä tämmöistä tulevaisuusmaalailua, visiointia siitä, että mitä tämä markkinointi on tästä eteenpäin. Eli miten tämmöinen AI, AR, tekoäly ja lisätty todellisuus voivat teidän mielestänne kasvattaa sosiaalista mediaa tulevaisuudessa?

Harto Pönkä [00:19:15]: Joo, mä sanoisin, että jos lähdetään tuosta tekoälystä, niin se vaikuttaa jo tällä hetkellä siitä, että miten meistä käyttäjistä kerätään dataa. Että toki algoritmit pyrkivät oppimaan, ja siellä on juuri näitä oppivia... tekoäly hoitamassa sitä oppimista, että mihin me reagoidaan, miten me reagoidaan, ja meille heitetään vähän sellaisia koepalloja, että tartunko tuohon vai tartunko johonkin toiseen sisältöön. Ja tämä vain lisääntyy jatkossa. Tällä hetkellä algoritmien yksi ongelma on se, että ne tavallaan saavat sellaisen yksipuolisen kuvan käyttäjistä, ne vahvistavat ikään kuin itse itseään. Tekoälyn avulla voidaan päästä kyllä vielä laajempaan profilointiin, ja mä en itse asiassa pidä sitä ollenkaan hyvänä asiana, että kyllä siinä jo enemmän ollaan sitten käyttäjän yksityisyyden kanssa... sitä kaventamassa. Mutta tämä on aika selvä, mihin suuntaan se on menossa.

Timo Koivumäki [00:20:17]: Joo, kyllä just näin, että se AI tosiaan, kun sekin kehittyy koko ajan, ja sillä on nyt enemmän dataa jatkuvasti käytössä, mistä oppia, niin se tietysti entistä taitavammin pyrkii meihin vaikuttamaan ja meitä ohjailemaan, myös liittyen digitaaliseen markkinointiin. Mitä tuohon lisättyyn todellisuuteen tulee, niin tämmöisiä lähtöjä nyt on jenkeissä... osittain johtuen tästä koronatilanteesta, että kun ihmisten fyysisessä kaupassa käynti on vähentynyt, niin on sitten lähdetty verkkokaupoissa mutta myös somesaiteilla kehittelemään tämmöisiä virtuaalisia työkaluja, että voit esimerkiksi kokeilla vaatteita päälle online-tilassa, ja sitten vaikka kerätä kavereilta kommentteja siitä, että miltä tämä nyt näyttää mun päällä ja niin pois päin. Tämä on ehkä yksi semmoinen suunta, mihin sitä AR:ää nyt ollaan viemässä. Tietysti sitten mun mielestä Snapchatilla on kehitteillä tämmöisiä kontekstuaalisia lisätyn todellisuuden elementtejä, että pyritään viemään lisäinfoa siihen ympäristöön, missä kulloinkin ollaan.

Harto Pönkä [00:21:35]: Joo, toki näitähän nyt on paljon juuri näitä AR:n sovelluksia jo nykyisin, että saat videon tai kuvan päälle jotain, tai Teamsissakin saat sen taustan piiloon. Se nyt menee jo vähän muuhun, mutta voisi vähän näin humoristisestikin heittää, että nyt kun on ollut tapetilla nämä, että on jaettu muiden kuin omia kuvia somekanavissa omana sisältönä, niin saa nähdä milloin meillä tulee sillä tavalla, että sä voit pistää ohjelman päälle ja sitten saat kuvattua sen selfien missä vain ympäristössä, että se näyttää aidolta, ilman että sun tarvitsee siirtyä sinne fyysisesti. Se menee myöskin niin päin, että ainahan se ei ole vain se ympäristö, mihin se käyttäjä sillä AR:n avulla viedään, vaan myöskin se käyttäjä saa jotakin kopioida. Eli nyt on jo näitä, että saadaan sun naamat puhumaan videolla ihan jotakin muuta kuin olet oikeasti sanonut ja jopa sun äänelläkin, että ehkä se on yksi puoli kanssa, että tämä disinfo ja valeuutissisältö tulee vain entistä haastavammaksi myös somessa.

Markus Rytinki [00:22:39]: Joo, kyllähän sen blokkaaminen tulee olemaan... tämmöisten torjunta-, estofilttereiden rakentaminen tulee varmaan olemaan iso bisnes.

Timo Koivumäki [00:22:48]: Mutta se sitten pitkässä juoksussa myös osittain syö itseltään tehoa, että ihmisten luottamus ylipäätänsä siihen, mitä täältä digituutista tulee, niin se kyseenalaistetaan jatkossa enemmän ja enemmän. Että se on tietysti haaste digimedialle laajemminkin, että miten me jatkossa huolehditaan siitä, että ihmiset tietää, mikä on news ja mikä on fake news.

Harto Pönkä [00:23:15]: Joo, ja tämä kehitys on ollut jo näkyvissä, ja varsinkin kun verrataan eri maiden välillä, niin näyttää siltä, esimerkiksi Reuters-instituutin kyselyitten mukaan, että ne maat, missä suurin osa uutisista saadaan jo sosiaalisen median kautta, niin niissä myöskin se luottamus uutisiin on romahtanut. Ja sitten myöskin menee sitä kautta, että jos sä olet koulutettu ja hyväosainen muutenkin, niin sitten ehkä sä luet ikään kuin laadukkaampia, paremmin toimitettuja, enemmän journalististen periaatteiden mukaan tehtyjä uutisia, kun taas sitten vähemmän koulutetut lukevat suurimman osan uutisista somesta, eli sen oman kuplan ja algoritmien vaikutusten kautta sulle valikoituneita uutisia.

Markus Rytinki [00:23:59]: Kuulin tämmöisestä trendistä, että tuolla jenkkien puolella erityisesti oltaisiin jättäytymässä kokonaan... tietyt piirit tai en tiedä onko tämä sukupolvikysymys, mutta oltaisiin jättäytymässä kokonaan somen ulkopuolelle. Onko tämmöistä jo Suomessa teidän mielestä havaittavissa? Ja jos on, niin miten se vaikuttaa sitten tähän kokonaistilanteeseen?

Timo Koivumäki [00:24:26]: No ehkä sitä jonkun verran, tätä niin sanottua jomoa eli Joy of Missing Out -ilmiötä on täälläkin. Tiedän tuossa niin kun myöhäisteini-, varhaisaikuisporukassa, niin siellä on jonkin verran tätä ilmiötä. Mutta ei mitenkään laajassa mittakaavassa ainakaan Suomessa vielä. Ja jos näin kävisi, että siitä tulisi laajempikin ilmiö, niin sillähän tietysti sitten se vaikutus digimarkkinoinnin näkökulmasta on luonnollisesti se, että meillä on yksi tämmöinen taktisen markkinoinnin kanava vähemmän tehokkaassa käytössä, jolloin se suhteellinen efortti sitten muihin vähän perinteisempiin digimarkkinointikanaviin olisi sitten isompaa. Se kai se olisi suorin vaikutus, jos tämmöinen jomo-ilmiö yleistyisi.

Markus Rytinki [00:25:17]: Tarkoittaisiko se sitten paluuta tämmöisiin perinteisiin kanaviin, mitä veikkaat?

Timo Koivumäki [00:25:21]: No mä en tiedä paluuta, että kyllähän ne edelleenkin... niillä on oma sijansa. Eli muun muassa newsletterit, emailit, niillä on edelleen ihan vahva asema tietyntyyppisissä konteksteissa tietyille kohderyhmille, ja enemmän tuolla b2b-puolella sitä käytetään varsin paljon. Perinteinen verkkomainonta edelleen jossain määrin elää ja voi hyvin. Tietysti sekin on entistä paremmin kohdennettua nyt tekoälyn ja algoritmien kehityksen kautta. Mutta niin kuin sanottu, niin varmaan sitten, jos näin käy, että some markkinointikanavana tipahtaisi pois, niin silloinhan se tarkoittaisi sitä, että niitä markkinointieuroja tai -dollareita pantaisiin enemmän näihin muihin digikanaviin.

Harto Pönkä [00:26:11]: Joo. Jos katsotaan Facebookin kohdalta, niin sen käyttö on vähentynyt Suomessa verrattuna huippulukemiin 2018, että siellä on kuukausitasolla Suomessakin enimmillään yli 3 miljoonaa käyttäjää, ja nyt pyöritään siinä 2,6-2,7 miljoonassa. Koronan myötä on tullut vähän takaisin. Sitten kuitenkin, näitä on esimerkiksi DNA tehnyt kyselyitä, että kuinka moni on poistanut kokonaan Facebook-tilinsä, niin aika harva sen on varsinaisesti poistanut, että sitten se on ehkä jäänyt pois käytöstä tai sitten vähentynyt sen käyttö, siellä reilu neljäsosa kertoi viime vuonna, että on vähentänyt Facebookin käyttöä. Nämä taas liittyvät siihen, että myöskin Facebook muuttuu koko ajan, että mitä se nostaa feedissä esille ja miten se saa käyttäjää aktivoitua, ja se koko ajan pyrkii reagoimaan kyllä näihin käyttäjien muutoksiin. Mutta sellaista, että kokonaan jättäytyisi somen ulkopuolelle, niin sitä mä en näe, että pikemminkin sitä siirtymää tästä julkisista verkostopalveluista näihin... puhutaan dark social eli näistä sovelluksista, joissa on se ryhmä, ja se ei näy ulkopuolelle, ja tietenkin Whatsapp on ykkönen näissä, niin sellaista siirtymää on tapahtunut paljon.

Timo Koivumäki [00:27:29]: Kyllä, ja näitähän erilaisia somekanavia ja -ratkaisuja syntyy toki koko ajan. Ehkä se niin sanottu perinteinen somemaailma, jossa se fokusoituu muutamaan pääkanavaan, sanotaan nyt vaikka Facebook, Instagram ja joku Whatsapp, niin se maailma ehkä tulee muuttumaan pysyvämminkin, että ehkä niitä eri sovelluksia on sitten käytössä laajemmin enemmänkin eri ikäryhmillä. Nythän pääasiassa se jako menee sillä tavalla, että Facebook on tämä eläkeläisten tai vanhemman väestön somekanava ja nuoremmat pyörivät sitten siellä Instassa ja Whatsapissa ja Snapchatissa ja Tiktokissa, tavallaan mitä nuorempaan ikäryhmään mennään. Mutta tosiaan mä näkisin myös, että ei se some sieltä häviämään tule, mutta että se muuttaa vaan muotoaan, ja ehkä kanavakirjo tulee laajenemaan, mikä tietysti aiheuttaa paineita markkinoijille. Eli se asiakkaiden tunteminen ja heidän kanavapreferenssiensä tunteminen on entistä tärkeämpää.

Markus Rytinki [00:28:43]: Joo, okei. Selvä juttu. Tässä omassa puheenvuorossaan Harto päästikin nyt hengen pullosta mainitsemalla tämän koronan, eli otetaan tähän väliin pakollinen koronakysymys, eli miten näin yleisesti ottaen tämä koronatilanne on vaikuttanut tähän...? Kun oletettavasti tietenkin käyttäjämäärät ja sosiaalisen median käyttö on kasvanut paljon, mutta mitäs muuta olette huomioineet tässä?

Harto Pönkä [00:29:12]: Joo, noista on ihan tilastoja, mitä olen katsonut tästä koronan vaikutuksesta, niin silloin viime keväänä kun tuli tämä lockdown, niin kyllä se lisäsi aika välittömästikin Facebookin ja Instagramin, myöskin Twitterin käyttöä, että 3-5 % kuukausitasolla kasvoi siinä välillä. Vähän tosiaan tuli Facebookiinkin käyttäjiä takaisin, jotka olivat aikaisemmin passivoituneet. Sitten minkä tyyppisten palveluiden käyttö, niin nimenomaan nämä, mitkä keskittyvät siihen sinun ja sun tuttavapiirin ja jopa ihan ystävät ja perhepiirin käyttöön, eli se näytti lisäävän juuri Whatsappin, Facebookin ja Instan käyttöä.

Timo Koivumäki [00:30:00]: Ja toinen ryhmä, missä on kasvua, niin on ollut tämmöiset harrasteryhmät, eli tavallaan myös sitä harrastamista on osittain viety nyt sinne someen. Tietenkin jos ajatellaan tämmöinen paikallismatkailu, -retkeily, niin sehän on lisääntynyt fyysisestikin, mutta samaten myös sitten tämän aihepiirin someaktiivisuus on kasvanut. Että tavallaan se on peilautuma siitä, mitä on ennen tehty muuallakin kuin somessa, niin nyt se on siirtynyt vähän enemmän sinne someen. Mutta tämä kasvu on kuitenkin tasoittunut, että se oli se piikki siinä tosiaan, kun lockdown tuli, niin siinä oli selkeä pomppu, mutta nyt ollaan minun mielestäni aika normitilanteessa kumminkin.

Markus Rytinki[00:30:51]: Joo, nyt ollaankin päästy semmoiseen vaiheeseen, että viimeinen kysymys olisi jäljellä. Eli viimeisenä kysymyksenä voisin kysäistä top 3 asiaa, mitä nimenomaan mikroyrittäjän kannattaa muistaa sosiaalisesta mediasta ja sen käytöstä. Jos vaikka Timo aloittaa.

Timo Koivumäki [00:31:12]: No top 3 asiaa, tämä on paha rasti, koska niitä helposti tulisi vaikka top 10 asiaa, mutta jos nyt kolme puristetaan tästä - ja nythän niitä tulee kuusi, kun meitä on kaksi sanomassa tässä kolme, niin ihan ensimmäisenä pelko pois, että semmoinen turha digipelko, niin mitä itse on täällä huomattu, että kun on paljon tehty töitä pienempien yritysten kanssa, niin sitä arkaillaan vähän turhaan, että rohkesti vain siihen digiin kiinni ja opettelemaan sitä somea ja hyödyntämään sitä. Että ei se ole ylivoimainen tehtävä, että se on yksi semmoinen tärkeä pointti. Sitten, minkä oikeastaan sanoin jo aluksi, niin se toteutus täytyy miettiä tarkasti joka tapauksessa, että se palvelee niitä yrityksen tavoitteita ja että se kohdentuu oikeisiin kanaviin, oikeantyyppisellä sisällöllä suhteessa siihen kohderyhmään. Eli lähtökohtaisesti pyritään tekemään tehokasta viestintää. Sitten ihan semmoinen yksittäinen pointti, että se some ei ole sama asia kuin Facebook, eli niitä kanavia on paljon muitakin, ja se olisi hyvä miettiä, että mitkä ne on ne meidän kohderyhmän tärkeimmät somekanavat, ja keskitetään ne paukut sitten sinne.

Harto Pönkä [00:32:42]: Joo. Top ykkösenä vois olla sellainen, että valitse se sulle sopiva kanava. Että jos mä mietin keskivertoyritystä, niin ei se ole todellakaan se Facebook enää. Että kyllä jos on tämmöinen mikro- tai pk-yrityskin, joka harkitsee, lähteekö luomaan Facebook-sivua vai jotakin muuta, niin melkein nostaisin ykköseksi sen Instagram-tunnuksen, että siellä Instagramissa käyttäjät lähtökohtaisesti siis kyselyiden mukaan suhtautuvat positiivisemmin siihen yritysten somemarkkinointiin. Myöskin ihan tilastojen mukaan enemmän saat sillä samalla työllä tulosta eli reaktioita ja sitä kautta näkyvyyttä ja niitä asiakaskontakteja. Sitten tosiaan se ei välttämättä ole kaikille se oikea ratkaisu. Että jos sulla on b2b-toimintaa, niin sitten kannattaa mennä LinkedIniin, että sieltä löytyy sitten nimenomaan sen puolen kohderyhmiä helpommin. Jos taas haet viestintää ja PR-näkyvyyttä, niin varmastikin Twitter on oikea paikka, että kaikissa on nämä omat, mihin ne keskittyvät. Sitten toinen pointti, oikeastaan tuo sama, mitä Timo sanoitkin, että ole rohkea, eli keskity siihen omaan juttuun, mikä sitten sulla onkin, mitä sä teet. Lähtökohtaisesti jos olet jonkun alan asiantuntija, niin se kiinnostaa muita ihmisiä, koska he eivät ole sen alan asiantuntijoita. Jos sä kerrot siitä omasta alasta, niin se on varmastikin joillekin kiinnostavaa, ja varmastikin juuri sille sun kohderyhmälle kiinnostavaa. Ja sitten kannattaa varmaan tehdä sellainen pieni suunnitelma, että mikä tässä mun ja meidän yrityksen toiminnassa on sellaista, mikä voisi muita kiinnostaa, ja minkälaista sisältöä tästä voisi muille nostaa, ja tehdä semmoinen pieni somejulkaisu tai vuosikellokin siitä jo, että mitä julkaisen milloinkin. Viimeisenä se, että arvioi sitä omaa toimintaa. Että kun teet niitä somekokeiluja ja ehkä pientä kamppista, niin arvioi sitä ja katso vähän ympärille, mitä ne muut tekevät ja hae sieltä uusia ideoita. Tämmöinen kuin brandsome.fi on hyvä palvelu löytää sitä benchmark-materiaalia muista samankin alan yrityksistä.

Markus Rytinki[00:34:56]: Tämmöinen pieni lisäkysymys vielä Hartolle, kun mainitsit nuo sisältösuunnitelmat ja niiden tekemisen, niin mitä pitäisit sopivana suunnitteluaikana, jos ajatellaan tuota somesuunnitelman tekemistä? Että olisiko se joku tietty projekti, pari kuukautta, ehkä kvartaali? Vuosikellon mainitsit.

Harto Pönkä [00:35:18]: Joo, no sehän riippuu ihan alasta, että jos siellä on joku toistuva juttu vuosittain tai joku tietty sesonki, niin toki ne vaikuttavat tällaiset, että miten sulla menee muutenkin liiketoiminta sen vuoden ympäri. Mutta nyt ehkä poikkeusaikana semmoinen kuukauden näkökulma eteenpäin on ihan sopiva.

Markus Rytinki [00:35:38]: Just. No niin. Tähän voidaankin varmaan sitten lopetella. Tässä vaiheessa voisin kiittää teitä vieraita, eli Timoa ja Hartoa tästä juttutuokiosta ja toivottaa hyvää jatkoa tämän sosiaalisen median tutkimuksen ja koulutuksen parissa.

Pönkä ja Koivumäki [00:35:57]: Kiitoksia.

[äänite päättyy]

Puhuja 1 [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Markus Rytinki [00:00:26]: No niin, meillä on tässä yrityksen brändejä ja brändäystä esittelevässä podcastissa mukana kaksi vierasta Oulun yliopistosta, eli tiedeviestinnän professori Erkki Karvonen sekä kauppakorkeakoulun brändimarkkinoinnin professori Saila Saraniemi. Elikkä vahvaa kotimaista tutkimusosaamista käsiteltävästä aiheesta ja nyt seuraavaksi soitetaan sitten heille.

Markus Rytinki [00:00:52]: No niin, nyt meillä onkin langoilla täällä päivän vieraat. Tervetuloa tähän podcastiin mukaan. Ja haluaisitteko tähän alkuun kertoa muutaman sanan itsestänne eli keitä olette ja mitä teette? Jos Saila voisi aloittaa.

Saila Saraniemi [00:01:08]: Kiitoksia. Ja tosiaan olen brändimarkkinoinnin professorina aloittanut vuodenvaihteessa Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Sitä ennen työskennellyt viitisentoista vuotta bränditutkimuksen parissa, kymmenisen vuotta siitä yliopistonlehtorina, samoin kauppakorkeakoulussa. Eli taustaa tästä brändimarkkinoinnista alkaa olla jo tosiaan lähemmäs parikymmentä vuotta ihan sieltä omista perusopinnoista lähtien.

Markus Rytinki [00:01:42]: No niin, hyvä. Entäpä Erkki puolestaan?

Erkki Karvonen [00:01:47]: Hyvää päivää minunkin puolestani. Mukavaa olla tässä mukana. Itse asiassa olen informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori ja korostaisin tätä viestintäsanaa, koska se on minun akateeminen taustani, tuommoinen mediatutkimus ja myöskin organisaatioviestinnän tutkimus. Olen aikoinaan tehnyt imagosta väitöskirjan, ja sen myötä sitten tosiaan perehtynyt näihin brändi- ja maineasioihin myöskin. Ja tässä sivulla sitten tuon tiedeviestinnän maisteriohjelman ohessa on tätä tullut myöskin sitten harrastettua läpi vuosien tätä brändiasiaa.

Markus Rytinki [00:02:23]: No niin, hyvä juttu. Tässä nousikin näitä brändin eri lähikäsitteitä esille tässä Erkin esittelyssä. Mun mielestä olisi hyvä, jos aloitetaan keskustelu kirkastamalla tätä brändin käsitettä näiden lähikäsitteiden kautta. Useinhan imagon, maineen ja brändin katsotaan viittaavan vähän niin kuin samoihin ilmiöihin. Mitä eroa näillä kolmella termillä on? Jos Erkki vaikka jatkaisi tästä.

Erkki Karvonen [00:02:53]: Mun mielestä brändi on sellainen termi, joka nousee tuosta merkin käsitteestä ja tämmöisistä symboleista ja merkeistä. Siellä on se erottuminen sitten, merkit aina erottuvat toisistaan, se on se lähtökohta. Ja se maineen käsite on pikemminkin sellainen, jota puhutaan ja kuullaan. Elikkä mitä mainitaan, niin kuin suomen kielessä sanotaan, että siitä mainitaan sitä ja tätä. Ja yleensä annetaan hyvä todistus tai huono todistus jostain, ikään kuin oltaisiin silminnäkijöitä ja kokeilijoita, että oliko se palvelu hyvä vai huono. Imago sitten taas on hyvin tällainen visuaalinen termi. Se alun alkaen tarkoittaa kuvaa, latinan imago on yhtä kuin kuva. Se on tietysti myös mielikuva, [? 00:03:41] tämmöinen visuaalinen ulkoasu. Ja näillä kaikilla periaatteessa voidaan lähestyä näitä samoja asioita, ja riippuen vähän tutkijasta saattaa panna brändin pääkäsitteeksi ja sitten se maine ja imago ja tällaiset on alakäsitteitä, mutta sitten joku toinen panee maineen, reputation, ykköskäsitteeksi ja sen alle sitten nuo muut. Se riippuu, että keneltä gurulta kysytään, mitenkä se menee.

Markus Rytinki [00:04:11]: Aivan. Mites Saila?

Saila Saraniemi [00:04:12]: Kyllä, samoilla linjoilla tietysti. Ehkä lisäisin tuohon vielä identiteetin käsitteen. Minä bränditutkijana ajattelen näin, että brändi tosiaan on se erottumisen väline, mutta siinä on kaksi puolta. On imago, eli se miltä tuote tai palvelu tai yritys näyttää ulospäin, ja sitten on tämä identiteettipuoli, joka on enemmän sitten siellä yrityksessä vaikka niitä sisäisiä asioita. Ja nämä molemmat vaikuttavat, sekä imago että identiteetti, siihen mikä brändi sitten kokonaisuutena on. Ja maineesta, jos vielä, maine on tosiaan sitten tällainen pidemmällä aika välillä syntyvä, brändillä on maine, juuri niin, kuin Erkki tuossa totesi. Se, mikä pidemmällä aikavälillä keskusteluissa vaikkapa syntyy.

Erkki Karvonen [00:05:07]: Voin lisätä vielä tuohon, tosiaan näissä, aivan samoin kuin Saila sanoi, vaikka näissä on aina sitten se lähettäjän puoli, että minkälaista viestiä lähetetään, ja sitten tietysti vastaanottajan puoli, että kuinka se otetaan vastaan, minkälainen tulkinta on ihmisillä. Tämähän todellakin vaihtelee hyvin vahvasti, että millä tavalla ihmiset tulkitsevat sitten niistä omista lähtökohdistaan näitä merkkiasioita. Ei sitä voi vaikka kuinka jotakin lähettäjäpuolella organisaatiossa yritettäisiin jotakin, niin ei voi koskaan mennä takuuseen, että se sellaisenaan sitten toteutuu se mielikuva tai brändi, vaan sitä täytyy koko ajan tutkia ja tarkkailla, että miten ihmiset, eri ryhmät ja segmentit ottivat sen vastaan sen viestin.

Saila Saraniemi [00:05:58]: Eli tämmöisestä vuorovaikutuksesta hyvin pitkälle kyse, että minkälaiseksi se brändi sitten lopulta muodostuu.

Markus Rytinki [00:06:07]: Tässä onkin tullut monta erilaista puolta brändistä esille. Esimerkiksi se, että mistä se sitten koostuu. Tässä on mainittu imago ja identiteetti tuollaisina asioina. Monesti puhutaan siitä, että brändiin liittyy yrityksen arvot ja ehkä strategiatkin. Mistä kaikenlaisista osatekijöistä brändi muodostuu?

Saila Saraniemi [00:06:32]: Jos minä vaikka jatkan tuosta. Ajattelisin tosiaan, että brändin perusta yrityksessä on siellä yrityskulttuurissa parhaimmillaan. Ja silloin yrityskulttuuriinhan liittyvät juuri vaikkapa tällaiset määritellyt tai muuten toiminnassa näkyvät arvot. Minkälaisten asioiden puolesta ollaan. Ajattelisin, että hyvään brändäykseen liittyy juuri tällainen arvopohjainen ajattelu, joka sitten ohjaa monenlaisia toimintoja ihan strategian kautta yrityksessä. Eli parhaimmillaan se brändi vaikuttaa siihen ihan jokapäiväiseen toimintaan, ohjaa sitä ihan tällaisena strategisena johtamisen työkaluna. Ja brändi sitten taas muuten tulee näkyväksi sitten ihan kaikenlaisissa kohtaamisissa, mitä yrityksellä ja työntekijöillä on sitten eri sidosryhmien, asiakkaitten ja vaikkapa asiakkaiden asiakkaiden kanssa. Puhutaan tällaisesta kohtaamispisteistä, kohtaamisista, erilaisista vuorovaikutustilanteista, joissa sitten brändi tulee näkyväksi ja todeksi. Oli ne sitten digitaalisten kanavien kautta tai sitten vaikkapa ihan asiakaspalvelutilanteita. Itse ajattelisin, että brändi on hyvinkin kokonaisvaltainen asia tänä päivänä yrityksessä ja sillä lailla myöskin tällainen strategisen ajattelun työkalu.

Erkki Karvonen [00:08:07]: Itse voisin tuosta jatkaa vielä. Tosiaan kyllähän ne arvot ja se kulttuuri siellä organisaatiossa, se tulee sitten ulos sieltä ikään kuin ihmisten nähtäväksi. Ja näinhän sen täytyisi olla. Siellä ei ole mitään päälle liimattua, vaan todellakin se brändi kuvastaa sitä todellista kulttuuria, todellista toimintatapaa, mitä siellä yrityksessä harjoitetaan. Vielä tästä brändin käsitteestä. Ehkä sekin on syytä mainita, että se nousee tästä sanasta polttaa elikkä polttomerkki, niin kuin karjaan pistettiin ennen vanhaan polttomerkki, että kenen karjaa, erottuu porukasta. Ja itse asiassa tämän identiteetinkin käsite, se on tavallaan se kääntöpuoli tälle erottumiselle, tämä identiteettikortti vaikka ihmisellä, sehän erottaa kaikista muista ihmisistä tämän henkilön ja hänet tunnistetaan sitten sen perusteella. On tällaisia tunnistustekijöitä, joilla sitten välittömästi tunnetaan, että kuka on kysymyksessä. Ja usein nämä brändit saattavat olla esimerkiksi sata vuotta vanhoja, Coca Colat ja tällaiset, sata vuotta on iskostettu ihmisten mieleen sitä brändiä. Se on jo todella arvokasta pääomaa, koska kaikki tietää, kaikki tuntee. Ja tästä johtuen ei ihan kevyin perustein kannata luopua sellaisesta hyvästä brändistä, vaan se on todellakin arvokas asia ihmisten mielissä. Sitten on jopa sellaisia, itse olen kysellyt opiskelijoilta, että mikä on esimerkiksi huoltoasemissa se ykkösbrändi, niin sieltä tulee sellaisia, joita ei ole enää olemassakaan Suomessa. Nimittäin Esso esimerkiksi, se on niin tiiviisti ihmisten mieliin iskostunut, että sieltä tulee vielä näitä jo poistuneitakin brändejä sitten vastaan vielä. Elikkä tosiaan pitkäjänteinen työ sen iskostamiseksi, siihen kai sitä pyritään.

Saila Saraniemi [00:10:11]: Minä myös korostaisin tuota pitkäjänteisyyttä brändityössä. Puhutaan itse asiassa ihan tällaisesta brändiperinnöstä, johon Erkki tuossa varmasti viittasi, vaikkapa Coca Colan osalta. Se on tällainen brand heritage, joka sitten kantaa ja syntyy ajan kuluessa.

Markus Rytinki [00:10:32]: Aivan. Tällaisena kuriositeettina voisin mainita, että eikö sellaistakin ole tapahtunut historian saatossa, että tällaiset vahvat brändit muuttuu tällaisiksi yleissanoiksi niin, kuin esimerkiksi heteka ja mitä niitä muita onkaan.

Saila Saraniemi [00:10:44]: Kyllä. Tuo onkin mielenkiintoinen näkökulma. Meillä on vaikka teflon voisi olla sellainen tai caterpillar tai nailon, sellaisia brändejä, joista on tullut jo yleissana tietylle tuoteryhmälle, jolloin ne ovat niin vahvoja, että tulevat ensimmäisenä mieleen. Se itse asiassa liittyykin vahvasti brändeihin tämä tällainen ensimmäisenä mieleen tuleminen tietystä tuoteryhmästä, tuotekategoriasta tai palvelusta. Tällainen top of mind -brändiksi pyritään.

Erkki Karvonen [00:11:33]: Voisin jatkaa tuosta myöskin. Semmoinen käsite, kauppanimi kuin styrox esimerkiksi sellaisella eristelevylle, kyllähän se on ihan yleiskielinen sana, ostamassa styroxia. Se on kuitenkin kauppanimi ollut. Siinä on vähän puolensa ja puolensa, että kun tavallaan tähän pyritään tähän erityistämiseen, sellainen Besonderung, että olisi erityinen, se on riski, että muuttuu tällaiseksi yleiskäsitteeksi. Mutta toisaalta sitten taas, jos se hallitsee koko ilmatilaa aitona ja alkuperäisenä merkkinä, niin on sekin varmasti etu sitten, että ostaa sitten sitä aitoa  styroxia. Ja vielä sellainen tuli mieleen englanninkielestä tämä hoovering pölyimuroinnin terminä. Sehän on kuitenkin yhden pölyimurimerkin nimi sitten se Hoover.

Saila Saraniemi [00:12:35]: Kyllä. Tämäkin on vähän tällainen kaksiteräinen miekka, että sille alkuperäiselle brändille se voi olla tällainen riskikin, että tavallaan se brändipääoma vähän vähenee tietyllä tavalla juuri sen yksittäisen alkuperäisen brändin osalta. Mutta toisaalta sitten tulee koko tuoteryhmän nimeksi. Tämä on sekä - että -tilanne hyvin pitkälle.

Markus Rytinki [00:13:06]: Joo, mielenkiintoisia huomioita. Tässä tuli mainittua jossain välissä tämä brändijohtamisen ja siihen tavallaan liittyvä, ohjaavana voimana toimiva brändi-identiteetti. Miten tämän johtamisen kautta, jos mennään markkinoinnin ja brändinluomisen hankalaan maailmaan, miten näkisitte, että yritykselle rakennetaan tällainen vahva brändi?

Saila Saraniemi [00:13:31]: Niin, ensinnäkin, että mikä on vahva brändi. Ajattelisin, että ensinnäkin se lähtee siitä pitkäjänteisestä työstä, jota tehdään. Siellä on ehkä pohjalla tällainen merkityksellisten kokemusten synnyttäminen. Eli sitten kun saadaan ne arvot ja se yrityskulttuuri määriteltyä, tunnistetaan, että mikä on meillä ne omat vahvuudet, mikä se on se meidän identiteetti, mistä ponnistetaan, minkälaisia asioita halutaan tuoda esille. Tämä sitten auttaa sen jokapäiväisen toiminnan organisoimisessa ja päästään sitten niitä merkityksellisiä kokemuksia asiakkaille synnyttämään. Ne vahvuudet voivat liittyä tietysti, ne ovat monesti tuote-, palveluinnovaatioita, voivat olla asiakaspalveluun liittyviä asioita. Mutta ennen kaikkea kai siellä taustalla on se, että asiakkaan sidosryhmien mielestä syntyy sellaista merkityksellistä arvoa juuri näistä tämän yrityksen toiminnoista, jotta asiakkaana kannattaa olla. Se kiinnostaa. Niistä arvoista vielä, mä aina ajattelen, että siellä on myös se, että ymmärretään mikä inspiroi itseä, mikä inspiroi omia työntekijöitä, myös se vaikuttaa siellä yrityskulttuurissa. Ja nämä kaikki sitten parhaimmillaan näkyvät sinne ulospäin.

Erkki Karvonen [00:15:14]: Mä voisin jatkaa tuohon. Tuli esille tuo kuluttajakokemus. Yksi varmaan brändeihin, tunnettuihin brändeihin liittyvä kokemus on sellainen turvallisuuden tunne, että tämä brändi on tuttu, kuin joku henkilö, joka on tuttu ja turvallinen, ja siihen voi luottaa. Että ei ole isoa riskiä ostaa tiettyä merkkiä. Verrattuna siihen, että meillä on ihan tuntematon sellainen joku massatuote, niin siitä ei tiedä, että onko se enää huomenna olemassakaan, onko huoltoa, onko mitään enää sitten. Vaikka se olisikin edullinen, kun ostaa jotain Canonia vaikka, niin sitten tietää, että se on ollut kauan olemassa, se on näitä ykkösbrändejä, niin on todennäköistä, että se on vielä huomennakin olemassa ja palvelut pelaa, huolto pelaa, kaikki pelaa sitten vielä jatkossa. Sellaista turvallisuutta siinä ostetaan brändissä myös.

Saila Saraniemi [00:16:14]: Kyllä. Arvoa nimen omaan se turvallisuuskin on. Yleensä ajatellaan, että on joko tällaista toiminnallista hyötyä tai arvoa asiakkaalle, mitä voisi olla juuri tuollaiset riskiä vähentävät asiat vaikka taikka ostopäätöstä helpottavat ominaisuudet. Tai sitten ne ovat tällaisia emotionaalisia, tunteisiin liittyviä tekijöitä, jotka jollakin tavalla tuottaa vaikka tällaisia myönteisiä tunne-elämyksiä. Ja brändihän myös, yksi näkökulma, ehkä sellainen perinteinen näkökulma on ollut se, että brändin avulla voidaan myös viestiä itsestä, vaikkapa sosiaalisesta statuksesta tai ajatellaan, että brändi on tällainen osa sen oman identiteetin rakentamista. Ajattelisin, että sekä nämä emotionaaliset tekijät että sitten nuo enemmän järkiperäiset tekijät molemmat on mukana siinä vahvan brändin syntymisessä.

Markus Rytinki [00:17:20]: Joo. Tulee mieleen tuosta persoonan korostamisesta juurikin nämä tämän podcastin kuuntelijoihin lähinnä kuuluvat mikroyrittäjät, joille tämä henkilöbrändin rakentaminen on monesti hyvin keskeistä varsinkin palvelualalla. Elikkä olisiko teillä jotakin mielipidettä siitä, että miten tällainen mikroyrittäjien brändin rakentaminen eroaisi isojen yritysten brändin rakentamisesta? Ja onko näkemystä  siitä, että milloin mikroyrittäjän kannattaisi tukeutua tässä brändin rakennustyössä ammattilaisten apuun?

Saila Saraniemi [00:17:57]: Tietysti mikroyrittäjällä, kun kyse on monesti yhden hengen yrityksestä tai ihan muutamasta hengestä, niin se brändi on käytännössä yrittäjä itse. Mikä on tietysti hyvä asia, se on minusta ehdottomasti aina pienelle yritykselle etu, että silloin voi olla varma, että brändi on sen näköinen kuin itse yrittäjä on. Eli brändi on sillä tavalla enemmän hallittavissa kuin isolla yrityksellä ehkä. Eli se on omissa näpeissä niin sanotusti. Ja sillä lailla ajattelisin myöskin, että tietysti se luovuutta vaatii, kun resurssit ovat vähäiset. Mutta se on ennen muuta mun mielestäni mahdollisuus mikroyritykselle käyttää niitä luovia keinoja, jotka ei oikeasti tarvitse välttämättä isoja rahoja. Esimerkiksi sosiaalinen mediahan on tässä suhteessa kyllä näyttänyt voimansa. Ihan yhden hengen yrityksetkin tai pienet yritykset voivat tulla sitä kautta tunnetuksi. Mitä tulee siihen avun käyttämiseen, niin tässä ainakin kannattaa miettiä, että ne yhteistyökumppanit ovat myös sillä lailla samalla aaltopituudella, että ne ovat yhtä tärkeitä, sanoisin, mikä tahansa yrityssuhde on pienelle yritykselle merkityksellinen. Näitä verkostoja ylipäänsä kannattaa hyödyntää silloin, kun resursseja on vähän.

Erkki Karvonen [00:19:35]: Voin jatkaa tuosta sen verran, että isoissa yrityksissä usein johtaja symboloi koko sitä firmaa. Ja myöskin puoluejohtajat tänä päivänä on hyvin vahvasti brändäämässä sitä koko puoluetta. Tavallaan tällaisessa pienyrityksessä tai yhden hengen yrityksessä se yksi ainoa työntekijä on samalla se toimitusjohtaja ja keulakuva koko sille touhulle. Se kaikki keskittyy hänen käsiinsä sitten. Ehkä tuohon voisi vertailukohdan ottaa myös tuommoisista taiteilijoista, artisteista, musiikkipuolelta. Nimittäin voidaan ajatella, että joku Cheek tai J. Karjalainen, Hector ovat tämmöisiä hyvin vanhoja brändejä, ne ovat taiteilijoita, hyvin tunnettuja, arvostusta, hyvää fiilinkiä liittyy, pitkäjänteisyyttä, jatkuvuutta, uudistumista, vuodesta toiseen he tavallaan pysyvät samana, mutta kuitenkin uudistuvat. Se on jännä sellainen ajatus, että pitää pikkaisen pystyä uudistumaan, mutta silti pysyä tunnistettavana ja samana. Ja laatu, luotettavuus, uskottavuus, tällaiset sellaiseen suosittuun artistiin liittyvät. Ja persoonallisuus, erilaisuus. Jos vaikka nyt otetaan J. Karjalainen, niin heti ensimmäisestä laulun säkeistöstä heti kyllä kuulee, että jaahas, kuka se on kysymyksessä. Niin tämä erottuvuus ja kaikki ne positiiviset asiat, mitkä liittyy siihen, tulee välittömästi. Jos ajatellaan sellaista mikroyrittäjää, niin kyllähän sellainenkin voi olla sitten kuin lauluntekijä tai artisti, joka itse sitten suunnittelee sitä omaa erottuvaa persoonallisuuttaan ja pitää sitä esillä sitten yleisölle.

Saila Saraniemi [00:21:28]: Kyllä. Ja ehkä tässäkin on tärkeää se, että miettii tarkasti, että mitkä ne on ne omat vahvuudet, joita haluaa esiin tuoda. Sellainen hyvä pohjatyö on kuitenkin tärkeää. Että on sitä suunnitelmallisuutta mukana.

Markus Rytinki [00:21:46]: Tässä on nyt tullut esille, noussut ehkä useampaan kertaan tällaisia sanoja kuin suunnitelmallisuus, luotettavuus, arvot, ehkäpä yritystarina, joka toimii siellä brändin takana, myönteiset tunne-elämykset ja sitten tämä turvallisuuden, jatkuvuuden tunne. Miten sitten vastapuolelta, mitkä olisi sitten tällaisia brändimokia tai huonoja mainoskampanjoita tai vastaavia, joita olette ehkä joskus nähneet? Mitä ei missään nimessä kannata tehdä, sanotaanko näin?

Saila Saraniemi [00:22:19]: Sanoisin ainakin sen, että ei kannata tehdä tällaista päälle liimausta ja ei-totuudellista kiillottamista. Pysyy niissä omissa arvoissaan ja totuudessa, se on ehkä sellainen ensimmäinen. Ja sitten jos jotakin virheitä sattuu, virheittenkin kohdalla kannattaa olla heti rehellinen, todeta että nyt tuli mokattua, sen sijaan, että lähtee ikään kuin turhaan peittelemään. Eli sitten rehellisesti, nopeasti olla korjaamassa niitä mahdollisia virheitä. Tänä päivänä se herättää huomattavasti enemmän luotettavuutta. Ja sehän on inhimillistä myöskin sitten.

Erkki Karvonen [00:23:10]: Jos jatkan, niin tuollainen pomppiminen, se on tavallaan sen brändin sisällön vaihtaminen päivästä toiseen, vähän sellainen tuuliviirimäisyys, se on varmaan ongelmallista sillä tavalla, sitten ei pääse muodostamaan oikein sellaista kiinteää, kantavaa, kirkasta brändiä, joka sitten kestää yli vuosien, jos sä menet kaikkien tuulien mukana. Joskus jonkin verran pitää mukautua, mutta jos se muuttuu totaalisesti, siinä on iso ongelma sitten. Ja tämä mainostuksessa myöskin on ongelma, kun nykyään hyvin paljon tällaista oddvertising, sellaista hyvin outoa mainontaa. Tuntuu, että se pääpointti on olla niin outo ja erilainen, että kaikki on turtunut, yleisö sitten herää henkiin [? 00:24:01] että mitä, mitä ihmettä tässä mainostetaan. Useinhan ei selviä edes, että mitä mainostetaan, se vasta hyvin lopussa ehkä ilmenee, että mitä se koski ylipäänsä se mainos. Mainostoimistot tietysti on ammattilaisia, mutta heidän intressissään on se huomion maksimoiminen. Siellä sitten vaaratekijänä on, että se maksimointi tapahtuu ehkä jollakin huonoa makua osoittavalla tavalla tai jotenkin kummallisella tai sitten, että se ei liity siihen tuotteeseen. Ja mainosmiehet ja -naiset saattaa kirjoitella toinen toisillensa niitä mainoksia. Tämä on suurta taidetta, tämän teen sitten toisille mainostajille. Se on tietysti ongelmallinen sillä tavalla, että kyllähän se yleisölle pitäisi aina tehdä ja saada yleisön kanssa toimimaan se mainos esimerkiksi.

Saila Saraniemi [00:24:54]: Pitkäjänteisyys tässäkin. Tosiaan sieltä omasta identiteetistä lähtevä tekeminen kannattaa muistaa. Brändin rakentaminen tai brändääminen ei tosiaankaan ole vain mainostamista. Se ehkä on sellainen tärkeä huomio.

Markus Rytinki [00:25:14]: No niin, nyt päästään tavallaan tällaisiin huomioihin, mitä mikroyrittäjänkin kannattaa muistaa oman brändin tekemisessä. Ehkä tähän loppuun voitaisiin sitten tällä lailla Alexander Stubbin hengessä ottaa tällainen top 3 tärkeintä asiaa, mitä mikroyrittäjän kannattaa muistaa omaa brändiä rakentaessaan. Aloittaako vaikka Erkki?

Erkki Karvonen [00:25:32]: No joo. Tämä tosiaan tämä pitkäjänteisyys, se tässä tuli jo moneen kertaan todettua. Aivan [?? 00:25:38] sanonut, niin tosiaan tämä omista arvoista, siitä omasta ytimestä lähteminen. Tarkoittaa myös sitä, että se ei ole falskia ja väärennettyä ja päälle liimattua, vaan se nousee todella sieltä ytimestä. Varmaan se sitten kolmas olisi esimerkiksi tähän mainontaan liittyen, että se viestintä on kokonaisvaltaisempi asia kuin mainonta. Siellä täytyy miettiä, että okei, tämä lisäisi kyllä aivan tappiin kyllä kaikki huomioarvot, mutta onko se itse asiassa haitallinen meidän identiteetille. Ei niin kuin huomiota hinnalla millä hyvänsä, vaan harkiten ja katsoen, että palveleeko se meidän asiaamme oikeasti pitkällä tähtäimellä sitä brändi-identiteetin rakentamista.

Saila Saraniemi [00:26:32]: Kyllä. Tuohon ei periaatteessa ole paljoa lisättävää, mutta ehkä tosiaan se huomio siitä, että brändimarkkinointi ei tänä päivänä ole enää pelkästään sitä yrityksen esiin tuomista, sanoisin näin, vaan ehkä ennen kaikkea sitä omien arvojen esiin tuomista. Näen, että tämä tulee vielä lisääntymään jatkossa. Ja sitten toinen asia, että brändäystä voidaan tehdä pienilläkin resursseilla, kun sitä tehdään luovasti. Eli tietysti siihen luovuuteen liittyy se erottautumisen tavoite, mutta aina ei tarvita isoja rahapusseja, sanotaanko näin, vaan voidaan tehdä myös pienillä resursseilla. Ja sitten ehkä kolmantena muistaa niiden omien verkostojen hyödyntäminen. Eli mehän halutaan niitä puolestapuhujia itselle ja sille omalle yritykselle. Tunnistaa, että ketkä on niitä tärkeitä tahoja, toimijoita omassa verkostossa ja miten voisi niitä hyödyntää. Nämä kolme asiaa ehkä lisäisin.

Erkki Karvonen [00:27:52]: Tuohon voisin jatkaa tuosta puolestapuhujuudesta vielä sen verran, että onhan esitetty, että korkein muoto tällaista brändiuskollisuutta on tällainen uskonto suorastaan. Tällainen tutkija kuin Jesper Kunde on kirjoittanut kirjan Corporate Religion, yritysuskonto. Hänellä on esimerkkinä Harley-Davidsonin moottoripyörä, joka on kulttiesine ja tämä brändi on todella arvostettu, ja nämä, jotka sitä sitten kannattavat ja sen puolesta puhuvat, ovat tavallaan kuin joku uskonnollinen kultti sitten, jotka palvovat tätä. Ja se yhteisöllisyys muodostuu sen ympärille ja niin päin pois. Se on kaikkea muuta kuin tavallinen moottoripyörä, jolla ajetaan pisteestä a pisteeseen b, vaan se on jotakin suunnattomasti arvokkaampaa. Ilmeisesti Apple-tuotteet, puhelimet ja muut, ovat onnistuneet tähän samaan suuntaan. Se on jo niin tärkeä asia, omaa identiteettiä, että ei voisi vaihtaa Applesta toiseen. Ja on valmis maksamaan siitä kaksi kertaa enemmän kuin tavallisesta puhelimesta, tosin laatuakin siinä varmasti saa, mutta aina voi kysyä sitäkin, että mistä siinä maksaa sitten. Maksaako tästä tällaisesta merkkiarvosta ja symboliarvosta, uskonnollisesta asiasta tavallaan, vai tyytyykö sitten tavalliseen ja pääsee halvemmalla.

Saila Saraniemi [00:29:28]: Kyllä, olen samaa mieltä Erkin kanssa tuosta yhteisöllisyydestä. Eli brändiyhteisöjä syntyy. Puhutaan tällaisista heimoista. Ja ehkä sen brändin ja asiakkaan, kuluttajan suhteestahan siinä loppujen lopuksi on kyse. Ehkä se vahvin muoto on sitten tällainen brändirakkaus suorastaan, niin vahva tunneside, että [?? 00:29:54] Applen käyttäjällä että suorastaan kaipaa sitä tai kokee kaipausta ja erillä oleminen vaikuttaa sitten negatiivisesti.

Erkki Karvonen [00:30:06]: Ennen vanhaan Chiquita-banaaneilla oli mainoslause, että älä kutsu minua banaaniksi, minä olen Chiquita. Juuri tämä erityistäminen ja tosiaan erottuu kokonaan, ei sulaudu ollenkaan siihen tavallisten banaanien joukkoon vaan on jotakin aivan erityistä. Se on laadukasta ja sitä voi jopa rakastaa sitten todellakin niin, kuin Saila sanoi.

Markus Rytinki [00:30:35]: No niin, me ollaan päädytty tässä brändäyskeskustelussa nyt tällaisiin uskonnollissävytteisiin, jopa hurmiollisiin tunnelmiin. Mikä varmasti kertoo siitä, että brändien merkitys voi olla yllättävänkin suuri, ja sitä ei aina huomaakaan, miten tärkeitä osia ne on ihmisten arkista elämää. Tässä vaiheessa haluaisin kiittää keskustelijoita eli Sailaa ja Erkkiä tästä antoisasta juttutuokiosta, ja toivottaa teille hyvää jatkoa brändi- ja muun tutkimuksen parissa.

[äänite päättyy]

Toimittaja 1 [00:00:00]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä Podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Mirja Väänänen [00:00:27]: Meillä on tänään haastattelijana Mirja Väänänen, Mikroentryltä ja vieraina meillä on Satu Virtanen, joka toimii yrittäjänä hoivapalvelu Satu Susanna Oy:ssä ja sitten meillä  Juha Lahtinen, joka toimii mm. pk-yrityksissä osakkaana tai hallituksessa sekä Vie-Expo osuuskunnan kansainvälistymishommissa on saanut sparrata lukuisia pk-yrityksiä kv-markkinoille. Tämmöisellä porukalla, tervetuloa Satu ja Juha. Meidän aiheena on digiasiat myynnin ja markkinoinnin tukena, niin miten Satu sinä suhtaudut myyntiin?

Satu Virtanen [00:01:07]: Tällä hetkellä se on iso osa asiakaspalvelua ja yksi tärkein osa-alue, mutta se, että aina on ollut näin, että aluksi se oli minulle henkilökohtaisesti mörkö, että siihen on pitänyt opetella ihan alusta asti. Luonne on muuttunut, kun yritys on mennyt eteen päin.

Mirja Väänänen [00:01:27]: Koetko niin, että se on hoiva-alalla tyypillistäkin?

Satu Virtanen [00:01:34]: Joo, niin se varmasti on, kun ajattelee, että hoitotyö ja myynti ei oikein mitenkään sovi yhteen. Eihän kuntapuolellakaan itse hoitoa tarvitse markkinoida, että kyllä se tulee lähinnä toiselta puolelta, että asiakkaalla on tarve ja hän lähtee etsimään siihen apua. Ei hirveästi tarvitse markkinoida omaa työtä ja osaamista siellä, mutta tässä yksityisellä puolella se menee ihan toisin päin, että sitä omaa osaamista ja ammattitaitoa markkinoidaan asiakkaille.

Mirja Väänänen [00:02:14]: Oletko saanut innostaa ja tsempata myös henkilökuntaa tämmöiseen myyntihenkisyyteen?

Satu Virtanen [00:02:19]: Kyllä, meillä ihan säännöllisesti käydään läpi näitä asioita läpi ja katsotaan, että missä ollaan menossa. Koko ajan tietää, että asia on esillä, koska se on meille niin tärkeää, että me saadaan uusia asiakkaita ja pidetään entisistä asiakkaista kiinni ja heistä hyvää huolta. Se on jokaisen palaverin aiheena tai ainakin sivutaan tätä myyntiä jollakin lailla, jos nyt ei ihan pelkästään myynnistä puhuta.

Mirja Väänänen [00:02:50]: Että se on koko organisaation asia.

Satu Virtanen [00:02:53]: Kyllä.

Mirja Väänänen [00:02:55]: No Juha, miten sinä näet, onko tämä sinun kokemuksen mukaan tyypillinen tilanne suomalaisissa yrityksissä, että myynti voi olla ensin mörkö, miten sinä olet kokenut asian?

Juha Lahtinen [00:03:06]: Monesti se on, että sen oman tuotteen tai palvelun kautta ensiksi ja siksi opitaan matkan varrella myymään, että kyllä siinä on paljon opittavaa meillä kaikilla suomalaisilla on. Itse olen viihtynyt tosi hyvin myynnin parissa. Olen aina kuvannutkin itseäni, että minulla on insinöörin peruskoulutus ja sitten myyntimiehen sielu siihen päälle. Moni yritys miettii tuotannon ja suunnittelun kautta asioita ja voit ottaa aktiivisesti toimistolla tilauksia. Harvaa tuotetta tullaan kotoa hakemaan, että kyllä niitä on myytävä, tällainen ajatus minulla on siihen.

Mirja Väänänen [00:03:41]: Aivan, että sitä on aktiivisesti mentävä asiakkaan suuntaan.

Juha Lahtinen [00:03:46]: Kyllä, eikä aktiivisesti odotettava ns. kotona tai tehtaalla tilauksia, kyllä se on mentävä ja myytävä. Yleensä näin.

Mirja Väänänen [00:03:55]: Satu, haluaisitko valottaa vähän tarkemmin teidän yrityksen tarinaa ja miten teillä on ihan konkreettisesti homma lähtenyt liikenteeseen ja kehittynyt myynnin ja markkinoinnin kannalta?

Satu Virtanen [00:04:06]: Aluksi rupesin yksin yrittäjänä ja huomasin, että yksin en pärjää, että tarvitsen henkilökuntaa ja tosiaan rupesin hoitajia palkkaamaan ja aluksi se oli tällaista, että haluttiin olla paljon esillä, että ihmiset oppisi meidät tuntemaan ja luottamaan meihin. Hoitotyöhän perustuu aina siihen luottamukseen. Meillä oli lähinnä lehtimainontaa ja juttuja lehdissä ja oltiin messuilla ja potilasjärjestöjen tapahtumissa, että oltiin mahdollisimman paljon esillä, että nimenä tultaisiin ihmisten tietoisuuteen. Ensimmäisen vuoden jälkeen se näkökulma vähän muuttui, kun ihmiset huomasi, että me ollaan tultu jäädäkseen tälle alalle ja tähän kotisairaanhoitoon ja kotipalveluun ja se luottamus sieltä syntyi. Sitten rupesi puskaradio toimimaan, että ihmiset puhuu keskenään ja sitä kautta tuli asiakkaita. Kyllä se on koko ajan kehittynyt meidän markkinointi, että me ollaan enemmän itse tietoisia, että mitä me ollaan myymässä ja sitten ollaan löydetty keinoja, mitkä on sellaisia järkeviä keinoja, millä pystytään tuomaan itseämme ja osaamista esille.

Mirja Väänänen [00:05:33]: Paljonko sinulla tällä hetkellä työskentelee henkilöitä?

Satu Virtanen [00:05:38]: Kun sijaiset lasketaan mukaan, niin meitä on nyt 13.

Mirja Väänänen [00:05:40]: Aivan, että ihan hyvän kokoisesta yrityksestä on kyse. Miten teillä, teetkö sinä markkinointityötä vai osallistuuko teillä koko henkilökunta vai miten roolitusta on teillä jaettu?

Satu Virtanen [00:05:59]: Tosiaan minä teen pääsääntöisesti markkinointia, mutta ilman muuta meidän kaikki työntekijät, hoitajat sitä tekee. Hoitotyö itsessään on jo tällaista, että me koko ajan seurataan meidän asiakkaiden voimavaroja ja tarpeita ja siinä samalla huomioidaan, että mitä uusia palveluita he voisivat siihen arkeensa tarvita, että se on hoitajilla päivittäistä ja se tulee luonnollisesti keskustelun yhteydessä uusia tarpeita esille ja pyritään niihin vastaamaan. Kyllä me ihan tietoisesti seurataan sitä tilannetta myös niin, että miten me saadaan uusia asiakkaita ja kehitellään tällaisia tukipalveluita lisää, että mitä pystytään markkinoimaan.

Mirja Väänänen [00:06:48]: Miten Juha sinä näet tällain laajemmassa mittakaavassa, että onko myynti ja markkinointi yleensä yhden ihmisen hartioilla pk-yrityksissä vai osataanko siihen valjastaa isommasti porukkaa?

Juha Lahtinen [00:07:03]: Sehän menee aika hyvin tuossa yrityksen kehityksen mukana, niin monesti menee samalla lailla muissakin yrityksissä. Kyllähän se on se vetäjä, joka sitä alussa tekee ja myöhemmin tulee muita mukaan. Vähän se on klisee, mutta kyllähän sitä myyntiä ja markkinointia tekee jokainen työntekijä omalta osaltaan. Yleensä suunnitelmat ja järjestelmät hoitaa yrityksen vetäjä, varsinkin alkuvaiheessa. Kyllähän se on otettava jokainen työntekijä siihen mukaan, varsinkin, jos ollaan asiakaspalvelutyössä, että toimitaan yrityksen käyntikorttina, kukin omalta osaltaan, kun ollaan tekemisissä asiakkaan kanssa. Ei sitä aina mietitä alussa, että miten se tehdään, mutta koko ajan se kehittyy siitä yrityksen matkan varrella.

Mirja Väänänen [00:07:58]: Miten Satu, oletteko te tehneet isoja myyntiin tai markkinointiin liittyviä investointeja? Vai onko ne pikkusteppejä vai millä tavalla?

Satu Virtanen [00:08:07]: Mitään semmosia isoja investointeja ei ole tehty, että lähinnä se on ollut lehti- ja somemainontaa ja joitakin mainostuotteita, kyniä, pipoja, t-paitoja jne., mitä ollaan messuilla pystytty jakamaan. Sellaisia pieniä investointeja vähän kerrallaan.

Mirja Väänänen [00:08:33]: Onko teillä joku asiakkuuksien hallintajärjestelmä olemassa?

Satu Virtanen [00:08:37]: Kyllä on, kun tällaista työtä tehdään, niin asiakastietojärjestelmä, missä on asiakkaiden tiedot hyvin tarkasti ylhäällä ja sieltä myös näkee kuukausittaiset käyntimäärät ja miten ne on kehittynyt ja sitä me seurataan hyvin aktiivisesti.

Mirja Väänänen [00:08:58]: Tuleeko teillä sinne tallennettua uusia myynnin kehittämisen ja lisämyynnin kannalta ajatuksia?

Satu Virtanen [00:09:06]: Ei ihan siihen järjestelmään, mikä meillä on asiakastietojärjestelmä, niin ei siihen, mutta kuukausipalavereissa, niin käydään sitä läpi, että minkälaisia asiakasryhmiä meillä on ja miten se kehittynyt, että onko tullut lisää johonkin tiettyyn ryhmään asiakkaita vai onko ne vähentynyt ja mistä se johtuu, että tämmöinen muutos on siellä tapahtunut. Nyt ollaan viimeisen vuoden aikana aktivoiduttu tähän asiaan, että nähdään, että mikä on se semmonen meidän palvelu, mikä myy hyvin ja mikä sellainen, mikä myy huonommin ja mitä me voidaan sille asialle tehdä, että saadaan myyntiä kasvuun.

Mirja Väänänen [00:09:48]: Millä tavalla te olette lähteneet tekemään asiakkaiden tunnistamista ja tuommoista palveluiden tuotteistamista ja segmentointia, onko se lähtenyt enemmän käytännön kautta, että olette tehneet analyysia, että mitkä palvelut tosiaan myy vai miten?

Satu Virtanen [00:10:04]: Joo, sillä lailla, että ollaan ihan näissä yhteisissä palavereissa koko henkilökunta mietitty sitä, että minkälaisia asiakkaita meillä on tällä hetkellä ja mitä sieltä ihan käytännöstä on noussut niitä palvelutarpeita, mutta sitten ollaan myös yritetty ajatella myös sen laatikon ulkopuolelta, että mitä meillä olisi omia innovatiivisia juttuja, että mitä osaamista siinä meidän hoitajaporukassa on, että mitä me siletä pystytään nostamaan uusia juttuja esille. Kun on liikunnallisia ihmisiä, musiikin taitajia ja taiteellisia ihmisiä, että voitaisiko jotain esim. virikekäyntejä sitä kautta, että ne lähtee siitä hoitajan osaamisesta ja miten niitä voidaan valjastaa erilaisiksi palveluksi ja tuottaa lisäarvoa sille asiakkaalle. Se on ollut positiivinen yllätys, että tämmöstä, että se ei ole pelkästään sitä perushoidollista, sairaanhoidollista, vaan että ihmiset etsii myös muuta sisältöä siihen arkeen, niin tätä ollaan sitä kautta lähdetty markkinoimaan näitä lisäpalveluita.

Mirja Väänänen [00:11:22]: Juha, miten sinä näkisit tämmöiset myynti- ja markkinointistrategian yleensä, onko siellä minkälaisia haasteita? Onko myynti- ja markkinointistrategiapuolella pk-yrityksissä sinun kokemuksen mukaan?

Juha Lahtinen [00:11:37]: Ehkä suurin haaste on se, että niitä ei ole, niitä ei tehdä. Strategia on sanana jo sellainen, että pelätään sitä sanaa, että [?? 00:11:48] että on suunnitelma asioihin, mitä tehdään. Kyllä siellä todella paljon tehdään sitä, että tehdään, niin kuin on aina ennenkin tehty ja ei hirveesti mietitä asiakkuuksia. Tuossa Satu kuvasi hyvin, että he on alkaneet miettiä asioita hyvin ja samalla lailla, että lähdetään analysoimaan nykyistä asiakaskuntaa, että minkälaisia ne nykyiset asiakkaat on ja voisiko olla samankaltaisia uusia asiakkaita, että aletaan suunnittelemaan ja tekemään järjestelmällisesti asioita, niin silloin päästään eteen päin ja jos mietitään samalla, niin kysellään somen kautta, niin siellä on myös työkaluja tavoittaa näitä tiettyjä kohderyhmiä, että siitäkin voi olla hyötyä, mutta se suunnitelman puute on suuri ongelma ja sitten mennään nykyisten päivittäisten päivän polttavien asioiden taakse, eikä ole aikaa tehdä suunnitelmia ja sitten, kun päästään hyppäämään siihen, että aletaan tekemään järjestelmällisesti asioita ja miettimään, että ketkä voisi olla meidän uusia asiakkaita ja miten me voitais ne tavoittaa ja lähdetään tekemään ensin, vaikka lista ja sitten lähdetään käymään sitä listaa lävitse ja tekemään näitä parhaimmille potentiaaleille suunnitelmaa siitä, että miten me saadaan ne meidän asiakkaat, niin silloin ollaan paljon pidemmällä asioissa ja sitä kautta lähtee yrityksen kasvukin käyntiin. Kyllä siinä paljon tekemistä on. Ei voi sanoa, että olisi missään nimessä pk-yritysten vahvuus, kyllä se on kehittämiskohde.

Mirja Väänänen [00:13:35]: Kyllä, eli järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus.

Juha Lahtinen [00:13:39]: Kyllä, siinä on tehtävää todella paljon.

Mirja Väänänen [00:13:43]: Miten Satu, viestittekö te eri tavalla eri asiakkaille vai millä tavalla se näkyy, kun olette tunnistaneet näitä teidän palveluita ja asiakkaita, niin viestittekö te jollakin tavalla eri lailla vai miten se näkyy toiminnassa?

Satu Virtanen [00:14:00]: Kyllä, meidän pitää ajatella se siitä näkökulmasta, että meidän asiakasryhmähän on päälle 70-vuotiaita, 80-vuotiaita elikkä ikäihmisiä ja heillähän monestikaan ei ole käytössä nettiä ja eivät näe somemarkkinointia, eivät välttämättä edes koskaan näe eli ikäihmisille me ollaan ajateltu näin, että lehtimainonta ja ihan fyysiset tapaamiset kerhoissa jne., niin sinne mennään esittelemään meidän toimintaa, mutta taas suuri asiakasryhmä on nämä ikäihmisten aikuset lapset, niin somemarkkinointi heidän kohdalla sitten taas tulee hyvin voimakkaasti, että sitä kautta kerrotaan palveluista ihan somen kautta näille aikuisille lapsille. Me ollaan nyt pyritty siihen, että melkein päivittäin olisi jotakin kerrottuna, että mitä tässä yrityksessä tehdään. Ihan käytännön juttuja ja esimerkkejä, kuvia ja tarinaa, että minkälaista meidän arki on.

Mirja Väänänen [00:15:17]: Milloin te olette aktivoituneet someviestinnässä ja mitä kanavia te käytätte ja millä tavalla?

Satu Virtanen [00:15:24]: Nettisivuthan meillä on ollut ihan alusta asti ja Facebookissa ollaan oltu varmaan pari vuotta ja nyt vasta ihan viimeisen puolen vuoden aikana ollaan tuo insta otettu sillä lailla, että sinne päivitetään oikeastaan päivittäin jotakin ajankohtaista asiaa, että mitä ollaan tehty ja mitkä on ne meidän palvelut. Siinä on varmasti sekin syynä, että itse työ vie mennessään, että ei ole jäänyt aikaa tämmöisille, mutta nyt, kun on sisäistänyt sen, että se on niin tärkeä osa tätä meidän markkinointia tämä somepuoli, niin nyt ollaan siihen aktivoiduttu ja se on tuottanut tulosta.

Mirja Väänänen [00:16:08]: Millä tavalla se on näkynyt?

Satu Virtanen [00:16:12]: Paljon on tullut yhteydenottoja, kyselyitä, uusia asiakkuuksia ja sitten ihmiset jo odottaakin, että milloin tämän päivän päivitys tulee, että semmosia kyselyitä on joskus tullut, että mitä te olette tänään tehneet tms. Se on vuoropuhelua enemmänkin. Paljon tulee viestejä omaisilta ja asiakkailta, kenellä on netti käytössä, niin he sitten kyselee.

Mirja Väänänen [00:16:40]: Miten Juha, miten sinä näet tämän tilanteen sinun oman kokemuksen mukaan tai miten itse suhtaudut, käytätkö somea viestinnässä ja mitä sinä käytät?

Juha Lahtinen [00:16:53]: Joo, kyllä minä käytän. Kyllä olen somessa kohtuuaktiivinen, että olen mukana LinkedInissä ja Facebookissa, Twitteriä en oikeastaan, olen siellä, mutta sitä en oikeastaan käytä. Käytän kaikkia kanavia sekä henkilökohtaisesti, että myös yritysten kautta ja itse näen sen niin, että some pitää valitettavasti olla osa elämää, jos haluaa nykyisillä keinoilla markkinoida ja myöskin osa yrityksen toimintaa. Se ei todellakaan toimi niin, että minä ensi perjantaina teen jonkun päivityksen, vaan se pitää olla osa sitä yrityksen päivittäistä tekemistä ja päättää, että kuka ne päivitykset tekee ja se pitää ottaa osaksi sitä päivittäistä tekemistä, sitten se toimii ja että se on yrityksen näköistä. Moni yritys ulkoistaa sen jollekin markkinointitoimistolle tms., niin monesti niin enemmän sellaisia päälle liimatun näköisiä ja liian viimeisteltyjä, että ne ei pure. Sen pitää olla rehellisestä arjesta, pieni pilke silmäkulmassa, kun tehdään sitä asiaa, niin se varmasti puree kaikista parhaiten ja jos se siinä on vielä vähän mietitty, että mitä se asiakas haluaa siellä nähdä, että ei pelkästään sitä yrityksen näkökulmasta, vaan myös mietitty asiakkaan näkökulmaa ja tehdään sitä asiakkaan näkökulman kautta, silloin se on tehokasta ja sen kautta voidaan löytää uusia kontakteja ja asiakkaita.

Mirja Väänänen [00:18:39]: eli niin, että siinä saa näkyä yrittäjän persoona, yrityksen toiminnan laatu tai luonne ja persoonaa. Ei liian kliinistä, mutta kuitenkin asiakkaan näkökulma huomioiden.

Juha Lahtinen [00:18:54]: Kyllä ja oikeastaan vielä pitäisi sanoa, että ei pelkästään, että saa näkyä, vaan pitää näkyä yrityksen henkilöstö, vetäjä ja yrityksen tarina, että tehdään sen mukaista toimintaa, että ollaan siellä yrityksen kasvoina mukana ja käytetään ja missä ollaan herkkiä Suomessa, että ei käytetä omaa some-kanavaa yrityksen asioihin. Olen huomannut ja testannut itse, että jos laittaa samankaltaisen päivityksen tai jopa saman päivityksen esim. LinkedInniin, joka on ammattilaisille [?? 00:19:33] kanava, niin yrityksen viestissä tykkää paljon vähemmän, mutta kun teen sitä omana itsenäni, niin saat kymmenkertaisen määrän lukijoita sinne. Kyllä sinne pitää heittäytyä itse mukaan.

Mirja Väänänen [00:19:48]: Aivan, kasvot saa näkyä.

Juha Lahtinen [00:19:51]: Kyllä, silloin saa enemmän näkyvyyttä. Ihmisiä seurataan enemmän, kuin yrityksiä.

Mirja Väänänen [00:19:55]: Miten Juha, kun käytät näitä eri kanavia, niin onko sinun viesti tai äänensävy tai asiasisällöt jotenkin erilaisia eri kanavissa?

Juha Lahtinen [00:20:06]: Kyllä eri kanavissa on pikkaisen eri lailla, riippuen siitä, mikä se kanavan luonne on, se pitää miettiä ja myöskin se, että minkälaisia asiakkaita sillä halutaan saavuttaa. Viestin pitää olla myöskin eri asiakkaille erilainen, sama viesti ei pure kaikille. Jos on erilaisia asiakkaita ja asiakasryhmiä, niin viestiä pitää ensin kehittää ja kohdentaa.

Mirja Väänänen [00:20:34]: Miten Satu, miten te olette hyödyntäneet somea? Sanoit, että käytätte noita eri kanavia ja nettisivuja, Facebookia ja instaa, niin onko teillä ollut jotakin kyselyjä tai kilpailuja tms. aktivointeja vai miten te olette hyödyntäneet?

Satu Virtanen [00:20:51]: Ei oikeastaan ole ollut mitään vastavuoroisia, että on lähinnä ollut informatiivista, vähän päiväkirjatyyppistä, että kerrotaan, että mitä tänään on tapahtunut ja mitä tänään on tehty ja tämmöisiä palveluita meiltä saa. Se on sellainen kehittämisen paikka eli juuri tämä, että se olisi enemmän vastavuoroista ja se, että ne omat kasvot näkyy siellä. Minulla on suuri haaste siinä, että minä saisin tehtyä sinne sellaisia videoita, jossa olisin itse esille, kun Hoivapalvelut Satu Susanna ja minä olen Satu Susanna, niin minun pitäisi olla omana itsenäni, niin se on minulle sellainen kehittymisen paikka, sen tunnistan täysin. Se on ollut informatiivista meidän somenäkyvyys.

Mirja Väänänen [00:21:51]: Tuolla tavalla, miten nyt olette toimineet, niin olette saaneet siihen vuorovaikutusta, niin kuin äsken sanoit? Sieltä tulee kommentteja, tykkäyksiä ja viestejä ym.?

Satu Virtanen [00:22:03]: Kyllä. Noiden viestien kautta. Monesti asiat onkin sellaisia, että yksityisviestinä joutuu lähettämään, kun puhutaan hoitotyöstä, niin niitä ei siellä julkisesti voikaan, mutta itselleni koen haasteena sen, että enemmän pitäisi olla omilla kasvoilla näkyvillä.

Mirja Väänänen [00:22:26]: Aivan, että se olisi teidän seuraava steppi tai sinun.

Satu Virtanen [00:22:33]: Kyllä.

Mirja Väänänen [00:22:33]: No onko tämä kehityshaaste sinulla ajan käytöstä kiinni vai miten sinä tässä pääset eteen päin?

Satu Virtanen [00:22:47]: Uskon, että tämä on persoonakysymys. Minun pitää harjoitella ensin sitä asiaa, ettei ole sellaista, että haluaa olla esillä. Se on kasvun paikka.

Mirja Väänänen [00:23:02]: Se on kiva, että tietää, että on haasteita ja kasvunpaikkoja olemassa ja tuollainen ihan konkreettinen vielä. Miten Juha, onko sinulla jotakin kehityssteppejä omassa viestinnässä?

Juha Lahtinen [00:23:16]: Kyllä, mikään viestintä ei ole koskaan valmis, vaan aina pitää miettiä, miten sitä tehdään paremmin ja mitkä on oikeat kanavat ja koko ajan siinä pitää mennä eteen päin. Kanavat kehittyy ja tulee uusia kanavia, että mitä otetaan mukaan ja sitä kautta siinä on varmasti kehitettävää ja tuossa kilpailusta voisin kommentoida, että kilpailut jne. on ihan jees-asioita silloin, kun ne liittyy yrityksen toimintaan. Me [?? 00:23:49] tehtiin viime syksynä sellainen, että osallistuvat yritykset, niillä oli mahdollisuus voittaa kaksi vientiasiantuntijaa päiväksi yrityksen käyttöön, niin sellainen kiva, joka oikeasti on osa meidän arkea ja niin kuin Satu Susannalla hyvin voisi olla kisa, että kun saadaan tietty määrä tykkääjiä tms., niin Satu tai joku hänen asiantuntija menee voittajan luokse tekemään ilmaisen päivän tai ilmaiset hoidot tms., että voittaa palvelun, niin sillä tavallakin voi aktivoida, se on rehellisen yrityksen toimintaa, että ei, että tykkää tästä ja voita joulukinkku, niin se ei ole ihan ehkä se oikea asia. Silloin, kun sitä kehitetään ja jollakin tavalla sitoudutaan itse siihen mukaan, niin sillä tavalla siinä voi hyvin hyödyntää[?? 00:24:42]

Mirja Väänänen [00:24:43]: Miten näet tämän vähän laajemmin suomalaisissa pk-yrityksissä, että minkälaisia somehaasteita siellä tyypillisesti on?

Juha Lahtinen [00:24:53]: Haasteita on, että ei olla siellä somessa ollenkaan tai ollaan niin, että tehdään päivitys kerran kuukaudessa tai kerran vuodessa ja sitten, jos otetaan kotisivut, joka on se tärkein kotipesä kuitenkin, missä perusinfo on, niin siellä saattaa ajankohtaista-palstalla olla viimeinen päivitys vuodelta 2018, niin eihän sitä olla ihan ajan hermolla. Että ei olla siinä mukana aktiivisesti, niin siinähän se suurin haaste on, että se ei ole osa sitä jokapäiväistä työtä. Toisaalta taas kysymys, että onko se tarpeellistakaan kaikille. Ehkä ei välttämättä, mutta kyllä uskon, että some tulee lähes kaikkien yritysten elämään lähiaikoina. Pitää olla mukana, jos haluat omaa bisnestä kehittää, kyllä siellä on vain oltava mukana.

Mirja Väänänen [00:25:39]: Että some liittyy myös siihen, että jos yrityksellä on kasvuhaaveita ja -visioita, niin silloin somea kannattaa lähteä hyödyntämään.

Juha Lahtinen [00:25:50]: Pitää miettiä, että miten hyödynnetään ja mitkä on oikeat kanavat ja miten me sitä tehdään. Somessa voi paljon asioita kopioidakin ja kopioi vaan ne parhaat asiat, mutta kuitenkin se pitää olla yrityksen näköistä ja että siitä on oikeasti hyötyä, että ei vain tehdä somea somen vuoksi, vaan tavoitellaan sillä jotakin ja mitataan asioita somen kautta, että paljonko ollaan saatu uusia asiakaskontakteja somen kautta ja tuleeko meille tarjouspyyntöjä tai kyselyjä somen kautta, niin niitä pitää myöskin mitata ja sitten valita sen avulla oikea kanava ja oikeita viestiä. Ei pelkästään mennä someen somen takia, koska kaikki on siellä, vaan se pitää olla oikeata yritysviestintää silloin siellä.

Mirja Väänänen [00:26:37]: Eli järjestelmällisyys ja suunnitelmallisuus myös sinne someen?

Juha Lahtinen [00:26:41]: Kyllä, se pitää olla siellä mukana, koska eihän siitä mitään hyötyä ole, jos sinä vain olet siellä olemisen ilosta. Pitää olla tavoitteet siellä ja varsinkin se, että miten me päästään näkyviin eri kanavissa, niin siellä pitää ottaa asiantuntijoita mukaan, jotka on tehneet sitä aiemmin, jotka osaa auttaa, että tulet paremmin näkyviin esim. googlen hakukoneessa tai jossain muussa, että niitä ei kannata yrittää itse tehdä, siinä on asiantuntijoita, jotka osaa sen tehdä.

Mirja Väänänen [00:27:14]: Nyt vielä tästä someteemasta ja somen hyödyntämisestä myynnissä ja markkinoinnissa, niin mitä olen unohtanut kysyä, mitä haluatte vielä sanoa, haluaako Satu aloittaa?

Satu Virtanen [00:27:29]: Lähinnä se, että se on ainakin meidän yrityksessä positiivinen yllätys, miten sitä kautta ollaan saatu paljon uusia kontakteja, vaikka ajatellaan, että ikäihmisten kanssa tehdään töitä ja he ei itse siellä somessa ole, mutta heidän läheiset on, jotka sitten monesti tekee näitä ostopäätöksiä kuitenkin, että kuinka positiivinen asia some on ollut loppupeleissä meidänkin yritykselle.

Mirja Väänänen [00:28:04]: Kehittämistäkin vielä löytyy, mutta on ollut positiivinen matka tähän asti. Entäs Juha.

Juha Lahtinen [00:28:09]: En tiedä kysymystä, mutta jos ajattelee jokaiselle yritykselle kotiläksyn, että menee sen oman yrityksen koti- ja somesivuille ja katsoo niitä asiakkaiden silmin, jos vaikka haluaa mennä esim. Ruotsin markkinoille, niin miettii, miten ruotsalainen asiakas haluaa ja odottaa näkevänsä, kun tulee yrityksen koti- tai somekanaviin tai mikä oma asiakasryhmä on, niin kuin vaikka hoivapalvelun ostajat, että mitä ne ikäihmisten läheiset haluaisi nähdä somesta tai kotisivulta, että vastaako se oman yrityksen kotisivu ja somenäkyvyys sitä kuvaa, mitä asiakkaat haluaisi nähdä, että miettisi asiakkaan silmin sitä asiaa, niin se on varmaan sellainen näkökulma, mikä kannattaa aina tehdä.

Mirja Väänänen [00:28:59]: Joo, sellainen kotiläksy. No sitten, jos tähän loppuun tiivistää sellaiset top 3 asiaa somemyynnin ja -markkinoinnin tukena, niin millä tavalla tiivistäisitte omalta osaltaan?

Satu Virtanen [00:29:14]: Pitää olla aktiivinen, päivittäin esillä ja miettiä se sisältö, että miten se palvelee sitä asiakasta, nimen omaan, että mitä se asiakas haluaa meistä tietää ja nähdä ja sitten se, että se olisi sen yrityksen näköinen, mitä me siellä somessa asiakkaille jaetaan, että se olisi rehellinen kuva toiminnasta.

Mirja Väänänen [00:29:39]: Entäs Juha?

Juha Lahtinen [00:29:39]: Aktiivista someviestintää, joka kuvaa yrityksen tarinaa ja arvoja ja oman näköistä, pilke silmäkulmassa. Toinen asia, otetaan apua vastaan sellaisilta, jotka on asiaa ennen tehneet, ettei kaikkea yritä tehdä itse, vaikka päivitykset tehtäisiinkin itse. Ammattilaiset osaa auttaa siinä, että miten saadaan näkyviin nämä eri kanavat hakukoneessa ja sitten oikeastaan tärkein pointti on kommunikaatio, joka koskee muutakin, kuin somea. Nyt, kun someen tai muuta kautta tulee yhteydenottoja, niihin vastataan niin pian, kuin mahdollista eli käytännössä heti, niin silloin ollaan edellä suurinta osaa kilpailijoista. Kommunikaation nopeus on se, millä saadaan kauppaa ja jota asiakas arvostaa, siinä me ei olla hyviä.

Mirja Väänänen [00:30:30]: Kiitoksia Juha ja kiitoksia Satu tästä haastattelusta.

[äänite päättyy]

Santeri Halonen [00:00:00]: Tuleeko sulle mieleen sun yrittäjäpolulta jotakin erityisen haastavaa tilannetta? Mitä tapahtui ja miten selvisit siitä?

Tiina Kiiski [00:00:08]: Enemmänkin näen haasteeni siinä, että mun loikka sivutoimisesta yrittäjästä päätoimiseksi yrittäjäksi tapahtui supernopeasti, eli keskellä koronapandemiaa ja ihan hullulla tavalla. Ajoitus oli ehkä minulle siinä tilanteessa hyvä, mutta ehkä liian nopea. Mulla oli aika naiivit odotukset siitä, mitä se yrittäjyys oikeasti kaikkinensa on. Mitään yksittäistä ei ole tapahtunut, mitään katastrofia eikä mitään sellaista, mutta lähinnä se, että odotukset ovat olleet erilaiset, mitä se realismi on, olla päätoiminen yrittäjä 25 vuoden palkkatyösuhteen jälkeen, ja se totaalinen työyhteisöstä putoaminen yksinyrittäjäksi, niin se on ehkä se sellainen, mikä liittyisi mielestäni aika paljonkin omaan resilienssikokemukseeni, tai on ainakin haastanut sitä kovasti. Sitä olen joutunut paljon työstämään.

[00:01:26]: My Studio - Mikroyrittäjän podcast. Ratkaisuja yrittäjän arkeen.

Santeri Halonen [00:01:33]: Tervetuloa jälleen My Studio-podcastin pariin. Nimeni on Santeri Halonen. Tänään podcastissa vieraana on meillä yrittäjä, työnohjaaja, työyhteisösovittelija ja myös kouluttaja Tiina Kiiski. Tällä kertaa keskustellaan ajankohtaisesta aiheesta, yrittäjän resilienssi. Tervetuloa mukaan. Hieno juttu, Tiina, kun saatiin sinut vieraaksi tänne. Voisin aluksi kysäistä sinulta sellaista, kuka sinä olet ja mistä yrityksestä tulet. Mua kiinnostaisi tietää, mikä sai sut aloittamaan yrittäjänä.

Tiina Kiiski [00:02:09]: Olen Tiina Kiiski. Minä tulen erityispedagogiikan maailmasta. Olen tehnyt 25 vuotta ensin palkkatyötä erilaisissa erityisopetuksen hommissa ja välillä tehnyt yliopistomaailmassa tutkimus-kehittämistyötä. Varmaan neljä vuotta vierähti siellä ja sitten palasin taas erkkahommiin. Sivutoimisena yrittäjänä kouluttauduin ensin työnohjaajaksi, ratkaisukeskeiseksi sellaiseksi. Tein siinä samalla sitä Niilomäki-instituutissa. Olenkohan siellä nyt 13. vuotta, teen sivutoimisena aikuiskouluttajana työtä. Sitten mulla oli erityisopettajan työ. Eli olin jossakin kohtaa sellaisessa tilanteessa, että mulla on kolme työtä ja hukun töihin. Ajatus oli, että jostain täytyy luopua, kun ikääkin tulee koko ajan lisää. Ei se tästä kevyemmäksi tule muuttumaan. Se oli ehkä se koronapandemia. Olin vielä vuoden verran koulutyössä koronapandemian alussa. Siinä alkoi tipahtelemaan asiakkaita niin paljon työnohjauksen puolelle, että mulle tuli ihan konkreettinen, että nyt täytyy tehdä se päätös ja se loikka, jos meinaan sen tehdä. Olen jo sen ikäinen, että täytän tänä vuonna 50. Tässä kohtaa on hyvä tehdä vielä jotain siirto- ja työelämään suhteen, jos haluaa. Mulla oli työyhteisösovittelijakoulutuskin siinä, pitkä koulutus alla. Ajattelin, että nyt mulla on kolme jalkaa. Mulla on kouluttaminen, työnohjaus ja työyhteisösovittelu, että enköhän mä nyt uskalla tehdä sen loikan. Muistan, että osa ystävistä oli kauhuissaan. Miten sä voit nyt... Kun maailmanlaajuisesti resilienssi oli haastavassa tilanteessa, et oltiin ihan uuden edessä, niin jotkut ihmettelivät, miten mä nyt lähden loikkaamaan, kun olen ikälisien huipputasolla ja tilipussi on varma, että se tulee joka kuukausi samansuuruisena. Sitten vain ajattelin, että jos asiakkaita kerran tähän tahtiin tippuu syliin, täytyy joko lopettaa työnohjaus ja sovittelu ja keskittyä pelkästään pedagogiikan maailmaan ja kouluttamiseen, tai mun täytyy jättää suurin aikasyöppö eli virkatyö pois. Siinä kohtaa ajattelin, että aina pääsen sinne takaisin, jos haluan. Mutta vaikeassa tilanteessa tein mielestäni rohkein ratkaisun. Olen ollut tyytyväinen, että uskallisin sen siinä kohtaa tehdä.

Santeri Halonen [00:05:27]: Todellakin rohkea loikka lähtee siinä pahimmassa korona-ajassa, kun näytti, että kaikki maailma kaatuu. Hienon ja rohkean liikkeen olet tehnyt. Mainitsit tuossa siitä, että yhtäkkiä kun siirryit yrittäjäksi, kaikki se tuttu ja työympäristö, työkaverit muuttuivat. Yhtäkkiä työyhteisö ei ollutkaan siellä, kun aloitit yksin yrittäjänä. Mainitsit, että tämä oli iso haaste liittyen resilienssiin. Mitä teit siinä tilanteessa? Mistä sait tukea? Miten selvisit?

Tiina Kiiski [00:06:00]: En oikeastaan tiedä, onko selvinnyt kokonaan vielä tässäkään vaiheessa. Olen yrittänyt... Mun tapa on aina etsiä tietoa. Olen tutkimusorientoitunut ihminen muutenkin. Rupesin miettimään sitä, mitkä asiat ovat läheisesti yhteydessä resilienssiin. Jos ajatellaan, että resilienssi on palautumiskykyä haasteista, haastavasta tilanteesta, jonka eteen jouduin, kun yhtäkkiä jäin yksin ilman työyhteisöä, jonka jäsenenä olen 25 vuotta ollut ja vielä sellaisissa tehtävissä, että olen ollut aika monen ihmisen tarpeisiin vastaamassa. Yhtäkkiä tulikin sellainen, että tarvitseeko mua enää kukaan, olenko merkityksellinen. Olen työstänyt tähän päivään asti motivaatioteorian kautta. Eli tämmöinen Deci ja Ryan -parivaljakko, joka on tutkinut vuosikymmeniä ihmisen sisäistä ja ulkoista motivaatiota ja käyttäytymistä. Heillä on tunnettu itsemääräämisteoria siitä, mitkä ovat sisäiseen motivaatioon olennaisesti vaikuttavia tarpeita tai elementtejä. Lähdin miettimään, mitkä tarpeet täyttyvät ja jäävät täyttymättä, kun mulla on sosiaalinen yksinäisyys tai tyhjiö. Deci ja Ryan jäsentää sitä heidän... Eli he ajattelevat niin, että jos ihminen kokee tietynlaista autonomiaa eli kokee, että pystyy vaikuttamaan omaan työhön, niin kuin mä koin alusta asti, että pystyy vaikuttamaan siihen, miten, milloin ja missä, kenen kanssa teen työtä, minkälaisia projekteja otan vastaan ja mitä en, miten teen työtäni ja milloin teen työtäni. Autonomian tarpeet täyttyivät alusta asti. Toinen elementti, jota Deci ja Ryan korostavat, on pystyvyyden tunne. Osaanko ja pystynkö? Onko mulla riittävästi palikoita tehdä, mitä olen yrittäjänä lähtenyt tekemään? Ajattelen, että mulla on sen verran taustalla työvuosia, työkokemusta, verkostoja ja myös pitkiä koulutuksia, olen koko elämäni kouluttautunut, että mulla ei ole pystyvyyden kanssa ollut haastetta missään vaiheessa tätä yrittäjyyttä. Eli pystyn ajattelemaan, että jos mulla on tilanne, johon tarvitsen apua, niin tiedän, mistä sitä lähden hakemaan. Tai jos tarvitsen lisäpätevyyttä, tiedän, mistä sitä haen. Koen olevani osaava tähän nykyiseen työhön. Mutta tämä viimeinen tarve tutkijoilla on sosiaalinen liittymisen tarve, joka on meillä kaikilla yleisinhimillinen tarve. Eli tarve kuulua johonkin, tarve liittyä osaksi merkityksellistä kokonaisuutta. Mietin, mikä on minun kokonaisuuteni, mihin liityn. Olen yrityksen johtaja ja alainen. Mun mielestä vielä tähänkin päivään asti tämä johtaja ja alainen ovat tulleet aika hyvin toimeen. Mutta multa puuttuu yhteisö, jonka merkitys kirkastui mulle ehkä sen jälkeen vasta, kun lähdin koulumaailmasta pois, eli kun mulla ei ollutkaan sitä lähiyhteisöä. Kuinka tärkeitä ovat ne arjen pienet jakamiset. Vaikka tuntuu välillä raskaalta tai jonkun ihmisen kanssa ei ihan sukset mene aina samaan suuntaan, niin miten niitä kuitenkin kaipaa 25 vuoden työrupeaman jälkeen, kun ne otetaan pois? Olen tähän päivään asti työstänyt sitä, millä saisin täytettä liittymisen tarpeeseeni. Eli mihin minä tällä hetkellä voin liittyä. Kaikki asiat, mitä minä tällä hetkellä teen, kouluttaminen, sovittelu, työnohjaus, ovat sellaisia, että olen vain vieraileva asiantuntija jonkun työpaikalla, verkossa tai jossakin paikassa X tai kunnassa Y. Sitten tulen takaisin kotitoimistolle ja teen välillä paljon etänäkin työtä. Se on ehkä ollut mulle jotenkin sellainen, että tänäkin päivänä etsin vielä vastauksia siihen. Mutta olen myös löytänyt siihen keinoja, joitakin jo.

Santeri Halonen [00:11:39]: Okei, tuohan on mielenkiintoinen. Haluatko kertoa niistä lisää?

Tiina Kiiski [00:11:46]: Joo, eli varsinaisesti en hirveästi saanut sellaisia... Tietysti TE-keskus auttoi minua paperiasioihin silloin kun lähdin yrittäjäksi, niin starttirahat ja paperiasiat saatiin kuntoon. Sain oman kaupungin yritysten kehittämisyhtiöstä, Keulinkista, paljon käytännön tietoa. Sitten olen onnistunut pääsemään kahteen minulle ilmaiseen hankkeeseen, joista toinen on Toleranssi-hanke eli pienyrittäjien valmennushanke. Sile on varmaan pitempikin nimi, jonka osaat ehkä paremmin kertoa kuin minä. Mutta siinä kuitenkin annetaan pienyrittäjille välineitä, tukee omaa työhyvinvointia, palautumista ja nimenomaan yrittäjän resilienssiä. Toisaalta pääsin mukaan lyhyempään hankkeeseen, jossa tarjottiin pienyrittäjille muutama ilmainen työnohjauskerta. Olikohan niitä kuusi kertaa? Sitten päätin, että kun ne työnohjauskerrat loppuivat, niin perustin meistä osallistujista yksinyrittäjien vertaisryhmän. Me ollaan kokoonnuttu verkon yli kerran kuussa suunnilleen ja jaettu niitä yksinyrittäjyyteen liittyviä tyhjyyden ja yksinäisyyden kokemuksia ja sitä, että saataisiin täytettyä liittymisen tarvetta, vaikka tehdään kukin vähän erityyppistä työtä. On meillä kyllä siinä muitakin työnohjaajia, ja se on aika pieni se ryhmä. Mutta olen hakenut tämmöisestä apua. Olen myös itse käynyt työkykyjohtamisen koulutusohjelman, jonka kautta perustin myös yhden pienen vertaisryhmän, jossa pohditaan nimenomaan pienyrittäjyyttä työhyvinvoinnin näkökulmasta. Eli olen yrittänyt olla itse myös aktiivinen. En lamaannut siihen, että minulta hävisi kaikki yhteisöt ympäriltä, vaan olen lähtenyt etsimään ratkaisukeskeisesti, koska olen sen genren edustaja, niin yritän toimia myös itse niin. Sitä kautta on löytynyt jotain, mutta täytyy myöntää, että se on edelleen se mun akilleenkantapää, jonka kanssa teen resilienssiin liittyen eniten työtä tällä hetkellä. Kyllä välillä on todella yksinäisiä päiviä, ja sitten on taas välillä todella sosiaalisia päiviä ja hyviä vertaisjakamisen paikkoja. Mutta tällaisista verkostoista ja verkostojen muodostumisista, niin niistä olen löytänyt tuohon... Jos peilataan tähän itsemääräämisteoriaan, hyvinvointiin, resilienssiin ja sisäiseen motivaatioon, niin niitä työkaluja ja ratkaisuja.

Santeri Halonen [00:15:17]: Tämä on tosi hienoa, että puhut tuosta, koska tutkimuksessahan näemme, että resilienssin kannalta sosiaaliset verkostot, ihmissuhteet ja myös asiantuntija- tai kollegaverkostot, työyhteisö, ovat resilienssin kannalta oleellisen tärkeitä. Juuri tuo, mitä sanoit siitä, että oma aktiivisuus lähteä etsimään niitä, ettei jää tilanteen uhriksi, vaan lähtee, koska aina on mahdollisuuksia, osaa pyytää apua. Tutkimuksenkin näkökulmasta ne ovat todella oleellisia asioita resilienssiin liittyen. Tuli mieleen, kun sanoit, että aloitit myös tällaisen... tai teillä on pieni vertaisryhmä, että lähtee tekemään jotain toisille toisten avuksi. Sekin on tutkimuksessa havaittu ja nähty, että sekin vaikuttaa omaan selviytymiseen, oman muutoskyvykkyyden toimimiseen ja siihen, että saa energiaa siitä, että auttaa muita. Mutta korona-aikana, kun olen paljon yrittäjien kanssa jutellut, niin moni havahtui siihen, että kun jäätiin kotiin, ja työyhteisöjen yhteydet, mitä oli, niin niitä yhtäkkiä ei ollutkaan. Se oli silloin erittäin iso monelle. Mutta varmaan se viesti, mitä sanoitkin, että lähtee rohkeasti liikkeelle ja etsii niitä verkostoja, mitä voisi olla. Onko muita vinkkejä, mitä voisi olla yrittäjille, jotka ehkä kamppailevat saman haasteen kanssa? Tuossahan paljon kyllä tulikin.

Tiina Kiiski [00:16:53]: Joo. Sitten on toinen, mikä tulee ihan tuolta kognitiivis-behavioristisesta käyttäytymistiedemaailmasta, ja muistan vanhan... En muista, kenen tekemä tutkimus, mutta muistan vain sen tutkimustuloksen. Että ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaa voimakkaammin käsitys siitä, miten asioiden tulisi mennä, kuin se, miten ne asiat ikään kuin todellisuudessa menevät. Eli tavallaan se käsitys siitä, mitä odotan, miten mun yrittäjyyden pitäisi mennä tai mitä tavoitteita pitäisi saavuttaa missäkin asioissa, ja minkä verran verkostoja tai asiakkaita pitäisi olla missäkin vaiheessa, vaikuttaa paljon enemmän myös mun resilienssin kokemukseen kuin se, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ja ajattelen, että mihin voin vaikuttaa... Eli voin vaikuttaa juuri käsitykseen siitä, miten niiden asioiden kuuluisi olla. Olen työstänyt sitä sillä lailla, että olen yrittänyt hahmottaa niitä asioita, mihin voin oikeasti vaikuttaa, eli missä voin olla aktiivinen toimija. Ja toisaalta, mitkä ovat asioita, mihin en voi vaikuttaa. Minulla on esim. yrittäjyyden aikana tullut krooninen sairaus, joka on ollut yksi ennakoimaton tekijä, eli semmoinen, mikä koettelee minun resilienssiä, ja mihin en pystynyt varautumaan silloin, kun loikkasin yrittäjäksi. Olen ajatellut myös sitä, että se käsitys, että mitä ajattelen siitä sairaudesta tai sen sairauden kanssa... että miten opin sen sairauden kanssa elämään ja mitoittamaan myös ne omat voimavarat vähän uudella tavalla... En ehkä ihan samalla tavalla pysty tekemään ihan yhtä hulluna töitä, mitä olen joskus aikaisemmin tehnyt, eikä se ole mielestäni edes enää järkevääkään. Mutta joka tapauksessa se käsitys vaikuttaa siihen, miten voin. Sillä lailla ajattelen, että kohtuuttomat odotukset ja tavoitteet oman yrittäjyyden suhteen kannattaisi ainakin kyseenalaistaa. Onko nämä kohtuullisia, realistisia tällä aikavälillä? Vai onko nämä nyt silleen, että tavoittelen kuuta taivaalta? Sitä kautta olen hirveän paljon työskennellyt tämmöisen sanan kanssa kuin armollisuus, joka on varmaan yksi resilienssin elementeistäkin. Meidän pitää hyväksyä se, että elämässä tapahtuu asioita, tapahtuu hyviä asioita, tapahtuu huonoja ja pahoja asioita, tulee välillä kärsimystä niin palkkatyöläisille kuin yrittäjillekin. Sen armollisuuden kautta saadaan ikään kuin väljyyttä siihen omaan tekemiseen ja myöskin siihen, että pystyy pudottamaan niitä kohtuuttomia odotuksia jonkinlaiselle kohtuulliselle tasolle tai sille tasolle, mihin minä tällä hetkellä pystyn minun voimavaroilla vastaamaan. Eli jotenkin yksi tärkeä opetus, mikä minulle on tullut, on se, että pysähdy ja tunnista omat voimavarasi. Se on hirveän helppo sanoa toiselle, että hei, oletko miettinyt, miten jaksat, kannattaisiko sinun vähän hidastaa tai kannattaisiko sinun ottaa enemmän aikaa itselle, kuin sitten toteuttaa sitä samaa.

Tiina Kiiski [00:21:00]: Siinä kohtaa yrittäjyyttä, kun olet ikään kuin luomassa asiakaspohjaa ja olet vallankin siinä alussa, että oli vielä vähän pakko tarttua kaikkiin niihin tehtäviin, mitä sinulle tuli. Ei voinut vielä sanoa, että en ota tätä asiakasta tai tätä proggista, vaan siinä otettiin kaikki ne, mitä sitten vain sattui tulemaan. Nyt on jo siinä vaiheessa, että pystyy itse ainakin toistaiseksi... En tiedä mitä vuoden päästä, mutta tässä kohtaa pystyn itse jo päättämään ja rajaamaan ja sillä tavalla vaikuttaan ehkä sitten siihen resilienssiin. Ajattelen myöskin niin, että jos me ymmärretään... Sä varmaan kohta, en tiedä, haluatko kertoa tarkemmin teoreettisemmin siitä, mitä resilienssi tutkijan näkökulmasta on. Mutta mä yksinkertaistan sen, että se on vain jonkinlaista palautumiskykyä haasteista tai muutostilanteista ja sellaista mielen ketteryyttä ja joustavuutta. Että jos kuvitellaan, että minä putoan kuoppaan jonkun asian suhteen vaikka tässä yrittäjyydessä, niin jos minulla vähän on resilienssiä, niin mä en ehkä putoa niin syvälle sinne kuoppaan. Tai sitten voi olla, että mä putoan vain joka toiseen kuoppaan, että minä en ihan kaikkiin kuoppiin enää putoakaan. Minä olen ainakin itse joutunut tekemään muutoksia sekä ajatuksen että tunne-elämän puolella, mutta myös toiminnan puolella, jotta minun kokonaisresilienssi ihan ihmisenä, ihan tämmöisenä inhimillisenä ihmisenä, äitinä, vaimona, ystävänä, mutta myös yrittäjänä, kehittyisi. Eli minä näen, että resilienssi on kuitenkin sellainen kehittyvä taito. Jos sinä haluat sitä kehittää, niin sinä pystyt resilienssiä kyllä monellakin tapaa viemään eteenpäin. Mutta silloin se edellyttää sitä, että mun täytyy tehdä muutoksia siihen, miten olen ehkä ennen ajatellut, ajatella vähän eri tavalla ja tehdä asioita eri tavalla. Kaikista vaikeinta on vaikuttaa niihin tunteisiin, koska tunteet ovat ne, mitkä tulevat ja menevät, ja meidän on vain hyväksyttävä, että on välillä huonoja päiviä ja välillä parempia päiviä. Kyllä se resilienssi jossakin vaiheessa vaikuttaa myös niihin tunteisiin, mutta itse koen, että nopeiten resilienssiään voi kasvattaa sillä tavalla, että vaikuttaa niihin ajatuksiin ja siihen toimintaan ja myöskin pysähtyy omien tunteiden äärelle kuuntelemaan, että mites minulla nyt tänään menee, mitäs minulla jäi tästä työpäivästä päällimmäiseksi käteen, vai menikö minä niin tukka putkella, että en huomannut ajan kulua tai huomannut itseäni huomioida tämän päivän aikana ollenkaan, vallankin kun työ on toisten tarpeisiin vastaamista. Se on ihmissuhdetyötä ja haastavaa ihmissuhdetyötä, että puhutaan vaikeista asioista, ihmisten välisistä konflikteista, haastavasta työkäyttäytymisestä tai ylipäätänsä työssä koetuista, iloista tietenkin, mutta myös niistä hankalista asioista. Se on tosi tärkeää, että itse peilaa omaa jaksamista kolmella eri tasolla, ajatus, tunne, toiminta. Mitä mulla niillä elementeillä ja saroilla on menossa milloinkin.

Santeri Halonen [00:25:19]: Kyllä.

Tiina Kiiski [00:25:21]: Välillä onnistun paremmin, välillä menee tosi huonosti. Vaikka on kuinka sitä tietoa, ei se aina siirry itsekään käytäntöön, tai on helpompi ohjata toisia vahvistamaan. Jos ajattelen työnohjausta, yksi työnohjauksen tavoite on vahvistaa ihmisen tai työyhteisön resilienssiä. Mutta sitten se, että ei se aina onnistu omalle kohdalle. Siinä voi ajatella, että joskus suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Itse tulee välillä vähän samanlainen fiilis.

Santeri Halonen [00:25:52]: Kyllä se on myös varmaan aika turhauttavaa, että periaatteessa se on se tieto, mitä pitäisi tehdä. Mutta just se, että siinä tilanteessa, kun on se haastava tilanne tai vaikeus tai mikä muu vain, väsymys, että oikeasti se kokemuksen kautta saatu resilienssi, mikä sieltä selkäytimestä tulee, että se saa aktivoitua ja pystyy aktivoitumaan, koska se tieto itsessään ei vielä muuta oloa tai riitä. Tuossa oli hauska, kun me niin intouduttiin keskustelemaan tuossa, ja päästiin heti aiheeseen sisälle, kun kysyit tuosta, että mitä tutkimuksen näkökulmasta resilienssi on ja mitä se tarkoittaa. Siis puhutaan muutosjoustavuudesta, muutoskyvystä. Muutoskyky on aika yleisesti käytetty. Käytännössähän puhutaan yksilön organisaation tai alueen kyvystä sopeutua, selviytyä ja ennakoida myös muutoksia ja joustavuudesta toimia haastavissa tilanteissa ja palautumista sieltä sen vaikean tilanteen jälkeen. Tuossa oli tosi hyvä, kun sanoit siitä, tai nostitkin jo sen esiin, että hyvä uutinen kaikille on se, että sitä muutoskykyä, muutosjoustavuutta, resilienssiä... Se ei ole mikään syntymässä saatu ominaisuus tai että se ei muutu eikä kehity, vaan nimenomaan se kehittyy ja sitä pystyy vahvistamaan, sen eteen pystyy tekemään töitä. Paljon tutkimuksessa nousee se esiin, että vaikeat, haastavat tilanteet, kokemuksesta oppiminen vahvistaa resilienssiä. Sitten on muut osa-alueet, joilla sitä pystyy edistämään, mutta sen elämän koulun kautta. Sitä ei oppikirjoista opita, vaan haastavien tilanteiden kautta. Musta oli tosi hyvä, kun sanoit rehellisyydestä ja sitten siitä pysähtymisestä, vähän ajatuksella, että pysähdy ennen kuin on pakko pysähtyä. Itselleen rehellisenä olemisesta, mihin pystyy, mihin jaksaa. Se realistinen kuva siitä. Tai mitä olet mieltä? Resilienssissä, ainakin tutkimuksen näkökulmasta, paljon asioihin suhtautuminen, mahdollisuuksien näkeminen ja se ns. mindset on se, mikä tekee ihmisestä muutosten edessä joustavamman. Juuri se positiivinen ja hyvä suhtautuminen asioihin auttaa ja vahvistaa resilienssiä. Se on sitä resilienssiä. Miten näet tämän näkökulman tai olet itse kokenut?

Tiina Kiiski [00:28:29]: Kyllä mä allekirjoitan sen, mutta samalla totean myös, että se ei ole aina helppoa. Mulla on itselläni jotain kokemuksia, jotka ovat auttaneet mua. Silloin, kun koen, että olen syvällä kuopassa tai ehkä kuilun reunalla, että putoanko sinne syvälle haasteeseen. Tai ehkä myös siinä, että resilienssi ei ole pelkästään sitä, että putoaa johonkin kuoppaan, vaan se on se, kuinka nopeasti pääsee kuopasta takaisin ylös. Se on myös sitä, ei vain putoamista, vaan sinne toiseen suuntaankin menemistä, että kuinka sieltä tullaan ylös. Ajattelen, että hirveän tärkeää ihmiselle yleensäkin, mutta myös yrittäjille, olisi luoda sellaisia... Ensimmäiseksi ajattelen, että mulla on ollut tärkeää oppimisen paikka... Mä olen lyhentänyt aikajännettä. Puhutaan, että me voidaan elää joko menneessä, nykyhetkessä tai tulevassa. Jos me lähdetään liikaa märehtimään menneitä ja miettimään, mitä siellä on jäänyt tekemättä tai mitä olisi voinut tehdä paremmin, niin siinä on aina riski, että resilienssi kärsi, tai pahimmillaan voin masentua, jos jään liikaa menneeseen. Jos taas mun karkaa liikaa tulevaan, eli se aikaikkuna venyy vaikka kahden kuukauden tai puolen vuoden päähän ja alkaa tulla kauhuskenaarioita... Että nyt tuli tällainen takapakki, että tämä johtaa varmaan seuraavaan takapakkiin ja sitä seuraavaan. Eli sekin voi olla yhtä lamauttava, ja siinä pahimmillaan voidaan mennä ahdistuksen puolelle. Alkaakin ahdistaa oma yrittäjyys ja tulevaisuus. Olen joutunut tekemään myöskin sen aikaikkunan kanssa paljon työtä, että miten palautan itseäni ehkä enemmänkin tulevaisuudesta. Mulla on tapana ehkä enemmän... Selviydyn hyvin niistä, mitä on jäänyt taakse ja mitkä ovat menneet. Mutta ehkä mun mieli on tyypillisesti semmoinen, että se karkaa enemmän miettiä mahdollisia uhkia tai semmoisia, mitä voisin ennakoida tai pienentää omilla teoilla tässä hetkessä, ja kun aina en voi. Niin aattelen, että mun resilienssin vahvistumisen kannalta on tärkeää se, että palautan itseäni aina tähän hetkeen. Vähän sillä tyylillä, että yksi asiakas kerrallaan tai yksi työnohjaussessio kerrallaan, yksi sovittelu kerrallaan. Yksi päivä kerrallaan. Se ei poista sitä, etteikö minulla voisi olla viiden vuoden visio yrittäjyydestäni valmiina mietittynä. Mutta tarkoitan sitä arjen ajattelua ja arjen mielen mindsettiä, mikä minulla on mielen päällä, että osaisin kohdata yhden asiakkaan, ajatuksen ja haasteen aina kerrallaan. Se on ollut mulle... Se aikaikkunan nykyhetkeen tuominen... Jos ajattelisin, mitä soisin kaikille yrittäjille, niin vinkiksi... Tai en tiedä, toimiiko tämä kaikilla, mutta haluaisin, että kaikilla olisi omat itselle turvallisen tutut palautumisrutiinit, oman kehon tarpeita kuunnellen. Eli sen verran jokainen pysähtyisi kuulostelemaan, mitä mielessäni menee, miltä kehossani tuntuu, onko palautuminen työpäivästä tänään hirveä hikilenkki, maratooni, pyörälenkki vai onko se pilatesta vai onko se paremminkin, että keho kaipaa hidasta venyttelyä tai että ajan kierrokset alas ennen nukkumaanmenoa. Mulla toimii se, että olen suhteellisen kurinalainen iltaisin. Musta on tullut aika itsekäskin. Tämä elämänvaihe mahdollistaa sen, kun ei ole enää pieniä lapsia eikä siinä palkkatyössä tai kun on se yksi työ vähemmän. Niin mulla jää aikaa iltaisin sillä tavalla, että ihan itsekkäästi otan... Sanotaan, että puolestatoista tunnista kahteen tuntiin on mun ilta-aikaa, rauhoittumisaikaa. Ei piippaavia laitteita, ei telkkaria, vaan enemmänkin sellaista, että joo, voin joskus kuunnella äänikirjaa tai jotakin instrumentaalimusiikkia, rauhoittavaa, mutta se on mun henkinen aika itselle. Se voi olla meditatiivinenkin, että voin tehdä hengitysharjoituksia, meditoida tai ajatella muuten, vaikka jopa hengellisiäkin asioita. Mutta se on mun omaa aikaa ja sitä aikaa, mitä minä ajattelen, että mistä seuraa hyvää minun läheisimmille ihmisille, kun otan sen ajan itselleni. Olen läsnä myös enemmän minun läheisille, jos osaan olla joka päivä läsnä omalle itselleni. Tämä on mun selviytymiskeino haastavista tilanteista.

Tiina Kiiski [00:34:21]: Tietysti paljon voi tehdä miettimällä myös menneisyyttä. Ei se aina tarkoita, että mietimme menneisyyttä, että se olisi vain huono asia. Sieltä voi poimia ajatuksia, että miten olen aikaisemmin selvinnyt haastavista tilanteista. Jos minulla on nyt tietynlainen haaste, niin mulla on voinut olla ei välttämättä samanlainen haaste, mutta tunnetasolla saanut aikaan samanlaisia reaktioita. Voin palauttaa sieltä sellaisia elementtejä, että mikä minua on ennen auttanut. Toisaalta se, mihin huomio kiinnittyy, niin se aina kasvaa. Sehän me tiedetään, että jos se on pelkästään huonoissa, silloin ne huonot kasvavat. Jos yrittää löytää niitä... Ajattelisin tässä resilienssin rinnalla sellaista käsitettä, mitä on tutkittu paljon, kuin toivo tai toiveikkuus. Eli miten itse pystyt toiveikkuutta vaalimaan, vaikka olisi yrittäjänä sellainen kohta, että kalenteri olisi melkein tyhjä, että asiakkaita ei näy missään, tai rahakirstun pohjalla on muutama kolikko. Mitkä ovat asioita, jotka puhuvat sen puolesta, että tämänkin vaiheen yli jotenkin päästään? Ja kyllä minä sanon, että vielä tähän kaikille toivoisin, että tulisi rohkeutta pyytää apua ja vastaanottaa sitä apua silloin, kun on sen avun tarpeessa. Olen joutunut pyytämään monenlaista apua tämän oman yrittäjyyteni aikana, ja olen myös vastaanottanut sitä eri tavalla kuin joskus nuorena. Sitä ajatteli ehkä olevansa niin kaikkivoipainen, että kyllä tästä itse selvitään, mennään vaan läpi. Mutta olen huomannut, että se ei ole välttämättä viisain tapa, eikä se ole... Se on ehkä kuluttavin tapa. Siinä kyllä oppii, mutta ehkä kantapään kautta. Apua kannattaa pyytää tarpeeksi ajoissa, ja sitä kannattaa vastaanottaa. Kuten äsken jossakin kohtaa sanoit, että myös resilienssitutkimuksen näkökulmasta on joskus avun antaminen toisille... Vaikka sinulla olisi itsellä asiat vähän rempallaan tai huonosti, jos voit jossakin kohtaa jeesata jotain, on se yrittäjäkollega tai kuka tahansa, niin se voi yllättävällä tavalla jeesata sua itseäsi. Tämäkin on vähän kaksiteräinen miekka. Jos voimat ovat ihan riekaleina ja olet ihan rikki poikki puhki, niin viikon tai ajanjakson aikana ei kannata miettiä, ketä kaikkia kymmentä henkilöä sä nyt rupeat itse jeesaamaan. Vaan siinäkin se, että ensin jeesaa itseään, ja kun vähävoimia tulee enemmän, niin pystyy myös paljon antamaan viisaudesta... Ja ehkä sitä toiveikkuutta juuri niille muille, jotka voivat painia samanlaisten tai erilaisten haasteiden kanssa, mutta kuitenkin ihmisinä tämän maailman realiteettien keskellä.

Santeri Halonen [00:37:55]: Tämä on todella hienoa kuulla. Tutkijan näkökulmasta, kun näitä on lukenut ja tutkimuksia on käynyt paljon läpi, niin miten laaja ja monipuolinen työkalupakki toimia niissä tilanteissa ja vahvistaa, käyttää ja hyödyntää sitä resilienssiä, mikä sinulla on. Se on suoraan melkein kuin omasta tutkimuspaperista ja tutkimuksesta. Löytyy todella paljon, mitä mainitsit toisten auttamisesta ja juuri noin asiat, oman ajan ottaminen, oma hyvinvointi, monet teemat, mitä nostit. Tuosta olisin halunnut kysyä, kun mainitsit siitä, että olet ihan tietoisesti alkanut sitä aikaa itsellesi, joka sitten myös vaikuttaa sen, että olet enemmän läsnä, jaksat paremmin töissä läheisille... Niin voisin olettaa, että siitä on varmaan muodostunut arvokas, hieno hetki päivään ja sitä ei varmaan halua jättää välistä. Siihen liittyy seuraava kysymys, mikä minua rupesi kiinnostamaan, että oletko huomannut tai voiko sen huomata, miten oma resilienssi vahvistuu? Vai onko se vähän semmoinen, mitä minä ehkä itsestäni selkeästi huomaan, vai oletko huomannut resilienssin kehittymistä tai vahvistumista?

Tiina Kiiski [00:39:09]: En tiedä, mitä sanoisin, jos olisin ollut tutkimuksen kohteena ja olisi jatkuvasti mitattu viimeiset pari vuotta, että mitä se näyttäisi tutkimuksissa, mutta... Välillä tulee niitä ankeuspäiviä, että tuntuu, että poljen näissä samoissa asioissa kuin olen aina ennenkin polkenut, että en pääse eteenpäin ollenkaan. Mutta jos ajattelen nyt viimeistä kahta vuotta ja mietin vaikka omaa terveyshaastetta ja palkkatyöstä pois hyppäämistä ja epävarmuutta, joka liittyy aina tähän yrittäjyyteen ja se, onko asiakkaita seuraavana syksynä vai ei ja tuleeko rahaa säännöllisesti vai ei. Niin nämä, mitä olen itse tehnyt pitkäjänteisesti, ovat olleet juuri nämä minun tietyt iltarutiinit ja nämä rauhoittumis- ja palautumisrutiinit ja aikaikkunan lyhentämiset. Ehkä olisin noin puolitoista vuotta suunnilleen tehnyt läsnäolo- tai mindfulness-harjoituksia ja hengitysharjoituksia, joista en enää tässä kohtaa luopuisi. Ne tuntui tervalta ensimmäiset 2-3, jopa 4 kuukautta. Tuntui, että ei näistä mulle ole apua. Joku muu hiffaa heti kahdessa viikossa näin ja niillä alkaa heti... Zen-mielentila tippuu taivaasta niiden päälle. Ajattelin, että ei tästä tule mitään. Oikeastaan mulla oli elämäntilanne, että oli vähän pakkokin tehdä sitä. Tein sitä tosi sitkeästi. Jossain kohtaa siitä tuli sellainen... Niin kuin me tiedetään, että jos tehdään jotain pitempiaikaista elämäntapamuutosta, niin se ei tapahdu viikossa eikä kahdessa. Siihen tarvitaan vähintään puoli vuotta ja ylläpitopaihe, onko se puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen, jonka jälkeen vasta voidaan todeta, että nyt on tullut pysyvämpi elämäntapamuutos. Ajattelisin, että tämä on mun pysyvämpi elämäntapamuutos, josta on minulle sillä lailla hyötyä, että pystyn työssäkin käyttämään työkaluja, joita itselleni joka päivä tai joka ilta käytän. Olen huomannut, että jos joudun tiukkaan tilanteeseen työelämässä, nimenomaan työelämän puolella, että se on ehkä vaikeampi soveltaa omaan siviilielämään, mutta varsinkin työelämän puolella mindfulness- ja hengitysharjoittelusta on hirveän paljon hyötyä, koska olen myös ammatissa, jossa monesti minua testataan. Mua saatetaan kovasti yrittää provosoida, vaikka sovittelutilanteissa tai joskus jossain koulutuksissakin. Kouluttelen sen tyyppisistä teemoista, jotka ovat jo niin iholle meneviä ja hankalia ihmisille, että joskus kouluttajanakin saa provokatiivisen ryöpyn. Näissä tilanteissa ehkä näkyy, että oma resilienssi on siinä kasvanut. Mutta se, että saisin sen näkymään hienosti minun 24-7 ja toimimaan vielä siviilielämän puolellakin kaikissa haasteissa, ja esimerkiksi  tässä mun terveysasiassa, joka on ollut puolitoista vuotta framilla enemmän, on selkeästi prosessissa oleva juttu. Mutta sanoisin, että se on mua pitänyt kasassa. Siksi kannustan kaikkia, että tunnista oma tarve tarpeeksi ajoissa ja lähden tekemään tarpeelle jotakin, joka sopii sun mielelle ja keholle. Jos et keksi sitä itse, pyydä apua.

Santeri Halonen [00:43:54]: Todella hyviä vinkkejä. Tosi arvokas se, että kun olet käynyt niitä läpi, että on oma kokemuskosketuspinta siihen, niin jakaa käytännön keinoja. Rohkaisevaa se, että vaikka ei tutkimusdataa näyttää numeerisesti olekaan, että se on kehittynyt, mutta kuitenkin ajatus ja tuntuma siitä, että se on vahvistunut, varmasti rohkaisee muita. Tämä olisi tuplakysymys. Mulla on yksi väittämä, ja sen jälkeen, jos haluat kiteyttää... Sä kerroitkin jo paljon vinkeistä. Mutta se väittämä on se, että tutkimuksen mukaan... Tämä oli tosi mielenkiintoinen, löysin tämän yhdestä tutkimuspaperista... Sosiaaliset verkostot ja yrittäjän tunneresilienssi ovat kaksi tärkeintä yrityksen menestystä määrittävää tekijää. Mitä olet mieltä tästä? Toinen kysymys on, että yrittäjät, jotka tällä hetkellä ovat tilanteessa tai tilanteissa, jotka vaativat vahvaa resilienssiä, niin mikä olisi vielä toivon tai rohkaisun sana tai vinkki heille, jotka ovat haastavassa resilienssiä vaativassa tilanteessa?

Tiina Kiiski [00:45:01]: Jännä. En tiedä, oletko sä kuullut... Allekirjoitan tuon kyllä, mutta toisin vielä lisää yhden toisen tutkimustuloksen. Siis Google teki jossakin vaiheessa... Siinä taisi olla yli 10 000 tutkittavaa... Tällainen Aristoteles-tutkimushanke, jossa tutkittiin sitä, mikä erottaa huipputiimit keskivertotiimeistä. Mikä on se erottava tekijä, mistä saadaan poimittua tavallaan jyvät akanoista. Se ei ollut sukupuoli, koulutustausta, työkokemusvuodet, se ei ollut se, kuinka hyvin esimerkiksi johdettiin, vaan se oli työyhteisön, yrityksen tai työyhteisön psykologisen turvallisuuden tunteen taso. Eli tavallaan se, että psykologinen turvallisuus voidaan varmaan määritellä hienomminkin, mutta se, miten minä sen ajattelen arkikielellä, niin se on sitä, että siellä omassa työssäni, työpaikalla, mun ei tarvitse pelätä, että tulisin nolatuksi tai häväistyksi, jos sanon vaikka eriävän mielipiteeni tiimipalaverissa. Mun ei tarvitse pelätä, että kahvipöytäkeskustelussa muut siirtyvät toiseen pöytään, kun tulen sinne seuraavan kerran. Tai että esimies rankaisee minua, antaa mulle ne huonoimmat, kamalimmat työtehtävät, tai lomat siirtyvät, tapahtuu jotain muuta kauheata. Tällaisella tosi isolla datalla tehty Googlen tutkimus päätyi psykologisen turvallisuuden käsitteeseen. Se oli tärkein selittävä, jos puhutaan keskivertotiimistä ja huipputiimistä. Sieltä löytyi psykologinen turvallisuus, joka tietyllä tavalla on yhteydessä, mä näkisin, että linkittyy paljon samoihin asioihin kuin resilienssi. Siinä on paljon samaa. Jos on psykologisesti turvallinen yhteisö, se on myös silloin resilientti yhteisö. Siellä kestetään se, että ollaan erimielisiä, puhutaan, voidaan välillä vaikka riidelläkin asia-asiasta, mutta se ei mene henkilökohtaisuuksiin, eikä pudota ketään henkilökohtaiseen monttuun, josta sua ei auteta ylös. Vaan sellainen yhteisö on resilientti, jossa on psykologisesti turvallista olla. Allekirjoitan tuon väittämäsi, mitä sanoit, mutta lisäisin siihen tämän vielä, koska olen huomannut sen työnohjaajana niin monta kertaa käytännössä, että jos psykologista turvallisuutta ei yhteisössä ole, se näkyy sairaspoissaoloina, kyynisyytenä, se näkyy huonona johtamisena, se näkyy huonona asiakastyytyväisyytenä, ja se näkyy aivovuotona firmasta tai yrityksestä ulospäin.

Santeri Halonen [00:48:34]: Erittäin hyvä lisäys ja näkökulma. Näin se täytyy olla. Mä otan huomioon tämän omassa tutkimuksessa. Mahtavaa. Vielä loppuun... Paljon jo tulikin, mutta lyhyesti vinkit yrittäjille, joka on haastavassa, resilienssiä vaativassa tilanteessa. Tilanteet voivat olla erilaisia, mutta mikä voisi olla ensikäden apu?

Tiina Kiiski [00:49:03]: Ensikäden juttu on, että pysähdy. Mä ajattelen itse aina, että pysähdy. Kuulostele, hengittele hetki. Ja nuku vaikka yön yli. Ota vähän pienesti etäisyyttä, joko nukkumalla yön yli tai tekemällä jonkun, jos on luontevaa tehdä joku mindfulness-harjoitus, niin ota etäisyyttä. Ja lyhennä sitä aikaikkunaa, aikajännettä. Älä mene kovin kauas menneisyyden epäonnistumisiin äläkä tulevaisuuden uhkiin. Tunnista ne elementit, joihin voit itse vaikuttaa tilanteessa. Ja niihin, joihin voit vaikuttaa, keskity niillä vähäisillä energiavaroilla, mitä yleensä on vähemmän, kun on haastava tilanne. Jos se jatkuu pitkään, voimavarat ovat tosi koetuksella. Keskity vain niihin asioihin, joihin pystyt itse oikeasti vaikuttamaan. Ja ajattelisin, että avun vastaanottaminen ja pyytäminen... Eli hyödynnä olemassa olevia verkostoja, ystäviä, läheisiä. Sitten jos tuntuu, että asiat menevät niin isoksi, että ei halua, pysty eikä voi kuormittaa enää läheisiäkään eikä ystäviä, niin hae siihen ammattiapua. Joskus tarjotaan joidenkin hankkeidenkin kautta. Yrittäjät saavat täsmäapuja, mutta tietysti terveydenhuollon ammatti-ihmiset ovat myös niitä, jotka avunpyyntöihin vastaavat. Voi olla, että julkinen terveydenhuolto on niin tukossa, että joutuu hyödyntämään ensin muita väyliä. Mutta etsi apua. Kysy, mistä toiset yrittäjät ovat saaneet apua. Sitten kun saat apua, ole valmis ottamaan sitä apua. On myös tärkeää opetella tunnistamaan omia tarpeita. Mehän voidaan helposti tunnistaa tunteita, että olen vihainen, pelokas, surullinen, innostunut. Mutta tunteiden alla on vielä tarpeet. Se on monesti akilleenkantapää. Yrittäjä, joka takoo 24-7 välillä, ja työtkin voi epätasaisesti jakautua vuoden kierron mukaan, niin omat tarpeet jäävät tunnistamatta. Mitä minä tässä hetkessä oikeasti tarvin? Tarviinko lisää buustia ja kierroksia, vai tarvitsisiko laskea niitä kierroksia? Kun tiedostaa voimavarat, voi olla, että sitten lähtisin menemään toivoon kohti, eli sitten voisi mennä luottavaiseen asenteeseen. Olet selvinnyt tähänkin saakka elämässä erilaisista haasteista. Mitkä asiat puhuisivat sen puolesta, että tulet selviämään jatkossakin? Vaikka nyt oleva haaste saattaa olla laatujaan ensimmäinen, mutta sinulla on olemassa olevia keinoja, niin ne keinot käyttöön ja kaikki se apu, mitä saa muilta ihmisiltä, on ehkä se, mitä voisin sanoa omalla kokemuksella, mikä on minulle toiminut. Se voi olla ikuisuusprojekti, mutta kuitenkin on hyvä pitää mielessä joka päivä.

Santeri Halonen [00:53:02]: Ihan mahtavaa, Tiina. Tässä on keinoja, vinkkejä ja pureskeltavaa, ja todellista apua vaikeisiin resilienssiin vaativiin tilanteisiin. Ihan mahtavaa, kun tulit meille vieraaksi. Ollaan saatu tosi tärkeästä aiheesta keskustella. Hienoa kuulla sun kokemuksia käytännöstä ja myös ammatin puolesta näkökulmia, mitä ollaan keskusteltu ja olet tuonut mukaan. Kiitos paljon, kun olit vieraana.

Tiina Kiiski [00:53:31]: Kiitos, kun sain tulla.
 

[Intro 00:00:04] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Maria Simunaniemi [00:00:26]: Yrittäjän osaaminen on uudistuvan ja kestävästi kasvavan liiketoiminnan kivijalka. Yrittäjältä vaaditaan varsinaista ammattiosaamista tai asiantuntijuutta oman liiketoiminnan ydintoimialalta. Yrityksen johtajalta edellytetään monipuolisesti myös liiketoiminta- ja johtamisosaamista ja sen jatkuvaa kehittämistä. Minä olen mikroyrittäjyyskeskus MicroENTREn tutkimusjohtaja Anna-Maria Simunaniemi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista. Tämän päivän My Studio -vieraanani minulla on yrittäjä Aku Varamäki Workday Desingers Oy:stä. Terve, Aku.

Aku Varamäki [00:01:07]: Terve. Kiva olla vieraana täällä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:11]: Kiva. Sinä olet työpäivämuotoilija, tietokirjailija, työntekijäkokemuksen kehittäjä ja sovellat työssäsi monipuolisesti muotoiluperiaatteita, muun muassa työyhteisöjen, esimiesten ja ihmisten henkilökohtaisten urien muotoiluun. Tänään tässä podcastissa on tarkoitus, että keskustelen kanssasi erityisesti omasta yrittäjän polustasi, niistä osaamisista, mitä sinä olet tarvinnut tästä yrittäjänä toimiessasi ja samoin sinun omista kokemuksistasi liiketoiminnan kehittämisessä. Aloitetaan aika konkreettisesti. Miten sinun tämä työpäiväsi on tähän mennessä sujunut?

Aku Varamäki [00:01:59]: Minulla on ollut tänään itse asiassa todella ihana työpäivä. Minulla on vähän tässä syksyllä ollut sellainen projekti, että yritän nivoa samantyyppisiä töitä yhteen päivään, että ne eivät ole niin pirstaleisia. Tämä päivä on onnistunut siinä todella hyvin. Minulla oli aamulla yksi puhekeikka, nyt pitkästä aikaa taas asiakkaan tiloissa, joskin se streemattiin sieltä sitten eri puolelle Suomelle, mutta kuitenkin pääsin tapaamaan asiakasta kasvotusten ja puhumaan ihanalle yleisölle live-tilanteessa. Sitten kun olin keskustassa liikkeellä, niin söin keskustassa hyvän lounaan ja samalla olin haastateltavana yhtä lehtijuttua varten. Nyt meillä on sitten tämä juttuhetki tässä tulossa. Mulla on tällainen esiintymis- ja puhumis- ja haastattelupäivä eli lempijuttujani.

Anna-Mari Simunaniemi [00:02:57]: Onko tämä sellainen tyypillinen vai poikkeuksellinen päivä?

Aku Varamäki [00:03:02]: Minulla ei oikeastaan ole yhtä tyypillistä päivää. Kaikki päivät ovat vähän erilaisia. Kyllä minä paljon esiinnyn ja puhun, että kyllä tämä sillä tavalla minun työni ytimessä on. Onhan mulla sitten paljon myös monentyyppisiä töitä. Tehdään asiakasprojekteja, ja sitten on sellaisia toimistopäiviä, että tehdään omalla porukalla tai valmistellaan joitakin juttuja. Sillä tavalla vähän vaihtelee. Tiistaina oli myyntipäivä. Eilen taas oli sellainen valmistelupäivä. Minulla oli kaksi esiintymistä, joita valmistelin. Sillä tavalla päivät ovat vähän erilaisia, välillä vähän rauhallisempaa ja tänään on saanut olla kaupungilla huulipunaa huulilla ja tavata ihmisiä. Mukavaa vaihtelua.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:52]: Olet toiminut jo jonkin aikaa yrittäjänä ja ylipäänsä sitä ennen, näin olen käsittänyt, että urasi varrella monissa käännekohdissa, että olet tehnyt monenlaisia tehtäviä monenlaisissa eri organisaatioissa. Olet ensin ollut sosiaalisen median vaikuttajana ja sitten toiminut vaikuttajamarkkinoinnin parissa ja tällä hetkellä yrittäjän siinä muuttuvan työelämän asiantuntijana. Sinä olet myös joku aika sitten julkaissut tällaisen kirjan kuin Future proof - Tulevaisuuden käsikirja, jossa kannustat ihmisiä, yrittäjiä ja työntekijöitä, ottamaan haltuun oman työn nimenomaan muotoilijan taitojen avulla. Tällä hetkellä käytät titteliä työpäivämuotoilija. Mitä ihmettä on työpäivämuotoilu?

Aku Varamäki [00:04:52]: Joo. Työpäivämuotoilu on oman työn tuunaamista muotoilun keinoin. Mehän tiedämme tutkimuksista, että autonomia työssä ja se, että sitä omaa työtä tuunaa, niin sillä on monenlaisia hyvinvointivaikutuksia ja se lisää työn imun kokemusta, mikä sitten taas suojaa esimerkiksi työuupumukselta ja auttaa suoriutumaan työstä paremmin. Ajattelen, että se, että me kaikki olisimme tällaisia työpäivämuotoilijoita, on avain sellaiseen hyvään työelämään, joka on uudistuva ja ihmislähtöinen, ja me voidaan siihen sitten jokainen olla vaikuttamassa siihen, millaisia ne työpäivät ovat. Tämä työpäivämuotoilu on, jos ajattelen meidän yritystoimintaamme, yksi meidän palveluistamme. Me voimme auttaa tiimejä kehittämään omaa toimintaansa. Sitä voi sitten soveltaa monin eri tavoin esimerkiksi johtamismuotoiluun, jossa sitten muotoiluprosessia sovelletaan esihenkilötyön kehittämiseen ja niin edelleen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:05:56]: Onko työpäivämuotoilu sanana sinun tai teidän kehittämänne, vai onko tämä laajemmassakin käytössä?

Aku Varamäki [00:06:05]: joo. Itse keksin. Tähän vielä liittyy sellainen hauska tarina. Olin vielä edellisessä yrityksessäni Team Helsingissä töissä tai olin vielä mukana siinä Team Helsingissä, mutta olin päättänyt erkaantua siitä. Sitten meillä oli sellainen Team Helsingin tapahtuma, jossa kerroin uutisen, että olen lähdössä Team Helsingissä. Nousin lavalle ja sanoin, että minusta tulee työpäivämuotoilija. Nyt kun mietin, minulla ei ollut aavistustakaan, mitä olen tekemässä, mutta jotenkin se tuli intuitiivisesti. Olin jo pitkään hakenut sitä suuntaa, että miten siirryn tämän työelämän kehittämisen pariin. Sitten olin nykyisen yhtiökumppanini, Paula Helteen, kanssa, törmäsin muotoiluajatteluun tai vähän syvällisemmin tutustuin siihen. Me oivalsimme, että ei vitsi, tämä on se tapa, jolla me lähestymme sitä työn murrosta. Kaikki puhuu siitä, että työ muuttuu ja meidän pitää muuttua. Meillä on todella vähän konkreettisia välineitä sen muutoksen haltuun ottamiseen. Sieltä tämä lähti. Olisi todella kiva sanoa, että minulla oli todella jalostunut liiketoimintaidea, kun julistauduin työpäivämuotoilijaksi, mutta oikeasti olen aika intuitiivisesti vähän, askel kerrallaan vain mennyt jotain kohti. Oma urani on muotoutunut siitä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:07:32]: Yleensähän muotoilusta ylipäänsä, kun puhutaan, ajatellaan, että sillä kehitetään esimerkiksi liiketoimintaa asiakkaan tarpeesta lähtien ja huomioidaan se siinä koko prosessissa. Millä tavalla, nimenomaan, että kutsut itseäsi työpäivämuotoilijaksi, eroaa siitä, että kutsuisit itseäsi joksikin muuksi muotoilijaksi?

Aku Varamäki [00:07:58]: Palvelumuotoilijaksi vaikka. Ajattelen, että tässä on ehkä osittain taustalla tällainen piilevä huijarisyndroomani. Minulla ei ole muotoilijan koulutusta, joten minun on vaikea kutsua itseäni esimerkiksi palvelumuotoilijaksi. Kokisin, että minulla pitäisi olla jokin todistus siitä. Muotoilijaksi rohkenen itseäni kutsua. Työ on tekijäänsä opettanut kyllä, mutta me haluamme tehdä eron myös sen suhteen, että me emme ole kehittämässä palvelua. Totta kai meidänkin työtämme voi ajatella palvelumuotoiluna. Me olemme kehittämässä niitä organisaation sisäisiä palveluita, niitä palveluita, joita työntekijät käyttävät. Osahan niistä voi olla johtamisen palveluita eli esihenkilötyötä. Me olemme esihenkilöiden tukena miettimässä, miten johtaja vastaa niiden työntekijöiden tarpeisiin ja millaisilla palveluilla hän voi vastata työntekijöiden tarpeisiin ja tukea heitä. Me ajattelemme, että meillä on vahvana ostettu yritysmaailmassakin se ajatus, että palvelumuotoilun keinoin kehitetään asiakaskokemusta. Me haluaisimme tuoda siihen rinnalle yhtä väkevästi se ymmärrys siitä, että me tarvitsemme myös sitä työntekijäkokemuksen kehittämistä. Me tiedämme tutkimuksista, että asiakaskokemus ja työntekijäkokemus on saman asian kääntöpuolia, ne korreloivat vahvasti keskenään. Se, miten me tällä hetkellä kehitämme asiakaskokemusta, on aika vahvasti se, että me kehitämme asiakkaan näkökulmasta. Me voisimme, minun mielestäni, monesti lähestyä sitä työntekijän kautta, miten työntekijä itse kehittää omaa työtään, miten työntekijälle annetaan välineitä itsearvioida, miten asiakastarpeet ovat muuttumassa ja miten se vaikuttaa minun työhöni. Sitten me annamme mandaatin tuunata sitä työtä itse ja vastata niihin tarpeisiin. Esihenkilöiden rooli ehkä enemmän onkin poistaa niitä esteitä tieltä, että työntekijä voi onnistua työssään. Me haluamme olla nimenomaan sisäisen kehittämisen kumppaneita ja liikumme ennen kaikkea siellä työntekijäkokemuksen puolella. Siksi työpäivämuotoilu eikä palvelumuotoilu, joka sitten ehkä kuitenkin vahvemmin liitetään asiakasrajapintaan. Palvelumuotoiluahan toki voi soveltaa ihan todella monella eri tavalla.

Anna-Mari Simunaniemi [00:10:42]: Voisiko puhua jopa sitten, kun My Studio -podcastit on suunnattu nimenomaan kertomaan ja kuvailemaan mikroyrittäjyyden ympäriltä ilmiöitä, voisiko olla sellainen käsite kuin yrittäjän muotoilu tai yrittämisen muotoilu? Olisiko siinä mitään järkeä?

Aku Varamäki [00:11:04]: Kyllä, on tosi paljonkin järkeä. Me olemme soveltaneet muotoiluajattelua uramuotoiluun eli ihmisten työurien muotoiluun. Me olemme olleen rohkaisemassa myös monia ihmisiä yrittäjän polulle. Tämä sama menetelmä taipuu myös oman yritystoiminnan kehittämiseen. Sitten me puhumme osaamismuotoilusta. Tämä on todella tärkeä näkökulma nimenomaan mikroyrityksissä, joissa osaamisen kehittäminen on usein liiketoiminnan kehittämistä. Nämä kulkevat täysin käsi kädessä, eli osaamisen kehittämisen näkökulma. Toki mikroyrityksissä, joissa on työntekijöitä, on myös johtamismuotoilun näkökulma. Pienissäkin yrityksissä työntekijöitä täytyy johtaa ja esihenkilötyötä kehittää. Tätä voi lähestyä sitä kautta. Meidän roolimmehan on kahtalainen. Toisaalta me toimimme fasilitoivassa roolissa. Me haluamme antaa ihmisille työkaluja oman työn tai osaamisen kehittämiseen. Toisaalta me voimme toimia kumppanina työntekijän kokemuksen kehittämisessä. Niitä yrityksiä, joissa on työntekijöitä, voidaan esimerkiksi miettiä, miten pitäisi palkita tai mitä asioita siellä oikeasti kannattaa kehittää niin, että... Ja niille ihmisille merkityksellisiä ja tärkeitä ne jutut. Liikuntasetelit eivät ole se ainoa tapa, miten me voimme sitouttaa työntekijöitä. Keinoja on paljon, mutta meidän pitäisi aina ymmärtää paremmin sitä kunkin organisaation tarpeita ja niitä työntekijöitä, joita siellä on. Siihen palvelumuotolähestyminen antaa todella hyviä väliä ja sellaisen kehitysmenetelmän.

Anna-Mari Simunaniemi [00:12:53]: Joo. Sinun yritystoimintaasi, Aku Varamäki, on toimia tällaisena valmentajana tai sparraajana tai muotoilijana, niin kuin kutsut sitä, toisten työorganisaatioiden tai toisten yritysten kehittämisessä. Minua kiinnostaisi kuulla, missä tilanteissa tämä osaaminen on näkynyt sinun omassa yritystoiminnassasi tai omalla urapolullasi? Miten sinä olet sitä muotoillut?

Aku Varamäki [00:13:28]: Miten minä olen omaa uraani muotoillut?

Anna-Mari Simunaniemi [00:13:30]: Niin, esimerkiksi.

Aku Varamäki [00:13:32]: Joo. Minä olen tehnyt monta kertaa urallani sellaisen viisivuotisvisioharjoituksen. Olen piirtänyt tulevaisuuden vision ja stepit sieltä taaksepäin, miten pääsen siihen. Tästä on tutkitusti, urheiluvalmennuksessahan tätä käytetään paljon, näyttöä, että pelkästään se visio ei auta pääsemään, mutta jos sinä vielä pystyt kuvittelemaan ne keinot, niin sinun mahdollisuutesi ovat aika hyvät. Minä olen tehnyt useita kertoja urallani, ja se on hämmästyttävää, miten siitä tulee itseään toteuttava ennuste. Jos osaa kuvitella sellaisen innostavan, tavoiteltavan tulevaisuusvision, se vähän niin kuin lähtee toteuttamaan itseään ilman, että sitä olisi teipannut jääkaapin oveen ja tuijottaisi joka aamu. Esimerkiksi silloin kun me olimme perustaneet meidän nykyisen yrityksemme, piirin tällaisen vision, ja siellä oli kirja, siellä oli sellainen toimisto, jossa oli sellaiset ihanat, pyöreät ikkunat ja mitä kaikkea. Olin piirtänyt sinne tosi monta juttua, ja ne asiat tapahtui aika nopeasti. Siinä ei mennyt varmaan kuin reilu vuosi tai alle kaksi vuotta, kun tosi moni niistä asioista oli itse asiassa jo tapahtunut. Se toimistojuttu on jäänyt mieleeni sen takia, että meidän yrityksessämme oli sellainen vaihe, että me olimme meidän taloyhtiömme kellarissa, meidän toimistomme muutti sinne, kun meillä oli rahat aika vähissä. Sitten minä katsoin ympärilleni ja olin sillä tavalla, että voi ei, ne ikkunat ovat tuossa. Meillä oli sellaiset rumat ikkunat, joissa oli kalterit. Ajattelin, että tämäkö tämä minun visioni nyt oli. Minä visioin sen, ja se toteutui juuri sellaisena. Pitää harjoitella piirtämistä vielä tarkemmin ja varoa, mitä toivoo. Ensi kerralla piirrän vähän hulppeamman asumuksen. Erinäisten vaiheiden kautta, vaikka on ollut myös vaikeampia vaiheita, kuitenkin monet jutut ovat tapahtuneet ihan sillä tavalla kuin on toivonutkin ja on päässyt kulkemaan eteenpäin. Kuvasin nyt tässä yhden menetelmän, joka ehkä liittyy siihen, kun lähtee hakemaan niitä keinoja tai ehkä vähän visioimaan sitä suuntaa, mutta se, mikä tässä on kaikkein tärkeintä, minusta, on se, että miettii niitä omia arvoja ja omia toiveita työlle ja niitä asioita, joita pitää tärkeänä ja joiden parissa haluaa tehdä töitä. Sitä pohdintaa saa tehdä ihan jatkuvasti, ja siinä koen, että olen onnistunut. Minulla on ollut selkeänä omat arvoni, ja vaikka ei ole aina ollut ihan kirkasta, mitä olen oikein tekemässä, ja sitten kuitenkin ne arvot ovat aika vahvasti ohjanneet tekemistäni. Koen, että en ole missään vaiheessa ajautunut liian kauaksi. Se on ehkä sellainen lähtökohta kaikelle, että ne keinot sitten myös löytyvät, kun arvot ovat kirkkaina mielessä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:17:07]: Joo. Ovatko sinun arvosi itsessään säilyneet muuttumattomina, että ne perusarvot ovat pysyneet, vai kuuluuko tällaiseen muotoiluprosessiin, työmuotoiluun myös sellainen jopa, että välillä niitä arvojakin täytyy miettiä? Ainakin tavoitteita varmasti pitää tarkentaa.

Aku Varamäki [00:17:28]: Tavoitteita on saanut miettiä monta kertaa, ja mietinkin ihan säännöllisesti, mutta minun arvoni ovat aika muuttumattomat. Eivät ne kyllä paljoa ole. Ehkä se, miten sanoitan niin, on saattanut vähän muuttua, mutta arvoni ovat aika samanlaisia. Elämäntilanteet muuttuu. Minullakin on nyt kaksi pientä lasta, niin se tietenkin vaikuttaa minun työelämäänkin ja siihen, millä tavalla haluan tehdä työtä. Koen kuitenkin, että yrittäjänä ja työelämässä minulle on todella tärkeää sellainen tietynlainen vapaus, niin kuin monelle yrittäjälle on, ja mahdollisuus tehdä omaa juttua ja sellainen reiluus. Se on minulle aika vahva luonteenvahvuus itse asiassa ja aina sellainen, mikä on ohjannut aika paljon tekemisiäni, ja sitten oppiminen. Ne ovat aina olleet mukana kaikissa yrityksissäni ja varmasti kulkevat. Uskoisin, että ne pysyvät mukana jatkossakin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:18:44]: Missä vaiheessa sinulla on syntynyt ensimmäisen kerran ajatus, että ryhtyisit yrittäjäksi? Onko se ollut jokin sellainen haave tosi nuorena vai tullut jossain vaiheessa sitten mukaan?

Aku Varamäki [00:18:58]: [?? 00:18:58], että olen aika tyypillinen lama-ajan lapsi siinä mielessä, että en haaveillut yrittäjyydestä. Minä, ei voi sanoa, että ajauduin, koska tein ihan tietoisen ratkaisun tietyssä vaiheessa, mutta se ei ollut minulle koskaan mikään sellainen unelma tai tavoite. Minun yrittäjäksi lähtemiseni tapahtui sillä tavalla, että olin Finnairilla töissä, vastasin Finnairin somesta, ja olin sitten tehnyt sosiaalista mediaa ammatikseni siinä vaiheessa jo useamman vuoden ja päässyt ehkä vähän sellaisille näköalapaikoillekin, koska kovin monessa yrityksessä ei silloin tehty sosiaalista mediaa vielä siinä mittakaavassa kuin mitä nykyään tehdään. Sitten huomasin, että osaamiselleni alkoi olla aika paljon kysyntää. Minulle tuli kaikenlaisia koulutuspyyntöjä ja puhekeikkapyyntöjä. Todella mielelläni neuvoin ja sparrasin monia kollegoita eri yrityksissä, mutta onhan se palkkatöissä vähän, tulee sellainen ajankäytöllinen haaste jossain vaiheessa. Ihan joka paikkaan ei enää ehdi menemään. Sitten ajattelin, että okei, tässä on ehkä jokin juttu, että tälle osaamiselleni on kysyntää. Sitten se sattui sellaiseen saumaan, että olin ollut Finnairilla jo usean vuoden, ja koin, että olin saavuttanut siellä hienoja juttuja. Minulla oli vähän sellainen olo, että okei, voisin ehkä jotain uutta tässä nyt sitten miettiä. Sitten päätin, että nyt kokeilen yrittäjyyttä. Pahinta, mitä voi tapahtua, on se, että minulla ei olekaan niitä töitä ja sitten menen palkkatöihin takaisin, mutta en ole vielä mennyt. Ihan hyvin tämä on mennyt. Nythän en ole enää toimistokelpoinenkaan, kukaan ei varmaan huolisi minua, koska olen seitsemän vuotta jo ollut yrittäjänä, niin tuntuu, että olen aika tottunut vapauteen, että voin tehdä omalla tavallani hommia. Never say never, en myöskään ajattele niin, että en voisi mennä palkkatöihin. Voi olla, että joskus vielä menenkin. En sulje sitäkään pois. Olen onnellinen yrittäjä, että ei ole tällä hetkellä sellainen ajatus, jolla leikittelisin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:21:19]: Sinulla on vahvasti sellainen muutoskyvykkyys tai valmius muuttua, että et ole lukinnut, vaikka sinulla voi olla niitä viiden vuoden visioita siellä jääkaapin ovessa, et ole lukittautunut niihin, että mikään ei voisi muuttua.

Aku Varamäki [00:21:37]: En ole lukittautunut missään nimessä. En kuvittele, että meidän yrityksemme olisi olemassa tällaisenaan esimerkiksi viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Ajattelen, että rakennan tätä yritystä niin kuin tämä olisi olemassa vielä sadan vuoden päästä. Minulla on hyvin pitkäjänteinen suhtautuminen yrityksemme kehittämiseen. Minusta on ihana ajatus, että me voisimme jättää tämän jälkipolville sitten joskus aikanaan. Kuitenkin luulen, että olemme sellaisten asioiden kanssa tekemisissä, että ne jutut, joita me teemme tänään, viiden vuoden kuluttua ne ovat varmaan ihan vanhanaikaisia ja epärelevantteja. En yhtään kuvittele, että voisin jatkaa tätä samaa myllytystä vuodesta toiseen. Toisaalta omat arvot ja halu oppia ja uteliaisuus ja kiinnostus maailmaa ja työn murrokseen ovat toisaalta ajaneet juuri näiden teemojen pariin, ja se tekee omasta työstä kiinnostavaa, että asiat muuttuvat niin nopeasti ja joutuu haastamaan ja saa haastaa itseään. Uskon, että me löydämme keinot, mutta en vain pysty kuvittelemaan, että viiden vuoden kuluttua me paikuttelisimme näitä ihan samoja juttuja. Tavoitteena tietenkin on, että meidän asiakkaidemmekin ajattelu menisi eteenpäin ja tekisimme itsestämme jopa tarpeettomia tietyissä jutuissa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:23:16]: Tosiaan tällaisesta työelämän ammattimuutoksesta puhutaan paljon, ja isot megatrendit ravistelevat sitä, mitä tehdään ja miten tehdään. Sinäkin olet kirjoittanut ja puhunut esimerkiksi muuttuvista tulevaisuuden ammateista, mitä tulevaisuudet voivat olla. Mitä kuvittelet omalta kohdaltasi, minkälaisia skenaarioita sinulla on sitten siitä, että jos ihan tässä muodossa, mitä te tarjoatte, minkälaista palvelua te tällä hetkellä tarjoatte, mihin suuntaan se saattaisi mennä, tai mitkä voisivat olla niitä vaihtoehtoisia suuntia?

Aku Varamäki [00:24:03]: Itse uskon, että oman työssäni varmaan teknologia ja teknologinen kehittyminen tulee varmasti näkymään. Näen sen ennen kaikkea niin, että voimme hyödyntää sitä eri työvaiheissa helpottamaan meidän omaa työtämme tai mahdollistamaan sellaisia asioita, jotka eivät tällä hetkellä ole joko ei-mahdollisia, tai sitten niissä ei ehkä ole liiketoiminnallisesti järkeä, että me voimme esimerkiksi tutkia jotain asiaa hyvin kustannustehokkaasti jotenkin järkevällä teknologia-avustuksella. Näen, että teknologia on meille mahdollistaja ja voi parantaa työmme tuottavuutta ja oman työn mielekkyyttä, että voimme keskittyä niihin juttuihin, jotka ovat meistä kaikkein kiinnostavimpia, ja vähentää kaiken maailman rutiininen määrää ja sellaista. Jos mietin asiakastöitä, uskon, että juuri teknologinen kehitys ihan varmasti tulee meidän asiakkaillammekin näkymään. Uskon, että siellä asiakkaiden organisaatioissa sitten taas korostuvat sellaiset inhimilliset kyvykkyydet, kuten johtaminen. Robotit eivät voi johtaa ihmisiä. Ne voivat manangeroida, jakaa tehtäviä, mutta uskon, että meidän työmme tulee paljon liikkumaan inhimillisten kyvykkyyksien tahdistamisen saralla ja siinä, että kun meidän ihmisten työtä tulevaisuudessakin on ratkoa entistä konkreettisempia ongelmia, me tarvitsemme entistä laadukkaampaa yhteistyötä ja kykyä kyseenalaistaa ja kykyä tuoda erilaisia näkökulmia yhteen. Uskon, että tässä on se paikka, jossa tulemme olemaan toivottavasti relevantteja vielä pitkään, että voimme tarjota ihmisille niitä keinoja siihen, miten he kehittävät omaa työtänsä. Toki sitten kun työmurroksesta puhutaan, ei koskaan voi olla puhumatta myöskään ilmastokriisistä ja luontokadosta, joka on meidän aikamme isoin kriisi ja tulee muuttamaan työelämää todella paljon, on todella kiinnostavaa nähdä, mitä se sitten tarkoittaa. Minusta tuntuu, että sitä on vähän vaikeaa hahmottaa. Totta kai meillä tästäkin syystä häviää joitakin työpaikkoja ja syntyy valtavasti uutta. Elämme kiinnostavia aikoja. Kuitenkin uskon, että me löydämme tulevaisuudessakin ne omat areenamme, joilla pystymme ottamaan asiakkaita ja olemaan relevantteja. Varmaan sellaiset teemat kuin osaamisen kehittäminen ei koskaan vanhene. Meidän pitää aina oppia ja aina olla ihmisiä toisillemme. Uskon, että meidän bisneksemme on sitä ihmisenä olemista ja sitä, että me opetamme toisiamme olemaan ihmisiksi ja tuomaan nimenomaan sitä inhimillistä näkökulmaa kehittämisen pohjaksi. Uskon, että meille tulevaisuudessakin töitä löytyy.

Anna-Mari Simunaniemi [00:27:18]: Juuri tämä osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen on tämä meidän tämän päivän keskustelun aiheena. Sanoit keskustelun alkupuolella, toit vähän itse esiin, että tavallaan osaamisesi ja sen kehittäminen ei perustu niinkään erilaisten muodollisten tutkintojen hakemiseen, vaan kehität itseäsi ja seuraat aikaa ja tulevia tapahtumia jotenkin toisin. Mitä vinkkejä tai toimintatapoja sinulla on toimintaympäristön muutosten ennakointiin ja oman osaamisen ylläpitämiseen? Asioita, joita haluaisit jakaa.

Aku Varamäki [00:28:01]: Joo. Vaikka alussa dissasin vähän itseäni, täytyy silti sanoa, että koen, että kun minulla on yksi korkeakoulututkinto yhteisöviestinnästä, se antaa minulle aika hyvän pohjan tähän minun nykyiseenkin työhön. Kun sanoin alussa, että olen valemuotoilija, se vain ehkä liittyy sellaiseen omaan kipuiluun, ja ehkä moni kuulijakin tunnistaa, että kun osaamisvaatimukset muuttuu niin kovaa vauhtia, niin me emme aina ehdi hankkia tutkintoa jokaiseen tarpeeseen, mikä meillä nousee. Joskus meidän täytyy tyytyä vähän vähempään. Minä esimerkiksi itse ajattelin, kun julistauduin työpäivämuotoilijaksi, että nyt minun pitää oikeasti käydä joku tutkinto tai opiskella tätä. Sitten seuraavana vuonna me olimme sitten, minun mieheni on tutkija, me olimme sitten lähdössä hänen töidensä perässä Jenkkeihin, ja minä otin sitten sinne yliopistoon yhteyttä, että olisin tulossa opiskelemaan, mutta miten tämä tapahtuisi, kun minulla ei ole mitään stipendiä ja en tiedä, pääsenkö viisumillani sinne ja tällaisia [?? 00:29:06]. Minulla oli sitten tämän laitoksen johtajan kanssa kahdeksan minuutin Skype-puhelu, ja me olimme siinä kahdeksassa minuutissa päätetty, että menen sinne opettamaan. Näin minusta sitten tuli muotoilun vieraileva professori Varamäki, mikä on uskomattoman huvittavaa, että ilman sitä muodollista pätevyyttä, joka oli juuri se minun kipupisteeni, niin minusta tuli sitten se meidän perheemme professori. Tämä vain ehkä kuvaa sitä, että niitä oppimisen keinoja on. Se kuvaa myös minun tapaani oppia. Kun tunnistan tarpeen, lähden miettimään, millä eri keinoilla nyt voin kehittää tätä osaamista. Kun olin siellä Yhdysvalloissa, looginen lähestymiseni oli se, että menen sinne yliopistoon opiskelemaan, mutta opin todella paljon opettamalla. Nyt ajattelen, että ehkä ne minun osaamismielenkiinnonkohteeni eivät pitkään aikaan ole liittyneet muotoiluosaamisen kehittämiseen. Koen, että muotoilijana arvostan ammatillista osaamista kuin mitä muotoilijalla on, mutta minun työssäni taustani on ihan relevantti ja minulla on riittävät taidot muotoiluosaamiseen, että pystyn toimimaan tässä työssä. Sen lisäksi luen jatkuvasti. Äänikirjat ovat tällä hetkellä elämäntilanteessani sellaisia, jotka sopivat minua. Kuuntelen podcasteja, ehkä podcasteja tällä hetkellä vähän enemmän kuin äänikirjoja. Sitten meillä on, se, minkä koen todella arvokkaaksi ja tärkeäksi oman oppimiseni kannalta, on myös se, että me jatkuvasti puhumme kollegoiden kanssa töissä. Me puhumme asioita ääneen. Me luemme jonkin uutisen ja sitten me juttelemme siitä. Oma ajatteluni menee usein siinä eteenpäin. Yks tärkeä keino, jolla opin, on myös se, että aina kun valmistaudun puhekeikkaan, lähden sitten tutkimaan sitä aihetta vähän syvemmälle. Se on minulle oppimiseni kannalta monesti aika tärkeää. Siinä tulee tutkittua vähän niitä asioita, ja sitten kun vielä esittää ne, asiat jäsentyy myös omassa mielessä. Sitä pidän tärkeänä. Sit on myös paljon sellaista just in time -oppimista, että tulee joku kysymys tai jokin selkeä tarve, että sitten voin googlata tai [?? 00:31:39] Youtube ja selvitän jonkun jutun. Tämä on kuitenkin ehkä enemmän sellaista yleistä omaa alaa luotaavaa ja maailmaa luotaavaa seuraamista, että pysyy hereillä. Totta kai myös asiakkaat ovat myös tärkeitä. Heidän kanssaan jutellessa aina oppii.

Anna-Mari Simunaniemi [00:31:59]: Siellä oli paljon hyviä vinkkejä, keinoja ja myös tällaiseen yrittäjän liikkuvaan tai muuttuvaankin elämään sopivia konsteja, juuri kuuntelemalla tuotetut oppimateriaalithan ovat nykyään hyvin paljon saatavilla. Tuossa puhuitkin osaamisesta ja asioiden jäsentelystä, niin voisi olla hyvä vaikka tämän meidän keskustelumme lopuksi jäsennellä sinun top3-vinkkiäsi. Voisivatko ne olla esimerkiksi olla mikroyrittäjän työn muotoilun tai liiketoiminnan muotoiluun, mistä voisi lähteä liikkeelle?

Aku Varamäki [00:32:40]: Joo. Mielestäni voisi lähteä liikkeelle omista arvoista ja mielenkiinnonkohteista. Itse asiassa voisin vinkkinä antaa tässä jopa sellaisen [?? 00:32:53] [?? 00:32:53] [?? 00:32:54] -testin. Sillä ei testata arvoja vaan luonteen vahvuuksia. Itse asiassa puhuin niistä aiemmin, kun puhuin reiluudesta ja oppimisesta. Ne ovat minun luonteenvahvuuksiani. Minusta se on ihana testi siinä mielessä, että ne ovat ehdottomaksi vahvuuksia. Näillä ei ole sitä kääntöpuolta, että se olisi joissain tilanteissa huono, vaan nämä ovat aina vahvuuksia. Ainakin itse olen kokenut, että juuri näiden vahvuuksien varaan rakentamalla on syntynyt omannäköistä yritystoimintaa ja ne on sellaisia luontaisia toimintatapoja, joita seuraamalla pääsee usein hyvään lopputulokseen. Itseen tutustuminen olisi minun ensimmäinen vinkkini. Toinen vinkki voisi liittyä siihen, että kun me mietimme, mihin maailma on menossa, tunnista sieltä, millä osaamisilla siellä tulevaisuudessa pärjää tai mitkä osaamiset korostuvat tulevaisuudessa ikään kuin suhteessa siihen omaan tulevaisuuden visioon. Sieltä tunnistasi, mikä on oma osaaminen, jota haluaa kehittää ja jossa haluaa olla hyvä ja erottuva. Ehkä tässä, kun työ on todella radikaalissa muutoksessa, Maailman [?? 00:34:22] arvion mukaan 85 prosenttia vuoden 2030 on sellaisia, mitä ei ole vielä keksittykään. Moni meistä tulee työskentelemään sellaisissa töissä, joita ei ole vielä keksitty, joten nyt olisi todella tärkeää pitää mieli avoinna sellainen [?? 00:34:41] mindset oppimisenkin suhteen, että ei tarvitse vielä olla sen alan asiantuntija, jotta sen varaan voisi rakentaa liiketoimintaa tai jotta osaamista voisi lähteä kehittämään. Monet vaikka nyt isosti brändäävät ilmiöt, kuten kestävän kehityksen teemat, me tarvitsemme asiantuntijoita, ja se asiantuntijaksi kasvu vain tapahtuu tekemällä. Jos miettii esimerkiksi viiden vuoden päähän, miten paljon omaa osaamistaan voi kehittää, niin ihan todella paljon, sen kun vain ryhtyy toimeen. Tunnistaa sen oman jutun, jota haluaa lähteä kehittämään. Sitten tullaankin kolmanteen vinkkiin. Tuumasta toimeen. Se, että alkaa tehdä, miettii, miten voin tänään kehittää tätä osaamista tai miten voin tänään tehdä tämän asian vähän paremmin. Niin kuin minäkin kuvasin, keinoja oppimiseen on valtavasti. En puhunut mistään verkkokursseista edes, joita olen itsekin joitakin käynyt. Ihan mahtavia mahdollisuuksia hankkia uusinta tietoa maailman parhailta asiantuntijoilta. Tämä avaa ihan valtavat portit sille, että meidän ei tarvitse tyytyä siihen, mitä meillä nyt sattuu olemaan ihan lähipiirissä, vaan me voimme todella avoimesti lähteä hakemaan sitä oppia. Sellainen tuumasta toimeen -asenne, että tartutaan toimeen ja aletaan tehdä ja mietitään, mikä on sellainen juttu, mitä pystyn joka päivä omassa arjessani toistamaan. Se voi olla vaikka, että kuuntelee podcastia 15 minuuttia. Jollakin toisella voi olla mahdollisuus suorittaa vaikka kokonainen tutkinto siinä töiden ohessa. Meidän elämäntilanteet vaihtelevat paljon, mutta jokaiselle varmasti löytyy se oma tapa, joka toimii. Siitä vain sitten hommiin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:36:34]: Kiitos, Aku Varamäki. Tämä on ollut hyvin antoisa keskustelu, ja täältä riittää ammennettavaa, vinkkejä yhdelle sun toiselle työelämässä olevalle ja toivottavasti varsinkin näille meidän podcasteja kuunteleville yrittäjille.

Aku Varamäki [00:36:50]: Toivottavasti kuulijat ovat saaneet eväitä tästä hyvin polveilevasta tarinasta.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Päivi Lohikoski [00:00:04]: My Studio avaa uusi näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat. 

Päivi Lohikoski [00:00:29]: Hei vaan Maija Oravamäki ja Anu Mäkinen, olemme täällä My Studio Kerttu Saalasti instituutin podcastissa ja minä olen Päivi Lohikoski, koulutuspäällikkö. Olemme keskustelemassa teemoista kuten oma osaamisen tunnistaminen ja vahvuuksien löytäminen ja elämän suunnittelu. Siitä miten elämässä yleensä asiat menevät, vai menevätkö. Ehkä olisi hyvä jos vieraat aluksi vaikka esittäytyvät lyhyesti. Jos Maija aloittaisit?

Maija Oravamäki [00:01:04]: Kiitos kutsusta. Olen Maija Oravamäki Oulusta. Luokanopettaja ammatiltani, mutta teen myös urheiluvalmennusta ja urheilen aktiivisesti edelleen. Minulla on kilpaurheilu tausta. Olen sieltä ylästeelta, lukioajoista asti urheillut. Ja ehkä kirkkaampina saavutuksina on se, että olen päässyt maratonilla Euroopan mestaruuksiin ja maailman mestaruuksiin kilpailemaan Suomen joukkueessa. Ja sitten sen jälkeen tullut, eli maratonissa kun on kyse juoksusta, niin olen hiihtoa harrastanut ja multisporttia, seikkailu-urheilua, triahtlonia. Ja niissäkin olen sekä Suomessa että kansainvälisesti kilpaillut niissä lajeissa. 

Päivi Lohikoski [00:01:56]: Maijalla on todella kova kestävyysurheilutausta ja valmennusosaaminen myös. Ja täytyy vielä mainita, että Maijahan on myös yrittäjänä sivutoimisesti näiden asioiden parissa. Ja ehkä juuri sen vuoksi osittain kutsuttu tänne ja monenlaisissa risteyskohdissa on tullut elämässä oltua. Palataan niihin hetken päästä. Mutta annetaan vuoro Anulle. 

Anu Mäkinen [00:02:20]: Hei, minä olen Anu Mäkinen täältä Rovaniemeltä. Tällä hetkellä olen yrittäjänä yrityksessäni Kuvaus ja suunnittelu Mainas. Minulla on pitkä ura takana markkinointialalla. Oli alunperin, kun valmistuin graafiseksi suunnittelijaksi vuonna -95, niin olin kahdeksan vuotta kirjapainossa suunnittelijana ja painopinnan valmistajana. Sittemmin 16 vuotta mainostoimistossa töissä kunnes perustin oman yrityksen. Kuten Maijallakin niin minullakin on toinen vapaa-ajan ura tehty urheilun saralla. Minulla on kilpahiihtotausta. Olen käynyt Vuokatin urheilulukion Reijo Jylhän valmennuksessa ja kilpaillut SM- tasolla murtomaahiihdossa. Ja sittemmin kun murtomaahiihdon lopetin, niin kilpailin reilut parikymmentä vuotta valjakkourheilussa. Ja sieltä minulla on useita kymmeniä suomenmestaruusmitaleja ja olen myös kansainvälisellä tasolla kilpaillut ja saavuttanut mitaleja siellä. Nykyisin enemmänkin harrastelen urheilua itseni ja koirien iloksi. 

Päivi Lohikoski [00:03:53]: Mahtava ja huikea tausta molemmilla ja nyt kiinnostaakin tietää, että jos palaatte sinne 17-vuotias Anu tai Maija, kun elämä oli edessä ja ylioppilaskirjoituksetkin edessä tai tehtynä niihin aikoihin. Niin mitä silloin haaveilitte ja millaista elämää te silloin olisitte halunneet ja minkälaisia suunnitelmia teillä oli?

Maija Oravamäki [00:04:24]: Jos Maija aloittaa. Niin kerroin jo että silloinen yläaste nykyinen yläkoulu, sieltä saakka olen urheillut. Ja tietenkin lukio oli tavoitteena, päästä opiskelemaan lukioon. Asuin hiukan kauempana silloin Oulusta ja halusin urheilulukioon. Niin ensinnäkin siinä oli sellainen suuri asia, että piti muuttaa Ouluun kun lähdin lukion ensimmäiselle. Ja asumaan vuokra-asuntoon. Niin siinä oli yksi käännekohta, että täytyi uskaltaa lähteä kotoa pois. Ja tuli asuinkaverit ja yksin asuminen siellä. Viikonloppuisin pääsin käymään kotona, mutta se oli yksi ratkaiseva tekijä, että sain lähteä urheilulukioon toteuttamaan itseäni. Sain sekä opiskella että urheilla tosissani. Ja se on itsenäisyyttä paljon tuonut siihen aikaan itselleni. Ja sitä rohkeutta, että kyllä elämässä pärjää. Tietenkin aina äidiltä ja isältä täytyi pyytää rahaa ja viikonloppuisin kotiin mennä. Mutta asteittain lähdin omia polkujani kulkemaan. Lukion jälkeen tuli mahdollisuus lähteä Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Ja sekin tapahtui urheilustipendillä. Mutta sekin oli jännä paikka, kun siellä ei ollut ketään muita suomalaisia siinä paikassa. Niin siinä myös päätin, että kyllä ainakin yhden vuoden selviän, en kuole siihen, vaikka olisin yhden vuoden poissa kotimaisemista. Tällaisia, mutta ihanasti sain tehdä niitä omia haaveita. Ne pelotti ja jännitti, mutta tuli myös tällaisia mahdollisuuksia vastaan ja tuli mahdollisuuksia tehdä ja ilomielin otin ne mahdollisuudet vastaan. 

Päivi Lohikoski [00:06:32]: Oliko sinulla vaihtoehtona, että ei uskalla tai että jättäisikin sen mahdollisuuden käyttämättä? Oliko se vaikea päätös muuttaa silloin urheilulukioon tai lähetä Yhdysvaltoihin?

Maija Oravamäki [00:06:43]: Ei se ollut, koska kuten sanoin. Tietenkin se jännittää, mutta en koskaan sitä epäröinyt, lähdenkö vai en. Ja olen onnekas että tällaisia mahdollisuuksia on tullut, että on voinut päättää. Olisinhan voinut jäädä kotiinkin asumaan ja käydä siellä lähipaikkakunnalla lukion. Mutta onnekseni näitä mahdollisuuksia on tullut vastaan ja olen ottanut tilanteesta kiinni. 

Päivi Lohikoski [00:07:19]: Oliko sinulla siinä urheilussa, oliko joitakin ratkaisevia ihmisiä jotka saivat sinut tarttumaan näihin tilaisuuksiin, vai oletko ihan itse päättänyt nämä asiat?

Maija Oravamäki [00:07:29]: Kyllä siihen aikaan tietenkin seurat, no jos mennään vielä kauemmas, niin koululla on ollut suuri merkitys. Olen syrjäkylältä ja ei siellä ole ollut seuratoimintaa, mutta koulu on siihen aikaan, puhutaan 80-luvusta, 90-luvusta kun olen 80-luvulla ala-asteella ollut. Niin silloin oli koulussa liikuntamyönteisyyttä, pääsin sitä kautta toteuttamaan itseäni. Ja kun lähdin yläkouluun, lukioon ja tuli henkilökohtainen valmentaja. Niin hän on ollut todella merkittävässä roolissa, se valmentaja. Ja myöhemmällä iällä on tullut lisää tärkeitä henkilöitä, mutta jos pysytään nyt vielä lukioajassa. Ja toisten urheilijoiden esimerkkit, eli kun olin siellä urheilulukiossa ja siellä oli pari, kolme vuotta vanhempia muita kestävyysjuoksijoita, joita ihailin, jotka pärjäsivät suomen mestaruuksissa vaikkapa. Ja yksi heistä, Pilvi, joka oli ollut Amerikassa, ja hän, tai olimme yhteydessä, hän sanoi, että he haluaisivat tänne lisää suomalaisia, meistä suomalaisista taidettiin tykätä. Niin se sillä tavalla lähti etenemään se minun vanhempi juoksijakaverini auttoi minua pääsemään Yhdysvaltoihin. Koska hän jo etukäteen hiukan kertoi, että siellä saattaisi olla toinenkin innokas tulossa. Tällaisia tilanteita. On tärkeitä ne aikuiset kannustajat, mutta myös ne vertaiset ikätoverit. Heistä on ollut myös hurjasti iloa ja niistä omista idoleista, jotka olivat vain muutaman vuoden vanhempia mutta jotka pärjäsivät niin hyvin. Mitä he tekivät, niin halusin tehdä samoja asioita. 

Päivi Lohikoski [00:09:12]: Eli verkostot ja idolit ratkaisivat jo silloin?

Maija Oravamäki [00:09:17]: Kyllä vain. 

Päivi Lohikoski [00:09:18]: Entäpä Anu, mitä nuori Anu ajatteli?

Anu Mäkinen [00:09:22]: Olemme aika paljon samoja polkuja kulkeneet Maijan kanssa, mutta hieman eri maustein. Niin minullakin silloin yläasteen aikoihin, niin kyllä urheilu oli ihan päälimmäisenä. Kun lähdin lukiopaikkaakin hakemaan niin halusin jatkaa sitä valmentautumista täysillä. Ja minulle sellainen, aika selkeä vaihtoehto oli Vuokatin urheilulukio tai Sotkamon lukio hiihtopainotteisena. Ja sinne minä halusin niin paljon, että vaikka vanhemmat tai äiti oli jo hiukan ajatellut, että tietenkin sinne Muhoksen lukioon lähden. Niin meillä hieman tästä asiasta kotona keskusteltiin, mutta meillä on aina saanut kuitenkin, kun on hyvin perusteltu, niin pitää omat ajatuksensa. Ja niin minä lähdin Sotkamoon. Ja samat kiekurat kuin Maijalla, lähdin sinne yksin asumaan, pois kotoa, turvallisten vanhempien huomasta. Piti itse huolehtia ruuat ja kaikki muut asiat. Ja kyllä sitä siellä itsenäistyi. Tokihan minulla siellä kämppäkaverit oli, soluasunnossa asuin. 

Päivi Lohikoski [00:10:59]: Teillä molemmilla kuitenkin on ammatti hankittu, oliko se ihan itsestään selvä, että pelkästään urheilun varaan ei jäädä vaan täytyy myös olla joku back up suunnitelma olla olemassa, että hankitaan myös ammatti? Oliko se teidän oma tahto vai ohjattiinko siihen ulkopuolelta?

Maiju Mäkinen [00:11:22]: Jos minä vaikka ensin vastaan tähän. Niin kyllä minulla oli kaksi hyvin vahvaa alaa jo silloin mielessäni lukion jälkeen. Että lähtisin opiskelemaan Jyväskylään valmennustieteitä ja toinen vahva ala olivat taidealat. Mutta silloin se vielä haki muotoaan mikä se olisi se mihin sieltä luovien alojen puolelta erikoistuisin. Sitten kun sitä en osannut ihan heti päättää, niin kun olin jo päättänyt kuitenkin sen että kuitenkin haen pois sieltä, ammatikseni pois sieltä urheilusta. Hakeudun luovien alojen pariin niin se tuo tasapainoa urheilijaelämään. Ja lähdin vuodeksi opiskelemaan Lapinlahdelle ihan taiteita, taidelinjalle. Ja siellä se pikkuhiljaa kypsyi ja hain opiskelemaan Rovaniemelle kuvaamataidon opettajaksi. Ja graafisen suunnittelun puolella. Tätä alaahan ei siihen aikana pystynyt opiskelemaan muualla kuin Helsingissä, Lahdessa ja Rovaniemellä. Rovaniemelle ensisijaisesti hain, taisin pistää Lahteenkin paperit menemään, mutta Rovaniemelle hakeuduin. Ja tämähän on minulle tuttu paikka, täällä on mummila ollut tai edesmenneet mummi ja pappa tänä päivänä. Tämä on minulle ollut lapsenakin jo kotikaupunkin, niin tiesin miten hienot urheilumahdollisuudet täällä on. Tänne hain ja pääsin opiskelemaan ja sillä tiellä olen. 

Päivi Lohikoski [00:13:24]: Hyvä. No Maija, missä vaiheessa sinä tajusit, että olet todella lahjakas urheilussa, minkälaisia, onko joku tietty hetki milloin sen ymmärsit vai onko se ollut pidempi prosessi ymmärtää?

Maija Oravamäki [00:13:42]: Niin, miten sitä lahjakuutta ajatellaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olen varmaan ollut lahjakas, en sillä tavalla lahjakas, että tuosta vain tekisin urheilusuorituksia, että olisin taidollisesti lahjakas. Vaan se on tullut työn kautta. Mutta sekinhän on lahjakuutta, että tekee asiat mahdollisimman hyvin, harjoittelee hyvin ja osaa levätä. Tällainen lahjakkuus. Ja toki varmasti on myös, sillä tavallahan sitä ohjautuu vaikka tiettyyn urheilulajiin, mitkä ominaisuudet ovat vahvuuksia. Niin sillä tavalla vaikka olen ohjautunut kestävyysurheiluun. Mutta en ikinä ole ajatellut, oivaltanut missään vaiheessa, että olen lahjakas. Vaan se on tullut mukana, on tajunnut, että oho, nyt pärjäsin. Ja olen saanut kavereita, ja se ruokkii sitä taas sitä tekemistä, taas sitä suuntaa, fokusta. Että nyt panostan tähän urheiluun vielä enempi ja nyt yritän päästä seuraavalle tasolle ja seuraavalle tasolle. Tuo kysymyksesi olikin jännä, en ole koskaan ajatellut, että missä vaiheessa olen tajunnut että olen lahjakas. Asiat ovat vain soljuneet eteenpäin. 

Päivi Lohikoski [00:15:11]: Lehdissä aina kirjoitellaan kestävyysurheilun lahjakkuus. Mutta se oli hyvä näkökohta kun sanoit, että on tarvittu paljon työtä ja lahjakkuus on sitäkin, että pystyy tarttumaan työhön ja saa asioita aikaiseksi ja valmiiksi. Sitäkin se varmaan on suurimmaksi osaksi. Mutta olet siinä ohessa opiskellut myös opettajaksi ja tehnyt opettajan töitä. Olitko jossain vaiheessa pelkästään urheiljana vai ovatko ne aina menneet käsi kädessä nämä kaksi uraa?

Maija Oravamäki [00:15:42]: Tosiaan minulla oli se opettajuus kauan haaveena ja liikunnan opettajuus. Eli hain Jyväskylään hain, mutta yliopistossa Yhdysvalloissa jäi hiukan heikoille lukemiset enkä päässyt sinne Jyväskylään. Ja olin ihan yhtä äkkiä tyhjän päällä. Mutta sitten olin tullut sieltä Yhdysvalloista. Mutta sitten Muhoksella olikin maatalousoppilaitoksessa vielä paikkoja vapaana. Ja tämä kuvaa taas luonnettani, että minäpä menen vuodeksi maatalousoppilaitokseen, ei ole ollut vaihtoehtoa, että jäisin vain olemaan. Ja taas siellä varmasti on kaikkia elämän taitoja tullut ja hyviä oppeja. Ja siellä pysyi kuitenkin rytmi arjessa, oli hyvät ruuat, sai treenata ja sen jälkeen uudestaan päätin hakea opettajaksi. Mutta nyt luokanopettajaksi. Ja sitten pääsin siihen, ja se oli se juttu, että nyt menee hyvin. Ja pelkästään, en ole koskaan uskaltanut täysin hypätä urheilun varaan. Suosittelen, että jos teillä siellä kuulijoilla on joku intohimo musiikki, urheilu, mikä se onkaan. Niin kuitenkin uskaltakaa tehdä se hyppy myös, uskaltakaa, entä jos minusta tulisikin vaikka huippu vaikka pianonsoitossa. Itse en sellaista hyppyä oikein koskaan uskaltanut tehdä. Paitsi jo vanhemmalla iällä, Päivi kysyi hetki sitten, että onko ollut sellaisia henkilöitä, jotka ovat paljon vaikuttaneet elämääni. Niin minullakin esimerkiksi Toni Roponen, Riitta-Liisa Roposen mies. Riitta-Liisa Roponen on hiukan yli nelikymppinen huippu-urheilija edelleen maastohiihdossa. Niin Toni sanoi minulle, olin ollut opettajana jo viisi, kymmenen vuotta. No yritä nyt, olet jonkin aikaa huippu-urheilijana, niin silloin jäin opettajan töistä yhdeksi kevääksi kokonaan pois. Olen ollut puoli vuotta pelkästään urheilija. Mutta muuten se on ollut, kuten Anu sanoi, sellainen, Anulla on ollut se maastohiihto ja valjakkohiihto niin itselläkin se urheilu sellainen oikein vahva harrastus siinä työn ohessa. 

Maija Oravamäki [00:18:19]: Ja, asiat rönsyilevät nyt minulla kovasti. Mutta paitsi että siinä on ollut opettajuus ja se urheilija Maija. Niin kaiken lisäksi olen niin nauttinut siitä valmentamisesta ja toisten ohjaamisesta. Että myös kävin, olen kovasti käynyt valmennuskursseja. Ja muun muassa kouluttautunut ammattivalmentajaksi. Se taas on avannut mahdollisuuden vaikka yrittäjyyteen ja teen nyt myös yrittäjän töitä valmennuksessa. 

Päivi Lohikoski [00:18:54]: Sehän monta kertaa osaaminen kehittyy, että on olemassa esimerkiksi mittari, ykkösestä viitoseen. Ykköstasolla ihminen on muiden autettavana, kolmostasolla pystyy tekemään itsenäisesti työtä ja vitostasolla henkilö hakeutuu auttamaan muita ja valmentamaan muita. Niin se on ehkä luonnollinen jatkumo, kun on paljon ikää ja tehnyt jotakin asiaa todella pitkään. Niin huomaakin, että hei, minähän pystynkin auttamaan, kun on tekevä ja työteliäs ja auttavainen luonne. Niin ajautuu sellaiseen rooliin. Se on ehkä ihan luonteva jatkumo. Mitä mieltä sinä Anu olet tuosta Maijan puheesta, mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Anu Mäkinen [00:19:39]: Se herättää juuri sellaisia asioita, että kyllä sitä täytyy elämän antaa viedä. Ja tässä olikin Päivi sinun kanssasi aikaisemminkin juttua siitä, että on hyvä että on haaveita ja tavotteita. Mutta niiden eteen ei kannata kiirehtiä. Kun sinä niitä varmasti siellä yöunissakin työstät ja ajatuksissasi työstät, niin hiljalleen menet niitä omia haaveitasi ja unelmiasi kohti. Ja ne tulevat todeksi päivä päivältä enemmän ja enemmän. Ei kannata kiirehtiä. Elämä vie. Näin se on itselläkin moni hyvä asia tapahtunut. 

Päivi Lohikoski [00:20:34]: Kyllä, miten Anu nyt kun olet yrittäjäksi siirtynyt, niin oletko huomannut että tarvitset uusia osaamisia tai millä tavalla olet huomannut tämän uuden tilanteen? Olitko vuoden verran vai kauanko olet ollut?

Anu Mäkinen [00:20:49]: Tammikuusta alkaen on ollut yritys pystyssä. Ja varsinainen toiminta helmikuun alusta. Juurikin noita taitoja, niin niitä huomaa tarvitsevansa päivä päivältä koko ajan enemmän ja enemmän. Ja nimen omaan nämä yrittäjyyden puolen taidot, ne ovat olleet puutteellisia. Mutta päivä päivältä opin niitäkin. Niitä ei voi, kaikkia asioita tehdä luovasti. 

Päivi Lohikoski [00:21:27]: Mitä sellaisia taitoja olet aikaisemman elämän aikana kerryttänyt, mistä nyt on hyötyä? Mikä on sellainen sinun oma pankkisi mistä ammennat nyt tähän tilanteeseen?

Anu Mäkinen [00:21:41]: Kyllähän se on se, että olen tottunut ottamaan aina niistä töistä jo edellisissäkin työpaikoissa, täyden vastuun. Niin että olen oppinut huolehtimaan niistä. Olen oppinut että aikatauluissa täytyy pysyä, täytyy palvella. Olen kuitenkin asiakaspalvelu ammatissa, vaikka puhunkin luovista aloista ja taiteesta, niin ensisijaisestihan olen asiakkaitten palvelija ja kuuntelija. Niistä on tietenkin ollut hyötyä, ja siitä kun olen itse organisoinut ja suunnitellut töitäni. Niin tokihan se auttaa tässä pitämään lankoja käsissäni tässä yrittäjyydessäkin. Ja silloinkin kun olen ollut talon ulkopuolella töissä, niin minulla on ollut lapsia ja on minulla on ollut harrastukset joissa on ollut suuriakin tavoitteita urheilussa aikoinaan ja koirien kanssa. Minun on pitänyt moneen suuntaan jakaa itseäni ja hoitaa jokainen osa-alue. Niin kaipa kaikki se mitä olen kokenut menneisyydessä, niin se auttaa myös tässä yrityksen pyörittämisessä. 

Päivi Lohikoski [00:23:10]: Eli molempien puheesta tulee sellainen, että mahdollisuuksiin tarttuminen ja tilaisuuteen tarttuminen ja työn tekeminen ja tietty velvollisuuden tunto ja vastuullisuus. Asioiden kunnolla tekeminen, niin ne ovat tärkeitä asioita. Mutta olisiko jotakin muita sellaisia, millaisia osaamisia tai voimavaroja tarvitaan tuossa, mitä teillä on ollut elämän varrella?

Maija Oravamäki [00:23:45]: Anu kyllä niin kertoi monipuolisesti nuo asiat ja Päivi kokosit ne. Mutta kyllä minä myös siihen, että tulee oppilaillekin aina, tärkeitä asioita, tulla ajoissa, tehdä täsmällisesti asiat ja jos jostain syystä ei pysty eikä kykene, niin uskaltaa sanoa sen ääneen. Myös myöntää, että nyt tarvitsen vaikka lisää aikaa jollekin asialle. Sellainen tietynlainen armollisuus myös itseään kohtaan, että välillä voi epäonnistua ja se on opettavaista. Ei tarvitse olla täydellinen. Niin minulla ainakin tällainen tulee mieleen. Minun ja Anun jutuista voi kuulostaa siltä, että olemme kaiken tehneet niin huipusti ja mahtavasti ja ei ole mitään kupruja ollut. Mutta kyllä niitä virheitä ja epäonnistumisia on tullut. Mutta kun avoimesti ne osaa myöntää ja selvittää. Niin elämä jatkuu. 

Päivi Lohikoski [00:24:57]: Minkälaisia tilanteita teillä on tullut, että nyt ei pysty eikä kykene, eikä osaa taikka jaksa? Tuleeko mieleen joku sellainen tilanne?

Anu Mäkinen [00:25:10]: Minulla ei nyt ehkä oikeastaan ihan yksittäistä asiaa tule. Mutta nyt kun olen tämän yrityksen perustanut ja aikaisemmin olen käynyt ulkopuolella töissä. Niin sitten kun olen kello 16 sulkenut sen työpaikan oven, niin olen ollut vapaalla ja olen voinut unohtaa ne työtehtävät. Niin näin yrittäjänä niin on ollut kyllä oikeasti todella haastavaa välillä erottaa se vapaa-aika ja työaika. Kun teet saman talon sisällä suoritat vapaa-aikaa ja työtä, niin se, että pitää itselle tähdentää asioita. Että osaa pitää vapaata ja heittäytyä sinne vapaalle välillä. Toki välillä on kiireisiä aikoja ja silloin tulee joustettua ja tehty asioita vaikka viikonloppunakin ja näin. Mutta kun on oikeasti yrittäjällä myös vapaita ja hiljasempia aikoja, niin osaan siitä ottaa ilon irti siitä, että voin oikeasti tehdä niitä töitä. Vaikka illallakin. Jos on vaikka tällainen kaunis päivä niin voin lähteä vaikka käymään lenkillä ja nautiskelemaan. Ja tulen sitten illan pimeällä tekemään töitä. Tämä on ollut haaste, ja sanotaanko, että vielä tämä oppiminen tässä jatkuu mutta pikku hiljaa menen parempaan päin. 

Päivi Lohikoski [00:26:44]: Oletko ajatellut hankkia lisää koulutusta tai jotain muuta tukea siihen, vai kuinka olet ajatellut selvitä näistä uusista haasteista?

Anu Mäkinen [00:26:53]: Minullahan on lisäkoulutus meneillään kun opiskelen tässä yrityksen pyörittämisen ohessa valokuvausta. Ja se kestää nyt kaksi vuotta ja hiljalleen siinäkin näytöt lähestyvät. Pitäisi aloittaa valokuvanäyttöjen tekeminen, niin sekin osaltaan tuo tähän tätä kiirettä lisää. Tähän aikataulutukseen nyt ei muita opintoja valitettavasti mahdu. Mutta kyllä varmaan vastaisuudessa joitakin näitä yrittäjyyden opintoja voisin vaikka miettiäkin. Mutta juuri nyt ei. 

Maija Oravamäki [00:27:38]: Ja tuohon Anun puheeseen vielä jatkaisin, että kun tiedän, että on paljon töitä ja monen moista, niin se etukäteissunnittelu. Vaikka esimerkiksi kun minulla on valmennettavia ja vaikka teen heille ohjelmia ja minulla on kalenterissa ylhäällä että sinä ja sinä päivänä pitäisi olla vaikka seuraavalle valmennettavalle ohjelma. Olen kuitenkin kartalla siitä työmäärästäni, että se ei ole yhtäkkiä vaikka sunnuntaina huomaan, että ensi viikolla viidellä valmennettavalla, heillä ei ole ohjelmaa. Ja sitten alan kiirreellä tekemään sunnuntai-iltana näitä ohjelmia ja samalla tarkistan oppilaiden kokeita. Vaan että olisin itse aina muutaman askeleen, miellään useamman askeleen edellä niitä omia asioitani, töitäni. Että ne eivät kasaudu. Silloinhan siinä tulee kykenemättömyyden, riittämättömyyden tunne, kun töitä ja asioita puskee jokaisesta ovesta sisälle. Sellainen ajankäytön hallinta, se suunnitelmallisuus, kalenteri helpottaa kyllä siinä. 

Päivi Lohikoski [00:28:51]: Miten te ajattelette elämää tähän mennessä, niin onko elämä ylittänyt teidän odotukset, mitä kaikkea te olette saaneet tähän mennessä, on se mennyt kuten suunnittelitte, vai miltä se näyttää jälkikäteen tarkasteltuna?

Maija Oravamäki [00:29:12]: Minä tuossa mainitsin jo, että olen syntynyt onnellisten tähtien alla, hurjasti on tullut mahdollisuuksia eteen ja parhaani mukaan olen niitä hyödyntänyt ja käyttänyt niitä mahdollisuuksia. Minusta ainakin tuntuu, että olen saanut todella paljon elämältä ja tulen saamaan. Ja Anu puhui aikaisemmin niistä haaveista, kun miettii asioita, niin pitkällä aikavälillä ne toteutuvat. Niin minä olin lapsena sellainen, ja hiukan nyt aikuisenakin, että kun menen nukkumaan niin tykkäsin hurjasti siitä hetkestä illalla kun panin silmät kiinni. Ja haaveilin asioista. Haaveilin ulkomaanmatkoista ihan jo pikkutyttönä kaikista asioista. Se on ehkä yksi asia, että ne haaveet onkin toteutuneet. Se on jännä, minkä muistan omasta lapsuudestani. 

Päivi Lohikoski [00:30:14]: Ihana juttu. 

Maija Oravamäki [00:30:16]: Nukahdin aina haaveisiin mitä kaikkea ihanaa voisi olla elämässä. 

Anu Mäkinen [00:30:21]: Minulla on ollut Maija myös hiukan sama asia, että aina iltasin olen monta kertaa mietiskellyt kaikkia asioita. Mihinkä asioita voi viedä. Ja minun elämässäni on sattunut surullisiakin asioita, ja on ollut, kuten nyt tämä viimeisin mikä on ollut, ei välttämättä surullinen asia, kun tuli korona ja minut puoleksi vuodeksi lomautettiin ja lopulta irtisanottiin. Niin sen voin tänä päivänä sanoa olevan jo itselleni onnenpotku. Että täytyy sanoa, että on sitä varmaan syntynyt myös onnellisten tähtien alla, kun osaan myös niistä huonoista asioista ja niistä surullisistakin asioista nousta aina uudestaan pinnalle. On hiukan kuin torakka, että mikään ei tapa, se vahvistaa. Kyllä nämä elämän nurjat puolet, niin kyllä ne vahvistavat ihmistä entisestään. Ja kasvattaa sitä luonteen lujuutta ja omaa itseään. Että ei tarvitse olla aina muiden vietävissä ja muiden kuunneltavissa joka asiassa. 

Päivi Lohikoski [00:31:48]: Meneekö se hiukan niin vaikeassa tilanteessa, että elämä kysyy ja sinä vastaat, siinä voi aina valita, miten tilanteeseen reagoi?

Anu Mäkinen [00:31:56]: Kyllä, siinähän voi jäädä sinne sääliin pyörimään ja minusta se kuuluukin niin, että täytyy osata surra silloin kun on surun aika. Ja lopulta kyllästyy siihen, että en jaksa tuollaista itkuista naamaa katsella ja sitten lähteä ja tomerasti alkaa tekemään asioiden eteen juttuja. Se on hiukan kuin Maijalla, että olen luonteeltani sellainen, että en osaa olla ihan jouten. Aina täytyy olla joku asia vireillä. Ilman sitä irtisanomista en olisi tai ja lomautusta, en olisi todennäköisesti toteuttanut pitkäaikaista unelmaani lähteä opiskelemaan valokuvausta. Ja toinen sellainen unelma on, että olisi ihan kiva selvittää kuinka sitä pärjäisi, kun on kuitenkin pitkä kokemus graafisen suunnittelun ja markkinoinnin alalta. Että kuinka sitä pärjäisi itsenäisenä yrittäjänä. Niin sitten tuli ikään kuin pakkotilanne, ja ihan mukavasti olen pärjännyt tähän mennessä. 

Päivi Lohikoski [00:33:11]: Jos nyt loppuun tehtäisiin kooste, jos joku ihminen, nuori tai vanha, seisoo tienhaarassa elämässä, eikä ole ihan varma, mihin pitäisi lähteä. Niin mitkä top kolme asiaa olisivat, mitä voisitte tällaiselle henkilölle vinkata?

Maija Oravamäki [00:33:29]: Tosiaan, uskalla tarttua tilaisuuteen. Ja tarvittaessa pyydä apua tai ota apua vastaan. Älä pelkää epäonnistumista. Kyllä ne, asioilla on tapana järjestyä. Uskaltaa vaan heittäytyä siihen hetkeen, tilanteeseen, tällaisia asioita minulla. 

Päivi Lohikoski [00:34:01]: Kiitos, todella kiva, entäs Anu?

Anu Mäkinen [00:34:04]: Jos minä, nuo olivat niin hyviä nuo Maijan asiat, että jos minä siihen vielä yhden asian lisään, niin kuuntele sydämen ääntä. Ja intuitiotasi. Ja mene sen mukaan näihin vaiheisiin kaksi, kolme ja neljä. 

Päivi Lohikoski [00:34:22]: Kiitoksia, tähän on hyvä päättää meidän podacast, hei hei. 

Maija Oravamäki [00:34:27]: Kiitos, 

Anu Mäkinen [00:34:27]: Heippa. 

[äänite päättyy]

Intro [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Puhuja 1 [00:00:24]: Tällä kerralla My Studiossa on aiheena yrittäjän tuottavuus ja työhyvinvointi, sekä työhyvinvoinnin kehittäminen. Minä olen Anna-Mari Simunaniemi, tutkimusjohtaja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti-instituutista. Toimin mikroyrittäjyyskeskus Micro-Entressä. Mikroyrityksen liiketoiminnan kehittämiseen liittyvä tärkeä osa-alue on yrittäjän työhyvinvointi, osaaminen ja jaksaminen. Tässä jaksossa on tarkoitus syventyä työhyvinvoinnin teemaan. Tänään vieraanani on Tampereen yliopistolta työ- ja organisaatiopsykologian yliopiston lehtori Jaana-Piia Mäkiniemi. Tervetuloa.

Jaana-Piia [00:01:14]: Kiitos, hauska olla täällä.

Anna-Mari [00:01:17]: Kivaa saada sinut mukaan keskusteluun. Mitä Tampereelle kuuluut tänään?

Jaana-Piia [00:01:23]: Tässä on laitettu vähän aivoja sinne työhyvinvoinnin ja yrittäjyyden maailmaan ja vähän kerrattu, mitä kaikkea kiinnostavaa on itse parin viimeisen vuoden aikana tähän liittyen tehnyt. Vähän sellaisella orjentoivalla aamulla on lähdetty tähän työpäivään.

Anna-Mari [00:01:41]: Olet koulutukseltasi sosiaalipsykologi ja olet väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi ja tehnyt sen jälkeen töitä mm. työhyvinvoinnin kehittäjänä, sekä tähän liittyvää tutkimusta. kerrotko vähän mitä työhyvinvoinnin kehittäjä tekee?

Jaana-Piia [00:02:03]: Kun on yliopiston kautta tätä työtä tehnyt, se on ollut tutkimuksen ohjaamaa työhyvinvoinnin kehittämistä. Silloin on mietitty, että ne metoditkin on sellaisia tutkimuksesta nousevia tai jopa tutkimuksissa koeteltuja, eli vaikuttaviksi havaittuja. Yksinkertaisimmillaan olen vetänyt työntuunausharjoituksia, missä ihmiset analysoi omaa työtään ja pohtii mikä siinä itseä kuormittaa ja innostaa, ja miten innostavia saisi lisää ja kuormittavia vähemmän. Usein työhyvinvoinnin kehittäminen on työhön keskittyvää analyysiä ja siihen muutosten tekemistä. Siinä on tärkeää se, että ne ihmiset, jotka sitä työtä tekevät, ovat itse niitä ihmisiä, jotka niitä muutoksia tekevät. Esimerkiksi tuollaiset viidentoista koulun opettajien teknostressiä kun pyrittiin vähentämään, me esimerkiksi autoimme tutkijoina ja tehtiin mittauksia aiheesta. Opettajat itse päättivät, mitä heidän täytyy siellä omassa koulussa muuttaa, jotta heidän teknostressi vähentyisi ja teknoimu lisääntyisi. Kehittäminen on hyvin paljon sellaista fasilitointi ja ohjaamista siihen, että ihmiset itse keksivät mitä pitäisi tehdä.

Anna-Mari [00:03:40]: Jos lähdetään ihan peruskäsitteistä, kun työhyvinvoinnin kehittäjä olet, miten määrittelisit työhyvinvoinnin erityisesti mikroyrittäjyyden kontekstissa?

Jaana-Piia [00:03:55]: Ajattelen, että on tärkeää tehdä käsitteellistä pipetointia tai purkamista. Usein ajatellaan, että työhyvinvointia ei ole määritelty eikä kukaan oikein tiedä itä se on, mutta kyllä meillä psykologisesti orjentoituneilla ihmisillä on selvä käsitys miten sitä voisi määritellä. Minusta on tärkeää erottaa työhyvinvoinnin kokemus, eli mehän puhutaan paljon työstressistä tai -uupumuksesta ja yhä enemmän työn imusta. Nehän on sellaisia psykofysiologisia kokemuksia, mitä ihmisellä itsellään on. On hyvä ajatella, että on työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, eli sellaisia asioita, jotka uhkaa tai tukee sitä työn imua. On hyvä miettiä, mitkä on sen työhyvinvoinnin seurauksia. Mitä vaikutusta on sillä, jos ihminen on työn imussa tai itä vaikutusta työuupumuksesta on ihan työsuoritukseen ja sitä kautta tuloksellisuuteen. Vaikka mitä ammattia tutkitaan, me mietitään mitä työhyvinvointikokemusta tutkitaan, mitä vaikuttavia tekijöitä tässä tilanteessa on ja mitä seurauksia ajatellaan tästä olevan. Kehittäjälle on tärkeää ymmärtää mitkä tekijät vaikuttaa tässä tilanteessa työuupumukseen tai työn imuun. Vaikuttavat tekijät on juuri niitä mitä pitäisi pystyä muuttamaan sellaiseksi, että ne tukee paremmin työhyvinvointia. Me tarvitsemme jäsennellyn käsitekehikon, että tunnistetaan mitä meidän pitäisi tehdä.

Anna-Mari [00:05:48]: Ajatteletko, että työhyvinvoinnista vai seurata työn imua tai huonosta työhyvinvoinnista vai seurata vaikka työuupumusta tai työstressiä?

Jaana-Piia [00:06:00]: Ajattelen sillä tavalla, että työhyvinvointi on kattokäsite, joka pitää sisällä esimerkiksi sen työn imun merkityksen. Kun ihminen on työn imussa, hän voi tosi hyvin työssää. Hänellä on tarmokkuuden, omistautumisen, uppoutumisen kokemuksia ja hän on todella motivoitunut. Kun puhutaan työhyvinvoinnista, olisi hyvä, että puhuttaisi tarkemmin käsittein, koska työuupumus on työpahoinvoinnin tila ja siihen vaikuttaa eri asiat kun työn imuun. Siinä mielessä näen, että imut ja uupumukset, työtyytyväisyys, työriippuvuus.. meillä on tällaisia tarkempia työhyvinvoinnin käsitteitä.

Anna-Mari [00:06:53]: Olet itsekin tehnyt tutkimusta työhyvinvointiinkin liittyen. Mitä me tiedetään työhyvinvoinnista tutkimuksen kautta?

Jaana-Piia [00:07:10]: Se on kiinnostava kenttä, tämä yrittäjän ja mikroyrittäjän työhyvinvointi. Kyllähän se on tosiasia, että työhyvinvointitutkimus on painottunut palkansaajiin ja siltäkin tietyille aloille. Usein on tutkittu SoTe ja tietotyöläisiä. Ei ole yhtä tarkkaa kuvaa kaikkien alojen ja yrittäjien työhyvinvoinnista. Kiinnostava lähtökohta on se, että yrittäjät raportoivat aika korkeita työhyvinvoinnin lukija, eli vaikka korkeaa työtyytyväisyyttä, vaikka heidän työssään on paljon kuormittavia tekijöitä. He ovat siinä mielessä erilaisia kuin palkansaajat, mutta jos katsotaan millaiset tekijät vaikuttavat työhyvinvointiin palkansaajilla ja yrittäjillä, ne on kyllä tosi samanlaisia. Me teimme ison systemaattisen kirjallisuuskatsaus, missä kävimme noin 2000 tutkimusta läpi ja meidän tavoitteena oli löytää vastaus siihen, mitkä tekijät vaikuttavat tai ovat yhteydessä yrittäjien työhyvinvointiin. Katsoimme nimenomaan näitä kolmea työhyvinvointikokemusta, uupumusta, imua ja työtyytyväisyyttä. Siinä huomasimme, että kuusi tekijää on tärkeitä. Ensimmäiset liittyy yksilöön, toiset työhön, kolmannet bisnekseen ja liiketoimintaan, neljännet sosiaalisiin suhteisiin ja myös yhteiskuntaan ja johtamiseen. Jos näitä vertaa palkansaajiin, ne painottuu ja niissä on sisällöllisesti eri asioita. Vaikka tiedämme, että palkansaaja saattaa stressata, jos tulee vaikka tulosvaroitus. Kyllähän se on yrittäjälle tärkeämpi asia. Se vaikuttaa todella paljon koko työhön. Kiinnostava toinen ero oli johtaminen. Paljon on tutkittu, miten esimiehen johtamistyyli vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin ja on tunnistettu erilaisia johtamistyylejä, mutta yrittäjällä tämä kysymys on usein sellainen, että hän on joko itsensä johtajana tai jos hänellä on ihmisiä töissä, hänhän on silloin se johtaja. Todella vähän löytyi tutkimusta, jossa olisi tarkasteltu yrittäjää johtajana ja miten se on yhteydessä hänen omaan työhyvinvointiinsa. On huomattu, että tietynlaiset johtamistyylit on yhteydessä johtajan omaankin hyvinvointiin. Tiedämme aikaa vähän johtamisen ja työhyvinvoinnin yhteyksistä nimenomaan yrittäjillä. Sosiaalisia suhteita on tutkittu paljon, yrittäjillähän on tietysti usein tutkittu työn ja perheen yhteensovittamisen haastetta. Pystyykö vastaamaan kaikkiin sosiaalisiin toiveisiin kotoa ja omasta yrityksestä omilta työntekijöiltä. Ne ehkä painottuu tässä tutkimuksessa. Tuntuu, että aika vähän on huomioitu yrittäjäverkostolta saatavaa sosiaalista tukea tässä tutkimuksessa. Siinä mielessä tietyt lainalaisuudet on aika samanlaisia kuin palkansaajilla. Vaikuttavat tekijät on kategorisesti saman tapaisia, mutta kun alkaa katsoa syvällisemmin, sitten niissä tulee eroja.

Anna-Mari [00:11:47]: Kun on keskeisiä yrittäjän ja työhyvinvoinnin teemoja, kuten sanoit, johtaminen ja liiketoiminta itsessään ja sitten työn ja perheen yhteensovittaminen. Millaisia keinoja on työhyvinvointivalmennuksella tai yrittäjän itsensä ratkaista näitä ongelmia, mitä hän voi tehdä?

Jaana-Piia [00:12:19]: On tärkeää pohtia mikä on ongelma. Jos ajatellaan, että on todella vähän sosiaalisia suhteita ja on vaikka yksinyrittäjä, joka ei ole luonteeltaan niin ulospäinsuuntautunut. Silloin työhyvinvointia voisi saada paremmaksi sillä, että hakeutuisi aktiivisemmin muiden ihmisten joukkoon, josta myös saisi sosiaalista tukea. Meilläkin Suomessa on vähän sellainen yksinpärjäämisen eetos. Se on hyvä tunnistaa ja pohtia, mitä nämä sosiaaliset suhteet tukevat hyvinvointia, miten ne uhkaavat ja jos on työn ja perheen yhteensovittamisen haaste, silloin se vaatii pohtimista mitä perheessä voidaan tehdä eri tavalla. Jos mennään bisneksen kannattavuuteen, totta kai kannattaa pohtia onko markkinoinnissa, liiketoiminta suunnitelmassa jotain tai onko jotain tukia, mitä ei ole huomannut hakea tai voisiko saada lisäosaamista vaikka verkostoitumalla. Pitää itse pysähtyä ja käydä läpi mikä on se mikä mättää, vai onko se jokin työhön liittyvä, tekee liian pitkiä päiviä eikä jää sitä palautumisaikaa. Tavallaan nuo kuusi työhyvinvointiin vaikuttavaa tekijää antaa sellaisen idean, mitkä ehkä vaikuttaa työhyvinvointiin ja sellaisella avoimemmalla lähestymistavalla voi miettiä mitkä asiat on työssä sellaisia, mitkä tuo energiaa ja innostaa, ja toisaalta kysyy mitkä asiat kuormittaa, rasittaa ja vaikeuttaa työntekoa. Sillin pääsee helposti perille mitkä on ne tekijät, jotka minun työhyvinvointiin vaikuttaa ja voi lähteä miettimään miten niitä voisi muuttaa ja asettaa ihan konkreettisen tavoitteen. Tekee vaikka lyhyemmän työpäivän tai pitää työpäivän aikana enemmän taukoja tai jos huomaa, että on liikaa työtä, olisiko apukäsi mahdollista välillä ottaa. Kyllähän se vaatii pysähtymistä ja jos on jo kovin väsynyt, silloin oman työhyvinvoinnin kehittäminen on vaikeampaa. Silloin ollaan jo vähän näköalattomia ja kyynisiä, ei ehkä jaksa hakea toiselta tukea. Pitäisi säännöllisesti käydä itsensä kanssa tällainen keskustelu, että mikä innostaa, mikä kuormittaa ja mitä tekisi vaikka ei vielä olisi sellaista huolta jaksamisesta.

Anna-Mari [00:15:58]: Mikä sinun kokemus on siitä, millainen yleisesti on mikroyrittäjien työhyvinvoinnin tilanne Suomessa?

Jaana-Piia [00:16:15]: Jos ajattelee, että maaseutuyrittäjätkin on Suomessa iso osa, joka todella useiden tutkimusten mukaan voi huonommin kuin muiden alojen työntekijät tai yrittäjät. Kyllä meillä on haasteita ja onneksi on niitä tukimuotoja laitettukin. Näkisin, että paljon on parantamisen varaa ja ajatus sellaisesta kestävästä, ennaltaehkäisevästä työhyvinvoinnin kehittämisestä, tuntuu, että tietyillä aloilla se on aika uutta ja ehkä se Suomalainen arvostettu yrittäjä kuitenkin on sellainen, joka ei paljon taukoja pitele. Ehkä pikkuhiljaa saadaan ymmärrys siitä, että työelämä ja yrittäminen on maratonia, missä menee pitkä matka ja toivottavasti tasaisella hyvällä vauhdinjaolla. Siinä on kuitenkin taukoja ja muuta välissä, se ei ole sarja sadan metrin juoksuja. Näkisin, että asenneilmasto on kielteinen, mutta yrittäjissä on hyvin erilaisia ryhmiä. Osa voi todella hyvin, ehkä paremmin kuin palkansaajat ja osa selvästi huonommin. En uskaltaisi Suomalaisia yrittäjiä isona ryppäänä niputtaa.

Anna-Mari [00:17:58]: Keskustelun alussa mainitsit tällaisen sanan kuin työn tuunaus yhtenä keinona edistää työhyvinvointia, mitä tämä työn tuunaus käytännössä tarkoittaa?

Jaana-Piia [00:18:16]: Sitäkin voidaan lähestyä usealla eri tavalla, mutta jos ajattelee konkreettisia ja pieniä asioita, mainitsin sen, että voi pohtia oman työn innostavia ja energiaa tuovia asioita ja sitten kuormittavia asioita. Niiden pohjalta voi lähteä pohtimaan sitä mitä voisi tehdä toisin ja voisiko tiettyyn haasteeseen saada apua joltakin toiselta. Se on työhön liittyviä voimavaratekijöiden tietoista kysymistä. Mistä saisin lisää ja miten säilytän näitä hyviä asioita. Toisaalta haastavien ja kuormittavien asioiden pohtimista. Miten voisi hillitä kielteisiä vaikutuksia ja pääsisikö eroon jostakin kuormituksesta tai oppisiko suhtautumaan eri tavalla. On toki olemassa laajempia työn tuunaus valmennuksia, missä fasilitoidaan laajempikin prosessi, mutta olennaista on pohtia omaa työtä ja miten saisit siitä itselle sopivamman. Yrittäjällä on usein intohimo siitä, että saa tehdä sitä mitä itse oikeasti haluaa ja se työn tuunaus on hyvä pysähtymisen paikka ja miettiä tekeekö oikeasti niitä asioita, jotka on motivoivia ja innostavia vai onko mennyt niin, että tekeekin muita asioita, jotka ei olekaan niin rakkaita. Sitä suuntaa voi jossain määrin tämän tiedon pohjalta muuttaa.

Anna-Mari [00:20:28]: Niin, onko omat tavoitteet ja osaaminen linjassa sen kanssa mitkä on yrityksen tavoitteet.

Jaana-Piia [00:20:33]: Kyllä ja omat arvot myös. Siitä on paljon tutkimustietoa, että omat arvot, intohimot ja vahvuudet on niitä jotka on työssä tietyllä tavalla linjassa. Vaikkapa hoitoalalta on voinut lähteä yrittäjäksi, kun ei ole voinut tehdä sitä työtä sillä tavalla kuin haluaa ja yrittäjänä pystyy siihen paremmin. On hyvä arvioida, onko yrityksen toiminta omien arvojen mukaista. Itse kun keskusteli yrittäjien kanssa hankkeen aikana, jotkut toivat esiin sen, että on hukkunut hallinnollisiin tehtäviin ja on hävinnyt se oma juttu mitä halusi tehdä. Kun on lähtenyt analysoimaan omaa työtä, on huomannut, että haluaakin vaikka ulkoistaa joitakin hallinnollisia asioita sen takia, kun työ on muuttunut liian raskaaksi sen takia, kun se ydinjuttu on jäänyt liian pieneen rooliin.

Anna-Mari [00:21:55]: Entä se toinen puoli, jos yrittäjä ei huolehdi työhyvinvoinnista, työn imu häviää, stressi kasvaa ja jopa työuupumus uhkaa, millaisia merkkejä on työuupumuksesta? Missä tilanteessa yrittäjän täytyy huolestua omasta tilanteestaan?

Jaana-Piia [00:22:22]: Työstressi on varmaan kaikille todella tuttua ja siinä me olemme vähän ylivirittyneitä mieleltä ja keholta. Me poltetaan tietyllä tavalla meitä aika vauhdilla. On hyvä muistaa, vaikka tuntuisi myönteisiä fiiliksiä, siitäkin on tärkeää palautua. Jos olemme pitkittyneen stressin alaisina, aika tärkeitä on esimerkiksi muistin ja keskittymisen ongelmat, päätöksentekovaikeudet ja vuorovaikutuksessa voidaan olla aika kireitä tai jopa agressiivisia. Jos vuorovaikutuksessa alkaa olla kireyttä ja hankaluutta, silloin voi olla liikaa stressiä ja se on yksi merkki mikä ei ensimmäisenä tule mieleen. Se että ei muista asioita, on todella vaikea keskittyä ja myös nukkumisen ongelmat on sellaisia, mitkä pitää ottaa vakavasti ja miettiä mistä ne kumpuaa. Kiinnostavaa on se kun pitkittynyt stressi voi johtaa työuupumukseen, siinähän on sitten kolme ydinoiretta, joita on voimakas väsymys, kyynistyminen ja ammatillisen itsetunnon lasku. Aikaisemmin ajateltiin, että väsymys on todella tärkeä oire ja ei voi olla uupunut jos ei ole väsynyt. Nyt on huomattu, että on myös tällainen työuupumuksen polku, missä esimerkiksi kyynisyys on hyvin vahvaa aluksi. Tuntee työnsä merkityksettömäksi eikä näe siinä samanlaista merkitystä ja järkeä vaikkei olisi edes niin väsynyt. Toisaalta ylivirittynyyteen ja sen aiheuttamiin vuorovaikutushaasteisiin, mutta myös alkaa omat ajatukset olla tavallista kielteisempiä, ne on sellaisia asioita mihin kannattaa heti pysähtyä. Usein sitä huomaa, että on ollut todella rankaa ja on paljon juttuja. On ihan normaali reaktio olla väsynyt. Ei siitä pidä lähteä itseään soimaamaan. Siinä kohtaa on hyvä tehdä pohdintaa, mistä sitä energiaa tulisi.

Anna-Mari [00:25:36]: Vaikka usein ajatellaan, että yrittäjä on itse tiensä valinnut ja yrittäjyyteen kuuluisi se, että tehdään paljon töitä, mutta jotenkin tätä ajattelua pitäisi ehkä romuttaa ja ravistella?

Jaana-Piia [00:26:01]: Ehkä kuitenkin ajattelen, että meillä on yleensä tavoitteena se pitkänmatkan juoksu. Siinä mielessä meidän pitää tarkkailla omia energioita. Kyllä on tärkeää tarkkailla omaa tilaa ja luulen, että monet yrittäjät on sen huomannut. Eihän sitä loputtomiin jaksa ja tulee jossain kohtaa pakollinen pysähtyminen ja sitten vasta huomaa sen, että eihän kroppa kestä. Olisi hyvä ettei niihin fyysisiin vaivoihin asti odoteta näissä asioissa.

Anna-Mari [00:27:01]: Mitä jos yrittäjä ei kuuntele kehon ja mielen antamia varoitusmerkkejä vaan ajaa itsensä loppuun, onko sieltä vielä paluuta takaisin tuottavaan työelämään?

Jaana-Piia [00:27:19]: Kyllä varmasti. On tärkeää ajatella, että vaikka väsyy liialliseen työmäärään ja bisneksen ongelmiin, sehän on kehon ja mielen normaali reaktio ja täytyisi ymmärtää, että siihen on haettava apua. Jos ajatellaan, että työuupumus ei ole vielä päällä, vaan oltaisi siinä, että mietitään kuinka voisi ennaltaehkäistä, on huomattu, että on tärkeää tehdä yksilöllisiin toimintatapaan liittyviä muutoksia ja muutat myös työtäsi. Siinä mielessä kun huomaa, että on jaksamiseen liittyviä haasteita, silloin on hyvä hyödyntää työpsykologin vastaanottoja. Siinä on mahdollista miettiä mitä työssä on kuormittavaa ja mikä on innostavaa ja onko sellaisia ajattelutapoja tai toimintatyylejä, jotka myös kuormittavat. Onko vaikka perfektionisti ja vaatiiko itseltä liikaa, onko elintavat kuralla joka omalla tavallaan haastaa. Työuupumuksen ajatellaan olevan työperäistä, mutta silloin kun ollaan puuttumassa tilanteeseen, täytyy käydä sen työn lisäksi läpi mahdolliset omat ajattelut ja toimintatyylit, jotka voivat pahentaa tilannetta. On siinä mielessä tärkeää hakea ulkopuolista apua tilanteen jäsentämiseen. Sairaslomakin voi olla tarpeen, mutta ei se ole mikään automaattinen. Ei tarvitse heti pelästyä, että on välitön alamäki. Mitä nopeammin ja mitä lievempiin oireisiin hakee apua, sitä parempi. Silloin on vielä voimavaroja pohtia omaa työtä ja tilannetta.

Anna-Mari [00:30:12]: Eihän se pelkkä sairauspoissaolo auta asiaa, jos sieltä palattua tilanne on sama.

Jaana-Piia [00:30:21]: Siinä mielessä se pysähtyminen ja analyysi. Tietenkin jos alkaa olla jo fyysisiä oireita, pitää saada hermostoakin rentoutumaan ja nukkuminen kohdilleen, se voi vaatia irrottautumista. Mutta ei voi ajatella, että käydään vähän tankkaamassa ja taas samoilla välineillä lähdetään paahtamaan. Muutoksia täytyy kyllä tehdä.

Anna-Mari [00:30:58]: Päästiin jo aika syviin vesiin ja maalailtiin kauhukuvia, mutta jos palataan takasin siihen mistä lähdettiin, eli ennaltaehkäisevästä ja työhyvinvointia tukevasta näkökulmasta, pystytkö kokoamaan top 3 vinkit, mitä yrittäjän ainakin kannattaa tehdä oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi?

Jaana-Piia [00:31:22]: Yrittäjä miettii usein mikä sijoitus on järkevää, ehkä haastaisin yrittäjää miettimään mitä lisäarvoa työhyvinvointi tuottaa. Se vois olla hyvä motivointi. Jos itse voi hyvin ja on työn imussa, mitä se tarkoittaisi bisnekselle? Voisiko se tarkoittaa vaikka lisäkauppaa, paljonko se voisi rahassa olla jos myisi enemmän tai uusasiakashankintaa. Tai jos joutuisi sairaslomalle, paljonko se maksaisi. Tehdä sellainen oman työhyvinvoinnin lisäarvolaskenta. Mitä voisi saada lisää tai mikä on se uhkapuoli. Yrittäjätkin on taitavia pohtimaan liiketoimintaa, niin ottaisin sen ensimmäiseksi mietintään, mitä lisäarvoa voi saada työhyvinvoinnista. Toinen askel on se, että luodaan edellytykset työhyvinvoinnille. Esimerkiksi työn määrä ja työaika, eli tekee kohtuullisen määrän työtä siitä näkökulmasta, että voi huomata palautumiselle ja muulle elämälle jäävän aikaa. Sitten hankkisi sosiaalisia verkostoja. Sellainen ennaltaehkäisevä näkökulma. Tunnistaa ja pohtii mikä tuo energiaa ja oikeasti ottaa ne vakavasti, koska on ymmärtänyt niiden tuovan lisäarvoa. Kyllä ne elintavat myöskin näyttelee siinä omaa roolia. Lähtisin siitä, että laskisin lisäarvon, sitten miettisin omat voimavarat ja jatkuvan arvioinnin hengessä pysähtyisin välillä pohtimaan kuinka oikein voin ja missä mennään. Jos huomaa olevansa todella väsynyt, lähtee matalalla kynnyksellä hakemaan apua vaikka joltain kanssayrittäjältä. Ei se heti tarkoita sitä, että täytyy mennä lääkäriin, voi olla joku työnohjaus tai yrittäjäjärjestön tuki. Ne voi olla niitä mitä itseasiassa tarvitset.

Anna-Mari [00:34:35]: Oikein hienot vinkit. Siinä on paljon ajattelemisen aihetta kaikille. Näitä voi ja kannattaa soveltaa omaan työhyvinvointiin. Kiitos paljon Jaana-Piia Mäkiniemi. Tämä oli informatiivinen ja antoisa katsaus työhyvinvoinnin laajaan kenttään.

Jaana-Piia [00:34:58]: Kiitos kun sain olla mukana tukemassa Suomalaisia yrittäjiä voimaan paremmin ja pitämään koko Suomesta parempaa huolta. Mikäs onkaan tärkeämpi aihe.

[äänite päättyy]

Intro [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Heli [00:00:26]: Tervetuloa Vahva yrittäjä podcastiin. Minun nimeni on Heli Kurikkala ja toimin tutkijana Oulun yliopiston Kerttu Saalas instituutissa mikroyrittäjyyden tutkimuskeskuksessa. Tämä podcastin teemana meillä on työelämän trendit ja ilmiöt, työn muutos ja muutoksen vaikutus mikroyrittäjyyteen. Lisäksi pohdimme mikä on riittävän hyvää tai kohtuullista työelämässä. Tänään meillä on mielenkiintoinen asiantuntija, soitetaanpas professori Juha Hakalalle.

Juha [00:01:16]: Juha Hakala täällä.

Heli [00:01:19]: Kurikkalan Heli Oulun yliopistosta hei.

Juha [00:01:22]: Heipä hei.

Heli [00:01:24]: Ensin ajattelin kysyä, mistä vastaat puhelimeen tällä hetkellä?

Juha [00:01:34]: Työpöydän äärestä kotoa, olen etätöissä. Olen yliopistolla töissä ja meillä on pistetty yliopistolla luukut kiinni. Koitan koneen äärellä hallita tätä työsumaa ja virtaa.

Heli [00:01:55]: Kertoisitko taustastasi, kuka olet ja mistä tulet?

Juha [00:02:05]: Olen pitkän linjan opettaja. Olen koulutukseltani luokanopettaja ja olen kotoisin Pohjois-Suomesta. Noin 30-35 vuotta sitten opiskelin opettajaksi, niin kuinka ollakaan, opintojen loppuvaiheessa professorini kysyi kiinnostaisiko tutkijanuralle lähteminen. Tuota en ollut koskaan vakavissani ajatellut. Aika nopeasti kuitenkin löytyi se vastaus, miksipä ei. Ensimmäisen koulutuksen loppuvaiheessa päätin ryhtyä tutkijaksi ja tekemään työni ohessa väitöskirjaa. Vähän ennen 30-ikävuotta olen väitellyt kasvatustieteestä, samaan aikaan opiskelin kyllä filosofiaa. Minulla on maisterintutkinnon verran filosofiaa opiskeltuna myös. Muutamat vuodet vierivät ihan opettajan työssä kunnes tulin ottaneeksi vastaan kasvatustieteen työn ja se oli opettajan koulutuksessa kasvatustieteen lehtorin virka. Monienkin vaihdosten myötä olen tullut lopulta tähän professorin toimeen. Tässä olen ollut vuodesta 2006 asti.

Heli [00:03:59]: Sinulla on mielenkiintoinen ja pitkä tausta. Olen tutustunut ennen tätä keskustelua sinun tuottamiin kirjoihin ja ajattelin, jos tässä haastattelun aikana kysyisin niihin liittyviä asioita. Sinulla on tullut mm. Pakattu aika, Luova laiskuus, Kohtuuden kirja ja tylsyyden ylistys. Miten olet ehtinyt näin paljon kirjottamaan? Tässä ei toki ollut kaikki, mutta tällaisia työelämään liittyviä kirjoja poimin tähän.

Juha [00:04:50]: Nämä kaikki kirjat on kyllä työelämää tarkastelevia kirjoja, mutta ne on myös yleisemmin elämäntapaa ja elämäntavan muutosta tarkastelevia kirjoja. Yksi syy tai selitys kuinka olen ehtinyt, voi olla se, että tietääkseni mitä mieltä olen, minun täytyy usein kirjoittaa se. Varsinkin isommat ja monimutkaisemmat kysymykset pitää jäsentää kirjoittamalla. Kirjoitan vastauksen tai mielipiteeni, tuijotan hetken ja kysyn itseltäni, olenko tuota mieltä. Ellen ole sitä mieltä, täytyy vastausta tarkentaa. Monesti vastaukset on aika pitkiä, niistä saattaa tulla monisivuisia esseitä. Eräänlaisia elämäntapatarkasteluita. Kun näitä tulee riittävä määrä, päätän koota niitä yhteen. Kyllä siinä taustalla on monta kertaa ajatus, että kirjoitan kirjan. Päivän polttavat kysymykset nousee monta kertaa kirjoittamisen ja pohtimisen kohteeksi ja tavallaan nivoutuu arkiseen tekemiseen.

Heli [00:06:27]: Mietin näihin kirjoihin tutustuessa, kuten sanoitkin, elämän peruskysymyksiä ja ihmisenä olemista tässä ajassa. Kertoisitko millaisia on työelämän trendit tällä hetkellä?

Juha [00:06:58]: Ihan spontaanisti jos yrittää nostaa jotain esiin, jotenkin tällaiset asiat mitä muutkin työelämätutkijat ovat nostaneet, eli robotisaatio, digitalisaatio, globalisaatio. Jos mennään yksilötasolle niin aikataulut ja aikataulukaaottisuus, osa-aikaisuus, erilaiset monityösuhteet, sivutoimiyrittäjyys. Monta kertaa muutokset on olleet todella nopeita. Sosiologit ovat puhuneet postmodernista muutoksesta, jota leimaa rytkähdyksenomaisuus ja yllätyksellisyys, ennustamattomuus. Toisin sanoen, meidän ympärillä tapahtuu jatkuvasti asioita, joita emme ehkä odottaneetkaan tapahtuviksi. Hyvä esimerkki on, minkä takia olemme etätöissä tänä päivänä, eli tämä korona. Ei tätä kukaan tiennyt millaiseksi tämä yltyy. Otetaan joku politiikan muutos, vaikka Brexit tai Trumpin valinta presidentiksi, nämä on esimerkkejä suuresta rytkähdyksenomaisesta muutoksesta, joiden vaikutusta emme ole aina pystyneet ennakoimaan.

Heli [00:08:55]: Nostit esiin työelämän trendejä, mietin miten nämä mahdollisesti näkyy mikroyrittäjän arjessa?

Juha [00:09:20]: Kyllä se varmaan voi monella tavalla näkyä yrittäjän ja mikroyrittäjän arjessa. Kaikki yhteydenpitovälineet ja vuorovaikutuksen synnyttäminen, se koskee ketä tahansa, myöskin yrittäjää. Tässä kehityksessä olisi syytä olla mukana ja seurata aikaansa. Se on toisaalta haaste, mutta se voi olla myös anti yrittämiseenkin. Pysyäksemme mukana, meidän on seurattava elämänkulkua ja myöskin elämäntapojen muutoksia. Digitalisaation alueella on sanottu, että merkit saattaa näkyä nuorten elämäntapojen muutoksissa. joskus on sanottu jopa, että 15-vuotiaat tytöt on kehityksen aallon harjalla jos ajatellaan vaikka sosiaalista mediaa. Näkyyhän tämä meidän perheessäkin. Huomattiin, että aina kun tulee jotain tässä digitalisaatiossa, puhelimen päivittämisessä tai toimintojen löytämisessä ongelmia, kysytään meidän 15-vuotiaalta, se tietää.

Heli [00:10:56]: Kyllä. Varmasti on tällä hetkellä haasteellinen tilanne. Toki on kuullut myös sitä, että toisilla mikroyrittäjillä on saattanut liikevaihto tuplaantua tämän tilanteen aikana ja toisilla taas asiakkaat pakenee. Muutos tuli esille tuossa, millaisia keinoja voisit antaa muutoksen kohtaamiseen?

Juha [00:11:37]: Tarkoitatko erityisesti tätä tilannetta missä nyt ollaan vai yleisesti?

Heli [00:11:42]: Yleensä, otetaan tämä koronakeskustelu vaikka tuohon loppuun.

Juha [00:11:52]: Oikeastaan olen kirjoittanut luovuudesta useammankin kirjan, siihen luovuuteen kuuluu tietenkin kyky ja rohkeus ajatella asioita toisin. Puhutaan laatikon ulkopuolelle asettautumisesta, toisin sanoen koitetaan luoda uusia näkökulmia asiaan. Luovan ajattelun kyvyistä on muutoksen keskellä kovasti hyötyä. Jotkut asiat saattaa näyttää kehittyvän huonoon tai ei toivottuun suuntaan, mutta me voisimme löytää niistä myös positiivisia näkökulmia. Luovuuteen kuuluu sellainenkin piirre, yleensä ajatellaan, että luovuus ja uuden synnyttäminen edellyttää tiettyä rauhaa, aikaa ja harkintaa. Toisaalta luovuuden hämmästyttävä piirre on se, että esimerkiksi sotien ja yhteiskunnallisten mullistusten aikana on pystytty synnyttämään suuriakin innovaatioita. Maailmansotien aikana syntyi kummallisia asioita, mm. vetoketju, polttoainelisäaineet, soijamaito, terveyssiteet ja nenäliinoja ja tämän tyylisiä asioita. Se oli aika pitkä luettelo, kun tässä jokin aika sitten löysin luettelon siitä mitä sodan aikana on syntynyt. Monta kertaa kaaos saattaa synnyttää ja ylipäätään muutos, josta ihmiset eivät päällisin puolin löydä tietä ulos. Se laittaa aivomme pinnistelemään ja syntyy ratkaisu ongelmaan. Se saattaa olla isossa kuvassa jopa harppaus.

Heli [00:14:32]: Se voi tuottaa myös innovaatioita.

Juha [00:14:46]: Kyllä se saattaa ja on todistetusti tuottanutkin. Sinänsä luovan ajattelun salaperäinen asia onkin, ettei sitä pystytä selittämän täysin, koska siihen liittyy kummallisia asioita. Toisaalta vaaditaan rauhaa ja toisaalta kaaottisuuskin on auttamassa edistystä, jota myös luovuudeksi kutsutaan.

Heli [00:15:22]: Olet käyttänyt luova laiskuus sanaa, kertoisitko mitä tämä luova laiskuus on?

Juha [00:15:34]: Luova laiskuus-kirjakin taisi syntyä yhteiskunnalliseen aikaan tuossa 2013. Meillähän elettiin Suomessa sellaista aikaa, että olimme vastikään menettäneet Nokian matkapuhelinyksikön. Emme toki koko yhtiötä menettäneet. Olimme ajatelleet, että se on jollakin tavalla kansantalouden veturi, kansainvälisesti tunnetuin suomalainen yritys. Meillä oli paljo ihan korkeimmalta poliittiselta tasolta tulevaa odotusta siitä, että nopeasti meidän pitäisi kehittää jotain luovia keksintöjä ja innovaatioita, jotka voisivat korvata menetyksen nimeltä Nokia ja pitää kansantalouden kehityksen oikeassa kurssissa. Tuon kirjan kohdalla aloin miettimään, toisaalta meillä oli aika tuoreessa muistissa finanssikriisi 2008-2009. Toki talous kyykkäsi, mutta taantuma ei  mennyt niin syvälle kuin -90 luvulla oli mennyt. meillä oli paljon Yt-neuvotteluja, lomautuksia ja irtisanomisia. Kaikki Nokiaan liittyvä heijasteli näihin asioihin. Tällaisessa tilanteessa koin luovuustutkijana ristiriitaisena sen, että silloin kun ihmiset ovat huolissaan perustarpeistaan, jotka muistuttaa siitä, että kaikilla on tiettyjä perustarpeita, jotka tavallaan pitää tulla tyydytetyiksi ennen kuin voidaan tyydyttää hierarkiassa ylempänä olevia tarpeita, kuten esimerkiksi luovuus. Jos ajatellaan Maslowin tarpeiden hierarkiaa, siellä alimpana on fyysiset perustarpeet, mikä tarkoittaa sitä ettei saa olla nälkä tai jano. Sen päälle tulee turvallisuuden tarpeet, emme saa kokea olevamme uhattuna eikä saa olla huolta siitä, miten saisimme esim. asuntolainan lyhennettyä jne. Tällaisista asioista oli huoli sinä aikana. Tarpeiden hierarkian huipulla on itsensä toteuttamisen tarve, jonka sisälle kuuluu myös luovuus. Näiden tarvehierarkioiden ajatus on se, että jotta nämä korkeammalla olevat tarpeet voisivat tulla tyydytettyä, niitä ennen pitää tyydyttää alemman tason perustarpeet. Tämän koin ristiriitaisena. Meillä puhuttiin ja vaadittiin, että pitää alkaa innovoimaan ja kaivamaan luovuutta esiin, mutta ei kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, että meillä on aika paljon ihmisiä joilla on huoli itsestä ja läheisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Tällaisessa tilanteessa luovuus sikiää lähtökohtaisesti huonosti. Tätä kaikkea tekemistä monta kertaa sävytti kauhea kiire. Kiire on sanottu olevan luovuuden yksi päävihollisista. Se on ollut kohtalokasta luovuuden näkökulmasta. Tämä on selityksenä myös sille, miksi kirjan nimi on Luova laiskuus. Ajattelin, että me tarvitsemme nimenomaan tietyn tyylistä näennäistä laiskuutta. Ei se oikeastaan laiskuutta ole, mutta se on tavallaan kehotusta pysähtyä ja odottaa josko ajatuksen perhonen silmieni edessä liihottelisi.

Heli [00:20:37]: Mietin kaikkea mitä kerroit mikroyrittävän näkökulmasta ja sellainen tuntuma on itselle tullut, kun on paljon mikroyrittäjien kanssa ollut tekemisissä, että hehän ovat käveleviä ideahautomoita. Ideoita varmasti on, mutta löytyykö aikaa toteuttaa ajatuksia ja innovaatioita. Ajattelin kysyä, onko sinulla tähän jotain vinkkiä?

Juha [00:21:23]: Monta kertaa mikroyrittäjien ja isompienkin yrittäjien kohdalla on sellainen piirre havaittu, että itse työ ja yritystoiminta on saattanut nousta harrastuneisuudesta. Ihmiset ovat kehittyneet jossakin asiassa hyväksi harrastuksen kautta ja harrastuksesta on tullut jopa työ kun osaaminen on karttunut. Se voi olla hyvinkin kapea-alaista. Joskus työhyvinvoinnin tutkijat ovat pohtineet työn ja vapaa-ajan rajan liuentuneen, mikä myös liittyy työelämän kehityskulkuihin ja se on saattanut kadota vähitellen kokonaan. Tässä on tavallaan uhkia ja hyviä puolia. Monet yrittäjät tekevät asioita joita rakastavat ja tavallaan se tekee työstä kevyempää, mutta siinä on uhkana kaiken ajan kaappaaminen. Tässä on monenlaisia kysymyksiä. Jotta jaksaisimme tehdä pitkään työtä ja kehittyä, meillä pitäisi olla myös breikkejä. Toisaalta työ saattaa olla niin hauskaa, että se vetää ihmisen kokonaan puoleensa ja saattaa näkyä jollain tavalla tehottomuutena ja paikallaan junnaamisena vaikka harrastus kehittyisi. Ei minullakaan suuria ratkaisevia vastauksia ole, mutta olen paljon pohtinut tätä kysymystä.

Heli [00:23:55]: Tässä on laajasti puhuttu yhteiskunnan tilanteesta ja tästä muutoksesta, onko se sitten niin, että yrittäjälläkin voisi olla välillä tylsää ja sinulta otettu termi, halittu hidastelu? Auttaisiko se näiden ajatusten ja innovaatioiden toteuttamisessa?

Juha [00:24:32]: Kyllä se voisi auttaa. Tutkin -90 luvulla tieteen nobelisteja. Minulla oli sellainen hanke menossa, minua kiinnosti kuinka luovuus näkyy tieteen huipulla. Tämä ajatus alkoi kiusaamaan niin paljon, että ajattelin kysyä tätä tieteen huipulla olevilta tutkijoilta. Kysyin itseltäni , ketä sellaiset ovat ja vastasin mielessäni, no, tieteen nobelistit ovat ainakin sellaisia, jotka ovat tällaisia eliittitutkijoita. Kirjoitin kirjeen tieteen nobelisteille, sellaisille jotka olivat lähivuosina tai vuosikymmeninä saaneet Nobelin palkinnon. Käänsin kirjeen englanniksi ja lähetin kirjeet. Lähetin muistaakseni ensimmäisessä aallossa 120 kirjettä, joissa kerroin kuka olen, mistä olen kiinnostunut ja miksi tällaisia kyselen. Kysyin miten he ovat johtuneet tieteellisiin tuotoksiinsa. Ajatus oli se, että suuri yleisö tuntee nämä nobelistit niistä tieteellisistä löydöksistä ja heidät on niiden takia palkittu. Suurelle yleisölle on jäänyt monesti piiloon se, mikä on ollut se polku, joka on johtanut tähän löydökseen. Tästä olin kiinnostunut. Ja myös niistä taustoista. Mitkä asiat ovat olleet yhteydessä ja auttaneet heitä tähän kehitykseen. Sain ensivaiheessa vähän yli 40 kirjettä takaisin. Nämä nobelistit olivat keskittyneet kysymyksiin ja lähettivät vastauksia ja myöskin artikkeleja. Joku lähetti jopa kokonaisia kirjoja ja niin edelleen. Sain aika paljon materiaalia tästä. Yksi asia mikä sieltä nousi, oli menestyksellinen tutkiva työ. Nyt voidaan ajatella myöskin yrittäjiä. Että löydetään jotain uutta, se edellyttää jatkuvaa vuorovetoa. Tavallaan synnyttämisen paine pitää olla, eli on tavoite, mitä halutaan kehittää ja löytää, mutta ehdottomasti yhtä tärkeää on voida välillä irrottautua täysin siitä ja olla ajattelematta työn kohteena olevaa asiaa ja rentoutua. He sanoivat, että yllättäen, kun en ollut ajatellut sitä asiaa, olin esimerkiksi metsässä tai lenkillä tai vastaavassa tilanteessa, se ajatus tai ratkaisu vain laskeutui päähäni. Tästä voisi saada tukea siihen, että kuka tahansa meistä on voinut kokea sen. Sellaista rytmisyyttä ja vuoroveetoa, tauot ovat äärimmäisen tärkeitä kenelle tahansa ja myöskin ihan mikrotauot, jotka rytmittää yksittäistä työpäivää.

Heli [00:28:25]: Olipa mielenkiintoinen tutkimusaihe ja hienoa, että sait noin paljon vastauksia. Ollaan tästä varmasti puhuttu oikeista ja mielenkiintoisista asioista. Mietin vielä, mitä hyvää tämän päivän työelämässä on verrattuna menneeseen aikaan? Pystytkö nostamaan erityisiä hyviä asioita?

Juha [00:28:58]: Jos ajatellaan miten työ on muuttunut yleisesti ja isossa kuvassa, aiemmin työ oli aika tavalla fyysisempää suurella osalla. Nyt meillä taitaa olla 60-70% suomalaisista työssäolevista, jotka tekevät niin sanottua tietotyötä jossain määrin. Tähän liittyy omat haasteet, jotka on erilaisia kuin fyysisemmän työn aikana. hyvin moni on voinut todistaa sitä, että vaihtelu, toki meillä on sellaisia töitä jossa tallennetaan ja otetaan tietoa vastaan ja se saattaa olla rutiininomaista ja toistavaa. Moni on kokenut sen, että työ vaihtelee päivittäin tai kuukausittain, työelämä uudistuu ja tulee vaikkapa tietokoneohjelmia ja uusia työkäytäntöjä, organisaattisia muutoksia tulee aika usein. Eli työ ei ole kuitenkaan kovin toistavaa ja lisäisin vielä nämä, mistä lähdettiin liikkeelle, eli tämän päivän työelämään kuuluu yllätyksiä, odottamattomuutta ja ennustamattomuutta. Toisaalta tämä pitää mielen virkeänä ja oikeastaan pakottaa meidät myös kehittämään jatkuvasti itseä. meillä on koulutustarpeita ja sanoisin, että tämä on pääasiassa positiivinen asia, että joudumme pysymää henkisesti virkeinä pysyäksemme mukana tässä juoksussa.

Heli [00:31:02]: Jos siirtyisimme seuraavaan teemaan. Tämän päivän nopeatempoisuus ja puhutaan monesti tietotulvasta, mikä on kohtuullista tai riittävää työelämässä? Tästä olet kirjoittanut kirjankin.

Juha [00:31:35]: Tähän voi vastata monellakin tavalla. jos ajatellaan lähtökohtaisesti, että edelleen työelämä toimii yllättävän perinteisellä tavalla. Valtaosa työllisistä aloittaa työpäivän aamulla kahdeksalta ja päättää sen neljältä. Olen joskus sanonut kohtuullista olevan sen, että työtehtävät tulet tehtyä työajan puitteissa. Ajattelisin, että meillä ei olisi kenelläkään velvollisuutta tuoda töitä kotiin tai olla 24/7 tavoitettavissa. Valitettavasti monen yrittäjän ja mikroyrittäjän kohdalla todellisuus on toisenlaista. Haluaisin sanoa, niin tärkeä ja rakas kuin se työ onkin, kuitenkin pitäisi pysyä kohtuuden rajoissa ja ei pitäisi olla elämän tärkein asia. Toki se kuuluu elämän tärkeiden asioiden joukkoon, mutta suhteellisuudentaju on säilytettävä. Toki me saamme itsestämme irti lyhyellä aikajänteellä paljonkin tekoja, mutta jos jatkuvasti stressaamme ja väännämme ja otetaan kaikki mahdollinen irti, alkaa aika äkkiä näkyä uupumuksen ensioireet ja mukaan tulee hallinnan tunteen menettämistä, kyynisyyden kokemuksia, stressiä, unettomuutta ja mytättyjä lakanoita.

Heli [00:33:50]: Mietin tätä yrittäjä näkökulmaa tähän kysymykseen, yrittäjällä toki on vaara siihen, että työt siirtyy vapaa-ajalle. Minulla oli erään yrittäjän kanssa keskustelua työnohjauksessa, kun hahmottelimme hänen elämänsä ympyrää, paljonko hänellä on tällä hetkellä työtä, paljonko on lepoa ja harrastuksia. Piirsimme ympyrän, joka kuvasi sitä miten hän toivoisi asioiden olevan. Tässä keskustelussa nousi esille, että hän miettii työasioita kaikella vapaa-ajalla. Tästä tuli mielenkiintoinen keskustelu. Ajattelin kysyä, miten voisi estää työajatusten lipumista yöuniin tai vapaa-ajalle, kun nimenomaan ajattelee yrittäjän näkökulmasta?

Juha [00:35:12]: Lähtökohtaisesti olemme yksilöllisiä tässä asiassa. Toki yrittäjillä saattaa olla tilanteita, että on oman yrityksen kohtalo mielessä ja sitä ei voi estää. Mutta jos ajatellaan isossa kuvassa taas yleisesti, olen joskus sanonut, että olisi hyvää ja hyödyllistä, että pystyisimme ohjautumaan on/off ajatteluun. Kun ollaan työssä, silloin ollaan läsnä ja painetaan hommia, mutta kun ollaan vapaalla, se on off työstä. Tällä tavalla koitettaisi siirtää ajatukset pois sieltä. Tähän sanon taas, olemme hyvin yksilöllisiä. Jotkut ovat sanoneet, jotka tekevät esimerkiksi tietotyötä, että kaksi tuntia vierähti kotiin saapumisen jälkeen kun aivoni surraavat näissä asioissa enkä pääse irrottautumaan. Minä olen sellainen ihminen, kun saavun kotiin, en oikeastaan muista mitä siellä työpaikalla tein. Kyllä minä pystyn jättämään ne sinne. Joskus toki joku palautuu mieleeni häivähtämässä. En yleensä öitäni niillä asioilla vaivaa. Kukin voisi mietti henkilökohtaisia strategioita ja tapoja sivuuttaa ajatuksen jumiutuisia ei toivotulla tavalla. Voisi siinä mielessä harrastaa itsetarkkailua.

Heli [00:37:26]: Tämä olikin hyvä yhteys meidän aikaisempaan podcastiin, missä keskusteltiin tunteista voimavarana ja siinä ideana oli juurikin se, että kiinnitetään huomiota niihin tunteisiin ja millaisia tunteita meillä päivän aikana on. Liikumme myös paljon työhyvinvoinnin äärellä ja on hyvä pohtia, tuleeko vapaa-ajalla oikeasti levättyä vai ajatteleeko silloinkin niitä työasioita tai tekemättömiä töitä.

Juha [00:38:16]: Luulen, että lähtökohtaisesti meillä ei ole kovin hyvät valmiudet siihen, joillakin on paremmat, joillakin huonommat. Me kaikki voisimme siinä kehittyä. Moni huomaa, että varsinkin vanhemmiten, se yöuni esimerkiksi tulee pinnallisemmaksi ja saattaa käydä niin, että on aamuyön unen ja valveen välitilassa. Huoli putkahtaa pintaan niin, että tuli herättyä siihen ja uni ei enää tule. Joku psykologi sanoi siihen hyvän ohjeen, häntä on auttanut se, että mielessään sanoo kolme kertaa pontevasti hömppää. Se auttaa siinä, että ajatus joka tunkeutuu mieleen, ikään kuin poistuu tilapäisesti. Ihminen on tavallaan suojaamattomassa tilassa, kun hän on vuoteessa ja sinne tunkee näitä huolia. Toisaalta se on merkki siitä, että mielemme työskentelee huolien parissa. Alitajunnasta ne putkahtelee tajunnan puolelle, koska niiden prosessointi on kesken.

Heli [00:39:45]: Kyllä. Mielenkiintoista. Tekisi mieli jatkaa vaikka mihin suuntaan, mutta ennen kuin siirrytään viimeiseen osioon, kysyisin mitkä on kolme tärkeintä asiaa, jotka haluaisit nostaa näistä mainituista asioista esille?

Juha [00:40:09]: Tietenkin se, että meidän on jatkuvasti valmistauduttava kaikenlaiseen muutokseen ja luovan ajattelun perusrakenteita olisi hyvä tuntea. Miten luovuus toimii ja miten se toimii minun päässäni. Ehkä viimeisenä tämä, että voisimme tarkkailla mielemme rakenteita ja voisimme pystyä nollaamaan päätämme ja huojentamaan taakkaa siten, että voimme kokea levollisuutta ja lepoa arjen keskellä.

Heli [00:40:59]: Todella tärkeitä asioita. Tuleeko mieleesi vielä jotakin, mitä on jäänyt sanomatta meidän keskusteluihin liittyen?

Juha [00:41:11]: Tämä aika on sellaista, että teemme valintoja arjessa seuraamalla ympäristöä ja ihminen on identiteettiä rakentava olento. Me rakennamme identiteettiä vertailemalla omaa elämää ympäröivään yhteiskuntaan ja tuttavien elämään. Meillä on taipumus ajatella olevamme ikään kuin takamatkalla. Meillä on paljon virikkeitä ympärillä, jotka myös tukee tätä oletusta. Esimerkiksi sosiaalinen media tänä päivänä ruokkii sitä. Se tuo julki ihanne-elämän kuvaa ja me vertaamme sitä omaan elämäämme ja koemme, että muiden kodit ovat kauniimpia, muilla on parempia autoja ja taloja, muiden lapsilla on parempia harrastuksia, minäkin olen tällainen nysverö ja niin edelleen.

Heli [00:42:32]: Niin ja toisten äidit on parempia.

Juha [00:42:34]: Kyllä.

Heli [00:42:38]: Mietin, että juuri tämä digitalisaatio ja kaikki missä jaetaan paljon arkea sosiaalisessa mediassa, ajattelen tässä, että oltaisiin vain rohkeasti omia keskeneräisiä ihmisiä. Niitä täydellisiä koteja ei joka puolelta löydy.

Juha [00:43:08]: Sellaista hyvää itsetuntoa ja epätäydellisyyden tunnustamista tässä kaivatan aika paljon.

Heli [00:43:20]: Kyllä. Kiitos Juha.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Äänen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Mari Simunaniemi [00:00:24]: Tänään My Studiossa puhutaan siitä, kuinka mikroyrittäjä pystyy tunnistamaan oman liiketoimintansa tuottavan ytimen, mihin mikroyrittäjän kannattaa keskittää omaa ajankäyttöänsä. Puhumme myös siitä, kuinka mikroyrittäjä pystyy huolehtimaan omasta jaksamisestaan yrittämisen kiireiden keskellä. Minä olen mikroyrittäjyyskeskus MicroENTREn tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutilta. Minun kanssani tänään keskustelemassa tässä aiheesta on yrittäjä Heikki Saari. Soitetaanpas Heikille Kalajoelle. Hei, Heikki!

Heikki Saari [00:01:13]: Moi. Täällä Heikki Saari Livekuvaukset.fi.

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:18]: Missä päin olet tällä hetkellä?

Heikki Saari [00:01:21]: Tällä hetkellä istun toimistossa. Lähinnä oli tämän päivän ohjelmassa tarjouslaskentaa ja kaikkea tällaista, eli Kalajoella. Aurinko paistaa mukavasti.

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:37]: Sinähän tuotat yrityksessäsi livestriimauksia ja livelähetyksiä verkkoon. Miten sinusta tuli livestriimauksia tuottava yrittäjä?

Heikki Saari [00:01:50]: Se lähti ihan omaa uteliaisuuttani. Ensin tein näitä erilaisia tallennejuttuja, videotallennuksia ja mainosvideoita ihan aktiivisesti. Ne ovat edelleenkin minulla tuotannossa mukana. Kerran keskustelin yhden yrityssparraajan kanssa, miten saataisiin parempaa tulosta, sitä kautta hän ehdotti minulle, olenko kokeillut miettiä livestriimauksia ja striimauksia. Minähän en siinä vaiheessa tiennyt, mitä on striimaaminen. Kaikki lähti ihan alusta. Lähdin miettimään sitä, mitä on striimaaminen ja miten kaikki ne rakennetaan. Lähdin sitä asiaa opiskelemaan, ja totesin, että tässä voisi olla minun juttu. Lähdin sitä ihan alussa penkoon, kävin Vaasassa tutustumassa yhdessä yrityksessä, [?? 00:02:57] Systems Oy:llä. Kävin tutustumassa, miten sitä tehdään, kun minä tiedän, että ne tekevät ihan valtakunnan tasolla ihan tärkeitäkin lähetyksiä, ja sain niiltä tekniikan vuokralle, ja siitä se lähti. Myöhemmin sitten laitoin omat laitteet. Koko ajan jatkuvaa kehittämistä ja korkeamman laavun hakemista.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:24]: Kuinka kauan sinä olet ollut nyt yrittäjänä?

Heikki Saari [00:03:27]: Yrityshän on perustettu vuonna 2013. Se tuli melkein heti, ei varmaan ollut kuin vuoden ollut yritys pystyssä, lähdin tätä striimausta kehittämään.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:41]: Missä teet striimausta? Se ei ole pelkästään paikallista toimintaa sinulla.

Heikki Saari [00:03:47]: Joo. Täysin joka paikassa. Periaatteessa tähän asti olen ollut striimauksissa läpi Suomen. Toimipiste on Kalajoella, ja minulla on täällä Kalajoella voimakasta yhteistyötä Kalajoen kaupungin ja Visit Kalajoen kanssa, ja sitten näitä muita asiakkaita löytyy paljon, Oulun seutu ja satunnaisia on Lappi, ja Etelä-Suomeenkin löytyy joitakin vakioasiakkaita ihan Turusta. Kyllä tässä on tullut aikaa myöten näitä erilaisia asiakaskuntia yritysmaailmasta ja julkishallinnot ja kunnat.

Anna-Mari Simunaniemi [00:04:37]: Oliko sinulla heti alusta alkaen mielessä, että toimintasi tulee olemaan ihan valtakunnan tasolla?

Heikki Saari [00:04:44]: Kyllä. Joo. Ensimmäiset sellaiset kokeilut striimauspuolella olivat ihan paikallistasolla, mutta aika nopeasti huomasin sen, että vastaanotto paikallistasolla on hyvin nihkeää. Silloin vielä alkuvaiheessa ei ollut kokemusta striimauksesta paikallistasolla, toki nyt sitäkin on tullut paljon, mutta kunnissa oli voimakasta arkuutta lähteä kokeilemaan uutta tekniikkaa ja uusia innovaatioita. Sen takia panostin paljon laajemmalle, läpi Suomen. Valtiohallintoon kun pääsi kiinni, sen jälkeen on ollut paljon helpompi toimia. Sitä kautta kunnatkin ovat innostuneet kokeilemaan erilaisia lähetyksiä. Se koko ajan kehittyy, ja uskoisin, että lähivuosina se tulee kasvamaan vielä huomattavasti enemmän.

Anna-Mari Simunaniemi [00:05:55]: Mistä lähdit etsimään potentiaalisia asiakkaita? Eihän varmaan kukaan osannut tulla oma-aloitteisesti tarjoamaan, että haluaisi tilata striimauksia.

Heikki Saari [00:06:06]: Joo. Kyllä. Oli todella vaikeaa silloin alussa löytää niitä. Etsintä lähti lähinnä sillä lailla, että nettisivut rakennettiin sillä pohjalla, että täältä löytyy viimeisen päälle hyvät striimausratkaisut, ja sitä kautta tulikin sellaisia muutamia hyviä juttuja. Sitten voimakas somemarkkinointi. Minä olen ollut aina kova verkostoitumaan, ja olen tehnyt jopa ihan puhtaasti kylmäsoitto, että tutustun asiakkaan nettisivuihin, ja jos näen, että tuo asiakas voisi hyötyä minun palveluistani, soitan sille. Se on hyvin todennäköistä, että se toimii. Tällaista olen tehnyt, ja samalla tavalla ne erilaiset verkostoitumistapahtumat, ja siinäkin, ennen kuin ilmoittauduin verkostoitumistapahtumaan, katson ohjelman sisällön, voisiko siellä olla minulle potentiaalisia asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Pyrin lähinnä siihen, että haen sellaisia asiakkaita, jotka oikeasti hyötyvät palveluistani. Silloin siinä on jotain mahdollisuutta. Aina pitää olla asiakkaan etu edellä -ajattelu kaikkein tärkeintä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:07:44]: Joo. Onko sinulla ollut sellaisia liiketoiminnan kokeiluja tai palveluja yrittämisen varrella, joista olet joutunut luopumaan tai olet todennut, että niihin ei kannata aikaa ja rahaa enää sijoittaa?

Heikki Saari [00:08:02]: Joo. On ollut. Esimerkiksi vanhojen nauhojen, VHS-nauhojen näiden digitointi. En näe siinä mitään kannattavuutta ja järkeä. Yrittäjä voi käyttää ajan paremminkin kuin niitä tehdä. Aina on puhujia, että olisi mahtavaa saada nuo talteen. On jopa sanottu niinkin, että se ei ole rahasta kiinni. Ilman muuta kaikki vain laitetaan, vaan ikinä vain he eivät sitten kuitenkaan tuo niitä VHS:iä. Olen vain ajatellut, että se touhu ei kannata. Minulla oli hyvät tekniikat olemassa, mutta hävitin ne, että aika ei mene siihen turhaan. On ollut myös sellaisiakin kokeiluja, että paljon mennyt rahaa ja sitten todennut, että sillä ei saa taloudellista kannattavuutta. Yrittäjän vain pitää hyväksyä, että se ei vain aina osu kohdalleen. Pitäisi ymmärtää yrittäjänäkin aina se, mistä asiakas on oikeasti kiinnostunut. Jos minä haluan jotain tiettyä asiaa tehdä, se ei tarkoita, että asiakas on valmis siitä maksamaan.

Anna-Mari Simunaniemi [00:09:30]: Sehän voi olla joskus henkisesti kivulias asia luopua sellaisesta tekemisestä, mikä olisi itselleen mieleistä.

Heikki Saari [00:09:38]: Se on juuri näin. Kyllä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:09:42]: Miten olet tunnistanut ne asiat, joihin sinun kannattaa keskittyä, ja miten olet taas tunnistanut, mihin ei kannata keskittyä? Oletko tehnyt ihan systemaattista numerolaskentaa, euroja Exceliin, vai mihin nämä arviot ovat perustuneet?

Heikki Saari [00:10:04]: Joo. Minun toimintani menee hyvin pitkälle mututuntumalla. Jonkin verran haistelen sitä, minkä verran asiakas on jostakin palvelusta valmis maksamaan. Sitten mietin sitä, paljonko minulle tulee siitä kustannuksia, että tuotan sen palvelun. Sitä kautta saa äkkiä sen tuntuman, kannattaako tuohon lähteä. Ei sitä tarvitse sen enempää. Minusta niin hyvin sanoi kerran, kun tein yrittäjäjärjestöjen lähetystä, jossa oli paljon konkariyrittäjiä mukana, muistaakseni se oli Lauri Salovaara vai oliko se... En muista nimiä tarkkaan, mutta se, että aina se ei mene niin kuin mielessäsi kuvittelet. Se pitää pystyä hyväksymään, että se ei mene.

Anna-Mari Simunaniemi [00:11:14]: Onko sinulla ollut, voitko antaa jonkin esimerkin tällaisesta, miten olet pystynyt tehostamaan ja parantamaan liiketoimintaasi?

Heikki Saari [00:11:23]: Joo. Esimerkiksi tällainen, että me rakensimme sellaisen ison kuvauskopterin, kahdeksan roottorinen, joka nostaa viisi kiloa taivaalle. Ideana oli se, että me saamme korkealaatuista 4K-kuvaa taivaalta ja saamme järjestyskameran siihen kiinni. Se oli ensinnäkin niin työläs rakentaa ja saada kaikki toimimaan, ja sitten se paino toi omat ongelmansa, ja sitten kaikenlaisia tällaisia, kun se oli niin iso, tuulipyörteet aiheuttivat omia haasteitaan, samaan aikaan kun me viritimme sitä, näiden valmiskopterien laatu alkoi parantua, niin nyt vuosi sitten me lopulta ymmärsimme, että ei siitä voi saada enää nykytekniikalla sellaista kilpailukykyistä laitetta, ja nyt meillä on ihan uusi tehdasvalmisteinen kopteri, joka tuottaa paljon parempaa kuvaa kuin se meidän oma tekemämme. Siihen meni tonni tolkulla rahaa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:12:53]: Jos ei olisi antanut nyt periksi, olisi palanut vielä paljon enemmän rahaa.

Heikki Saari [00:12:58]: Niin, ja sitten se, että eivät ne kokeilut hukkaan ole menneet. Se, että kun on itse rakennettu, meillähän minun vanhin poika, Timo, on tehnyt näitä kopterihommia pelkästään sen takia, että hän on innostunut elektroniikasta ja minulla on ollut tarvetta saada hyvää kuvaa ilmasta, niitä on rakennettu kolme eri kuvauskopteria niin, että osa tilataan ja kasataan ja kaikki tekniikka laitetaan, niissä on ollut erittäin hyviäkin, onnistuneita versioita, kuten se kuusiroottorinen kopteri oli todella hyvä. Se, että niistä ei koskaan saanut sellaista, että niistä olisi ollut taloudellista hyötyä yritykselle. Kuitenkin se hyöty, jota siitä on saatu, että näitä on joutunut kouluamaan kantapään kautta näitä kaikkia vaikeuksia. Nyt kun meillä on tehdasvalmistelinen, teknisesti toimiva väline, me tiedämme heti kaikkea, mitä niillä kannattaa kokeilla ja mihin pystyy. Oppi ei ole mennyt koskaan hukkaan.

Anna-Mari Simunaniemi [00:14:18]: Puhut tässä me-muodossa, mainitsit, että poikasi kanssa olet tuotekehityskokeiluita tehnyt.

Heikki Saari [00:14:25]: Joo. Joo.

Anna-Mari Simunaniemi [00:14:28]: Ketä muita ihmisiä tai tahoja voisit mainita? Minkä tyyppisiltä tahoilta olet saanut matkan varrella tukea tekemiseen, ideointiin, rahoitukseen? Tällaisia kumppaneita.

Heikki Saari [00:14:44]: Joo. Kyllähän niitä on paljonkin sellaisia, jotka ovat apuna olleet potkimassa firmaa eteenpäin. Jos lähdetään firman alkuajoista, Pylvään Keijo tulee mieleen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:15:04]: Hänhän oli kunnan elinkeinoasiamies.

Heikki Saari [00:15:11]: Joo. Ja hänen kanssaan oli yhteistyötä vanhan voiman ja veteraanimoottorikerhon järjestelyissä, koska hän oli siinä juontajana. Keijo sanoi minulle monta kertaa, kuule Hente, sinä kyllä elättäisit itsesi näillä hommilla. Se oli jo ennen kuin perustun firman. Hän oli kannustamassa. Sitten kun firma perustettiin, tuli paljon sellaisia yhteistyökumppaneita, jotka potkivat minua eteenpäin, niin kuin Oulaisten yrityspalveluissa oli Sari Andersson. Hänellä oli Rajaton-hanke siinä, ja minäkin olin siinä mukana. Häneltä sain hyviä ideoita, toki en kaikkia lähtenyt toteuttamaan. Sitten Sirpa Nevanperä tuli sieltä samasta talosta. Sitten täällä Kalajoen yrityspalvelukeskuksessa on ollut todella paljon apua erilaisista, mitä tässä on investointeja ollut tai ideoita on tullut paljon sieltä päin, mitä kannattaisi kokeilla. Jos mainitaan yrittäjäjärjestö, Suomen yrittäjät ja varsinkin Kalajoen paikallisjärjestö, täältä tulee todella paljon apua ja kehitysideoita. yksi, mikä potkii paljon minua eteenpäin, on hyvät yhteistyökumppanit, niin kuin Visit Kalajoki on ollut monessa minulla apuna ja mukana ja yhdessä mietitty erilaisia tapahtumia. Niin kuin sen vanhan voiman veteraanikonepäivät Oulaisissakin, yhdessä nuo isot tapahtumat tehdään, ja siihen pitää striimaajankin osallistua aktiivisesti, jotta saadaan paras lopputulos. Tapahtumien järjestämiset ovat aina kokonaisuuksia, ja ne vievät minuakin sitten samalla eteenpäin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:17:26]: Nyt kun katsot taaksepäin, seitsemän vuotta olet yrittäjänä ollut. Mitä olet yrittäjänä oppinut, Heikki? Mitä tiedät nyt enemmän kuin silloin yritystä aloittaessasi?

Heikki Saari [00:17:43]: Joo. Tämä on laajempi kysymys. Näkisin, että rohkeammin pitäisi heittäytyä alkuvaiheessa. Minulla oli selvä visio silloin kun aloitin livelähetykset, miten näitä pitää tehdä, ja se sama visio pitää minulla edelleenkin, mutta en silloin alussa uskaltanut heti laittaa niin rohkeasti sitä tekniikkaa, tavallaan mennä täysillä vain heti, ettei jäädä siihen pienellä volyymillä tekemään, vaan heti ottaa, koska minulla oli jo silloin tiedossa, miksi en ottanut reilummin, se minulla on jäänyt mieleen. Rohkeammin vain lähteä vetämään.

Anna-Mari Simunaniemi [00:18:39]: Ovatko tavoitteesi yrittäjänä pysyneet samana kuin silloin alussa?

Heikki Saari [00:18:43]: On. Oikeastaan tavoitteet vain kasvavat koko ajan. Nyt tällä hetkellä on tavoite, että saisin työllistettyä yhden henkilön tähän. Saan nyt nähdä, miten tässä käy joskus.

Anna-Mari Simunaniemi [00:18:59]: Mikä työllistämisessä eniten mietityttää?

Heikki Saari [00:19:04]: Lähinnä tulevat palkkakulut, että pystyy palkan maksamaan. Se on ensimmäinen asia. En halua huonoilla palkoilla ottaa ketään töihin. Kyllähän pitää pystyä maksamaan ihan asiallinen palkka, että työntekijän motivaatio säilyy. Siinäpä ne tärkeimmät sitten on.

Anna-Mari Simunaniemi [00:19:33]: Liiketoiminnan kehittäminen ja tuotekehitys ja asiakkuudet ovat tärkeitä. Niistä on puhuttu. Entäpä sitten yrittäjä itse, ihminen siellä liiketoiminnan takana? Miten Heikki olet itse pystynyt ylläpitämään omaa jaksamistasi, omaa työkykyäsi ja omaa osaamistasi yrittäjänä ollessasi?

Heikki Saari [00:19:59]: Se on vaikea kysymys näiden haasteiden keskellä. Välillä on ollut ihan selvää uupumistakin, mutta olen aina jotenkin niistä selvinnyt. Ehkä parhaimpia palautumisia ovat olleet vaellusreissut, joita olen vaimoni kanssa tehnyt. Niissä on pakko irrottautua työstä, koska ne ovat kerta kaikkiaan niin syrjässä, että siellä ei tahdo edes kännykkä toimia. Ne ovat ehkä olleet parhaimpia, mutta sitten sellainen, jos ajattelee lyhyempiä rentoutumisia, kyllähän se on illan saunominen ja yleiskunnon huolehtiminen, siitä en ole ollenkaan ylpeä itsestäni. Ennen yrittäjyyttä olin todella hyvässä kunnossa ja fysiikka viimeisen päälle hyvässä kunnossa, mutta yrittäjyyden myötä lipsunut, ja sille pitäisi tehdä jotain. Se on lähivuosien tavoite pistää sekin asia kuntoon. Uskon, että sitä kautta saisin paljon enemmän virtaa myös yrittäjän arkipäivän pyörittämiseen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:21:19]: Voisiko verkostoista ja yhteistyökumppaneista olla hyötyä myös tästä näkökulmasta jotenkin omaa työkykyä ja jaksamista tukemaan?

Heikki Saari [00:21:31]: On. Joo. On. Ehdottomasti on hyötyä sillä tavalla, ja teen sitä kieltämättä jatkumatta. Silloin kun sattuu se heikko päivä, niin olen jopa tehnyt joskus niinkin, että kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, niin minä jollekin kaverille soitan, lähdetäänkö kahville, ja sitten käydään kahvilla ja taas mennään. Tällaista. Olen pitkiä puheluita ottanut yrittäjäkavereille, miten menee. Ihan vaikka ei ole mitään asiaakaan, soittaa kaverille, miten menee. Sellaisia sparrauskavereita minulla on muutamia varsinkin täällä Kalajoella.

Anna-Mari Simunaniemi [00:22:17]: Joo. Tällainen käsitehän on olemassa kuin 3 am. friend eli aamuyön kolmen ystävä, joka pitäisi jokaisella yrittäjällä olla, eli jos oikein vaikea paikka ja tilanne tulee, pystyy vaikka keskellä yötä jollekin soittamaan tai tietää, että joku on jossain turvana.

Heikki Saari [00:22:40]: Ihan totta. Ei ole koskaan ollut tarvetta aamuyöllä kenellekään soittaa. On riittänyt tähän asti, että emännän kainalossa on. Olen kuitenkin oppinut sen verran, että jos työasiat yöllä valvotuttaa, olen oppinut olemaan niin liikkumatta, että vaimo ei herää. Alkuaikoina tuli pyörittyä niin paljon, että vaimokin heräsi, mitä sinä taas jauhat siinä. Sitten sitä on oppinut, että olen liikkumatta, niin kuitenkin vaimo saa nukkua, niin se on aina eteenpäin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:23:29]: Entä sitten työkyvyn edistäminen osaamisen näkökulmasta? Itsekin kerroit, että ihan yritystoiminnan alussa et oikeastaan edes itsekään tuntenut kovin hyvin, mitä striimaus on saati, millaisilla välineillä ja miten sitä käytännössä tehdään. Olet käytännössä oppinut asioita.

Heikki Saari [00:23:54]: Joo. Käytännössä on juuri näin. Olen käytännössä oppinut. Se, mikä minua vie paljon eteenpäin, on hillitön intohimo uusien oppimiseen ja kuvaustekniikan opiskelu ja kehittäminen, se hillitön intohimo. ja se, mistä haen tietoa, minulla on yhteistyökumppaneita myös videotekniikan myyntipuolella, eli kun soitan sille hyvälle kaverille, että asiakas vaatii sitä ja tätä, mikä olisi siihen paras ratkaisu, niin ne tietävät, mikä siinä on parasta. Viimeksi kolme viikkoa soitin Avecomille Jyväskylään. Siellä on hyvät kaverit, jotka auttavat tarpeen tullen. Jos minulla syksyllä nousee yksi projekti pystyyn, tiedän heti, että tilaan sieltä tiettyjä komponentteja, niin saadaan asiakkaalle se tuote toteutettua. Tällä lailla ratkaisut löytyvät aina. Se on oikeastaan hyvä vain, että välissä asiakkaat vaativat lähes mahdollisia.

Anna-Mari Simunaniemi [00:25:17]: Kirittää yrittäjää eteenpäin.

Heikki Saari [00:25:20]: Niin. Se kirittää eteenpäin, ja pakko perehtyä asiaan, onko se teknisesti mahdollista. Olen samalla vähän uteliaskin, kun näen isoja tapahtumia, joissa isot tv-yhtiöt toteuttavat, uteliaisuuteni herää, miten se käytännössä tehdään, ja aika usein sen selvitän.

Anna-Mari Simunaniemi [00:25:43]: Joo. Se on ammattiosaamisen tai liiketoiminnan substanssin kehittämistä. Millä tavalla olet opiskelut varsinaista yrittäjyyttä?

Heikki Saari [00:25:58]: Aikanaan kun hain ensimmäisen lainan Oulaisten Osuuspankista yritykselle, Kai Pajala kysyi, siinä pankinjohtajan roolissa oli, kysyi, miten liiketoimintasuunnitelmasi, onko sinulla sellainen. Sanoin, että joo, on se, että tuloja pitää olla enemmän kuin menoja. Sillä pohjalla olen aikanaan alun perin lähtenyt. Tietenkin niitä oikeita, virallisia liiketoimintasuunnitelmia on tullut tehtyä, onkohan minulla jo kolme versiota. Yrittäjyyden kehittäminenhän on jatkuvaa. Sellaisia päänsisäisiä liikesuunnitelmiakin tehdään jatkuvasti, onko tämä kannattavaa ja miten toimintamalleja kannattaisi muuttaa. Sillä tavalla se mene päivä kerrallaan.

Anna-Mari Simunaniemi [00:27:02]: Jos nyt kokoaisit yhteen tällaiset top-vinkit aloittelevalle yrittäjälle tai jollekin yrittäjälle, joka nyt miettii, pitääkö hänen esimerkiksi liiketoiminnassaan jotain muuttaa, mitä sinä, pari kolme tällaista tärkeintä vinkkiä antaisit?

Heikki Saari [00:27:28]: Ensinnäkin se, mitä jo aikaisemmin sanoin, se, että jos on itse jostakin innostunut, asiakas ei välttämättä ole siitä kiinnostunut. Pitää pystyä selvittämään jotenkin se, onko asiakas valmis siitä maksamaan. Yrittäjällä aina pitäisi olla taito katsoa omaa toimintaansa vähän etäämpää, ihan kuin se kuvauskopteri katsoo rakennusta sieltä kaukaa, niin pitäisi omaa yritystään pystyä katsomaan kaukaa ja oikeasti vähän kriittisesti, onko tässä mitään järkeä. Nämä kaksi minulla tulevat näin äkkiä tässä mieleen, mitä sanoisin aloittelevalle yrittäjälle.

Anna-Mari Simunaniemi [00:28:21]: Siinä on tärkeitä.

Heikki Saari [00:28:22]: Joo. Aktiivinen pitää olla joka asiassa. Ne ovat tärkeitä, kyllä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:28:28]: Ehdottoman hyviä vinkkejä. Asiakashan on se, joka maksaa sen liiketoiminnan, jos on maksaakseen. Tosiaan se liiketoiminnan jatkuva arviointi aivan välttämättömän tärkeä asia.

Heikki Saari [00:28:45]: Joo. Niin se onkin. Ne vain ovat faktoja. Pitää vain itse hyväksyä se, että ei voi enempää miellyttää asiakasta. Olen monta kertaa nähnyt sen, varsinkin tällä alalla on paljon sitä, että ihmiset kokeilevat, lähtisikö Hente ilman edestä tekemään jotain sitä ja tätä, ihan markkinointimielessä. Harvoin lähden. Pääsääntöisestihän yritystoiminta on tarkoitettu itsensä elättämiseen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:29:30]: Kyllä. Harrastustoiminta on sitten toinen asia.

Heikki Saari [00:29:34]: Niin. Kyllä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:29:37]: Vielä tähän keskustelun loppuun, Heikki Saari, mikä sinulle on juuri nyt yrittämisessä parasta?

Heikki Saari [00:29:47]: Joo. Itse asiassa nyt kuin alkoivat nämä vaikeammat ajat, tuli koronavirus, niin se tietää kaikille yrittäjille vaikeita aikoja ja rahat ovat lujassa. Mutta yksi, mikä minusta on ollut melkein parasta tässä on se, että tietenkin pitää aina se taloudellinen hyöty saada, että pystyt toimimaan ja pyörittämään yritystä, mutta kun tein tuossa taannoin reissun asiakkaalle, reissun jälkeen tuli sähköposti, että hei Heikki, olet super, iso kiitos tästä päivästä, tästä on hyvä jatkaa, eli tällainen erittäin tyytyväinen asiakas, että hän vaivautuu laittamaan asiasta kiitosviestin. Se on yksi parhaimpia asioita yrittäjyydessä. Se motivoi todella paljon eteenpäin ja taas kehittämään uutta ja parempaa palvelua.

Anna-Mari Simunaniemi [00:31:03]: Tähän ajatukseen on hyvä lopettaa. Kiitoksia, Heikki.

Heikki Saari [00:31:07]: Kiitos.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Intro [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Mari [00:00:25]: Tänään My Studiolla on aiheena mikroyrittäjien työkyky, työssä jaksaminen ja palautuminen, sekä näiden merkitys tuottavalle ja tavoitteelliselle liiketoiminnalle. Minun nimi on Anna-Mari Simunaniemi, olen mikroyrityskeskus Microentren tutkimusjohtaja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti-instituutilta. Kanssani aiheesta on juttelemassa dosentti Jaana Laitinen työterveyslaitokselta. Otetaan puhelu Ouluun.

Jaana [00:01:02]: Hei Anna-Mari.

Anna-Mari [00:01:03]: No hei Jaana. Mitäs sinulle kuuluu tänään?

Jaana [00:01:06]: On ollut aika kiireistä etätyössä olemista ja kävelin itseasiassa työpaikalle täyttämään muuttolaatikoita. Vähän kaksijakoinen päivä.

Anna-Mari [00:01:27]: Erityisosaamistasi on terveyden ja työkyvyn edistäminen työpaikalla sekä työhyvinvoinnin ohjaus erilaisilla menetelmillä esimerkiksi verkkovälitteisesti. Miksi yrittäjän ja tässä tapauksessa mikroyrittäjän työkyky ja työhyvinvointi on tärkeitä asioita?

Jaana [00:01:55]: Yrittäjän hyvä työkyky on mikroyrityksen kivijalka. Yrittäjän työkyky ja työstä palautuminen liittyy hyvään työssä suoriutumiseen ja hyvä työsuoriutuminen on menestystä bisneksessä. Jos mikroyrityksessä on työntekijöitä, vastuu on pitkälle yrittäjällä itsellään monissa asioissa, jolloin on tärkeää, että yrittäjä pitää itsestään hyvää huolta ja huolehtii riittävästä palautumisesta ja työkyvystä. Eli kaiken A ja O.

Anna-Mari [00:02:41]: Sinulla on pitkä kokemus tutkijana ja yrittäjien kehittäjänä näistä asioista. Onko mielestäsi yrittäjät hyvin tietoisia siitä kuinka tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta?

Jaana [00:03:01]: Sanoisin että on ja ei. Olen tavannut yrittäjiä, jotka ovat kokeneet loppuunpalamisen tai katkeamisen, jonka jälkeen ovat oivaltaneet oman työkyvyn ja jaksamisen merkityksen omalle yritystoiminnalle. He ovat paljonkin muuttaneet omia tottumuksia ja tapojaan esimerkiksi rajaamalla työmäärää eri tavalla kuin aiemmin. On myös niitä yrittäjiä, jotka menevät eteenpäin ja heillä on todella tiukkaa oman jaksamisen kanssa. Toisaalta yrittäjän työssä on paljon hyviä piirteitä, jotka myös auttaa jaksamisessa. On työn imua, voi määrätä aikatauluista ja missä järjestyksessä asioita tekee ja käykö vaikka keskellä päivää kuntosalilla tai ulkoilemassa. Ne jotka tekevät pitkää päivää, kun oivaltaa miten sitä tasapainoa itsestään huolehtimiseen ja työntekemisen suhteen järjestää, voi hyvinkin pärjäillä, vaikka olisikin jaksamisen kanssa jo pulmaa.

Anna-Mari [00:04:22]: Tunnetaanko tutkimuksen puolelta hyvin mikroyrittäjien tämän hetkinen työkyvyn tilanne ja heidän saatavilla olevat palvelut? Mikä sinun käsitys on nykytilanteesta tutkimuksen valossa?

Jaana [00:04:41]: Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Suomessa on 93% yrityksistä mikroyrityksiä, mutta mikroyrittäjien työkykyä ei ole juurikaan tutkittu. Meillä ei ole kattavaa käsitystä. Teimme [00:05:01]: ?? hankkeessa yrittäjätutkimusta ja siihen osallistuneet yrittäjät, joita oli 1250, he oli valikoitunutkin niin, kun siinä pyrittiin jaksamista parantamaan, niin siellä oli työssäkäyviin verrattuna matalammalla tasolla koettu työkyky ja paljon palautumistarvetta. Jaksaminen oli vähän heikompaa. Ihan sellaista Suomen kattavaa tilanne kuvaa yrittäjien työkyvystä käsittääkseni ei ole, mikä on harmillista. Tämä on siinä mielessäkin iso juttu, paitsi että yrittäjiä on paljon ja he ovat tärkeitä Suomen taloudelle, työllisyydelle ja kasvulle, samaan aikaan heistä alle puolella on itselle järjestetty työterveyspalvelu. Vaikka yrityksessä on työntekijöitä, joille yrittäjä lakisääteisesti järjestää työterveyshuollon, mutta hän ei välttämättä ole sitä itselleen hoksannut järjestää. Isoihin työpaikkoihin verrattuna mikroyrityksissä ei ole hr osastoa eikä työsuojeluorganisaatiota samalla tavalla kuin isoilla työpaikoilla ovat tukemassa työkykyä ja terveyttä. Työsuojelu- ja henkilöstöhallintoasiat on monesti niitä tehtäviä, joita yrittäjä hoitaa kaiken muun tekemisen ohessa, jolloin sitä tukea ei samalla tavalla ole. Tämä on aikamoinen haaste. Toisaalta meillä ei myöskään ole niitä malleja miten järjestetään parhaalla mahdollisella tavalla yrittäjälle tukea. Joitakin kokeiluja on ollut, mutta sellaista jatkuvasti toimivassa systeemissä on vielä kehittämistä.

Anna-Mari [00:07:14]: Mikä käsityksesi mukaan on ongelma nykyisissä työterveyshuoltopalveluissa? Miksi mikroyrittäjät niiden pariin niin vähän hakeutuu?

Jaana [00:07:29]: Näkisin että siellä on montakin eri syytä. Voi olla tiedon puutetta, mitä hyötyä siitä on yrittäjälle ja yritystoiminnalle, koetaan ehkä palvelut kalliiksi ja toisaalta työterveyshuolloilla palvelut ja toimintamallit on ensisijassa kehitetty keskisuurille ja isoille työpaikoille. On haastetta myös siinä miten paljon työterveyshuolto tuntee mikroyrittäjien työtä ja yritystoimintaa sekä sitä, mikä on mahdollista. Siinä on onneksi jotkut palveluntuottajat lähteneet kehittämään ja erikoistumaan mikroyrittäjiin ja yrityksiin.

Anna-Mari [00:08:30]: Millaisia nämä mallit ovat tai voisivat olla, joihin mikroyrittäjät mielellään menisivät?

Jaana [00:08:42]: Palaute hankkeeseen osallistuneilta, jotka kertoivat työterveyshuoltokokemuksesta, pitivät tukea, keskusteluapua ja terveyden ja työkyvyn tukitoimia hyvänä. Ohjaus, neuvonta ja terveystarkastukset on hyviä siinä mielessä, että parhaimmillaan voidaan saada ajoissa kiinni piileviä kehittymässä olevia sairauksia, jotka voi olla uhka yrittäjän työkyvylle. Sitten voi saada tukea esim. työpsykologilta tai fysioterapeutilta. Fysioterapeutti voi opastaa esimerkiksi ergonomia-asioissa, jos on tullut paljon tuki-ja liikuntaelinongelmia. Voi saada apua ja tukea sieltä. Yksi asia, joka on tullut ilmi tutkimus- ja kehittämishankkeissa, me olemme kokeilleet verkkovälitteistä ohjausta yrittäjille ja siitä olemme saaneet hyvää palautetta. Maatalousyrittäjä on antanut palautetta siitä että on hyvä että näitä järjestettiin verkkovälitteisesti. Pystyi toimistolta osallistumaan, ei tarvinnut matkustaa mihinkään eikä käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita, vaan pysty jatkamaan työpäivää sen jälkeen. Näkisin, että teknologiaa hyödyntävät vaihtoehdot voisi olla myös toimivia ja niitä  on yhä enemmän tarjollakin.

Anna-Mari [00:10:47]: Ketkä voisi tämmöistä verkkovälitteistä tarjota? Onko sen oltava työterveyshuolto vai näkisitkö, että yritysneuvojien tarjoamat vertaistukiryhmät olisi hyödyllisiä tai jonkin muun tahon tarjoamat?

Jaana [00:11:08]: Silloin kun puhutaan työterveyshuollosta, on aina terveyden ja työkyvyn näkökulmasta sen kombinaation osaaminen. Eli sellaisessa tilanteessa kun on sairauksia, joiden kanssa yrittäjä pärjäilee, silloin työterveyshuolto on tärkeä tai jos työssä on altisteita pölyjä tai muuta, joka voi aiheuttaa terveyshaittaa. Työterveyshuollosta voi saada tukea niiden asioiden järjestämiseen. Mutta vertaisryhmätoiminta ja yritysneuvontaan liittyvät asiat voisivat olla muidenkin tahojen järjestämiä. Kyllä meillä on yhdessä työterveyslaitoksen projektissa sellainen kokemus, että jos se on vertaisryhmätoimintaa tai jos se on asiantuntija, niiden ryhmien tavoitteet on vähän erilaiset ja tuloksetkin on sitten erilaiset. Yksin yrittäjillä vertaistuki on tärkeä asia ja siihen tarvitaan uusia keinoja ja kanssaosaamista. Ihan ilojen ja murheiden jakaminen on tärkeää.

Anna-Mari [00:12:49]: Terveydenedistäminen on osittain yksilön asia ja yksilöön kohdistuvaa toimintaa, mutta kun puhutaan työhyvinvoinnista, siinä on työ konteksti, eli mahdolliset työkaverit tai työntekijät, miten työyhteisöä voitaisi huomioida yrittäjän työkyvyn edistämisessä? Tai jos yrittäjä on yksinyrittäjä, mistä tällaista sosiaalista tukea löytäisi?

Jaana [00:13:27]: Tärkeää on erilaiset verkostot yrittäjillä. Jos ajatellaan päivittäisiä terveystekoja mitä voisi tehdä, voisiko esimerkiksi yrittäjäkollegan kanssa järjestää kävelytreffit ja jakaa osaamista tai säännöllisesti käydä lounaalla. Samalla voi puhua yrittämiseen liittyviä asioita ja toisaalta myös yksityisasioita ja saada tukea iloihin ja murheisiin. Jos ajatellaan yrittäjän työkyvyn huolehtimista, yrittäjillä on periaatteessa kaksi ammattia, jotka molemmat vaatii hyvää työkykyä. Hän voi olla vaikka rakennusalan yrittäjä, jolloin on rakennustyöt ja tehtävät ja sen ammatin vaatimukset sekä vaikutukset terveydelle, ammattitaidolle ja toimintakyvylle. Ja sitten on se yrittäjänä toimiminen, se yrittäjän ammatti. Aika monet näissä [00:14:44]?? hankkeeseen osallistuneista yrittäjistä kuvasi kuormittavina tekijöinä asioita, jotka liittyvät siihen yrittäjän osaamiseen. Yrityksen markkinointi, strategiaa, henkilöstöhallintaa ja toisaalta paperityöt koetaan monesti kuormittavina vaikka ne on oleellisia siinä, että eurot saadaan tilille tehdystä työstä. Esimerkiksi vertaistuki voi auttaa yrittäjäosaamisasioissa, jotka vaikuttaa yrittäjän työkykyyn positiivisesti. Jos toinen osaa tehdä hyvin nettisivuja, toinen voi vaikka hieroa kipeytyneitä hartioita, jos sattuu olemaan verkosto, jossa on erialojen huippuosaajia verkostossa mukana. Siinä on kaikille hyvää silloin.

Anna-Mari [00:15:51]: Toimit Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen rahoittaman promo at work näyttöön perustuvan terveyden edistämistä työpaikoille hankkeen konsortion johtajana. Hanke siis päättyi viime vuonna, mutta oli ainutlaatuinen yrittäjien ja mikroyrittäjien työkykyyn kohdistuva tutkimushanke. Mitä siitä hankkeesta jäi tärkeimpänä antina ja tuloksena yrittäjille?

Jaana [00:16:33]: Teimme siinä konsortiossa, jossa oli mukana työterveyslaitoksen mukana Microentre, Oulun yliopisto ja Synercos Tampereen yliopistosta ja sieltä oli sosiaalipsykologeja ja Oulun yliopistosta oli toinenkin ryhmä tietojenkäsittelyn puolelta, tuotimme tällaiset yrittämisestä virtaa mars matkalle terveyttä ja työkykyä ja työhyvinvointia yrittäjälle-suositukset. Niiden taustalla on tutkimustyö, teimme laajan yrittäjien työhyvinvointiin liittyvän kartoittavan katsauksen. Kuten aiemmin sanoin, tutkimus on aika vähässä, siellä enemmänkin poikkileikkaustilanteessa kuvataan yrittäjien asioita. Tutkimustuloksissa, mitä löydettiin eri julkaistuista englanninkielisistä artikkeleista, niitä asioita työstimme yhdessä yrittäjien kanssa työpajoissa. Vinkkejä mitä kokosimme suosituksiin, on testattu, koeteltu ja kehitelty paremmiksi yrittäjien kanssa. Niitä on myös kommentoinut esimerkiksi yrittäjäjärjestöt ja muut työelämävaikuttajatahot. Tämä on hyvin konkreettinen ja käyttökelpoinen opas. Tämä löytyy mars matkalle, terveyttä työpaikoille-sivustolta. Materiaalin lopussa on työhyvinvoinnin edistämissuunnitelma ja voit tehdä oman suunnitelman ja lähteä kehittämään omaa työhyvinvointia ja työkykyä. Samalla sivustolla löytyy isoillekin työpaikoille tehdyt suositukset. Näissä kummassakin on tavoitteena työkyvyn ja työstä palautumisen edistämine. Työstä palautuminen on hirveän tärkeää, koska se on keino ehkäistä liian pitkään jatkuneen stressin terveyshaittoja ja haitallisia vaikutuksia. on tärkeää huolehtia jo työpäivän aikana palautumisesta esimerkiksi tauottamisella ja terveellisillä ruokatottumuksilla. Jos Istuu paljon, välillä katkaistaan istumista ja jos on fyysisesti raskas työ, liikunnalla on erilainen merkitys. Tarvitaan esimerkiksi palauttavaa liikuntaa ja toisaalta pitää olla riittävän hyväkuntoinen, ettei työ syö ja lihaskunto riittää työn tekemiseen. Siellä on vinkkilistoja, joista voi lähteä arvioimaan omaa tilannetta ja miten nämä itsellä toimii yrityksessä. Miten palautuminen esimerkiksi työpäivän aikana, onko nämä asiat kunnossa vai olisiko täällä jotain, jota voisi lähteä yhdessä kehittämään. Nämä on hyviä kun taustalla on hyvä ja laaja tutkimustyö ja näitä on käytännössä testattu. Nämä on hirveen kivasti otettu vastaan. Palautuminen on uusi ja mielenkiintoinen aihe, joka yhdistää monta asiaa. Miten työn kuormitusta vähennetään, miten lisätään työn voimavaroja ja miten otetaan erilaisia palautuisen keinoja ihan työpäivään ja työpäivän jälkeiseen vapaa-aikaan. Palautuminen ei ole pelkästään lomaa vaan se olisi jokapäiväinen asia.

Anna-Mari [00:21:10]: Mitä vielä voisi olla tärkeitä palautumiskeinoja ja toimiiko samat keinot kaikille yrittäjille?

Jaana [00:21:25]: Tärkeimpiä asioita on kohtuus työmäärässä. Se toimii kaikille yrittäjille. Jos tekee 55 tuntia viikossa töitä, kannattaisi vapaa-aikaakin miettiä. Kun siirtyy vapaalle, ei pidä ajatella töitä. Se voi olla haaste. Jos sanoo, että en ajattele töitä tai en ajattele hillomunkkia, silloinhan sitä juuri ajattelee. On tärkeää tehdä rentouttavia asioita ja liikunta voi olla se joka auttaa ja toisaalta hyvä kuntoinenhan kestää kuormitusta paremmin ja palautuu nopeammin. Yrittäjien on tärkeää huolehtia riittävästä unesta. Uni on oikeastaan tärkein näistä elintavoista. Ajatus on kirkas ja luovuus kukoistaa. Univajeessa ja huonosti nukkuneena toimii lähinnä rutiinisti ja se voi olla työturvallisuusriskikin. Se on iso juttu, jos tapahtuu tapaturmia. Tähän uneen vaikuttaa jo päivän työrytmi. Kannattaa pitää työssä taukoja ja välillä hengähtää kunnolla irti työstä, että rentoutuu ja irrottautuu hetkeksi. jos on kovin kiireistä ja täyttä, asiat jatkuu helposti unen aikana kun alitajunta työstää niitä. Terveellistä ruokaa aivot ja lihakset tarvitsee säännöllisesti. Työn kehittäminen on tärkeää, että keskittyykö oleellisiin asioihin ja käyttääkö oikeisiin asioihin aikaansa.

Anna-Mari [00:23:45]: Näissä Mars matkalle-suosituksissa mainitaan myös ammatin vaatimukset ja vaikutukset näihin eri vinkkeihin ja palautumistarpeisiin. Avaatko vielä mitä tarkoittaa ammatin vaatimukset ja vaikutukset?

Jaana [00:24:05]: Esimerkiksi rakennustyössä on fyysisesti raskaita työvaiheita, silloin ammatti vaatii hyvää kuntoja ja hyviä lihaksia. Tiedämme tutkimuksista, että niiden lihasten harjoittamien, joita työssä tarvitsee paljon, on hyvä asia. Täsmäliikuntakin voi olla hyväksi. Jos nostaa paljon taakkoja, pitää huolehtia paitsi hyvästä nostoasennosta, myös siitä että on sitä millä nostaa taakkoja. palautumiseen liittyy se, että ne lihakset joita on rasittanut työssä paljon, niitä pitää huoltaa, rentouttaa ja venyttä, huolehtia energiavarastot ja nestetasapainosta. Jos tekee vaikka hoiva-alalla työtä ja on ihmisten kanssa paljon, silloin palautuinen ja työstä irrottautuminen voi olla sitä, että lähteekin luontoon yksin tai koiran kanssa kävelylle, kuuntelee linnun laulua. Tarvitsee hetki olla yksikseen, jos työssä on ollut koko päivän sosiaalisesti kanssakäyntiä ihmisten kanssa. Miettiä oman työn ja ammatin.. Mitä se vaatii, millaista työkykyä se vaatii, millaista osaamista se vaatii ja toisaalta miten siitä palautuu ja irrottautuu. Kokeilemalla ja yrittäjäkollegojen kanssa keskustelemalla voi löytyä hyviä vinkkejä.

Anna-Mari [00:26:05]: Kiinnostavaa ja uutta näissä Mars matkalle-suosituksissa on myös se, että siellä on talous omana osanaan. Taloushallinta on yksi vinkkilistojen aihe. Miten työhyvinvointi, työkyky ja talous liittyvät yhteen mikroyrityksessä?

Jaana [00:26:34]: Kyllä ne on niin kietoutuneet toisiinsa. Luulen ettei sitä ole tultu edes ajatelleeksi miten tärkeää on se, että kun yrityksellä menee hyvin ja talous on kunnossa, se antaa voimavaroja ja tietenkin resursseja ja rahaa pitää parempaa huolta esimerkiksi omasta hyvinvoinnista. Toisaalta hyvä työkyky ja hyvinvointi on edellytys ja perusta sille, että bisnes luistaa. Niitä ei voi oikein toisistaan erottaa. Yksi tärkeä motivaatiotekijä yrittäjillä on se, että itsestä huolehtiminen on todellakin se kivijalka.

Anna-Mari [00:27:46]: Jos kokoaisit pitkän tutkijaurasi perusteella top 3 vinkit tähän hetkeen, että miten mikroyrittäjä saa energiaa työhön ja energiaa työstään?

Jaana [00:28:14]: Pidä itsestäsi huolta terveellisillä tottumuksilla, syömisellä, unella, liikkumisella, kohtuullisella alkoholin käytöllä ja stressinhallintakeinoilla. Toinen on yrittäjäosaamisen vahvistamine, se yrittäjäosaamisen vahvistaminen ja siihen jopa kouluttautuminen ja toisaalta vahvat verkostot. Kolmas on kokonainen elämä. Tarkoitan tasapainoine ja kokonainen elämä. Yrittäjän työ on usein mielenkiintoista ja se palkitsee ja tuo onnistumisen kokemuksia parhaimmillaan, mutta ihminen kaipaa muutakin elämää ja harrastukset, perhe tai ystävät on tärkeä voimavara myös. Muistaisi, että ei ole vain työpuku ja yöpuku, vaan on muutakin elämää.

Anna-Mari [00:29:36]: Kuulostaa hyvältä. Toteutatko näitä oppeja omassa elämässä?

Jaana [00:29:44]: Kyllä minä yritän ainakin. Välillä työ meinaa viedä pikkusormen sijasta koko käden kun on mielenkiintoisia ja innostavia juttuja. Toisaalta tietää sen, että jos ei pidä huolta omasta jaksamisesta, sitten työtäkään ei jaksa tehdä niin innokkaasti ja hyvin. Pitää muistaa aina se hyvän kehän aikaansaaminen.

Anna-Mari [00:30:13]: Kiitos paljon näistä ajatuksista Jaana Laitinen.

Anna-Mari [00:30:16]: Kiitos.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

[musiikkia 00:00:01]

Intro [00:00:03]: MY Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

[musiikkia 00:00:23]

Heli Kurikkala [00:00:26]: Hei kaikki! Olen Heli Kurikkala ja toimin tutkijana Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin mikroyrittäjyyden tutkimusryhmässä. Tänään meillä on tosi mielenkiintoinen aihe. Käsittelemme tunteita voimavarana työssä. Minulla on tulossa asiantuntijavieras. Nyt me soitamme Merjalle.

[hälytysääntä 00:00:54]

Merja Julkunen [00:00:59]: Arpeeti ohjaus ja valmennus, Merja Julkunen.

Heli Kurikkala [00:01:03]: Kurikkalan Heli Oulun yliopistosta, hei.

Merja Julkunen [00:01:07]: No terve terve.

Heli Kurikkala [00:01:09]: Olimme sopineet tämmöisen puhelinkeskustelun. Olen kuullut, että olet kiinnostunut ja olet tutkinut tunteita, että miten ne voi valjastaa voimavaraksi työhön. Ajattelin, että kertoisit ihan ensin, kuka olet, mistä tulet ja miten olet päätynyt tutkimaan tunteita työssä.

Merja Julkunen [00:01:36]: Selvä. Olen tosiaan Merja Julkunen. Minulla on oma yritys nimeltä Arpeeti ohjaus ja valmennus. Minäkin olen mikroyrittäjä. Ennen sitä olen toiminut yli 20 vuotta henkilöstön kehittämis- ja johtamistehtävissä. Siellä olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten ihmiset voivat hyvin työssä, miten he jaksavat siinä ja mitkä tekijät siellä taustalla vaikuttavat. Niinpä minä muutama vuosi sitten lähdinkin opiskelemaan psykologiaa. Tarkoitus oli opiskella ihan vain puoli vuotta, mutta sitten aihe vei mennessään, ja nyt olen valmistumassa kasvatuspsykologiasta maisteriksi. Tutkin tunteita, itsemyötätuntoa ja sitä, miten ne ovat työhyvinvoinnin taustalla vaikuttamassa.

Heli Kurikkala [00:02:27]: Okei. Tosi mielenkiintoista. Sinulla on johtotehtävissä pitkä asiantuntemus. Ehkä päästään tämän podcastin aikana myös vähän pohtimaan tunteita esimerkiksi johtajan työvälineenä. Miksi, Merja, mielestäsi tunteet on tärkeä ottaa huomioon?

Merja Julkunen [00:02:55]: Tunteethan ovat ihan erottamaton osa meidän ihmisyyttämme. Emme voi olla erossa tunteista, koska niillä on ihan biologinen peruste. Tunteet viriävät meissä osin tiedostamattomasti, automaattisesti. Ei voi ajatella ylipäätään, etteikö tunteita voisi huomioida. Kun aloitin työurani, oli vähän semmoista ehkä ajatusta ilmassa, että tunteita ei pitäisi työpaikalle tuoda, mutta sehän on täysi mahdottomuus. Ne kuuluvat meidän biologiaamme lähtemättömästi. Emme tule toimeen ilman tunteita, mutta toisinaan tunteet voivat olla meille myös haitaksi. Ne voivat olla joko voimavara tai sitten semmoinen asia, että ne haittaavat suoritusta ja hyvinvointia.

Heli Kurikkala [00:03:54]: Joo. Mainitsit tuossa, että tunteet voivat olla voimavara tai sitten ne voivat olla haitaksi työssä. Olisiko sinulla jotain esimerkkejä, milloin ne voivat olla voimavarana ja miten ne voivat olla vaikka haitaksi?

Merja Julkunen [00:04:13]: Jos aloittaa siitä haitaksi, niin nykyaikaisetkin tilanteet voivat virittää taistele-pakene-reaktion päälle. Silloin puhutaan siitä, että alkaa stressihormoneja erittymään. Keho menee stressitilaan. Tämä on evoluution saatossa tehty suojaamaan meitä fyysisiltä uhkilta, mutta nykyään tämmöiset psykososiaaliset tilanteet, taloudelliset vaikeudet, yt-neuvottelut tai ristiriidat työpaikalla voivat saada aikaan meillä tämän taistele-pakene-tilan. Tämä on ihan hyvä asia, silloin kun se on lyhytaikaisesti päällä, mutta jos se kroonistuu ja jää pitkäaikaisesti päälle, se on uhka mielenterveydelle. Se rasittaa kehoa huomattavasti. Jos on pitkäaikaisesti päällä tämmöinen tila, vastustuskyky heikkenee. On uhka erilaisille fyysisillekin sairauksille. Miten se vaikuttaa työntekemiseen, niin sehän kaventaa tarkkaavaisuutta tämmöinen tunnetila ja vaikuttaa työmuistin kapasiteettiin. Emme pysty silloin oppimaan kunnolla uutta, olemaan luovia ja ratkaisemaan ongelmia, kun olemme tämmöisessä tilassa. Jos olemme vaikka innostuneita tai muiden positiivisten tunteiden vallassa, tarkkaavaisuus laajenee, opimme asioita helposti ja ongelmaratkaisukyky on huipussaan. Silloin toimimme täysillä ja vuorovaikutuskin on oikein hyvällä tasolla. Otamme toiset huomioon ja kuuntelemme heitä tarkkaavaisesti.

Heli Kurikkala [00:05:58]: Joo. Ihan mietin sitä, että kun aloitimme, mainitsit siitä, että tunteista ei ole jossain vaiheessa haluttu hirveästi puhua, mutta kaikesta siitä, mitä Merja kerrot, tulee sellainen olo, että ilman tunteita ei voi elää myöskään työpaikoilla.

Merja Julkunen [00:06:23]: Näin on. Koska ne ovat niin olennainen osa meitä, mehän kieltäisimme ikään kuin jonkin osuuden ihmisyydestämme, jos kuvittelisimme, että voisimme elää elämäämme tai olla työpaikalla ilman tunteiden vaikutusta.

Heli Kurikkala [00:06:43]: Aloin miettimään tuossa, että puhuit esimerkinomaisesti siitä, mitä tunteet voimavarana voivat työssä olla ja miten ne voivat olla tämmöisenä lamauttavana tekijänä, niin minua kiinnostaa sinulta Merja kysyä, että miten työpaikoille voitaisiin saada tämmöinen innostava meininki ja niitä tunteita sen työn tueksi? Onko sinulla tähän ajatuksia?

Merja Julkunen [00:07:20]: Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys ja hyvin ajankohtainen. Paljon tällä hetkellä tutkitaan tunnejohtamista ja tunneilmapiirejä, että miten saataisiin työntekoa palveleva ja edistävä ilmapiiri. On vain semmoinen jännä puoli näissä tunteissa, että negatiiviset tunteethan ovat semmoisia, että ne menevät positiivisten tunteiden ohi. Sehän on ollut ihan loogista kivikaudella, jolloin meillä on ollut paljon ympäristössä tämmöisiä ihan fyysisiä uhkia, joita on pitänyt lähteä karkuun tai sitten taistella niitä vastaan. Negatiiviset tunteet ovat olleet niitä, että ne ovat ilmoittaneet, että nyt on jokin vaaratilanne, että nyt toimi. Ja näin se valitettavasti toimii vielä tälläkin hetkellä, että ympäristö on kehittynyt vähän nopeampaa kuin meidän aivojen evoluutio on kehittynyt. Edelleen negatiiviset tunteet siellä sitten päihittävät positiiviset tunteet. Jos haluamme positiivisia tunteita työpaikalle lisää, meidän täytyy rueta kiinnittämään enemmän niihin huomiota. Meidän tarkkaavaisuus kääntyy helposti negatiivisten tunteiden puoleen. Meidän pitää oikein tietoisesti lähteä panemaan merkille positiivisia asioita ja positiivisia tunteita. Sillä tavalla positiiviset tunteet syventyvät, kun olemme niiden äärellä ihan rauhassa ja kiinnitämme kaikkeen positiiviseen huomiota. Meidän ei tarvitse lähteä keinotekoisesti luomaan positiivista fiilistä tai positiivisia asioita, vaan ihan sekin, että kun työpaikalla monesti paljon kiinnitetään huomiota virheisiin, niin mitä jos kiinnitettäisiinkin huomiota onnistumisiin. Kyllähän niistäkin oppii samalla tavalla.

Heli Kurikkala [00:09:08]: Niin. Aika mielenkiintoinen ajatus. Jäin ihan tätä pohtimaan, että miten tuettaisiin positiivisuutta ja hyviä asioita työpaikoilla. Onko se Merja niin, että ylipäätään alkaa ajatella tunteita, että tunnistaa omia tunteita ja ehkä vähän muidenkin tunteita siellä työpaikoilla?

Merja Julkunen [00:09:41]: Niin. Kyllähän se jos ajattelee tunteita hyvinvoinnin perustana, niin kaiken A ja O on se, että itse olemme sinut sen kanssa, että tiedämme, minkälaisia tunteita meillä liikkuu päässä ja pelottomasti lähdemme niitä tunteita kohti, vaikka ne olisivat ikäviäkin tunteita. Negatiivistenkin tunteiden kohdalla on se, että jos me yritämme niitä jollakin tavalla tukahduttaa, nehän tulevat vain entistä voimakkaampana mieleen. Tunnesäätelyn pohjalla ja toisten tunteiden havainnoinnin ja ymmärtämisen pohjalla on se, että itse ensin olemme sinut itsemme kanssa ja osaamme tunnistaa omia tunteitamme. En tiedä Heli, vastasinko kysymykseesi vai lähdinkö kertomaan asian vierestä.

Heli Kurikkala [00:10:33]: Kyllä varmasti vastasit. Sanoit tuossa ihan lopuksi, että tunnistaa omia tunteitaan. Että itse olen miettinyt esimerkiksi sitä, että vaikka työkiireiden keskellä katson ensi viikon kalenteria, ja jos se on kovin täynnä, sekin aiheuttaa jo jotakin tunteita. Minua kiinnostaisi nyt kysyä sitä, että mitä voi tehdä niille kaikille negatiiville tunteille? Kerroit, että voisi antaa niiden tulla, että ne palaavat vahvempana, jos niitä yrittää torjua. Onko jotain muuta keinoa?

Merja Julkunen [00:11:19]: Mitä tehdä negatiivisille tunteille? Joo. Aivojen tunnekeskus on semmoinen jännä, että jos emme ota negatiivisia tunteita vastaan, ne tosiaan palaavat koko ajan voimakkaampana ja voimakkaampana. Siihen on semmoinen ihan yksinkertainen keino, että kun se tunne tulee, se pitää ikään kuin todeta joko mielessä, sanomalla ääneen tai vaikka kirjoittamalla, että hei, nyt olen vihainen. Silloin tunnekeskus rauhoittuu. Se ikään kuin toteaa, että hei, tämä viesti on otettu nyt vastaan ja minun ei tarvitse enää tuoda sitä tunnetta uudelleen ja uudelleen esille. Sitten lähteä pohtimaan, että mistä se viha tulee ja mikä sen viesti voisi minulle tässä tilanteessa olla. Ja sitten päästää siitä tunteesta irti, koska ei meille ole hyväksi sekään, että lähdemme märehtimään niitä tunteita ja varsinkin negatiivisista tunteista puhun tässä, että lähdetään sinne tunteiden syövereihin, vaan käsitellään tunteiden viesti ja sitten päästään siitä irti. Tämähän tarkoittaa, että tarvitaan pysähtymistä arjessa. Sinäkin puhuit kalenterista ja kiireestä. Jos olemme kiireisiä, emme oikein kunnolla tunnisteta niitä tunteita, vaan ne voivat olla suuria, ahdistavia möykkyjä, joista ei oikein saada kiinni, mitä siellä on. Tunteiden tunnistaminen vaatii pysähtymistä. Ihan mielen tasolla ja fyysisesti, että pysähdytään hetkeksi ja otetaan tunteiden viesti vastaan.

Heli Kurikkala [00:13:07]: Joo. Mietin sitä, että tuli tässä tämmöinen oma esimerkki, tämä kiire. Olet viitannut tässä meidän puhelun aikana paljon evoluutioon ja biologiseenkin puoleen. Puhuit stressihormoneista, että negatiiviset tunteet lisäävät stressihormonien tuotantoa ja ollaan vähän semmoisessa valmiustilassa. Mietin tämän päivän työelämää ja sitä, että tuntuu aika yleiseltä, että ihmisillä on paljon töitä ja on kiirettä. Olisiko sinulla tähän kiireeseen tunteiden näkökulmasta meille jotakin vinkkejä antaa?

Merja Julkunen [00:13:58]: Itse olen myös mindfulness-valmentaja ja sitä kautta perehtynyt tietoiseen läsnäoloon ja työn tauotukseen. Yletön puurtaminen siinä kiireessä ei ole aivojen kannalta tehokas. Jos vain puurramme eteenpäin sinnillä, hoidetaan työtehtäviä kiireessä, meillehän tosiaan käy niin kuin alussa tuossa sanoin, että tarkkaavaisuus kapenee emmekä pysty tekemään tietotyötä kunnolla oikeasti, vaikka luulemme ehkä niin. Meillä on stressireaktio päällä. Meidän pitäisi jotenkin saada aina palauduttua kiireestä. Työn tauotus, ihan se, että istutaan vaikka hetkeksi ja katsotaan ulos tai hengitellään, tehdään mindfulness-harjoitteita, tai ei tarvitse olla mitään mindfulness-harjoitteitakaan, vaan maadoitutaan jotenkin tähän hetkeen. Se auttaa tasaamaan kehollisia stressireaktioita, alentaa stressihormonitasoa ja kaikkia hermostollisia reaktioita, joita tähän kiireen seurauksena tulee. Palaudumme semmoiseen tilaan, jossa pystymme paljon rationaalisemmin ajattelemaan sitä tilannetta ja vaikka priorisoimaan tehtäviä oikealla tavalla ja huolehtimaan omasta jaksamisesta, koska kiireessä saattaa myös mennä havaintokyky niin, että et huomaa, että olet väsynyt tai nälkäinen.

Heli Kurikkala [00:15:30]: Joo. Tosi laajasti ja hienosti mielestäni annoit Merja vinkkejä meille kaikille, jotka kiireen kanssa ainakin välillä kamppailemme. Mietin tämmöistä kysymystä kuin tunteiden tarttumista. Olen itse huomannut, niin kuin kerroit tuossa, että monesti negatiiviset tunteet päihittävät positiiviset tunteet ja negatiiviset tunteet tarttuvat. Mietin, kenen kaikkien tunteita kannamme vaikka työpaikalla, jos ilmenee tämmöistä negatiivisuutta. Mitä kaikkea Merja tähän voisi ohjeeksi antaa?

Merja Julkunen [00:16:28]: Tunteet tosiaan tarttuvat, sekä negatiiviset että positiiviset. Tämä on hirveän tärkeä kysymys. Varsinkin negatiivisten tunteiden kohdalla se kuormittaa meitä, jos saamme negatiivisista tunteista tunnetartuntoja, vaikka asiakkaista, esimiehistä tai kollegoista. Tunteet tarttuvat aivojen peilisolujen välityksellä. Jos näemme, että joku ihminen on surullinen, aivoissamme käynnistyy sama reaktio kuin me itse olisimme surullisia. Tai jos näemme, että toinen ihminen kokee kipua, niin vaikka emme itse tuntisikaan sitä kipua, aivoissamme käynnistyy ihan samat reaktiot. Myös sillä tavalla tunteet tarttuvat, kun mehän teemme mikroeleitä ja -ilmeitä, jotka ovat hyvin yleismaallisia ja liittyvät tunteisiimme. Monesti lähdemme, jos on vaikka hyvin vihainen ihminen, peilaamaan omalla kehollamme tiedostamattamme toisen ihmisen liikkeeitä. Ne liikkeet kehossamme, ne peilautuneet liikkeet, aiheuttavat meillä samanlaisia reaktioita kehossa kuin itse olisimme vihaisia. Muun muassa tämmöiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Jos sinulla on vihainen ihminen tai asiakas siinä vastassa, lähdetkö kehollasi eleytymään hänen tunteisiinsa mukaan? Jos huomaat, että lähdet, korjaa kehonkieltäsi. Tarttuminen ei tapahdu niin helposti.

Heli Kurikkala [00:18:08]: Aika hauska termi tuo tunnetartunta. Onko tässäkin sitten se tietoinen läsnäolo ja tunteiden huomioiminen avain, että miten huomaisimme, ettemme lähde toisten negatiivisiin tunteisiin mukaan, vaikka se kuulosti, kun kerroit tästä kaikesta, että on aika ihmisenä olemiseen liittyvä perusasia? Tunnemme empatiaa tai kipua tai surua toisen puolesta. Onko se sitä tietoisuutta myös tässä kohtaa?

Merja Julkunen [00:18:53]: Kyllä. Olet aivan oikeassa. Tunteiden hallinnan kohdalla tietoisuustaidot ovat ihan A ja O. Myös tässä se, että itse havahtuu siihen. Juuri eilen koulutin asiakaspalvelijoita ja heidän kanssaan juttelimme siitä, että tähänhän tulee sitten taitoakin ammattikokemuksen myötä, että osaa jo alussa orientoitua, jos lähtee vaikka asiakas kiihtymään, siihen, että minun pitää tarkkailla nyt itseäni tässä. En ota sitä tunnetartuntaa nyt oman jaksamisen kannalta sieltä vastaan. Tietoinen läsnäolo on A ja O, niin kuin sanoitkin.

Heli Kurikkala [00:19:35]: Niin. Kyllä. Tässä mietin vielä. Minua jäi pohdituttamaan tuo, kun kerroit tämmöisestä, en muista, käytitkö sanaa tunnemöykky tai jokin tämmöinen. Mitä jos on tilanne, että ei oikein tunnista tunteitaan? Voi olla semmoinen tilanne, että kaikille se ei vielä ole ehkä sillä lailla tuttua tai luonnollista, ja jos on valtavasti kaikkea, se voi olla tosiaan iso möykky, josta ei oikein saa kiinni. Mitä silloin kannattaisi tai voisi tehdä?

Merja Julkunen [00:20:23]: Tunteiden tunnistaminen on taito, jota voi opetella. Aika mielenkiintoista, kaikki, joille tämän kerron, ihmettelevät jälkeenpäin, miten se voi näin olla, mutta tätä on Suomessakin tutkittu. Tunteethan tuntuvat jonkinlaisina kehollisina, ihan fyysisinä tuntemuksina kehossa. Esimerkiksi jos ajatellaan häpeää, varmaan kaikki allekirjoittavat, että poskien kuumotus on yksi kehollinen reaktio, jonka kaikki tunnistavat. Mindfulnessin kautta jos asiaa lähestyy ja tämmöisen taidon kehittämistä, kehotietoisuuden kasvattaminen yllättäen kyllä lisää myös sitä taitoa, että osaamme tunnistaa niitä tunteita. Ihan semmoiset harjoitukset, että lähdetään siirtämään tarkkaavaisuutta vaikka oikean jalan isovarpaaseen ja sen jälkeen vasemman jalan isovarpaaseen ja sitten polveen. Yllättävää kyllä, tämmöinen harjoittelu, vaikka ei siinä harjoittelussa itse tunteista mitenkään puhuta, lisää kykyä tunnistaa ja erotella tunteita.

Heli Kurikkala [00:21:32]: Eli kehotietoisuus olisi semmoinen avain.

Merja Julkunen [00:21:35]: Kyllä.

Heli Kurikkala [00:21:38]: Joo. Jonkin verran jo puhuimme siitä, miten työpaikoille voitaisiin saada hyviä tunteita enemmän. Haluaisitko jotain vielä Merja lisätä tähän, että miten tätä positiivista tunne-elämää voitaisiin tuoda työpaikoille?

Merja Julkunen [00:22:06]: Kyllä se minun mielestäni lähtee meistä jokaisesta itsestämme, taisin tämän jo sanoakin, että olemme itse sinut ensin omien tunteidemme kanssa. Kun tunnistamme omia tunteitamme, pystymme niitä hallitsemaan paremmin. Jos vaikka suutumme jostakin asiasta, emme lähde suinpäin toimimaan, vaan siinä tunteen ilmenemisen ja teon välillä on pieni rako, jossa pystymme miettimään, miten minä tämän suuttumuksen ilmaisen. Tunteiden hallinta on A ja O. Se on jokaisen henkilökohtainen taito, joka toisille on vaikeampaa ja toisille hankalampaa, mutta kaikki sitä voivat oppia. Se on minusta se peruslähtökohta. Jokainen on itse vastuussa siellä työpaikalla tunteistaan. Kun me niitä rakentavalla tavalla ilmaisemme, se vaikuttaa myös työpaikan tunneilmapiiriin. Ei ole tarkoitus, että jotenkin peittelisimme siellä työpaikalla tunteitamme tai niitä negatiivisia tunteitamme. Siitäkin on tutkimustuloksia, että jos emme kerro ääneen, jos harmittaa tai suututtaa jokin asia, sekin vaikuttaa jaksamiseen. Toisaalta se, että jos vaikka harmistumme jostakin asiasta työpaikalla, mehän hyvin usein haluamme olla sosiaalisesti korrekteja, emmekä sano sitä asiaa vaikka kollegalle. Silloin voi olla, että meillä jää jokin tärkeä kehitystehtävä huomaamatta, eikä asioita lähdetäkään viemään eteenpäin. On tärkeää, että rakentavalla tavalla ilmaisee myös negatiivisia tunteita. Sitten sanoisin, että kyllä esimiehet ja johtajat ovat avainroolissa myös, jos jokainen meistä on vastuussa omista tunteistaan, tämmöisessä tunnejohtamisessa. Työpaikalla on kykyä ja taitoa ilmaista tunteita rakentavalla tavalla, ja sitten yritetään pitää positiivista, turvallista ilmapiiriä yllä siellä, koska positiivinen, turvallinen ilmapiiri aiheuttaa sitä, että ei niin helposti siihen taistele-pakene-tilaan ajaudutakaan.

Heli Kurikkala [00:24:25]: Nostit tämän esimiehen roolin, eli ajatteletko, että hän on avainhenkilö luomassa turvallista ilmapiiriä, missä tunteita voidaan rakentavasti ilmaista?

Merja Julkunen [00:24:39]: Niin kuin sanoin, jokainen on vastuussa siitä, että itse toimii asiallisesti, mutta kyllä esimiehen tehtävänä on sitä omaa tiimiään kouluttaa ja opastaa siihen suuntaan, jos on puutteita näissä taidoissa, että se tiimi toimisi myös tunneilmaisun puolelta sillä tavalla, että se ruokkisi innovointia, kehittymistä ja turvallista ilmapiiriä.

Heli Kurikkala [00:25:05]: Jäin miettimään vielä tuota johtajuutta. Teemme tätä podcastia tämmöiselle Vahva yrittäjä -kurssille. Pätevätkö nämä kaikki, mitä olemme puhuneet, ihan tämmöiseen mikroyrittäjän kontekstiin? Näetkö itse mikroyrittäjänä, että siellä olisi jotain spesiaalia tai erityistä, mistä meidän kannattaisi hetki jutella?

Merja Julkunen [00:25:37]: Kyllä mielestäni nämä asiat ovat hyvin yleispäteviä asioita. Itsekin, kun olen mikroyrittäjä, niin kyllähän siinä korostuu se, että siitä tunnepuolesta ensinnäkin pitää pitää omalta osalta huolta. Monesti voi olla, ettei ole tukijoukkoa, niin kuin jos olisi jossakin työsuhteessa, samalla tavalla, joiden kanssa voisi purkaa tunteitaan, ja toisaalta siellä voi olla työntekijöitä, joiden tunneasioista pitää huolehtia. Näkisin, että mikroyrittäjä on moneen suuntaan tunteiden osalta vastuussa tai ne tunteet vaikuttavat.

Heli Kurikkala [00:26:27]: Niin. Tuo pysäytti tietenkin miettimään, että jos yrittäjä toimii yksin, mistä hän sitä peiliä tai keskusteluapua tai tunteiden purkamiseen kanavaa voisi löytää? Tietenkin toiselta yrittäjältä. Onko jotain muuta, mitä voisi ajatella?

Merja Julkunen [00:26:56]: On tärkeää, että aina ei kannata jäädä yksin, vaikka olisi kuinka hyvät tietoisen läsnäolon taidot, niitä tunteita käsittelemään. Tarvitsee varmaan välillä toisia ihmisiä. Työnohjaus tietenkin tulee mieleen yhtenä keinona, jota voi käyttää, ja sitten erilaiset verkostot ja vertaistuki. Vertaistukihan on ihan loistava. Itse olen esimiesuralla käyttänyt paljon vertaistukea erilaisten haastavien tilanteiden ratkaisemisessa.

Heli Kurikkala [00:27:31]: Joo. Kyllä. Verkostot ovat varmasti mikroyrittäjälle erityisen tärkeitä. Olen nyt kysynyt tosi paljon kaikkea ja tämä keskustelu herätti paljon asioita. Minulla olisi semmoinen ajatus vielä, haluaisin kysyä, että minkälaisia muutoksia tunteiden huomioiminen voi tuoda työkulttuureihin työpaikoilla?

Merja Julkunen [00:28:01]: Näen, että hyvin positiivisia. Jos ajatellaan, että muutos lähtee meistä itsestämme, että me itse opimme hallitsemaan tunteita paremmin ja sitä kautta osaamme huomioida toisten ihmisten tunteita, niin eikö se ole positiivista kehitystä pelkästään? Että myötätunto ja empaattisuus lisääntyisi. Näin minä ajattelen. Mitä sinä olet mieltä?

Heli Kurikkala [00:28:32]: Niin. Minulla tuli se ajatus mieleen, että kun näihin tunneasioihin kiinnitetään huomiota ja voidaan luoda positiivista työkulttuuria, että siinä tulee välttämättä se ajatus mieleen, että myös työyhteisö voi oppia tunnetyöskentelyä ja tulla siinä paremmaksi ihan samalla tavalla kuin yksilöt.

Merja Julkunen [00:28:59]: Kyllä.

Heli Kurikkala [00:29:03]: Että tämä on mielestäni semmoinen mielenkiintoinen asia, että se todellakin voi olla tärkeä voimavara ja ne kannattaa ottaa huomioon.

Merja Julkunen [00:29:13]: Ja vaikuttavat tuottavuuteen. Jos ajattelet, että olet innostuneessa tilanteessa, jolloin toimit oikein innovoiden ja kekseliäästi. Kun sä olet siinä stressitilassa, jolloin ajattelet hyvin kapea-alaisesti, ongelmaratkaisukin on heikkoa. Se vaikuttaa suoraan yritysten tuottavuuteen tämä tunneilmapiiri.

Heli Kurikkala [00:29:34]: Niin. Aivan totta. Mietin sitä, että mitkä kolme asiaa haluaisit nostaa lopuksi esiin tässä tunnekeskustelussa tai tunteista voimavarana?

Merja Julkunen [00:29:52]: Hyväksy tunteet. Kaikki mitä tulee. Kaikilla tulee jokin viesti. Tunteita ei kannata pelätä. Kehitä omaa tunteisiin liittyvää havaitsemista eli tietoisuutta tunteista. Ja suhtaudu lempeästi itseäsi kohtaan.

Heli Kurikkala [00:30:13]: Kaikesta tästä, mitä olemme nyt Merja kanssasi jutelleet, minulle tuli ihan tietenkin kiinnostunut olo tästä tunteiden ymmärtämisestä ja erityisesti voimavarana, että ne on tärkeää ottaa huomioon. Kiitän sinua Merja ajastasi ja asiantuntemuksestasi. Kiitos, että tulit meille vieraaksi tähän Vahva yrittäjä -podcastiin.

Merja Julkunen [00:30:42]: Kiitoksia.

[musiikkia 00:30:42]

[äänite päättyy]

Jonna Muurinen [00:00:01]: Vaikka itselläni oli ihan jäätävä kokemus. Minä olen asunut useissa maissa, minulla on todella monipuolinen koulutus taustalla, ja myöskin työelämäkokemus taustalla, niin ei kerta kaikkiaan, saattoi olla, että en päässyt edes haastatteluihin. Sitten olin juurikin erikoistunut aikaisemmissa töissäni 2013, kun yrityksen perustin, niin minulla oli tosi hyvä osaaminen sosiaalisen median markkinoinnista. Minä kävin näitä paikallisia mainostoimistojakin läpi, että kiinnostaisiko niitä kenties palkata minut, mutta eivät ne olleet kukaan kiinnostuneita. Sitten oli pakko ehkä perustaa oma yritys. Toinen syy oli sitten se, että minä halusin saada itselleni maailman parhaan työpaikan. Minulla oli siinä vaiheessa 13 vuoden oman alan työkokemus ja olin kerta toisensa jälkeen ollut enempi vähempi pettynyt siihen, minkälaista työelämä meillä Suomessa oikeastaan on. Se oli niin kun kombo tällaista. Sitten se, että olen syntynyt aikoinaan mainostoimistoon, eli minulla ei ollut mitään pelkotiloja yrittäjyyttä kohti, se oli minulle ihan normaali tapa tehdä töitä. Meidän koko sukumme ovat yrittäjiä. Se oli oikeastaan aika helppo päätös. Se oli vain yksi työ muiden mahdollisten työpaikkojen joukossa.

Pauliina Björk [00:01:33]: Tänään My Studiossa on aiheena, millaista on naisen olla yrittäjänä Suomessa. Minun nimeni on Pauliina Björk ja olen projektitutkijana Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa. Minulla on tänään vieraina yrittäjä Jonna Muurinen Kuulu Oy:stä ja yrittäjyyden professori Ulla Hytti Turun yliopistosta. Esitteletkö sinä itsesi, ja kerro myös, miksi ryhdyit tutkimaan yrittäjyyttä?

Ulla Hytti [00:02:00]: Minulla ei taustassani ole minkäänlaisia yrittäjiä suvussani eikä muuta. Oikeastaan tämä tutkimusura lähti siitä, kun tulin kauppakorkeakouluun projektiin, jossa soittelin ympäri Suomea yrittäjille ja haastattelin heitä, ja ylipäätään sitten pääsi tapaamaan yrittäjiä ja sitä kautta kiinnostuin siitä, että keitä nämä yrittäjät ovat ja miten yrittäjäksi tullaan. Lähdin sitten tekemään väitöskirjaa yrittäjien identiteetin rakentumisesta ja sillä polulla ollaan. 

Pauliina Björk [00:02:39]: Eli Ullalle toinen kysymys vielä, eli sinä olet tutkinut tätä yrittäjyyttä erityisesti yksilön näkökulmasta ja kiinnostunut myös tästä sukupuolen ja yrittäjyyden välisestä yhteydestä, niin millä tavalla se sukupuoli näkyy siinä yrittäjyydessä?

Ulla Hytti [00:02:54]: No sehän näkyy hyvin monella tavoin. Olen joskus, tai aika useinkin, tehnyt opiskelijoille esimerkiksi sellaisia harjoituksia, että tervetuloa kurssille, pistäkääpä silmät kiinni ja miettikää yrittäjää, hahmottakaa yrittäjä teidän eteenne. Tällä harjoituksella aika selkeästi tulee näkyviin tämmöinen hyvin stereotyyppinen yrittäjämies. Eli aika suuri osa ajattelee, ehkä sellainen 80/20, että se on sellainen keski-ikäinen mies sitten, joka siihen hahmottuu siihen heidän verkkokalvoilleen. Tämä tietysti näkyy sitten kaikessa. Se on vaikuttamassa muun muassa siihen, että jos meillä on opiskelijoita tai nuoria, jotka miettivät, että olisiko tämä yrittäjyys minulle hyvä juttu, ja jos ei ole esimerkiksi yrittäjätaustaa, kuten Jonnalla on, niin ehkä ei tule mieleen yhtään naisyrittäjää. Sitten naisena tai tyttönä se, että voiko minusta tulla yrittäjä, niin sitä voi haastaa se ajatus siitä, että no ne ovat niitä miehiä. Jos näitä lähdetään seulomaan, niin tavallaan sitä sukupuolittuneisuutta löytyy kaikilta tasoilta ja hyvin monella tavalla. Sen takia tavallaan on tärkeä keskustella tästä asiasta ja tulla tietoiseksi. Tämä vaatii sellaista tiettyä tietoisuuden astetta siinä omassa toiminnassaan. Joko ihmisenä, joka miettii sitä yrittäjyyttä, tai sitten meillä myöskin opettajissa tai pankkitoimihenkilöillä tai yrittäjyysneuvojilla täytyy olla ymmärrys siitä, että vaikka me Suomessa ikään kuin ollaan ehkä tuudittauduttu sellaiseen ajatukseen, että tämä sukupuolten tasa-arvokysymys on nyt ratkaistu, että kaikki on nyt kondiksessa ja kaikki on mahdollista kaikille, niin se ei, vaikka me olemme tietysti pidemmällä kuin monissa muissa maissa, niin tämä haaste ei ole vielä ratkaistu. Näitä asioita on, joita täytyy tuoda esille, jotka täytyy tunnistaa ja ymmärtää, jotta niihin voi tarttua. 

Pauliina Björk [00:05:27]: Joo. Minä olin mukana julkaisemassa hiljattain Suomen raporttia tuosta Global Entrepreneurship Monitor -kyselytutkimuksen pohjalta, jossa oli just haastateltu tuoreesti 2000 suomalaista aikuista heidän suhteestaan yrittäjyyteen. Sitten sen lisäksi 37 tällaista yrittäjyyden asiantuntijaa. Siinä nousi aika mielenkiintoiseksi aiheeksi, ja tavallaan ristiriitaiseksi aiheeksi, naiset yrittäjänä. Se on tavallaan tiedetty asia, että naisia on vähemmän yrittäjinä kuin miehiä. Tässä raportissa tuli sellainen asia esiin, että näiden asiantuntijoiden mukaan Suomessa on erittäin hyvät olosuhteet, näiden koko GEM:n parhaat olosuhteet naisyrittäjyydelle. Mutta sitten toisaalta naisia on yrittäjinä vähemmän Suomessa kuin miehiä. Siinä tuli kaksi sellaista kysymystä, missä tämä sukupuoliero erityisesti korostui. Kun kysyttiin, että estääkö epäonnistumisen pelko sinua perustamasta yritystä, niin naiset huomattavasti useammin vastasivat, että kyllä. Sitten toinen oli sellainen, missä kysyttiin, että onko teillä omasta mielestänne riittävät tiedot ja taidot yrittäjäksi ryhtymiseen, niin myös tässä näkyi aika iso ero. Naiset kokivat, että heillä ei ollut niin paljon niitä taitoja, kuin miesvastaajilla. Jonnalle olisi kysymys, että oletko sinä itse kokenut tällaisia tunteita tässä yrittäjyysuralla, että taitojen suhteen tai epäonnistumisen pelkoa?

Jonna Muurinen [00:06:59]: No se, mitä sinä et kysynyt, mutta mihin kommentoin, niin eikös tuo ole ihan normaalia työelämässäkin? Eivätkös miehet yleisestikin, tämähän on ihan normaalia, miten miehet ja naiset osaamiseensa suhtautuvat. Tämä vain toistuu. Se on yrittäjyydessä ihan tuo sama. Naisilla hyvin tyypillistä on omien kykyjensä epäileminen, eli totta kai se toistuu myöskin tässä yrittäjyydessä. Myönnän sitten itse olevani tosi tosi poikkeuksellinen yrittäjä, eli myöskin se, miksi mielestäni olen hyvä yrittäjä, on se, että minulla on tosi hyvä itsetunto. En ole koskaan epäillyt, ettenkö pystyisi yrittäjäksi alkamaan. Täytyy myös sanoa se, että yrittäjyyshän on aivan järkyttävän vaikeata. Se maali, jota kohti menet, on liikkuva maali. Pieni yritys, pienet murheet, iso yritys, isommat murheet. Sinä et koskaan voi olla siinä, no hyvä voit olla, mutta et voi koskaan olla täydellinen. Sellainen epäonnistumisen sietokyky vain täytyy olla yrittäjän DNA:ssa. Minä en edes ehkä rohkaisisi sellaisia ihmisiä, jotka jatkuvasti kokevat sellaista huonommuutta tai epäilevät itseänsä. Veikkaan, että ne eivät oikeasti kauhean menestyksekästä yritystä voikaan perustaa, tai ainakin he voivat huonosti koko yrittäjyyden ajan. Tämä on sen verran raskasta ja voi olla paikkoja, että kaikki epäilevät sinua sinun ympärilläsi, niin itse täytyy olla sen verran vahva, että ei niitä pelkotiloja tule. Kyllähän tuo on nähtävissä. Minäkin olen varmaan joka ikisessä Facebookin naisyrittäjäryhmissä ja kaikissa, missä näitä on. Minä en voi kuvitellakaan, että miehille koskaan kävisi niin, mitä tuolla naisyrittäjä ryhmissä. Vaikka on tällaisia, että hei olen päättänyt lopettaa yritystoiminnan, koska on tullut niin paljon kritiikkiä tästä ympäriltä. Siis ei mahdu minun päähäni, että mies ikinä tekisi näin, että se lopettaisi oikeasti oman liiketoimintansa sen takia, että joku kritisoisi hänen liiketoimintaansa. Siinä on tämmöisiä suhtautumiseroja. Tämä on henkisesti todella raskas ammatti, niin se vaatii sitten. En sano sellaiselle, jolla ei ole vaikka hyvä itsetunto, niin en kyllä sellaista rohkaise edes yrittäjäksi, koska ei se ainakaan helpota siitä. Se starttivaihe, se aloittaminenhan siinä on se helpoin vaihe, että sen jälkeen joka kierros vaan vaikeutuu ja vaikeutuu. Se on sellainen jatkuva estejuoksu. Pitää olla sitä itsetuntoa ratkaista eteen tulevia ongelmia. 

Pauliina Björk [00:09:56]: Ulla haluatko kommentoida tähän tutkimuksen kannalta?

Ulla Hytti [00:09:59]: Joo, todella hyviä näkökulmia Jonnalla. Ihan samaa mieltä, että tämähän näkyy esimerkiksi keskusteluissa siinä, että miksi ei saada enemmän naisia johtotasoille. Sitten rekrytoijat sanovat, että kun ne naiset eivät hae näitä tehtäviä. Juuri se, että minä en sillä tavalla syyllistäisi naisia pelkästään. Muuta kun tavallaan me voimme vielä edelleen vahvistaa verkostoja ja tavallaan rakentaa sitä uskoa. Vaan kohdistaisin katseen esimerkiksi kasvatukseen. On tutkimusta, tuntuu, että tämä menee vähän yrittäjyystutkimuksen ohi, mutta on tutkimusta siitä, että jos pikku vauvoille puetaan vaaleanpunaisia potkupukuja ja sinisiä potkupukuja riippumatta siitä, mikä niiden vauvojen oikea sukupuoli on, niin niitä hoivaavien asennoituminen muuttuu. Jos on pinkki potkupuku, niin sitten kohdellaan niin kuin tyttönä, hoivataan ja varjellaan ja oletpas sinä nyt kiltti tyttö, olepas nyt kiltti tyttö, olepas nyt vieläkin vähän kiltimpi tyttö, niin sitten siitä palkitaan. Sitten taas näitä sinipotkupukuisia palkitaan aktiivisuudesta ja reippaudesta. Tämä alkaa hyvin hyvin varhain. Me teemme tätä kaikki, tiedostamattamme, ja jos emme tule tietoisiksi tästä, niin me toisinnamme näitä käytöksiä siellä ihan varhaiskasvatuksessa ja sitten peruskoulussa ja sitten meillä yliopistossa. Sen takia tähän on syytä tarttua ja puuttua. Ja sitten ehkä yksi sellainen ero vielä, koska silloin, kun ryhdyin tekemään väitöskirjaa, niin myönnän, että olin tällainen sinisilmäinen ja minun ei ollut tarkoitus tarttua sukupuolittuneisiin käytänteisiin tai muuhun, mutta sitten, kun haastattelin sekä miehiä että naisia, ja siellä oli siis suurin osa perheellisiä, niin miehet puhuivat siitä yrittäjyydestään ja yrityksen perustamisesta ja yrittäjäarjestaan. He eivät millään tavalla viitanneet perheisiin tai lapsiin tai näihin. Sitten taas kaikki naisyrittäjät jotenkin nivoivat sen lapset ja perheen ja sen, miten se arki siellä rullaa, vaikka toimiikin yrittäjänä. Tulin hyvin tavallaan sitä kautta tietoiseksi, että tässä on nyt joku ero. Se ero on tietenkin se, että miehillä on vielä tämä tavallaan perinteinen rooli perheen elättäjänä ja sen elannon hankkijana, jolloin tavallaan sen yrittäjyyden voi asettaa siihen ykkössijalle. Kun sitten taas naisilla on tämä perinteinen hoivavastuu, jolloin jotta voi yrittäjä, mutta samaan aikaan hyvä äiti, niin sitten se täytyy kertoa se asia jotenkin niin, että miten nämä kaksi asiaa jotenkin nivoutuvat siinä yrittäjän elämässä. 

Pauliina Björk [00:13:30]: Oletko tutkinut muuten perheyrityksiä? Tässä juuri, kun mietin mitä täällä sanoisin, niin minusta itsestäni tuntuu, en ole tutkinut asiaa, mutta varmaan perheyritysten johdossa esimerkiksi tämä jakauma on varmaan paljon tasaisempi, koska siellä on tavallaan se koko perheen tuki eikä ole niin selkeästi eroteltu ehkä mahdollisesti näitä rooleja. Tämä olisi esimerkiksi sellainen todella kiinnostava tutkimusnäkökulma mielestäni. 

Ulla Hytti [00:14:02]: Joo. Siis itse asiassa olemme tehneet vähän tutkimusta. Siellä tietysti aika paljon vaikuttaa se tavallaan jatkajien rakenne ja sukupuolirakenne. Itse asiassa yhdessä tutkimushankkeessa havaittiin, että kyllä sielläkin tavallaan joissakin tapauksissa, en sano, että kaikissa tapauksissa, mutta joissakin tapauksissa löydettiin muun muassa myöskin kyllä tällaista, että tämä jatkajasukupolven miesyrittäjä tavallaan suhtautui omiin tyttäriinsä vähän suojelevasti ajatellen, että no se liike-elämä on liian kovaa, että hän toivoo, että tyttäret suuntautuvat sitten jonnekin muualle. Tietysti siinä on hyvät, että eihän se ole tavallaan pahansuopuutta, vaan siinä on ihan hyvä ajatus siitä, että vanhempana haluaa suojella omia lapsiaan tai tarjota heille hyvän elämän. Mutta toki perheyrityksessä sitten tavallaan niitä polkuja siihen yrittäjyyteen avautuu eri tavalla, ja sitä kautta perheyritys on myöskin mielestäni tällainen kasvatusalusta. Niin kuin itsekin sanoit, että siinä sitten näkee, että ei se nyt sitten, että se on työtä ja näkee ne hyvät ja huonot puolet, ja sitten tavallaan ymmärtää, että missä siitä on kyse. 

Pauliina Björk [00:15:44]: Haluatko sinä Jonna vähän enemmän kommentoida vielä tähän perheyritykseen ja tyttöjen kasvattamiseen? Sitten lisäksi mielelläni kuulisin sinun kommenttejasi näistä hoivavastuista, että miten tämä teidän perheenne ja yritys nivoutuu yhteen?

Jonna Muurinen [00:16:00]: Joo. Minä ehkä tuosta perheyrityksestä sen verran, että tosiaan isälläni oli mainostoimisto ja äiti oli siellä ikään kuin tämmöinen paperinpyörittäjä, eli hoiti kaiken talouden. Periaatteessa, jos nykytermein miettii, niin äiti oli varmaan se toimitusjohtaja ja isä sitten luova johtaja, jos näin menee. Se on kyllä äärimmäisen tehokas tapa. Muistan aina koko nuoruuteni ja lapsuuteni vannoneeni, että ei sitten ikinä yrittäjäksi, että se on viimeinen vaihtoehto. Koska sen 30 vuotta isäni joka aamu aloitti kuudelta aamulla työt ja lopetti puolilta öin. Koska hän itse osasi kaiken, niin ei voinut palkatakaan ketään. Ja aina oli se stressi, vaikka he olivat hyvin menestyneitä, niin aina oli se stressi joko siitä, että töitä on liikaa, tai sitten, jos niitä ei ollutkaan liikaa, niin sitten oli se stressi, että onko niitä kohta tarpeeksi. Jatkuva stressi, niin ei ole itsellä ainakaan koskaan ollut sellaista ruusuista kuvitelmaa, että se on sitten sellaista vapaata ja ihanaa elämää. Ei todellakaan sellaista. Mutta, koska olen itse kova tekemään töitä, niin ei ollut itsellä epäilystäkään, että kyllä minäkin siihen pystyn, jos iskäkin kerran pystyi. Mutta tosiaan nuo hoivavastuut. Omat tyttäret olivat viisi ja kuusi siinä vaiheessa, kun itse perustin yrityksen. Voin sanoa, että ei se kyllä, en näe, miten se olisi onnistunut silloin, kun he olivat nuorempia. Vaikka minulla on olosuhteet, olen joskus jossain Me Naisten haastattelussa sanonut, minulta pääsi sellainen lause suusta, joka nostettiin sitten otsikoksi, että Jonna Muurisen mielestä naisen tärkein päätös on aviomiehen valinta. Se oli ihan kauhea otsikko. Siis minä tarkoitin sillä sitä, että tavallaan on todella tärkeä ymmärtää, minkälaisen tyypin kanssa sitä loppuiäksi yhteen menee. Tiedän lukuisia naisia, joilla ei ole mitään, eivät ne voi ikinä alkaa yrittäjäksi, koska heillä vaikka kotona ei ole sellaista tukea asialle. Niin on se aivan äärettömän tärkeä, että minkälainen puoliso on, tai onko puolisoa. Jos olisi vaikka joku yksinhuoltajaäiti, niin ei taatusti voi alkaa yrittäjäksi. Se on niin taloudellisesti epävarmaa. Kyllähän tuo kasvatus, että miten kasvatetaan tyttöjä nykyisin. Siis 2023 vuonna edelleen aivan äärettömän epätasa-arvoista vieläkin kouluissa. Jatkuvasti meidän tyttömme kertovat, miten ovat opettajat puhutelleet tyttöjä versus poikia, ja kuinka paljon enemmän täytyy tyttöjen koko ajan saavuttaa, jotta he saisivat kymppejä koulussa verrattuna siihen viereiseen poikaan, ja näin edelleen. Tämä valitettavasti, ja olen itse huomauttanut muun muassa päiväkodissa ja ala-asteella ja vaikka missä, että miten te näille tytöille oikein puhutte täällä. Kun se on juurikin sitä, että vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja vaaleansininen poikien väri, tätä on edelleen todella paljon. Itse olen kasvattanut tyttäriäni siten, että minä niin toivoisin, että heillä olisi sitä itsetuntoa sillä tavalla, että niiden ei koskaan tarvis miettiä sitten aikuisena, että mitäköhän minä alkaisin tekemään ja mitähän muut siitä sanoo. Se on se, minä sanoisin, että tällainen terveen itsetunnon kasvattaminen ja tyttöjen rohkaiseminen, se on ihan älyttömän tärkeää. Minä olen itse ottanut vähän tällaisen tienraivaajaroolin, että käyn todella paljon kouluissa ihan alkaen yläasteilta. Käyn yläasteilla, lukioissa ja yliopistoissa, minä käyn aina puhumassa yrittäjyydestä heti, kun pyydetään. Heti, koska tiedän, että sitä tarvitaan. Muistan itse, että ei minulla ole koskaan ollut, en tiennyt ketään naisyrittäjää, ei minulla ollut mitään mielikuvaa, että ketä niitä nyt olisi. Mieleen tuli juurikin vain miehiä. Vaikka omassa suvussani ovat kaikki oikeastaan yrittäjiä, niin meillä on ollut näitä perheyrityksiä kaikki. Naiset sekä miehet ovat olleet yrittäjiä siinä, mutta ne ovat olleet aina miesten starttaamia kuitenkin. Että se on aivan totta, että kasvatuksella kyllä pääsisi todella pitkälle, mutta kyllä on aika pitkässä kuusessa varmaan noin keskimäärin vielä. 

Pauliina Björk [00:20:35]: No joo. Me voisimme sitten ehkä vähän käsitellä noita rakenteellisia asioita tarkemminkin, jotka saattavat hidastaa sitä naisten yrittäjyyttä. Haluatko Ulla sinä ottaa muutaman tällaisen asian esille?

Ulla Hytti [00:20:48]: Joo, kiitos. Tavallaan näistä hoivavastuista tuossa jo puhuttiinkin, niin siihenhän tavallaan Suomessa yhteiskuntakin on rakentanut tällaisia rakenteita, jotka liittyvät näihin perhevapaisiin esimerkiksi. Vaikka niissä on ollut se mahdollisuus, että molemmat vanhemmat voivat niitä käyttää, mutta suurimman osanhan Suomessa käyttävät naiset. Se tietysti sitten vaikuttaa kaikennäköisiin asioihin. Siihen työkokemuksen karttumiseen, joka sitten taas loisi pohjaa siihen yrittäjyyteen tai siihen varallisuuden karttumiseen, joka toisi sitä pääomaa siihen yrittäjyyteen. Nyt sitten on mielenkiintoista nähdä, että kun tätä hiukan nyt sitten on muutettu tätä perhevapaasysteemiä, että tuleeko se sitten tulevina vuosina näkymään sitten naisten yrittäjyydessäkin. Tämä on nyt ainakin tällainen ikään kuin yhteiskunnan itsensä rakentama systeemi, joka tuottaa sitten monenlaista itse asiassa epätasa-arvoa suomalaiseen työelämään. Vaikka jälleen kerran taustalla on hyvin tällainen humaani ajatus siitä, ja tavallaan sellainen ajatus, että miten sitä hoivaa voidaan siellä perheissä sitten järjestää. 

Pauliina Björk [00:22:34]: Joo. Tuossa tulikin jo Jonnan ajatus tästä, että miten heidän perheessään nämä asiat hoidettiin. Mennään sitten seuraavaan asiaan, se on toi yrittäjien rahoituksen saaminen. Oletteko huomanneet tai tutkineet, että vaikuttaako se yrittäjän sukupuoli jotenkin siihen?

Jonna Muurinen [00:22:53]: Saako heti sanoa näin entisenä start-uppaajana, että esimerkiksi tuolla start-up skenessä 95 % rahoituksen saaneista, tällaisen miljoonarahoituksen saaneista yrityksistä, on miesten johtamia. 95 %. Itse asiassa, vaikka Tekes-rahoituksen, tai anteeksi Business Finlandhan se taitaa nykyisin olla, niin niistä hakijoista ylipäätään 6 % vain on naisten johtamia. Ja ylipäätään tuolla start-upeissa yrittäjistä vain alle 10 % on naisia. Tuolla start-up skenessä se menee aika pitkälti myös sen takia, että kun siellä vaaditaan yleensä aina sitä teknistä osaamista. Meillä tietotekniikassa aloittavista henkilöistä, mikähän se nyt olikaan, se on todella pieni, se on edelleen niin, että maksimissaan neljännes aloittajista on naisia. Joten se alkaa sieltä koulutuksesta lähtien jo. Tämä on globaali ilmiö. Tietotekniikassa aloittavista vain 10 % on naisia. Mutta tämä on jopa vähentynyt tämä teknisten luku ja se vielä vähenee, kun työelämään siirrytään. Niin start-upeissa tuo ihan puhtaasti lähtee jo koulutuksesta. Mutta sitten onhan siitä olemassa ihan globaalejakin tutkimuksia, ei tämä mikään Suomen asia ole, mutta on naisten aivan ehdottomasti vaikeampaa saada rahoitusta ihan jo sen takia, että miehet eivät aina edes ymmärrä niitä, kun naiset innovoivat ratkaisuja naisten ongelmiin, niin miehet eivät aina edes ymmärrä kuinka isosta asiasta on kyse. Niin ihan jo lähtien siitä. Mutta epäilemättä varmasti miehet antavat enemmän rahoitusta miehille ja sehän näkyy myös työelämässä. Ihmiset mielellään palkkaavat itsensä kaltaisia henkilöitä. Miehet palkkaavat miehiä, naiset palkkaavat naisia. Tämä on lähtien jo tuolta, että varmasti on vaikutusta. Aivan varmasti, jos puhuu näin start-uppien näkökulmasta. 

Ulla Hytti [00:25:03]: Joo kyllä, että sellaistakin tutkimusta on tehty, tavallaan tällaista vähän kokeellista, että on rahoitushakemuksia ja sitten niissä on tavallaan pidetty eri asioita samankaltaisina, mutta sitten vain se hakijoiden sukupuolta on vaihdettu. Jälleen on havaittu se, että se sitten yrittäjän sukupuoli, joka siinä mukamas hakijana on, niin sitten se vaikuttaa siihen rahoituspäätökseen. Että kyllä. Sitä kautta juuri, kun tuossa jossain kohtaa sanoin, että tämä on tavallaan tietoisuuskysymys, että pankkimaailmassa ja rahoittajien puolella tarvitsisi tunnistaa näitä asioita ja ymmärtää, ja sitten lähteä muuttamaan niitä käytäntöjä ja niitä tarkasteluja, että miten rahoituspäätöksiä sitten esimerkiksi tehdään. Ja plus sitten, että ehkä juuri tämä tavallaan sukupuolijakauman laventaminen siellä rahoittajapuolellakin juuri, että on monenlaista ymmärrystä erilaisista liiketoiminnoista ja ideoista. Tätä tavallaan diversiteettiä sinnekin puolelle olisi hyvä saada lisää. 

Pauliina Björk [00:26:28]: Entä yrityspalvelut ja sellaiset neuvontapalvelut, niin vaikuttaako niissä sen yrittäjän sukupuoli? Oletteko törmänneet, vai osataanko siellä hoitaa miesten ja naisten yrityksiä?

Ulla Hytti [00:26:41]: Kyllä se on ihan sama ollut nähtävissä, että kun nämä ovat niin vaikeita. Tavallaan nämä ovat meillä kaikilla vähän selkärangassa. En sano, että esimerkiksi itse osaisin välttämättä aina toimia sillä tavalla ikään kuin tasa-arvoisesti. Tämä on sellainen asia, jota täytyy joka kerta, kun tekee vaikkapa opiskelijoiden suoritusten arviointia, että tavallaan millä perusteella, että onko minulla nyt tasapuoliset kriteerit. Tämä ei tule millään yhdellä pienellä keinolla ratkaistuksi, vaan se on tämmöinen jatkuva tarkastelu ja niiden päätösten tekeminen näkyväksi ja ymmärtäminen, mitä tässä tarvitaan. 

Pauliina Björk [00:27:34]: Joo. Voitaisiin alkaa kääntämään tätä keskustelua nyt siihen suuntaan, että jos etsitään vähän tällaisia ratkaisuja. Eli mistä naiset voisivat saada tukea yrittäjinä? Haluatko sinä Jonna aloittaa?

Jonna Muurinen [00:27:47]: No joo. Tähän minulla on sellainen näkökulma, että jos miettii kansantaloudellisesti, niin ylipäätään yrittäjyydestä pitäisi tehdä houkuttelevampaa, koska mitä enemmän yrittäjiä meillä on, niin sitä enemmän meillä on myös naisyrittäjiä. Eli tavallaan, jos miettii kansantaloudellisesta näkökulmasta, niin en usko, että vaikka juuri naisyrittäjien yritykset, en usko mitenkään, että ne olisivat kannattavampia kuin miesten vetämät yritykset. Ihan jo siis toimialasta johtuen. Naiset ovat hyvin usein hoiva-alalla, kauneudenhoitoalalla, kaupan alalla, ne ovat todella pienikatteisia aloja, joissa ei tehdä suuria voittoja. Sitten taas miehillä on tämä teollisuus ja IT-ala ja niin edespäin, jotka tuottavat isoja voittoja. Mitä me Suomessa tarvittaisiin, niin lisää voittoa tuottavia, työllistäviä yrityksiä. Eli sikäli ylipäätään yrittäjyydestä pitäisi tehdä houkuttelevampaa. Eli tavallaan miten meillä yhteiskunnassa yrittäjyydestä puhutaan, niin suhtautuminen on todella nuivaa suoraan sanottuna. Eli se ei ole millään tavalla, eivät ihmiset koe, että se olisi hyvä diili alkaa yrittäjäksi. Päinvastoin. Se on niin rankkaa. Se on ihan taivahan tosi, että yli puolet yrittäjistä on pienipalkkaisia. Siellä on todella paljon, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella, ja se ei ole niiden oma valinta, vaan he työskentelevät sellaisella toimialalla, että siellä on pakko ollut vaikka ryhtyä yrittäjäksi. Mistä raha ja työpaikat Suomessa syntyvät, niin ne syntyvät yrityksissä. Ne syntyvät niissä yrityksissä, jotka tuottavat voittoa, ja jotka pystyvät työllistämään. Jos me yrittäjyydestä saataisiin kannattavampaa ja helpompaa, niin totta kai ihmiset enemmän alkaisivat yrittäjiksi, ja sitä myöten tulisi myös paljon enemmän naispuolisia yrittäjiä. Siitä se pääosin on kiinni. Siellä on paljon helpotuksia, mitä voitaisiin tehdä, vaikka verotukselle. Tai sitten aina tulee tämä, että halutaanko me oikeasti helpottaa työllistämistä, koska se tarkoittaisi heti sitten sitä, että pitäisi oikeasti olla vaikka helpompaa irtisanoa työntekijöitä. Se helpottaisi työllistämistä heti todella paljon. Että aina tulee tämä, että heti kun näitä alkaa oikeasti miettimään, että mitkä jutut auttaisivat, niin sitten tulee tämä kauhea, että ne yrittäjät on sellaisia riistokapitalisteja kaikki. Tavallaan näistä ei pääse oikeastaan meillä yhteiskunnassa edes keskustelemaan kauhean hyvin näistä asioista, että mikä auttaisi, koska ihmiset tuntevat taloutta niin äärimmäisen huonosti, että ei oikeasti tiedetä mistä raha syntyy. Mutta sitten ihan tällaisia, kun kysyit vaikka niistä yrityspalveluista, niin sittenhän on todella paljon myös tosi tosi edullista koulutusta olemassa. Ihan vaikka tämmöisiä yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoja, tai yritysjohtamisen tutkintoja. Ne eivät yleensä ole rahasta kiinni, mutta näillä naispuolisilla yrityksillä, jotka ovat ehkä vaikka kymmenestä kuuteen jossain kivijalkaliikkeessä, niin he eivät voi osallistua yleensä näihin. Sekin on todella hankalaa, ja silloin pitäisi järjestää sellaisia koulutuksia, mitkä ovat vaikka ilta-aikaan. Tai sitten puhua vaikka ulkopuolisen hallituksen merkityksestä. Vähän tällaista yrittäjäkoulutusta ikään kuin, se voisi olla hyvä juttu. Sitten tämä puheen kääntäminen positiiviseksi. Miksi me emme kerro meidän mahtavista menestystarinoistamme Suomessa? Meillä on todella mahtavia yritystarinoita, mutta milloin niitä näkee, niin se on silloin, kun verotiedot vaikka tulevat julki. Niistä ei ihan hirveästi muulloin niitä juttuja näy, kuin silloin, että no niin siellä on Supercellin pojat taas tahkonneet ja näin. Tavallaan meidän pitäisi tosi järjestelmällisesti muuttaa sitä, että miten me yrittäjyydestä täällä puhutaan. Sillä olisi aivan takuulla iso merkitys. Mitä kouluissa on nyt nämä yrittäjäkylä-jutut, meidän koululaisemme ovat just niitä käynyt. Ne ovat aivan kullan arvoisia. Aivan nerokas konsepti, jossa pääsee oikeasti testaamaan, että miten se yritystoiminta pyörii. Meilläkin on ollut toinen tytär yliopiston rehtori, ja toinen ollut vaikka IT-alan toimitusjohtaja, ja heti, kun he saavat edes sen tittelin, niin saavat vähän sellaista kokemusta, että minut valittiin toimitusjohtajaksi ja yliopiston rehtoriksi, että tulee heti sellaisia vahvistavia kokemuksia. Mitä pitäisi olla jo koulusta lähtien, niin talouskasvatusta. Aivan ääritärkeää. Sitten vaikka korkeakouluissa, niin oli se ala mikä hyvänsä, niin tällaista kaupallista kasvatusta jonkun verran, pakollisia vaikka myynnin kursseja tai jotakin vastaavaa. Silloin, kun itse olen ollut yliopistossa parikymmentä vuotta sitten, niin keskustelimme juuri mieheni kanssa, että ei välttämättä ollut yhtään mitään sellaista yrittäjyyteen tai kaupallisuuteen viittaavaa. Tämä on ainoa tapa saada ihmiset, juuri kuten Ulla on tuossa todennut, tällainen asioiden tiedostaminen on muutoksen ensimmäinen steppi. 

Pauliina Björk [00:33:25]: No Ulla, entä yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijana, mitä sinun mielestäsi pitäisi ottaa huomioon naisten yrittäjyyden tukemiseksi?

Ulla Hytti [00:33:35]: No kyllä laajentaisin sen itse asiassa koko tähän koulutuskenttään. Jonna tuossa puhui, että tavallaan juuri nämä, koska koulutusvalinnat ovat kauhean sukupuolittuneita Suomessa, vielä enemmän ehkä kuin joissain muissa maissa, niin tavallaan ehkä pitäisi pyrkiä siellä juuri koulutuksessa ja kasvatuksessa siihen, että avataan niitä maailmoja. Että on ihan okei, että jos pojasta tulee lastentarhanopettaja, ja on ihan okei, jos tytöstä tulee insinööri. Että sitä ei tehtäisi niin tavallaan suppiloa siihen yhteen suuntaan. Minun mielestäni se sitten jo varmasti näkyisi naisten yrittäjyydessä, jos ne tavallaan urapolut ja koulutuspolut olisivat vähän tasa-arvoisempia. Mutta sitten, jos tullaan ihan tähän yrittäjyyskasvatukseen ja -koulutukseen, niin kyllä minä nostan, että tavallaan yksi helppo keino, tässä on paljon sellaisia keinoja, jotka eivät ole helppoja ja ovat pitkiä teitä, mutta helppo keino on siis rakentaa näitä roolimalleja. Eli, että jokaisessa yrittäjyysopinnoissa, jokaisessa kylässä ja jokaisessa oppilaitoksessa, tavallaan mietittäisi, että näkyisi se yrittäjyyden koko kirjo. Olisi naisia, ja olisi miehiä, olisi maahanmuuttajia, ja olisi eri aloilla toimivia tavallaan ehkä sellaisia ilmeisiä, mutta sitten voisi olla hyvin monenlaista se yrittäjien kirjo, joka siellä näkyy. Tässä me tavallaan opettajina ja kouluina ja oppilaitoksina voidaan tehdä paljon. Samaten tavallaan juuri ylipäätään se, kun meillä on nettisivuja ja on esitteitä ja muita, että se kuvasto olisi myöskin tällainen. Todella helposti menee siihen, että okei meillä on tällainen uusi yrittäjyysprojekti, että tähän tarvitsee jotain kivoja kuvia, ja sitten se automaattisesti tulee niitä näppäriä poikia sinne kuviin. Ellei sitä osaa lukea sillä tavalla, että hetkinen, mitä me nyt olemme tekemässä, että pitäisikö tässä nyt vähän miettiä laajemmin tätä kirjoa. Nämä ovat ehkä sellaisia sanoisin helpompia keinoja, sitten nämä monet muut asiat vaativat todella pitkiä polkuja, mutta niitäkin minun mielestäni täytyy tehdä ja olla rakentamassa tässä vuosien mittaan. Täytyy toivoa, että sitten 2100-luvulla sitten ollaan fifty-sixty-tilanteessa. 

Pauliina Björk [00:36:26]: Joo. Minulla on sitten sellainen loppukysymys molemmille, että kertokaa miksi teidän mielestänne juuri nainen on hyvä yrittäjä? Kumpi haluaa aloittaa?

Jonna Muurinen [00:36:35]: Minä voisin tuohon, että mielestäni naisten näkökulma on hyvin usein hyvin laaja-alainen. Me joudumme elämän rooleissamme, meillä on tällainen 360-katsanto. Alkaa olla jo aika vanhanaikaista se sellainen putkinäköinen vanha johtajuus. Eli tällainen moderni yrittäjä pärjää kyllä todella hyvin silloin, jos hänellä on paljon tällaista pehmeätä osaamista myös. Eli ihmissuhdetaitoja, vuorovaikutustaitoja, viestintätaitoja. Naiset ovat yleensä niissä aika paljon parempia, jos nyt näin stereotypisoidaan. Muun muassa sen vuoksi. 

Ulla Hytti [00:37:26]: Joo, kyllä minäkin tietyllä tavalla, juuri puhuttiin tästä, että mimmoisiin roolimalleihin sosiaalistutaan ja miten joutuu pitämään perhe-elämän ja sen yrityselämän lankoja käsissä. Niin tietyllä tavallahan se juuri kuuluu tähän laaja-alaisuuteen ja moniulotteisuuteen, ja siihen, että sitä kautta eri tavalla pystyy hahmottamaan sitä maailmaa ja yritystoimintaa. Ja ymmärtämään ehkä myöskin sitten tavallaan työntekijöiden tämmöisiä arkihaasteita, jos ja kun itse on ne kokenut.

Living as an entrepreneur in Finland – tips for a budding entrepreneur

Intro: MY Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Markus Rytinki: Today in this podcast we are talking about microentrepreneurship in Finland, especially from a point of view of foreign entrepreneur. And there’s two guests on this podcast today. Maybe you want to introduce yourselves.

Pamela Spokes: My name is Pamela Spokes, and I am a service designer. I currently work at Metropolia University of Applied Sciences, but I also have my own company that I run that is also a business consultancy around service design. And I’m also the Chair of the Migrant Entrepreneur Network Committee for Suomen Yrittäjät.

Sari Laitinen: And my name is Sari Laitinen, and I work currently as the network manager at Suomen Yrittäjät, so I’m in charge of for example the Migrant Entrepreneur Network and the actions that we take regarding migrant entrepreneurship. And Suomen Yrittäjät is an organization that aims to make Finland a better place for all entrepreneurs, native or foreign, and we do that with offering support and networking and doing advocating.

Markus Rytinki: Okay, great. Let’s talk about networking a little bit. Obviously, it’s an important part for work for all the entrepreneurs, but what do you think, what kind of network should foreign micro-entrepreneur take part of in Finland?

Sari Laitinen: Sure. I guess the best thing would be to have a great mixture of networks, so in you own field of expertise and also with different entrepreneurs with different backgrounds. International background and native networks, it’s easy to mix it up there as well. And well, I encourage to take part in different kinds of entrepreneurial events that are organized by different organization like for example Suomen Yrittäjät or Uusyrityskeskukset in different cities. We’re in Oulu area, so Business Oulu, for example, or different startup hubs or schools and so on that offer different kinds of networking event. So, just get out there.

Pamela Spokes: I would also add a couple there. I would say maybe ones that are subject- or topic-related, so if you’re doing social media marketing, if that’s your business, so then make sure you’re out there meeting up with other marketers, seeing what’s happening out there, chatting with them. And then also, say, networks that are - in Finland we have this great Facebook group called International Working Women of Finland, so something like that where you have other professionals that you can meet with based with on some other kind of identifier. So, really, make it kind of broad.

Sari Laitinen: And another good Facebook group is Finnish International Entrepreneurs, as well.

Markus Rytinki: Okay, there we had a couple of good examples. Do you think they are normally like Pamela said topic-related or maybe industry-related, or are there any kind of general networks where you should take part of?

Sari Laitinen: I think there are general networks as well, and for example in Suomen Yrittäjät there are all kinds of entrepreneurs from all different fields and different company sizes and so on, so that for example is quite a general network.

Markus Rytinki: That's good to know. Then we have a question which probably all foreign entrepreneurs think about first when they arrive to Finland and are starting up. And that is the question that is this really difficult. Do you think it's difficult to be a foreign entrepreneur in Finland, in general? Is it difficult to maintain business operations here as a foreigner?

Pamela Spokes: Yeah. What they say generally is that it's easy to be an entrepreneur in Finland. And when you're looking at the process of becoming an entrepreneur, one application, and if you can do it in Finnish, you can do it online. It's very easy to become an entrepreneur and that's great. But, you know, what happens after is what really decides whether your process is easy. So, I would say there's two sides of being a migrant entrepreneur in Finland, and the good side is that you have other experiences, you can come in, you can see different things, you see things from a different perspective. You maybe have ideas, where you can identify gaps in certain markets. You can figure out different ways of doing things that are maybe more efficient or just different and more attractive. So, there's that side of it, that it gives you a different perspective coming in, and that's very helpful. And then the other side, which is super important, is networks, and the knowledge of how you get things done in Finland. And that's where it becomes much more difficult to become an entrepreneur in Finland. So, you know, anybody going to any other country would have those two problems. It's not something unique to Finland per se, it's unique maybe to the migrant or immigrant experience anywhere.

Sari Laitinen: Yes, and of course there's always the cultural differences. And I think I hear often in Finland that the bureaucracy can be a shock or "is there all these things that you have to go through," but actually Pamela you said that it can be really easy. So, that's good to hear. And of course there's always the great process of figuring pretty much everything out, how everything works, like Pamela said.

Markus Rytinki: Did you, Pamela, for example, before you started your own company here, did you use any of the services of the Uusyrityskeskukset or Suomen Yrittäjät?

Pamela Spokes: Absolutely. And I think this is really important for people to understand is that there are a lot of services that are out there that are free, that are accessible. You just have to know that they exist or ask somebody, you know, this is where I'm at, what might I need now, and where can I find that. But yeah, because I live in Espoo, so I was at Yritys Espoo, the Uusyrityskeskus here, so I went there and recieved services from there. I used NewCo Helsinki, I got services there, just kind of looking around. Because there are people who are natural entrepreneurs, and then there's me. It's not something that comes really natural to me, but it's something that I was always interested in in exploring. I'm a person who looks for help.

Markus Rytinki: It's good to hear that you got the help you were searching for as well. You mentioned that networking was probably a bit difficult thing to do as a foreigner in here. Do you think it's because of the language barrier? People speak Finnish, a lot of entrepreneurs use Finnish only in their business operations. Do you think the language barrier is a problem or do you have to learn Finnish if you want to succeed here?

Pamela Spokes: That's a loaded question, I think. Yes, there is a language barrier. But no, that's not the only barrier to networking, you know. Everybody who grew up in Finland, they have friends from primary school, they have friends from high school, friends from university, and all of these can be tapped into when you start thinking about a business and knowing, oh, that guy, he now works there - these kinds of abilities to get into networks. It's also a lot, especially in Finland it's a lot about who you know when you're getting into these networks. So yes, there is a language barrier and yes, it can be very difficult to overcome that. I think I'm a great example of the fact that you don't need to learn Finnish. You should probably, but you can be succesful - depending on what you're area of expertise is - without entirely dedicating a decade of your life to learning Finnish.

Sari Laitinen: I would also say that it's not absolutely necessary of course to learn Finnish, but unfortunately, very often it is required. And I think one reason for that is probably that maybe we Finns are a bit shy to start speaking, for example, English ourselves. So then, it feels easier to expect the others to speak Finnish than start using for example English ourselves. Overall, I guess with English, it's pretty easy to get along, and then probably other language face even bigger barriers.

Pamela Spokes: Yeah, that's also something I wanted to add. Of course, I come from a great advantage of being a native English-speaker, so my experience of whether I need to learn Finnish or not is going to be very different from somebody else who isn't a native English-speaker.

Markus Rytinki: Let's move on from the language conversation. Let's think about this. In my opinion, let's say in the media, how entrepreneurship is something portrayed as kinf od a difficult thing to do. It's a mountain to climb and you have to do a million things, and we Finns, we tend to create our business idea, we develop it too long before we start. If we start. So, what I'm really asking is that do you think that entrepreneurship here is seen as a risk more then an opportunity? And if you think so, do you think that something could be done about it?

Sari Laitinen: Well, yeah. Probably it is a sort of a cultural thing, I guess, that overall traditionally we Finns are not the ones out there shouting about how great and competent we are [chuckle], and our mindscape is probably very risk-analyzing in a way. Like, Markus, you said that we can keep on working on the smallest minor details just to be sure that everything is absolutely right on point, when actually you should already be putting your service or product out there. But I do think that there is a shift in this that we can see with millennials or the Generation Z. You people are more likely to start their work careers as entrepreneurs or be entrepreneurs at some point or work partially as entrepreneurs at some point in their careers. Actually in this year's student barometer, 34 % of university or polytechnic students stated that they are very willing to work as entrepreneurs after graduation. Maybe one point that I could bring is that bankruptcy is something that has been seen as something absolutely horrible happening, and pretty much your life ends there and you have no possibility of anything after that. And maybe that is shifting as well, and we're loosening up a bit with the new generations. But I think, Pamela, you probably have some very good comments on this, coming from Canada yourself. How do you see, is there a big difference in how entrepreneurship is seen in general?

Pamela Spokes: Absolutely. Looking from the outside in, you can see that Finland is very risk averse in general. And the way the system has been built is that if you want to be an entrepreneur, you are basically voluntarily removing yourself from society's safety net. It's almost like punishment. So, if you choose to go out on your own and do your own thing, then the rest of society, we won't stop you but we can't support you. Right? Because it's risky behavior, and the society stabilizes on safe behavior. I think that's also why you get a lot of immigrant entrepreneurs. They come from countries that don't have this safety net, and so entrepreneurship is natural. That is your retirement fund, that is how you will pay if you get sick. It's becoming an entrepreneur and doing it for yourself. So there's this very different relationship with risk and society. It's a different contract that people have made with the society, I think. It really benefits you in Finland to be a worker, to stay the safe course. I'm really hoping that some of these things are starting to change, and that there are going to be more ways to follow what is of great interest to you, and to provide value for society and what is considered valuable. And like Sari said,  so I'm working at a university of applied science, and I'm working in the entrepreneurship and innovation team, and we're doing a lot to educate young people and people at the universities of applied sciences on entrepreneurship. How to do it in a responsible way, and how to see that there's a process to it, and it's not just like throw something on the wall and see what sticks [chuckle]. So, you're not so much on your own anymore. There are different things in society that are popping up to help teach you about how to do it well.

Markus Rytinki: Yeah. I think it's about the mindset. Because in the university, if you think about the students, if they are foreign students, the percentage of the students who want to be entrepreneurs are much higher than with the Finnish students. I think it kind of comes naturally for them. There's also the conversation about the benefits trap, how we call it in here, that basically, if you start a company, you are outside the system. Is it the same Canada, then?

Pamela Spokes: Honestly, I haven't been in that situation in Canada. I've only become an entrepreneur since coming to Finland. And like you say, many students with a foreign background have more of an idea of becoming entrepreneurs, and part of that is maybe cultural, but a lot of it is also their lived experience in Finland. The realization that they may not get the job that they want here, or their level of Finnish might not be what it needs to be or what people expect it to be. So, that's really a much more reasonable root for them to go.

Markus Rytinki: Let's move onto the first things you have to when you are starting up your own company. Do you guys think that writing a business plan is still a thing to do when you are setting up a company? I've heard that there was this kind of anti-business plan movement happening a couple of years back, where people were thinking that okay, you don't have to write a business plan, just go for it and do your thing and see what happens. What do you think?

Sari Laitinen: Well, I haven't started a company myself, ever, in my life. I might someday but haven't yet. My opinion is that yes, it's a good idea to make a plan, and it forces you to think about the bigger picture and sort of inside and outside of your possible company: what are the possibilities and the risks and the competition and the opportunities and so on. You need to make calculations and figure out what kind of revenue you maybe want and what is required and what kind of income you would want for yourself. And maybe how that affects pricing and so on and so on. I think that it's important to analyze and also then revise your business plan along the way as well. But Pamela, how do you see this?

Pamela Spokes: I think yes. I think the short answer is yes, you need a business plan, and for a few reasons. Like you said, it helps you get the ideas straight in your mind, it helps you figure out who your customers are, who you're selling to, what you have to offer, and like your said, the financials. Not more importantly, but in the logistics, more importantly, is that it's something that you'll need if you want to apply for starttiraha that will be expected of you. So, also accessing many of these free services that are there to help you, they need to understand your company just as well as you do in order to help you fully. And so they'll need something to base that on. What I would say is the long-form business plan is oftentimes, it's like a make it once and shove it in a drawer; absolutely that's what I did with mine. But you can add to that, creating something more like a business model canvas – the one-pager that gets in on one page, so you can explain it to other people – but that's also much more of a living document. You can shift things around, you can decide that you need to serve a different group of people, offer different service, something like that. And so you're gonna need your long-form business plan for certain things, but really, day-to-day, week-to-week, year-to-year, you'll probably mostly just use something more like a business model canvas for that.

Sari Laitinen: Yes. Make a plan.

Markus Rytinki: Make a plan and don't set it in stone, you know. You don't have to stick with it. It can over time -

Pamela Spokes: It should change!

Markus Rytinki: - and you can come back to it every now and then.

Pamela Spokes: At the beginning you are going at it without really knowing much, and so it really should change.

Markus Rytinki: Did you write your own business plan from the point of view of a part-time entrepreneur?

Pamela Spokes: Me, no. Because I started my company full-time, and I was working with it full-time for three years. And then it was actually one of the contracts that I was working for at the time that asked me to come, at Metropolia, they asked me to come in-house and work with them for a year.

Markus Rytinki: It tends to happen, I've heard, in the area of business you are operating. What kind of company type you have in your business? It is like a private trader or - ?

Pamela Spokes: Me, I just have the toiminimi, so the private trader.

Markus Rytinki: And it works for you just fine?

Pamela Spokes: Yes. Mine's very low risk in that sense. But also, when I started a company, in order to do the osakeyhtiö, the limited company, there was this 2 500 euro amount that you had into your company and I just didn't have that available at the time. That's changed now, so that's probably much better. Give people more options.

Markus Rytinki: Yeah, they took that off, that amount. You don't have to have any kind of money before you start a limited liability company. Have you ever thought that you might take your business to this other form, maybe some people say to this new level, by starting a limited liability company? Or are you happy with being a private trade?

Pamela Spokes: I belive that I will be starting a limited company some time in November, actually, for one stream of business that I have. But I will keep my toiminimi as well.

Sari Laitinen: One thing regarding the limited liability company is that maybe sometimes it is seen in a way more reliable if you're working from business-to-business. The private trader is probably not always seen maybe as reliable as a limited liability company. So, that's probably one point to consider. But of course, private trader form is easy to set up, and the risks are low and there's light administration as well, and so on. That's probably very often a good place to start, especially if you're just self-employed.

Markus Rytinki: It's also easier to quite the company or to put it on shelf, if it's a private trader compared to limited company. Okay, let's go with this kind of futuristic perspective for entrepreneurship. How do you see the field of micro-entrepreneurship developing in the near future? Let's say a couple of - a bit more, let's say ten years. What is going to happen in Finland in the micro-entrepreneur scene, in a couple of years, up to ten years? Let's do a forecast.

Pamela Spokes: I'll get my crystal ball going here. Micro-entrepreneurship is by far the biggest kind of entrepreneurship in Finland. And also, even within that, there's the solo entrepreneurship, just the one-person company. And I think the way everything's going, we've had in the mid-20002 coming up, we had the start of the gig economy, we had people starting to look to different ways of diversifying their income. We also, we saw during corona how vulnerable many people's stable incomes were. So, more and more people look to, you know, they're looking more to what makes them have purpose and how can they do that so that it isn't dependent on some other company deciding whether they need to cut back or not. I think this trend – you have more and more young people who are willing to become entrepreneurs, they see that even from the outset of their studies, that that's what they want to do and they can see themselves becoming that – that this trend will continue and go forward. People will get a side hustle that they start, and the driving purpose being the number one thing is to why you do what you do. So, I think this trend will continue. As each crisis unfolds, it shows a new level of vulnerability with the societies that we've built up and with the stories that we have in our lives and what we've told ourselves, what's safe and what's not safe. It's very different.

Sari Laitinen: I think we have pretty much the same crystal ball with Pamela [laugh]. For myself, I'm currently safely working for my employer, but of course I'm also thinking about maybe starting a side hustle and seeing where that goes. Because there's this willingness to do something that's really something coming from me. And like Pamela said, in Finland, over 90 % of companies employ less than ten people, the so-called microbusinesses, and well over 60 % are solo entrepreneurs. For foreign-backgrounded people, I guess then unfortunately maybe sometimes, the only possibility to start working might be starting your business. But of course I would like to underline that that's not a bad option [laugh] to continue on with that. And of course one thing that we really need to consider in Finland, and I guess especially now in the Helsinki area but also different parts of Finland and of course bigger cities, is that there is a huge increase already and there will be more increase in international or migrant background entrepreneurs. Currently, in Helsinki area over 40 % of the clients in NewCo – the local Uusyrityskeskus – come from migrant backgrounds. The whole field of entrepreneurship is going to be more diverse and multicultural and so on. That's an important thing to consider, and we need to work on keeping our services up to date with that.

Markus Rytinki: Okay. I thought it was a difficult question, but we got pretty long and wide-reaching answers for that one. I am sure you had rehearsed that in advance. I think that, related to this, you've probably heard about the talent boost campaign, that in Finland we are expecting or actually needing I think it was 50 000 workers, foreign workers, by the year of 2030, which means almost 10 000 workers year. Which is a pretty high goal to have. And I think that because it's kind of two divided, there's gonna be the workers in the field of nursing and stuff like that where entrepreneurship is not really valid, but then we have the high experts, which are probably more ready or in need to start their own companies. I'm also sure that it will grow, the amount of foreign entrepreneurs in Finland for sure in the next few years. Alright, let's wrap this podcast up with a simple question. Fast answers. Three most important things a starting micro-entrepreneur should remember, who comes to Finland and starts a company.

Sari Laitinen: I'd say, number one, plan. And number two, ask for help. And number three, network.

Pamela Spokes: Okay. The three that I had thought about are very similar but worded different. The first one was, know yourself and know your why: why are you doing this, what can you bring of value, how do you add value, what do you do best. That's the first one. The second one is to create a support group around you, and that includes fellow entrepreneurs, maybe a mentor, colleagues in the same topic as you. Check out the incubators that are at the different institutions or at the different cities. Built up this support group for you, because you might not have it in your family. You might be the only entrepreneur, so it's really important to have some cheerleaders. And number three, it's the same as Sari's: utilizing the free services that are all around you. Because they really do, cities and organizations put a lot of money into providing these services. Same with Suomen Yrittäjät, even though it's a membership organization, they have a ton of free resources you can use, even if you're not a member.

Markus Rytinki: That sounds like a good plan. Let's have a bonus question for the end. Often people who are listening to entrepreneurship podcasts want to know what the people who are entrepreneurs actually do. So, Pamela, now it's time to advertise your own company for the listeners. What does your company do and how can people get to reach you if they want something from your company?

Pamela Spokes: What I do mostly is, because I'm a service designer, I help companies with different services that they either want to offer or they want to improve. I do a lot of content design for companies and organizations, so working with the city to help them write better even about the services that they have. So, I do a lot of those kinds of things. Mine is often B2B, that's mainly how I work. I don't actually sell individual products or services. Another great piece of advice is to have a website, which I do. It's discoverdesigndo.com. And it's really important, even if it's just one page. Have something available that people can see who you are and how to contact you.

Markus Rytinki: Okay. That was the last word of advice from a specialist in this field. I think I can thank you for taking part of this podcast, and see you soon.

Pamela Spokes: Thank you.

Sari Laitinen: Thank you, it was a pleasure.
 

Aloittamista vaille valmis – vinkkejä aloittelevalle mikroyrittäjälle

[intro]

MyStudio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

[intro päättyy]

Markus Rytinki: Tervetuloa mukaan tähän podcastiin, jossa keskustellaan tänään mikroyrittäjyydestä noin yleisesti. Mulla on tänään täällä kaks vierasta ja he voivat esitellä itse itsensä. Elikkä jos vaikka Kaisa alottaisi.

Kaisa Rikula: No niin, terve vaan, minä oon Rikulan Kaisa. Edustan omistamaani yritystä Luonnollisesti Oulujärvi Oy. Kyseessä on perheyritys, jossa on osakkaana minä ja aviopuolisoni ja sitten meiän pojat. Eli toimitaan matkailualalla Kajaanissa Oulujärven äärellä.

Jarmo Siipola: Joo. Oikein mukavaa iltapäivää kaikille. Mun nimi on Siipolan Jarmo ja toimin Oulun Seudun Uusyrityskeskuksessa yritysneuvojana. 

Markus Rytinki: No niin, hyvä juttu. Voidaan oikeestaan mennä tohon Uusyrityskeskuksen toimintaan sit heti seuraavaksi. Elikkä minkälaisia palveluja Uusyrityskeskukset tarjoaa alottelevalle yrittäjälle?

Jarmo Siipola: Oulun Seudun Uusyrityskeskus tuottaa seittemälle eri toimijalle palveluja. Elikkä Oulun kaupungille, Hailuodon, Tyrnävän, Lumijoen, Muhoksen, Vaalan ja Utajärven kuntien asukkaille. Sieltä aloittavan yritysneuvonnan osalta. Ja monta kertaa sitten meillä on myös tämmösiä asiakkaita, jotka suunnittelee esimerkiks yrityskauppaa ja ovat siellä ostajan asemassa. Niin niille järjestetään sitten neuvontapalveluja. Ja toisaalta sitten meillä on myös yritystoimintaan liittyviä koulutuspalveluja yhdessä meidän yritysyhteistyökumppaneitten kans. Ja sieltä vois ehkä mainita OAMK:in osa on Rastorin PSK-Aikuiskoulutuskeskuksen.

Markus Rytinki: Okei, hyvä. Monipuolista toimintaa Uusyrityskeskuksessa. Mites sitten Kaisa, mainitsit, että teillä on perheyritys ja toimitte tuolla Kajaanissa, niin minkälaisia palveluja te tarjoatte asiakkaille?

Kaisa Rikula: Tällä hetkellä meiän pääasiallinen liiketoiminta muodostuu Ärjänsaaren toimintojen pyörittämisestä, eli Ärjänsaari on upea hiekkasaari keskellä Oulujärveä, missä me yhessä, me ollaan Metsähallituksen yhteistyökumppanina siinä, eli toimitaan siellä saarioperaattoreina. Ja se tarkottaa sitä, että meiän vastuulla on mökkien huolinta ja käymälähuolto ja tämmönen yleinen info-pisteenä toimiminen. Ja sen lisäksi meiän kautta saa ostettua myös venekuljetuksia saareen. Me pidetään siellä kesäkioskia, järjestetään välinevuokrausta, kajakkeja, SUP-lautoja, polkupyöriä. Ja tilauksesta myös opastettuja retkiä, melontaa, metsäkellintäretkiä, rentoutusretkiä ja saa myös lähiruokaa sitten tilattua. Eli pyritään kaikissa catering-ruokailussa käyttämään lähialueen kalaa. Eli Oulujärvi on hyvä kalamesta, niin pääsääntöisesti pyrin tarjoamaan aina ruokailussa Oulujärvestä pyydettyä kalaa höystettynä jollakin lähialueen tuotteilla. Ja sitten meillä on lisäksi myös yhteistyöyritys toisen kajaanilaisen yrityksen kanssa, jonka nimi on Arctic Lake Experience Oy ja sen kautta meillä on tämmösiä igluvenemajotteita ympärivuotisesti. Eli ne on niinku tällä hetkellä ne meiän pääjutut.

Markus Rytinki: Okei. Ennen ku kysytään Jarmolta, että mitä palveluja nimenomaan aloittelevat yrittäjät käyttää eniten Uusyrityskeskuksessa, niin kysytäänpä sulta, että ootteko itse käyttäneet Uusyrityskeskuksen palveluja täällä?

Kaisa Rikula: Suoraan me ollaan kyllä käytetty ELY-keskuksen tarjoamia palveluja. Et meillä ei oo Uusyrityskeskus tuotenimellä palveluja tarjolla, mutta varmaan vastaavanlaisia.

Markus Rytinki: Okei. Kysytäänpäs sitten Jarmolta, että mitä palveluja täälläpäin sitten on nimenomaan aloitteleville yrittelijöille spesifisti?

Jarmo Siipola: Siis mä voisin vastata tuohon, mitä Kaisa äsken sanoi, elikkä näähän on niinku lainsäädännöstä tulee aloittavan yrittäjän palvelut. Ne kohistuu aina kunnille tai sitten ne kunnat voi ulkoistaa ne palvelut. Ja käytännössä me ollaan tehty sopimukset niitten seittemän kunnan kanssa siitä yritysneuvonnasta ja jos Kajaanissa aloitteleva yrittäjä haluaa yritysneuvonnan palveluja, niin se osoite on Business Kajaani. Elikkä Kajaanin kaupunki hoitaa itte tavallaan ne omat alottavan yrittäjän palvelut.

Markus Rytinki: No niin, hyvä selvennys ja täsmennys. Onko mikä suosituin aloittelevan yrittäjän palvelu teillä? Mitä eniten käytetään? Onko se perustamisoppaan lataaminen vai tulevatko suoraan paikana päälle?

Jarmo Siipola: No kyllä käytännössä aika monihan lataa perustamisoppaan vaikka se koskaan ei se yritystoiminta sitten konkretisoituisikaan. Elikkä kyllähän meillä se aloittavan vaiheen neuvonta, monta kertaa se lähtee siitä kysymyksestä, että olenko oikeutettu starttirahaan? Ja sitä lähetään sitten työstämään sitä keissiä eteenpäin ja siinä tullaan sitten, mennään siihen, että minun näkövinkkelistä niin se starttiraha on sitten se seuraus siitä, että liiketoimintaa suunnitellaan hyvin. Hyvin ja pyritään asioita tekemään oikein ja sen jälkeen kun ne on (jirrissä) [06:08] niin sitten se tulee se starttirahakin.

Markus Rytinki: Aivan niin, okei. Elikkä starttiraha on varmasti tärkee useimmille aloitteleville yrittäjille siinä ensitaipaleella. Osaatko Jarmo sanoa, että mitkä on suosituimpia yritysmuotoja tämmösille alottelevalle yrittäjille?

Jarmo Siipola: No minun näkövinkkelistä osakeyhtiö perustetaan liian monta kertaa ja liian aikasin. Elikkä se alkava yritystoiminta on kuitenkin aina, se yks case on aina se on jollain tavalla uniikki, koska se yrittäjän persoona määrittää sitä hyvin pitkälle. Elikkä semmosta yleistä yleispätevää vastausta on hirviän vaikea antaa, että mikä se paras yritysmuoto siihen lähtökohtaan ois. Joskus se osakeyhtiö on oikeasti hyvä vaihtoehto, jos siin on esimerkiks semmonen rahotuspohja, että sitä ei henkilöyhtiöön saa. Niin sillon kannattaa lähteä osakeyhtiöllä. Tai jos siellä on merkittävää taloudellista riskiä, joka halutaan suojata sitten tavallaan niinku siitä omasta omaisuudesta pois. Mut toiminimi on erittäin hyvä vaihtoehto tai tänä päivänä tämä kevytyritys. Sehän on toiminimi, mutta siihen tulee tiettyjä hallinnointipalveluja kaupan päälle sillä kuukausitasolla. Ja käytännössä se on toiminimi, jota vaan pyörittää joku operaattori sitten sen yrittäjän puolesta.

Mut toiminimi on tosi hyvä vaihtoehto tutustua siihen yritystoimintaan, vähän opetella sitä yrittäjän arkea ja jos se arki ei olekaan sitä, mitä olettaa ja haluaa vaikka, että en mä haluakaan olla yrittäjä. Niin se toiminimi on tosi helppo lopettaa. Mut jos sul on osakeyhtiö, niin se osakeyhtiö ei lopukaan sormia napsauttamalla ja ilmoittamalla verottajalle, että en mä halua olla enää yrittäjä. Et monta kertaa se osakeyhtiön lopettaminen on sitten tosi pitkä prosessi. Ja sillä voi olla vaikutuksia sitten muuallekin.

Jos aatellaan, et mitä meiän neuvontapalveluis on tänä vuonna perustettu eniten, niin kyllä ne on toiminimiä tai sitten ollaan ohjattu pienen oletetun liikevaihdon yrityksiä, ne ollaan ohjattu sitten sinne kevytyrityspuolelle. Kevytyrittäjyyteen Y-tunnuksen kautta, elikkä sinne on lähetetty meiltä varmaan tänä vuonna eniten. 

Markus Rytinki: Okei, tapahtuuko täällä teidän toiminta-alueella paljon tämmöstä yritysmuodon muuttamista? Onko se hankalaa ja miten se tehdään?

Jarmo Siipola: No, aina on joku semmonen, joka on pyörittänyt toiminimiä X-määrän aikaa ja haluaa muuttaa sen osakeyhtiöksi. Ja käytännössähän se tarkottaa sitä, että perustetaan uus osakeyhtiö rinnalle, lähetään siirtää liiketoimintaa, jos on kalustoa, se siirretään sinne osakeyhtiöön. Yleensä tilitoimisto on tässä korvaamaton kumppani. Elikkä siirretään liiketoimintatilaukset osakeyhtiöön, kalusto siirretään osakeyhtiöön ja jossain kohtaa sitten kun verovuosi päättyy, kun toiminimi verotetaan verovuotena aina, niin sen toiminimi lopetetaan sitten kun se on hyödytön siinä rinnalla. Tai jos sillä yrittäjällä on sille toiminimelle jotain muuta käyttöä, niin joskus ne jää ne toiminimet sinne olemaan. Mut se on varsinainen liiketoiminta, mitä lähetään kehittään, niin se siirtyy siihen osakeyhtiöön.

Markus Rytinki: No niin, selvä juttu. Kuulinkin tuossa, että Kaisa tässä teidän yrityksessä on yritysmuotoa ihan vasta muutettu osakeyhtiöksi. Niin voisitko vähän kertoa tästä prosessista ja siitä, et mitä tapahtuu ja mikä oli aikasempi yritysmuoto ja niin edelleen?

Kaisa Rikula: Joo, eli tuota yritys on perustettu meillä 2006 vuonna jo ja sillon yritysmuoto oli kommandiittiyhtiö. Eli minä ja puolisoni oltiin vastuunalaisia yhtiömiehiä ja sitten edesmennyt isäni oli äänetön yhtiömies. Siitä on pitkä aika sitten kun liiketoiminta on lähtenyt kehittymään haluttuun suuntaan, niin mietitty sitä, että oisko se järkevä sitten vaihtaa se osakeyhtiöksi. Ja nyt se tuli sitten tässä vaiheessa sitten kun tosiaan isäni kuoli ja sitten kuolinpesä oli siinä äänettömänä yhtiömiehenä. Ja alettiin miettimään, että nyt ois se hetki, hyvä hetki ja peruste tuota. Muuttaa osakeyhtiöksi ja sattu niin hyvä tuuri, että kun Kajaanissa menin tilitoimistoon asiasta keskustelemaan, niin sitten kävi ilmi, että oli Kajaanin yrittäjillä semmonen sukupolvenvaihdos-hanke meneillään. Eli minä sain kaikki sieltä sen hankkeen piikkiin, niin tarvi maksaa sitten ainoastaan ne viranomaiskulut siitä.

Ja se, miks me sitä osakeyhtiötä on niinku mietittiin, no tietenkin sen, että meilläkin on aika paljon kalustoa. Taseessa on paljon rahaa. Ennen kaikkea no se, silleenhän ne yleensä yrittäjät tienaa sitten siinä vaiheessa, kun niillä on niin hyvä bisnes, että ne pääsee sen myymään. Niin se osakeyhtiömuotosena yrityksen myyminen on paljon yksinkertasempaa kun jos se on kommandiittiyhtiö tai muu. Se oli oikeestaan niinku se pääsyy, miksi me haluttiin muuttaa osakeyhtiöks. 

Markus Rytinki: Miltäs Jarmon korviin kuulostaa tällänen?

Jarmo Siipola: Kuulostaa aivan erittäin hyvältä. Että yleensä aina tehdään sitten sukupolvenvaihdosta tai omistajanvaihdosta, niin niissä pitäs aina olla asiantuntijoita mukana. Siellä tehään sillon oikeita asioita, oikeassa järjestyksessä. Ja tää, miten Kaisa on tän päässy hoitamaan, niin tää kuulostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta.

Markus Rytinki: Kyllä, hyvä tuuri käynyt, että hanke ollut juuri pyörimässä, johon voi sitten hypätä mukaan.

Kaisa Rikula: Juu, kyllä. 

Markus Rytinki: Okei, siirrytäänpä sitten tähän yrityksen perustamisvaiheeseen. Elikkä yleisesti ottaenhan lähetään liikkeelle siitä, et kirjotetaan nimenomaan tää liiketoimintasuunnitelma. Ja niinku Jarmo tossa sanokin, niin tää suunnittelu on tärkeää ennen kun lähtee varsinaiseen yritystoimintaan. Niin kuinka tärkeänä Jarmo pidät liiketoimintasuunnitelman kirjottamista nykyään? Nimittäin oon kuullut tämmösestäkin asiasta, kuin tämmönen antiliiketoimintasuunnitelma-kamppanja. Tai ainakin siitä käyty keskustelua, että ei tarvii enää kirjottaa liiketoimintasuunnitelmaa, että suoraan vaan tekemään. Niin mitä mielipiteitä sulla ois tähän?

Jarmo Siipola: Nooh. Sanotaanko näin, että se vanha sanonta hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, niin kyllä se tässä kohtaa pitää paikkansa. Että minun mielestä se on tarpeellista, eikä se liiketoimintasuunnitelman tekeminen oo mitenkään ohitettavissa. Että jos nyt lähetään ihan sieltä lähtövaiheesta, että aikoo hakea starttirahaa, niin sä tarvitset liiketoimintasuunnitelman. Se on siellä, se on yksi dokumentti, joka on oltava, että se voidaan myöntää. Ja sit jos lähetään alkavana yrittäjänä hakkee ulkopuolista rahotusta, niin pankki haluaa nähä sen liiketoimintasuunnitelman. Elikkä se on myös siellä yksi peruste. Tai vaikka me lähettäis hakkee jotain julkista rahotusta, niin se liiketoimintasuunnitelma on sen pohja, että siitä lähetään tekemään sitten vaikka Leaderin tai jonkun muun, ELY:n tai jonkun muun julkisen toimijan kanssa, niin lähetään hakeen semmonen, tekemään työstään se hakemus, jolla sitä rahotusta on mahollista sieltä saada.

Mun mielestä monta kertaa se liiketoimintasuunnitelma, kun se on oikein laadittu, niin se tietyllä myös havainnollistaa ja konkretisoi sille yrittäjälle niitä asioita. Joutuu miettii asiakasryhmiä, minkälaista, miten se asiakashankinta toteutetaan. Ja samalla, kun me mietitään niitä, kun tänä päivänä paljon puhutaan somemainonnasta, niin kun meillä on niitä asiakasryhmiä, mitä me halutaan sieltä löytää. Niin me voidaan kohdentaa sitä somemainontaa tosi paljon tehokkaammin, kuin että me lähetään ampumaan haulikolla pitkin taivasta ja yritetään löytää niitä asiakkaita. Vaan niinku nykyaikanen somemarkkinointi toimii hyvin kohdistettuihin kamppanjoihin, elikkä ne mainokset näkyy tietyllä alueella tietyn ikäsille ihmisille, tietyistä asioista kiinnostuneille ihmisille. 

Se, mihin mä oon ite törmännyt, mä en oo tommoseen antiliiketoimintasuunnitelma-kamppanjaan vielä törmännyt, mutta siihen mä oon törmännyt, että käytetään tämmösiä business canvas -malleja. Nää on yleistynyt nyt. Et nää kuulostaa jotenkin hienommalta kuin liiketoimintasuunnitelma. Mutta minun mielestä se ei korvaa sitä liiketoimintasuunnitelmaa. Et se hyvän liiketoimintasuunnitelman pohja tosiaan auttaa sitä yrittäjää itteään miettii omia vahvuuksia ja valmiuksia toimia yrittäjänä. Ja kuitenkin siellä yrittäjän matkalla, siellä tulee niitä muutoksia, siellä tulee rahotustarpeita, siellä tulee arkisia asioita tulee vastaan, mutta myös isoja asioita. Ja kyllä se niinku, se opettaa myös kirjottaan sitä dokumentointia, mitä se tarvitaan siinäkin tilanteessa, kun se liiketoimintasuunnitelma laaditaan ja opetellaan tuottamaan sitä kirjallista kuvausta siitä liiketoiminnasta, mitä se on. 

Markus Rytinki: Mitä mieltä oot siitä semmosesta väitteestä, mitä joskus kuulee, että niinku sanoit, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin joskus kuulee sanottavan, että Suomessa liian pitkälle mietitään aluksi sitä, että miten joku yritystoiminta vois toimia, miten joku bisnes vois sujua? Et pidätkö sitä ongelmana, että liian kauan pähkäillään, eikä vaan aleta tekemään?

Jarmo Siipola: No, en mä tiiä. Meit on ihmisiä on erilaisia. Toiset pähkäilee ja ne pähkäilee 30 vuotta, eikä ne alota siltikään. Et se on tietyllä tavalla se on sitä prosessia, että käyään sitä niinku omaa kynnystä hypätä läpi sinne yrittäjäks. Et uskallanko mä lähtiä ja mitkä ne mun edellytykset toimia on ja mitkä ne mun vahvuudet tässä liiketoiminnassa on? En mä tiiä. Joku alottaa liian nopeasti ja joku miettii liian pitkään, mut yksilöt on erilaisia. Ihmiset tekee päätöksiä erilaisilla prosesseilla.

Markus Rytinki: No mites teillä Kaisa, sillon kun aloititte liiketoimintaa, niin pähkäilittekö hirveän kauan vai otitteko veneen ja suuntasitte suoraan Oulujärvelle? Että nyt pannaan Ärjänsaarelle toiminta käyntiin.

Kaisa Rikula: Kyllä sitä jokunen vuosi jahkailtiin siinä, että oispa se, kyllä tästä varmaan turistikin jotakin maksasi ja oispa täällä paljon näytettävää ihmisille ja muuta. Ja meillähän se liiketoiminta, niinku sanoin, et täs on jo 2006 vuonna ollaan perustettu ja se on ollut semmosta osa-aikasta yrittämistä. Ja sanotaan, et nyt viimiset 3 - 4 vuotta sitten semmosta tuloksellista toimintaa. Että se on tavallaan, että se on tehty sillä tavalla, että siinä ei oo pantu riskipanoksia, vaan sitä on määrätietosesti pikkuhiljaa kehitetty ja hoksattu ne, että mitkä ne on ne kannattavat jutut. Mitä kannattaa tehä ja mitä kannattaa olla tekemättä. Mutta että ei missään vaiheessa oo ollut sillä tavalla, et ois ollu niinku maat ja mannut panttina sitten yritystoiminnalle. Ei millään riskibisneksellä, vaan hitaasti, mutta varmasti.

Markus Rytinki: Ootteko laatineet sillon alussa liiketoimintasuunnitelmaa ja osaatko sanoa, jos ootte, että mistä löytyy tällä hetkellä?

Kaisa Rikula: Joo, kyllä me ollaan matkan varrella laadittu liiketoimintasuunnitelmia jo ihan sen takia, että oon aktiivisesti pyrkinyt EU:sta saamaan rahaa itelle. Ja niinku tossa Jarmo jo mainitsi, niin Leaderilta kun hakkee rahaa, ne vaatii päivitetyn liiketoimintasuunnitelman ja siks me on pidettykin tavotteena, että tulee tehtyä sitten se liiketoimintasuunnitelma päivitettyä ja samalla voi sitten EU:sta anoo vähän rahaa itelle käyttöön. Ja siinä on, se on niinku semmonen win-win situation.

Jarmo Siipola: Nyt mä vähän jatkan tähän Kaisan hienoon, mun mielestä tosi hienoon juttuun, että te ootte päivittänyt niitä liiketoimintasuunnitelmia. Ja mä oon monta kertaa sanonut mun asiakkaille siinä neuvontatilanteessa, kun ollaan vielä alkumatkalla. Että tää liiketoimintasuunnitelma pitäs ohjata sitä sinun liiketoimintaa. Se pitäisi vähintään kerran vuodessa tarkistaa. Katsoa siihen peruutuspeiliin, että mikä meni pieleen, korjata seuraavan vuoden suunnitelmaan ne asiat. Ne asiat, mistä aattelin ehkä alkuvaiheessa naiivisti tai lapsellisesti, niin antaa sen konkretian tulla siihen suunnitelmaan, et mistä olen ottanut opikseni. Ja tää on ehkä semmonen juttu PK-yritysmaailmassa, kun mulla on pankkitaustaakin. Niin mä oon huomannut sen, että tätä tehään liian vähän. Ne yritykset, jotka aktiivisesti hakee sitä niitä rahotuksia Leaderilta tai ELY:ltä, tai ne on kasvuyrityksiä, joilla on kansainvälistymishaaveita tai ne kasvaa henkilöstömäärissä, ne monesti tekee näitä. Mut näist ois niinku ihan perus toiminimiyrittäjälle ois hyötyä siitä, että se kerran vuodessa luettas se liiketoimintasuunnitelma läpi, tehtäs siitä vol. 2, vol. 3, vol. 4. Koska ikinä ei tiiä, millon, mitä tulee eteen, mitä tarjotaan ja millon sitä suunnitelmaa oikeesti taas tarvitaan.

Markus Rytinki: Kyllä, elikkä voin varmasti kiteyttää, että liiketoimintasuunnitelma ei todellakaan oo semmonen kiveen hakattu niinku manuaali siinä, että miten tää yritys operoi, vaan tämmönen elävä instrumentti. Jota kannattaa päivittää välillä ja kannattaa muokata sen yritystoiminnan tilanteen muuttuessa pitkin matkaa. Tää oli kans hyvä nosto mun mielestä, että juuri tää mainitaan monesti, että liiketoimintasuunnitelman kirjoittaminen, niin se vaaditaan just tätä starttirahaa varten. Mut must oli hyvä, että tässä nostettiin esille myös, että sitä tarvitaan myös pankille, jos niiltä lähtee lainaa hakemaan ja erityisesti se, että jos lähtee hakemaan rahaa muista, niinku esimerkiks Leaderistä. Niin se päivittäminen on tarpeellista siinä matkan varrella, et kyllä liiketoimintasuunnitelma pitää olla.

No niin, sit ehkä tämmönen vähän yleisemmän tason kysymys. Elikkä jos vaikka Kaisalta ekana kysyis. Täällä Suomessa on monesti ehkä semmonen yrittäjille vähän semmonen hankala ympäristö siinä mielessä, että yrittämistä pidetään hirveen hankalana, riskialttiina, semmosena asiana, että tipahtaa tukipalvelujen ulkopuolelle ja niin edespäin. Sitä pidetään riskinä, eikä tämmösenä mahdollisuutena. Niin koetko itse, et varsinkin siinä alkutilanteessa tilanne oli tämmönen, vai tuntuko siltä, et mahtavaa päästä yrittää ja nyt tää niinku kaikki onnistuu ja kaikki on helppoo?

Kaisa Rikula: Ei tottakai se siinä alussa on se, että kun totuushan on se, että jos oot yrittäjänä, niin sun pitää ite ansaita se raha. Ja eikä se riitä, etkä sä saa törsätä kaikkea sitä rahaa minkä sä tienaat, vaan sitten sun pitää huolehtia siitä itelle eläkemaksut ja kaikki muut pakolliset maksut. Että kyllähän se iso kynnys on. Mutta sitten niinku meiänkin tapauksessa, niin kuitenkin oli perustoimeentuloa muualtakin, et ei oo pelkästään aluksi oltu yrityksen varassa. Että uskalsi lähteä yrittämään. Ja sitten siitä kun huomasi yrityksen ja erehdyksen kautta, että minkälaisilla toimilla saa kannattavaa liiketoimintaa, niin kannustan kaikkia kyllä ehottomasti, jos on ideaa niin kokeilemaan. Et ei oo pakko lähtee semmosella hirveellä volyymillä, että siinä on se pelko, että nyt menee koko omaisuus ja loppuelämän maksaa velkoja. Vaan yrittämään voi lähteä myös vaikka osa-aikasena ensin. Työn ohessa ja sitten siinä jo huomaa sitten sen, että onko minusta tähän ja lähteekö homma kasvuun. Mutta se, että jos on ideoita, niin että jättäs niitä käyttämättä, niin se ei oo hyvä. Sitten on mukavampi istua mummona tai pappana kiikkustuolissa ja aatella, et ainakin minä yritin. Kun että miettii, että no, oiskohan se onnistunut. Ehottomasti kannustan, rohkeasti. Välittämättä siitä, että naapuri aattelee, että pieleenhän tuolla menee kuitenkin. 

Markus Rytinki: No niin, nää oli hyviä kannustavia sanoja. Mites Uusyrityskeskuksessa, kun sinne tulee innokkaita uusia yrittäjän alkuja, niin onko asennemaailma yleisesti semmonen, että tää tulee varmasti onnistuu niin nyt vaan äkkiä starttirahat tilille ja homma käyntiin, vai onko semmosta epäröintiä ja riskinäkymien joko liiallista ajattelua tai sit realistista pohdintaa?

Jarmo Siipola: Voisko tähän nyt vastata sillain, et otetaan se Matti Nykäsen 50-60 -tila. Elikkä onhan meillä, meillä on nimenomaan näitä, jotka ei halua tehä liiketoimintasuunnitelmaa ja ne lähtis ryskäten vaan tuosta suoraan ja ovet auki ja mennään. Sitten meillä on niitä tosiaan, jotka miettii pitkäänkin. Et saattaa olla, että joku asiakas soittaa ja katot asiakashallintajärjestelmästä, et ahaa, tää on soittanut ekan kerran vuonna 2014. Tää miettii vieläkin. Elikkä kyllähän niitä on niitä, sitä miettimistä ja se on persoonakysymys. Ja samallain tässä kun puhutaan siitä niinku, että onko se riski tai onko se hankalasti toteutettava asia. Toisille se on riski ja toisille se ei sitä oo. Toisille se on ihan selkeä mahollisuus. Ja kyllähän se sitten, kun se, sanotaanko jos se varovaisuus ei jossain kohtaa muutu rohkeudeksi, niin minun mielestä, ja tää on puhtaasti mun mielipide, se riski kasvaa. Koska sillon pitäs ottaa sitä päätöksentekoa ja vastuuttamista, ottaa oikeesti niinku omalle kontolleen, jos ei se oo vahvuus. Niin kylhän se lisää sitä riskiä sitten.

Et ylipäätään mä yleensä niinku, mä aika pitkälle sitä korostan sitä ammattitaitoa. Elikkä tekee mitä tahansa. Tekee konsulttibisnestä tai tekee rakennushommia tai LVI-hommia tai hoitoalan yrittäjänä haluaa toimia, niin se ammattitaito on kuitenkin keskiössä sillä pienyrittäjällä. Myyntiä ei saa pelätä. Tää on semmonen, mikä on ehkä tämän päivän juttu, se on tullut tuolta somemarkkinoinnin kautta. Et aatellaan se asia niin, että kyllä se some hoitaa. No ei se ihan kaikkia hoida se somekaan. Et kyllä se myy, se myynti voi olla sitä, et sinne someen tuotetaan aktiivisesti materiaalia, ollaan siellä aktiivisia, vastataan kysymyksiin, se on sitä myyntiä. Mut toisille se myynti on oikeesti ja kylmänviileesti sitä, et ottaa puhelimen kouraan, kartottaa asiakkaat kelle pitää soittaa ja rupeaa soittamaan ja tekemään itteään tunnetuksi. Ja tää asia valitettavan usein tänä päivänä unohtuu.

Hyvä suunnittelu, niinku oon tossa jo todennut. Liiketoimintasuunnitelmat, kannattavuuslaskennan ajatukset siitä, että mikä on yritystoimintani nollataso. Elikkä nollataso tarkottaa sitä kannattavuuslaskennan puolella, että siellä on kulut huomioitu mahollisimman tarkkaan. Sinne on määritelty jonkunnäkönen yrittäjäpalkka. YEL:it on laskettu. Ja sitä vastaan arvioidaan työmäärä, paljonko minun oikeasti pitää ensimmäisenä vuonna myydä tähän hintaan tätä palvelua tai tuotetta, että minulle jää yrittäjäpalkka ja minä saan kuluni peitettyä? Ja siin on ensimmäisen vuoden tavote. Jos se menee yli, hieno homma, kaikki taputtaa selkään. Meni paremmin ku osasin kuvitellakaan. Mut jos ei se mee niin hyvin, niin ensimmäisenä siinä yhtälössä joustaa yrittäjän palkka. Muut kulut on vakioita.

Sitten täs on niinku, mä vielä palaan siihen suunnitteluun sillain, että sillon kun sitä lähetään suunnitteleen, niin niitä suunnitelmia kannattais luetuttaa jollain ulkopuolisella. Semmosella ihmisellä, joka oikeesti uskaltaa sanoa et hei, tää juttu sun pitäs miettiä nyt vähän erillä tavalla. Tai oikeesti, et se on nyt hei, tää on hyvän kuulonen juttu, anna mennä. Mut semmonen, joka osaa painaa pikkusen jarrua siinä kohtaa, jos näyttää, et se meinaa lähteä laukalle se homma. Siis ihan, et siin ei oo oikein niinku toimintaedellytyksiä, mut se on lähössä laukalle.

Et siinä mielessä ne Uusyrityskeskusten tai kaupunkien elinkeinotoimijan palvelut on korvaamattoman tärkeetä, koska ne ihmiset lukee tosi paljon niitä suunnitelmia ja näkee paljon liiketoimintaa ja heillä on erilaisia vertailulukuja sit, mitä voidaan käyttää. Et okei, että onko tässä liiketoiminnan osa-alueella mahollista saavuttaa esimerkiks tämmöstä liikevaihtoa? Jos katotaan, että vertailuluku on vaikka 10 vuotta toiminut yritys ja se ei oo ikinä päässy siihen liikevaihtoon, mitä se alottava yrittäjä suunnittelee ensimmäiselle vuodelle, eikä se oo vielä ensimmäistä asiakasta kohdannu. 

Markus Rytinki: Okei. Onko Kaisalla semmonen näppituntuma, että tämmösiä palveluja ootte saaneet oman yrityksen perustamisvaiheessa, yritysmuodon muuttamisvaiheessa?

Kaisa Rikula: Joo. Kyllä, sillon kun alettiin miettimään yrityksen perustamista, niin oon käynyt yrityksen perustamisen teemapäivät oli sillon olemassa, missä käytiin niinkun justiinsa nämä peruslaskennat, että älyää sen, että se tosiaan, että jos sä saat satasen asiakkaalta, niin ei se tarkota, et sä voit laittaa sen omaan taskuun ja lähtee törsäämään. Että siitä menee suurin osa kaikkiin muihin kuluihin. Ja sen oon pitäny ite tärkeimpänä sen, että huolehtii oman sosiaaliturvan, eli YEL-maksut riittävän suurusena ja vakuutusmaksut ja muut, että sitten se mistä tingitään niin on se oma palkka. Niin se vaan menee. Mutta se on tärkeintä se, että tietää sen, laskee sen, että millä hinnalla joku tuote voidaan myydä. Ja sitten kun on saanu niitä myytyäkin, niin sitten semmonen jälkilaskenta. Että huomaat, että se ei ois mutua vaan, että minusta tuntuu, että mä nyt tienasin tällä ja sitten kun rupeetkin laskemaan niin huomaat, että oot maksun puolella. Eli se, miten se sitten oikeesti toteutuu ne kulut, niin sekin on myös tärkeetä huomioida.

Markus Rytinki: Okei hyvä. Elikkä samoilla linjoilla ootte. Et laskelmat pitää olla kunnossa ja tiettyä realismia pitää olla siinä, et minkälaista tuloa itelle lähtee sieltä tavottelemaan. Meillä alkaa pikkuhiljaa tässä aika loppumaan, niin otetaan pari tämmöstä nopeaa kysymystä vielä tähän loppuun. Elikkä yrittäjän näkökulma, yrityspalveluiden näkökulma, aloitetaan Kaisasta. Mikä on yrittäjyydessä parasta ja mikä huonointa?

Kaisa Rikula: Yrittäjyydessä on parasta se vapaus toimia ja sitten, että saat niinku sen, kun sä onnistut, niin sä ite tiiät sen ja saat suoraan sen palautteen. Ja semmonen innovatiivisuuden mahollisuus siinä toiminnassa. Ja mitä sanosin, että mikä on hankalinta. No tietenkin se, että jos ei tuu kauppaa niin ei tuu rahaa. Että se taloudellinen riippuvuus siitä, että pitää ymmärtää se, että jos mä oon sairaslomalla ja kukaan ei tee niitä minun töitä, niin ei tuu tuloa. Että se on niinku se. Ja mitä varmaan mä luulen, että se on semmonen asia, mitä ihmiset yrittäjyydessä eniten pelkääkin. Että kun se pitää tosiaan aina saada jostakin hankittua se raha. Se ei tuu kerran kuukaudessa tilipussiin niinku palkallisella. Mutta tosiaan se, se on minusta niinku ehottomasti parasta se itsensä toteuttaminen ja innovatiivisuus, mitä pystyy yrittäjänä tekemään.

Markus Rytinki: Okei hyvä. Entäs Jarmo?

Jarmo Siipola: Kaisa vei vähän multa sanat suusta, kun nuo on niitä asioita, minkä takia meille tullaan. Et halutaan sitä vapautta ja halutaan niitä mahollisuuksia. Mutta mä jatkan tähän sillain, että meillä on myös semmosia ihmisiä, jotka on moniosaajia tai tosi kovia tekeen töitä. Ja he niinku kokevat, että kun he ovat jossain yrityksessä joko vähän lokeroidussa roolissa tai ne on pistetty niinku pikkusen liian tiukkaan liekaan, niin ne yhtäkkiä huomaakin, että mähän voin yrittäjänä tehä näitä samoja asioita laaja-alaisesti ja hyödyntää sitä osaamista, koulutusta, harrastustoimintaa, minkä ne voi yhistää sen liiketoiminnan alle ja saa sieltä sen absoluuttisen onnistumisen tuloksen. Elikkä sieltä tulee se työn sisältö.

Ja sitten tuosta, mikä minun kokemuksen mukaan on siellä huonommalla puolella. Niin moni yrittäjä ja liian moni yrittäjä törmää siinä alussa siihen, että kun ne verkostot puuttuu. Et jos niitä ei oo, niin se alkaminen on vähän hankalampaa. Ja moni sitten myös siinä alkumatkasta vähän väsähtää. Elikkä ne jaksamisongelmat on, ja ne on nimenomaan tulee monta kertaa sen tietosuuden takia, että kun se kauppa ei käy, niin itellä ei juokse liksa. Mutta kulut juoksee koko ajan. Et palkka tulee omasta tekemisestä ja yrittäjän matkalla on muuttujia paljon ja varmaan kaikki sanoo, että kellossa on tunteja liian vähän. 

Markus Rytinki: Joo. Olipa hyvä, että nostit tän verkostot tähän esiin. Mä aattelin, et tähän ihan viimesenä kysymyksenä otettas tähän loppuun vielä tämmöset kolme vinkkiä yrityksen perustamista suunnittelevalle. Niin onko Jarmo nimenomaan tää verkostoituminen yks niistä sulta?

Jarmo Siipola: No kyllä se on. Että mä oon tähän listannut sillain itelleni kolme asiaa. Kontaktit, kontaktit ja kontaktit. Ja monta kertaa mulle tulee henkilö, joka on juuri opiskellut ja hän opintojensa loppuvaiheessa päättää alkaa yrittäjäks ja vaikka asiantuntija siis liiketoimintaan. Ja kun niitä kontakteja ei oo, niin sitten kun on jälkikäteen ollaan juteltu, niin he ovat sitten huomanneet sen, että se myyntityö on oikeesti kovaa, kun niitä kontakteja ei oo. Elikkä se vaatii laaja-alaista verkostoitumista, se vaatii tiettyihin viiteryhmiin, keskusteluryhmiin osallistumista, jossa siitä puhutaan. Myös verkostoitumista muihin alan yrittäjiin, mitä isompaan kaupunkiin tullaan, niin siellä saattaa olla, että sillä on sillä yhellä ihmisellä, niitä töitä on niin paljon, että hän ei kerkeä tekee, hän ottaa alihankintaan toisen yrittäjän, et jeesaa mua vähän matkaa. Tai jos sairastuu tai tulee pidempiaikanen poissaolo, niin sama homma. Elikkä pitäs verkostoitua vähän joka suuntaan. Mahollisiin asiakkaisiin, pitäs verkostoitua myös näihin toisiin saman alan yrittäjiin. Ja sitten pitäs vielä verkostoitua näihin tietyllä tavalla, jos on jotain semmosia viranomaistahoja, jotka siinä alkuvaiheessa auttaa etenemään, niin niihinkin pitäs pystyä verkostoituu. 

Toinen oikeastaan semmonen juttu, mikä on niin on se, etsi tieto. Suunnittele se liiketoiminta. Ja sparrauta ne suunnitelmat. Se on semmonen aika keskeinen juttu, että alkuvaiheessa haetaan mahollisimman paljon tietoa monesta eri lähteestä. Ja sitten mulla on tuo kolmas onnistumisen edellytys on se, että jos pelkää myymistä, ei tykkää myynnistä, niin sillon palkkatyö on ihan hyvä vaihtoehto. Koska se yrittäjä myy aina. Se myy joko a) persoonallaan, b) aktiivisuudellaan tai mitä se c voi ollakaan. Mut joka tapauksessa se yrittäjä on yhtä kuin se yritys. Ja jotta se yritys menestyy, niin se yrittäjä myy. Tapoja on toki monta. Ja tänä päivänä on monenlaisia asioita, mut minun mielestä se myynti on siellä tosi tärkeässä roolissa.

Markus Rytinki: Joo, hyvältä kuulostaa. Mitäs Kaisa on mieltä? Kolme vinkkiä.

Kaisa Rikula: No niinku tässä aikasemminkin jo tullu esille se, että sun täytyy olla hyvä siinä mitä sä teet. Ja mitä sä meinaat myydä. Sä oot ammattilainen ja se on se kaikkein, pitää olla vakuuttava. Ja sitten se verkostoituminen on ehottoman tärkeetä moneen suuntaan. Saman alan yrityksiä ja eri alan yrityksiä ja tosiaan niinku kaupungin elinkeino ja kaikki mahdolliset. Verkostoitua ei voi koskaan liikaa. Ja sitten se laskenta. Että lasket ne hinnat etukäteen ja lasket ne vielä sitten jälkikäteen, että oliko ne oikein hinnoteltu. Jos ei ollu oikein hinnoteltu, niin tiiät, että sun pitää seuraavaa kertaa varten korjata. Et ei käy sitä, että huomaat, että maksat siitä, että teet töitä asiakkaalle. Tai tarjoat palvelut. Siinä on minun kolme vinkkiä.

Markus Rytinki: Joo, hyvältä kuulostaa. Elikkä yhteenvedonomaisesti voidaan sanoa tässä alottelevalle yrittäjälle, että muista verkostoitua moneen suuntaan, suunnittele hyvin, huolehdi laskenta-asiat kuntoon, myynti on tärkeää, mut kaikki pohjaa siihen sun omaan ammattitaitoon ja kiinnostukseen siihen, mitä sä oot tekemässä sillä yrityksellä. Hyvä. No niin. Kiitoksia Kaisalle ja Jarmolle tähän podcastiin osallistumisesta ja hyvää jatkoa.

Kaisa Rikula: Kiitos.

Jarmo Siipola: Kiitos kiitos.

[musiikkia]

PUHUJA:

My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

SANTERI HALONEN:

Tervetuloa jälleen My Studio -podcastin pariin.  Mun nimi on Santeri Halonen. Tänään podcastissa on vieraana entinen yrittäjä, nykyinen MicroENTREn projektitutkija Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -instituutista. Laura Veikkola. Tervetuloa mukaan. 

LAURA VEIKKOLA:

Kiitos.

SANTERI HALONEN:

Laura, sä oot itsekin toiminut yrittäjänä. Mua tietysti heti kiinnostaisi alkuun, että millainen yritys, mikä toimiala ja miten pitkään sä olit mukana.

LAURA VEIKKOLA:

Yritys oli rakennusliike. Liikevaihto meillä oli semmonen 5–8 miljoonaa. Oikeestaan yrittäjyyden kanssa oon ollut ihan lapsesta asti tekemisissä. Kotoa on ollut aina yrittäjyyttä. Sitten 2005 perustettiin tämä rakennusliike. Siinä olin sitten toimitusjohtajana ja yhtenä kolmesta osakkaana yrittäjänä. 2015 me sitten myytiin se uusille omistajille, ja mietin siinä sitten, että mille alkais. Vaihtoehtoja oli monenlaisia, mut päätin lähteä sitten uusille urille. Nyt oon tosiaan projektitutkijana sitten tossa Kerttu Saalasti -instituutis.

SANTERI HALONEN:

Miltä se on nyt tuntunut tarkastella ja katella yrittäjyyttä tavallaan ei yrittäjänä vaan enemmän tutkijan silmälasien kautta?

LAURA VEIKKOLA:

Siis kauheen mielenkiintosta, koska tietenkin tutkijanahan sitä on tutkija, mutta myöskin jonkun verran peilaa myös siihen omaan yrittäjäuraan sitä tutkimusta myöskin, et mitä siellä takana on. Et eihän sitä silloin, kun oli yrittäjänä, niin oli ne yrittäjän lasit. Nyt on sitten tutkijan lasit. Mutta myöskin kattelee sitä maailmaa semmosen yrittäjyyden, et ei siitä yrittäjäasenteesta tavallaan pääse eroon kuitenkaan. Että on ollut kyllä mielenkiintoista. Varsinkin sitten näitten mikroyritysten kanssa. Meillähän nyt oli tämmöinen pk-yritys, mutta että hyvin paljon mikroyritysten kanssa tehtiin yhteistyötä. Et rakennusliikkeessä kuitenkin hyvin paljon on tämmöistä aliurakointia sun muita, että tosi paljon mikroyritysten ja pienyritysten kanssa oltiin tekemisissä ja tällä lailla.

SANTERI HALONEN:

Joo, varmasti se perspektiivi on vähän erilainen, kun on myös ollut yrittäjä. Siinä sitten sitä ilmiötä ja yrityksiä ja yrittäjiä tutkii, niin ihan erilainen tulokulma siihen. Hei, mitkä sul ois sellasii tärkeimpiä mieleen jääneitä oppitunteja tai oivalluksia tai muuten ajatuksia tolta omalta yrittäjäpolulta?

LAURA VEIKKOLA:

No, ehkä semmonen, että se yrittäjän tai yrittäminenhän on, siinä on niitä myötä- ja vastamäkiä niin sanotusti. Mut että tavallaan se, et kun pitää kuitenkin sen työn erillään siitä, että ei liikaa identifioidu siihen yrittäjäksi ja että se on koko elämä. Niin tavallaan sellainen opetus, että asiat aina selviää. Sitten taas siinä sit, kun menee hyvin, et minkälaisia tekijöitä siinä on sitten mukana ja tärkeitä, et ne muistaa sitten myöskin ja niitä muistaa vaalia sitten. Hyvin pitkältihän se on tämmöstä yhteistyötä kuitenkin, et vaikka yrittäjä monesti voi tuntee olonsa vähän yksinäiseksikin, mutta sitten taas yhteistyöllä ja tämmöisellä, niin sillä kyllä pääsee eteenpäin. Et tämmöinen oikeestaan, mikä ensimmäisenä tulee mieleen siitä yrittäjän urasta. Että asiat aina selkiytyy, eikä se oo niin vakavaa kuitenkaan loppujen lopuksi, vaikka siinä on paljon kiinni ja sillä lailla. Et voi olla isojakin taloudellisia juttuja ja paineita, mutta se ei oo kuitenkaan koko elämä.

SANTERI HALONEN:

Ettei siit tuu liian semmonen hampaat irvessä.

LAURA VEIKKOLA:

Niin.

SANTERI HALONEN:

Kuitenkin pieni ilo ja rentous. Ja varmasti, kun uskaltaa vaan kysyä, niin apua kuitenkin saa ja kaikenlaista tukea on tarjolla.

LAURA VEIKKOLA:

Joo. Kyllä. Ja sekin sit auttaa monesti, että kun voi kysyä myös iteltänsä. Että vaikka mitä sanoisin kaverille tai tällä lailla. Että pitää mielen avoimena sille. Ja myöskin sit se, että uskoo siihen omaan hommaan ja ei luovuta. Tarkastelee kaikkia erilaisia vaihtoehtoja myöskin silloin, kun on hyvät päivät ja menee hyvin. Enimmäkseenhän se nyt kuitenkin loppujen lopuksi pitäs olla ainakin sitä ja enimmäkseen on sitä. Mut silloinkin täytyy muistaa pitää se tutka auki ja vaalia niitä tärkeitä asioita, mitkä pitää sen homman käynnissä.

SANTERI HALONEN:

Mites toi toimiala? Rakennusala on varmaan aika sukupuolipainotettu tai miehinen ala jo tosi lähtökohtaisesti, mutta 2/3 yrittäjistä on miehiä. Niin millasii kokemuksia sulla on sukupuolijakaumasta nyt tällä miesvaltaisella alalla ja yleensäkin yrittäjänä?

LAURA VEIKKOLA:

Joo. Se on ihan totta, että yleensäkin yrittäjistähän tosiaan 2/3 on miehiä. Sit vielä teollisuusalalla yleensäkin, tossa tsekkasin vähän lukuja, niin teollisuudessa miehiä, niinku työntekijöitä, yrittäjiä, toimialalla yleensä, niin se on 80 pinnaa, et siel on miehiä. Mäkin olin silloin parikymppinen, kun siellä alalla rupesin touhuamaan kunnolla. Niin kyllä siellä monenlaista ennakkoluuloa ja tavallaan semmosta ehkä asenteitakin oli sit sitä kohtaan, että miten nainen voi olla tämmösellä miehisellä alalla. Hyvin vähän niitä naisia siellä vastaan tuli yleensäkin. Mut siinäki sit kyllä huomasi muutosta siinä, että pikkuhiljaa alko myös tulla enempi niitä naisia ja myöskin niissä asenteissa. Että silloin varsinkin nuorena naisena niin ite koin ainakin, tää on siis vaan silleen mun kokemus, mutta piti sen uskottavuuden eteen tehä tosi paljon hommia. Toki se voi olla alalla kuin alalla ja nuorena ihmisenä, et joutuu painimaan näitten asioitten kanssa. Mutta hyvin paljon oli sitä, että no keitäpä sä kahvit ja ootko leiponu pullatkin meille ja tällä lailla tämmöstä. Sehän on vitsillä heitetty, mutta puheen kauttahan me niitä asenteita ja ennakkoluuloja pidetään yllä. 

Mutta taas sit tosiaan se, mitä huomasin sit ennen ku myytiin se yritys silloin 2010 ja siitä eteenpäin, niin hyvin paljon sit, ku tuli tätä nuorta porukkaa sinne, niin siellä oli jo, voiko sanoa että fiksumpaa. [naurua] Että ei ollu semmosta niin suoraa asenteellisuutta. Et oli ihan vertaisena. Et se on ihan mukava huomata. Et kyl mä kannustaisin naisia yleensäkin yrittäjiksi. Tosiaan kun vain 1/3 yrittäjistä on naisia. Et en tiiä, mikä siinä sit on, että niitä ei sen enempää ole. Mutta myöskin sitten tämmöseen teollisuusalalle niin ilman muuta. Sinne vaan. Se on ihan mukavaa kuitenkin.

SANTERI HALONEN:

Tosi mielenkiintoinen kuulla toi näkökulma ja yleensäkin toi työelämän muutos ja ne muutokset asenteissa just, kun tulee nuorta porukkaa ja uus sukupolvi. Voitais itse asiassa siitä jutella lisää. Se on iso mielenkiintoinen teema ja ilmeisesti myös sulla sydäntä lähellä. Toinen iso teema, minkä ymmärsin, et sulle on läheinen, mitä oot tutkinut ja tietysti oman kokemuksen kautta myös paljon ollut lähellä ja työstänyt, on johtaminen. Ja tähän alkuun vois tietysti helpon kysymyksen heittää sulle. Mitä sun mielestä on hyvä johtaminen?

LAURA VEIKKOLA:

Hyvä johtaminen on. Se ei oo semmosta ylhäältä alaspäin vaan ennemminkin alhaalta ylöspäin. Se että yhteistyöllä ja se että tavallaan se vanha sanonta. Miten se menikään? Että yhteisö on niin hyvä kuin sen heikoin jäsen. Sen päälle voi vetästä ruksit ihan saman tien. Et yhteisö ja työyhteisö on niin hyvä kuin se johtaja saa sieltä sen potentiaalin esille. Tämmönen vuorovaikutus ja kuuntelu. Se, että otetaan kaikki huomioon. Tietenkin on siis asioita tai johtajahan tavallaan johtaa niitä asioita ja tilanteita ja sillä on se viimeinen sana, mut se täytyy kuitenkin olla kaikkien yhteinen tavoite ja tehdä se selväksi ja silleen keskustelun kautta. Että hyvä johtaja on semmoinen, joka kuuntelee ja ottaa huomioon niitä asioita, mitä siellä on. Ja myöskin sit työhyvinvointi. Se on aika oleellinen osa se, että työntekijät voi hyvin. Se kantaa kyllä sit hedelmää ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota.

SANTERI HALONEN:

Sä oot jossain keskustelussa käyttänyt myös termiä ihmisläheinen johtaminen. Miten se näyttäytyy? Miten sä sen näet? Mitä se on ja miten se käytännössä vois parhaimmillaan työelämässä ja yrittäjyydessä näkyä?

LAURA VEIKKOLA:

No, se on juurikin sitä, että ei oo semmosta auktoriteettia. Elikkä kohdataan se ihminen, ja yleensäkin elämässä mutta työelämässä varsinkin, et kohdataan se ihminen. Se, että hän on tärkeä palanen sitä organisaatiota. Eli kuunnellaan, keskustellaan ja ollaan ihminen ihmiselle eikä olla siellä jossain jalustalla ja kuunnella. Tai siis kerrota asioita, vaan se, että tullaan sinne samalle tasolle ja kuunnellaan. Ja semmonen luottamuksen rakentaminen. Että työntekijät uskaltaa esimerkiksi tulla puhumaan jostakin. Jos ne on vaikka huomannut jonkun epäkohdan tai niillä on vaikka joku asia, mikä vähän kaivertaa mieltä vaikka siinä työyhteisössä, niin se, et se luottamus ois sellanen, että siitä myöskin uskalletaan puhua. Että ollaan ihminen ihmiselle. [naurua]

SANTERI HALONEN:

Mitä sit, kun sä olit ite yrittäjänä, toimitusjohtana, oliks sulla jotain tämmösiä johtamisen periaatteita tai prinsiippejä, mitä sä sit käytit siinä yrittäjäjohtajana?

LAURA VEIKKOLA:

No, siis kuuntelu ja oikeestaan semmonen keskustelu, vuorovaikutus yleensäkin. Organisaatiossa kaikilla on hyviä ideoita. Kaikkia kannattaa kuunnella. Että sieltä tulee, ne voi olla tosi kehittäviä. Vie eteenpäin sitä yritystä jotkut ihan pikkujututki. Että tavallaan semmonen kuuntelu on tärkeetä. Toki myöskin sitten senkin ymmärtäminen, että kaikki ei ehkä sit halua vaikka puhua. Täytyy myös sit antaa sitä tilaa.

SANTERI HALONEN:

Se on varmasti iso ja haastava kokonaisuus niinku johtaminen yleensäkin, ihmisten johtaminen ja yrityksen johtaminen. Jos vielä laajentaa muihin ikään kuin johtamisen osa-alueisiin, niin miten esimerkiksi vaikka sitten talous tai muut johtamisen osa-alueet. Niin millaisia kokemuksia sulla yrittäjänä niistä oli? Millasia esimerkiks talouden seurannan työkaluja tai tapoja teillä oli käytössä?

LAURA VEIKKOLA:

No, sehän on ehkä juuri sit vaikeinta. Tai en mä tiiä, onks se vaikeinta. Mut se, että täytyy ottaa ne, ihmiset tavallaan sitouttaa myös siihen talousjohtamiseen. Meillähän oli käytössä siis tämmöinen toiminnanohjausjärjestelmä. [naurua] Että kun me tehtiin urakointia ja tämmöstä, meillä oli nämä hinnoittelut ja määrälaskennat, kaikki oli siellä samassa ja ne meni sit taloushallintaan. Et missä oli osto ja myynti ja kirjanpito ja tämmöset. Et ne oli n kaikki samassa systeemissä. Mutta sit sen lisäksi meillä oli ihan siis tämmönen Excel-taulukko, mihin oli päivätasolla itse asiassa, koska reskontrasta saa listaukset, että minkä verran laskuja erääntyy minäkin päivänä. No, ne aina katottiin vaikka kerran viikossa. Päiviteltiin vähän sitä Exceliä, että paljonko on menossa rahaa ja paljonko on tulossa rahaa. Myöskin tämmöinen ennustaminen ja semmoinen. Että jos nyt vaikka joku urakka on, missä yleensä rakennusalalla on tämmöiset maksuerät valmistumisen mukaan, et suunnilleen, kun aikataulutettu homma, niin tietää, milloin tulee mikäkin maksuerä. 

Et se oli hyvinkin semmoista, välillä jopa tuntu, että no onko tässä nyt mitään järkeä. Mutta sitten taas toisina hetkinä tuntu, että siinä on tosi paljon järkeä. Että pysty niitten kanssa sitten pelaamaan. Kun tietää maksuehdot, vaikka sekin voi kuulostaa, että no onko sillä nyt kauheesti väliä jollain maksuehdolla. Mut kyllä sillä sit on, kun sitä alkaa seuraamaan sitä kassavirtaa. Että itellä on vaikka omissa laskuissa jonkun kanssa sovittu 30 päivää maksuehto, ja sitten tavaran toimittajat ja urakoitsijat laskuttaa 14 päivää, niin tavallaan se, että se täytyy miettiä se, että kassassa on rahaa maksaa 14 päivän maksuehdolla olevat laskut, kun itelle tulee rahaa vasta 30 päivän maksuehdolla. Elikkä tämmöiset ihan perusjuttuja, mutta ne kannattaa miettiä ja ottaa huomioon ihan tämmöset tosiaan pikkuseikatkin ja sopia ne. Että mitä ite huomasin, niin ei kaikki kiinnittänyt tähän huomiota tämmöisenkään pikkuasiaan. Sit niitä ei sovittu eikä aina ymmärretty, että miksi se on tärkeetä. 

Että esimerkiksi tämmöinen, miten sitä kassavirtaseurantaa voi hyödyntää. Kuka sen nyt mitenkin tekkee. Meillä se nyt oli tosiaan nää toiminnanohjausjärjestelmät ja sitten tämmöinen oma ihan käsikäyttöinen Excel. Mutta se kannattaa pitää mielessä, että jollakin tavalla seuraa sitä, millä tavalla se raha tulee ja menee.

SANTERI HALONEN:

Se on tosi tärkee tehdä huolella se talouden suunnittelu ja nimenomaan myös toi seuranta ja reagoida ja ennakoida sit siihen myös tilanteisiin. 

LAURA VEIKKOLA:

Kyllä. 

SANTERI HALONEN:

Tosi mielenkiintoinen hei kuulla ja tää on tosi iso osa-alue ja mielenkiintoinen kokonaisuus johtaminen ja yleensäkin toi yrityksen johtamisen eri osa-alueet ja tavat ja muut, mitä siihen liittyy. Mä mietin hei, olis mielenkiintosta kuulla myös sun näkemyksiä yrittäjyyteen ja erityisesti mikroyrittäjyyteen Suomessa noin yleisesti. Suomen yrityksistä valtaosahan on mikroyrityksiä. Niitten merkitys kansantaloudelle niin työllistäjinä kuin arvonluojina on merkittävä. Miten sä tutkijana näet mikroyritysten merkityksen Suomessa? Paljon puhuttu vaikka siitä, että ei oo kasvuhakuisuutta ja monia muita teemoja. Miten se sulle tutkijana näyttäytyy?

LAURA VEIKKOLA:

No, siit se näyttäytyy aika isona asiana. Tosiaan niinku sanoit niin yli 90 % kuitenkin Suomen yrityksistä on mikroyrityksiä. Niillä on hyvinkin varsinkin tuolla sitten vähän haja-asutusalueella ja siellä, että se voi olla tosi tärkeä pointti tai toimija jollain tietyllä alueella. Niin no mikroyrityshän on tämmöinen, joka työllistää alle 10 ja alle kaksi miljoonaa sitten vuosittainen liikevaihto. Että kyllä niistä täytyisi puhua enempi ja arvostaa myöskin enempi. Että niillä on hyvinkin merkittävä rooli tässä meidän yhteiskunnassa pieninä toimijoina.

SANTERI HALONEN:

Mikroyritysten kohdalla tosiaan paljon puhuttu kasvusta ja kansainvälistymisestä. Mitkä sä sun oman yrittäjäkokemuksen kautta ja tutkijana näet, et on ne suurimmat viennin kansainvälistymisen esteet ja haasteet just mikroyrityksissä ja mitä sille ehkä vois tehdä?

LAURA VEIKKOLA:

No, yks mikä esimerkiksi nyt on tässä, mitä nyt teen tämmöistä jatkaja-tutkimusta, omistajanvaihdoksen jälkeen jatkavia yrittäjiä, niin on työvoimapula ihan, mikä on yhtenä asiana noussut siellä, että miksi ei sit tapahdu kasvua. Et kasvuhaluja voi olla. Mut sitten on myöskin hyvin paljon yrityksiä ja tämmöisiä, mitä mullakin nyt on tullut vastaan, että ei sitä haeta sitä kasvua kasvun takia. Että tavallaan monelle mikroyrittäjälle riittää se, että työllistää siinä itsensä ja ehkä jonkun toisen ja saa semmoisen oman taloudellisen turvallisuuden siinä. Et kasvaa jos kasvaa tavallaan. Maltillisesti. Että en mä tiiä, onko siinäkään mitään kauhean väärä, että meillä on tämmöisiä vakavaraisia turvallisia yrityksiä. 

Mutta tietenkin sitten se, että niitä yrittäjiä ja yrityksiä pitäis saada lisää. Ja myös sitten, mikä on se, että alkaa myöskin tämmöinen eläköityminen. Suuret ikäluokat lähtee. Että niillä on näitä pieniä yrityksiä, että ne sitten lopettaa. Niitten tilallehan täytyy saada uusia tai sit näille jatkajat näille lopettaville. Että se on yksi haaste. Myöskin sitten ehkä, jos tähän omistajanvaihdosteemaan, niin hyvin monesti sitten omistajanvaihdoksen jälkeen se yritys kehittyy ja kasvaa. Et siinäkin mielessä ois tärkeetä lisätä näitä omistajanvaihdoksia, että saatais näitä kasvuyrityksiä.

SANTERI HALONEN:

Tää on tosi iso asia just, et kannattaviakin yrityksiä lopetetaan, koska niille ei löydy jatkajaa tai toki muistakin syistä. Sul on taustalla kans yrityskauppoja ja omistajanvaihdos, nii mitä sä niistä ajattelet. Tai millainen se teijän omistajanvaihdos, yrityskauppa oli?

LAURA VEIKKOLA:

No, se oli siis tämmöinen aika perinteinen. Ihan tämmöinen osakekauppa. Et koko osakekanta myytiin sit uusille omistajille. Mutta ehkä semmoinen, mikä on tärkeetä, et se yritys ois myyntikunnossa aina. Elikkä sekinhän on myöskin yks juttu, mikä on mikroyritysten ja pienten yritysten kohdalla ongelma, on se, et se hiipuu se toiminta, kunnes sitten siinä vaiheessa, kun eläköityvä yrittäjä alkaa miettiä, että kyllä kai tässä vois alkaa lopettelee, että löytyisköhän ostajaa. Niin eipä ookaan enää mitä myydä. Että tavallaan sitä silmällä pitäen. Et pitäis alkaa valmistelemaan sitä eläköitymistä hyvissä ajoin ja koko yrityksen elinkaaren ajan pitää sen yrityksen myyntikunnossa. Eikä se nyt ole sen kummempi kuin pitää toimintaa yllä. Dokumentoida kaikki ja tämmönen, että seurata sitä myöskin sitä silmällä pitäen, että miltä tämä yritys voisi näyttää ostajan silmissä. 

Harmi, että moni yritys lopettaa ihan kuitenkin toimivan ja hyvän liiketoiminnan. Myöskin se voi sit olla tuolla haja-asutusalueilla haasteena. Esimerkiksi tämmöinen keissi on tullut vastaan tuolla pohjosen pienessä kunnassa, missä kylän ainut pesula lopetti toimintansa, koska ei löytynyt jatkajaa. Siinähän sit tuli monenlaista ongelmaa. Että oli tämän kunnan tekstiilihuolto, hoivapalveluitten ja terveyskeskuksen ja näitten, että no mitäs nyt sitten, kun meillä pesula lopettaa. Että pitää lähteä kuskaamaan tekstiilit jonnekin kauemmas. Et ihan tämmösiä. Se on myöskin huoltovarmuuden kauttakin ihan tärkeä asia, että niitä jatkajia löytyis.

SANTERI HALONEN:

Kyllä. Niinpä, niinpä. Mennään siihen, mielenkiintonen ois kuulla siitä tiedän yrityskaupasta. Miten pitkä prosessi se oli siinä ikään kuin te lähditte suunnittelemaan sitten, että oli kaupas klousattu? Millainen prosessi se oli?

LAURA VEIKKOLA:

No, sitä suunniteltiin hyvinkin pitkään. Meillähän oli tosiaan tämmöinen perheyritys. Isä sitten siinä alko puhumaan, että hän jo eläkkeelle siitä vois joutaa. Ajatuksena oli, että mä sitä sitten rupeisin jatkamaan. Hyvin paljon sitä mietittiinkin, mut sit jossain vaiheessa musta alko tuntua, että ehkä mä voisin tehdä jotakin muutakin. Sekin on ihan ok tavallaan yrittäjälle myöskin miettiä sitä, että sen ei tarvii olla loppuelämän pesti. 

Ensimmäinen virhe, mitä tehtiin, oli se, että se meidän yritys oli hiljaisessa myynnissä. Elikkä tässä myöskin tutkimuksen kautta on nyt tullut esille se hiljaisen myynnin ongelma. Että ei yritysvälittäkät, niillä voi olla myynnissä vaikka mitä hiljaisessa myynnissä, mutta mitenpä myyt, kun myyjä on sanonut, että ei saa myydä. Että tämmönen. Mut sit kaikkien sattumien kautta siihen sitten myöskin tässä auttoi verkostot ja se, että vähän jutteli ihmisten kanssa. Niin löyty sitten ostaja. Mut et sit varsinaisesti siitä, kun ensimmäisen kerran pöytään istuttiin, niin se oli puolen vuoden prosessi noin suunnilleen, että sit tää yrityskauppa toteutu. Ja tutkimuksen valossakin se on yleensä vähintään se puoli vuotta, mitä siinä sit menee siinä vaiheessa, kun on ostaja löytynyt tai ostettava yritys. Että se on semmoinen aika perinteinen.

SANTERI HALONEN:

Sisältykö siihen teidän tapauksessa tai yleensä tällaista kapulanvaihtoa? Ikään kuin sen uuden yrittäjän sparrausta ja sisäänajoa.

LAURA VEIKKOLA:

Siis joo. Kyllä mähän sitten ite olin siinä vielä kaksi vuotta töissä sen omistajanvaihdoksen jälkeen. Elikkä pari viikkoa siinä oli tosi tämmöistä intensiivistä ja perehdytystä ihan silleen varsinaisessa merkityksessä. Mut sitten olin vielä pari vuotta. Tein siinä vähän kaikenlaista, sanotaanko tällä lailla. Se oli oikeastaan ihan passeli aika. Toki lyhyempikin aika. Siis tavallaan ehkä perehdytyksen takia ois riittänyt ihan vaikka muutama kuukausikin. Mutta sitten olin siinä sitten töissä. Ihan vaan huvikseni, voiko näin sanoa. Kun en muutakaan vielä keksinyt siinä vaiheessa.

SANTERI HALONEN:

Oliks siinä sellaista luopumisen tuskaa sitten? Suruaika käsitellä sitä sen parin vuoden aikana vai oliko helppo päästää irti?

LAURA VEIKKOLA:

Ei, ei mulla ollu. Ei mulla ollu semmosta. Toki siis oli, kyllähän se yhenlainen kriisi on. Elämänmuutos ja se, et mitä nyt, et ku ei. Ite kuitenkin aika nuorena ihmisenä vielä oli, niin yhenlainen luopumisen tuska. Mut ehkä enempiki tulevaisuuden pelko kuin luopumisen tuska. Mutta sekinhän on kyllä myös, jos mennään siihen tutkimukseen, mikä on tavallaan tullut esille, on myyjä-yrittäjillä se luopumisen tuska yhtenä esteenä sille, et ne ei ala myymään sitä. Et ne on tosi paljon henkilöitynyt siihen yritykseen. Se tuntuu omalta lapselta, et siitä ei haluais luopua millään. Että se on myös yksi ongelma näissä omistajanvaihdoksissa. Mut ei mulla itellä sitten, kun se päätös oli tehty, nii ei sitä enää jahkaillu, että oisko voinut tehdä jotenkin toisin. Ei oo kyllä harmittanu.

SANTERI HALONEN:

Mä ymmärsin, et sulla on tutkimustakin parhaillaan menossa ja ilmeisesti yksi tutkimuspaperi ihan viime metreillä myös valmistumassa. Minkälaisii teemoja sä oot sitten tutkinu ja mitä sä haluaisit tutkia nimenomaan näihin omistajanvaihdoksiin liittyen?

LAURA VEIKKOLA:

Joo. No, nyt on tämmöinen näitten jatkajien näkökulma. On semmoinen paperi kirjoitteilla. Et millä tavalla se on mennyt se omistajavaihdos ja sit se haltuunottovaihe. Et kun uus yrittäjä tulee ja ottaa sen yrityksen haltuun. Ja myöskin sitten siitä, että millä tavalla se on kasvanut ja kehittynyt se yritys. Tämmöisiin teemoihin liittyen on nyt pyörinyt aika paljon tossa ruudulla.

SANTERI HALONEN:

Sä et oo nyt ollut sitten hetkeen yrittäjänä. Niin onks siellä kuitenkin semmonen pieni palo jossain sisimmässä, että jotain yritystoimintaa tai vois uudestaan yrittäjäks lähteä?

LAURA VEIKKOLA:

No, hetkittäin joo. Mutta myöskin tää tutkijan homma on, must tuntuu, et täs on aika paljon samaa ku siinä yrittämisessä. Ainakin silleen, että tämmöstä aika itsenäistä ja hetkittäin on myöskin yksin, mut se, että on myöskin tää ryhmä, mistä saa sitten sparria ja jeesiä. Et en sano, että ei koskaan. Mutta ei ainakaan tällä hetkellä. Nyt on niin mielenkiintoset hommat tässä menossa. Mutta eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuudessa sitten keksii.

SANTERI HALONEN:

Totta, totta. 

LAURA VEIKKOLA:

Mut kyl mä. Yrittäminen on, se on mukavaa ja se on yhdenlainen asenne. Kyl mä kannustaisin, että kaikkien kannattaa. Nykyäänhän on monenlaisia muotoja, miten sitä voi. Voi vaikka ihan kokeillakin sitä yrittämistä, jos on joku oma kiva juttu. Että kevytyrittäjyyttä ja tämmöistä näin. Mutta tietenkin sitten se, että sit, kun aletaan tosissaan yrittämään, niin se ei voi olla sit harrastus enää. Että se on sitten työtä. Mutta ei se. Sekin on vähän sitten. Yrittäjyyttä ehkä pidetään, et se on raakaa työtä ja kaiken muun saat sitten unohtaa ja että se ois jotakin elämää suurempaa rakettitiedettä. Mut eihän se näin oo. Se on työtä siinä missä mikä tahansa muukin. Mutta että omanlaista omistautumista se sitten kuitenkin vaatii sekin ja pitää hankkia sitä tietoa ja taitoa ja osaamista ja niitä verkostoja. Mutta niitähän tulee siinä. Ei sitä kannata pelätä, että se ois jotenkin kauheen vaikeeta, ja apua saat. Meil matalan kynnyksen neuvontaahan on tarjolla ihan maksuttomasti, jos semmosta tarvii. Kyllä sitä yrittäjä on neuvonnan suhteen ihan hyvissä käsissä, kun vaan ryhtyy ja alkaa.

SANTERI HALONEN:

Eli rohkeesti liikkelle vaan, jos yhtään on sellainen tuntuma, että idea ois ja paloa sille.

LAURA VEIKKOLA:

Kyllä, kyllä. Ja myöskin täytyy nyt näitä omistajanvaihdoksia mainostaa. Et jos on se oma idea, niin aina ei tarvii aloittaa nollasta. Voi myös ostaa yrityksen ja viiä sitä ideaa eteenpäin. Että mullakin tossa tutkimuksessa, mitä nyt on ollu, että melkein kaikilla on tullut se, että kun he on miettinyt sitä oman yrityksen perustamista, mutta kun ei oikeen sitä kunnollista ideaa tullut. Että no he nyt sit osti valmiin yrityksen ja sit hoksas, että no tätähän voi viiä tosi paljon oman näköiseksi ja sitä omaa jonkinlaista ideaa jalostaa siinä valmiissa yrityksessä. Et se on myöskin koettu tämmöiseksi turvalliseksi tavaksi aloittaa yrittäjäksi, ku ei tarvii aloittaa nollasta. Et tämmöinen mainospuhe tähän, et ostakaa yritys. [naurua]

SANTERI HALONEN:

Erinomainen vaihtoehto myös.

LAURA VEIKKOLA:

Niin. Niinpä.

SANTERI HALONEN:

Hei Laura, meil on ollu tosi mielenkiintonen ja itse asiassa aika polveilevakin keskustelu mikroyrittäjyyteen ja yrittäjyyteen liittyvistä teemoista. Aletaan päättelemään tätä podcast-jaksoa, mut onks sulla vielä tähän loppuun jotain sanottavaa tai jotain, mitä vielä jäi sanomatta meidän kuulijoille ennen kuin tätä jaksoa päätellään.

LAURA VEIKKOLA:

No, ei mulla yhtäkkiä tuu mieleen muuta kuin se, että rohkeesti ja vähän perehtyä siihen yrityksen talouteen. Sekin, et kaikkea ei tarvii tietää esimerkiksi talousasioista. Että keskittyy siihen omaan osaamiseen ja siihen omaan yritysideaan. Sit meillä on tilitoimistoja ja talousosaajia, jotka kyllä sit opastaa, neuvoo, tekee rahaa vastaan tietenkin niitä asioita, mutta se kannattaa kyllä sit se oma aika ja osaaminen käyttää siihen, mitä osaa ja pystyy. Et kyllä se siitä sitten se tietokin karttuu pikkuhiljaa. Että tämmöinen loppukaneetti tähän. [naurua]

[musiikkia]
 

[äänite alkaa]

[musiikkia 00:00:01]

Puhuja 1 [00:00:03]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Mari Simunaniemi [00:00:27]: Tällä kertaa My Studio -podcastissa on puheenaiheena mikroyrityksen vastuullisuus ja ennakointi. Minä olen tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutissa toimivasta mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE:ltä. Ja minulla on tänään täällä keskustelemassa vastuullisuudesta ja ennakoinnista kaksi yrittäjää, Krista Mänttäri Ravintola Poreesta Forssasta, terve Krista.

Krista Mänttäri [00:00:58]: Moi moi.

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:00]: Ja Piia Vähäsalo Langin Kauppahuoneelta Raahesta, moikka.

Piia Vähäsalo [00:01:06]: [?? 00:01:06]

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:08]: Vastuullisuushan on määritelty sillä tavalla, että se on yrityksen toimintaa, jossa yritys huomioi toimintansa taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Eli hyvin tällainen moniulotteinen käsite ja se kytkeytyy aika tiiviisti tällaiseen ajatteluun kestävästä kehityksestä ja kestävästä kasvusta ja myös kestävästä yritystoiminnasta. Otetaanko tähän alkuun tällainen lämmittelykysymys että Krista, millä tavalla tämä vastuullisuus näkyy sinun omassa yritystoiminnassasi?

Krista Mänttäri [00:01:52]: Tällä hetkellähän se näkyy aika hauskallakin tavalla, jos ajatellaan ihan näitä ekologisia puolia. On tietenkin se, että käytän tosi paljon lähiruokaa ja hyvä, että asun näin hienolla alueella, jossa löytyy vain parhaat lähiruokatuottajat ympäriltä. Tietenkin välillä tarvitsee käydä sitten pippuria ja kahvia lainaamassa tuolta kauempaakin. Ja sitten myös tilat, jossa työskentelen ja pidän viinikoulutuksia että tilaisuuksia on näin sanotusti ympäri vuorokauden käytössä, eli vanha valimo, 150 vuotta vanha valimo, jossa päivisin on mainostoimisto, Mainossatama, ja samaisessa tilassa sitten iltaisin minä kaappaan tilat käyttööni eli vanhat tilat ovat niin sanotusti jatkuvassa käytössä, mikä on myös mielestäni hieno ajatus, vähän tällainen uudenlainen ajatus, että ei tarvitse olla tavallaan yhtä isoa tilaa oma, vaan voi myös jakaa tilaa kahden eri yrityksen kanssa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:00]: Onko vastuullisuus sellainen asia, jota olet aktiivisesti miettinyt yrittäjänä toimiessasi?

Krista Mänttäri [00:03:08]: Joo, on. Jollain tavalla se on tullut ihan jo tavaksi toimia, että sitä ei enää tarvitse edes ajatella, että toimiiko vastuullisesti, vaan se tulee ensisijaisena vaihtoehtona. Ainakin itse olen huomannut, että se lähtee jo sieltä yrityksen arvoista, miten lähtee toimimaan ja sitten sen jälkeenhän se tulee enemmän rutiiniksi toimia vastuullisesti.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:35]: Entä Piia Vähäsalo sieltä Langin Kauppahuoneelta, mitäs vastuullisuus tarkoittaa sinun yritystoiminnassasi?

Piia Vähäsalo [00:03:44]: Hyvin monenlaisia asioita, paljon samaa mitä Kristallakin mutta tavallaan meillä se on ollut sellainen kivijalka, jonka päälle on lähdetty rakentamaan ja meidän yritystarinamme, Langin Kauppahuoneen yritystarina on lähtenyt siitä, että me olemme kunnostaneet yli 200 vuotta vanhat tilat yrityksen käyttöön ja käytetty siellä paljon kierrätysmateriaaleja ja vanhoja materiaaleja ja tavallaan se ekologisuus on jo siellä mukana ja sitten kaiken aikaa siellä arjessa. Vastuullisuuden eteen on tehty paljon tällaista suunnitelmallista työtä ja on valmisteltu sertifikaattihakemustakin, mutta siinä valmistelutyön aikana huomattiinkin, että me olemme tehneet hirveän paljon jo siinä arjessa niitä oikeita valintoja ihan sen arvopohjan perusteella, mikä on aikoinaan valittu, kun on yritys perustettu. Että vaikka se ei ole silloin ole ollut vielä niin merkittävässä roolissa, vastuullisuusasiat, kun me olemme aloittaneet, mutta tavallaan tänä päivänä enemmän kuuma juttu.

Anna-Mari Simunaniemi [00:05:06]: Milloin sinä olet Piia tämän Langin Kauppahuoneen toiminnan perustanut, ja mikä on se näkyvin muutos juuri tästä vastuullisuusnäkökulmasta, mitä sinä aikana on tapahtunut pienissä tai mikroyrityksissä yleensä ja erityisesti sinun yrityksesi kohdalla?

Piia Vähäsalo [00:05:25]: Yrityshän ei ole kauhean vanha, 2015 olemme perustaneet yrityksen, mutta tämän kuuden vuoden aikana on tapahtunut sellainen iso muutos, että jos silloin kuusi vuotta sitten itse haki tietoa vastuullisuudesta, niin sitä piti hakea. Nyt sitä tulee joka paikasta ja vastuullisuudesta puhutaan kaikkialla, että tavallaan se on tämän päivän juttu ja tärkeä asia, että aikaisemmin sen eteen piti tehdä paljon enemmän itse tietoisesti töitä. Toki tietoista työtähän se on tänä päivänäkin ja arkisia valintoja, oikeita valintoja, mutta se, että nyt se on näkyväksi tullut se asia ja se on tavoitteena varmasti isolla osalla yrityksiä, että pyritään toimia vastuullisesti.

Anna-Mari Simunaniemi [00:06:25]: Mistä kanavista, mitä kautta sinä olet sitä vastuullisuustietoa ja osaamista eniten löytänyt ja pystynyt hyödyntämään?

Piia Vähäsalo [00:06:35]: Nyt tällä hetkellähän tietoa matkailualalla on todella hyvin tarjolla ja Visit Finlandilla on tämä Sustainable Travel -ohjelma käynnissä ja mekin lähdimme tekemään nyt sitten sitä polkua rakentamaan yritykselle ja sitten Green Key -sertifikaattia hakemaan, eli tavallaan näiden asioiden avulla se meidän vastuullisuustyömme tulee näkyväksi. Aikaisemmin sitä on tehty, mutta emme me ole osanneet edes kertoa siitä meidän asiakkaillemme välttämättä muuta kuin niillä pienillä viesteillä siellä huoneessa, mutta se ei ole ollut mikään tällainen viestinnällinen sanoma, jota olisi nostettu esille. Ja nyt vasta tässä tätä tietoista vastuullisuuspolkutyötä tehdessä on hoksannut sen, että hei, tästä asiasta pitää kertoa samalla muillekin, ja tavallaan että osa vastuullisuutta on myös se, että kertoo ja viestii muille ihmisille vastuullisista valinnoista.

Anna-Mari Simunaniemi [00:07:45]: Entä Krista, millainen sinun yrittäjänpolkusi on ollut ennen kaikkea tämän vastuullisuusajattelun näkökulmasta?

Krista Mänttäri [00:07:54]: Ryhdyin yrittäjäksi 2011, silloin minulla oli tällainen pieni ravintola Köökki, ja silloin siinä oli juuri nimenomaan kantavana voimana se, että halusin läheltä tuotteita ja se oli ihan erilainen puhe 2011 lähiruoasta mitä se tällä hetkellä on, ja ihmiset ovat ihan erilaisia käyttäjiä kuin siihen aikaan. Eli nyt myös se on ihana huomata, että kun tällaisesta vastuullisuudesta ja sitä kautta myös muun muassa lähiruoasta on nostettu enemmän puhetta, niin se on myös tullut asiakkaiden tietoisuuteen sellainen, että he haluavat myös eettistä ruokaa, että siinä on oikeat arvot myös siinä ruoalla, joka siinä lautasella on, että se on puhdasta ja se, että mistä se on lähtöisin. Ja nyt sitten taas tämä sama yritys kuitenkin, joka on muuttanut siis muotoansa, että tällä hetkellä minä olen tämä ainut työntekijäni omassa yrityksessäni, eli sitten taas tällä hetkellä minulla on tällainen kuin Pore eli sitten taas poreilen kaikkeen, mikä liittyy viiniin ja ruokaan ja ravintoloiden konsultointiin tai muuhun. Eli siis koitan niin sanotusti käyttää kaikki omat henkisen ja tietoisen alan tiedon hyväkseni omassa työssäni, mikä on tuonut taas ihan erilaista vastuullisuutta omaan työhön muun muassa juuri sitä kautta, että ravintolaprojektit, joissa on saanut olla mukana kehittämässä, niin ollaan lähdetty nimenomaan sieltä yritysten arvoista ja siitä vastuullisuudesta ja niitä lähdetty korjaamaan, niin siitä huomaa, että siihen tulee paljon hyvää mukana. Oliko tarpeeksi selkeästi kerrottu? [nauraa 00:09:54]

Anna-Mari Simunaniemi [00:09:55]: Joo, voidaan jatkaa tästä, eli kun Krista mainitsi olevansa tällä hetkellä nyt yksinyrittäjä eli silloinhan se tarkoittaa, että se vastuullisuus ja se toiminta yrityksenä on nyt ennen kaikkea sinun tekemistäsi, mutta entä Piia kun sinulla on yhdeksän työntekijää tällä hetkellä, niin millä tavalla olet pystynyt sitouttamaan ja saamaan myös työntekijäsi ajattelemaan ja toimimaan vastuullisesti?

Piia Vähäsalo [00:10:28]: Yhdessä tekemällä, että meillä oikeastaan voi sanoa, että meidän työntekijämme ovat olleet hyvin innostuneita näistä asioista ja tietenkin osa vastuullisuuteen liittyvistä teemoista on tutumpia, niin kuin esimerkiksi kierrättäminen, niin se on tuttua ja lähiruoan valmistaminen ja luomutuotteiden käyttäminen, ne ovat niitä tuttuja asioita ravintola-alan työntekijöille ja kaikki ovat innostuneita niistä asioista, mutta sitten tietenkin tarvitaan sellaista yhteistä kouluttautumista ja yhteistä työskentelyä niihin muihin osa-alueisiin, mitä vastuullisuuteen liittyy. Tavallaan se keino, millä saa ihmiset mukaan on se, että tehdään niitä asioita yhdessä ja tehdään niitä suunnitelmia yhdessä ja käydään asioita läpi yhdessä. Että tavallaan hoksaa sen, että hotellissakin vaikka mitä se tarkoittaa, jos vähennetään sitä pyykin määrää ja lämpötiloja seurataan, että se ei olekaan sitä, että tässä nyt säästetään, että yritys säästää omaan kassaansa, vaan kysymys on siitä, että säästetään niitä luonnonvaroja, mitä on kuitenkin rajallisesti niin se on sellaista yhdessä hoksaamista.

Anna-Mari Simunaniemi [00:11:52]: Eli jos voisi nostaa esimerkiksi ihan konkreettisia, tuossa mainitsitkin, että pyykkiin liittyvät ratkaisut ovat teillä näitä ekologisia eli ympäristöön liittyviä ratkaisuja, myös jätteenkäsittely, kierrättäminen ovat sellaisia vastuullisuustekoja tuolla Langin Kauppahuoneella. Pystytkö nimeämään tai kertomaan esimerkkejä sitten, millä tavalla vaikka tällainen sosiaalinen vastuu liittyy, että sinullakinhan, tai teillä molemmilla yritykset toimivat tällaisessa historiallisessa ympäristössä ja vanhassa rakennuksessa ja tällaisessa ympäristössä, niin siellä varmasti myös se alueen paikallinen historia näkyy teidän molempien yritystoiminnassa, niin kertoisitteko vähän vaikka Piia ensin ja Krista sitten, että miten tämä sosiaalinen vastuullisuus teillä näkyy?

Piia Vähäsalo [00:12:46]: Meillä Langin Kauppahuoneella tavallaan se meidän yrityksemme liiketoimintaideahan perustuu siihen kulttuurihistoriaan, mitä tähän Langin Kauppahuoneeseen liittyy, eli oikeasti on ollut olemassa Langin Kauppahuone ja se on ollut merkittävä osa tätä raahelaista hienoa merikaupunkihistoriaa ja tavallaan se koko meidän liiketoimintamme rakentuu tämän historian ympärille. Me haluamme kertoa niitä tarinoita mitä Raahen historiasta löytyy, eli me olemme niitä tarinoita varten, että me voimme kertoa ihmisille tarinoita niin se on sitä, että kun me kerromme sitä paikallista historiaa niin se merkitsee sekä paikallisille ihmisille se on sellaista oman arvon tunteeseen liittyvää yhteisöllisyyteen liittyvää asiaa, että kun oppii tuntemaan juuria ja sitä omaa paikkakuntaa ja tietenkin sitten laajemminkin tulee tunnetuksi se paikallinen historia ja pienemmät ja suuremmat asiat, mitä liittyy. Että tavallaan se yhteisöllinen osa on hyvinkin kiinteästi kiinni siinä meidän liiketoimintamme ytimessä, ja meidän henkilöstömme täytyy hallita myöskin se historia, että se ei ole vain toimitusjohtaja, joka kertoo siitä historiasta, vaan se historia on osa meidän kaikkien toimenkuvaa. Ja meillähän on töissä piikoja ja paakareita, että he ovat historiallisissa hahmoissa töissä ja minunkin roolini on kauppahuoneen rouvan rooli, että kun kauppahuoneella on aina ollut rouva ja patruuni ja sitten palvelusväkeä, niin sellaisissa rooleissa me toimimme ja kerromme sitä historiaa tänäkin päivänä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:14:43]: Kyllä eli teillä tulee se vastuullisuus tällaisen tarinallisuuden ja elämyksellisyyden kautta voimakkaasti asiakkaille?

Piia Vähäsalo [00:14:51]: Kyllä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:14:52]: Entä Krista, tämä sinun ravintolasihan sijaitsee Forssassa sen vanhan kehräämön tehdasalueella, eikö niin?

Krista Mänttäri [00:15:00]: Joo. Eli sitten taas minulla tämä historiallisuus tulee tosi modernilla tavalla, eli tässä kun ollaan vanhassa valimossa niin sanotusti jaetussa tilassa, niin tässä tavallaan se tarina ja miljöö puhuu puolestaan ja antaa asiakkaalle sen elämyksen, mitä miljöö voi antaa ja myös sen jännittävän elämyksen siinä, että mehän olemme keskellä mainostoimistoa, mihin rakennetaan se illallispöytä. Ja sitten taas muutenhan tämä on se moderni puoli siitä, että me haluamme käyttää vanhoja hienoja tiloja ja niitä voidaan käyttää myös modernilla tavalla, että se rakennus puhuu itsestään oman historiansa ja meillä on sitten taas se oma nykyaikainen toiminta sen historian sisällä, eli me teemme sitä uutta tarinaa siihen jatkoksi. Eli sillä tavalla en voi sanoa, että olisin valimomestari, mikä olisi ihan mahtavaa [naurahtaa 00:16:01], ehkä tulen käyttämään sitä. Että se ehkä siinä on, että miettii tätäkin tilaa, että tämä oli museon varastona ihan viime päivät ennen kuin tähän sitten muutettiin, tai tehtiin tätä muutosta ja minä pääsin sitten mukana tähän tilaan. Tietenkin sitten taas paikallisuushan merkitsee minulle paljon, että paljasjalkainen forssalainen, aina välillä ollut muualla kylässä mutta sitten palannut takaisin kotiseudulleen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:16:38]: Kyllä. Ja myös ne lähituotteet, mitä käytät, niistähän voi ajatella, että ne ovat sekä ekologinen teko, että myös tällainen sosiaalinen yhteisöllinen teko.

Krista Mänttäri [00:16:48]: On on, ja siis onhan se aina tietyllä tavalla se, että lähituottajien kanssa toimii, niin onhan se myös tietyllä tavalla se, että näkee, mistä se tuote tulee ja kuka sen on tehnyt ja kuka sen on kasvattanut ja muuta, että siinähän on jo ihan eri lähtökohdat lähteä kunnioittamaan koko sitä raaka-ainetta.

Anna-Mari Simunaniemi [00:17:11]: Kaikessa yritystoiminnassa tietysti on, jotta se toiminta voi olla kestävää pidemmän päälle, niin sen täytyy olla taloudellisesti kannattavaa, muutenhan se menee harrastus- tai talkootoiminnaksi, että mikään yrityshän ei voi pitkään kestää sitä, että tulos olisi tappiollinen. Miten te näette Piia ja Krista tämän vastuullisuus- ja myös tuon tulevaisuuden ennakointiasiat, mihin kohta siirrytään, niin suhteessa yrityksen talouteen, näettekö, että se on sellainen taloudellinen ikään kuin uhraus, jonka te haluatte tehdä joistakin muista arvosyistä vai oletteko te pystyneet myös kääntämään sen, että teidän yritystoimintanne on vastuullista ja esimerkiksi lähituotteita hyödyntävää ja kierrättävää, niin onko siitä näkynyt myös taloudellista hyötyä teidän yrityksellenne?

Krista Mänttäri [00:18:12]: No joo, kyllä minä näkisin, että se enemmän on niin kuin puhuttiin juuri siitä, että minä lähden tosi täältä ruohonjuuritasolta puhumaan, että jos sanon esimerkiksi se raaka-aine, näkee mistä se tulee, niin kyllähän se koko prosessi siitä, että se menee lautaselle saakka, on sitten vielä vähän lyhyempi ja sitten myös se, että sen ruokahävikin määrä myös laskee siinä, koska sitä kunnioittaa sitä raaka-ainetta loppuun asti. Ainakin sen olen huomannut, että mitä parempi raaka-aine, niin sitä enemmän tietyllä tavalla kiinnittää huomiota sen valmistamiseen ja siihen, että hävikin määrä on mahdollisimman nolla, mutta tietenkin ennakointia ja taloudellisia tilanteita niin kyllähän se, että minä olen nähnyt siitä sitten taas pelkästään hyötyä taloudellisesti, että toimii vastuullisesti. Tämä oli nyt yksi tällainen ruohonjuuriesimerkki. [naurahtaa 00:19:17]

Anna-Mari Simunaniemi [00:19:18]: Eli se taloudellinen hyöty on tullut sinun osallasi nimenomaan siitä, että sellaista hävikkiä on vähemmän ja.

Krista Mänttäri [00:19:25]: Joo, joo.

Anna-Mari Simunaniemi [00:19:29]: Entä Piia?

Piia Vähäsalo [00:19:31]: Joo, minusta ne eivät ainakaan millään tavalla ole vastakkaisia asioita, niin kuin se, että vastuullisuus olisi taloudellinen uhraus, että hyvinkin voi toimia kannattavasti ja vastuullisesti. Päinvastoin minä ajattelen, että tällainen vastuullinen liiketoiminta on se, joka voi sitä kannattavuutta parantaa pitkässä juoksussa ja tavallaan kun ne asiat ovat hyvin hallussa ja prosessit ovat hallussa, tiedetään, mitä tehdään, on suunniteltu kaikki toiminnat, niin ovathan ne silloin paljon hallitumpia myös siellä arjessa. Ja juuri niin kuin Krista sanoi esimerkkinä raaka-aineiden käytön ja niiden lähiruoka-aineiden paremman laadun, niin kyllähän se näkyy siinä lopputuotteessa myös ja sitten taas muuten nämä prosessit niin kyllä ne näkyvät asiakkaalle sellaisena tavallaan, että asiat on mietitty jo siellä yrityksessä ja asioista kannetaan vastuuta. Minä uskoisin, että se on myöskin sellainen, se on jo tänä päivänä tärkeä asia monelle asiakkaalle ja yhä tärkeämmäksi se käy tulevaisuudessa, että kyllä vastuullinen liiketoiminta voi olla kannattavaa, eivät ole vastakkaisia.

Krista Mänttäri [00:21:06]: Kyllä minä myös uskon siihen, että ihmiset ovat valmiita maksamaan muutaman euron enemmän sille yritykselle, mistä he tietävät, että he saavat puhdasta raaka-ainetta tai he saavat puhdasta ruokaa tai se, että se yritys on esimerkiksi ihan jo vastuullisesti oman taloutensa hoitanut. Niin kyllä ne ovat sellaisia arvoja, mitkä näkyvät myös kuluttajakulutuksessa tai asiakkaitten kulutuksessa ja valinnassa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:21:38]: Millä tavalla te kerrotte näistä asioista asiakkaille? Ainakin Piia vihjasi tuossa aikaisemmin jo vähän viittasit teidän majoitustoimintaanne, että siellä huoneissa olisi jotakin vihjeitä asiakkaille, mitä se tarkoittaa käytännössä?

Piia Vähäsalo [00:21:57]: Asiakkaille ihan kerrotaan siitä, että vaikka nyt pyykin vähentämisestä annetaan ohjeita ja toiveita siitä ja sitten käytäntöjä, että jos haluaa pyyhkeitä tiheämpään vaihtaam niin miten toimitaan ja annetaan vinkkejä siihen, että miten voi liikkua pyörällä, meiltä saa pyörää lainaan tai miten voi tutustua paikkakuntaan kävellen. Tavallaan sellaisia pieniä ohjeita siitä, miten voi myöskin matkailija omassa toiminnassaan toimia vihreämmin ja taas sitten miten me toimimme ja miksi meillä on tällaisia asioita. Ennen kuin me olimme kertoneet näitä asioita niin ne saattoivat herättää joissakin asiakkaissa kysymyksiä, että miksi näin on ja se vähän niin kuin kantapään kautta hoksattiin, että hei tämä pitää kertoa selkeämmin, että tämä on tavallaan tällainen vastuullinen valinta. Enemmän pitäisi kertoa sitten tietenkin tuolla sanotaanko että sosiaalisessa mediassa ja yleisemmässä viestinnässä siitä, että mitä me teemme vaikka hävikkiruoan hallitsemiseksi ja hävikkiruoan myymiseksi, niin se viestintä meillä ei vielä pelaa riittävässä määrin, että enemmän pitäisi kertoa siitä suurelle yleisölle, että mitä me teemme. Ne asiakasohjeet siellä meidän kohteissamme ovat hallinnassa, mutta vielä enemmän pitäisi viestiä siitä vastuullisuustyöstä laajemmin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:23:43]: Entä Krista, mites ravintola Poreen vastuullisuus näkyy asiakkaalle?

Krista Mänttäri [00:23:51]: Poreessahan on sillä lailla, että tehdään tilauksesta, mikä helpottaa hirveästi sitä esimerkiksi ruokahävikkiä, koska silloin minä tiedän, että kuinka monta ihmistä minulle tulee ja mitä se illallinen pitää sisällään niin se on helpompi laskea. Tai sitten teen myös tällaisia herkkukasseja eli kun otan tilaukset, niin minulla on tiedossa, kuinka paljon se on, mikä helpottaa ihan hirveästi niin sanotusti tekijän työtä, että tietää, tekeekö hän nyt sitä 10:lle vai 100:lle. Ja sitten se tavallaan kun ollaan painotettu tätä lähiruokaa, koska se on siinä aika helppo samaistua kaikkien. On tietenkin myös se, että aina, kun teen jotain, niin meillä lukee aina, että mistä se raaka-aine on tullut ja mieluummin sitten myös someen postaan siitä raaka-aineesta jo juttuja ja linkitän siihen keneltä tuote on ostettu, että tavallaan myös sellainen symbioosi siinä taittuu ja saa ehkä sitä kautta sitä ihmistä kiinnostamaan myös se tila, mistä se on se porsas ostettu tai muuta vastaavaa, mikä muu raaka-aine. Sillä tavalla painotan aika paljon juuri tätä lähiruokajuttua, se mikä näkyy asiakkaalle.

Piia Vähäsalo [00:25:17]: Tuossa tuli meille hyvää vinkkiä nyt, juuri tuossa meidän täytyy skarpata. [naurahtaa 00:25:21]

Krista Mänttäri [00:25:24]: Itsekin aina muistaa, että aah, tästäkin olisi voinut, tästäkin olisi voinut tehdä, mutta sehän on kauhean kivaa ja mielestäni se on myös mukavasti huomattu sitten taas sieltä puolelta, mistä haetaan raaka-aineita, niin he ovat aina myös sanoneet, että oi kiva kiitos tosi paljon, kun laitoit tämän, että he jakoivat sen omille sivuilleen. Että silloinhan tavallaan se tieto leviää vielä enemmän.

Anna-Mari Simunaniemi [00:25:48]: Tällaista eräänlaista verkostoitumista siinäkin mielessä niiden raaka-aineiden toimittajien kanssa.

Krista Mänttäri [00:25:55]: Kyllä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:25:57]: Hyvä. Nyt on tietysti aika paljon puhuttu ja kuvailtu sitä, että minkälaista se teidän toimintanne tällä hetkellä on ja mitä siellä tällä hetkellä tapahtuu, mutta jos käännetään vähän viisareita ja katsetta sinne tulevaisuuden suuntaan ja puhutaan hetki tästä ennakoinnista eli tällaisesta tulevaisuuden luotaamisesta ja suunnittelusta. Kukaanhan, parhaat tulevaisuuden tutkijatkaan eivät voi tietenkään varmoja olla siitä, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta erilaisia arvauksia ja näkemyksiä asiasta on ja yrittäjillä on välttämätöntäkin olla jonkunlainen mielikuva siitä, mihin suuntaan ehkä ne asiakkaiden tarpeet ja toimintaympäristö ovat menossa, että voi sitä omaa yritystoimintaansa uudistaa. Mites tällainen ennakointitoiminta, mitä se tarkoittaa ja miten se näkyy käytännössä teidän omassa yrittäjyydessä ja omassa yritystoiminnassa? Aloittaako vaikka Piia sitä?

Piia Vähäsalo [00:27:06]: Ennakointi, sehän on sinne tulevaisuuteen katselemista ja se on kyllä sellainen asia, että täytyy tietoisesti muistaa välillä nostaa nokka pois siitä työpöydästä, kun on monesti niin kiinni siinä arjessa, eikä muista miettiä niitä tulevaisuuden asioita. Mutta onneksi nykyään matkailun puolellakin tulee hyvää materiaalia Business Finlandin ja Visit Finlandin tuottamana, että on tulevaisuuden katsauksia ja monenlaista tutkimustietoa, että niitä minä hyödynnän itselleni mielenruokana. Sitten tietenkin luen paljon sekä yrityskirjallisuutta, tällaisia yrittäjätarinoita, että tietokirjallisuutta, ja tavallaan yritän itselleni muodostaa sitä kuvaa, että mitä tässä voi tapahtua ja sitten hyödynnetään tietenkin asiakaspalautteita ja yritetään löytää sellaisia hiljaisia signaaleja siitä, että mitä on tapahtumassa. Meidän yrityksessämme minä teen paljon sitä työtä, mutta me teemme hirveän paljon tulevaisuuden mietintää yhdessä, pysähdytään henkilöstön kanssa miettimään, että se ei voi olla myöskään sellainen, että se on vain johtajan tehtävä miettiä, vaan mieluummin niin, että hyödynnetään sitä koko henkilöstön voimavaraa, heidän hiljaisten signaalien antennejaan myöskin. Että oikeastaan meidän tämän oman yrityksen kehittyminen on tapahtunut paljolti tällaisen, se ei ole kyllä ollut kauhean pitkän aikavälin ennakointia, mutta kun me lähdimme liikkeelle niin, että meillä oli ajatuksena, että tehdään pieni kahvila, pieni hotelli ja kunnostettiin pieni osa tästä Langin Kauppahuoneen vanhasta talosta. Ja sitten me otimme sen käyttöön ja kuuntelimme asiakkaiden palautteita ja muutimme suunnitelmia, teimme seuraavan vaiheen asiakkaita kuunnellen ja kuunnellen näitä matkailutrendejä ja taas seuraava vaihe tehtiin kuunnellen asiakkaita ja sitä, että mitä ympäristössä on tapahtumassa. Eli tavallaan se meidän yritys, vaikka onkin nuori yritys, niin se on jo kehittynyt sillä tavalla toisia kuunnellen ja mielestäni sen arjen pitää mennäkin niin, että korvat ovat koko ajan auki ja silmät ovat auki tuonne ympäristöön, että vaikka ne eivät välttämättä ole kauhean valtavan suuria ne muutokset, mitä tämäntyyppinen matkailuyritys voi tehdä, mutta uusia tuotteita ja uusia pieniä palveluita voidaan kehittää.

Anna-Mari Simunaniemi [00:30:10]: Entä Krista, kuinka sinun ravintolassasi tai sinun yritystoiminnassasi näkyy tällainen tulevaisuudenkatselu?

Krista Mänttäri [00:30:18]: Joo, siis silloin aikaisemmin, kun oli henkilökuntaakin enemmän, niin se oli tosi kiva, että sitä tehtiin juuri nimenomaan niin kuin Piia sanoi yhdessä, koska jokaisella on oma katsontakanta ja jokaisella on jollain tavalla myös se, että joku henkilö uskaltaa hypätä out of the box ja näkeekin sen asian eri tavalla, niin se oli hirveän ihanaa työtä tehdä yhdessä henkilökunnan kanssa. Ja sitten taas se oli tällä lailla pienessä kaupungissa kun oltiin ja kuitenkin tehnyt pitkän työrupeaman isolla kirkolla niin tavallaan sen ison kirkon ajatusmaailman ja ruokakulttuurin missä siellä oltiin ja tullaankin pienelle paikkakunnalle ja käytetään niiden lähituotteita, niin siinä oli jo aika paljon sitä ennakointia ja tulevaisuuteen katsomista, että miten nämä ajatukset saadaan tämän paikkakunnan asiakkaille läpi. Mutta hienosti siinä kävi ja siinä oli tosi paljon hieno hyvä henkilökunta mukana, jonka kanssa tehtiin töitä ja nyt tällä hetkellä kun toimin itsenäisesti, niin minähän olen huomattavasti impulsiivisempi yrittäjä, koska se on myös yrittäjän vastuullisuutta hoitaa sitä henkilökuntaa ja pitää se työ hyvänä ja työhenki hyvänä. Mutta tällä hetkellä, kun on yksin, niin vastuuta on vähemmän, eli se antaa minulle mahdollisuuden olla vähän niin kuin punkkari yrittäjänä, eli se, että voin aika viime hetkellä tehdä päätöksiä mihin suuntaan menen ja mitä teen ja onko tämä. Se, että kun siinä on vain minä kyseessä, niin sitten myös se, että minulla on mahdollista tehdä rajujakin liikkeitä aika nopeallakin aikavälillä ja se ennakointi sitä kautta. Ja sitten mitä koitan pitää ohjenuorana, niin muista aina sanoa enemmän kyllä ja kyllä se on mahdollista kuin se, että lähtee heti ensimmäisenä miettimään niitä riskitekijöitä, miksi joku asia ei menisi läpi. Se kyllä käy ihan isommissakin yrityksissä, mutta nyt pitää aina vaan itseänsä katsoa peiliin ja kyllä, näin tehdään, kyllä, ja sitten katsotaan, mitä vastaan tulee. Ja tietyllä tavalla sehän on sitten mahdollistanut paljon asioita se sellainen enemmän positiivinen näkökanta kuin se, että miksei muka onnistuisi.

Anna-Mari Simunaniemi [00:32:48]: Silloin kun siitä ennakoinnista puhutaan, niin aika usein puhutaan toisaalta tällaisista suurista, hyvin moniulotteisista kehityskaarista eli megatrendeistä, ihan tällaisista globaaleista kehityskuluista, esimerkiksi, että väestö ikääntyy ja ilmastonmuutos asettaa paineita tällaisille nopeille toimille ja teknologia sulautuu vähitellen kaikkeen, että nämä ovat tällaisia aika ehkä jopa jollakin lailla väistämättömiä juttuja. Mutta sitten on myös näitä, Piia jo mainitsi näitä hiljaisia signaaleja, sellaisia vähän epämääräisempiä, ehkä satunnaiselta tuntuvia pieniä havaintoja, siitä omasta jostakin ympäristöstä hoksaa jonkun pienen jutun, joka saattaa johtaa johonkin muutokseen tai sitten ei. Niin jos nyt tänä päivänä katsotte tätä ympäristöä oman yrityksenne kannalta, niin minkälaisia ehkä tällaisia viitteitä, signaaleja jostakin ehkä asiakkaiden muuttuvista toiveista tai jostakin muusta olette aistivinanne jotakin, johon ehkä aiotte tarttua, onko mielessä joku sellainen? Onko esimerkiksi nyt tämä mennyt koronavuosi jollain lailla muuttanut asioita ehkä pysyvästi?

Krista Mänttäri [00:34:10]: Joo. Eli siis mielestäni tässä nyt on vuosi harjoiteltu tämän koronan kanssa ja sitten oma yritykseni tietenkin lähti silloin tähän herkkukasseja tekemään ja take away tietyllä tavalla se, että se illallinen voidaan tehdä myös kotona ja varmasti se tulee osaksi myös pysymään aika pitkältikin meillä tulevaisuudessa asiakkaille olevana palveluna, että siellä kotona voidaan myös tehdä asioita. Ja sitten tuli blackout. [nauraa 00:34:44]

Anna-Mari Simunaniemi [00:34:48]: Ei mitään, ei mitään. Mitäs Piia, onko sinulla joku sellainen tuntosarvet herkistyneet nyt jollekin ilmiölle?

Piia Vähäsalo [00:34:56]: No kyllähän tällainen paikallinen matkailu, lähialueen matkailu ihan selkeästi koronan myötä nousi jo viime kesänä ilmiöksi ja kyllä uskoisin, että se jatkuu tässä jonkun aikaa, mutta että kuinka kauan, niin se jää nähtäväksi. Mutta kyllä varmaan tässä lähiaikoina on se lähialueen kysyntä suurempaa kuin aikaisemmin ja tietenkin se vaatii tietynlaisia palveluita ja siihen voi kehittää uudenlaisia matkapalveluita, että meilläkin on uudenlaisia sisältöjä tulossa, että voi tarjota erilaisia juttuja kuin taas sitten kansainvälisille matkailijoille. Että se ei ole vain, että pistäytyy Langilla kahvilla, vaan on muutakin sisältöä tarjolla, niin ensi kesään jo valmistuu ihan uutta sisältöä.

Krista Mänttäri [00:36:04]: Sen olen huomannut asiakaskulutuksessa, etenkin nuoremmissa, että he ovat valmiita enemmän sijoittamaan laatuun kuin määrään ihan jo näin helpolla mittakaavassa, esimerkiksi otetaan viinit puheeksi, niin mieluummin he ottavat hyvän lasin samppanjaa kuin monta pulloa kuohuviiniä. Tietenkin on poikkeuksiakin mutta sellainen mielestäni jatkuvasti nousee ja nousee sellainen tietoisuus tietyllä tavalla, laatutietoisuus.

Piia Vähäsalo [00:36:39]: Tuosta oikeastaan tulikin mieleen se, että mikä taas sitten meillä hotellipuolella näkyy, että selvästi se on sellainen hiljainen signaali, johon meilläkään ei vielä ole valmista tuotetta, mutta sellainen, että siitä hotelliyöstä täytyy rakentaa vielä enemmän, että se ei riitä, että se pelkkä huone on elämys. Meilläkin on elämyksellinen huone, mutta siinä on juuri se, että pitää saada sitä ruokaa ja hyvää juomista ja ehkä jotain ohjelmaakin vielä sinne huoneeseen sisälle, että voi nauttia niistä elämyksistä turvallisesti ihan omalla porukalla myöskin siellä hotellissa. Että kyllä tässä on tapahtunut todella paljon tämän vuoden aikana, ja ei ihan kaikkeen vielä ole pystynyt vastaamaan eikä kaikkea ole pystynyt sulattamaan.

Krista Mänttäri [00:37:37]: Joo, kyllä tämä jättää asiakaskäyttäytymiseen tai tarpeeseen paljon jälkiä, että nythän kun koskaan on ne tuntosarvet ja hiljaiset hetket hyödynnettävä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:37:50]: Hienoja havaintoja ja varmasti aivan aiheellisia. Jos tähän loppuun vielä kootaan yhteen teiltä molemmilta vinkki tai pari sellainen mitä suosittelisitte yrittäjäkollegoille, ennen kaikkea tällaisille yksinyrittäjille ja mikroyrittäjille, että millä tavalla mahdollisimman konkreettisesti sitä vastuullista yritystoimintaa ja tällaista tulevaisuutta ennakoivaa yritystoimintaa kannattaisi lähteä kehittämään, niin mitkä olisivat sellaisia hyviä alkuaskeleita teidän mielestänne? Kummalta tulee vinkkiä, onko Kristalla mielessä?

Krista Mänttäri [00:38:35]: Minun mielestäni varmaan sellainen on, että pitää luottaa myös tosi vahvasti siihen omaan näkemykseen ja siihen, että mikä on, että jos kyselee liikaa ympäriltä olevia, niin sitten tulee liian sekainen siitä omasta tekemisestään. Ja sitten myös siinä vastuullisuudessa ja muussa, että kun alkaa sitä yritystä perustamaan, niin tekee ne yrityksen arvot ja käy ne läpi, että mikä se on, mitä tullaan noudattamaan. Että vaikka muuten voisikin välillä vähän hätiköidä, mutta ne alkustepit ovat hirveän tärkeitä, että tekee sen huolellisesti, koska sen jälkeen on jokainen valinta tulee jo automaattisesti selkärangasta, koska sen on sisäistänyt sen yrityksen arvot. Ja tällä hetkellä kyllä se vastuullisuus kaiken kaikkiaan kokonaisuudessaan on näistä arvoista puhtain.

Anna-Mari Simunaniemi [00:39:33]: Hyvä. Onko Piia?

Piia Vähäsalo [00:39:36]: Minä ajattelisin, että ainakin vastuullisuustyössä helpottaa se, että sitoutuu johonkin tiettyyn järjestelmään, jota lähtee toteuttamaan. Että tavallaan ei tarvitse rakentaa kaikkia niitä vastuullisuuden mittaristoja ja asioita itse niin työ on paljon helpompaa. Ja tietenkin se, että tekee sitä yhdessä henkilöstön kanssa, olipa väkeä enemmän tai vähemmän ja sitten se, että se on arjessa tehtävää työtä, eikä sellaista, että ajatellaan, että no nyt se on hoidettu alta pois ja sitten eletään.

Krista Mänttäri [00:40:15]: Niin, nyt meillä on tämä vastuullisuus viisi minuuttia. [naurahtaa 00:40:17]

Piia Vähäsalo [00:40:18]: Niin, että kun se on osa sitä arkea, niin sitten se on paljon helpompaakin se työ, niin ei siitä silloin tule mitään kustannuskysymystäkään.

Krista Mänttäri [00:40:29]: Päinvastoin.

Anna-Mari Simunaniemi [00:40:29]: Erinomaista, hyvin mietittyjen arvojen päälle rakentuvaa jatkuvaa kehittämistoimintaa ja sillä sitten taloudellisesti kannattavaa yritystoimintaa, tässä on varmaan tiivistettynä vinkit. Kiitos paljon Piia Vähäsalo ja Krista Mänttäri, oli tosi kiva keskustella teidän kanssanne, mukava, kun teiltä järjestyi aikaa tähän podcastiin.

Piia Vähäsalo [00:40:56]: Kiitoksia, oli mukava olla teidän kanssanne yhdessä tämä pieni tuokio.

Krista Mänttäri [00:41:03]: Kiitos ja varmasti tulen käymään ensi kesänä Raahessa. [nauraa 00:41:06]

Piia Vähäsalo [00:41:07]: No niin, tervetuloa. [nauraa 00:41:07] Maistellaan viinejä sitten.

[musiikkia 00:41:12]

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Kertoja [00:00:00]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Päivi Lohikoski [00:00:22]: Nyt teillä on tässä etätyön johtamisen podcastissa Jyrki Sundström Verkkoasemalta ja Mari Saikkonen  Axel Mediasta ja Mari on myös yrittäjänä vieraana ja minä olen Päivi Lohikoski Kerttu Saalasti -instituutista ja mulla on oma studio podcast ja tänään meillä olisi tässä tarkoitus tosiaan puhua luottamuksesta ja siitä mitä huonoja puolia ja hyviä puolia etätyöhön liitty. Teidän tausta on tosiaan ihan loistava. Mari on Axel Medialla neljä päivää viikossa ja yhden päivä viikossa sitten yrittäjänä, e-kirjoja, erilaisia myyntitehtäviä, sales manager. Haluatko itse kertoa vielä lisää tästä sinun roolista ja tekemisestä?

Mari Saikkonen [00:01:14]: Kyllä, voin sen verran kertoa, että olen kaksi vuotta ollut nyt Axel Media-nimisessä ruotsalaisessa yrityksessä. Meillä on pääkonttori Tukholmassa ja minä vastaan meillä Suomen asiakkuuksista, oikeastaan koko e-kirja tuotantoketjuun  liittyen tai jakeluketjuun liittyen  eli kirjastot, kustantamot ja jälleenmyyjät ovat minun asiakkaitani. Yhden päivän viikossa  teen muita töitä ja teen oikeastaan tällä hetkellä. Siitä voin kertoa myöhemmin, miten kun vuokraa työhuoneen, niin sitten nämä työhuonekaverit saattavatkin tulla sillä tavalla enemmänkin kuin tällaisiksi työtuttaviksi. Teen oman yrityksen toiminimen kautta sitten tällaisia myynnin konsultoinnin töitä.

Päivi Lohikoski [00:02:04]:Kyllä, entäs Jyrki. Voitko lyhyesti kertoa sinun etätyötaustasta?

Jyrki Sundström [00:02:09]: Kyllä, etätyötaustahan on lyhyt. [naurahtaa 00:02:11] sinänsä. Verkkoasemalla tosiaan ollut -97 firma on perustettu silloin opiskeluaikaan ja -98 eka palkan nostanut. Nyt  20 tai 23  vuotta oltu töissä. Vaikka mekin on  oltu tämän teknologian ja softan ja kaiken kanssa paljon tekemisissä, niin tuossa reilu vuosi sitten alettiin vasta  kunnolla miettiä etätyöhommia. Ja tietenkin  tämä korona toi sitten sen  kerralla  silloin maaliskuun alussa esille. Se tapahtui sitten rysäyksessä, kun alettiin siirtymään tänne kotikonttoreille reilummin.

Päivi Lohikoski [00:02:57]:Kyllä, mitä se teidän firmassa tarkoitti tämä etätyöhön siirtyminen?

Jyrki Sundström [00:03:00]: Alkuunhan se tarkoitti sitä, että piti kiireen vilkkaa, vaikka oli jo vpn:t ja muut toiminnassa, niin ne piti parannella. Teams oli jo vähän tuttu meille. Me aloitettiin silloin -19 loppupuolella myyntipalaverit hoitamaan ja myytiin  etänä. Niin silloin ei tarvinnut  enää  ihan kaikkea opetella uudestaan. Myynti meillä on aika hyvin, ja onkin tosi hyvin hoidettu myyntikoneisto  etänä. Prosessi on kuvattu tosi tarkkaan, että ketkä hoitaa mitkäkin vaiheet ja miten etenee tämmöinen meidän tyyppinen p to p myynti siellä.

Päivi Lohikoski [00:03:46]: Onkos siinä eroa, miten myyntiä tehdään face to face tai verkon yli.Onko mahdollista luoda suhteita asiakkaaseen sillälailla? Mitä mieltä te olette?

Mari Saikkonen [00:03:54]: No, minä voin kommentoida. Se varmaan riippuu toimialasta, ehkä myös siitä, kuinka hyvät verkostot ovat entuudestaan. Esimerkiksi itselläni on. Olen fyysisesti tavannut heitä. Tosiaan, kun työskentelen oikeastaan suomalaisten kustantajien ja kirjastojen kanssa. Niin silloin kun siirryin näihin tehtäviin, niin tietysti asiakastyötä tein vielä silloin, kun se oli mahdollista, niin aika pitkälti fyysisesti. Se on jollain lailla  myynnissä ollut kulmakivi, että asiakkaat tavataan kasvokkain ja mennään sinne asiakkaan luokse. Se on ollut vähän niin kuin kunnianosoitus asiakasta kohtaan. Siinä minun oli helppo sitten siirtää kaikki verkkoon, kun on tavannut ne asiakkaat.  Suurin osa asiakkaista on  näissä kirjasto- ja kustantamopiireissä. Niin piirit ovat pienet ja kaikki tuntee kaikki. Kaikki tuntee apinan ja tässä tapauksessa apinakin tuntee kaikki. Silloin on ollut helppo hypätä myymään ja esittelemään palveluita ja oikeastaan meillä ei ole  sellaista uusasiakashankintaa juurikaan. Aika paljon tutuista asioista puhutaan. Ja kaikki tietävät palvelut ja tietävät mistä on kysymys. Näiden asioiden hoitaminen on huomattavasti helpompaa, kuin uuden palvelun esitteleminen. Ja mitä isompaan kauppaan mennään, niin tuntuu, että  olisi aika haastavaa sellaisiauseiden kymmenien- tai satojentuhansien diilejä ihan puhtaasti tapaamatta  tehdä. Mutta tämä on tietysti vaan minun mutu. Ehkä Jyrkillä on tästä enemmän ja teillä on varmaan enemmän kokemusta, missä te teette uusasiakashankintaa. Kerro sinäkin.

Jyrki Sundström [00:05:46]: Kyllä, siis nimenomaan tuo, että mistä aloigtin puhumaan, niin se oli nimenomaan sitä uusasiakashankintaa.  Olemassa olevien asiakkaiden kanssa se toiminta siirtyi tosi luontevasti. Ja olihan sitä jo hoidettu muutenkin etäpalavereina. Mutta sitten se uusasiakashankinta, niin kyllähän se  on hiukan erilaista verkon yli. Ei ne tulokset ole, miten sen sanoisi sen heikompia. Päinvastoin ne voivat olla jopa parempia. Palavereita tarvitaan aika paljon uuden asiakkaan kanssa ja nekin nyt sitten käytännössä, kun ne caset on sitten ehkä niin kun niitä kymppitonneja, niin huomattiin siinä alussa varsinkin, että pitää löytää semmoisia  pienempiä kokonaisuuksia, joilla lähteä liikkeelle. Se luottamus sitten sen asiakkaan kansa syntyy loppujen lopuksi vasta sen tekemisen kautta. Sinä et voi siinä palaverissa oikein hirveänä vakuuttaa sillä osaamisella ja sitä aikaa ei ole niin paljon. Sinä et voi elehtiä tai osoittaa tai jotain. Puuttuu se fyysinen kontakti siitä tilanteesta ja se mitä me on itse huomattu, niin osalla [naurahtaa 06:58] on vähän vähäistä se tällä lailla oleminen. Se ei ole yhtään luonnollista. Sitten kun sivusta kuuntelee, niin toinen olisi kuin maansa myynyt, kun koettaa selittää jotain asiaa. Ehkä pitää olla niin kun pikkusen sellainen, vähän semmoinen ylikorostuneempi, jotta se välittyy  se tunne sinne kameran taa. En tiedä. Tämmöisiä havaintoja meillä on ollut siitä.

Päivi Lohikoski [00:07:20]:Kyllä, tuo oikeastaan tukee vähän teoriaakin.Ensinnäkin luottamus on vähän niin kun pääomaa, että sitä voi kerryttää. Ja yleensä on hyvä lähteä semmoisesta pienestä odotuksesta ja pienistä lupauksista liikkeelle. Ja sitten kun ne saavutetaan, niin se luottamus alkaa kasvaa ja kehittyä. Sillä tavalla asiakassuhteet perustuvat monesti sellaiseen pitkäkestoiseen ja isoon luottamuspääomaan mitä ei semmoiset pienet pettymykset tai erimielisyydetkään sitten kaada. Oletteko te tällaisen havainnut siellä omassa verkostossa?

Mari Saikkonen [00:08:02]: No ehkä tuossa on havainnut sen. Jos minä ajattelen ihan suhdetta omaan työyhteisöön. Minä olen sitä siitä lukenut tutkimuksia, koska tämä asia kiinnostaa minua, kun yrittäjähommia teen tällaisten työympäristöjen kanssa. Olen siinä konsultoinut minun kollegoitani vähän tuotteistamaan ja sitä kautta olen saanut perehtyä ja  kaivaa tietoa siitä,  mitä tästä tällaisesta etäkohtaamisista tiedetään. Ja aika paljon se vahvistaa sitä ihan omaa kokemusta, jota minä mietin suhteessa omaan työyhteisööni.  Tuossa vähän ennen kuin aloitettiin tämä podcast, niin tul mainittua, että minun pääkonttori on tosiaan Tukholmassa ja miten sitten sinne saada luotua, itse asiassa vieraaseen kulttuuriin. Meillä on yllättävän erilaiset työkulttuurit suomalaisilla ja ruotsalaisilla, vaikka vois kuvitella, että ollaan naapurikansoja ja  hyvin samanlaisia, mutta on hyvin erilainen tapa kommunikoida, hyvin erilainen tapa lähestyä asioita. Aluksi oli vaikeata, kun oli pelkästään, silloin ei oikeastaan ollut hirveästi kokemusta vielä isommin Teamsin tai me käytettiin aluksi, taidettiin käyttää Skype for Businestä, ennen kun se sitten Teamsiksi muuntui. Ei ollut sillä tavalla, että me, kukaan ei pitänyt kameroita auki ja ei nähnyt ihmisiä. Niin siellä ihmiset ehkä kenties isossa ryhmähuoneessa juttelemassa niin, että mä en näe kenenkään kasvoja ja ei näe kuka puhuu siellä jonkun koneella vaan niin kun läppärin kansi auki ja minä olen niin kun sellainen sininen pallo jonkun näytöllä. On vaan se läsnäolo tai läsnäolemattomuus niin käsinkosketeltavaa, että ei saanut millään lailla yhteyttä siihen. Oli tosi vaikeaa lähteä sellaista luottamusta rakentamaan oman tiiminsäkään kanssa, kun ei oltu koskaan tavattu kasvokkain. Oikeastaan minusta tuntuu, että ehkäasiakassuhteessa se luottamus syntyy helpommin, koska silloin se on aika suoraviivasta. Mulla on jonkinlainen lupaus siitä tuotteesta, mitä minä olen myymässä tai mitä minä edustan. Meillä on varmaan jonkinlainen skitsi olemassa, minulla on hissipuhe, muinulla on kolme bullettia, kolme hyvää asiaa, mitä tämä minun edustamani palvelu tai minun yritykseni voi sinulle tuoda. Mutta kun puhutaan, että sinun pitäisi integroitua tiimiin ja vieläpä  vieraalla kielellä ja vieraassa kulttuurissa. Tämä oli minulle ensimmäinen kertaa, kun teen töitä vieraalla kielellä, vaikka toki englannin kielentaito minulla oli ihan hyvää, saati sitten, kun välillä keskustelu heittäytyi ruotsiksi, tukholmaksi siellä toisessa päässä, niin se oli vaikeata ja se vaati sen, että kun siellä kävi fyysisesti muutamia kertoja, niin istui niiden ihmisten kanssa ja istui myös iltaa eli vietti tavallaan vapaa-aikaa. Se oli aika tärkeätä sen luottamuksen syntymisessä.Jos me olemme koko ajan siinä työkontekstissa, niin siinä joutuu koko ajan etsimään sitä paikkaansa, mutta heti, kun me pääsemme vapaalle, niin me voimme riisua sen meidän roolin ja emme ole silla lailla vastakkaisissa asetelmissa.

Jos minä ajattelen, että minulla on kollega Ruotsissa, joka tekee vastaavaa työtä, niin hän ehkä kokee jollain tavalla asemansa uhatuksi, kun tulee toinen ihminen ja näiden asioiden setviminen etänä, pelkästään virallisten palavereiden yli, on lähes mahdotonta. Ja mitä minä perehdyin tutkimukseen, niin  huomasin siellä esimerkiksi, että jotkut tällaiset kansainväliset lääketiimit ovat voineet tehdä jo vuosia verkostomaisesti  etänä töitä. He lentävät, heillä on ollut aina tapana, tai tämä on tietenkin aikana ennen koronaa, että he lentävät kerran vuodessa vähintään viikoksi jonnekin, johonkin päin maailmaa viettämään  aikaa yhdessä, jotta se työ ja luottamus työssä tai siinä tiimissä voi syntyä. En tiedä Jyrki, onko teillä kokemuksia? Varmaan nyt, kun on uusia ihmisiä, jos teille on tullut korona-aikana tiimiin, niin tämä on ollut niin kun se haaste.

Jyrki Sundström [00:11:54]: On, juuri niin, uusien ihmisten sisäänajo, varsinkin sitten, kun otetaan ns. treeni taso, silloin pitäisi olla vähän kädestä pitämässä ja muuta muuta. Etänä on vähän erilaista hommaa ja nyt sitten on mietitty vähän uudet mallitsiihen, että täytyy jonkin verran olla konttorilla, kun ei ole nyt aivan kiellettykään sitä, niin on vaan tehtävään tutustuttava jne. Tuo oli kanssa jännä mitä sanoit tästä että sinä olet yksin täällä ja sitten porukka samassa neuvotteluhuoneessa keskustelee keskenään, niin sehän tulee jo meilläkin esille, että jos me pidetään firman info ja toimistolla on joku puolenkymmentä ihmistä ja 15 sitten vaikka etänä, niin kyllähän se keskustelu on aika paljon, varsinkin jos se vetäjäkin on siellä neuvotteluhuoneessa sen viiden kuuden ihmisen kanssa, niin se alkaa pyöriä siinä ympärillä. Etänä se osallistuminen ei ehkä ole niin luonnollista sitten kuitenkaan. Ja pitäisi huomioida niitä etänä olevia ja kysyä mielipiteitä ja oikein tingata sieltä asiaa ja että osallistutaan siihen [naurahtaa 13:04].

Päivi Lohikoski [00:13:05]: JKyllä. Eli palaverikäytäntöjen pitäisi olla erilaiset riippuen siitä onko kaikki etänä vai osittain. Mutta tosiaan tuosta luottamuksesta, haluan palata vielä siihen mitä Mari sanoi, että sille löytyy myös tutkimuksesta tausta, että luottamusta on useammalla tasolla. Työyhteisössä on tosi tärkeätä ensinnäkin pikaluottamus, mikä syntyy tuossa projektin alussa.Sitten on semmoinen affektiivinen luottamus, mikä tarkoittaa semmoista sitoutumista ja hyvää tahtoa ja sellaista kollegiaalisuuden tunnettakin, joka perustuu siihen osaamiseen ja ammatilliseen kompetenssiin ,ja on sellainen kunnioitus toisen know how: ta kohtaan. Omissa tutkimuksissa kävi ilmi, että oli kiinalais-amerikkalaisia tuotekehitystiimejä, jotka aloitettiin ja oli päämääränä tehdä, suunnitella tällaisia tuotteita.Siellä vain ei ne hommat lähteneet käyntiin enne kuin ne ihmiset olivat tavanneet toisensa face to face ja oli pidetty team-buildingit ja oli chek offit. He vaan tavallaan nraportoivat, että kaikki toimii. Ja näennäisesti kaikki rullasi, mutta mikään ei edistynyt.  Ja tätä ehti kulua noin puoli vuotta ennen kuin projektipäälliköt ja program managerit sen ymmärsi, että porukan täytyy nyt oikeasti bondautua ja tavata. Sitten kun ne oli kunnolla käyneet läpi hankkeen tavoitteet ja etapit ja oli jaettu roolit ja vastuut ja kun oli syöty ja juotu yhdessä ja käyty ulkona ja muuta, niin sitten se  käynnisty se työ. Ihminen on kumminkin sellainen kokonaisvaltainen olento, joka haluaa kuulua siihen joukkoon.Etätyö vähän haastaa.

Jyrki Sundström [00:14:50]: Kyllä tässä täytyy todeta, että  yksi isompi case alkoi viime syksynä ja asiakas halusi, että meiltä tiimi tulee käymään sinne ja pitämään sen ensimmäisen workshopin siellä. Ja niin sitä sitten mentiin ja olin siinä mukana. Ja kyllähän se oli  jälkikäteen todella loistojuttu nähdä se koko asiakkaan väki siellä ja jutella niitä näitä, vaikka mitään illanviettoa ei järjestetty. Mutta kuitenkin se, että jos ollaan samassa tilassa oltu ja syöty ja aloitettu se case, se projekti siinä, niin kyllä se  sujuu paljo luontevammin sen jälkeen kuin että sinä olet  koko ajan tavannut vaan etänä. Minulla on yksi esimerkki tuolta vuodelta miekka ja kypärä, että meidän yksi isoin asiakas, silloin kun oltiin vähän pienempiä, joka toi varmaan neljänneksen tai jopa kolmanneksen meidän liikevaihdosta neljä viis vuotta, niin me teimme projektia sinne. Minä tapasin sen asiakkaan, sen edustajan ensimmäisen kerran vasta neljän vuoden jälkeen. Siihen asti ja silloin ei ollut vielä Teamsiä tai muuta vaan se oli  puhelinpalavereita aina se projektin [ naurahtaa 16:02] hoitaminen. Mutta sujui se silloinkin. Mutta kyllä se asiakaspuolellakin, jos työntekijäpuolellakin, se edesauttaa pikkasen sitä, että tavataan  nokatusten edes kerran siinä, kun aletaan palvelua tuottamaan.

Päivi Lohikoski [00:16:24]:Kyllä. Miten te sitten  työntekijöihin olette pitäneet niitä suhteita. Jyrki, sanoit että teille on tullut uuttakin henkilöstöä, Miten tämä on hoidettu?

Jyrki Sundström [00:16:32]: No, kyllä se alkuperehdytys on tapahtunut toimistolla. Siellä on sitten se esimies ja ne, jotka ne tietyt asiat perehdyttävät, ne on olleet siellä. Mutta se on ehkä päivä tai kolme eikä sen pitempään. Eikä siinä ihan töihin pääsekään käsiksi. Mutta meillä on sitten jonkin näköisiä kahvitteluhetkiä tuolla Teamsissä. Nyt ei viitsitty, niin kun  yleensä ollaan ruukattu pitää  after-joulut porukalla. No, nyt ei pidetä. Ollaan jo helmikuun puolella. Perjantaina on sitten kaamoksen kaatajaiset, käytännössä etänä. Porukalle tarjottavat saa hakea toimistolta ja sen jälkeen tiettyyn kellon aikaan Teamsiin ja siellä on toivottavasti inspiroiva puhe joltakin tunnetulta puhujalta ja muuta tämmöistä juttua. Pidetään sillä tavalla sitä henkeä yllä  koko porukalle.

Päivi Lohikoski [00:17:38]: Ja miten teillä on nämä etäkahvit järjestyneet? Onko teillä niitä kuinka usein?

Jyrki Sundström [00:17:44]: No niitä näyttäisi olevan kaksi kertaa viikossa. Minä olen vissiin sen verran yksinäinen susi, että minä en ole oikein usein osallistunut niihin. Tuntuu, että ei sinne ihan hirveän moni aina osallistu. Voisi olla jopa  järkevää, että olisi sitten tämmöisiä yhteisiä infoja ehkä enempikin tai tämmöisiä tilaisuuksia, johon sinun kuuluu tulla. Pitäisi  väelle sanoa, että vaikka osa sanoo, ettei huvita eikä ehdi. Aina on tietenkin ne omat työt siellä, ettei millään ehtisi vaikka puoleksi tunniksi tulla. Mutta niin, voisihan se olla kuitenkin  tehokkaampaa käydä välillä tuulettumassa ja juttelemassa joistakin muistakin asioista kuin justiin niistä omista projekteista tai omista asiakkaista.

Mari Saikkonen [00:18:27]: Tämän olen huomannut. Minulla on tosiaan vuodesta 2015 ollut tämä etätyöhön liukuminen tapahtunut. Aluksi kävin toisen työnantajan palveluksessa Helsingissä töissä ja silloin aina kun tuli niitä vakituisia konttoripäiviä, niin  pystyi sitä kollegoihin yhteydenpitoa hoitamaan niinä konttoripäivinä.  Mutta sitten kun se tuossa pari vuotta sitten jäi kokonaanja varsinkin siinä vaiheessa, nyt kun tuota korona iski, niin sitten kun koko muukin porukka sieltä konttorilta joutui pois, niin kun minä tuossa myös totesin, että tämä on minulle parasta työntekijänä mikä on voinut tapahtua, että on ollut korona, koska se on pistänyt meidät samanlaiseen tilanteeseen eli siellä ei muu porukkakaan pysty näkemään. Aikaisemmin tunsin koko ajan jollain tavalla semmoista ulkopuolisuutta. Hyvin usein näissä yhteisissä infoissa, kun kaikki muut ovat siellä konttorilla ja minä tosiaan olen siellä jossain jonkun läppärillä pieni piipittävä ääni, niin se ei niin kun millään tavalla lisännyt sitä tunnetta, että minä kuulun jotenkin tasavertaisena joukkoon.  Meillä on ollut ihan ehdottomia sellaisia sääntöjä, jotka meille tuli, ihan päätettiin management-tasolla ja sen jälkeen johto alkoi itse käyttää tätä eli kamerat aina päälle. Tiedän työpaikkoja, joissa  kukaan ei pidä  kameraa päällä. Tiimipalaverit, isot palaverit, kaikki palaverit pidetään niin, että kamerat ovat pois päältä ja monet ihmiset kommentoi, että meillä ei sitä tarvita ja ihmiset ovat jotenkin kamalan tietoisia siitä omasta ulkonäöstään ja jotenkin se on ollut este. Mutta se on ollut yksi isoimmista päätöksistä, että täytyy nähdä ne muut ihmiset.  Ja sitten se mitä tässä viimeisen vuoden aikana on tajunnut, että kun puuttuu se semmoinen kokousten välinen aika, kun pyörii konttorilla vähän niin kuin pitämässä semmoista vähän taukoa. On ehkä lopettanut jonkun, kirjottanut jonkun ison sähköpostin asiakkaalle, vastauksen reklamaatioon tai mitä hyvänsä. Sen jälkeen kaipaa jotain muuta. Konttorilla saattoi lähteä harhailemaan. Vähän käydä hakemassa kahvia, jutella jollain tavalla työkontekstisia asioita työkavereiden kanssa.  Se ei välttämättä ole semmoista tauon pitämistä, kahvitauon pitämistä. Se on semmoista orientoitumista, vähän tietojen vaihtoa, vähän omaa tuulettamista.  Kun se puuttuu kokonaan ja oikeastaan meillä ainakin aluksi oli pelkästään, että kaikki kokoukset olivat tosi tiukkoja. Niissä on jotenkin tämmöisessä Teams-ympäristössä niin jotenkin täytyy olla melkein se kahvitauko, että se voi harhautua se kokous niin kun semmoiseen vapaamuotoisempaan keskusteluun siitä työn tiimoilta, mitä tapahtuu  konttorilla oikeastaan joka päivä ja ihan hirveen herkästi.  Niin siihen piti ihan varata aikaa. Minulla on tietenkin itselläni semmoinen rooli, että minä olen melkein kaikkien, meillä on aika pieni yritys, meitä on 16.  Minulla on hyvin monta ihmistä kenen kanssa minä olen tekemisissä, niin meillä on tämmöisiä weeklejä, niin kun one to one  minun oman esimiehen kanssa ja ne on tunnin palavereita. Ei meillä välttämättä tunniksi riitä  ihan  tiukkaa asiaa,  mutta sitten se loppu on jotenkin semmoista vähän vapaamuotoisempaa  työn äärellä puhumista.  Näin voisi ehkä sanoa.  Ja tämmöisiä minulla on monen muunkin minun kollegan kanssa, että yritetään puristaa aina semmoinen, että on ne tärkeät, läpikäytävät asiat mistä halutan puhua, vaikka tehdä päätös. Niin sitten vähän niin kuin juoruillaan  siitä työstä. Se on tosi tärkeätä.  Se on tosi, tosi tärkeätä.  Siinä syntyy ja  se ei ole ehkä pelkästään sitä  kahvikoneella törmäämistä.  Vaan se on jotain  vähän enemmän kuin sitä semmoista  kahvihuoneen lätinää,  mutta jotain vähän vähemmän sellaista, että ollaan kokouksessa, missä on esityslista  ja jota noudatetaan ja puheenjohtaja nuijii.

Päivi Lohikoski [00:22:26]: Kyllä ja minä olen jossain esimerkiksi seminaareissa  ja koulutuksissa huomannut sen, että kun ollaan tiukalla agendalla  suunnittelemassa ja tekemässä  jotain, niin  siellä tehdään ne tietyt asiat ja  sitten kun siirrytään lounaalle tai kahville,  niin sitten ihmiset kertovat mitä ne oikeasti siitä asiasta ajattelevat ja  miten se oikeasti kannattaisi tehdä ja ruvetaan vähän niin kun out of the box pallottelemaan niitä asioita. Se on semmoista vapaampaa, ehkä ideointiakin niistä työkuvioista.  Tuo on varmasti  riskissä jäädä pois, jos ei  erikseen varata aikaa etätyössä.  Miten Jyrki, oletko sinä  kokenut eristyneisyyden tunteita  tai sellaista että  tämmöinen niin kun  vapaamuotoinen keskustelu jää pois. Kaipaatko sinä sellaista?

Jyrki Sundström [00:23:08]: JKyllä, ilman muuta. Juuri tuommoinen mitä Marikin kuvas  tuossa, että töissä ,konttorilla niin sanotusti siinä on väkeä ja  sinä lähdet liikkeelle. Vaikka se ei ole kuin  minuutti tai kaksi kun jonkun kanssa  porisee vaikka ihan muusta , niin sitä kuitenkin tapahtuu. Kun täällä etänähän sitä ei  tapahdu. Sitä ei tule asiasta tehden jollekin soiteltua,  tuosta painettua luuria ja  soitettua työkaverille ja  alkaa jostakin ihan hassusta asiasta puhumaan.  Not gona happen. Se vaatii vähän jotenkin  kunnolla sitä face to face  olemista ja  minä kyllä tykkäisin pari  kolme päivää viikossa koettaa käydä tuolla toimistolla, koska siellä on muutama vakkari , jotka tykkäävät tehdä siellä.  Eli  nyt ei olla sillain ajateltu, että se olisi niin kova riski näin korona-aikaankaan sitten se , että siellä se  puolenkymmentä ihmistä on siellä  kohtuullisen isoissa tiloissa käymässä. Mutta osasta  sitten tuntuu, että ne eivät halua.  Tuo kamerajuttuhan meillä kanssa päätettiin, että pitäisi olla aina päällä.  Mutta nyt kun meidän firmassa jaetaan softatiimi ja dimatiimi.  Niin dimatiimi on jostakin syystä  se digitaaliseen markkinointiin  sosiaalisempi. Niillä kyllä siellä viikkopalavereissa ja tiimipalavereissa kaikilla näyttäisi olevan kamera päällä. Jostain syystä tässä devas-tiimin ja tekki-tiimin puolella  se on vähän vähempää.  Mutta kyllä ne sitten ovat, jos sanotaan,  että nyt olisi syytä vähän näyttää  sitä omaakin nokkaasi siellä. Se vaati pikkasen totuttelua. Asiakkaiden kanssa totta kai aina. Ja sitten kyllä minä, jos joku  myy minulle jotain  niin kyllä minä koitan olla vähän kohteliaampi  ja pitää kameran päällä ja arvostaa sitä työtä mitä työtä mitä itsekin jonkun verran tekee. Kun näyttää naamans,  sujuu se keskustelu paremmin.

Päivi Lohikoski [00:25:01]:  Kyllähän se estää vähän sitä repsahdusta sitten, että monihan  on sanonut, että monesti jää tukka kampaamatta ja on   kalsareissa  koko työpäivä. Sitten kun on se kamerapakko  niin ainakin  sitten tulee laitettua kuosiin  työpäiväksi. Mutta  joo miten te sitten työn organisoinnin  näette etänä? Että  kun sanotaan että tämmöinen vapaa matkustajuus lisääntyy  helposti virtuaalitiimissä , että on muka kiireinen  joka puolella mutta sitten mikään ei  hoidu. Niin miten  te niin kun varmistatte , että ne omat tehtävät tulee hoidetuksi ja sitten vielä,  teidän ympärillä,  teidän tiimissä tulee tehtävät hoidetuksi? Miten sitä työtä voi tavallaan valvoa  etänä?

Jyrki Sundström [00:25:43]:  Jos minä aloittaisin tästä aiheesta. Entistä tärkeämmäksi me huomasimme sen, kun  me vaihdoimme sitten meidän meidän järjestelmää, jolla  tehtäviä laitetaan väelle ja projekteja hoidetaan, että se on niin kun sillä lailla läpinäkyvää, että sinne kirjataan  huomattavasti pienempiä tehtäväkokonaisuuksia. Vaikka mitä tehdään asiakkaalle ja muita.Se niin kun  vaatii sitä, että niitä  seurataan ja kun ihmisillä on paljon tekemistä, yleensä liikaa ja  priorisoidaan  niitä tehtäviä,  että ne on kaikki kirjattu johonkin ja  suunnilleen kaikki pystyy käymään kurkkimassa, että onko ne  tehty ja näin päin pois.  Ja selkeästi siinä tuli, kun siirryttiin siihen  etätyömoodiin, niin joillakin tuli  ongelmia. Tuntu tosiaan , että mitään ei tehdä ja mitään ei saada aikaan  ja sitten  huomaa, että onhan se tietenkin haastavampaa, jos siellä kotona on ne  pienet lapset ja muut, niin tehdä niitä juttuja. Itsellä ei niistä tarvitsee enää huolehtia.  Se on ihan erityyppistä  sitten se tekeminen. Mutta kyllä minä sanoisin  näin, että  se hyvä  tuotantoprosessi  ja sitä tukevat järjestelmät auttaa aika paljon siinä, että  tulee hommat hoidetuksi. Sitten  se kuka vastaa niistä, pystyy  valvomaan paremmin sitä, että ne tulee tehdyksi. Me ei olla vielä ainakaan niin  itseohjautuva tiimi,  että ne itsekseen hoituisi  ilman sen kummempaa. Ei olla  semmoiseen yrityskulttuurin vielä päästy niin kun tuota  valvontaa ja tekemistä,  niin ne pienetkin detaljit ja tehtävät, ettei  kaikki vaan siirtyisi tekemään niitä juttuja, jotka ovat oikein kivoja  kellekin.

Päivi Lohikoski [00:27:33]: Kuinka usein teillä tehdään semmoisia tsekkejä tai  stand up palavereja, jossa seurataan sitä etenemistä?

Jyrki Sundström [00:27:37]:  No, totta kai kerran viikossa meillä on  tällä hetkellä tiimipalavereja, mutta me ollaan tekemässä  pikku muutosta. Me vähän pienennetään tiimejä tai  aletaan  tehokkaammin sitten niitä yhdessä katsomaan.  Sehän on tiimin vetäjän  tai asiakasvastaavan tai  projektipäällikön tehtävä sitten valvoa, että se oma homma etenee siitä. Että vaikka se  terminä voi kuulostaa  se valvonta tympeältä, mutta  kyllä sitä  osa ihmisistä  odottaakin. Että ollaan  niin kun oikeasti kiinnostuneita siitä, mitä minä teen. Ja niin näin.

Mari Saikkonen [00:28:12]:  Ehkä tuohon voisin jatkaa.  Meillä on tietysti hyvin erityyppinen tiimi  ja itsellä on niin kun hyvin semmoinen  toisenlainen rooli, jossa on aika iso vastuu ja sitä ehkä  minun roolin kautta odotetaankin , että minun pitää olla aika itseohjautuva.  Mutta sitten  minulla ainakin auttaa se, että minulla on ihan tämmöiset weeeklit, one to one palaverit minun esimieheni eli  meidän toimitusjohtajan kanssa, jossa me käydään läpi  vähän isommalla  tasolla, että  mitä  tapahtuu.  Totta kai, jos meillä tulee iso kilpailutus, niin  kyllä minun täytyy se ihan   itsenäisesti huolehtia, että kilpailutukseen tulee vastattua ja kasattua se tiimi siihen. Mutta se  tälllalailla yksilötasolla on vaatinut aika paljon opettelua.Varsinkin kun  itse näkisin sen että, toimisto on semmoinen helppo paikka. Sinne kun menee, niin jotenkin sitä menee semmoiseen työmoodiin. Että vaikka tympisi eikä huvittaisi mikään  niin kun ajattelee menneisyyttä ja entisiä aikoja, niin kun minulla on  ollut toimistotyö niin sitä vaan  vaan vetää  vaatteet niskaan ja pesee hampaat ja juo  kupin kahvia ja menee toimistolle. Siellä  alkaa syntymään jollain tasolla se työ,  kuin itsestään. Siellä on sellainen kognitiivinen,  niin kun triggeri,  että nyt ollaan tässä työmoodissa. Nyt tultiin tänne työpaikalle ja vaikka se joskus sujuu hitaammin ja  joskus paremmin, niin  se kuitenkin se paikka mahdollisti semmoisen työnteon.  Ja nyt minä olen huomannut, että   tähänhän on monenlaisia  ratkaisuja. Mutta täysin kotona tehtävä työ, että ollaan vain kotitoimistolla, itseasiassa aika harvalle varmaan ihan puhtaasti sopii.Tästä syystä minä olen vuokrannut itselleni  tavallaan tämmöisen  hyvin pienessä toimistossa olevan työpöydän  tai työtilan, työhuonepalvelun oikeastaan  virallisesti eli minä käyn paikassa. Minä menen sellaiseen paikkaan, joka on minulle toimisto, vaikka  siellä ei ole minun tiimiä. Minä saatan olla ihan yksin siellä. Minulla on siellä kaksi kollegaa, työhuonekollegaa, jotka toimivat tosiaan ihan eri alalla ja joiden kanssa sitten aina  minun yrittäjäpäivänä tehdään , teen heidän kanssaan hommia. Mutta muuten  saatetaan siellä törmätä ja  se paikka on minulle semmoinen,  mikä sitten  joskus saattaa olla, että monta päivää on isoja asioita, joita pitäisi aloittaa, isoja projekteja, pitäisi miettiä  Kuten  miten otetaan vaikka  uusi crm- järjestelmä käyttöön ja  se on sellaista vähän yläpilveä. Kun että ei ole  kauheasti sellaisia  konkreettisia tehtäviä, niin silloinhan tämmöinen yksin puurtaja, jota  ei kovin tarkasti valvota, sortuu siihen, että alkaa järjestelemään omia sähköpostejaan tai  käymään läpi to do -listaa  ja sieltä niitä sellaisia helpoimpia ja nopeampia pikkuvoittoja. Ja  niihin isoihin, sellaisin valtaviin  strategisiin pohdintoihin,  niihin  on kamalan vaikea joskus tarttua. Silloin saattaa auttaa se, että menee sinne toimistolle ja sitten alan kuuntelemaan.  Minä olen myös paljon lukenut, että sinä voit  kouluttaa aivosi,  alan kuuntelemaan sellaista  focus- keskittymismusiikkia ja  se niin kun liittyy minulla semmoisten tietynlaisten  vaikeiden asioiden tekemiseen. Niin sitten huomaan, että minä rentoudun.  Minä olen siinä paikassa mikä on  pyhitetty työlle,  missä minä en tee muita asioita.  Koska kun on tämmöinen vaikean ja ison asian aloittaminen kotona yksin, niin minulla alkaakin yhtäkkiä häiritsemään  tiskipöydällä olevat tiskit tai  ihan hirveästi tulee semmoinen olo,  että minun pitää imuroida tuo eteinen eli  sitä on ihan niin kuin opiskeluaikoina. Alkaa lykkäämään  jakun pitäisi  semmoista vaikeata asiaa alkaa tekemään, niin silloin voi tehdä tämmöisiä. Toisilla, jos ei ole omaa työhuonetta, niin voi  olla ihan hyvä vinkki mennä, no nyt tietenkin korona-aikana on vähän haastavaa löytää  semmoisia, mutta jos tuntuu  että kahviloissa on tilaa ja maski päällä haluaa käydä  muutaman puoli tuntia näpyttelemässä siellä jossakin nurkkapöydässä , jossa on väljää, niin kun  etsii semmoisia paikkoja, missä se  semmoisen  jonkun asian aloittaminen on helpompaa.

Päivi Lohikoski [00:32:20]: Eli oman työn johtamiseen tullaan, että se on tosi tärkeätä.

Mari Saikkonen [00:32:28]: Siihen ei oikein saa  koulutusta oikeastaan mistään eikä hirveästi  tukeakaan.  Että kaikki on pitänyt niin kun vähän  kantapään kautta oppia.  Ja yliopistossa ei ole ollut, niin silloin kun minä ole käynyt, niin oman työn johtamisen kursseja.  Ja sitä olisi ehkä kaivattu.

Päivi Lohikoski [00:32:41]: Kyllä. Se on  niin helppoa tarttua niihin kiireellisiin tehtäviin ja jättää semmoiset  tärkeät sitten taka-alalle  ja semmoiset vaikeat. Tuo on varmasti tosi tyypillistä. Jos Jyrki ja Mari nyt haluaisitte  lopuksi vielä tiivistää semmoisia  top kolme asioita , että  miten voi  tehdä hyvää etätyötä, semmoisia periaatteita ja hyviä  käytäntöjä.  Mitkä ne teidän mielestä vois olla?

Mari Saikkonen [00:33:10]: Minä voin aloittaa. Minä näitä mietin jopa etukäteen.  Päivi ohjeisti etukäteen, että tämmöisiä voi miettiä.

Jyrki Sundström [00:33:18]:Kyllä, aloita vaan. [naurua 33:18]

Mari Saikkonen [00:33:18]: Minulle oikeastaan top kolme on, ensimmäinen liittyy tähän oman työn johtamiseen.  Ja minä tiivistin nämä. Tässä on itse asiassa kaksi asiaa.  Mutta nämä ovat, kun suunnittele etukäteen kolme asiaa, jotka  haluat saada tänään, joita haluat edistää tänään. Jos lähtee päivään ilman  sitä  toimistoa, ilman niitä työkavereita, jotenkin ihan yksin, vähän väsyneenä,  maanantai aamuna, on hirveän vaikeaa saada mistään kiinni.  Jotenkin tuntuu, että haluaisi, että viikonloppu jatkuisi vielä yhden päivän. Niin jos sinä päivänä tai oletkin etukäteen, vaikka sunnuntai-iltana tai maanantai aamuna, käytät siihen  10 minuuttia aamukahvia juodessa. Kirjoitat kolme asiaa ylös mitä sinä haluat tänään edistää  ja viivaat ne yli sitä mukaa kun olet ne  saanut edistettyä. Joskus  se riittää. Joskus tuntuu, että kun olisi ne miettinyt etukäteen, niin siitä olisi tullut hyvä. Ja jokaisen työpäivän jälkeen, mieti, kirjaa ylös ne muutama asia mitä sait edistettyä. Ettei ole sellaista tunnetta  että työ- ja vapaa-aika liukuu  ja liudentuu yhteen kun sinä olet aina kotona, luurit korvassa ja mitään  ei saa aikaseksi.   Eli se on semmoisen oman työn johtamisen kannalta  ihan äärimmäisen tärkeätä.  Kakkosvinkki on se, että kun kotona ajantaju katoaa. Ja välillä minä huomaan, että minä olen yhdeksän aikaan  viritellyt työaseman sohvalle ja  16.30 mulla on outo olo, mulla kivistää, mulla on vessahätä, mulla on nälkä ja mä olen siinä samalla sohvalla  kyyristyneenä itseeni ja koneen, läppärin päälle ja tuota, kun ei tule  niitä semmoisia mitä tulisi  siellä toimistolla. Että joku tulee sanomaan, että lähdetään lounaalle. Toimistolla jotenkin lounasaika,  se on niin, että siitä vois virittää kellonsa. Mutta kotona  sitä ei tapahdu.  Eli laita puhelimeen  hälytykset: pidä  se kahvitauko, pidä se lounastauko,  käy kävelemässä ulkona, tee happihyppely, koska se itsestä huolehtiminen siellä omassa kodissa tuntuu olevan haasteellista. Ainakin minulle. Ja kolmas neuvo  on se, että  luo uusia rutiineja työkavereiden kanssa.  Pitäkää after workeja. Jos tuota viinit maistuvat, niin ottakaa lasilliset viiniä Teamsissa. Luokaa sitä luottamusta  vahvistamalla niitä  henkilökohtaisia siteitä  niiden työkavereiden ja kollegoiden  kanssa, koska muuten voi tuntua, se niin kun vähentää sitä eristyneisyyden tunnetta, ihan  sitten siinä arjessakin.  Ja tähän  niin kun tämmöinen  plus vinkki . Sopikaa yhteiset käytännöt  sitten kun palataan ehkä joskus  normaaliin, joka on varmaan  tämmöinen yhdistelmä etätyötä ja  konttorilla oloa.  Että kuinka pidetään palaverit, kun osa on  konttorilla ja osa on  etänä. Onko silloin  kuitenkin parempi, että kaikki on luurit päässä siellä Teamsissa, että siitä kohtaamisesta tulee hyvä. Se vaatii  sellaista omanlaistaan suunnittelua. Miten yhdistetään ihmiset, jotka ovat  yhdessä paikassa, niihin etäilijöihin. Siinä mun vinkit.

Jyrki Sundström [00:36:30]: [naurua 36:30]

Päivi Lohikoski [00:36:30]: Kiitos Mari. Päivi Lohikoski [00:36:38]: Mari Saikkonen [00:36:38]: Jyrki Sundström [00:36:38]: [naurua 36:38]

Päivi Lohikoski [00:36:45]: Entäs Jyrki?

Jyrki Sundström [00:36:45]:  Riittääkö jos sanon, että sama? [ naurua 36:45]

Jyrki Sundström [naurua 00:36:45] No ei. Kyllä minulla on. Minulla on ennenkin ollut tämä työpiste täällä  kellarissa. Vaimo tekee tuossa  keskikerroksessa ja sitten  nuo   lukiolaiset tuolla,  nyt kun ovat etänä olleet, niin tuolla ylimmässä kerroksessa sitten tehneet hommia.  Se, että on joku työpiste mihin tulla. Minä ennen tein aika paljon hommia  sillain että , ennen tätä varsinaista etäilyn aloittamista, että minulla oli tuossa  olohuoneessa sitten  tai on edelleenkin läppäri.  Ja minä siinä sitten nökötin ja katsoin TV:tä ja tein iltaisin  niitä tiettyjä hommia.  Nyt se on  jäänyt  tässä kotietäilyssa kyllä iltaisin  oikeastaan aika lailla pois. Se on jollain lailla intensiivinen se päivä  tässä omalla työpisteellä.  Yksi vinkki voisi olla se, että on se yksi paikka missä tekee niitä töitä.  Laittaa siihen kaikki setit niin hyvin, kun pystyy.  Jos tarvitsee  omassa hommassa kolmea ruutua  tai jotain muuta, niin sitten ne vaan hommataan, että on  muutakin, kun vaan se yksi läppäriruutu. Tosin osa  tykkää ja pystyy silläkin tekemään hommia.  Sitten toinen on tämä  vähän tuohon suunnitteluun mitä Marikin sano tuossa. Itsellä on se tapa, että minä sunnuntaina  katson viikon kalenteria  ja  sitten minä katson vähän crm:tä, että mitä minun pitäisi tehdä tuossa myyntipuolella, koska seon  aika tärkeä näin, että firma pyörii ja a asiakkaat maksavat laskunsa ja työntekijät saavat palkkansa. Sinne minä lyön ihan kalenteriin kiinni tunnit. Tee tuo tarjous, käytä tuo tunti  siihen, että  edistät joitakin asioita.  Minä lyön ne ihan kalenteriin kiinni,  että kukaan ei  pukkaa minulle sinne sitten palavereita, koska muuten tuo kalenteri täyttyisi. Aika lailla sitten semmoisista asioista jää sitten se oma työ tekemättä. Ja tuota ehkä  kolmantena, että  koettaa aloittaa sen päivän niin kun  lähtisi töihin.  Että minulla ei  ainakaan aivan hirveänä vaihtele  se, että mihin aikaan,  silloin kun minä täällä kotona olen, niin konkoilen tähän koneen ääreen etänä tai menen toimistolle, niin  suunnilleen samoihin aikoihin pidän niin kun ne rutiinit. Se että konttorilla nykyään  jatkuu mielellään jopa paljon pitempään, koska siellä on välissä paljon hauskaakin.[naurua: 38:58] ja lätisee ihmisten kanssa ja  tehdään jotain muutakin kuin sitä intensiivistä työtä.  Ehkä tässä vuoden aikana on pikkuisen päässyt eroon mitä alussa oli varsinkin kävi, että oli tosi intensiivisiä päiviä,  että se saattoi se kymmenenkin tuntia hurahtaa niin kun aika lailla ja kuuden aikaan  sitten konkoili tuonne  oikeaan asumiskerrokseen sitten tässä talossa.  Mutta ehkä siinä nyt  meikäläisen kolmas olisi.

Päivi Lohikoski [00:39:30]: Kyllä, kiitoksia loistavaa.  Ja tosiaan etätyön  johtamisen kurssille voi Oulun yliopistopalvelun kautta ilmoittautua ja kurssi pyörii ihan non stoppina tämän vuoden ajan. Että tervetuloa mukaan. 

[äänite päättyy]

[?? 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Kai Hänninen [00:00:27]: Tervetuloa kuuntelemaan My Studio -sarjaa "Mikroyritysten ketterä johtaminen". Pohdimme tänään vieraiden kanssa, mitä mikroyritysten johtaminen tarkoittaa. Minä olen Kai Hänninen Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista, ja minulla on täällä tänään vieraana Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulun tutkijoita, Lauri Haapanen.

Lauri Haapanen [00:00:47]: Moi, moi.

Kai Hänninen [00:00:49]: Ja Petri Ahokangas.

Petri Ahokangas [00:00:51]: Terve.

Kai Hänninen [00:00:54]: Ajattelin, että hyppäämme heti syvään päähän ja alamme pohtia, mitä johtaminen tarkoittaa.

Lauri Haapanen [00:01:02]: Haluatko sinä, Petri, aloittaa?

Petri Ahokangas [00:01:04]: Nyt on vähän teoreettisempi aloitus, joo, totta. se onkin hyvä kysymys. Minä olen aina ajatellut näin, että mikroyrityksissähän se lähtee itsensä johtamisesta ensin ja sitten voi johtaa toisia ja sitten voi johtaa asioita. Tällaisia mietteitä minulle ensimmäiseksi tulee mieleen. Jos ei osaa itseään johtaa, aika vaikeaa on myöskään johtaa niitä asioita, joista on vastuussa, tai muita ihmisiä, jotka siinä ympärillä tekevät töitä saman päämäärän hyväksi.

Lauri Haapanen [00:01:33]: Kyllä. Mietin johtamisesta aivan samoin. On tietenkin eri asia johtaa ihmisiä ja eri asia johtaa yritystä. Ne liittyvät toisiinsa. Ihmisten johtaminen on enemmän sellaista, että ihmisiä saa tekemään jotain, ja yritysten johtamisen minä näen sellaisena, miten yritys saadaan kasvamaan. Mitkä ovat ne oikeat toimenpiteet, joita pitää tehdä, että päästään niihin tavoitteisiin, mitä kukanenkin on asettanut itselleen.

Petri Ahokangas [00:02:04]: Tämä on tämä vanha juttu, että tehdään oikeita asioita ja oikein. Silloin ollaan hyvällä suunnalla. Siinä se haaste varmaan tuleekin, että sitten tiedetään ja päätetään itse, mitä me oikein haluamme.

Lauri Haapanen [00:02:19]: Juuri näin. Tähän väliin voisi sanoa, sen verran omasta taustasta, että olen ollut yrityksissä, jotka ovat kasvaneet mikroyrityksistä, yksi yritys on kasvanut pörssiyritykseksi, ja yksi on myyty kiinalaiselle isolle yritykselle, sit me olemme Petrin kanssa nyt yhdessä mikroyrityksessä, joka on enemmän meidän harrastus. Sitten toisaalta että Kauppakorkeakoulussa on tehty tutkimusta, miten yritykset ovat kasvaneet ja miten yritykset ovat kansainvälistyneet. Siihen liittyy tietenkin hyvin oleellisesti yritysten johtaminen, miten näitä yrityksiä on johdettu.

Petri Ahokangas [00:03:03]: Tavallaan mikroyrityksen ja pienen yrityksen ero on määritelmällinen juttu, joka löytyy kirjallisuudesta ja tutkimuksesta. Missä se menee, riippuu hyvin paljon yrityksistä. Niitä on hyvin monenlaisia. Varsinkin kun aletaan kansainvälistä liiketoimintaa tekemään, esimerkiksi pienimmän yhteisyrityksen perustanut yritys oli yhden hengen yritys.

Kai Hänninen [00:03:29]: Joo, tuo oli hyvä, Petri, puhua kokomääritelmästä. Mehän voisimme kuulijoille muistuttaa, että kun puhutaan mikroyrityksistä, sellainen virallinen määritelmä on, että mikroyritys työllistää alle kymmenen henkilöä ja sen liikevaihto on alle kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Mikroyrityksen sisälläkin, kun siellä on kevytyrittäjiä, yksinyrittäjiä ja niitä yrittäjiä, joilla on henkilökuntaa, kirjo on hyvin laaja. Mikro yritys sinänsä, vaikka puhuttaisiin yhdestä yrityksestä, meillä on yli 300 000 muuta mikroyritystä Suomessa. Se on aika kattava lajitelma erilaisia yrityksiä ja erilaisia yrittäjiä ja erilaisia tavoitteita myös johtamisen näkökulmasta.

Lauri Haapanen [00:04:17]: Kyllä. Näin on. Mikroyrityksistä, joissa olen ollut mukana ja kenen kanssa olen ollut yliopistoaikana tekemisissä, mehän myös autamme mikroyrityksiä kasvamaan ja kansainvälistymään, omista kokemuksistani tulee ensinnäkin mieleen, että ensimmäinen yritys, johon menin, oli sellainen yritys, jossa oli yhtä paljon ihmisiä myynnissä kuin tuotekehityksessä. Minun taustani on korkean teknologian ohjelmistoalan yrityksissä. Se oli siitä hauska kokemus, koska aika harvassa yrityksessä siihen aikaan, ja mitä on tutustunut ja nähnyt näitä korkean teknologian yrityksiä, niin aika harvassa itse asiassa on niin paljon panostettu myyntiin. Aika usein se, mihin rekrytoidaan ihmisiä, on tuotekehitys. Toinen yritys, johon menin ensimmäisen jälkeen, oli tyypillisesti tällainen tuotekehitys yritys, jossa oli pelkästään ihmisiä tuotekehityksessä. Se haki ihmistä sellaisiin tehtäviin, että saataisiin tuote ja teknologia, joita tehtiin, vietyä myös asiakkaille. Tämä on mielestäni, jos ajatellaan asioiden johtamista, niin mikroyrityksissä, mitä tulee korkean teknologian yrityksiin, on ollut aika tyypillistä,  mitä olen havainnut, että aika paljon panostetaan tuotteen tekemiseen mutta ehkä vähän jää se, ketkä niitä ostavat ja miten tuote vietäisiin asiakkaalle.

Petri Ahokangas [00:05:59]: Myynti on tosi tärkeää. Minullakin on tällainen sekatyömiestausta. Väiteltyäni päädyin teknologiayritykseen töihin. Siinä oli tosin 70 ihmistä jo siinä vaiheessa. Myynnin näkökulmasta, kun tarkasteli asiaa, kun tuli takaisin yliopistolle, yksi ensimmäisiä väitöskirjoja, joita olin ohjaamassa, oli tällainen teema kuin yrittäjä ja myynti yhdessä juuri näissä teknologiayrityksissä. Siinä pohdiskeltiin sitä, mitä on yrittäjämäinen myynti. Olen ihan samaa mieltä kuin Lauri, että hyvin usein yritykset ovat insinööripainotteisia tai tuote- tai teknologiapainotteisia. Ehkä se johtuu siitä, että olemme harvaan asuttu kansa, jossa tulee useammin vastaan tekninen ongelma, kun kaveri, jolle voi puhua. Se ehkä johtaa tällaiseen kulttuuriin meillä sitten, että myyntiä ei arvosteta tai sitä ei ole nähty sellaisena keskeisenä juttuna. Minusta oli todella mielenkiintoista olla ohjaamassa tällaista työtä, jossa pohdiskeltiin yrittämisen ja myynnin välistä rajapintaa.

Lauri Haapanen [00:07:07]: Oletko, Petri, huomannut, että aika usein teknologiayritykset ovat insinöörien ja diplomi-insinöörien perustamia, niillä on aika korkea kynnys palkata muita kuin insinöörejä?

Petri Ahokangas [00:07:20]: Joo. He eivät tunne oikein muita. Olen huomannut ihan saman. Kun menin 70 hengen taloon, siellä oli joku merkonomi laskentatoimen puolella hommissa. He pitivät kirjanpidosta huolta. Olin ensimmäinen kauppatieteilijä talossa. Oli siinä opiskelemista. Kulttuurishokki oli molemminpuolinen.

Lauri Haapanen [00:07:41]: Joo, näissä mikroyrityksissä on myös, kun omistaja-perustajat ovat insinöörejä, se hyvin usein tulee, mitä olen huomannut, sellainen virhe, että niitä tuotteita ei osaa myydä sitten kukaan muu kuin insinööri. Jos esimerkiksi palkataan ihmisiä myymään, lähdetään siitä, että täytyy osata se teknologia niin hyvin, että tuote saadaan asiakkaille.

Petri Ahokangas [00:08:07]: Minusta se on virhe siinä mielessä, koska se tuote pitäisi tehdä niin helpoksi, että sen pystyisi periaatteessa myymään kuka vain. Silloin se on myös asiakkaan näkökulmasta helppo ostaa, eikä tarvitse sellaista ostajaa, joka joutuu ymmärtämään sen tuotteen tai palvelun niin hyvin, että tietää, mitä ostaa.

Lauri Haapanen [00:08:30]: Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Jos ajatellaan mikroyritysten ketterää johtamista, mielestäni organisatoriset haasteet johtamisessa tulevat siihen, että ei oikein uskalleta palkata ihmisiä myymään, syystä tai toisesta. Tätä itse asiassa tukee tutkimus, jota olemme tehneet, mehän olemme, minun ja Petrin yhteisen yhteisen yrityksen kautta, käyty ja analysoitu noin 200 yritystä läpi, joista aika suuri osa on mikroyrityksiä. Kun olemme katsoneet, mihin resursseja kohdistetaan pienissä ja mikroyrityksissä, se on se tuotekehitys. Siinä vaiheessa vasta, kun yritys pääsee hyppäämään kokoluokasta jo ehkä vähän isompaan kokoluokkaan, aletaan ymmärtää myynnin ja henkilöiden merkitys, en tiedä henkilöiden merkitys, mutta ylipäätään sen myynnin ja markkinoinnin merkitys yrityksen kasvulle. Aika paljon pyöritään siihen pisteeseen saakka sellaisessa omassa kuplassa. Sitten vasta, ehkä ulkoisten paineiden takia aletaan satsata myyntiin ja markkinointiin.

Petri Ahokangas [00:09:56]: Niin, siinä on sellainen riski, että myynti-ihmiselle voi joutua maksamaan enemmän palkkaa kuin itselle. Sekin saattaa olla sellainen perinteinen hidaste. Aika monesti perustaja-yrittäjä-johtaja ajattelee, että minunhan tästä pitää eniten tienata. Jos siinä käykin niin, että myynti-ihminen saa hyvän myyjän, se on investointi. Jos siinä käykin sillä tavalla, että palkka nousee yli, se voi olla myös itsetuntopaikka jossain määrin.

Lauri Haapanen [00:10:28]: Joku on joskus sanonut, että silloin yrityksellä menee hyvin, kun myyjät tienaavat kaikkein eniten.

Petri Ahokangas [00:10:36]: Mietin, onko jotain asiaa, josta olemme eri mieltä. toistaiseksi olemme kuitenkin olleet ihan samaa mieltä näistä asioista.

Kai Hänninen [00:10:45]: Minun pitää ehkä välissä puhua päällekin, koska olen itse insinööri ja alan kokemaan, että olen jäänyt vähän niin kuin paitsioon tässä keskustelussa. Pitää vähän aina yrittää nostaa insinöörienkin arvostusta. Se ei ehkä ole ihan noin suoraviivaista, mutta allekirjoitan sen, että insinöörit pitävät tuotteiden suunnittelusta ja uusien asioiden tekemisestä. Sinänsähän siinä ei ole mitään väärää. Myyntikin on tärkeää, ja ehkä vielä tärkeämpää on se, että siellä on asiakas mukana keskustelussa. Asiakashan voi olla suoraan vaikka sen [?? 00:11:18] [?? 00:11:18] insinöörinkin kanssa keskustella niistä. Sehän on kaikista tärkeintä, että jos asiakas on löydetty ja hänelle osataan tehdä hyviä tuotteita ja palveluita, kyllä se myyntikin sitten onnistuu ja tienaa varmasti ihan hyvin sen jälkeen.

Lauri Haapanen [00:11:31]: Tuohon pitää, Kai, kahteen kohtaan puuttua, mitä sanoit. Ensinnäkin se, että en missään nimessä ole mollaamassa ja sanomassa, että insinöörit ovat huonoja myyjiä. Päinvastoin. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että parhaat myyjät, joita minulla on ollut yrityksissä, ovat nimenomaan insinööritaustaisia, mutta nimenomaan niin, että he ovat kokeneet olevansa enemmän myyjiä kuin tuotekehitysihmisiä. Myyjällä, en tarkoita sitä, että pitäisi olla kauppatieteilijä, enkä halua mollata insinöörejä missään nimessä, päinvastoin, yrityksen vain pitäisi kokeilla löytää niitä myyjiä ja siihen rooliin niitä ihmisiä, siihen myyjärooliin niitä ihmisiä enemmän kuin siihen tuotekehittäjän rooliin. Sitten toinen, mitä sanoit, liittyy asiakkaisiin. Olen ihan samaa mieltä siitä, että kun lähdetään tekemään jotain tuotetta, joka sitten loppujen lopuksi päätyy asiakkaalle, niin mitä varhaisemmassa vaiheessa asiakas on mukana, totta kai edellytykset osallistua ovat sitä paremmat. Minulla on kokemuksia monistakin sellaisista tilanteista, me olemme tehneet ensin yhdessä pilottiprojekteja asiakkaiden kanssa, ja sitten kun olemme saaneet ymmärrettyä se, mitä asiakkaat tarvitsevat ja mistä he ovat valmiita maksamaan, lähdetään sitten tuotteistamaan sitä varsinaista tuotetta. Tähän liittyy nyt sitten sellainen asia, mikä mielestäni on vähän hidastanut myyntiä ja asiakkaiden kanssa tekemisissä olemista, on Tekes. Tekeshän rahoittaa yritystoimintaa ja nimenomaan tutkimus- ja kehitystoimintaa. Kolmen vuoden Tekesin rahoituksella mikroyritys saattaa tehdä tuotteita ilman, että näkee asiakasta lainkaan. Tekesin, ainakin siihen aikaan, kun minä olen ollut Tekesin kanssa tekemisissä, rahaa ei saanut käyttää myyntiin ja markkinointiin.

Petri Ahokangas [00:13:34]: Samanlaisia kokemuksia itsellänikin on entisestä elämästäni, kun en ollut vielä yliopiston palveluksessa. Nykyäänhän Tekes on muuttunut Business Finlandiksi. Kyllä siellä markkina- ja myyntiosaamisen kehittäminen on noussut paljon isompaan rooliin. Jos nyt hakee hankkeita, se täytyy perustella kaupallisesti paremmin. Eihän siellä paljon henkilöstö ole vaihtunut. Sellainen kulttuurimuutos on aika iso. On vaikea valita yritysprojekteista teknisen taustan kautta, jos pitää painottaa liiketoimintaa. Miten oikeasti ymmärtää jonkun ihmisen tai organisaation liiketoimintaideaa, sitä ajatusta siellä taustalla ja ymmärrystä markkinasta, varsinkin jos Suomessa vielä painopiste on tällaisissa uusissa innovaatioissa, ja innovaatioissa on aina se riski, että se on uusi meille ja uusi asiakkaalle, se on kaikkein vaarallisin kaupallistamisen laji, jossa vähiten tiedetään siitä, missä ollaan ja mihin pitäisi mennä. Ehkä tällaista, kun palataan tähän johtamiseen, juuri kysymys siitä, mikä on meidän oman liiketoimintamme fokus, mihin meidän pitäisi keskittyä, mikä on järkevää resurssien käyttöä. Sen olen oppinut yritysten kasvusta, että jossakin vaiheessa, kun meillä on tuote- ja palveluidean taustalla Laurin kanssa tällainen hanke Savon maan suuntaan, ja siellä kävimme 30 erikokoisessa yrityksessä katsomassa, kuinka hyvin he tuntevat omaa liiketoimintaympäristöään ja pystyvät rakentamaan kasvua ja kansainvälistymistä, meidän huomiomme, joka siellä tuli, oli se, että jos johto keskittyy olemassa olevien tekemisten optimointiin sen sijaan, että miettii uutta kehittämistä, aika hankala sitä on lähteä auttamaan kasvu-uralle. Olemassa olevan optimoinnista pitää päästää irti sen ihmisen, joka sitä johtaa, ja sen jälkeen lähteä katsomaan uusia mahdollisuuksia. Siinä on sen kasvun ja kehittymisen paikka.

Lauri Haapanen [00:15:51]: On, ja sitten aina voi varmistua sillä tavalla, että tekee oikeita asioita, että kysyy asiakkailta tai potentiaalisilta asiakkailta, ovatko nämä nyt sellaisia tuotteita ja palveluita, että te olisitte valmiita ottamaan näitä käyttöön. Ja sitten vielä, että jos hän vastaa, että kyllä, nämä olisivat meille sopivia, niin kysy vielä siihen perään, olisitteko te vielä valmiita maksamaan niistä. Jos he vastaavat kyllä, voisi kuvitella, että ollaan tekemässä oikeita asioita.

Petri Ahokangas [00:16:24]: Juttelin viime viikolla vanhan luokkakaverini kanssa, jolla on tällainen... Oikeastaan, mitä ne tekevät, ne ovat itsensä yrittäjäksi laittaneita tavalla, jossa ne eivät ajattelekaan, että ne kasvavat. Kaverini sanoi, että vaarallisinta olisi palkata siihen jonkinlaisen apulaisen tekemään jotain hommaa. Siinä on sellaiset edut, että kun hän tietää, mitä hän myy ja hänellä on jo vakiintunut asiakaskunta, hän sanoi, että tämä on aika helppoa nyt 20 vuoden kokemuksella. Vaikka korona tuli, ei ollut minkäänlaisia ongelmia myydä. Hän joutuu itse sitten kuitenkin panostamaan siihen myyntiin ja toimittamiseen, se on paras keino pitää työ tasapainossa. Välissä myy enemmän, välillä toimittaa enemmän. Jos siihen tulisi joku muu, se saattaisi muuttaa tasapainon. Kaveri on onnellinen mies omassa hommassaan. Olen aina säännöllisesti viimeisen 20 vuoden aikana kysynyt, eikö tekisi mieli lähteä palkkaamaan siihen lisähenkilökuntaa. Hänellä on aina ollut vankka ei.

Lauri Haapanen [00:17:38]: Mitä mieltä olet siitä, että jos yritys on kasvu-uralla ja sitten siihen kasvun realisoimiseksi tarvitsee hakea rahoitusta? Vaihtoehtojahan on useita.

Petri Ahokangas [00:17:55]: Joo. Se on ihan totta. Tuo on tällainen erikoistilanne, että hän myy tavallaan omaa osaamistaan. Silloin jos meillä on joku tällainen monistautuva palvelu tai tuote, niin kuin on nykyään on aika paljon netissä kaikenlaisia alustoja, joilla voi omaa toimintaansa skaalalta, siinä voi tulla monesti vastaan tämä rahoitusjuttu, mutta ei ole olemassa yhtä sellaista oikeaa tapaa hoitaa sitä rahoitusjuttua. Se riippuu aina, mitä tekee.

Lauri Haapanen [00:18:27]: Joo, aivan totta. Se, mihin olin sinua ajamassa, liittyi lähinnä siihen, että sitten kun niitä rahoitusvaihtoehtoja on useita, siinähän on, jos mietitään mikroyrityksen johtamista tai esimerkiksi pienen yrityksen johtamista, miten valita sitten sellainen rahoittaja, jossa on pitkän ajan kuluessa hyötyä yritykselle?

Petri Ahokangas [00:18:52]: Tällainen perinteinen kasvurahoituksen ensimmäisen vaiheen, sanotaan ne ovat kolme F:ää, Friends, Family and Fools, eli perhe perhe, ystävät ja typerykset. Minusta se on vähän arveluttava jako, mutta se on aika monesti totta myös tämäntyyppisissä yrityksissä, jos ei sitten oikeasti ole lähdössä tällaiseen professionaaliin toimintaan.

Lauri Haapanen [00:19:17]: Joo. Minulla on sen verran kokemusta rahoittajista, että väärä rahoittajan valinta saattaa jopa kääntää sen positiivisen kasvu-uran väärään suuntaan, että keskitytään ihan vääriin asioihin.

Petri Ahokangas [00:19:34]: Joo, samanlainen kokemus on minullakin edellisestä elämästäni, jossa rahoittajan vaatimukset ja omat kriteerit tekemiselle estivät kasvua. Nämä ovat kuitenkin asioita, joista on hyvä jutella muiden kanssa. Äsken kun puhuimme kasvusta, joka oli minullekin uusi juttu, haastattelin vasta yhtä yrittäjää, joka ei ollut enää mikroyrittäjä mutta oli muutama vuosi sitten noussut mikroyrittäjyysrajan yli, hän oli käynyt, silloin kun perusti yrityksen, mentorointikeskustelua kokeneemman yrittäjän kanssa. Kokenut yrittäjä oli sanonut näin, että ensimmäinen juttu, jonka otat, ota vakuutus ensimmäisen työntekijän varalle. Tämä ihminen sanoi, että en sellaista tarvitse, ja niinhän siinä sitten kävi, että tämä oli ollut virherekrytointi, ja se kävi todella kalliiksi. Joutui itse tekemään työt ja vielä laittamaan ihmisen pois, mikä ei ole koskaan kivaa. Sen jälkeen hän sitten otti vakuutuksen. Tämä on itse asiassa todella hyvä vinkki mikroyrittäjälle, ja varsinkin jos on ihan ensimmäisten työntekijöiden kanssa liikenteessä, käydä vakuutusyhtiössä ja hankkia tällainen vakuutus. Se saattaa olla todella kullanarvoinen juttu, jos tulee jotakin ongelmia.

Lauri Haapanen [00:20:57]: Me teimme aikanaan paljon sillä tavalla, että me otimme opiskelijoita ensin kesätöihin ja sitten parhaat pidimme ja tavallaan kasvatimme ne tykönämme sellaisiksi ihmisiksi, joita me tarvitsimme. Kyllä heistä sitten kesän ja ensimmäisen vuoden aikana kävi aika nopeasti ilmi, onko heistä niihin tehtäviin, johon heitä haettiin. Jotkut saattoivat siirtyä johonkin toisiin tehtäviin, ja jotkut varmaan löysivät sitten jostain muualta parempia työpaikkoja. Olen ihan samaa mieltä, että henkilöiden rekrytointi pienissä yrityksissä, varsinkin mikroyrityksissä, siihen liittyy aika iso riski jo senkin puolesta, että se on aika kallis investointi. Yhden ihmisen palkkaamisen palkkaamiskulut mikroyrityksessä on aika merkittävä menoerä jo yrityksen menoissa.

Petri Ahokangas [00:21:52]: Ja kun se on kiinteä meno. Se on tässä se ongelma.

Lauri Haapanen [00:21:56]: Sitten kun yritys kasvaa, se helpottuu monellakin tapaa. Ensinnäkin se, että suhteellinen osuus yhden ihmisen palkkaamisesta on kuluissa enää pienempi. Toinen on se, että kun on jo palkannut ihmisiä, näkee jo, mihin tehtäviin tarvitaan minkäkinlaisia ihmisiä. Kyllä yrityksen kasvaessa koko liiketoiminnan tekeminen joissakin suhteissa helpottuu.

Kai Hänninen [00:22:27]: Joo. Tuossa päästään hyvin osittain takaisin johtamiseen ja yksinyrittäjästä henkilöstöjohtajaksi. Kasvaminen ei tapahdu yhdessä yössä eikä välttämättä sen ensimmäisen rekrytoinninkaan kautta. Se, kuinka hyvin yrittäjä ymmärtää, mihin hän on ihan oikeasti rekrytoimassa ja mitä hän ihan oikeasti tarvitsee. Missä se kyseinen henkilöresurssi, jos näin käytetään tällaista termiä, pysyisi loistamaan siinä yrityksessä, eli antaa ne valmiudet ja työvälineet ja mahdollisuudet sitten loistaa. Se onkin jo iso asia, että tieto pitää liikkua ja ihmistä pitää kouluttaa ja varmistaa, että osaaminen on ja hän tietää, mitä hän tekee. Se ei aina ole niin helppoa, jos on ollut yksinyrittäjä ja oppinut tavallaan tekemään 24/7 juuri niin kuin itse haluaa, ja nyt siihen tulee joku toinen ihminen sotkemaan sen kuvion sitten. Se on tärkeä asia.

Petri Ahokangas [00:23:25]: Ylipäätään kyky ja halu delegoida, uskallus delegoida, kun se kuitenkin tarkoittaa sitä, että virheitä tehdään, niin niitä pitää myöskin sietää. Jos on perfektionisti ja haluaa itse aina tehdä loppuun asiat, sitten kannattaa kahteen kertaan miettiä, kuinka tulen toimeen tämän ihmisen kanssa.

Lauri Haapanen [00:23:45]: Joo, ja tuo, mitä Kai sanoi, tieto kulkee aika hyvin niin kauan kuin yrityksessä on sellainen 20 - 30 ihmistä. Sen jälkeen se alkaa byrokratisoitumaan, että tarvitset erilaisia projektipäällikköjä tai erilaisia tiiminvetäjiä, ja se tiedonkulku alkaa sillä tavalla, että tunnet jokaisen ihmisen ja voit kommunikoida jokaisen ihmisen kanssa, se ei enää vain onnistu. Minulla oli jotain mielessä, mitä sanoit rekrytoinneista, mitä sanoit.

Petri Ahokangas [00:24:22]: Olin edellisessä elämässäni kuusi vuotta tämän [?? 00:24:27] aikana henkilöstöjohtajan pestissä, ja siinä tuli haastateltua melko monenlaista sukankuluttajaa eri kulttuureista, eri maihin jopa. Täytyy sanoa, että meitä on hyvin erityyppisiä ihmisiä. Tavallaan sen oman kulttuurin tuntemus siinä omassa organisaatiossa ja dynamiikka ja kemia, joka ihmisten välille syntyy, on asia, josta pitää pitää huolta ja investoida siihen, omaa aikaa erityisesti.

Lauri Haapanen [00:24:58]: Joo. Olin sanomassa siihen, mitä Kai sanoi, että jos olet yksinyrittäjä ollut ja palkkaat ihmisen, henkilöstöjohtaminen ja töiden delegoiminen voi olla vaikeaa. Sen takiahan palkkaat ihmisen, jotta hän vähentäisi sinun työkuormaasi. Uskon sellaiseen perinteiseen armeijan syväjohtamiseen, että asetetaan tavoitteita ja kommunikoidaan koko ajan. En tarkoita sitä kommunikoinnilla koko ajan, että ollaan takana ja seurataan, mitä tehdään, mutta avoimesti keskustellaan siitä, mitä ollaan tekemässä ja miten ollaan saavuttamassa tuloksia. Se on varmaan motivoinnin tapa sekä yrittäjälle että uudelle työntekijälle tehdä sitä työtä.

Petri Ahokangas [00:25:53]: Mikroyrittäjälle on vaarallisin kohtaus on mikromanangeerauskohtaus.

Kai Hänninen [00:25:58]: Onko siihen lääkettä oikein?

Petri Ahokangas [00:26:03]: Se on hyvä kysymys. Olen samaa mieltä, et se [?? 00:26:07] on se ensimmäinen juttu, mutta en usko, että ihmisiä on kovin helppoa muuttua. Se lähtee siitä, että heidän täytyy itse ymmärtää, että nyt minun täytyy muuttaa omaa toimintatapaani, toimintamallia ja miettiä organisoitumista asioissa sillä tavalla, että antaa toisille myös kasvumahdollisuuden ja oppimismahdollisuuden, koska se on ainoa tapa päästä eteenpäin eikä jämähtää siihen, missä me nyt olemme.

Lauri Haapanen [00:26:35]: Jos lukee tarinoita huonosta johtamisesta, kyllä se yleensä on kommunikaation puute, mikä taustalla näkyy.

Petri Ahokangas [00:26:44]: Vääränlainen kommunikaatio.

Lauri Haapanen [00:26:46]: Asioista ei puhuta ja asiat ymmärretään eri tavalla. On ollut aika jännää, kun olemme tutkineet pieniä yrityksiä, joissa on ollut johtoryhmiä, jotka ovat enemmän kuin yksi ihminen, eli jos on kahden, kolmen tai jopa useamman hengen johtoryhmiä, ja sitten on käyty läpi, kuinka samalla tavoin nämä ihmiset johtoryhmässä näkevät, missä yritys on tällä hetkellä ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, se on aivan hämmästyttävää, kuinka eroavat mielipiteet näissä johtoryhmissä ja ihmisten välillä näissä johtoryhmissä on.

Petri Ahokangas [00:27:23]: Kaikkein kummallisin minusta oli tällainen havainto, joka meillä oli, mitä enemmän johto on erimielinen keskenään, sitä paremmin firmalla meni. Tämä on ehkä karrikointi, mutta kertoi vain siitä, mitä jo Winston Churchill sanoi aikanaan Britti-hallituksessa toisen maailmansodan aikana, että kaikki, jotka ovat hänen kanssaan samaan mieltä, ovat turhia, koska hän haki sinne diversiliteettiä, että ajatellaan eri tavalla ja otetaan asioita huomioon. Sitten kun meillä on yhteinen suunta, me olemme koetelleen sen päätöksentekoketjun monesta näkökulmasta eikä vain sillä tavalla, että minä olen oikeassa, sinä olet väärässä.

Lauri Haapanen [00:28:03]: Tähän pitää vielä lisätä se, että tuo piti paikkaansa siinä tilanteessa, että yritykset ymmärsivät kuitenkin markkinatilanteen oikein tai johtoryhmä näki markkinatilanteen samalla tavalla. Erimielisyyttä saattoi olla niissä keinoissa, mitä tehdään seuraavaksi. Keinovalikoiman diversiteetti oli plussaa.

Petri Ahokangas [00:28:29]: Joo. Meillä on ollut sellainen tapa, miten olemme pyrkineet hahmottamaan yrityksen kasvu- ja kehittymiskyvykkyyttä, ja se on lähtenyt tällaisesta ajatuksesta, että tullaan ulkoa sisään päin. Ensin vähän yritetään kartoittaa sitä, kuinka hyvin yritys ymmärtää oman markkinatilanteensa ja sen liiketoimintaympäristön. Sitten seuraavaksi aletaan katsoa, kuinka hyvin me tunnemme ja tiedämme meidän asiakkaamme ja osaamme palvella heitä. Sen jälkeen tulevat ne strategiset toimintatavat, mitä me tehdään. Viimeisenä sitten ovat ne resurssit, joita meillä on käytössä. Tästä nelikentästä tulee tavallaan kokonaisuus, mitkä yrityksessä pitäisi jollakin tavalla olla johdettuna. Tietenkin on näin, me olemme törmänneet monenlaisiin yrityksiin, meidän alustava ajatus oli, että yritykset kasvavat ja kehittyvät oppimisteorian tai kypsyysmalliajattelun kautta, mikä tarkoittaa vähän sitä, että kun aletaan rakentaa talon seiniä, meillä pitäisi olla kivijalkakunnossa, ja ennen kuin kattoa aletaan pykäämään, sitten meillä olisi seiniäkin vähän, tukirakennetta kasassa. Sitten rakensimme työkalua, jolla pyrimme yrityksiä tunnistamaan ne kivijalkansa ja seinänsä ja kattonsa, ja annoimme sitten vinkkejä, että hei, kannattaa muuten katsoa tuota, tuolla on kivijalassa reikä tai seinässä kolo tai katosta puuttuu osa. Menimme tällaisella systemaattisella logiikalla eteenpäin. Sitten meitä alkoi haastaa tällainen ajatus, että me törmäsimme yrityksiin, jotka pärjäsivät ihan kohtuullisesti, mutta kivijalasta ei ollut kuin toinen puoli olemassa ja seinä ei ollut kuin tuulen puolella ja katossakaan ei ollut kuin vähän räystästä, ja silti ne tekivät rahaa. Tulimme sitten siihen tulokseen, että hei, ehkä meidän täytyy lähestyä tätä kasvuakin vähän eri tavalla.

Lauri Haapanen [00:30:20]: Yrityksen pitää kohdistaa vain resurssi ja aikansa ja vaivansa niihin asioihin, jotka jatkossakin tuo kasvua, ei lähteä korjaamaan niitä asioita, mitä ehkä menneisyydessä on tehty väärin tai jätetty tekemättä.

Petri Ahokangas [00:30:35]: Näyttää, että ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua.

Lauri Haapanen [00:30:38]: Näin on. Johtoryhmätyöskentelystä tuli mieleeni, että sellainen huomio on ollut varsinkin mikroyritysten keskuudessa, että hyvä tapa on ollut, että yrittäjät ovat hakeneet tukea itselleen tällaisista advisor boardeista, eli keränneet itselleen ympärilleen ihmisiä, jotka ovat keskustelleen yrityksen tilanteista ja ideoineet ja miettineet, minkälaisia toimenpiteitä voisi tehdä seuraavaksi ja mihin asioihin kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota, ilman että he ovat hallituksen tai ilman että he ovat yrityksen palkkalistoilla. Sellaisia ihmisiä, joilla on kokemusta asioista eli jotka ovat törmänneet samoihin ongelmiin aikaisemminkin. Ne yrittäjät, joilla on ollut tällaisia advisor board, ovat olleet aika tyytyväisiä niihin. Sitten koska se ei ole mikään sellainen virallinen elin, tavallaan sehän voi olla joustava elin, että siinä vaihtuu jäsenet ja vaihtuu ihmiset, asiat, joista keskustellaan, voivat olla eri asioita eri kokouksissa, ja se sykli, kuinka usein tavataan, se on yrityksestä ja yrittäjästä kiinni. Minusta se on [?? 00:31:51] työkalu.

Petri Ahokangas [00:31:52]: Joo, olen samaa mieltä. Tuo on vähän niin kuin mentorointia tällaisessa henkilöjohtamisen kehittämisessä, jota tehdään aika pitkälle.

Lauri Haapanen [00:32:01]: Sitten se, miten se eroaa mentoroinnista, on se, että jos mentoroinnilla käsitetään tällaista kahden välistä keskustelua ja sparraamista, niin advisor boardissa, jos siinä on hyviä ihmisiä, sinne tulee aika nopeasti sellaista lennokasta ja mukavaa, mukaansa tempaavaa keskustelua, ajatukset saattavat lentää, ja sitten syntyy uusia ajatuksia siitä. Molemmissa on puolensa, totta kai.

Petri Ahokangas [00:32:29]: Kailla näyttää olevan asiaa meille.

Kai Hänninen [00:32:32]: Joo. Minulla on asiaa. Tässä on hyvää keskustelua. Allekirjoitan sen omien kokemusteni perusteella, että mikroyrityksessäkin tarvitaan monenlaista tukiverkostoa, oli se sitten tällaista advisor board tai peer to peer, eli tavallaan mikroyrittäjäystäviä tai -kavereita. Verkostoja tarvitaan. Me olemme tehneet tällaista My Studio -sarjaa, tosiaan minä olen Kai Hänninen Oulun yliopistosta, ja minulla on täällä ollut vieraana Oulun Kauppakorkeakoulusta Lauri Haapanen ja Petri Ahokangas. Haluaisin vielä nostaa yhden keskusteluaiheen tähän mukaan. Kun puhutaan mikroyrityksestä ja ketterästä johtamisesta, voisiko sitä jollakin lailla summata niin, että me puhumme sellaisesta suunnitelmallisuudesta? Lähtisikö siitä mikroyritysten ketteryys ja johtaminen eteenpäin, jos siellä oltaisiin ja tehtäisiin asioita suunnitelmallisesti? Mitä mieltä olette?

Petri Ahokangas [00:33:29]: Varmaankin näin. Tällainen proaktiivinen ote on aina varmasti parempi kuin reaktiivinen, jos vain reagoidaan siihen, mihin törmätään. Vaikea löytää pitkäkestoista suuntaa, jos vain reagoi. Siinä mielessä olen ihan samaa mieltä, että se on sellainen tukiranka.

Lauri Haapanen [00:33:48]: Kyllä vain. Olen ihan samaa mieltä, olen ihan täysin tällaisen perinteisen koulukunnan kannattaja, mikä lähtee siitä, että yrityksellä pitää olla jonkinnäköinen visio ja strategia, miten se visio saavutetaan. Sehän alleviivaa nimenomaan sitä suunnitelmallisuutta. En osaisi millään muulla tavalla yritystoimintaa viedäkään eteenpäin.

Petri Ahokangas [00:34:10]: Sama vika. Ehkä se on koulutuksen mukanaan tuoma vaiva, mutta itse olen nähnyt sen pikkupojasta lähtien, koska olen maatalosta kotoisin. Siellähän kaikki suunniteltiin ja juteltiin ennen kuin alettiin tehdä. Siinä oli aika hyvä pohja, että ei tarvinnut sitten sellaista välitöntä ohjausta myöskään antaa liikaa, ja jokainen pystyi kasvamaan ja kehittymään omillaan. Minusta tällaisen suomalaisen maatalouskulttuurin, ja me emme ole kulttuurina kaukana siitä, oppien soveltaminen työelämässä sopii suomalaiseen yhteiskuntaan.

Lauri Haapanen [00:34:44]: Mielestäni strategiasta pitäisi vielä muistaa, että strategia ei ole pelkästään asioita, mitä yritys tekee, strategia voi myös määritellä niitä asioita, mitkä eivät kuulu sille yritykselle, mitä yrittäjän tai yrityksen ei pidä tehdä, mitkä voi jättää pois. Se onkin aika useasti hankalaa. Pieni yritys, jonka pitäisi saada tulorahoitus asiakkailta, jättää sitten jotakin asioita tekemättä, jotka vaikuttavat houkuttelevalta. Suunnitelmallisuuteen kuuluu myös se, että tehdään oikeita asioita eikä tehdä vääriä asioita.

Petri Ahokangas [00:35:22]: Tässä on vähän samanlainen juttu, olen sanonut sitä ajokoirastrategiaksi, että jos siinä vain menee nenä maassa haistelemaan rahaa, olisi hyvä pysähtyä ja nostaa nenä ilmaan ja katsella, missä ollaan ja mihin ollaan menossa ennen kuin jatketaan sen jäniksen perässä, vai olisiko tuossa jokin vähän isompi saalis myös, kun vähän miettisi asioita, saatavilla.

Lauri Haapanen [00:35:46]: Juuri näin.

Kai Hänninen [00:35:49]: Tuohon voisi vielä tietenkin lisätä sen, että vaikka kuinka suunnittelee, suunnitelma voi mennä vikaan ja sitä pitää vain korjata. Tietynlaista epävarmuuttakin pitää sietää. Emme voi tietää kaikkea, ja tilanteet voivat muuttua niin nopeasti, että se aiheuttaa sitten sellaista turbulenssia siihen johtamiseen.

Lauri Haapanen [00:36:10]: Nykyään maailma muuttuu yhä vain nopeammin. Tuo, mitä Kai sanoi, on juuri sitä, mitä yrittäminen on. Pitää vain lukea, missä ollaan menossa, ja päivittää niitä suunnitelmia sen mukaisesti.

Petri Ahokangas [00:36:26]: Näin on.

Kai Hänninen [00:36:27]: Meillä on tässä tämän studiosarjan lopussa aina ollut lopetuskeskustelu. Se liittyy siihen, minkälaisia hyviä vinkkejä, tällaisia käytännön vinkkejä te antaisitte meidän kuulijoille. Siellä on varmasti yrittäjiä, yrittäjiksi aikovia, opiskelijoita, mutta jos ajatellaan, että annettaisiin yritystoimintaa käynnistäville tai vasta aloittaneille yrittäjille jokin vinkki, mitkä olisivat teidän käytännönvinkkinne hänelle?

Lauri Haapanen [00:36:59]: Palaan siihen alkuun, josta lähdimme liikenteeseen. Ennen kuin lähdet rakentamaan mitään tuotetta tai palvelua, juttele niiden mahdollisten asiakkaiden kanssa ja yritä saada ne asiakkaat mukaan tuotekehitykseen ja siihen tekemiseen. Se on se, millä pystyy varmistamaan sen, että tekee oikeita asioita.

Petri Ahokangas [00:37:21]: Muistan, kun juttelin jo tästä yhdestä haastateltavasta, joka oli vakuutuksen kannalla, hän oli harrastanut tällaista myyntitoimintaa, joka mielestäni oli aika näppärä kasvun kannalta. Hän myi aina itsensä liriin, ja sen jälkeen sitten oli pakko selvitä siitä. Se johti siihen kasvuun sitten automaattisesti. En sano, että tämä on kaikille sopiva toimintamalli, mutta ennemminkin ehkä näin, että kannattaa myös jakaa omia ajatuksia ja sparrata omia ajatuksia muiden kanssa, myös muiden kuin vain asiakkaiden kanssa. Tulee monelta kannalta haarukoitua, olenko menossa oikeaan suuntaan tai onko näillä valinnoilla, joita aion tehdä, järkeä.

Lauri Haapanen [00:38:10]: Kyllä. Rahaa on monenlaista, ja mielestäni kaikkein terveellisin raha on se, minkä asiakas maksaa. Se on sitä oikeaa rahaa, jolla ainakin pitkällä jänteellä yritystoiminta pysyy pystyssä.

Kai Hänninen [00:38:28]: Joo. Voisin tähän vielä nostaa ainakin yhden asian. Minusta Petri sanoi hyvin sen mikromanangeerauksen. Sehän myös aika hyvin trimmaa mikroyrityssanan kanssa ja sen delegoinnin. Jos pystyy hallitsemaan delegoinnin ja sen, että jättää mikromanangeerauksen väliin, se voisi mennä aika hyvin sitten.

Petri Ahokangas [00:38:52]: Näin se on. Joskus kävimme johtoryhmän kanssa keskustelua edellisessä elämässäni, että kun segmentoi ja fokusoi riittävän pitkään peräjälkeen, väkisinkin päätyy markkinajohtajaksi.

Kai Hänninen [00:39:05]: Kyllä. Ehkä näihin Petrin sanoihin on hyvä lopetella. Kiitän meidän vieraita tästä keskustelusta, kiitoksia oikein paljon, Petri ja Lauri.

Lauri Haapanen [00:39:13]: Kiitoksia, Kai, oli hauskaa.

Petri Ahokangas [00:39:15]: Kiitoksia, oikein mukavaa.

[äänite päättyy]

[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Kai Hänninen [00:00:27]: Tervetuloa kuuntelemaan My Studio -sarjaa "Mikroyrityksen ketterä johtaminen". Pohdimme tänään vieraiden kanssa muun muassa, mitä suunnitelmallisuus, kokeilu ja ketteryys tarkoittavat. Minä olen Kai Hänninen Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista, ja minulla on tänään vieraana Oulun yliopiston tuotantotalouden professorit Kirsi Aaltonen.

Kirsi Aaltonen [00:00:51]: Moikka. Mukava olla täällä tänään jakamassa ajatuksia ja keskustelemassa.

Kai Hänninen [00:00:56]: Ja Harri Haapasalo.

Harri Haapasalo [00:00:58]: Heippa.

Kai Hänninen [00:01:01]: Aloitetaan kevyesti tämä aiheen käsittely. Kirsi, saat ensimmäisenä vastata pariin tiukkaan kysymykseen. Sinä olet tutkinut isoja projekteja. Mitä mikroyritykset voisivat niistä oppia?

Kirsi Aaltonen [00:01:16]: Joo. Minä olen tosiaan aika monessa omassa tutkimuksessani keskittynyt johonkin kulmaan suurten projektien tai suurhankkeiden johtamisen haasteista. Nehän eivät missään nimessä ole helppoja johdettavia kuten ei varmasti mikroyrityksetkään. Oikeastaan sieltä voisi, jos hakee analogioita, miettiä, että yksi sellainen, sanotaanko, että menestyksen tekijä, joka sitten näistä menestyksellisistä suurten projektien johtamisesta on löydetty, on sen yhteistyö ja sen laatu. Sen sijaan että yritykset ja ihmiset, jotka näihin projekteihin osallistuvat, optimoisivat sitä omaa parastaan, niin he miettivätkin sen projektin yhteisiä tavoitteita ja sen projektiarvon luonteen. Ehkä tästä voisi ainakin vetää sellaisen yhden analogian mikroyritystenkin kontekstiin, että verkostoituminen, tällaisten pitkäjänteisten yhteistyösuhteiden rakenteiden on aika tärkeää. Se on ainakin yksi oppi. Sitten toinen oppi on sellainen, että tällaiset isot hankkeet, nehän vie vuosikausia ennen kuin se lopullinen tulos on siellä meidän kaikkien nähtävillä ja käytettävissä, oli se sitten ratikka tai sairaala, ihan mikä vaan, siitä alkupisteestä, kun joku on saanut sen idean, että toteutetaan tällainen projekti, se on tosi pitkä, vuosikausien ja vuosikymmenien hanke ja vaatii aika paljon sinnikkyyttä, ja ne hankkeet, jotka onnistuvat, myös tarttuvat niihin mahdollisuuksin. Ne eivät katso niitä riskejä niinkään tai mieti aina vain sitä riskinäkökulmaa, vaan miettii, millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa. Olisiko se sitten sellainen toinen tavallaan näkökulma mikroyritysten johtamiseen, jos mietitään sitä kasvun näkökulmaa ja mahdollisuuksia. Vaikka pitää miettiä riskejä, samaan aikaan tunnistetaan niitä mahdollisuuksia ja sinnikkäästi mennään tavoitteita kohti.

Kai Hänninen [00:03:10]: Kyllä. Tuo on oikeastaan ihan hyvä sellainen aasinsilta, että riippumatta tietenkin yrityksen koosta, riskit voivat olla hyvin todellisia ja resurssit ja mahdollisuudet niiden käsittelyyn ovat erilaiset. Tietenkin mikroyrityksissä ne ovat ehkä vajavaisempia. Tässä on hyvä tarkentaa kuulijoille, että mikroyritys on yritys, joka työllistää alle kymmenen henkilöä, ja mikroyrityksen liikevaihto on alle 2 000 000 euroa. Suomessa mikroyrityksiä on tutkimuksen mukaan, jos me luotamme Tilastokeskuksen tietoon, on noin 94 prosenttia. Kansantalouden kannaltakin se on todella iso määrä. Mikroyritysten rooli on siinäkin mielessä merkittävä. Harri, sinä olet tutkinut hyvin montaa eri aluetta tuotantotalouden näkövinkkelistä, isoja ja pieniä yrityksiä. Miten tällainen suunnitelmallisuus tarkoittaa sinun mielestäsi nimenomaan mikroyritysten kannalta?

Harri Haapasalo [00:04:15]: Haluaisin oikeastaan jatkaa tuosta Kirsin alustuksesta vielä sellaisesta analogiasta, joka liittyy isoihin projekteihin ja mikroyritykseen. Arvo, jonka iso projekti tuottaa asiakkaalleen, on analoginen mikroyritykselle, kun se tuottaa jollekin jotakin palvelua. Jos mikroyritys on osa jotakin isompaa toimitusta, siellä ei välttämättä ole se lopullinen kuluttaja asiakkaana, vaan täytyy ajatella, niin kuin Kirsi sanoi, verkostoitua. Pienenkin yrityksen täytyy ajatella itsensä osaksi jotakin ekosysteemiä, johon se tekee jotakin. Suunnitelmallisuus tulee esille siinä, että ymmärtää oman yrityksensä osana liiketoimintaekosysteemiä ja ymmärtää sen oman yrityksensä liiketoimintamallin ja arvon, mitä siihen verkostoon tuottaa. Sitten kun lisätään suunnitelmallisuus siihen, se täytyy olla ennakkoon mietittyä ja suunniteltua. Hirmumäärä on tutkimusta siitä, mitä suunnitelmallisempi ja parempi suunnitelma on, sen parempi on lopputulos. Kuitenkaan se ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että tehtäisiin satavuotissuunnitelmia ihan mikroyrityksille, PK-yrityksille, vaan se tarkoittaa sitä, että jos tarvitaan sellaista reagointikykyä, ketteryyttä, senkin täytyy olla suunniteltua, niin sanotusti intentional. Tavallaan osa liiketoiminnasta olisi hyvä olla jo mietittyä, suunniteltua, ehkä jopa fiksattuakin, mutta osa suunnitellusti. Kapasiteetista, resurssista pitäisi jättää sellaiseen nopeaan toimintaan niin sanotusti. Ilmaantuu joku asiakastarve, täytyy reagoida, asiakas haluaakin näitä punaisia sen sijaan, että hän ottaisi ne sinisinä ja mustina. Täytyy sitten vain toimia niin, että saataisiin niitä punaisia aikaiseksi. Sitä kapasiteettia täytyy nykyään olla erityisesti pienissä yrityksissä.

Kai Hänninen [00:06:39]: No niin, hyvä Harri. Hyvä tarkennus. Toki saat jatkaa. Sanoit yhden sanan, liiketoimintaekosysteemin. Mitä se oikein tarkoittaa? Se kuulostaa monimutkaiselta.

Harri Haapasalo [00:06:54]: Se on yksinkertainen asia. Kun yritysjoukko tekee jotakin, jokaisella on tietyllä tavalla oma osaaminen, oma arvo, mitä siihen tuotetaan. Otetaan esimerkki, joka tulee mieleen, että Kuusamoon tulee yhtäkkiä kaksi bussilastillista venäläisiä turisteja ja he haluavat tehdä moottorikelkkasafarin Posiolle, Rovaniemelle, Ranualle ja sieltä takaisin, niin jonkun pitää hoitaa se kokonaiskonsepti, ja sen kokonaiskonseptin sisällä täytyy olla mahdollisesti majoitusta, ruokahuoltoa, muita palveluja ja majoitusta niille, kun he käyvät kahden tai kolmen päivän retken. Näitä ei välttämättä voi olla kaikkia valmiina, mutta näihin täytyy pystyä reagoimaan. Sillä pienelläkin mikroyrityksellä täytyy olla ymmärrys siitä, minkälaisessa toimijajoukossa he voivat asiakkaille kokonaispalveluita, tuotteita tuottaa. Jos tämä ei ole mietitty ja menet tekemään kaupat, että okei, annetaan tulla esimerkiksi 14 bussilastillista, niin kyllä me hoidamme, mutta jos yrityksellä ei ole kuin käristemakkaran paistoa Rukan juurella, niin venäläiset turistit eivät varmasti tule toista kertaa eikä tule tykkäyksiä Facebookissa.

Kai Hänninen [00:08:28]: joo.

Harri Haapasalo [00:08:29]: Liiketoimintaekosysteemi tarkoittaa toimijoiden joukkoa, joka pitää olla etukäteen lähes valmiiksi mietittynä. Mikäli tulee tällaisia ihan erityistapauksia, siihen sitten voidaan joutua tekemään jotkakin räätälöintiä, mutta tällaisen esimerkiksi safarin tai retken järjestämiseen täytyy olla tietyllä tavalla valmius olemassa, jotta kykenee antamaan hinnan ja toimitusajan. Se taas vaatii sitä oman arvon tuoton ymmärtämistä ja tuotteistamista.

Kai Hänninen [00:09:06]: Kyllä. Tämä antaa mahdollisuuden, jos puhutaan mikroyrityksistä, tällaiseen skaalautumiseen. Vaikka eräpalvelu tai se makkaranpaisto, se voi skaalautua sen mukaan, paljonko tiedetään, että asiakkaita on tulossa.

Harri Haapasalo [00:09:22]: Kyllä. Siihenkin pitää olla se verkosto olemassa. On iso ero, lähdetäänkö sinne viiden henkilön herrakerho vai kaksi bussilastillista kuljettamaan sinne erämaahan. Täytyy olla asiat mietittynä etukäteen.

Kirsi Aaltonen [00:09:40]: Ehkä tähän sellainen, minä mietin, miten sitten myös se ekosysteemi, niin jotenkin se kehittäminen ja se pitkän tähtäimen, siitähän on aika paljon keskustelua, tarvitaanko me sinne [?? 00:09:49] ihan sen ekosysteeminen fasilitoijia tai sen kasvun luojia. Miten sinä, Harri, ajattelet siitä?

Harri Haapasalo [00:10:01]: Totta kai. Ei sitä muuten pystyisi skaalaamaan. Tuotantotalouden perusjuttu on operaatioiden tehokkuus. Me emme pääse ilman suunnitelmallisuutta, systemaattisuutta tehokkuuteen. Jos me katsomme tehokkaimman tuotantojärjestelmän piirteitä, yritys tuottaa miljoona yhtä tuotetta. Silloin sillä on sen yhden tuotteen kiinteät kustannukset, ja sillä on siitä yhdestä tuotteesta oppimiskäyrät ja tuotannon tehokkuudet ja mittakaavaedut. Sitten jos se tekee miljoona erilaista tuotetta, silloin joka kerta kiinteät kustannukset per tuote, admin-kustannukset, suunnittelukustannukset, ja tietääkö se sitten, mitä kaikkea se niille miljoonalle asiakkaalle on tuottanut. jos tuotepalvelu ja toimintamalli ei ole suunnitelmallinen ja tuotteistettu.

Kai Hänninen [00:11:20]: Hyvä, nyt kun minulla on mahdollisuus keskustella kahden tuotantotalouden professorin kanssa, niin en malta olla kysymättä vähän tieteellistä kysymystä, mitä ketteryys itse asiassa tarkoittaa.

Kirsi Aaltonen [00:11:38]: Joo, sitä varmaan voidaan lähestyä monesta näkökulmasta. Tuossahan tuli yksi näkemys, että [?? 00:11:43] suunnitelmallinen, josta keskusteltiin äsken jotenkin suunnitelmallinen ketteryys joko niin, että me olemme sitten valmiina reagoimaan, kun jotain odottamatonta tapahtuu. Meillä on resursseja, kapasiteettia ja osaamista ja myös ihmiset saavat henkistä resilienssiä reagoida siinä tilanteessa, ja sitten on se ketterä, ehkä toimintatapana ketteryys. Ainakin oman käsitykseni mukaan se on lähtenyt ohjelmakehityksen puolelta ketterän kehittämisen tapa, jossa huomattiin, että se vanha tapa tehdä, ikään kuin vesiputousmallilla tai jotenkin lineaarisesti, että pitkään suunnitellaan ja sitten lähdetään vasta toteuttamaan, johti ongelmiin. Sitten ymmärrettiin, että jos me teemme asioita vähän kokeilemalla ja ketterästi pienissä kehityssykleissä, niin me itse asiassa aika paljon nopeammin saamme feedbackia meidän asiakkailtamme, onko palvelu, jota me kehitämme, asiakkaiden näkökulmasta arvoa luova. Sitä kautta ketteryys voidaan nähdä ketteränä toimintatapana myös. Ehkä ytimessä, mitä olemme tässä jutelleet, on suunnitelmallisuus. Toisaalta mietin tässä, kun oli keskustelua siitä, että ketteryydessä toisaalta osataan mennä virran ja muuttuvan toimintaympäristön mukaan, ettei sitten vaikkakin sitä suunnitelmallisuutta tarvitaan, toisaalta siinä mielessä, ettei ihan liikaa sitten jäädä jumiin niihin suunnitelmiin, et alkuperäiset suunnitelmat olisivat itseisarvo sinällään. Ehkä ne luovat sellaisen jonkinnäköisen ylätason tiekartan. Sitten se yksityiskohtaisempi tekeminen ja reagoiminen tapahtuu siinä sitten, kun asiat muuttuvat, koko ajan.

Kai Hänninen [00:13:24]: Joo. Kyllä. Tuo on varmasti totta, että viisivuotissuunnitelmaa ei kannata lyödä lukkoon viideksi vuodeksi. Tulevaisuus muuttuu, ja osittain ketteryys on myös sitä, että reagoidaan ja osataan reagoida. Mitä mieltä Harri on?

Harri Haapasalo [00:13:38]: Lisäisin tähän vielä, että minusta joustavuus on sisäistä, reagointikyky on sisäistä. Hyvin monesti ajatellaan vain tästä näkökulmasta, miten yrittäjä pystyy venymään ja miten oma organisaatio pystyy venymään, oli se sitten ketterää, joustavaa tai jotakin muuta, mutta hyvin monesti unohdetaan se, että ketteryys tarkoittaa myös ulkoisesti sitä, että pystyy muokkaamaan toimintaympäristöään itselleen sopivaksi. Jos otetaan Kaitsun hämärästä menneisyydestä Nokia-taustaa, niin Nokiahan ei missään tapauksessa ollut paras teknologiselta suorituskyvyltään, vaan se osasi muokata liiketoimintaympäristöään sellaiseksi, että sen oma teknologia oli siihen perfect match. Tavallaan palataan takaisin siihen isoon kokonaisuuteen, josta mikroyritys voi olla osa tai on osa, tai isoon projektiin, josta voi olla osa, siinä suunnitelmallisuus on etu siinä mielessä, että omat tavoitteet, oma visio, oma strategia, vaikka ne vähän hienoilta sanoilta kuulostaakin, on selkeänä itselle, ja pystyy jollakin tavalla vaikuttamaan toimintaympäristöön, jotta se on omalle liiketoiminnalle suotuisaa. Se on mielestäni yksi ketteryyden ominaisuuspiirre.

Kai Hänninen [00:15:22]: Kyllä.

Kirsi Aaltonen [00:15:22]: Se on mielestäni tosi hyvä pointti, että nimenomaan pyrit muokkaamaan sitä, et vain sopeutumaan.

Harri Haapasalo [00:15:29]: Ettet vain odota, että joku tulee hakemaan sinut peräkamarista, vaan luot toimintaympäristön sellaiseksi, että se peräkamari on paras paikka, että sieltä tullaan hakemaan. Se ei ole pelkästään vastaamista tarjouspyyntöihin tai aggressiivista markkinointia, vaan sillä tavalla, että vaikutetaan esimerkiksi joihinkin yhteiskunnallisiin päätöksiin. Nokialla se oli niitä teknologiastandardeja, joihin vaikutettiin, ja saatiin ne itselle suotuisaksi. Joku sellainen ennakoiva, ja se liittyy siihen Kaitsun alussa nostamaan suunnitelmallisuuteen hyvin paljon.

Kirsi Aaltonen [00:16:15]: Niin kuin suunnitelmallisesti liiketoimintamahdollisuuksien luonti. Joo.

Kai Hänninen [00:16:21]: Tässähän me nostimme tämä keskustelu tietenkin jo aika ylös. Jos mietimme, että meillä on tässä aiheena tällaiset liiketoimintaekosysteemit ja miten tällaisessa verkostossa, ekosysteemissä voisi toimia. Nämä ovat mikroyrityksille todella tärkeitä. Olemalla joukossa mukana on isompi. Sitten ketteryys, mitä se tarkoittaa. Onko ketteryyden yksi tapa, jota mikroyrityksetkin voisivat käyttää hyväksi, sellaiset kokeilut, sanotaan nyt nopeat kokeilut, ja haetaan asiakaskokemusta niiden kautta, niin miten ne näette tällaisen, oli se sitten palvelu tai tuote tai joku teknologia, miten mikroyrityksessä voisi tätä käyttää ketterän johtamisen apukeinona?

Kirsi Aaltonen [00:17:09]: Kokeilu on loistava tapa saada nopeasti feedbackia markkinoilta. Ehkä ajattelisin niin, että voisi ajatella, että kokeilutoiminnan voisi jakaa niin, että joko meillä on ensin suunniteltu kokeilu tai sitten se lähtee jo siitä, että me lähdemme asiakkaita kuunnellen löytämään mahdollisuuksia ja sitä kautta luodaan kokeilun mahdollisuus. Kokeilu toimintana, aika hyvin resonoi sen ketterän toimintatavan kanssa. Jos sieltä katsoo vaikka yhtä aika käytettyä ketterää menetelmää, [?? 00:17:42] ja niiden sprinttejä, joissa meillä on tietty aikaikkuna, jossa me toteutamme jonkinnäköisen kokeilun, ehdottomasti keskeinen osa mikroyritysten toimintaa ja sitä kautta, että pystytään kasvattamaan, sit sen feedbackin kautta myös kehittämään palveluita ja kehittämään liiketoimintaa. Se kokeilu, ehkä me tulemme tähän myöhemmin, mielestäni siihen liittyy tosi mielenkiintoisia elementtejä ihmisten toiminnan näkökulmasta, mitä se vaatii meiltä ihmisiltä. Luulen, että me ajattelemme ja heittelemme sitä kokeilusanaa paljon helpommin, mitä se sitten ihan käytännössä, jos me mietimme, kuinka paljon me itse kokeilemme tai olemme valmiita epäonnistumaan, niin miten sitten, kun se on kuitenkin aika haastavaa.

Kai Hänninen [00:18:25]: Kyllä.

Harri Haapasalo [00:18:28]: Minä lähtisin tätä purkamaan tuotteiden ja palveluiden kehittämisen näkökulmasta. Varmaan ihan pienillä yrityksillä ei ole sellaista tuotekehitysplattformia, jolla kehitetään systemaattisesti tuotteita. Toisaalta niillä ei ole resursseja pitää tuotekehitystä yllä. On ehkä helpompi saada myyntinimikkeitä aikaiseksi nopeiden kokeiluiden ja kokeilemisen kautta, toimisiko tämä ja tämä. Nyt meillä on jäätävän hyviä esimerkkejä tästä koronaepisodista, kun on ollut joku liittymäpinta esimerkiksi alkoholiin. Aika moni yritys on kääntänyt koko tuotantokapasiteetin desifiointiaineiden valmistukseen, tai sitten jonkin näköinen tekstiilialan yritys, joka osaa parsia sukkia, on alkanut tulla kasvomaskin tuotantolinjaa. Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, että kokeillaan, pystytäänkö tuottamaan sellaista tavaraa, jota asiakkaat arvostavat, ja se on vaatimusten mukaista. Riittääkö siihen rahkeet? Jos riittää, niin riittää, jos ei, niin ei. Toisaalta tämä koronajuttu on poikkeuksellinen, koska on niin järkyttävä kysyntäshokki tietyille tuotteille ja palveluille olemassa tässä.

Kirsi Aaltonen [00:20:02]: Jos jatkaa tuosta, sieltä saa paljon hyviä esimerkkejä. Se on ollut varmasti, että on kehitetty uusia tuotteita. Kuitenkin samaan aikaan on hienoja esimerkkejä, miten on voitu sillä olemassa olevalla tuoterakenteella miettimään jotain uusia kanavia tai uusia yhteistyösuhteita. Juuri luin paikallisesta lehdestä, oli ravintoloita, jotka olivat miettineet ruokapaketteja verkkokauppoihin, koska niiden tilausmäärät ovat kasvaneet, niin paikalliset ravintolat toimittavatkin esimerkiksi Citymarketin verkkokauppaan tilattavia ravintolatuotteita, kun on huomattu, että ihmiset tilaavat sieltä keskitetysti aika paljon. Tällaisten muutosten kautta löytyy uusia kanavia. Se on myös yksi esimerkki.

Harri Haapasalo [00:20:47]: Tässäkin sitten täytyy muistaa sitten se, että vaikka se tehtäisiin varsin paljon fiilispohjalta, että aletaan tekemään desiä, aletaan tekemään maskeja, aletaan tekemään ruokatoimituksia tai verkkokauppa nykäistään pystyyn, on äärimmäisen tärkeää kuitenkin liiketoiminnan tehokkuuden näkökulmasta tuotteistaa se, mitä tehtiin, eli systematisoida ja miettiä tarkkaan, että okei, me tehtiin testi, se meni näin, tuota pitää hioa, ja se pitää tehdä näin. Kuitenkin siitä yhden kerran kokeilusta tai protosarjasta ei välttämättä saa sitä, sanotaanko kantavaa tuotetta. Se voi olla hyvä case kokeilla, mutta pitää kuitenkin pitää huoli, että se tuotteistettu, suunnitelmallinen myyntinimikkeen tuottojen ja kustannusten erotus on se, joka määrittelee sen liiketoiminnan tuloksen.

Kai Hänninen [00:22:03]: Kyllä.

Harri Haapasalo [00:22:03]: Totta kai kokeilut on hyvä juttu, mutta et sinä voi tehdä bisnestä sillä tavalla, että kokeilet vähän sitä ja tätä. Toki jos on todella hyvä, voihan sitä sitten vaikka ensin kokeilla mäkihyppyä ja sitten vaikka laulamista, mutta näitäkin tapauksia on olemassa, mutta ne ovat aika harvoja.

Kai Hänninen [00:22:33]: Kyllä kyllä. Tietenkin jos mietitään liike-elämää ja yrityksiä ja mikroyrityksiä, joissa tosiaan voi olla vaikka yksi yrittäjä tai tällainen osa-aikayrittäjä, kevytyrittäjä, se on aika laaja kirjo erilaisia yrityksiä. Siellä on osakeyhtiöitä, ja siellä on toiminimiä, ja resurssit on erilaisia. Totta kai se, että kokeilee useamman kerran ja lyö päätä seinään. Eikös Edison ole sanonut, että hän teki ainakin 999 hehkulamppukokeilua ja sen jälkeen hän tiesi, että nämä eivät ainakaan toimi. Sen jälkeen löytyi se yksi tapa, joka toimi. Toki se on siitä resurssista kiinni, onko sinulla rahaa ja aikaa kokeilla.

Harri Haapasalo [00:23:13]: On. Tuo pitää paikkaansa, mutta täytyy muistaa, mikä on se niin sanottu myyntinimikkeen luominen, speksaaminen, ja mitä on se liiketoiminta.

Kai Hänninen [00:23:29]: Kyllä.

Harri Haapasalo [00:23:32]: Sitten sen myyntinimikkeen aikaansaaminen on yksi asia, ja sitten sellainen systemaattinen liiketoiminta ja sieltä sen tehokkuuden hakeminen on toinen juttu. Hajonnan pienentäminen on tehokkuuden kasvattamista, ja se on matemaattinen fakta. Se ei ole sellainen musta tuntuu -mielipide. Kun me puhumme liiketoiminnan tehokkuudesta, hajonnan pienentäminen on tehokkuuden kasvattamista. Jes, ymmärrän, että pitää olla enemmän kuin yksi tuote, pitää olla enemmän kuin kaksi tuotetta tai palvelua, kyllä, mutta mitä useampaan sen tarjoaman eli myyntinimikkeet, tuotepalvelut jakavat, sitä enempi aiheuttaa tuotekohtaisia kiinteitä kustannuksia. Mitä vähemmän on myyntinimikkeitä, sitä vähemmän on tuotekohtaisia kustannuksia ja sitä enemmän skaalautuvuusetuja. Täytyy erottaa myyntinimikkeen aikaansaaminen nopeilla kokeiluilla, fine, mutta sitten kun mietitään sitä, että okei, tämä oli helkatin hyvä, nyt tämä täytyy tuotteistaa ja saada meidän tuoterepertuaariin, tai sitten, että meni ihan reisille, nyt tiedetään, että näille ei ainakaan kannata näin tätä tarjota.

Kai Hänninen [00:24:57]: Kyllä. Näin se käytännössä toimii. Ehkä sitä kokeilua pitää ymmärtääkin niin, että sille löydetään niitä hyviä myyntinimikkeitä, hyviä palveluita, hyviä tuotteita, ja sen jälkeen sitten keskitytään ehkä enemmänkin myös jatkokehittämään niitä ja tehdään inkramentaalisesti pieninä steppeinä ja hallitaan sitä sillä lailla paremmin, koska siinä on mukana asiakas, joka viime kädessä tietenkin maksaa.

Harri Haapasalo [00:25:20]: Kyllä. Täytyy koko ajan olla sensorit ulkona siitä... Mehän emme tiedä, kuinka kauan korona kestää ja mikä on next normal ihmisten ostokäyttäytymisessä. Koronajuttu voi kestää puoli vuotta, vuoden vielä, ja sen jälkeen, kun saadaan rokotteet ja ihmiset taas liikkeelle, tilanne on toinen. Jotkut tuotteet tai palvelut kestävät vain viikon tai kaksi, esimerkiksi jokin Olympialaisten informaatiopalvelu-app kestää vain Olympialaisten ajan. Vanhasta puhelimesta katsoin juuri sovelluksia, siellä oli Sotsin Olympialaisten tulospalvelu-app. Enpä ole muutamaan vuoteen käyttänyt sitä appia, ja tuskin on palveluntarjoajakaan saanut siitä ansaintaa kovin pitkään aikaan. Tavallaan täytyy sonteerata sitten sen liiketoimintaympäristön muutos.

Kai Hänninen [00:26:28]: Kirsi, viittasit vähän aikaisemmin ehkä sellaisiin kuin henkilöhallinta-asioihin, oppimiseen ja sitä kautta jatkuvaan parantamiseen ja ehkä tällaiseen ketterään johtajuuteen. Mitä tämä tarkoittaa?

Kirsi Aaltonen [00:26:46]: Tuosta Harrin, esimerkiksi äsken se, että kun pitää sitten lähteä standardoimaan ja toteuttamaan asioita, jotain tuotetta ja palvelua niin, että se on sitten tehokasta ja meille kannattavaa, siinä varmasti jatkuvan parantamisen menetelmät ovat parhaimmillaan. Me pystymme niiden avulla jatkuvasti kehittämään ja tehostamaan toimintaamme, ja tavallaan sellainen [?? 00:27:08], miten me tekisimme asioita vielä paremmin. Itse näen oppimisen aika keskeisenä osana prosessia. Meidän pitää koko ajan miettiä, toimiiko tämä, mitä me olemme nyt oppineet. Mitä me esimerkiksi asiakkaiden näkemyksistä, ajatuksista ja palautteesta, miten sen pohjalta me voisimme tehdä vielä paremmin tähän meidän tuotteeseemme tai palveluumme liittyen? Jotenkin sen näen siinä aika keskeisenä. Kysyit johtajuudesta ja ehkä ketterästä johtajuudesta, mitä se on. Ketteryyshän itsessään on ihan johtamisfilosofia. Se on tapa tehdä asioita sellaisella tavalla, että me otamme mukaan muut ihmiset tekemiseen. Ehkä se johtajuus johtajaroolina, että olisi joku positio, niin siinä vähän häipyy, vaan enemmän se johtaja omalla toiminnallaan ja esimerkillään näyttää myös sitten mallia esimerkiksi jatkuvaan kehittämiseen tai oppimiseen. Ehkä yhtenä ketteryyden ajattelun ytimessä on myös se, että hierarkia painetaan alas ja organisaatioita madalloitetaan. Johtaja on enemmänkin, näkisin, sellainen valmentaja ja coach kuin ehkä sellainen perinteinen johtaja, joka kontrolloi ja asettaa tavoitteita, ikään kuin ehkä enemmän osa tiimiä.

Kai Hänninen [00:28:29]: Joo. Suomen kielessä puhutaan johtamisesta, mutta kun mennään englantiin, siellä variaatioita. Puhutaan leadershipistä ja managmentistä. Se ehkä kuvaa paremmin juuri tätä kenttää, että asioita voidaan [?? 00:28:42] näkövinkkelistä lähestyä useammalta eri tavalta. Johtaminen on haastavaa. Vai mitä Harri tähän sanoisi, onko johtaminen haastavaa?

Harri Haapasalo [00:28:54]: Kyllä se on. Mietin johtajuuden ominaispiirteitä, niin se on sellainen kymmenottelija. Pitää olla hyvä nopeudessa, hyvä voimassa ja kestävyydessä. Pitää olla kärsivällinen, ja pitää olla itsepäinen, ja pitää olla herkkä. Jos siellä on yksi tai kaksi työntekijää itsensä lisäksi, pitää olla hyvä itsensä johtaja, mutta pitää olla melko pitkä pinna, kun niitä sanoma naamoja katselee päivästä toiseen, viikosta toiseen. Pitää ymmärtää, miten he toimivat, koska jos yrityksessä on kaksi työntekijää ja he eivät tule toimeen keskenään, ennuste on aika huono. Täytyy johtamisen näkökulmasta osata sondeerata ihmisiä. Johtamisopithan lähtevät liikkeelle siitä, että alatason johtajat ovat hyviä teknisissä prosessiin liittyvissä asioissa, ei ehkä niin sellaisissa isoissa linjoissa. Niin sanotusti pääjohtaja on hyvä isoissa linjoissa mutta ei välttämättä tiedä teknisistä yksityiskohdista. Kuitenkin kaikkia heitä yhdistää se, että pitää olla hyvä ihmisten kanssa. Jos se ei onnistu, on aika vaikea onnistua paljoa missään muussakaan.

Kai Hänninen [00:30:32]: Kyllä. Jos puhutaan yksinyrittäjästä, monet yksinyrittäjäthän pelkäävät henkilön palkkaamista yritykseen. Sen voi osittain ymmärtää sitä kautta, että nimenomaan henkilöstöjohtaminen, henkilöjohtaminen on se haaste. Jos kokee, että se ei ole oma vahvuus, ymmärtää hyvin sitä pelkoa, mikä siihen liittyy. Olemme tässä käyneet keskustelua My Studio -sarjassa mikroyritysten ketterä johtaminen. Voidaan sanoa  jo perinteenä, että meillä on tässä tarkoitus tehdä tällainen keskustelun lopetus ja antaa joku tällainen hyvä käytännön vinkki kuulijoille. Oli hän nyt sitten mikroyrityksen omistaja, yrittäjä tai muuten vain kiinnostunut mikroyrittäjyydestä. Minkälaisia asioita tai minkä asian te haluaisitte nostaa tähän? Minulla on ollut täällä vieraana Oulun yliopiston tuotantotalouden professorit Kirsi Aaltonen ja Harri Haapasalo. Mikä olisi hyvä vinkki lopuksi?

Harri Haapasalo [00:31:37]: Minä ainakin haluaisin jättää muistilokeroon suunnitelmallisuuden. Vaikka olisi kuinka ketterä, vaikka kuinka nopeasti pystyisi tarttumaan joustavasti tilaisuuksiin, ymmärtää sen, että joku osa liiketoiminnasta pitäisi olla sellaista suunnitelmallista, joka tarjoaa jonkin, sanotaan esimerkiksi kassavirran tai myynnin, ja osaan voi suunnitelmallisesti varautua, että se on jotakin. Kun tulee kesäsesonki, se on jotakin. Jokin osa siitä liiketoiminnan suunnittelusta, liiketoiminnasta, kassavirrasta, myyntituotoista pitää tulla niistä, joihin reagoidaan nopeasti. Sellainen, käytän omissa luennoissani sellaista kuin intensional [?? 00:32:36] [?? 00:32:36] elikkä suunniteltu johtamisote asioihin.

Kai Hänninen [00:32:42]: Onko se vähän sellaista pelivaran jättämistä myös?

Harri Haapasalo [00:32:47]: Jos sen haluaa niin sanoa, niin se on juuri sitä. Eli pelivaraa reagoida niihin muutosta tarvitseviin asioihin, oli se sitten tuotteen väri, palvelun kokonaisuus tai asiakassegmentti, pitää olla varaa reagoida.

Kai Hänninen [00:33:09]: Mitä Kirsi sanoo?

Kirsi Aaltonen [00:33:11]: Joo, mietin tässä sitä viestiä ja mietin, että se on oikeastaan, että kuuntele asiakasta. Sitten toisaalta, kun meillä oli tässä äsken puhetta henkilöstöasioista, että kuuntele niitä ihmisiä. Luulen, että tarpeeksi kuuntelemalla löytyy menestykseen salaisuus.

Kai Hänninen [00:33:32]: Hyvä.

Harri Haapasalo [00:33:33]: Yhteistoiminnallisesti.

Kirsi Aaltonen [00:33:35]: Kyllä. Yhdessä.

Kai Hänninen [00:33:36]: Nimenomaan näin. Juuri ajattelin sitä, että ottaa, jos on mikä hyvänsä se verkosto, jossa toimii, ja siellä on asiantuntemusta, oli se sitten työntekijöitä tai muuten tämän liiketoimintaekosysteemin muita yrityksiä ja jäseniä, niin ottaa sieltä oppia ja vie sillä lailla toimintaa eteenpäin. Hyvä. Tämä oli hyvä lopetus tälle, ja minä kiitän meidän vieraita vierailusta.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Toimittaja 1 [00:00:06]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä Podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Kai Hänninen [00:00:26]: Tervetuloa kuuntelemaan My Studio -sarjaa, mikroyritysten ketterä johtaminen. Pohdimme tänään vieraiden kanssa mm. mitä mikroyritysten johtaminen tai ketterä johtaminen tarkoittaa. Minä olen Kai Hänninen Oulun yliopiston Kerttu Saalasti instituutista ja minulla on täällä tänään vieraina Raahen seudun kehityksestä, yrityskehityspäällikkö Riitta Palosaari.

Riitta Palosaari [00:00:52]: Tervehdys vaan.

Kai Hänninen [00:00:55]: Ja Nivalan-Haapajärven seutu NiHak Ry:stä yrityspalvelupäällikkö Harri Jokela.

Harri Jokela [00:00:59]: Terve.

Kai Hänninen [00:01:03]: Minä luulen, että kuulijoilla ei ole välttämättä niin selvää, että mitä tämmöiset yrityspalveluorganisaatiot tekevät ja voitaisi aloittaa siitä, jos vaikka Riitta kertoo, että minkälainen sinun tyypillinen työpäivä on?

Riitta Palosaari [00:01:18]: Voisin ottaa esimerkin vaikka tästä päivästä eli aamu on alkanut sillä, että sähköpostia on kurkannut, mitä sinne on tullut ja eilisen päivän selvitysasioita on siellä odotellut ja niihin vastauksia tullut ja olen sähköpostia aamulla purkanut ja sen jälkeen meillä on ollut Raahen seudun kehityksen sisäinen palaveri ja sen jälkeen oli asiakastapaaminen ja tänä aikana se olikin sitten verkkovälitteisesti eli Teamsin kautta ja kyseessä oli aloittavan yrittäjän neuvonta ja siitä se päivä, kävin syömässä ja nyt olen tällä hetkellä tässä. Näiden asioiden parissa päivät pyörii, toki hankkeissa ollaan mukana eli monesti työpäiviin saattaa kuulua koulutuksia ja tapahtumia tai niihin osallistumisia tai niiden järjestämisiä ym.

Kai Hänninen [00:02:34]: Eli ainakin tämä päivä poikkeaa normaalista rutiinista. Me tässä tehdään Podcast-sarjaa?

Riitta Palosaari [00:02:41]: Joo, kyllä sinällään, että tämä on itselleni ensimmäinen tällaiseen osallistuminen. Toki me ollaan sellainen toimija, että me ollaan aika moneen tahoon verkostoiduttu ja monen tahon kanssa tehdään töitä, että tämä on ehkä enempi tulevaisuusorientoitunutta työn tekemistä, mitä tässä tälläkin hetkellä tehdään. Ei olla kasvokkain tapaamisissa ja paikan päällä, vaan ollaan ihan verkkovälitteisesti.

Kai Hänninen [00:03:12]: Mites Harri?

Harri Jokela [00:03:12]: Oikeastaan voisin väittää, että meillä on monipuolisin mahdollisin työ. Päivät vaihtelee tosi paljon ja pääsääntöisesti yllätyksiä sisältää päivät. Riitta kuvasi aika hyvin, samaa perustyötä minäkin teen. Rästilistalla on aika paljon asioita eli esim. selvittelen, mitä olen yrityksille luvannut selvittää. Esim. vaikka verohallinnosta tai patentti- ja rekisterihallituksesta tai ELYstä tai keskipisteliideristä tai vastaavista. Tietysti kaikkiin yritysten kontakteihin vastaan sähköpostissa ja nykyään enempi watsappissa, tekstiviestejäkin vielä käytetään ja puheluja ja totta kai NiHakissa koko ajan pyörii sellainen kehittämismylly, niin kuin Raahessakin. Koulutuksia ja tilaisuuksia suunnitellaan ja koko ajan menee hankeideoiden myllytys eli suunnitellaan, mitä uusia hankkeita olisi hyvä saada alueelle. Monipuolisin työ, mitä olen itse tehnyt ikinä.

Kai Hänninen [00:04:38]: Meillä tosiaan oli aiheena mikroyritykset ja johtaminen, niin miten te näette mikroyrityskentän ja ajatellaan, vaikka Raahen seutua ja tuota Pohjois-Pohjanmaan eteläosia, niin minkälainen yrityskenttä ja minkälaisia mikroyrityksiä teidän alueelta löytyy ja minkälaisia tarpeita heillä on tällä hetkellä?

Riitta Palosaari [00:05:07]: Raahen alueella on, tekisi mieli sanoa, että hyvin heterogeeninen ryhmä, tavallaan niinkin on, mutta jos ajatellaan toimialoja, niin meillä on aika teollisuusvaltaisia toimialat täällä meidän seutukunnassa, mutta sittenhän meillä on myös, jos laajennetaan Raahesta Pyhäjoelle ja Siikajoelle, niin meillähän on myös maataloutta ja sen ympärillä myös paljon yrittäjyyttä, että kyllä mikroyrittäjyyden kenttä on hyvin laaja. Siellä on hyvin monenlaisia yrityksiä, monen eri alojen yrityksiä ja ainakin itse ajattelen sillä tavalla, että jokainen yritys on omanlaisensa tarina eli kaikki on erilaisia, että on erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä, asiat tehdään eri tavalla, että jokainen on yksilö näistä mikroista. Hyvin rikas on toimintakenttä kuvainnollisesti.

Harri Jokela [00:06:15]: Samat sanat, että A:sta Ö:hön ja vielä vähän enemmänkin on se vaihtelu ja oikeastaan, mitä pienempi yritys on, niin sitä enemmän omistajayrittäjän henkilökohtainenkin vaikuttaa kaikkeen neuvontatyöhön tai se pitää ottaa huomioon. Oikeastaan mikään palvelu ei sovi sellaisenaan kaikille. Meillä on palvelut, mutta niitä pitää tapauskohtaisesti tuunata siinä vauhdissa.

Riitta Palosaari [00:06:53]: Yhteydenotoista ja se, että kenen kanssa itse olen tekemisissä eniten, niin mikroyritykset. Toki meillä on määrällisesti, niin Suomessa, kuin Raahen seutukunnassa tai vaikka NiHankin alueella, niin joka paikassahan meillä on PK- ja mikroyrityksiä eniten. Ne on tavallaan se, kenen kanssa me eniten töitä tehdään täällä.

Harri Jokela [00:07:19]: Joo ja siellähän se suurin potentiaali on. 95% mikroja, niin siellä niitä on uusia menestysyrityksiä ja autotalleja. Me ei vain tiedetä etukäteen, että mikä niistä mitenkin menestyy, mutta siellä se on se potentiaali. Aika paljon keskitytään hankkeissa ja juhlapuheissa sellaisiin menestyviin suurempiin yrityksiin, mutta itse kyllä haluan, että näistä  mikroyrityksistäkin keskusteltaisi paljon enemmän ja arjen tasollakin tavallisista mikroyrityksistä.

Riitta Palosaari [00:08:05]: Tähän liittyy myös sellainen, että toimintakenttä tai tämä yrityspaletti on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi, että ihmiset perustaa, en tiedä herkemmin, mutta asioita tehdään yrittäjästatuksella paljon enemmän, että sillä on silläkin tavalla merkitystä ja työn luonne on muuttunut. Saatetaan olla vaikka osa-aikaisesti tai osittain työajasta vakituisessa työsuhteessa ja tehdään siinä sivussa sitten jotakin yrittäjästatuksella, että se mikroyrittäjyys kattaa myös tämmöisen toiminnan, mikä on yleistynyt ja tulee yleistymään varmasti tulevaisuudessa.

Kai Hänninen [00:08:57]: Minä muistutan kuulijoita, osalle voi olla vähän epäselvää, kun puhutaan mikroyrityksistä, että mikä se mikroyritys tarkoittaa. Sitä mitataan kahdella luvulla eli mikroyritys työllistää alle 10 henkilöä ja mikroyrityksen liikevaihto on alle 2 milj. euroa vuodessa ja kuten tuossa Harri ja Riittakin on maininnut, niin Suomessa ja myös Euroopassa mikroyrityksiä on suurin osa yrityksistä eli haastava yrityskenttä ja se on myös meidän yliopiston tutkimuksissa selvinnyt, että he tarvitsevat tukea ja hoksautusta ehkä vähän enemmän, kuin isoimmat yritykset, joilla on enemmän resursseja. Onko Harri nähnyt tätä siellä kentällä, kun toimit mikroyrittäjien kanssa ja kun heidän kanssa keskustelet, niin minkälaisia asioita nousee esille?

Harri Jokela [00:09:53]: Sanoisin, että monet yrittäjät tietää aika hyvinkin, että mitä pitäisi kehittää, mutta juuri tuo aika on se kipupiste, että moni kommentti päättyy siihen, että pitää katsoa sitten, kun on aikaa ja silloin minun yleensä pitää sanoa, että ei sitä hetkeä tule tn., että laitetaan se homma nyt jollakin tavalla alulle, se ajatteluprosessi. Tuo hoksautus-sana oli hyvä, se kuvaa minun työtä mikroyrittäjien kanssa, että minun tehtävä on hoksauttaa ja yrittää saada tietty ajatteluprosessi käyntiin.

Kai Hänninen [00:10:43]: Onko Riitalla tähän jotakin täydennettävää?

Riitta Palosaari [00:10:46]: Kerrotko vielä, että mikä  oli se alkuperäinen kysymys?

Kai Hänninen [00:10:52]: Kysyin, että millä lailla, kun me tiedetään, että mikroyritykset tarvitsevat monenlaista tukea johtuen siitä, että resursseja on paljon vähemmän, niin miten, minkälaista tukea Raahen seudulla yleensä mikroyritykset ja yrittäjät on kaivanneet, kun he ottaa esim. sinuun yhteyttä?

Riitta Palosaari [00:11:13]: Yleensäkin kysymys on akuutista asiasta yrittäjän näkökulmasta, se on yleensäkin tässä ja nyt se asia. Hankala vetää yleistä johtopäätöstä, että mikä olisi yleiskattaus, että tuo hoksautus-termi on hyvä, mutta yleensäkin se on siihen tilanteeseen liittyvä akuutti asia. Voi se olla joskus toki sellainenkin esim., että ollaan investoimassa ja mietitään, että mitä julkisia tukia siihen olisi mahdollisuus saada. Kartoitetaan tähän tyyliin liittyviä asioita ja toki alkavien yrittäjien kohdalla monesti on, että kartoitetaan starttirahaa, se yleensäkin liittyy aina aloittavan yrittäjän asioihin tai liiketoimintasuunnitelma tai tietyt lainalaisuudet. Yleensäkin yhteydenotot on siinä tilanteessa akuutti asia.

Harri Jokela [00:12:13]: Yritystuet, niin kuin sanoit, niin ne aina tsekataan siinä varsinkin aloittavan yrittäjän kohdalla. Siitäkin puhutaan aika paljon, että mitä yrittäjän kannattaa itse tehdä. Esimerkkinä kirjanpito, että jos heillä ei suoranaista intohimoa ole, niin kannattaa se tilitoimisto ottaa jne.

Kai Hänninen [00:12:43]: Itse asiassa Harri nosti tuossa jo vähän sellaista keskustelua, että voitaisiin mennä seuraavaksi vaikka siihen johtamiseen. Ei mennä vielä ketteryyteen, vaan yleensä johtamiseen, niin minkälaisia asioita, voisiko teidän mielestä suunnitelmallisuus summata sitä, että mitä se johtaminen voisi olla mikroyrityksessä tai minkälaisia havaintoja teillä on tämän asian ympäriltä tullut?

Riitta Palosaari [00:13:15]: Jos ajattelee esim. aloittavaa yrittäjää, niin tavallaan tuo suunnitelmallisuus, tämä toimii toki toimivallekin yritykselle, mutta asioissa yleensäkin sellainen suunnitelmallisuus helpottaa tekemistä, että asioita suunnitellaan etukäteen, laaditaan vaikka markkinointivuosikello tai mitä se ikinä nyt tarkoittaakaan, että helpottaa asioiden johtamista. Toki käsite mikroyrityksen johtaminen, sillä voi ymmärtää itsensä johtamista, monestihan mikroyritykset voi työllistää vain yrittäjän itsensä, mutta toki ne monesti myös työllistää muitakin henkilöitä, mutta johtaminen hyvin monesti liittyy, kun mikroyrityksen pyörittäminen on monesti kuitenkin kädet savessa tekemistä, niin se, että erotetaan siitä se johtajuus siitä tekemisestä, niin onkin aika mielenkiintoinen juttu, kun se pyörii sen käytännön työntekemisen ympärillä hyvin paljon ja toki se on sen johtamista, että miten tehdään, mitä tehdään, milloin tehdään ja kuka tekee.

Harri Jokela [00:14:38]: Kyllä ja yksinyrittäjilläkin on kahdet saappaat. Sinä olet se henkilö, jolla on henkilötunnus ja sitten yrittäjä, joka toimii Y-tunnuksen kautta ja jos vielä alat työnantajayrittäjäksi, niin siinä on melkein kolmannet saappaat, että ei ole helppo yhtälö.

Riitta Palosaari [00:15:00]: Ja mikroyrittäjien kohdalla, kun puhutaan, että mikroyrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaaminen, monesti siitä kynnyksestä puhutaan, niin tavallaan se liittyy myös siihen johtamiseen, kun yrittäjillä on hyvin vahva osaaminen omalta alalta ja yrityksen toimialasta, missä toimija tekee tai hyvin vahva näkemys siitä asiasta, niin se, että jos siihen tulee lisää työntekijöitä, niin sen asian ja ihmisen johtaminen, niin siinä on kuitenkin aika isot asiat yrittäjän näkökulmasta kyseessä, koska yritystoiminta personoituu monesti yrittäjään itseensä ja se tekeminen ja yrittäjä peilaa monesti itseensä sitä työntekijää myös. Tämän paletin johtaminen tai laivan luotsaaminen eteen päin, niin ei ole helppo homma.

Harri Jokela [00:15:58]: Kyllä ja tuosta suunnitelmallisuudesta vielä tuli mieleen, että monesti minulla on tapana yritystapaamisissa, tehdään yhdessä semmoinen tehtävälista, niin siitä yrittäjät, minun näkemyksen mukaan tykkäävät, että siinä on yrittäjälle annettu läksyjä ja minäkin ehkä lupaan jotakin selvittää seuraavaan tapaamiseen mennessä, niin siinä vähän harjoitellaan sen norsun syömistä pala kerrallaan. Yrityksen perustaminenhan on nykyään helppoa, mutta jos kaikki mahdolliset huomioon otettavat asiat listataan kerralla, niin se on aika hengästyttävä lista, että sitä olen joskus miettinyt, että kannattaako ihan kaikkea heti nostaa pöydälle, se voi kerta-annoksena olla liian iso kuorma.

Kai Hänninen [00:17:03]: Tuossa Harri, kun mainitsit, että kun lähtee perustamaan yritystä, niin sehän on monelle, jos se on ensimmäinen kerta, niin tietenkin semmoinen ainutkertainen tapahtuma ja silloin yrittäjällä on visioita ja haluja jne., niin kun mainitsit tuon, että se lista on pitkä ja kun lähdetään perustamaan, niin paljon asioita, niin onko esim. NiHakilla tai teillä semmoinen, tai löytyykö muualta, vaikka polku, että miten sinä tekisit nämä asiat järkevästi pienissä palasissa?

Harri Jokela [00:17:34]: Ei meillä yleispätevää listaa, kun se on, niin kuin Riitta aiemmin sanoi, että ne on niin erilaisia ne tapaukset. Siellä on perustajalla se henkilökohtainen elämäkin jo tausta ja paljon huomioon otettavia asioita, että voiko edes saada starttirahaa jne. Sellaista yhtä polkua on vaikea määritelläkään, että tavallaan sen perustamisen teknisen polun voi varmasti tehdä, siihen kaikki YELit, vakuutukset jne., mutta se kokonaisuus, mitä me siinä hoidetaan, niin siinä on aina tapauskohtaista sisältöä paljon.

Riitta Palosaari [00:18:19]: Itse työssä käytän, varsinkin aloittaville yrittäjille, niin on perustettavan yrittäjän muistilista eli on listattu asioita ylös, mitä siihen asiaan liittyy. Onhan näitä verottajalla omilla sivuillaan polutusta laitettu, että mitä asioita liittyy verottajan näkökulmasta, vaikka yrityksen perustamiseen ja on varmaan monella muulla vastaavia. Itse ainakin hyödynnän tällaisia, mutta toki siihen omat lisämausteet tulee aina, niin kuin Harri sanoikin, niin joka keissiin erikseen. Yksinkertainen on kaunista, ainakin omasta mielestä, että lähdetään sellaisista hallittavista asiakokonaisuuksista eteen päin ja sitten annetaan soppaan lisää mausteita tilanteen mukaan lisää.

Harri Jokela [00:19:13]: Se just, että saadaan yhdessä määriteltyä ne asiat, jotka seuraavaksi pitää selvittää, että päästään prosessissa eteen päin. Harvoinhan se menee yhdellä istumalla se liiketoimintasuunnitelma, kannattavuuslaskelma, yrityksen perustaminen ja starttirahahakemus ja leader-hakemus, että kyllä se vaatii useamman istunnon ja ihan kotiläksyjen tekemistäkin.

Kai Hänninen [00:19:43]: Onko niin, että yritystä perustava yrittäjä, joka aloittelee, niin tavallaan silloin on aika hyvin saatavilla palveluita eri tahoilta ja voi sanoa, että sitä on jollakin tavalla jopa konseptoitukin, että on tiettyjä paketteja, mistä löytyy ja tahoja, jotka auttaa. Miten sitten, jos yritys on toiminut pidemmän aikaa, niin kuinka hyvin Raahen seudun alueella tai NiHakin alueella, niin löytääkö teidän tutka yrityksiä, jotka voisi muuten hyötyä teidän palveluista, mutta välttämättä yrittäjä on ehkä unohtanut tämän, että tekin olette olemassa?

Riitta Palosaari [00:20:21]: Totta kai voi hyötyä ja tietenkin meidän toiminnassa, niin kuin monen muunkin toiminnassa, viestintä ja omasta olemassa olostaan tiedottaminen ja viestiminen on tärkeää ja sidosryhmien kanssa yhteistyön tekeminen, että sen vuoksi ollaan hyvin monessa asiassa mukana ja hyvin monien tahojen kanssa tehdään yhteistyötä, että tulee kattavasti oma toiminta tunnetuksi ja tietenkin saadaan myös asiakassuhteita luotua sitä kautta, että palveluthan on ihan, jos voi nyt sanoa, ihan vauvasta vaariin, niin yrityskentässä hyvinkin näin, että aloittavasta ihan siihen, kun yritystoiminnasta ruvetaan luopumaan, että ihan kaikki tältä asteikolta kuuluu meidän palveluiden piiriin ja meiltä saa siihen palveluita ja tavallaan sekin, että meiltähän saa myös palveluita, vaikkei yritystä ole olemassa. Jos joku miettii, että onko yrittäjyys hänen juttu, niin me voidaan keskustella siitä asiasta ja lähteä asiaa pohtimaan asiakkaan kanssa myös. Toki toimivat yritykset käyttää myös meidän palveluita, että monesti saattaa olla, että siihen liittyy joku hanke, sen tiimoilta voi liittyä joku tietty, vaikka nyt metallialan yrityksille joku tietty palikka, jonka tiimoilta annetaan pidemmällekin menevää asiantuntemusta, että kyllä, olemassa olevillekin yrityksille meillä on tarjota palveluita.

Harri Jokela [00:22:02]: Tosi paljon tehdäänkin ja sehän toimii hyvin niiden kanssa, ketkä tuntee hyvin NiHakin ja minut ja silloin mennään monesti hyvinkin suoriin kommunikointitapoihin. Watsappissa ensimmäiset pikakyselyt ja sitten ehkä sovitaan palaveria ja siitä se etenee. Totta tuo, mitä Riitta sanoi, että myös semmoinen, jolla ei ole yritystä, niin niitähän on koko ajan, että voihan siinä mennä parikin vuotta, ennen kuin joku perustaa yrityksen, siitä ensimmäisestä keskustelusta. Ne on joko yrittäjiksi aikovia tai sitä miettiviä ja ne on tärkeä ryhmä meidän asiakaskunnassa.

Riitta Palosaari [00:22:52]: Toki se, että mitä kauemmin on töissä ollut, niin jokaiselle tulee omat asiakaskuntansa kuitenkin tietyssä mielessä, että olet ollut tiettyjen yrittäjien kanssa tekemisissä ja se yhteydenottokynnys on madaltunut ja se tarkoittaa sitä, että monesti hyvinkin epävirallisissa tilanteissa voi ruveta juttelemaan ja keskustelu johtaa siihen, että voidaan sopia vaikka tapaaminen asian tiimoilta, että ei sen tarvitse aina olla niin muodollista sen tekemisen.

Kai Hänninen [00:23:31]: Teillä on kuitenkin useampien vuosien kokemus tästä teidän nykyisestä roolista ja yritysten kanssa toimimisesta, niin olisiko teillä kertoa jotakin sellaisia positiivisia esimerkkejä, että mihin teidän yhteistyö on sitten ehkä parhaimmillaan johtanut jonkun yrityksen kanssa, menemättä liikaa yksityiskohtiin, mutta tällaisia jonkunlaisia highlightseja.

Harri Jokela [00:24:02]: Niitä on niin paljon.

Riitta Palosaari [00:24:11]: Itse olen aloittavien yrittäjien kanssa tekemisissä, niin varmaan se, että kun näkee, että yrittäjällä on ollut hyvin vahva palo siihen tekemiseen ja hän on itse hyvin varma siitä asiasta ja mitä ollaan alkuvaiheessa keskusteluja käyty, niin siellä on voinut olla tiettyjä epävarmuusmerkkejäkin ilmassa, mutta sitten on ollut erittäin lämmittävää huomata, että siinä yritystoiminnassa on päässyt eteen päin ja on saanut elintilaa ja on saanut sen oman yrityksen toimimaan hyvin, niin se on sellainen aika lämmittävä asia, että asia on edennyt ja on vakiintunut tietyssä mielessä, vaikka mikään yritystoiminta ei, kun eletään koko ajan turbulenssissa ja muutoksessa, mutta tavallaan on saanut sen oman jalansijan yritystoimintaan.

Harri Jokela [00:25:08]: Kyllä se kuvaa hyvin, että löytää oman paikkansa ja roolinsa siinä liiketoiminnassa. Yksi esimerkki, kun henkilö oli hyvin epävarma ja ensin aloitti kevytyrittäjänä ja sitä teki jonkun aikaa, jonka jälkeen perustettiin toiminimi ja hän oli osa-aikainen siinäkin ensin ja nyt kokoaikainen. On mukava seurata, että se löytyy se oma juttu. Tässä tapauksessa siihen meni vähän pidempi aika, mutta löytyi kuitenkin. Siinäkin on eroja, että minkälaisella nopeudella etenee prosessit, eri ihmisillä on erilaiset valmiudet jne.

Riitta Palosaari [00:26:01]: Monesti saatetaan käydä hyvinkin lennokkaitakin ajatuksia ja ideoita heitellä. Se on mukava huomata, siinä voi mennä aikaa, yrittäjä on mietiskellyt ja pureskellut asioita ja sitten huomaakin jonkun ajan päästä, että minkälaisia prosesseja hän on laittanut eteen päin. Mukava huomata, että hoksautus on tuottanut tulosta, että yrittäjä on omalla tavallaan ja tyylillään lähtenyt niitä asioita viemään eteen päin, vaikka on voinut aluksi olla asiasta eri mieltä jne. Semmoista on mukava huomata, että omalla työllä ja omalla näkökulmalla on ollut myös asioihin merkitystä, että on saanut toisen hoksautettua.

Harri Jokela [00:26:49]: Tuosta tuli mieleen se, että on useampikin keissi, jossa yritys, vaikka ensimmäistä kertaa yritystukia miettii hakevansa, niin se on hyvin epävarma se yrittäjän oma olo ja hän korostaa sitä, että kun hän ei ymmärrä näistä mitään, eikä hän osaa yhtään mitään, mutta sitten saattaa mennä, että toisella kerralla hän ei tarvitse mitään apuja ja vastaa minulle, kun kysyn, että oletko sitä seuraavaa investointia miettinyt, niin hän sanoo, että juu, tein sen hakemuksen jo. Silloin tulee hyvä olo, että nyt selvästi se yrittäjä on siirtynyt seuraavalle askelmalle siinä, että se kehittyy se yrityksen valmius siinä koko ajan, että yksi kynnys ainakin tuli ylitettyä.

Kai Hänninen [00:27:43]: Eli tavallaan ne tavoitteet, mitkä teillä on näissä palveluissa, niin ne osoittaa, että niillä on kysyntää ja tarvetta ja ne jopa johtaakin johonkin eli te olette nyt kuunnellut My Studio -sarjaa, mikroyritysten ketterä johtaminen ja ollaan täällä pohdittu vieraiden kanssa, että mitä se tällainen johtaminen ja mikroyritys tarkoittaa. Minun nimi on Kai Hänninen, olen Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -instituutista ja minulla on täällä vieraana Riitta Palosaari ja Harri Jokela. Sellainen kysymys, mitä olen pohtinut, koronatilannehan on ollut aika haastava, varmaan näkyy eri tavalla yritysten toiminnassa, mutta miten teille on näkynyt yrittäjän jaksaminen, onko se tullut jollain lailla esille, kun käytte keskusteluja yrittäjien kanssa ja ajan käyttö tai ajan hallinta -tyyppiset asiat?

Riitta Palosaari [00:28:43]: On tullut esille, että tietenkin, korona-aika, kun alkoi maaliskuun huitteilla ja sitä on jatkunut, niin itsellä on jäänyt erityisesti yksi mieleen, kun yrittäjän yhteydenottopyyntöön vastasin, niin tietenkin taloudelliset ahdingot ja taloudelliset huolet, niin ne oli kyllä käsinkosketeltavia sen puhelun aikana, mutta taas tietenkin on toisenlaisiakin kokemuksia. Toki alat on hyvin erilaisia ja koronatilanne on vaikuttanut hyvin eri tavalla yritykseen, että se jaksaminen ja ajan käyttö on ainakin itsellä näkynyt niinkin, että yrittäjä ihan omatoimisesti priorisoi tekemistään ja johonkin asiaan joutuu sanomaan ei, ihan sen vuoksi, että saa sitä omaa ydinliiketoimintaa vietyä eteen päin, niin kuin tahtoo.

Harri Jokela [00:29:53]: Itse olen sellaisen huomannut, että ehkä korona-aikana, jos pikkaisen kauppa kävi ns. hitaammin, niin siinä jäi aikaa juuri siihen, mitä mainitsin aikaisemmin, että pitää katsoa sitten, kun on aikaa, niin sen olen huomannut, että monella on nyt ollut pikkuisen aikaa katsoa jotakin sellaisia asioita, mitä olisi jo pidempään halunnut työstää ja kehittää, niin siinä mielessä ehkä jaksamisen puolesta positiivistakin tuonut tämä poikkeustilanne. Kyllä jaksaminen on ihan keskeinen asia näissä mikroyritysneuvonnoissa, niin kuin sanoin, että kahdet saappaat, että sitten olisi hyvä olla jonkunlainen rytmi siinä elämässä. Tietenkin jokainen muodostaa sen itse, mutta ei se voi aivan epäselvä se rajakaan olla, että milloin on yrittäjäsaappaat ja milloin henkilön saappaat. Sitä itse asiassa sivutaan monessa keskustelussa. Saatetaan aloittaa keskustelu jostain yritystoimintaan liittyvästä tuskasta, mutta sitten loppu viimein tullaan siihen, että tässä itse asiassa minulla ei kokonaisuutena ole tämä elämä ihan kuosissa nyt, että on vähän liikaa kaikkea.

Kai Hänninen [00:31:36]: Eli se on vähän itsensä johtamista ja itsensä hallintaa. Sitähän vaaditaan toki meiltä kaikilta, mutta varmaan yrittämisessä vielä enemmän.

Riitta Palosaari [00:31:47]: Kyllä, kun meille yritysbarometrikysely tehtiin, niin kyllä siinä näkyi selvästi nämä koronan vaikutukset, että työssä jaksamiseen yrittäjillä on kyllä korona-aika vaikuttanut. Ehkä se on sellainen kestoasia, mikä yrittäjyyteen liittyy aina, että yrittäjä on monesti niin innokas ja kiinni siinä asiassa ja tekee pitkää päivää ja venyy, että ei voi sulkea pois niitä asioita, kun oven laittaa kiinni tai tietokoneen sulkee tms., että ne asiat kuitenkin pyörii päässä, että se on vähän 24/7 kuitenkin tietyssä mielessä se yrittäjyys, koska vastuu on itsellä, vaikka olisi kuinka hyvä tiimi ja minkälainen tilanne, niin sillä lailla se jaksaminen on kestoasia, oli koronaa tai ei, niin koko ajan. Tavallaan sekin, että itselläni on se tyyli, että kysyn yrittäjältä, että mitä kuuluu ja miten voit, mutta ymmärrän senkin, että jokaisella henkilökohtaisen elämän asioihin vastaaminen ei ole välttämättä helppoa, eikä haluakaan, että tilanteen mukaan aina mennään.

Kai Hänninen [00:33:13]: Tässä aina keskustelun lopuksi, niin minulla on ollut sellainen kysymys, että jos nyt antaisit jonkun käytännön vinkin yrittäjälle, oli se aloitteleva tai jo pidemmän aikaa toiminut, niin mikä voisi olla hyvä käytännön vinkki, mitä voisi lähteä noudattamaan?

Harri Jokela [00:33:38]: Minä voin sanoa ensin, että minä aika usein kysyn yrittäjiltä tai yrittäjäksi aikovilta, että mitä sinun yrityksen kannattaa tehdä sinun tietotaidolla? Se tulee siihen priorisointiin ja siihen, että mikä on se oman tekemisen ydin, niin sen kysymyksen aika usein kysyn ja se on osoittautunut aika hyväksi, ainakin minun kokemuksen mukaan.

Riitta Palosaari [00:34:12]: En tiedä, varmaan niitä vinkkejä olisi varmaan moniakin hyviä, mutta yksi asia, mikä itsellä monesti päällimmäisenä mielessä on, niin on toimintakentän ja yleensäkin ympäristön muutos yrityksen näkökulmasta, että kaikki kehittyy, tekniikka kehittyy, alat muuttuu ja menee eteen päin, että miten pysyt hereillä ja mukana muutoksessa, että mitä olet tehnyt asian eteen, että tiedätkö tai varmasti tietää, missä ala menee, mutta miten se näkyy siinä omassa yritystoiminnassa tai miten sen pitäisi näkyä, että muutoksessa mukana pysyminen on yksi sellainen tärkeä asia.

Kai Hänninen [00:34:57]: Teidän molemmat vinkithän sivuaa aika hyvin tätä johtamista. Osittain voidaan myös ajatella, että se on sitä ketterää johtamista, että ymmärtää ne omat vahvuudet ja miten omaa osaamista kannattaa yrityksessä käyttää, mutta myös sen, että mitä ympärillä tapahtuu ja miten niihin mahdollisesti pitäisi reagoida. Minusta tähän on hyvä lopettaa ja minä kiitän meidän vieraita tästä mukavasta keskustelusta ja toivotan kuulijoille myös hyvää päivän jatkoa. Kiitos!

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Toimittaja 1 [00:00:00]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä Podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professori, tutkija, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Kai Hänninen [00:00:28]: Tervetuloa kuuntelemaan My Studio -sarjaa, mikroyritysten ketterä johtaminen. Pohdimme tänään vieraiden kanssa mm. mitä itsensä johtaminen, mikroyritysten digitalisaatio ja jatkuva kehittäminen tarkoittavat. Minä olen Kai Hänninen, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti -instituutista ja minulla on täällä tänään vieraina mikroyrittäjät Milja Hokkanen, tilitoimisto Tiliecon ja Teemu Pehkonen, Kulkukoira Oy. Milja, sinähän olet yksinyrittäjä, mitä sinulle tarkoittaa mikroyrityksen ketterä johtaminen?

Milja Hokkanen [00:01:07]: Ketterä johtaminen tarkoittaa aika paljon sitä, että pysytään tässä muutoksessa mukana eli reagoidaan muutoksiin, ihan uusien näkökulmien näkökulmasta eli se tarkoittaa jatkuvasti organisaation kehittämistä ja uusia tapoja johtamisessa eli aina täytyy miettiä, että mitä voisin tehdä toisin, kuin mitä tällä hetkellä on tehty ja tähän asti on menty eli sitä kautta saadaan uudistumista ja niitä innovaatioita ja mukavia asioita muutenkin aikaan ja se tarkoittaa myös sitä, että arvot ja tavoitteet on määritelty tarkoin, että pystytään sitä kautta ohjaamaan toimintaa eteen päin. Sitten tarvitaan myös ristiriitojen erottelua, että sitä pyritään saamaan mahdollisimman joustavaksi se toiminta. Tietenkin nykyisinkin ja aina on ollut epävarmuustekijöitä paljon, niitähän täytyy pyrkiä poistamaan, että mahdollisimman hyvin ennakoimalla tulevaa aikaa. Pitää olla sellainen kalenterisuunnitelma, että jos sitä voi sanoa ihan  strategiaksi, toimintastrategiaksi tulevaisuuteen, että miten sitä yritystä johdetaan. Asiakkaille täytyy tuottaa myös lisäarvoa, että se kuuluu myöskin siihen ja koulutuksen kautta tietenkin. Johtajan täytyy huolehtia hyvin koulutuksesta, että pysyy ajan tasalla ja ajan hermolla ja varsinkin minun alalla täytyy pystyä tästä lainsäädännöstä ja muutoksista hyvinkin tarkkaan selvillä, että mitä maailmassa tapahtuu.

Kai Hänninen [00:03:21]: Kiitos Milja. Monia hyviä ja tärkeitä asioita, miten Teemu sinä, mitä sinä ajattelet tuosta, että mitä mikroyrityksen ketterä johtaminen sinun näkökulmasta tarkoittaa eli sinäkin olet yksinyrittäjä, niin jos ajattelet sitä oman toiminnan kannalta, niin miten sinä näet sen?

Teemu Pehkonen [00:03:41]: Kyllä tuossa tuli tosi hyviä pointteja esille Miljalla ja samanlaisia asioita sitä tulee itsekin pohdittua. Juuri nämä epävarmuustekijät, että miten ne saisi pois, kun maailma ja kaikki muuttuu koko ajan ja digitalisaatio kehittyy ja miten siinä pysyisi mukana jne., että se on tosi tärkeä. Kyllä minulle ainakin pienenä, muutaman ihmisen työllistävänä yrittäjänä, niin on tosi tärkeää osata ulkoistaa niitä hommia, mitä ei itse osaa. Siihen minä olen sieltä yrittäjän alkutaipaleelta asti pyrkinyt, että ne asiat, missä minä en ole hyvä, jätän ne muille. Siinä olen mielestäni onnistunut hyvin. Sen avulla saa itselle vapaa-aikaa, kun eihän tämä yrittäminen koko elämä ole, vaikka se iso osa sitä on. Sen minä näen tosi tärkeäksi siinä pienen yrityksen johtamisessa, että osaa ja uskaltaa ulkoistaa ja osaa kalkuloida ne asiat niin, että se on kannattavaa se ulkoistaminen. Tietty intuitiivisuus on tosi tärkeää. Minä teen tunteen perusteella tosi paljon päätöksiä, ne on yleensä hyviä, on toki mennyt perseelleenkin, mutta pääsääntöisesti, kun on kuunnellut sitä tunnetta, miten tämä asia olisi ja tehnyt päätöksen sen mukaan. En ole koskaan tykännyt mistään laskelmista ja älyttömän tarkkaan tehdyistä suunnitelmista, koska ne lannistaa sen innon monesti. Semmoiset asiat ehkä päällimmäisenä tulee mieleen, mitkä on tärkeää tai mitä minä koen tärkeäksi pienen yrityksen johtamisessa. Tietenkin se, että miten saat työntekijät pysymään tyytyväisinä ja kaikki tämmöinen, se koko paletin handlaaminen, niin onhan siinä tekemistä. Tehdessä oppii näitä juttuja.

Kai Hänninen [00:05:50]: Eli se on totta, että nyt, kun muistetaan vielä kuulijoita, että me keskitytään mikroyritysten ketterään johtamiseen. Mikroyrityshän tarkoittaa virallisesti, että työllistää alle 10 henkilöä ja vuosittainen liikevaihto on alle 2 miljoonaa euroa. Suomen yrityksistä n. 95% on mikroyrityksiä eli valtaosa on tosiaan näitä kaikkein pienempiä ja mikroyrityksistä hyvin suuri osa, 60%, on yksinyrittäjiä ja jos ymmärsin oikein, niin Milja, sinähän olet yksinyrittäjä, vielä kaiken lisäksi. Pitääkö tämä tieto vielä paikkaansa?

Milja Hokkanen [00:06:35]: Kyllä. Olen yksinyrittäjä, olen yli 10 vuotta ollut yksinyrittäjänä. Toki minulla on ollut näitä työharjoittelijoita eri oppilaitoksista harjoittelemassa. Olen sen verran esimiestyötäkin joutunut tekemään, että olen ollut työnohjaaja näille opiskelijoille. Varsinaisesti työntekijöitä ei ole ollut minun palveluksessa tähän mennessä vielä yhtään.

Kai Hänninen [00:07:06]: Se vaan kuvastaa sitä, että tässä ryhmässä, vaikka onkin määrällisesti yrityksiä, mikroyrityksiä on paljon, niin tavallaan se skaala yksinyrittäjästä, osa-aikayrittäjästä, mikroyrittäjäksi, joka työllistää sen n. 9, pikkusen alle 10 henkilöä, niin tarkoittaa, että siellä jo yritysten sisällä on aika iso hajonta siitä, miten toimitaan. Sekin on totta, että mikroyrityksissä yrittäjällä on aika paljon valtaa ja hänen ajatukset kuvastaa hyvin sitä yrityksen liiketoimintaa ja tavoitteita. Teemu, sinä nostit tuossa muutamia ihan hyviä asioita esille. Esim. tämä, että tekee sellaisia tunteella olevia päätöksiä, niin tästähän voidaan olla tietenkin montaa mieltä ja ehkä joku yritysneuvoja, joka antaa ulkopuolelta ohjeita, niin ne monesti luottaa näihin lukemiin, että miten n e laskelmat näyttää ja sinulla nyt on sellaista kokemusta, että ne ei aina tarvitse näyttää niin hyvältä, mutta aina voi pärjätä, pitääkö paikkaansa?

Milja Hokkanen [00:08:15]: Kyllä se pitää, että mehän ollaan niin kuin tasasta nousua, minä olen aina laittanut tavoitteen kuitenkin aina vähän kauemmaksi ja kauemmaksi sitä isompana kuvana, sitä tulevaisuutta, enkä ole miettinyt isossa kuvassa niitä pikkuasioita tai niitä ongelmia, että se into ja halu säilyy paremmin, kuin ei mieti liian tarkkaan. Totta kai, sitten kun sitä ruvetaan tekemään, sitten mennään yksityiskohtiin ja ruvetaan miettimään jne., mutta lähtökohtaisesti ajastus pitäisi olla aina semmoinen, ettei liikaa funtsi niitä ongelmia, funtsii päämäärää ennemminkin. Minä olen siinä onnistunut omasta mielestä hyvin ja tasaista kasvua ollut ja semmoista hallittua kasvua, joka sekin on tärkeä, ettei tietenkään voi maalailla liian isoja kuvia, vaan se pitää tietää se, mihin pystytään. Sen verran pitää osata sanoa, että me pystytään 20%:n vuosikasvuun tai 10%:n vuosikasvuun ja pitää miettiä, mitkä on niitä pullonkauloja ja esteitä sille kasvulle on. Niitähän tietenkin, kun kokemusta kertyy yrittämisestä ja omasta yrityksestä ja omasta asiakaskunnasta, on aina vain helpompi sitten ymmärtää ne pullonkaulat ja ongelmat, että se tekee siitä ennustamisesta ja tekemisestä helpompaa, että kyllä siinä kokemuksellakin on iso merkitys.

Kai Hänninen [00:09:48]: Kyllä. Milja, sinä olet tilitoimistoyrittäjä ja tuossa puhuttiin vähän tulevaisuudesta ja toisaalta siitä voidaan käyttää semmoista strategista suunnittelua, sinäkin siitä mainitsit, että jonkunlainen strategia on hyvä olla. Joidenkin mielestä se ehkä kuulostaa vähän hienolta se sana ja ehkä jonkun yksinyrittäjän mielestä se voi olla jopa utopiaa, että mitä se semmoinen tarkoittaa, strategia, missio, arvot tai jotain aivan ihmeellistä. Miten sinun kokemuksella, jos ajatellaan taloudenpitoa mikroyrityksissä, joka osittain liittyy tietenkin siihen johtamiseen ja tulevaisuuteen, niin miltä se näyttää tällä hetkellä sinun näkökulmasta?

Milja Hokkanen [00:10:39]: Tulevaisuus?

Kai Hänninen [00:10:40]: Tulevaisuus ja se, jos puhutaan mikroyrityksistä, niin kuinka hyvin niillä on yleensä talousasiat hallinnassa? Minkälainen talouskäsitys, että se tukisi esim. kasvua, miten mikroyritykset on ottaneet talousasiat huomioon?

Milja Hokkanen [00:11:03]: Nythän eletään haasteellisia aikoja, kun on tämä korona, Covid19, ne on nyt aiheuttanut monille mikroyrityksille vaikeuksia taloudessa eli nyt puhutaan nyt juuri muutosjohtamisesta eli rahoituksellisestihan se tarkoittaa sitä, että mikroyrittäjätkin on oikeutettuja saamaan näitä tukirahoja, ihan yksin yrittäjätukea tai näitä kustannustukia jne. tai esim. työmarkkinatukea, jos tuntuu siltä, että liikevaihto heikkenee niin paljon, että ei tule toimeen ihan ilman tukea, niin tämmöistä tukirahoitusta on saatavilla tai jopa tätä investointirahoitusta. Niitä kannattaa aina kysyä sieltä paikalliselta elinkeinotoimelta tai mikä se taho onkaan tai ELY-keskukselta yleensä, että mitä kanavia tähän rahoituksen hakemiseen voidaan käyttää. Kannattaa nämä elinkeinoasiamiehet ja mitä näissä kunnissa ja kaupungeissa on, niin niiltä kysyä näitä asioita ja ottaa selvää eri vaihtoehdoista. Talousasiat käytännössä, arkisesti ajateltuna, niin tietenkin täytyy miettiä aina ne prioriteetit, että mihin sitä rahaa siellä yrityksessä käytetään, että onko järkevää se taloudenhoito, että esim. tuhlataan liikaa rahaa johonkin markkinointiin tai johonkin muuhun asiaan, mikä ei sillä hetkellä ole niin tai pitää priorisoida se, että rahat resurssoidaan vain siihen ydintoimintaan, että kaikki turha täytyy jättää  pois, jos on taloudellisesti tiukkoja aikoja eli siinä joutuu johtaja miettimään niitä asioita ja tarkkaankin tekemään sen budjetin ja uudestaankin monta kertaa vuoden aikana, kun tulee näitä muutostilanteita, että mihin sitä rahaa tullaan käyttämään ja mistä voidaan karsia kaikki turhat kulut pois. Tietenkin taloudessa pitää olla aina tarkka kulujen ja tuottojen suhteen, että sinne viivan alle jää mahdollisimman paljon sitä rahaa ja tietenkin täytyy miettiä se, että miten saadaan asiakkaita lisää. Nyt on hirveen haastavat tilanteet tämän epidemian takia, niin digitalisaatiohan varmasti myös auttaa monia siinä tuotekehityksessä ja näiden digitaalisten palveluiden kehittämisessä. Nythän on juuri tärkeää se, että pitää luoda uusia palvelumalleja juuri tämän muuttuneen tilanteen takia, että miten minä saan sen palvelun ja sen tuotteen sille asiakkaalle toimitettua silti, vaikka on liikkumisrajoituksia jne. Nyt on paljon esteitä yritystoiminnan ihan käytännön järjestämiselle. Se kyllä vaatii mikroyrittäjiltäkin paljon sellaista kekseliäisyyttä ja uuden luomista. Täytyy aina kehittää niitä uusia kanavia ja väyliä ja tämmöisiä, että miten toimitaan, että se asiakas saa sen tuotteen ja palvelun silti, vaikka on näin hankala tilanne.

Kai Hänninen [00:15:02]: Kyllä, nostit tuon koronatilanteen, mikä meillä tällä hetkellä on päällä eli nyt me eletään joulukuun 1. päivää 2020 ja miten Teemu sinulla, onko se näkynyt sinun liiketoiminnassa millä lailla?

Teemu Pehkonen [00:15:21]: Onhan se näkynyt, että silloin keväällä, kun se alkoi se koronan 1. aalto, niin tuli aikamoinen äkkipysäys myynneissä ja sitten piti miettiä, että mitä nyt ja kulut ei tietenkään pysähtynyt, että työntekijää en halunnut lomauttaa, eikä onneksi tarvinnutkaan ja minä päätin siinä, että käytetään hyödyksi tämä joutoaika, kun ei ollut oikein tekemistä itsellä, niin sitten hain Business Finlandilta sitä kehittämisrahaa ja aukaisin uusia verkkokauppoja. Meillä oli aiemmin Suomi ja Ruotsi, niin sitten aukaisin Tanskaan + sen päälle vielä 13 muuta euromääräistä maata ja ns. joutoaikana, kun oli hiljaista myynneissä, niin käytin sen tilanteen sillä lailla hyväksi. Onneksi se ei kestänyt kovin kauaa se korona ja kesä oli suhteellisen normaali. Nythän se sitten syksyllä iski taas, mutta se on näkynyt, mutta kun on verkkokauppa, niin se ei ehkä niin vahvasti, kuin muilla aloilla, että se liikkuminen ei sillain vaikuta verkkokaupan toimintaan.

Kai Hänninen [00:16:49]: Sinulla ei ole tämmöistä kivijalkamyymälää, että eikö se myynti pohjaudu verkkoon?

Teemu Pehkonen [00:16:53]: Onhan meillä toimitilat ja sieltä myydään, mutta meillä ei ole edes aukioloaikoja. Se on niin kuin tehdas ja sieltä myydään, mutta 99% myynnistä tapahtuu verkon kautta ja me lähetetään sitten postilla, matkahuollolla tai DHL:llä nämä tuotteet. Siinä mielessä kiitollinen saa olla, että korona ei niin kauheasti potkinut meitä tässä tilanteessa.

Kai Hänninen [00:17:21]: Nostit tuossa aika hyvänkin näkökulman, että miten joutoaikaakin voi käyttää hyväksi ja tietenkin se digitalisaatio ja verkkokauppahan on yksi tapa hyötyä sähköisistä palveluista. Minkälaiset sun kokemukset on tästä, kerrotko vähän sun tarinaa verkkokaupan alusta ja minkälaista roolia se näyttelee sinun myynnissä tällä hetkellä?

Teemu Pehkonen [00:17:47]: Lyhyesti kerron eli 2006 perustin tämän yrityksen toiminimellä silloin ja heti aluksi en tiennyt yhtään  mitään verkkokaupoista tai verkkosivuista, mutta opettelin Microsoftin frontpagella tein verkkosivut ja myin lomakkeen kautta tai sähköpostilla pystyi tilaamaan ja sitten laskutin asiakasta ja lähetin tuotteen jne. Kun se toiminta kasvoi, niin se kävin täysin mahdottomaksi tehdä niitä lähetteitä käsipelillä jne. 2010 laitettiin oikea verkkokauppa pystyyn. Vilkas groupilta otettiin se palvelu ja se on [?? 00:18:27] pohjainen verkkokauppa. Kyllä se on aivan ehdoton, jos aikoo vähänkin enemmän myydä verkon kautta. Se kaikki automatisointi ja kaikki, mitä siihen liittyy, niin se helpottaa sitä elämää niin paljon, pystyy keskittymään ydinosaamiseen, mitä me tehdään. Meillä on teollista tuotantoa ja verkkokauppa eli me itse valmistetaan ja myydään niitä tuotteita verkkokaupan kautta ja se kombinaatio kyllä toimii. Meillä nyt jää tuotantoon, tuotekehitykseen jne. paljon enemmän aikaa, koska se verkkokauppa helpottaa sitä meidän myyntityötä niin paljon. Verkkokauppahan on ihan sama asia, kuin kivijalkakauppa siinä mielessä, että sinun on pystyttävä luomaan tunne luotettavasta kaupasta kasvottomasti eli verkkosivuun pitää panostaa ja sitä pitää koko ajan kehittää ja pysyä mukana, jatkuvaa muutosta ja kehitystä, että siitä 2010 tähän päivään, niin se muutos on ollut aivan älytön ja kehittyy koko ajan ja vielä ehkä enemmänkin pitäisi itse kouluttautua ja pysyä kartalla siinä. Näinkin hyvä. Kyllä verkkokauppa on ainakin meidän kohdalla ollut erityisen hyödyllinen.

Kai Hänninen [00:20:00]: Kyllä, minkä hyvänsä yrityksen näkökulmasta, niin myyntihän sen ratkaisee sen, että kuinka kannattavaa se liiketoiminta on ja mitä sinne viivan alle jää, että siinä mielessä, niin olitpa yksinyrittäjä tai tuhansia työllistävän yrityksen johtaja, niin kyllä samat ongelmat taustalla on. Tietenkin on eri asia, että pienissä mikroyrityksissä resurssit on sitten ne rajalliset, jotka hidastavat tuollaisia kehityshankkeita ja joutuu miettimään vähän tarkemmin. Milja nosti hyvän asian esille, että tietynlaista sellaista kehitysrahaa ja tukirahaa on saatavilla, jos niitä hoksaa hakea. Milja, jos tilitoimistoyrittäjänä kerrot yrittäjille ja annat faktaa, että miten rahaliikenne, mitä menee ja mitä tulee yritykselle, niin miten aktiivisesti yrittäjät käyttää tällaisia palveluita niin, että ne näkee, että sinä pystyt tuottamaan sellaista tietoa esim. taloudesta tai mahdollisesti antamaan vinkkejä joistakin rahoituskanavista, niin millä lailla yrittäjät osaa hakea sitä palvelua ja käyttää sitä tietoa hyväksi?

Milja Hokkanen [00:21:33]: Kyllä ne osaa, varsinkin minun asiakkaat on aika monet myös yksinyrittäjiä, niin melkein kaikki on sen yksinyrittäjätuen tänä vuonna, liikevaihdot on kuitenkin sen verran laskeneet edelliseen vuoteen verrattuna ja siihenhän näitä talouden raportteja tarvitaan, että pystytään seuraamaan sitä viime vuoden liikevaihtoa verrattuna tämän vuoden eri kuukausien liikevaihtoihin. Kyllä sitä kysellään ja tietenkin tilitoimistohan on siinä roolissa, että tilitoimisto lähettää raportit rahoittajille tai toimijoille, jotka näitä tukirahojakin myöntää, niin se kommunikointi menee yleensä niin päin, että tilitoimisto lähettää suoraan ne raportit näille tahoille. Minun mielestä tärkeä rooli, koska jos ei näitä raportteja ole, niin eihän näitä rahoitushakemuksiakaan pysty tekemään, se ei löydy niitä päiväkirjoja, pääkirjoja, tilinpäätöksiä ja tuloslaskelmia, niin mitenpä sitten osoitat sen, että miten sinulla on mennyt ja paljon olet tuottanut voittoa ja minkälainen se taloudellinen tilanne, että siihenhän tätä talouden raportointia tarvitaan, että saadaan se oikea kuva yrityksen taloudesta.

Kai Hänninen [00:23:18]: Minä olen kuullut jonkun yrittäjän sanovan, että hänelle se talouden kirjanpito on sitä, että pystyy katsomaan tililtä, paljonko siellä on rahaa ja ehkä tämä on se minimi, se on ehkä se lähtötilanne, mutta ehkä pidemmässä juoksussa se ei ehkä ole se paras tapa hoitaa yrityksen taloutta, mutta toki silläkin minimillä voi pärjätä, jos muuten toiminta on hyvin hyppysissä ja kuva siitä, mitä tapahtuu, toki se on silloin yrittäjän päässä.

Teemu Pehkonen [00:23:54]: Minä voisin tähän väliin sanoa, että minulle tämä tärkein työkalu on ollut kirjanpitäjä tai siis apu tässä yrittäjän uran aikana. Ilman sitä en olisi kyllä pärjännyt ja edelleen se on paras neuvonantaja ja niin kuin Milja mainitsi näistä hakemuksista jne., niin tietotaito ei ikinä riittäisi. Häneltä minä saan kaikki tarvittavat tiedot, mitä vaaditaan ja muitakin neuvoja. Se on yksi tärkein ulkoistaminen, mitä olen tehnyt yrittäjänä.

Kai Hänninen [00:24:34]: Siinä voisi ajatella näin, että asioitahan voi toki tehdä itse ja silloin, kun olet aloitteleva yksinyrittäjä ja kun tuntuu, että rahat ei riitä mihinkään ja silloin koittaa tehdä omana työnään ja kuvittelee, että säästää, mutta kyllä minäkin olisin kallistumassa siihen suuntaan, että jos haluaa asiantuntevaa apua, niin noista raha-asioista, niin ne kannattaisi jollain lailla ulkoistaa.

Milja Hokkanen [00:25:03]: Joo, kun ajattelee, että nimen omaan tilitoimisto on veroasioissa sellainen taho, joka pystyy auttamaan, että monet yrittäjät ei välttämättä tiedä esim. poistoista jne., että mistä niitä verovähennyksiä saa tehdä jne., että siinäkin roolissa kirjanpitäjä on varmasti aika tarvittava henkilö apuna yrittäjälle. Minäkin neuvon ihan siinä talouden suunnittelussa muutenkin yrittäjiä, että en pelkästään tee niitä talouslukuja ja kirjaa niitä kirjauksia, vaan kyllä me ihan käydään keskusteluja yrittäjien kanssa, että miten kannattaa toimia, mitä nyt kannattaa tehdä ja miltä tulos näyttää ja mihin kuluja on mennyt eniten, että onko jotakin, mistä voisi vähän nipistää vähemmäksi kuluja ja tavallaan yleinen talouden suunnittelu. Hyvin harvalla yrittäjällä talous pysyy ihan noin vain kurissa, että pystyy kaikkia tuloja ja menoja sillä lailla suunnittelemaan, mutta silloin, kun ne on paperilla, niin silloin näkee sen reaaliluvun, että näin se nyt vaan on ja mihin se raha on mennyt. Monet ihmettelee, että tili tuli  ja tili meni -tyyppisesti, että eipä rahaa jäänytkään, että mihin se raha on mennyt ja silloin siitä tilinpäätöksestä ja tuloslaskelmasta pystyy näyttämään, että tänne se raha on mennyt ja tänne sinä olet sen käyttänyt ja pystyt sen ihan konkreettisesti esittämään, että se ei vain ole sellaista mututuntumalla tehtyä talouden hallintaa, vaan sen pystyy ihan mustaa valkoisella katsomaan, että tänne se raha on mennyt, kun monet aina ihmettelee, että jaa, ei ole rahaa yhtään, että olikohan mulla voittoakaan. Sitten katsotaan, että voittoa on, mutta kyllä se raha on johonkin muuhun sitten mennyt.

Kai Hänninen [00:27:15]: Eli tuo on sellaista tietoa, että siinä voi joutua tekemään johtajat sellaisia ketteriä päätöksiä. Päästiin taas vähän meidän ylätason aiheeseen. Otetaanpa vielä lyhyt keskustelu siitä, että mitä itsensä johtaminen tarkoittaa, että jos on yksinyrittäjä tai mikroyrittäjä, jolla on vaikka yksi työntekijä, niin mitä siinä se itsensä johtaminen tarkoittaa? Voisiko vaikka Teemu aloittaa?

Teemu Pehkonen [00:27:47]: Se on aika laaja kysymys, että mitä itsensä johtaminen tarkoittaa..

Kai Hänninen [00:27:54]: Niin, että mitä johtajalle tarkoittaa itsensä johtaminen?

Teemu Pehkonen [00:27:55]: Kyllähän se haastavaa on itseään johtaa ja yrittää tehdä parhaita mahdollisia päätöksiä jne., että kyllä monesti se itsensä johtaminen, mitä se olisi, tuo on niin vaikea kysymys. Just, että osaa ohjata itseänsä oikeaan suuntaan ja oikeisiin päätöksiin ja hakea oikeista paikoista apua, se on ehkä se kaikista tärkein itsensä johtamisen taito, osaat kysyä, osaat kuunnella. Kyllä tässä on kuuntelemalla opittu niin paljon, esim. Kain vetämissä näissä tapaamisissa ollaan käyty, ne on aivan erinomaisia, että sinä kuuntelet muita yrittäjiä ja se on ehkä sitä itsensä johtamista, että opettelee ja osaa kuunnella ja hakea apua ja oppia.

Kai Hänninen [00:28:58]: Tottahan se on, että henkilönäkin me kehitytään koko ajan. Toivottavasti ymmärretään se, ettei olla koskaan valmiina ja aina tulee uutta. Sinänsä johtaminen on hankala ja haastava asia, riippuen siitä, puhutaanko henkilöiden ja ihmisten johtamisesta vai asioiden johtamisesta, mutta joka tapauksessa  se on haastava tehtävä ja tietenkin monelle yksinyrittäjälle se, että pitäisi palkata esim. alainen, työntekijä, niin se muuttaa sitä yritystä radikaalisti. Mutta mitä se sinulle Milja tarkoittaa tuo itsensä johtaminen?

Milja Hokkanen [00:29:45]: Minä näen tämän itsensä johtamisen sellaisena, että johtaja tietysti pitää huolta myös itsestään ja omasta terveydestä, että pystyy johtamaan sitä yritystä hyvin, että on myös tämä koulutusasia, että kouluttautuu aika ajoin, että pysyy tässä muutoksessa mukana. Tietenkin se, että pitää olla aina ajan tasalla, jonkunlainen nykyisyyden tunnistaminen, että pystyy hahmottamaan nykytilanteen, missä mennään tällä hetkellä, niin pystyy siitä tulevaisuuttakin luotsaamaan paljon paremmin, että ollaan tiedollisesti koko ajan läsnä siinä yrittäjyydessä ja johtamisessa. Helposti voi joillakin toimialoilla käydä niin, että työ ja organisaatio vain itsestään menee virran mukana eteen päin, että tavallaan se johtaja ei hirveesti siihen reagoi tai johda mitenkään.  Minun mielestä tällaiset on hirveen vaarallisia tilanteita, koska silloin saattaa juuri käydä hassusti, koska sillä on ihan merkitystä, että yritystä ihan tietoisesti johdetaan jollakin tavalla, että sen olen monesti huomannut, että on tullut konkursseja jne. Hyviä esimerkkejä tällaisesta huonosta johtamisesta on, kun se johtaja ei oikeasti ole edes läsnä siellä yrityksessä, jos on muutama työntekijäkin ja annetaan heille vain ne omat valtuudet tehdä siellä työpaikalla sitä työtä jne., niin huonosti on käynyt monessa tapauksessa. Tietoisuus johtajuudesta, että johtaja ymmärtää, että se rooli ja se tehtävä on johtaminen ja mitä se johtaminen tarkoittaa. Minusta tämä on hirveän tärkeä asia, että yrittäjiksi ei vain ryhdytä sen takia, että minä osaan jonkun työn tehdä, vaan tavallaan ammatin harjoittajat ovat juuri niitä, että he osaavat sen oman alansa, sitten pitäisi osata myös sitä johtamista, että se on oikeasti, että mitä asioita minun pitää johtamisessa ottaa huomioon, niin ei se tule itsestään. Sitten, kun on johtamista itsekin opiskellut, sitten vasta ymmärtää, kuinka paljon organisaatiossa johtaja voi tehdä asioiden eteen, että organisaatio menestyy. Tällaiset asiat, kun niitä ei tiedosta, niin silloinhan niitä ei tietenkään tiedä ja se johtaminen voi olla hyvin alkeellista, että ollaan vain työpaikalla ja tullaan töihin ja tehdään ne päivän rutiinit ja mennään  kotiin ym., että siellä ei sellaista johtamista sinänsä tapahdu. Johtajuus ja itsensä johtaminen myös on eniten sitä, että tiedostaa, minkälainen johtajana on, että sekin on hirveän tärkeätä, että tunnistaa sellaisia piirteitä, että miten minä johdan tätä organisaatiota, että minkälainen minä olen itse johtajana.

Kai Hänninen [00:33:10]: Se onkin aika haastava asia, eikä mitenkään itsestään selvä eli siinähän joutuu aika paljon pohtimaan tai siinä pitäisi pohtia sitä asiaa ja pystyä vähän ehkä tarkastelemaan omaa toimintaa sieltä ulkoa päin, että miltä se näyttää muista ja minkälaisia toimia on tehnyt ja miten on toiminut johtajana, että hyvin haastava aihe. Jos tässä aletaan pikku hiljaa lopettelemaan tätä keskustelua ja te olette kuunnelleet My Studio -sarjaa mikroyritysten ketterä johtaminen ja minä olen Kai Hänninen Oulun yliopistosta ja minulla on ollut täällä vieraana kaksi mikroyrittäjää eli Milja Hokkanen ja Teemu Pehkonen. Mites Milja ja Teemu tähän loppuun, minkälaisia hyviä vinkkejä teillä olisi, vaikka yksi hyvä vinkki. Se voisi olla vaikka aloittavalle mikroyrittäjälle tai semmoisesta haaveilevalle, niin mikä tulisi mieleen?

Milja Hokkanen [00:34:23]: Minulla on se, että kannattaa pitää itsestään huolta, että se on tärkeä asia, että yrityksessä menee silloin yhtä hyvin, kuin se, että kuinka hyvin sitä johdetaan ja se johtaja voi. Kun on esimerkkejä näistä huonoista johtamismalleista ja -tyyleistä, niin siellä monesti yleensä taustalla on se huono johtaminen ja huono johtaja. Silloin, kun tiedostetaan, että sillä on arvot kohdillaan, koulutus ja motivaatio tehdä sitä johtamistyötä, niin silloin tn. menestytään.

Kai Hänninen [00:35:08]: Kyllä, elikkä voisiko summata lyhyesti, että tavallaan omasta hyvinvoinnista pitäisi muistaa pitää kiinni?

Milja Hokkanen [00:35:17]: Kyllä, minun mielestä se on näin, sitä korostetaan aina vain enemmän. Nykyään tulee paljon näitä hyvinvointipalveluita, psykologin palveluita jne. Tämä ajan henki on niin raastava ja haastava, että se itsensä jaksaminen ja itsestä huolehtiminen nousee melkein tärkeimmäksi asiaksi tässä johtamisessa, että johtaja jaksaa johtaa sitä organisaatiota, vaikka se on niitä asioita ja kaikkia toimintoja, mitä yritystoimintaan liittyy. Ei se yritys pysy pystyssä, jos ei se johtaja jaksa sitä johtaa elikkä kaikki liittyy terveyteen ja hyvinvointiin loppupeleissä, että minun mielestä se on melkein se ykkösasia, että johtaja huolehtii omasta terveydestään monipuolisesti, että se jaksaa johtaa sitä yritystä hyvin.

Kai Hänninen [00:36:11]: Eli hyvin simppeleitä asioita, riittävästi unta, hyvä ajanhallinta, että päivittäiset tehtävät tulee hyvin tehtyä, eikä stressaannu ja jos nousee stressitasot, niin tietää sitten, että millä lailla sitä stressiä saa alas ja miten rentoutuu. Mites Teemu, onko tullut jotain mieleen. Aikaisemmassa keskustelussa jo viittasit aika hyvin asioihin, mutta jos haluat vähän summata tämän meidän studioajan, niin mitä sinä ehdottaisit tai nostaisit esille?

Teemu Pehkonen [00:36:49]: Ihan ensimmäisenä, niin kuin Miljakin jutteli, että itsestä huolehtiminen, riittävä uni, kuntoilu, ruokailu jne. Se kaikki heijastuu heti siihen yritykseen ja omaan toimintaan ja siihen liittyen, ehkä tärkein ohje, että lähtökohtaisesti, niin älä tee liikaa, vaikka se yrittäjänkin taival monesti onkin aika rankka ja paljon sitä työtä, mutta sitä on pakosta pyhitettävä vapaa-aikaa, koska se loppuu hyvin äkkiä, jos itsensä ajaa loppuun. Olen nähnyt niin monta loppuun palanutta yrittäjätuttavaakin, että tee säännöt itsellesi työajasta ja säännöt esim. viikonlopuista. Minä tein monta vuotta sen päätöksen, että minä en viikonloppuna tee töitä, ellei ole äärimmäisen [?? 00:37:37] ja siitä minä olen pitänyt kiinni, koska sitä tekemistä on viikolla niin paljon, niin pakko ihmisen on välillä olla 1-2 päivää tekemättä oikeasti töitä ja ajattelemattakin niitä. Vielä painotan sitä ulkoistamista, että ensimmäisenä sääntö nro 1, että jos et ole koskaan taloushallintaan perehtynyt, niin hommaa kirjanpitäjä heti, se ei paljon maksa aloittavalle yrittäjälle, se on oikeastaan aika pieni kustannuserä tai niin minä olen ajatellut aina, se ei ole iso kustannuserä. Mieti niitä asioita, että mitä voi tulla ongelmia eteen ja valmistaudu niihin, että ne ei tule yllätyksenä tai puskan takaa ne ongelmat, että sinulla on työkaluja käsitellä niitä hankaliakin tilanteita. Sitä voi vaikka sairastua jne., että miten toimit sitten, ettei yritys mene nurin. Valmistaudu siihen, että jotakin voi sattua. Kuuntele muita yrittäjiä, kuuntele, kuuntele ja kuuntele.

Kai Hänninen [00:38:51]: Minä voisin tuohon antaa yhden, minä olen kuullut näissä meidän mikroyritystapaamisissa eli ydinryhmätoiminnassa ja Raahen seudun ryhmässä ja siellä eräs mikroyrittäjä totesi, että mikroyrittäjän paras ystävä on toinen mikroyrittäjä ja sehän on tavallaan sitä verkostoitumista ja sellaista kaltaistensa tukea, jota voi saada toiselta, varsinkin mikroyrittäjältä. Minä kiitän meidän vieraita Miljaa ja Teemua, meillä oli mielenkiintoinen keskustelu ja pohdittiin mikroyrityksen ketterä johtaminen, haasteita, mahdollisuuksia jne. Yrittäminen on siinä mielessä työntekemiseen verrattuna, niin toisenlaista, että sinulla on tietenkin valta päättää monista asioista ja siinä se johtaminen tulee aika tärkeäksi ja se ketterä on sana, joka viittaa hyvin monenlaiseen asiaan ja varmaan osa sitä johtamista voi olla ketterääkin ja ehkä välillä pitää olla pitkäjänteisempää, mutta se yrityksen tulos on riittävän hyvä ja ehkä vähän kasvuakin on tulossa ja mikä ehkä kaikkein tärkeintä, että yrittäjän ja mikroyrittäjän kannattaa pitää huolta itsestään. Ehkä tähän olisi hyvä lopettaa ja kiitoksia vieraille.

[äänite päättyy]

Kertoja [00:00:05]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Mari [00:00:28]: No tervehdys täältä My Studiolta. Meillä on aiheena vastuullisuus mikroyritysten liiketoiminnassa. Eli me puhutaan siitä, mitä tämä vastuullisuus ja yritysvastuu tarkoittaa. Minkälaisia erilaisia vastuullisuuden muotoja on olemassa? Voiko yritys tehdä vastuullisuudesta itselleen kannattavaa liiketoimintaa ja osan omaa brändiä? Mun kanssa asioista keskustelemassa on yrittäjä Niina Suuronen. Responsia Quality Consultionilta, Kuopiosta. Minä olen Anna-Mari Simunaniemi mikroyrittäjyyden tutkimusjohtaja Oulun yliopistolta. Niina on Kuopiossa. Minä olen täällä Oulaisissa. Joten otetaan puhelu.

Niina [00:01:21]: Niina Suuronen.

Anna-Mari [00:01:22]:  No hei Niina. Anna-Mari täällä.

Niina [00:01:24]: No terve.

Anna-Mari [00:01:25]: Missä sinä olet tällä hetkellä työpäivää viettämässä?

Niina [00:01:30]: Täällä olen Kuopiossa, kotitoimistolla. Myös lapset ovat nyt olleet etäkoulussa etäkoulupäivää viettämässä tänään.

Anna-Mari [00:01:39]: Sä tuotat laatuun, yritysvastuuseen ja valmennukseen liittyviä palveluita yrityksille. Mitä tällaiset palvelut pitävät sisällään?

Niina [00:01:50]: Esimerkiksi vastuullisuuskartoituksia yrityksille. Yritysvastuuohjelmien laatimista. Vastuullisuusraportointia ja nyt sitten uutena palveluna myös vastuullisuusviestinnän kehittämistä. Sitten laatuasioissa autan sertifioitujen laatujärjestelmien rakentamisessa ja ympäristöjärjestelmien rakentamisessa. Sitten pidän laatuun ja vastuullisuuteen liittyviä koulutuksia.

Anna-Mari [00:02:19]: Kuinka sinä olet päätynyt yrittäjäksi? Tämän vastuullisuuden ympärille.

Niina [00:02:24]: Työelämässä tuli laatuasiat oikeastaan ensimmäisessä työpaikassa johon valmistumisen jälkeen päädyin. Siellä laatuasiat tuli minun vastuulle. Vähitellen mukaan siihen tuli nuo ympäristö- ja vastuullisuusasiat. Ja sitten 2017 vuonna päätin, että perustan yrityksen ja lähden tätä laajaa osaamistani mitä olin eri koulutusten ja erilaisten työtehtävien kautta itselleni kerryttänyt käyttämään muiden yritysten hyödyksi. Eli tarjoamaan muille yrityksille näitä laatuun ja vastuullisuuteen liittyviä palveluita.

Anna-Mari [00:03:08]: Oliko tällä alalla aikaisemmin jo muita toimijoita? Vai oletko sä ihan uranuurtaja?

Niina [00:03:14]: Laatuosaamista tarjoavia yrityksiä kyllä oli aiemminkin. Ainakin isoja konsulttiyhtiöitä, jotka tarjosivat vastuullisuuden kehittämispalveluita. Mutta ainakin Pohjois-Savon alueella olin silloin ensimmäinen, ja olen edelleenkin,  joka yhdistää tätä laatu- ja vastuullisosaamista kokonaiseksi palvelupaketiksi.

Anna-Mari [00:03:39]: No onko tällaiset pienet ja mikroyritykset löytäneet sun palvelut?

Niina [00:03:46]: Kyllä nyt enenevissä määrin. Huomaa että pienet yritykset, heitä kiinnostaa sen oman liiketoiminnan vastuullisuuden kehittäminen.

Anna-Mari [00:03:59]: Joo sä kirjoitat omilla verkkosivuillasi että yritysvastuumerkityksen kasvu on osa laajempaa suuntausta arvojen noususta takaisin liiketoiminnan ytimeen. Eli, oletko sä havainnut, että arvoista on tullut merkittävä osa sitä mikroyritysten liiketoiminnan kehittämistä? Pelkän rahan ajattelun sijasta.

Niina [00:04:21]: Kyllä se minun mielestäni näkyy. Ainakin siinä mielessä että moni yrittäjä, luen itseni myös näihin yrittäjiin, lähtee tekemään yritystään nimenomaan sen takia, että he haluavat tehdä asioita mitkä ovat itselleen merkityksellisiä. Ja haluavat toteuttaa niitä itselle tärkeitä arvoja myös siinä työssään. Johon se yritystoiminta tarjoaa erittäin hyvän väylän. Pystyy yhdistämään oman arvomaailmansa omaan yritykseensä minkä itse kokee tärkeäksi. Samalla pystyy myös auttamaan muita ja saamaan itselleen sen elannon siitä yrityksestään.

Anna-Mari [00:05:05]: Miten sä lähdet asiakasyrityksen kanssa liikkeelle? Jos suhun ottaa yrittäjä yhteyttä, että olisi kiinnostunut selvittämään tätä vastuullisuutta ja ehkä omia arvojaankin liiketoiminnassaan. Niin miten se palveluprosessi etenee sun kanssa?

Niina [00:05:21]: Yleensä se ensimmäinen askel joka tehdään on vastuullisuuskartoitus. Eli siinä tunnistetaan ne sen yrityksen olennaiset vastuullisuuden osa-alueet. Käydään läpi ympäristövastuun näkökulmasta asioita. Sosiaalisen vastuun ja taloudellisen vastuun näkökulmasta. Ja mietitään erityisesti, mitä juuri tämän kyseisen yrityksen liiketoiminnassa nämä asiat tarkoittaa? Ja tällä toimialalla. Ja lisäksi siinä mietitään mitä riskejä mahdollisesti liittyy vastuullisuuteen tai siihen, että jos näitä asioita ei lähde kehittämään ja ota huomioon. Ja myös, että mitä liiketoimintamahdollisuuksia ne vastuullisuusnäkökulmat voi sille yritykselle tarjota. Tämän pohjalta sitten kun on tiedossa ne olennaiset vastuullisuuden osa-alueet ja mihin sen yrityksen kannattaa keskittyä. Sitten tehdään vastuullisuusohjelma, jossa asetetaan tavoitteet ja toimenpiteet näille eri osa-alueille. Varsinainen työ alkaa tämän jälkeen. Että kun vastuullisuusohjelma on laadittu, niin tietysti lähdetään tekemään näitä asioita käytännössä ja sitten on tärkeätä muistaa niistä viestiä ja kertoa ulkopuolella. Minkälaisia vastuullisuustekoja yrityksessä tehdään.

Anna-Mari [00:06:43]:  No mitä riskejä yritykselle liittyy, jos vastuullisuutta ei oteta ollenkaan siinä liiketoiminnassa huomioon?

Niina [00:06:47]: Yksi aika ilmeinen riski on se, että menetetään asiakkuuksia. Ja kuitenkin tällä hetkellä asiakkaat ovat hyvin tietoisia kestävästä kehityksestä, ilmastonmuutoksesta ja yrityksiltä odotetaan että he toimivat vastuullisesti ja ottavat nämä asiat huomioon toiminnassaan. Ja jos asiakas huomaa, että yritys ei toimikaan vastuullisesti niin helposti he vaihtaa sitten toisen yrityksen asiakkaaksi.

Anna-Mari [00:07:19]: Koskettaako tämä vastuullisuus kaikkien toimialojen mikroyrityksiä?

Niina [00:07:23]: Minun mielestä tämä on asia joka kuuluu jokaisen yrityksen liiketoiminta osaamiseen. Elikkä ihan samalla tavalla kuin yrityksen täytyy ymmärtää perusasioita taloudesta, niin täytyy ymmärtää perusasioita myös vastuullisuudesta. Ja kyllä se koskettaa silloin myös mikroyrityksiä ja eri toimialoja. Ehkä eri toimialoilla vastuullisuusasiat korostuu nyt tällä hetkellä vielä enemmän, kuin joillakin muilla.

Anna-Mari [00:07:55]: Millä toimialoilla ne vastuullisuusasiat nyt erityisesti korostuvat?

Niina [00:08:01]: No ainakin yksi toimiala joka erityisen paljon on ollut pinnalla on vaateteollisuus ja ylipäänsä vaatekauppa. Onko se sitten kivijalkaliike tai nettikauppa. Näiden vaatteiden hankintaketjut ja se, että mitä tehdään niille vaatteille jotka poistetaan myynnistä. Ehkä toinen missä näkyy myös aika paljon vastuullisuuden vaatimus on elintarvikeala.

Anna-Mari [00:08:33]: Entäs matkailuala?

Niina [00:08:34]: Joo, kyllä matkailuala on myös yksi. Että matkailualalla on selvästi nyt tämmöistä kiinnostusta vastuullisen matkailun kehittämiseen. Esimerkiksi ulkomaiset matkanjärjestäjät on jotkut linjanneet, että he valitsee yhteistyökumppanikseen vaan sellaisia matkailuyrityksiä, joilla on jonkinlainen kestävän matkailun kehittämisohjelma siellä yrityksessä olemassa. 

Anna-Mari [00:08:59]: Millä lailla yritys voi näyttää tai todentaa asiakkailleen, että vastuullisuusasiat ovat kunnossa? Onko siitä joku sertifikaatti tai laatutodistus olemassa?

Niina [00:09:12]: On olemassa erilaisia sertifikaatteja. Toimialakohtaisia sekä sertifikaatteja, jotka soveltuu kaikille toimialoille. Esimerkiksi ISO-14000-1 sertifikaatti ja EcoCompassin sertifikaatti on ympäristövastuullisuuden sertifikaatti joka soveltuu kaikille toimialoille.

Anna-Mari [00:09:31]: Ovatko ne kansainvälisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä nämä sertifikaatit?

Niina [00:09:34]: ISO 14000-1 on kansainvälisesti tunnettu ja hyväksytty. Itseasiassa maailman tunnetuin ympäristöjohtamisen sertifikaatti. Ja EcoCompass on kokonaan suomalainen.

Anna-Mari [00:09:47]: Onko tällaisen sertifikaatin hankkiminen ja laatuvaatimusten täyttäminen kustannuksiltaan että ajallisesti iso homma yrityksille?

Niina [00:09:57]: Se riippuu siitä, että mitä sertifikaattia lähtee tavoittelemaan ja mikä sen yrityksen tän hetkinen tilanne on. EcoCompassi on kustannusrakenteiltaan että työllistävyydeltään kevyempi kuin tämä ISO-14000-1. Se onkin rakennettu siitä näkökulmasta, että tehdään varsinkin pienimmille yrityksille vähän kevennetty versio siitä 14000-1:stä. Yleensä järkevintä on tehdä alkukartoitus yrityksessä, jossa käydään se nykytila läpi. Siinä saa selville työmäärän ja prosessin arvioidun keston. Sitten myös sen yrityksen tavoitteet, että mikä sertifikaatti olisi järkevin. Aina on mahdollista, ja moni yritys kehittää sitä vastuullisuuttaan myös ilman, että hakee sille mitään sertifikaattia. Jo se, että yrityksellä on vastuullisohjelma olemassa ja että yritys esimerkiksi nettisivuillaan säännöllisesti kertoo siitä miten vastuullisuus liiketoiminnassa toteutuu on usein riittävä osoitus siitä, että vastuullisuus on huomioitu toiminnassa.

Anna-Mari [00:11:05]: Pystyykö tämmöisiä vastuullisuusasioita yrittäjä ensin itsekseen selvittämään vai onko käännyttävä jonkun konsultin puoleen?

Niina [00:11:15]: Kyllä varmasti alkuun pääsee jo itsekin. Riippuu paljon siitä kuinka paljo yrittäjällä on omaa aikaresurssia käyttää asioiden selvittämiseen. Ja mikä on se oma lähtö tietotaso näistä asioista. Paljon nopeammin pääsee liikkeelle, jos ottaa konsultin joka voi sinua suoraa opastaa miten lähteä liikkeelle.

Anna-Mari [00:11:43]: No mitkä ovat tyypillisiä ongelmakohtia, joista usein lähdetään liikkeelle? Ja joista monilla yrityksillä olisi parantamisen varaa vastuullisuuden näkökulmasta.

Niina [00:11:55]: No aika tyypillinen tilanne mistä lähdetään liikkeelle on se, että on tullut selkeä asiakasvaatimus. Asiakkaat ovat ilmaisseet, että yrityksellä tulisi olla sertifikaatti tai yrityksellä täytyisi olla vastuullisuusohjelma. Eli se on semmoinen selkeä kimmoke, jonka jälkeen asialle lähdetään selkeästi tekemään jotakin. Mutta sitten hyviä syitä on myös, että jos huomaamme, että oikeasti olisi hyötyä liiketoiminnalle lähteä kehittämään tätä vastuullisuutta ja saada sitä kautta kilpailuetua. Esimerkiksi toimiala voi olla niin kilpailtu, että siellä voi olla vaikeaa erottautua muista. Jolloin se vastuullisuus voisi olla se erottautumistekijä, jolla sitten sitoututetaan asiakkaat ja kehitetään yrityksen brändiä.

Anna-Mari [00:12:45]: Näitä vastuullisuuden eri muotoja mainitsit aikaisemmin. Ainakin ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun ja taloudellisen vastuun. Tai vastuullisuuden. Miten nämä eri vastuullisuuden  muodot käytännössä näyttäytyvät pienen yrityksen liiketoiminnassa?

Niina [00:13:05]: Tämäkin riippuu yrityksen toimialasta ja yrityksen omista tavotteista. Että jos yritys esimerkiksi valmistaa tuotteita, joiden raaka-aineet tai materiaalit tulevat ulkomailta. Ehkä niin sanotuista kolmansista maista. Silloin siellä mahdollisesti korostuu raaka-aineiden ympäristövaikutukset. Myös sosiaalisen vastuun kysymykset. Miten alihankintaketjuissa on huomioitu työntekijöiden työolot ja työlainsäädännön noudattaminen ynnä muuta. Jollakin toisella pienellä yrityksellä ne vaikutukset voivat olla ja vastuullisuus näkökulmat olla sitten esimerkiksi siihen omassa toiminnassa syntyviin ympäristövaikutuksiin. Kuinka paljon liikutaan. Millaisia kulkuvälineitä käytetään? Kuinka paljon kulutetaan energiaa siellä omassa toiminnassa. Jollakin toisella yrityksellä ne suurimmat vaikutukset saattaakin syntyä sitten kun yrityksen tuotteet on toimitettu asiakkaalle. Jolloin se vastuullisuus voi olla sitä, että yritys valmistaa sellaisia tuotteita, jotka auttaa asiakkaita esimerkiksi vähentämään energiankulutusta. Tai muuten toimimaan vastuullisemmin.

Anna-Mari [00:14:24]: Varmasti tällaisia vastuullisuus asioita kannattaa miettiä myös ennakointimielessä. Eikä vasta sitten, kun alkaa kielteistä asiakaspalautetta tulla. Eli ainakin minun tulkinta, että ennakoinnin näkökulma menee käsi kädessä  näiden vastuullisuus asioiden miettimisen kautta.

Niina [00:14:42]: Joo kyllä ilman muuta. Voisi sanoa, että vastuullisuus on osa riskien hallintaa. Ottamalla huomioon ne vastuullisuus näkökohdat toiminnassa jo nyt ennakoidaan tulevia mahdollisia riskejä liiketoiminnalle. Pystytään sitten varautumaan niihin ennalta.

Anna-Mari [00:15:00]: Toki tämä kevät on äärimmäinen poikkeus monessa mielessä, eikä kukaan ole voinut ennakoida juuri tätä tapahtuvaksi mitä nyt on ollut. Mitä sellaisia yleisiä riskienhallintaan ja vastuullisuuteen liittyviä yleisvinkkejä sä voisit antaa pienille yrityksille? Kuinka saada itselle sellaista resilienssiä ja resursseja varautua kohtuullisiin yllättäviin muutoksiin jatkossa.

Niina [00:15:33]: Varmasti yksi hyvä tapa on se, et muistaa pysähtyä ja katsoa että missä on tällä hetkellä menossa yrityksensä kanssa ja mitkä ovat ne omat tavoitteet. Mihin haluaa päästä. Vähän kirkastaa sitä nykytilaa ja tavoitetilaa. Sitten samalla miettiä erilaisia vaihtoehtoja ja skenaarioita. Jos liikevaihto kehittyy suotuisasti ja toimialalla toimintaympäristössä tietyt asiat tapahtuu niin mennään tuohon suuntaan. Mutta sitten jos tapahtuu erilaisia asioita ja asiakkaat käyttäytyvät eri tavalla kuin mitä tähän asti, niin mitä sitten ne vaihtoehtoskenaariot on. Ja miten sitten voisi varautua ennalta jos joku muu kuin se toivottu vaihtoehto toteutuu. Et se on sitä perus riskienhallintaa jota jokaisen yrittäjän kannattaisi silloin tällöin tehdä.

Anna-Mari [00:16:36]: Sä oot toiminut kolmisen vuotta yrittäjänä. Tarjoten näitä vastuullisuuspalveluita toisille yrityksille. Ootko sä nähnyt mitään muutostrendejä näiden kolmen vuoden aikana? Onko jotkut toiset asiat tapetilla ja puhuttavat tänään kuin ehkä kolme vuotta sitten.

Niina [00:16:57]: Sellainen selkeä muutos on tapahtunut kolmen vuoden aikana, että ylipäätään vastuullisuudesta puhutaan enemmän kuin kolme vuotta sitten. Iso muutos tapahtui itseasiassa syksyllä 2018, kun julkaistiin tämä ilmastoraportti. Se toi sen ilmastonmuutoksen ja sen faktat yleiseen keskusteluun. Ja avasi monen ihmisen silmät siitä, että mihin tässä oikeasti ollaan menossa, jos asioille ei mitään tehdä. Sen myötä sitten kuluttajien vaatimukset yrittäjille vastuullisuutta kohtaan ovat lisääntyneet. Myös vastuullisuuteen liittyvä uutisointi on lisääntynyt tosi paljon tässä puolentoista vuoden aikana. Se on ainakin sellainen selkeä muutos. Sitten ehkä toinen muutos sellainen, että kolme vuotta sitten vastuullisuus oli enemmän isojen yritysten asia. Hyvin harvalla pienellä yrityksellä oli vielä mietitty ollenkaan vastuullisuutta ja sitä mitä se omalle yritykselle tarkoittaa. Mutta nyt ihan pienimmät yritykset ovat joko halunneet ottaa tai ovat joutuneet ottamaan vastuullisuuden agendalle. Lähteneet sitten mitä se tarkoittaa ja tekemään omaa vastuullisuusohjelmaa ja vastuullisuustekoja käytännössä.

Anna-Mari [00:18:27]: No miten sä katsot tätä aihetta eteenpäin? Muutaman vuoden päästä, missä näkemyksesi vastuullisuus ja mikroyritysten liiketoiminta tulevat näkymään lähitulevaisuudessa? Nouseeko tämä aihe vielä enemmän esiin?

Niina [00:18:47]: Uskon kyllä, että tämän aiheen merkitys kasvaa entisestään. Kunhan tämän hetkisestä kriisitilanteesta selvitään, niin ilmastonmuutokseen liittyvät aiheet nousevat taas mediassa enemmän esille. Uskon myös siihe, että tulee enemmän valtioiden taholta ohjaustoimia ja lainsäädäntöä, jotka vaikuttavat yritysten toimintaan. Se on silloin myös ennakointia yrittäjiltä, jos asioita lähdetään tekemään jo nyt eikä vasta sitten kun lainsäädäntö pakottaa tekemään niitä.

Anna-Mari [00:19:28]: Aivan. Kuinka paljon tällä hetkellä lainsäädäntö ohjaa yritysten vastuullisuutta? Vai ovatko nämä esimerkiksi eri rahoituskanavilla tuensaamisen ehtoina? Vastuullisuusäkökulmat.

Niina [00:19:42]: Tietysti on lainsäädäntöä, kuten ympäristölainsäädäntö, jätelainsäädäntö joka koskee kaikkia yrityksiä. Vastuullisuusraportoinnista on käytännössä tällä hetkellä säännetty, että yli 500 henkilöä työllistävät yritykset ja tietyt muut erityisaloilla toimivat yritykset, että heidän täytyy säännöllisesti raportoida vastuullisuudestaan. Vastuullisuusraportointi velvoitetta ei ole pienemmillä yrityksillä. Näissä rahoitusmekanismeissa yleisesti kyllä kysytään myös, jos puhutaan yrityksen kehittämishankkeesta, että miten se vaikuttaa. Onko sillä kiertotalousnäkökulmaa? Vaikuttaako se sukupuolten väliseen tasa-arvoon? Kyllä ne asiat ovat myös siellä rahoituskanavissa esillä. Uskon, että niiden merkitys myös näissä yrityksille myönnettävissä rahoitusmekanismeissa tulee lisääntymään.

Anna-Mari [00:20:46]: Niina Suuronen, pystytkö vielä haastattelun lopuksi kokoamaan ajatuksiasi vaikka kahteen tai kolmeen tällaiseen top vinkkiin pienen yrityksen vastuullisuuden näkökulmasta? Mitkä ovat sellaisia asioita, mistä kannattaa lähteä sitä omaa liiketoimintaa tarkastelemaan ja kehittämään.

Niina [00:21:06]: Joo, ensimmäisenä asiana, että tunnistaa yrityksen olennaiset vastuullisuusnäkökohdat. Pysähtyy hetkeksi sitä miettimään, että mitä se vastuullisuus tarkoittaa omalle yritykselle. Mitkä ovat sellaisia asioita, mihin pystyy myös mikroyrittäjänä vaikuttamaan. Tietenkään mikroyritys ei ehkä pysty tekemään samanlaajuisia toimenpiteitä kuin joku suuryritys. Mutta niin kuin on huomattu, yksittäinen ihminenkin pystyy tekemään aika paljon jos haluaa ja se on omien arvojen mukaista. Käydä tällainen pohdinta ensin, tarvittaessa ottaa se asiantuntija  avuksi. Toinen askel, päättää pohdinnan pohjalta mitä haluaa lähteä tekemään ja mitkä ne tavoitteet ovat siinä? Ja sitten lähteä tekemään käytännön vastuullisuustekoja ja kertoa niistä muille. Extra vinkin voi kertoa, että ihan alkuun voi käydä tekemässä verkossa ilmaisen vastuullisuustestin joka löytyy vastuullisuustesti.fi. Sieltä saa jo sellaisen alustavan käsityksen, että mitä kaikkea se vastuullisuus tarkoittaa ja millä tasolla se on omassa yrityksessä tällä hetkellä.

Anna-Mari [00:22:30]: Erinomaisia vinkkejä. Kiitos paljon Niina Suuronen. Tämä oli oikein hyvä keskustelu. Saatiin reilu infopläjäys mikroyrityksen vastuullisuuden eri näkökulmista ja stepeistä sitä kohti.

Niina [00:22:45]: Kiitos paljon.

[äänite päättyy]

[?? 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Kai Hänninen [00:00:26]: Tervetuloa kuuntelemaan My Studio -sarjaa "Mikroyritysten ketterä johtaminen". Pohdimme tänään vieraiden kanssa muun muassa, mitä mikroyritysten johtaminen tarkoittaa. Minä olen Kai Hänninen Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista, ja minulla on tänään vieraana kaksi toimitusjohtajaa, Raimo Seikkala ResComi Oy:stä.

Raimo Seikkala [00:00:50]: Moro kaikille.

Kai Hänninen [00:00:52]: Ja Jari Kotajärvi Raahen talonhoito Oy:stä.

Jari Kotajärvi [00:00:56]: Tervehdys.

Kai Hänninen [00:00:59]: Jos me lähdemme pohtimaan aluksi, mitä tarkoittaa yrityksen ketterä johtaminen. Kumpi haluaisi aloittaa.

Jari Kotajärvi [00:01:13]: Jos minä aloitan ensin. Minusta ketterä johtaminen tarkoittaa sitä, että tällainen armeijatyyppinen johtamismalli. Siinä organisaatiossa ketteryys tarkoittaa sitä, että komentoketju on mahdollisimman suora ja selkeä. Ketteryyshän tarkoittaa myös nopeutta, että ollaan niihin työntekijöihin välittömässä yhteydessä joko kasvotusten tai jonkun johtamisjärjestelmän kautta.

Raimo Seikkala [00:01:54]: ResComissa ketterässä johtamisessa on ennen kaikkea kyse jatkuvassa parantamisesta. Nopeasti ja avoimesti käsitellään sekä onnistumiset ja epäonnistumiset, ja sen jälkeen arvioidaan tilanne, tehdään parempia ratkaisuja ja katsotaan ratkaisun toimitus, toimiminen, toimivuus ja muutetaan toimintamallia mahdollisimman nopeasti. Ei jäädä odottamaan, että vuosi menee, vaan jos neljässä viikossa nähdään, että jokin homma toimiin, niin tehdään sitä lisää, ja jos joku homma ei lähde toimimaan, sitten käytetään aika ja energia parempiin, tuottavampiin asioihin.

Jari Kotajärvi [00:02:41]: Nämä nopeat kokeilut oli hyvä kommentti Raimolta. Uskalletaan kokeilla ja myös hylätä, jos on huono, ja sitten jatkaa eteenpäin, jos on hyviä kokemuksia.

Kai Hänninen [00:02:56]: Joo. Olen samaa mieltä, ja nyt kun tässä podcast-sarjassa nimenomaan käydään tätä asiaa mikroyritysten näkökulmasta, siellähän se ketteryys voi tarkoittaa monenlaisia asioita, mutta ehkä tuollainen nopea kokeilu on aika hyvä summaava tekijä siinä, mitä ketteryys voi olla. Toki se on monenlaisia muitakin asioita ja riippuu tietenkin hyvin paljon mikroyrityksen toimintaympäristöstä ja toiminta-alasta, mitä ne sitten voisivat olla ihan konkreettisesti. Tuleeko Jarilla mieleen jotain sellaisia asioita, jos ajatellaan, sinulla on mikroyritys, onko sinulla hyvin esimerkkejä siitä, millaisia käytäntöjä olisit ketteryyden varjolla toteuttanut yrityksen johtamisessa?

Jari Kotajärvi [00:03:53]: Tällainen 30 vuoden kokemus palveluyrittäjänä, jossa tuotetaan palveluita, niin oikeastaan tällainen palveluiden tuotteistaminen, että niille palveluille olisi raamit, joilla niitä myydään asiakkaille, myös ne työntekijät, jotka niitä palveluita toteuttavat, heillä olisi myös tavallaan se palvelu-/tuotepaketti tiedossa. Sitten näkisin niin, että oma kokemus on tällaisesta kiinteistöhoitopalvelusta se, että mahdollisimman on yritetty tehdä tällaista laatukirjatapaista, että ne olisivat räätälöity, eli käytännössä, että tehtäisiin aina samalla lailla. Silloin päästään korkeaan tasoon, ja silloin se on  helpompi myös työntekijöiden mieltää. Sellainen turha säätäminen jää pois. Jos tilataan meiltä hiekoitus, mitä hiekoitus tarkoittaa, millä lailla hiekoitetaan, tai joku vastaava vesikalustetyö, niin silloin pysyy laatu korkealla. Sitten oikeastaan tällaiseen johtamiseen vielä tällaisia asioita, että tavallaan meilläkin on työntekijöissä sekä tällaisia järkiperäisiä ihmisiä, jotka menevät järki edellä, ja sitten on heitä, jotka menevät tunne edellä. Tällaisten ihmisten tunnistaminen johtamisen tasolla, kuinka niitä erilaisia ihmisiä johdetaan. Siinä on jollakin lailla haastavuutta. Sitten vielä jos ajatellaan, en tiedä, menenkö jo vähän asiassa eteenpäin, mutta tavallaan siinä, että yrityksen työntekijät ymmärtäisivät yrityksen ajatusmallin, mikä se ansaintalogiikka on meidän yrityksessämme. Raahen talonhoidossa se on varmasti ihan erilainen kuin mitä Raimolla on siinä omassa yrityksessä. Sitten kun työntekijät ymmärtävät ansaintalogiikan, on huomattavasti helpompi ymmärtää asiakasta ja asiakkaiden tarpeita. Mekin olemme vieneet tällaista ajatusta, että noin 50 prosenttia osaamista on asiakaspalvelua, koska olemme palvelutehtävissä. Me kohtaamme päivittäin valtavan määrän mahdollisuuksia mutta myös uhkakuvia siellä, kuinka me kohtelemme meidän asiakastamme siinä tilanteesta, saammeko me lisämyyntiä vai menetämmekö me kenties koko kiinteistöhoitosopimuksen. Tällaisia ajatuksia nyt, vähän hajanaisia.

Raimo Seikkala [00:07:11]: ResComissa olemme huomanneet, että liiketoimintojen ja isojen muutosten vauhti kiihtyy. Hyvä esimerkki on korona. Monihan on jäänyt odottamaan sitä, että korona on ohi, ja osa on nähnyt sen liiketoimintamahdollisuutena. Tällaisia isoja, nopeita muutoksia tulee. Yksi tärkeä osa ketterää johtamista on se, että yrityksellä on strategia. On päätetty, mitkä ovat ne painopisteet. Me olemme valinneet nyt liiketoiminta-alaksi IT-integraatiot, matkapuhelinohjelmistot, digitaaliset palvelut ja teollisuuden järjestelmät. Sitten me sitkeästi kysymme näissä, vaikka ympärillä tapahtuisikin, me pyrimme näitä kasvattamaan ja kehittämään. Jos ottaa neljä painopistettä, joku niistä lähtee kasvamaan muita nopeammin. Esimerkiksi korona-aikana meillä on tapahtunut merkittävä muutos digitaalisten palvelujen suuntaan. Ennen koronaa niiden merkitys oli paljon pienempi kuin tällä hetkellä. Se on osa osa sitä strategiaa, että painopisteet on valittu ja niihin on osaamista. Ainakin kerran kuukaudessa luen meidän strategiamme läpi ja arvioin, vastaako se tätä päivää, vastaako se tämän päivän tarpeita, vastaako se kesäkuun tarpeita, vastaako se tämän joulukuun tarpeita, mihin tämä maailma menee. Olen huomannut, että silloin kun sitä strategiaa seuraa, silloin se lähtee myös toteutumaan, koska se ei ole kansissa vaan käytännössä. Sitä voi sitten täydentää matkan varrella, ei niin, että kerran vuodessa tehtäisiin se, vaan sitä voi täydentää esimerkiksi kerran kuukaudessa, kun huomaa jonkin hyvän jutun, että tuohon me haluamme panostaa, tässä on mahdollisuuksia. On ajatus kirkkaana, ja silloin myös henkilökunnalle työnteko on helpompaa, kun tiedetään, mitkä asiat ovat yritykselle tärkeitä ja mistä se leipä niin sanotusti tulee ja mitkä asiat ehkä ovat nice to be -asioita ja harrastuksia siinä rinnalla.

Raimo Seikkala [00:09:10]: Kyllä. Olen samaa mieltä Raimon kanssa siitä, että tällainen, voi sanoa, että yrityselämässä yksi yhteinen sana on tällainen kuin muutos, eli meillä on jatkuvasti ympäristöjä, elinkeinoelämä ja maailma muuttuu, ja tulee muutoksia, niin kuin Raimo otti esimerkiksi korona, ja muutokset on syytä jokaisen yrityksen johdon tunnistaa ja reagoida niihin. Jos muutoksiin ei reagoi, monta hyvää ansaintamahdollisuutta menee sivusuun. Myös meillä, maaliskuussa kun korona tuli, käytännössä kahden ihmisen palkka tulee erillistyötilauksista, jotka eivät ole sopimukseen kuuluvia, ja ne loppuivat kokonaan. Sitten siinä jouduimme henkilökunnan kanssa miettimään, ovatko he valmiita lähtemään epämukavuusalueelle. Meillähän on koneita ja osaamista pieniin maanrakennustöihin. On tehty hulevesiremontteja, viemäriremontteja, vaikka minkä näköistä. Henkilökunta lähti mukaan, ja on tehty hulevesihommia, aitoja, saunaremontteja, tämän tyyppisiä. Olemme siinä onnistuneet hyvin. Viime vuoden liikevaihto ja tulos näyttää jopa paremmalta kuin ennen koronaa. Toivottavasti tästä nyt jää jotain pysyvää siitä, että työntekijät osaavat mennä epämukavuusalueelleen. Se antaa meille sitten tulevaisuudessa myös sellaisen tunteen, että tällaisissa muutoksissa me pärjäämme. En nyt enempää avaa, mutta meillä on yksi iso muutos mahdollisesti tulossa kesäkuun lopussa, eli kun me olemme toimineet alihankinta [?? 00:11:04] pörssiyhtiölle, niin siellä on kilpailutuksen johdosta yksi iso päämies menettänyt ison potin kiinteistöjä, ja ne ovat menossa nyt toiselle. Katsotaan, saammeko me jatkaa alihankintaa, vai alammeko käynnistellä jotakin uutta. Siihen on jo askelmerkit tehty, että jos huonosti käy, yritämme sitten rynnistää vähän eri alueille sitten.

Raimo Seikkala [00:11:35]: Vaikka strategia kuulostaa minusta juhlavalta, me olemme purkaneet sen osa-alueisiin sillä tavalla, että meillä on kokeiluja ja tavoitteita asiakkaiden osalta, meillä on erilaisia tavoitteita ja kokeiluita prosessien osalta, miten leadista päästään laskutukseen asti, mitkä ne prosessit ovat, joilla pyöritetään. Toisaalta, mitä tavoitteita meillä on osaamisen suhteen, millaisia osaamisia pitää olla ja millaista työvoimaa pitää olla, että ne tavoitteet toteutuvat. Sitten tietenkin samoin talouden suhteen, mitkä talouden realiteetit, tavoitteet ovat ja miten niissä myös päästään eteenpäin ja miten näissä kaikissa päästään parempaan suuntaan. Niistä yllättävän äkkiä tulee sellaisia hyviä ja mukavia kotitehtäviä. Näillä osa-alueilla kun pääsee eteenpäin, silloin se koko yritys kehittyy.

Kai Hänninen [00:12:34]: Joo. Tämä oli hyvää keskustelua ja hyvin tärkeä aihe. Raimo vähän sanoikin, että strategia voi kuulostaa hankalalta, ja niin se varmasti osalle mikro- ja yksinyrittäjille voi kuulostaakin sellaisesta tehtävältä, että se ei kosketa minua tai minun yritystä. Kuitenkin nämä teidän esimerkkinne antavat osviittaa siihen, että se on itse asiassa sellaista suunnitelmallisuutta ja yrittää vähän varautua siihen tulevaan ja vähän miettiä, mitä vaihtoehtoja tulevaisuudessa voisi olla. Kun niitä on vähän etukäteen miettinyt, edes miettinyt, ehkä niiden vastaanotto on sitten helpompaa, jos se kohdalle sattuu. Olisiko se jotain tällaista?

Raimo Seikkala [00:13:17]: Me ainakin olemme tehneet niin, että esimerkiksi 2021 on mietitty kohtuu tarkkaan eri osa-alueiden osalta, mitä niistä halutaan. Sitten on paras mahdollinen arvaus tehty vuodelle 2022 ja 2023. Toisaalta siinä on anturit ulkona myös siitä, mihin suuntaan maailma menee, että on joku arvaus, jolloin voi muuttaa sitä 2023 arviota, kun näkee, että hei, tämä tilannehan kehittyy eri suuntaan kuin on viime lokakuussa arvioitu, jolloin se ei enää tunnukaan siltä, miten tästä vuodesta selvitään, vaan kyse on siitä, miten mennään vuoteen 2023 sillä tavalla tukevasti ja turvallisesti tiettyjen välietappien kautta. 2021 on yksi välietappi, kun mennään kauemmas, mutta ei lähde kirjoittamaan kirjaa vuodesta 2023, koska se ei kuitenkaan toteudu arvatun laisena, mutta että on jotain raameja ajateltuna, ja sitten niitä voi siinä matkan varrella jo kyseenalaistaa, onko osa niistä 2023 arvauksista umpikujassa ja onko osa niistä menestystarinoita. Se tarkentuu matkan varrella. Siinä ei kuitenkaan ole sellaista paniikkia, apua apua, mikä 2023 on. On joku arvaus, ja sitten se vaihtelee vähän sen mukaan, mitä iltaunista näkee.

Jari Kotajärvi [00:14:37]: Juuri näin. Kyllähän jokaisella yrityksellä, Raimo puhui strategiasta, vaikka se on viisas sana, kyllähän se käytännössä on niin, että vaikka se olisi paperin kulmaan merkitty visio ja siihen lyhyen ajan tavoitteet, ja sitten olisi kirjattu niitä käytännön asioita, miten sinne ollaan menossa. Sitten niiden tarkastelu aina määräajoin riittävän tiheästi, olemmeko me menossa sinne suuntaan vai johonkin toiseen suuntaan, ja reivataan sitä suuntaa sitten. Väitän, että ne yritykset, jotka pystyvät näin toimimaan, niin kuin Raimo kerroit, ne ovat niitä vuodesta toiseen menestyviä yrityksiä. Puhutaan jopa niin, että joku on laskenut, että yritysten keski-ikä on noin 10 - 12 vuotta, niin ne, jotka ovat sen yrittäneet, hattu pois päästä, voi sanoa, että on monta ylä- ja alamäkeä kokenut ja monta liikkua tehnyt, niin minusta se kertoo siitä, että silloin yrityksessä on hyvät työntekijät ja vielä se, että kuka ne työllistää, niin kyllähän se toimiva johto on siinä se, joka on näissä kokoluokissa, kyllä voi puhua, että on ollut ketterää johtamista, että on pystytty aina reivaamaan huonona hetkenä uuteen suuntaan.

Raimo Seikkala [00:16:06]: Jos ajattelee menneitä aikoja, usein media on ollut se tupakka-askin kansi, ei ole ollut PowerPointeja eikä koneita, on niin kuin tupakka-askin kanteen piirretty, mutta sitten isännät ovat vain kertoneet, että näin minä sen tähän tupakka-askin kanteen sen ajattelin ja nyt mennään tähän suuntaan, ja työväki ympärillä on ottanut kantaa siihen, onko se ensimmäinen piirros siinä tupakka-askin kannessa kestävä vai voisiko sitä jotenkin parantaa, jolloin siitä tupakka-askin kannesta päästään jatkuvaan parantamiseen, kun joku on ensin uskaltanut piirtää sen fläppitaululle tai PowerPointiin tai tupakka-askin kanteen, niin sitten siitä on helppo jalostaa ja vähän parantaa ja ottaa henkilöstö mukaan, mutta jos ajelehditaan sillä tavalla, että ei ole tunnistettu niitä painopistealueita ja yritykselle tärkeitä alueita, sitten siinä helposti ollaan siinä tilanteessa, että kassa on jossain kohtaa tyhjä.

Kai Hänninen [00:17:02]: Mitä teille yrityksen toimitusjohtajalle, mitä kasvu tarkoittaa? Aloittaisiko Jari?

Jari Kotajärvi [00:17:14]: Näkisin näin, että kasvu tarkoittaa ensinnäkin yrityksen omistajana tällaista henkistä kasvua, että olet valmiina kasvuun ja riskin ottamiseen ja myös tietyllä tavalla niihin haasteisiin. Aikaisemmin kun oli yksi työntekijä, silloin tuli sellainen tunne, että on huomattavasti helpompaa sitten, kun työntekijöitä on kymmenen tai 13. Jollakin lailla sitten olen havainnut sen, että työntekijät hoitavat hienosti työnsä ja jollakin lailla tämä ei ole enää oma yritys, vaan tämä on meidän yrityksemme eli työntekijöiden kanssa yhteinen yritys, vaikka ne eivät omistajana olekaan, vaan lähinnä, että me porukalla onnistumme tai epäonnistumme. Tietyllä tavalla se yritys sitten, kun me olemme saaneet järjestelmiä kuntoon ja lähteneet kasvamaan, on myös sitten ollut hienoa havaita se, kuinka se loppukiitos käytännössä tulee asiakkailta. On saatu uusia asiakkaita ja tietenkin mitataan sitä reklamaatioiden ja epäonnistumisten määrää ja myös sitä, miten liiketoiminta kehittyy. Tämä on sekä tällaista henkilökohtaista kasvua mutta myös yrityksen kasvua.

Raimo Seikkala [00:18:59]: Tiedän, että näitä podcasteja kuuntelevat monet aloittavat yritykset, ja ne toimivat eri toimialoilla. Näen yhtenä tärkeänä kasvuasiana sen, että asiakkaiden määrän, ja miksei laadunkin, täytyy varsinkin siinä alkumetreillä kasvaa ja kehittyä. Toisaalta sitten se, että jokainen euro tulee yritykselle käytännössä asiakkailta, niin mitä enemmän niiden asiakkaiden kanssa ollaan tekemisissä, sitä enemmän ymmärretään liiketoimintaa. Asiakasymmärrys on yksi merkittävä osa kasvutarinaa. Siksi kun yritys lähtee liikkeelle, tiedän tosiaan, että Oulussa on paljon perustettu yrityksiä, kuuntelee näitä podcasteja, on tärkeää miettiä yrityksen alkuvaiheessa se, miten myynti on hoidettu ja miten myynnissä saadaan lisää asiakkaita ja lisää myyntiä, koska eurot elättävät kaiken siinä yrityksessä, myynnin kautta raha tulee. Liikevaihdon ja asiakkuuksien kasvattaminen ovat aivan elintärkeää alkumetreillä, mutta jos katsoo kasvua, kyllä me joka vuodelle katsomme myös sitä, mikä osa meidän prosessissamme vaatii kehittämistä, ja asetamme tavoitteet myös prosessin kehittämiseen, ja sitten tämä maailma muuttuu ainakin IT-alalla niin vauhdilla, että meidän on pakko tunnistaa, mitä osaamisia täytyy ottaa haltuun, jotta olemme kisassa mukana. Sitten tietenkin, mikä on se tapa, millä pidetään talouden kehitys vakaana. Jos asiakkuuksissa prosesseja ja osaamisen kasvetaan, niin yleensä talous kehittyy vääjäämättä näiden seurauksena myönteisesti. On tärkeää, että eri osa-alueilla kasvetaan, ja tietenkin sellainen henkinen kasvaminen on kaikilla. Ehkä tahtotila on kuitenkin se tärkein asia, jolla mennään eteenpäin, että on yhteinen tahtotila kaikilla. Jos kaikki suunnistavat eri suuntiin ja hakevat eri suunnasta metsästä rasteja, se ei johda onnistumiseen.

Jari Kotajärvi [00:21:27]: Kyllä. Siinä kasvussa tulee vääjäämättä niin, että kun sen yrittäjän voimavarat eivät, hän tarvitsee siihen kavereita, se, että siinä rekrytoinnissa, minkälaisia henkilöitä sinne yritykseen otetaan, siinä on valtava haaste löytää hyviä, sitoutuneita työntekijöitä, jotta pystyttäisiin sitten yhdessä lähtemään kasvu-uralle. Sitten tietenkin vielä niin, että yrityksen perusasioitahan on tavallaan se, että jos teen samalla lailla kuin kilpailijat tekevät eli tällainen kilpailija-analyysi, niin se, että jos kaikki myyvät Valion maitopurkkia, niin silloinhan sinne ei jää oikeastaan muuta kuin kaksi asiaa, se palvelu, miten sitä tuotetaan, ja sitten helposti käy niin, että siinä ei jää sitten kilpailuvaltteja muuta kuin hinta, ja jokaisen aloittavankin yrittäjän kannattaa miettiä sitä, että kyseenalaistaa sitä tekemistä, löytyisikö sieltä jotakin uudenlaisia tapoja tuottaa sitä palvelua, joka olisi parempi kuin kilpailijalla. Näinhän myöskin olemassa olevassa, ainakin meillä joudutaan, jatkuvasti miettimään niitä uusia toimintatapoja ja myös kyseenalaistamaan niitä nykyisiä toimintatapoja, ovatko nämä aina oikein vai voisiko tehdä jotain erillä tavalla ja tehokkaammin.

Raimo Seikkala [00:23:14]: Osa kasvua on myös se, että yritys uudistuu. Jos meillä ei olisi ollut kasvutavoitteita ja meidän liikevaihto olisi pudonnut 25 prosenttia, kun nämä tapahtumajärjestäjän lipunmyynnit ovat olleet nolla tänä vuonna tai oli viime vuonna, 2020, nolla. Meillä oli tavoitteena kasvaa, me itse asiassa kasvoimme 77 prosenttia, vaikka meillä tipahti niin sanotusti neljäsosa liikevaihdosta pois yhdeltä nurkalta. Jos me olisimme olleet vain tyytyväisiä, että yritämme hinkata näillä vanhoilla ja haemme kahden prosentin kasvua, me olisimme käytännössä pienentyneen, meidän lukemamme olisivat olleet -20 prosenttia. Nyt kun me haimme eri liiketoiminta-alueilta, kaikilta halusimme kasvua, ne itse asiassa paikkasivat tämän koronan aiheuttaman tapahtumajärjestämisen montun, ja me pystyimme kasvamaan 77 prosenttia. Se on tärkeää, koska osa toimintamalleista vanhenee ja museoituu, ja silloin kun haetaan kasvua, silloin uudistetaan myös väistämättä yritystä ja luodaan pohjaa sille tulevalla. Kun halutaan kasvaa, silloin on pakko nähdä asiakkaita useammin ja tiheämmin ja tehdä enemmän tarjouksia ja lyödä päätäkin useammin seinään, niin siinä oppii enemmän. Toistojen kautta oppii enemmän kuin yksittäisellä tai kahdella lottolapulla.

Kai Hänninen [00:24:36]: Raimolle sellainen kysymys, koskee varmasti myös Jariakin, olet aika hyvin tuonut esille sitä, että tilannetta pitää seurata ja niihin täytyy reagoida. Jos te olette johtajia, millä lailla te olette ottaneet porukan mukaan konkreettisesti, koska heitähän siinä kumminkin tarvitaan aika paljon? Te olette tavallaan antamassa suuntaa ja ehkä keskustelettekin siitä, mutta miten käytännössä porukka otetaan mukaan strategian, tavoitteen [?? 00:25:09] ja siihen, mitä me tulevaisuudessa teemme tai mitä me haluamme tehdä tai mitä me voimme tehdä yhdessä?

Raimo Seikkala [00:25:18]: Se on erittäin haastava tehtävä. Osa suomalaisista huippuasiantuntijoista ei halua osallistua strategian ja tulevaisuuden suunnitteluun, ja osa taas haluaa. On kahdenlaisia henkilöitä sen suhteen, mutta kyllä me olemme nyt ottaneet korona-aikana käyttöön sellaisen, että me pidämme joka aamu noin kymmen minuutin viiden hengen palavereita, joissa tsekkaamme, missä itse kukin on menossa, missä suksi tökkää ja missä se luistaa. Sitten pyrimme porukalla ratkaisemaan niitä asioita, jos siellä nousee esille ongelmia. Emme tee siitä suunnittelupalaveria emmekä kahden tunnin istuntoa, vaan jonkun kymmenen minuutin tsekin, missä olemme menossa ja mikä on tämän hetken tilanne, ja sitten töihin. Se on mielestäni yksi, että on jatkuva keskusteluyhteys, että ei kerran viikossa ajeta Rukalle suunnittelemaan ja suunnitellaan kaksi päivää ja ollaan loppuvuosi hiljaa. Uskon, että sellainen jatkuva osallistaminen on tärkeä asia.

Jari Kotajärvi [00:26:31]: Joo. Meillä on ihan samalla tavalla. Joka aamu on aamupalaveri aamukierrosten jälkeen. Juomme porukalla aamukahvit ja puramme edellispäivän tai viikonlopun tapahtumia. Tällaista jatkuvaa kehittämistä ja keskustelua työmenetelmistä ja koneista, kalustosta. Jonkun verran sitten vähän pienemmilläkin porukoilla paneudutaan johonkin ongelmaan, joka on koettu, ja mietitty sitten, miten tätä voitaisiin helpottaa, nopeuttamaan, kehittämään sitä. Muutokset ovat monesti niin pieniä, että pitää ihan pysähtyä, että hetkinen, mitä me teimme viime vuonna ja mitä tänä vuonna. Niin kuin Raimo jo totesi, se on toisaalta haastavaa, että ihmisen luonne on pääsääntöisesti niin, että sellainen tuttu ja turvallinen, siitä on todella vaikea päästä osittain irti. Silloin jos me saamme luotua sellaisen ilmapiirin työyhteisöön, että meillä on lupa kokeilla ja lupa epäonnistua kokeilussa, oli idea, jota me kokeilimme ja totesimme, että tämä ei ollut hyvä, niin vääjäämättä sieltä tulee nousemaan niin hyviä asioita, hyviä muutoksia esille. Ne ovat monta kertaa tehokkaampia ja taloudellisempia ne hyvät ideat. Vaikka siellä tulisi niitä huonojakin, joita joudutaan palaamaan takaisin, kuitenkin sitä kehittymistä tapahtuu.

Raimo Seikkala [00:28:26]: Yksi olennainen asia on tuossa myös se, että on sellainen luottamuksen ilmapiiri ja avoin ilmapiiri ja sitä edistetään tällaisten kahvihetkien ja vapaan keskustelun avulla. Esimerkiksi USA:ssa tutkittiin ohjelmistoyritysten tekemiä virheitä, niin ne yritykset, joilla on yhteinen kahvihuone, jossa syntyy paljon epämuodollista viestintää ja epävirallista keskustelua, sellaiset keskustelet tekevät paljon vähemmän ohjelmistovirheitä kuin sellaisessa, joissa juodaan omissa huoneissa suunnilleen omista termospulloista kahvia. Sellainen epämuodollinen tapaaminen, jossa pyydetään apua ja annetaan apua ihan parissa kymmenessä sekunnissa, niin se on tosi iso ja tärkeä osa sellaista luottauksellista ilmapiiriä ja myös kehitystyötä, että kehitys, jota ei välttämättä voi tehdä sillä tavalla palavereissa paukuttamalla, vaan se helposti syntyy siellä tupakka-askin ja kahvikupin ääressä. Kahvi- ja tupakkahetketkin ovat todella tärkeitä. Niissä saa rauhassa hunteerata ja kyseenalaistaa ja ehkä kehuakin toista kaveria.

Kai Hänninen [00:29:37]: Kun me puhutaan ketterästä johtamista, yhteiset kahvithan voivat olla aika mahdoton ketterän johtamisen menetelmä. Voidaanko vetää tällainen johto päätös, yksi mahdollisuus siihen?

Jari Kotajärvi [00:29:52]: Kyllä ainakin minä näen ne sellaisena tärkeänä. Siellä voidaan purkaa huolia, ja monesti siellä tapahtuu kehittymistä, kehittämistä huomaamatta. Ihan niin kuin Raimo sanoi, että jos lähdetään johonkin pohjoisen lomanviettopaikkaan ja ollaan viikonloppu siellä ja loppuvuosi ollaan hiljaa, kyllä nämä yhteiset kahvihetket ovat huomattavasti parempi tapa.

Raimo Seikkala [00:30:22]: Me ainakin nyt olemme seuranneet näitä koronan ilmaantuvuuksia. Raahessa se on ollut tasolla kahdeksan, niin minä olen kysynyt koko väeltä, ketkä haluavat olla lähitöissä. Suurin osa halusi lähitöihin, niin me olemme sopineet, että tehdään yhden hengen huoneissa ja sitten kun mennään käytävälle tai toisen kaverin huoneeseen kyselemään apua tai juttelemaan, silloin pannaan maskit päähän. Me olemme tehneet tällaista syyskuusta alkaen, tai sanoisiko, turvallisesti lähityötä. Tiedän, että esimerkiksi tällä Metso [?? 00:30:51] tehdasta Kemissä, siellä on ihan sama tilanne. Suunnittelutilassa kaikki ovat lähityössä, koska se tuo epävirallista viestintää ja avointa ilmapiiriä ja nopeaa tarkastusta. Meillä taas Oulussa on kaikki etänä, niin aika monella on ikävä lähityöhön. Kuitenkin se yhteisöllisyys on myös osa ihmiselämää, ja se on aika tärkeä osa suomalaisille.

Kai Hänninen [00:31:21]: Se on juuri näin. Mennäänpä seuraavaan aiheeseen. Ajattelin avata keskustelua niinkin yksinkertaisesta asiasta, mitkä voisivat olla yrityksen menestystekijöitä. Millaisia asioita teillä tulee mieleen, mitä ne olisivat? Mikä on yrityksen menestystekijä?

Raimo Seikkala [00:31:51]: Minä ainakin olen sitä mieltä, että kaikista tärkein asia on tahtotila ja yhteinen tahtotila. Suomalainenhan tekee ihan mitä vain, kun on yhteinen tavoite ja yhteisesti sovittu, että tuolla on maali, mennään marsiin tai mennään kuuhun, niin se lähtee siitä, että on yhteinen tahtotila. Se on kaiken perusta.

Jari Kotajärvi [00:32:18]: Minä nopeasti kirjasin tähän paperin reunaan tällaisia. Olen samaa mieltä Raimon kanssa tuosta tahtotilasta. Sitten tällainen kuin luottamus eli luottamus siihen asiakkaaseen, että asiakas voi luottaa siihen, että tämä työyhteisö, joka minua palvelee, siihen voi luottaa kuin vuoreen. Sitten jos yrittäjällä on työntekijöitä, työntekijät ovat niitä menestyksen tekijöitä. Niin kuin meilläkin kuitenkin on vajaa kymmenen työntekijää, jo tuossa sanoinkin, että me yhdessä epäonnistumme tai menestymme. Sitten tämä muutos, palaan vieläkin tähän teemaan, että ympäristön muutos ja alan muutokset ja niin pois päin, niin siinä pitää olla yrityksen hereillä. Jos tekee vuodesta toiseen samalla lailla, kyllä helposti käy, että siinä voi vuoden, kaksi, kolme pärjätä, mutta kyllä siinä sen jälkeen käy huonosti, että ei ole muutoksia tunnistanut. Tällaisia.

Raimo Seikkala [00:33:43]: Jos jatkan tuota listaa, itse olen matkan varrella huomannut, että sanoisinko, liikevaihdon kasvaessa osaamisen täytyy kasvaa samaan tahtiin. Jos liikevaihto kasvaa nopeampaa kuin osaaminen, jossain vaiheessa kulmakerroin kääntyy alaspäin. On todella haastavaa, kun yritys kasvaa, kasvattaa sitä osaamista niillä kriittisillä osa-alueilla. Osaaminen on erittäin tärkeä osa sitä. Sitten sanoisin, että välitavoitteet ovat tosi tärkeitä. Monesti tehdään kolmevuotissuunnitelma ja kolmen vuoden kuluttua sitten piilotellaan sitä paperia, ettei tätä enää uskalla ottaa esille, koska se ei pidä enää nytkään kutia. On todella tärkeää, että on välitavoitteita. Itse ainakin arvioin asioita kolmen kuukauden välein. Vaikka paljon [?? 00:34:32] moititaan, kuitenkin on hyvä katsoa, mitä esimerkiksi nyt arvioidaan, missä ollaan maaliskuun lopulla, ja verrata sitten sitä. Suunniteltiin, että maaliskuun lopulla ollaan tuossa pisteessä eri osa-alueilla, ja sitten jos siellä on poikkeama, tehdään korjauksia, sen sijaan, että ihmetellään jouluna, että oho, tulipa huono vuosi. Kolmessa kuukaudessa ehtii tehdä jo aika paljon virheitä, jotka voidaan huhtikuulle korjata. Se on se välitavoite. Yritysjohtajana myös täytyy katsoa peiliin, onko itse vauhdittamassa vai jarruttamassa yrityksen kehitystä. Onko itse tehtävien tasalla? Sanoin, että osalla johto on tärkeä osa sitä, ja siinä joutuu jatkuvasti arvioimaan sitä, miten pitäisi itseään kehittää, jotta pystyy auttamaan yritystä, etteivät työkaverit joudu katsomaan johtoa. Elämä käy raskaaksi työntekijöillä. Myös yksi on se, että pitää olla kunnon työkalut. Vanhoilla ja resuilla vehkeillä ei tässä maailmassa pärjää. Joku yhtälö pitää olla se, että on nykyaikaiset työkalut, joilla työntekijöillä on myös mahdollisuus onnistua. Pitää olla työkalut terävänä. Muuten ei tulosta synny.

Jari Kotajärvi [00:36:01]: Kyllä. Tuossa listaan kirjasin tällaisen kuin johdon/yrittäjän jatkaminen. Se on juuri näin, että jos se yrittäjä uupuu, meillä on paljon paineita ulkopuolelta, pidetään itsestämme huolta ja omasta terveydestämme ja kunnostamme, sitten tietyllä tavalla itse olen kamppaillut tällaisen asian kanssa, kirjoitin sen isolla, kuin rohkeus. Tarkoitan sillä sitä, että silloin 30 vuotta sitten, kun lähdin, sitä oli aivan yltiörohkea hakemaan kasvua ja kokeilemaan rajoja niin pois päin. Sitten kun ikää tulee, ainakin minulle on käynyt niin, että tietyllä tavalla sellainen yltiöpäinen rohkeus on sellaiseen aavistuksen varovaisuuteen. Jos on tavoite hakea kasvua, se ei ole hyvä asia, että on liian analyyttinen, alkaa tarkastella sitä, vaan joskus kannattaa luottaa siihen etiäiseen, että minusta tuntuu, että tuossa olisi mahdollisuus ja syöksyä kiinni. Riskit pitää tarkistella ja niin pois päin, mutta ettei menisi liian jarrut päällä elämiseen. Silloin siinä voi käydä niin, että yrityksen muutoskasvu kääntyykin alamäkeen.

Raimo Seikkala [00:37:36]: Itse olen myös kokenut, että jaksaminen on tärkeää. Heräsin siihen kolme vuotta sitten ja ostin kuntosalille kortin. Joka toinen ilta vähintään kävin kuntosalilla vetämässä tunnin treenin. Sillä kuntosalikortilla pääsin kymmenen prosentin kasvuun, mutta vuosi sitten ostin urheilukellon itselleni, jolla pystyn kontrolloimaan yöunen ja rasituksen, ja sitten tietenkin on pakko syödäkin kunnolla, olen treenannut itseni hyvään kuntoon. Olen henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Urheilukellolla pääsin 77,7 prosenttiin.

Jari Kotajärvi [00:38:17]: Se oli halpa kasvu. 340 euron kello ja 77,7 prosenttia. Kiitos, tuo oli, Raimo, hyvä vinkki. Minulla on huomenna tai tällä viikolla kello.

Raimo Seikkala [00:38:28]: Kerron kuitenkin huonot uutiset. Ostin myös koko henkilökunnalle urheilukellon, jokaiselle joululahjaksi. Meillä kaikilla on urheilukello, ja se on yksi keskustelun aihe myös, mitä sieltä kellosta löytyy.

Jari Kotajärvi [00:38:42]: Aivan mahtavaa.

Kai Hänninen [00:38:47]: Hyviä esimerkkejä. Tosiaan olette kuunnelleet tässä My Studio -sarjaa "Mikroyritysten ketterä johtaminen", ja minä olen Kai Hänninen Oulun yliopistosta Kerttu Saalasti Instituutista, ja minulla on ollut täällä vieraana kaksi toimitusjohtajaa, Raimo Seikkala ja Jari Kotajärvi. Tällaisen keskustelun loppuun olen vielä sitten pyytänyt kommentteja ja vinkkejä, mikä olisi, nyt tämän päivän keskusteluaiheeseen liittyen, jos haluaisit antaa yhden vinkin, mikä sellainen olisi esimerkiksi aloittelevalle yrittäjälle, tai toinen sitten, että on jo pitempään toiminut ja on ehkä jotain vaikeuksia. Mitä vinkkejä voisi vielä löytyä?

Jari Kotajärvi [00:39:36]: Yksi sellainen, mitä tässä ei ole tullut esille, sellainen kummiyrittäjän tai toisen yrittäjän sparraus. Tällaisen neuvon antaisin aloitteleville ja jatkavillekin. Väitän näin, että monesti sitä toista yrittäjää ei ymmärrä kuin toinen yrittäjä. Katselkaa ympäriltänne sellainen luotettava yrittäjä tai useampi yrittäjä, joiden kanssa voitte purkaa yrittämisen kipupisteitä ja mahdollisia tulevaisuuden haasteita, liittyy ne sitten työntekijöiden tai rahoituksen hankintaan, niin monesti on niin, että yrittäjällä henkinen paine, mikä on sillä hetkellä, ja sitten kun sitä saa jonkun toisen yrittäjän kanssa keskustella, tuntuu, että olisi aurinko alkanut paistaa. Hyvät ystäväyrittäjät ovat kullan arvoisia. Nyt kun korona tuli tähän, että sellainen kasvotusten kanssakäyminen on hankalaa, pidetään puhelimitse ja sosiaalisessa mediassa yhteyttä. Jos langat ovat päässeet jäähtymään, aloita uudestaan lämmittelemään niitä.

Raimo Seikkala [00:41:05]: Nostaisin tähän loppuun kuitenkin sen asian tärkeyttä. Varsinkin yritysjohdossa olevan täytyy pitää itsestään huolta, koska se on kuitenkin kaikista tärkeintä, että johto jaksaa ja johto kestää tervepäisesti sekä epäonnistumiset että onnistumiset. Silloin kun pitää itsestään huolta, silloin pystyy sekä onnistumisia että epäonnistumisia käsittelemään kiihkottomasti mutta myös rohkeasti. Mielestäni rohkeus oli todella hyvä, mitä Jari nosti esille, että hulluthan tätä maailmaa vie eteenpäin ja viisaat pitää pystyssä. Alkavalle yritykselle hulluutta tarvitaan enemmän kuin viisautta.

Kai Hänninen [00:41:55]: Minusta tuntuu, että tähän on hyvä lopettaa. Kiitän Raimoa ja Jaria tästä ajasta ja mielenkiintoisesta keskustelusta. Kiitos oikein paljon.

Jari Kotajärvi [00:42:06]: Kiitos.

Raimo Seikkala [00:42:07]: Kiitoksia.

[äänite päättyy]

[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnallisteen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Katariina Ala-Rämi [00:00:27]: Tänään keskustelemme mikroyrityksistä muuttuvissa toimintaympäristöissä. Nimeni on Katariina Ala-Rämi Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista, mikroyrittäjyyden tutkimusryhmästä, ja vieraanani on Kyllikki Taipale-Erävala, tervetuloa. Esittelisitkö itsesi ja kerro hieman, mitä ajatuksia tämä teema näin yleisesti herättää?

Kyllikki Taipale-Erävala [00:00:51]: Joo, kiitos Katariina, nimeni on Kyllikki Taipale-Erävala ja olen tutkijatohtori Kerttu Saalasti Instituutin mikroyrittäjyyskeskuksessa.

Katariina Ala-Rämi [00:01:02]: Mikroyrityksissä puhutaan muuttuvissa toimintaympäristöissä. Ensiksi tällainen yleinen ajatus, joka on ensimmäinen spontaani ajatus, mikä siitä tulee mieleen.

Kyllikki Taipale-Erävala [00:01:13]: Spontaani ajatus tulee siitä, että kun yhdistetään mikroyritykset ja muuttuvat liiketoimintaympäristöt, nämä kaksi eivät välttämättä aina kohtaa, ei ainakaan tietoisesti. Mikroyritykset, jotka ovat pienestä, yhdestä yhdeksään työllistäviä yrityksiä, siellä pääpaino omistajallakin on olla niin sanotusti kädet savessa, tehdä sitä toimintaa, mitä yritys tekee, miksi yritys on olemassa, eli ihan arkipäiväisissä askareissa, ja silloin välttämättä se liiketoimintaympäristön muutosten havainnointi ei ole ihan se päällimmäinen, mihin keskitytään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö mikroyritykset toimisi kuitenkin niiden muutosten mukaan. Se ei välttämättä ole sellainen, että ne ovat muutokset ja sen muutosten havainnoinnin tarpeellisuuden tiedostaneet, elävät siinä kyllä mukana. Tämä oli lyhyesti pääpiirteittäin.

Katariina Ala-Rämi [00:02:31]: Näin, nimenomaan. Tämähän se on se haaste, että kun puhutaan isommista yrityksistä, joissa on selkeämpi mahdollisuus rakentaa tällaisia järjestelmiä, joissa pyritään ihan keskittymään, mutta kun mikroyrittäjinä eletään tavallaan vielä lyhyemmällä aikajänteellä. Toisaalta pitäisi kyetä huomaamaan, mitä tapahtuu, mutta samalla tehdä sitä tekemistä, niin siinä on monenlaista haastetta. Ennen kuin mennään tähän teemaan, mielelläni kuulisin hieman sinun väitöskirjastasi ja ehkä siitä, miten se liittyy näihin teemoihin, ja ehkä omasta tutkimustaustasi tähän teemaan?

Kyllikki Taipale-Erävala [00:03:19]: Kyllä. Joo. Väitöskirjani aihe oli Survival competencies in SMEs in changing business environments, eli juuri tähän kyseessä olevaan aiheeseen olen tehnyt väitöskirjan, jossa tutkin suomalaisia ja venäläisiä mikro, pieniä, keskisuuria yrityksiä eli SME-yrityksiä metalli- ja metsäteollisuuden aloilla. Kohdehan nimenomaan ja aihehan nousi siitä liikkeelle, että Kaakkois-Suomi, jossa on Suomen metsätalouden suurin keskittymä, se on herkullinen tutkia niitä muutoksia, joita on metsäteollisuudessa ja metalliteollisuudessa sen myötä. Sitten vastaavasti Venäjän puolella Venäjällähän oli valtiomuodon muutos 1991. Sen jälkeen koko maassa kaikki meni uusiksi. Jos puhutaan yrityksistä ja yksityisyrittäjyydestä, olihan sosialismin aikana Venäjälläkin pieniä yrityksiä, mutta ne eivät olleet sellaisia yrityksiä kuin mitä länsimaissa puhutaan. Kuitenkin sen yrittäjyyden perustoiminta sielläkin löytyi, eli tuotit sellaista tuotetta tai tavaraa, josta joku toinen maksoi sinulle. Tämähän on yrittäjyyden perusjuttu. Todella haastattelin väitöskirjatutkimuksiin vajaata 50 yritystä, ja siinä yhteen vetävänä teemana oli, kun puhutaan, kuinka suomalaiset ja venäläiset yritykset muuttavat liiketoimintaansa ulkoisten eli liiketoimintaympäristöjen muutosten perusteella, venäläiset yritykset olivat huomattavasti aktiivisempia muutosten seuraamisissa. Nämä haastattelut tehtiin Venäjän puolen yrityksissä 2000-luvun ihan lopulla, 2010-luvun, pääosin 2010-luvun alkupuolella, eli valtiomuodon muutoksesta oli kuitenkin jo jonkin verran kulunut. Venäjällähän oli jo paljon noussut yrityksiä. Sen huomasi, aineisto ihan selkeästi kertoi, että venäläiset yritykset seurasivat paljon paremmin sitä, miten liiketoimintaympäristö muuttuu. Nyt jos palataan siihen Kymenlaakson, kaakkoisen Suomen metsäteollisuuden, metalliteollisuuden toimintaympäristöön, sehän on vastaavasti ollut taas jo 1800-luvulta säilynyt käytännöllisesti katsoen säilynyt samana, yritykset samana, toiminnat samana. Jos suuri yritys ei ole pystynyt tuottamaan kaikkia toimintoja, ne on ostettu sitten paikallisilta yrityksiltä, ja pikkuhiljaahan yritykset ovat näin tehneetkin ja ulkoistaneet tiettyjä toimintoja, jolloin on muodostunut sellaisia hyviä konsortioita pienten ja keskisuurten yritystenkin kannalta, että ne tietävät, että ne ovat alihankkijoita. Kuitenkin näiltä pieniltä ja keskisuurilta on jäänyt havainnoimatta se, mitä sitten kun maailmanlaajuiset metsä- ja paperiteollisuuden yritykset päättävätkin lopettaa toimintansa. Näinhän on käynyt ja kävikin Kymenlaaksossa. [?? 00:08:20] osakeyhtiö suljettiin ja suljettiin myös Stora Enson Summan tehdas Etelä-Kymenlaaksossa. Se oli aivan katastrofi. Siellä oli ihmisiä, jotka eivät voineet kuvitella... Tehdastyöntekijät olivat sitä mieltä, että eihän tehdasta voi lopettaa, puhumattakaan sitten niistä yrityksistä, jotka olivat olleet allihankkijoina. Myös Myllykoskelta lopetettiin myös Myllykosken tehdas. Minulla oli Myllykosken tehtaasta sen alihankintaverkoston tiedot. Siellä oli hyvin sellainen tutkimusorientoitunut hankintapäällikkö, joka toimi tietenkin luonnollisesti jo toisissa tehtävissä, mutta hän ymmärsi tutkimuksen arvon ja välitti minulle omia tietojaan ja kokemuksiaan, ja jos oikein muistan, siellä oli kaiken kaikkiaan Myllykoski osakeyhtiöllä 1 600 yrityksen verkosto, josta he olivat aikanaan ostaneet palveluita ja tuotteita. Jos tämä luku pitää paikkaansa, tämä luku saattaa olla nyt alimitoitettu, mutta joka tapauksessa onhan parin tuhannenkin yrityksen lukumäärä huima. Suuryrityksellä on laajat verkostot, ja vaikutukset ovat isot niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Negatiivinen mielihän tarkoittaa juuri sitä, että kaiken kaikkiaan pitäisi minkä tahansa kokoisen yrityksen pitää mielessä se, että liiketoimintaympäristö muuttuu kaiken aikaa. Palaan siihen, mitä sanoin alussa, että ne eivät välttämättä sitä huomaa. Kun olen keskustellut yritysten kanssa, että pitää jatkuvasti havainnoida liiketoimintaympäristöä, se ei tarkoita sitä, että joka päivä pitää havainnoida, vaan se tarkoittaa sitä, että pari kolme kertaa vuodessa pysähtyy ja katsoo, missä nyt ala menee. Tähän olen saanut yrittäjiltä sellaisia vastauksia, että eihän siihen ole aikaa ja ei sitä ja ei tätä. Olen ottanut esimerkin kampaamoalan yrittäjästä. Kampaamoala, tämä on ihan esimerkki vain, jossa yrittäjä saattaa sanoa, että eihän tätä nyt tarvitse tehdä, ja sitten kun minä kysyn, kuinka monta vuotta olet toiminut, ja hän sanoo, että hän on ollut alalla 30 tai 40 vuotta, minun on pakko todeta, että jos sinä nyt olet 30 - 40 vuotta toiminut yrittäjänä, kyllä sinä olet seurannut liiketoimintaympäristön muutoksia eli asiakkaiden ostopäätöksiä ja asiakkaiden mieltymysten seuraamista aivan varmasti, koska jos sinä nyt vielä laittaisit 70-luvun permanentteja, ei sinulla kovin paljoa olisi asioita, mutta kun sinä nyt teen ihan muodonmukaisia kampauksia, niin tietämättäsi olet tehnyt sitä. Tämä on aina, kun sanoo, että pitäisi tehdä jotain, mikä ei kuulu siihen normaaliin päivärytmiin, vähän joudun selittämään, mitä se tarkoittaa. Haluatko sinä, Katariina, että kerron sen nelikentän, johon päädyin siinä omassa tutkimuksessani?

Katariina Ala-Rämi [00:12:41]: Joo, kerro toki.

Kyllikki Taipale-Erävala [00:12:43]: Kiitos. Ennen kaikkea väitöskirjahan kohdentui osaamiseen, ja osaaminenhan on todella laaja kenttä. Se pitää sisällä tietoja ja taitoja, kokemusta, verkostoja, se pitää sisällään henkilökohtaisia ominaisuuksia, mutta myös asennetta ja motivaatiota, eli osaaminen ymmärretään ja on ymmärrettävä niin staattisena mutta myös dynaamisena, eli että tapahtuu jotain, niin silloin se on vasta osaamista. Ihmisillä voi olla jokin taito tai kyky, mutta jos hän ei laita sitä toimintaan, niin sehän ei ole osaamista. Nyt jos me menemme tähän osaamiseen, joka vaaditaan muuttuvissa liiketoimintaympäristöissä, ennen kaikkea mikro- ja pienyrityksillä on yrityksen sisäinen osaaminen, eli mitä pienempi yritys, korkeatasoinen yksilöosaaminen. Se on todella tärkeää. Keskimäärinhän kaikissa maailman yrityksissä, jos me katsomme, kuinka monta yritystä ja kuinka paljon siellä on työntekijöitä, niin yritysten kokohan on noin neljä ihmistä, keskimäärin neljä ihmistä per yritys, eli kaikilta vaaditaan korkeatasoista yksilöosaamista ja kyvykkyyttä suoriutua monista työtehtävistä. Siellä täytyy olla paikkausvaraa lomia varten ynnä muuta. Pienissä yrityksissä ei voi olla yhden alan ekspertti, toki voi olla, mutta sitten täytyy myös hallita muitakin työtehtäviä. Sitten toinen, kun tämä oli PK-yrityksen sisäinen osaaminen, niin sitten on osaaminen suhteessa ulkoiseen ympäristöön, josta jo yhden mainitsinkin eli tämä jatkuva liiketoimintaympäristön tarkkailu ja sitten toimien muuttaminen sen havainnoidun perusteella, eli kun huomataan, mihin päin ala on nyt sitten menossa, tai sieltä löytyy joitain uusia, liiketoimintaympäristö avaa jatkuvasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia, niin sitten näiden uusien liiketoimintamahdollisuuksien käyttöön ottaminen. Se on tärkeä juttu. Tämä jatkuva liiketoimintaympäristön tarkkailu, kun on vähän porukkaa töissä, niin se kuuluu kaikille, se ei ole johtajan eikä omistajan task, vaan se kuuluu työntekijöillekin seurata, missä ala menee. Tämähän tarkoittaa sitä, että kun työntekijät ovat kontaktissa asiakkaisiin, liikkuvat muuallakin, sitten vain seuraavat sitä, missä nyt mennään, ja kertovat sen avoimesti yrityksen sisällä, että tällaista olen havainnut, että alalla olisi tällaista menossa ja olisi tulossa. Tästä on puhuttu kevyttä keskustelua. Tämä ei tarkoita mitään sellaista raporttien tekemistä. Yleensä saattaa vain tiedoksi nämä havainnot. Sitten osaamista suhteessa ulkopuoliseen ympäristöön on tietenkin kyky johtaa jokapäiväistä liiketoimintaa, joka on vain ja ainoastaan omistajan vastuulla, koska tähän kuuluvat raha-asiat muun muassa, ja niitähän ei tietenkään kuulu työntekijöille, luonnollisesti. Se, että pienyritys, miten se selviää näistä liiketoimintaympäristöjen muutoksista, kaikilla ja myös omistajalla pitää olla ennakkoluuloton suhtautuminen ympäristöön ja ennen kaikkea valmius verkostoitua. Pienen yrityksen pelastus on se, että verkostoitumalla tulee kokoaan suuremmaksi, ja verkostoituminen saattaa tarkoittaa, että tehdään yhteistyötä uusien tuotteiden kehittäminen tavoitteena. Sitten se voi olla resurssien jakamista, tätähän tapahtuu todella paljon, eli tuotanto- ja palvelualojenkin yrityksissä henkilöstöt saattavat toimia useassa yrityksessä. Tällainen ennakkoluulottomuus ja valmius verkostoitua on äärimmäisen tärkeää. Sitten osaamisen, tietojen ja taitojen ylläpitämiseksi itsearviointi, joka on äärimmäisen tärkeää, ja halu uudistua. Valitettavasti omissa tutkimuksissani niissä haastatteluissa kohtasin sellaisia yrityksiä, joissa haastateltava kertoi, että on henkilöitä, jotka sanovat vain, että he tekevät tätä hommaa, koska he sen osaavat, mikä tietenkin rajoittaa sitä, että ei sitten tällaisille henkilöille voi mitään muuta kuin sitä yhtä hommaa tehdä. Nykyään kaikki muuttuu niin paljon, että jonkin näköinen kiinnostus uuden oppiminen ja sellainen pikkuhiljaa oppiminen olisi todella hyvä, että säilyttää sen oman niin sanotun markkina-arvonsa ja pystyy sitä kautta tuottamaan arvoa sille yritykselle, jossa palvelee, jossa on töissä. Tässä oli nyt lyhyesti tämä yrityksen sisäinen osaaminen ja sitten osaaminen suhteessa ulkopuolisiin, nämä neljä eri osa-aluetta. Tällaisia, olisiko sinulla, Katariina, kysyttävää?

Katariina Ala-Rämi [00:19:52]: Siinä oli kyllä tiivistettynä niin paljon erilaisia näkökulmia ja muita, joita olisi mielenkiintoista, voisimme jutella varmasti useamman tunnin näistä teemoista. Jos yritän pysyä ehkä jollain lailla sitten tässä ihan tarkalleen tähän mikroyritykseen, niin jäin miettimään tätä haastetta, että on varmasti näitä, jotka eivät syystä tai toisesta koe kykenevänsä muuttumaan tai eivät ainakaan tiedosta. Sanotaan, että tietenkin joillakin aloilla muuntautuminen ehkä tulee huomaamatta niin kuin esimerkiksi tämän parturi-kampaajan kohdalla, mutta sitten on aloja, joissa se ei tapahdukaan näin. Tuleeko sinulla mitään mieleen, että jos sinulla on tällainen yrittäjä, joka tiedostaa, että hän ei ole ehkä ihan varma, että [?? 00:20:44] on ehkä työuraa vielä olemassa ja [?? 00:20:46], mutta ei oikein tiedä, mitä hän voisi tehdä konkreettisesti. Sillä laillahan pystyisi tavallaan tekemään näitä, lukemaan näitä, mitä siellä tapahtuu tai muuta, niin tietenkin oli näitä verkostoja ja muita, mutta olisiko ihan sellaista jotakin hyvin konkreettista, mistä voisi näin, onko se seurata mediaa ja näin vai millä lailla voisi lähteä tästä liikkeelle?

Kyllikki Taipale-Erävala [00:21:19]: Jos on ihan yksinyrittäjä ja tiedostaa sen, että pitäisi nyt tavalla tai toisella uudistua, helpoin tapahan on tietenkin verkostoitua, eli juttelee oman alan ihmisten kanssa. Yrittäjillähän on omat järjestönsä. Siellä kun on jäsen, niin menee niihin tapahtumiin, ja sieltä löytää sitten keskustelukumppaneita. Osassa Suomessahan on jo tämä Mikroyrittäjyyskeskuksen ydintoiminta, jossa todella kevyellä kynnyksellä, tai ei ole kynnystä ollenkaan, johon pystyy liittymään ja seuraamaan niitä eri puolilla olevia yhden ryhmän iltoja, joissa pääsee keskustelemaan ja hakemaan sitä partneria ja yleensä lähtee nyt sieltä omasta mökistään johonkin liikkeelle. Tämähän se on meillä kaikilla. Jos ajattelee, että jotain pitäisi tehdä, tärkeintähän nyt vain on lähteä sieltä mökistä kohti ulkomaailmaa ja katsoa, mitä muut tekevät, ja yrittäjillä varsinkin se, että on yrittäjäjärjestöjä, on oman alan yrityskumppaneita ynnä muita. Suu vain auki, aukaisee suun, että tällaista olisi, ja kyselee. Tämänhän pitäisi pääsääntöisesti olla yrittäjille luontaista, koska jos on yrittäjä, silloinhan on aika kohtuullisen ulospäinsuuntautunut tavalla tai toisella, ja sieltä löytää siihen, mihin päin koulutusta tai uusien koneiden hankintaa voi harkita.

Katariina Ala-Rämi [00:23:34]: Se on varmaan se, mikä monelle ehkä sitten on se, että kunnolla tiedostaa, että kun on tietenkin pienyrittäjä yleensä, joka kamppailee sen ajan ja resurssin puutteessa, että se, että tällaiseen tilaisuuteen lähtisi, vaikka se ei suoraan näy seuraavana päivänä tai seuraavana kuukautena ehkä tuottaminen, voisiko siinäkin ehkä sitten myös esimerkiksi tutkijoillakin jollakin saada sitä viestiä, tätä perille, ehkä myös sitä, että tällainen pieni panostus tällaiseen, mikä ei ihan siitä suoraan tule, niin se kuitenkin pitemmällä aikavälillä tuottaa sitten kuitenkin sen oikean suunnan, että kuitenkin tavalla tai toisella järjestää aikaa myös tällaiseen, mikä ei ihan siinä ytimessä ole sinänsä sen toimialan kohdalta ole, mutta sitten kuitenkin nimenomaan tuo sitten ison resurssin tavallaan kuitenkin siihen yrityksen kenttään.

Kyllikki Taipale-Erävala [00:24:36]: Kyllä. Kyllä verkosto on. Mitä pienempi yritys on, jos on yksinyrittäjä varsinkin, keskustelukumppania ei nyt kovin paljon ole. Silloin vain hakee sitä keskustelukumppania sieltä ulkopuolelta, ja luonnollisesti tietenkin, onhan asiakkaatkin. Asiakkaat saattavat kertoa omia toiveitaan riippuen siitä toimialasta. Asiakkaat kertovat, mihin päin pitäisi mennä tai esittävät toiveitaan.

Katariina Ala-Rämi [00:25:16]: Minkälaisia ajatuksia sinulla oman osaamisen tai tämän teeman kautta on herättänyt tämä viimeisen vuoden, että nytkinhän tätä tehdään tosiaan etänä, kumpikin kotitoimistoillamme, kun olemme tässä näin, eli muutostahan on jatkuvasti. Tietenkin tämä viimeinen pandemia on sellainen, että jotkin ovat nostaneet esille, että tapahtui jotain hyvin yllättävää, odottamatonta, ja toisaalta on sitten sanottu, että näitä signaaleja ja viestejä on ollut, että tällaista on tulossa, että ei tämä ehkä niin odottamatonta ole. Miten ehkä voisi ajatella, mitä tästä voisi oppia yritysten kannalta? Juuri tuli mieleen tähän alkuperäiseen ideaan, mitä mietin siinä vaiheessa, kun puhuit suomalaisen ja venäläisen välisistä eroista, että kun Suomessa on ehkä mennyt pitkään aika tasaisesti ja isompia tällaisia kriisejä ei ole kohdattu. Ollaan vähän totuttu tuudittautumaan sellaiseen. Pandemiat ja muut ovat merkki, että entistä enemmän ja koko ajan tapahtuu ja koko ajan tulisi olla kuitenkin vähän tuntosarvet pystyssä ja varautua näihin muutoksiin.

Kyllikki Taipale-Erävala [00:26:35]: Tähän sillä tavalla, että kun väitöskirjan jälkeen pääsin kertomaan näistä tutkimustuloksista yrittäjäjärjestöihin. Nimenomaan menin sitten niin pitkälle siinä, että en jättänyt siihen, että jos tuloksena on jatkuva liiketoimintaympäristön tarkkailu, niin jatkoin sen ihan konkretian puolelle, koska itse olen ollut ammatinharjoittajana, yrittäjänä vuodesta 2001 lähtien, joko päätoimisena tai nykyisin sivutoimisena, niin kuitenkin tämä yrittäminen on prosessina tuttu. Silloin pitää aina... Ei riitä, että kertoo tutkimuksen tulokset vaan kertoo, mitä liiketoimintaympäristö käytännössä tarkoittaa. Jatkuva liiketoimintaympäristön tarkkailu käytännössä tarkoittaa sitä, että yrityksellä pitäisi olla harkittuna plan b tai plan c, plan d tai plan e. Jos jotain tapahtuu, täytyy olla tavalla tai toisella harkittu, mitä sitten tapahtuu eli se varasuunnitelma olemassa. Sinänsä ihan mielenkiintoista... Tästä on vajaa kymmenen vuotta, kun olen Kymenlaaksossa tutkimustuloksistani kertonut, niin en tiedä, kuinka moni otti onkeensa siitä, että tämä koronahan oli nyt sellainen, jolloin niitä varasuunnitelmia on yksi jos toinen tarvinnut. En tiedä, kuinka moni sitten aikanaan niitä teki, mutta tämä on sellainen, ei kukaan voinut koronasta aavistaa tulevan, mutta kun liiketoimintaympäristöthän muuttuvat jatkuvasti, tosin pienemmin, eli inkrementaalisesti lyhyillä askelilla ei kukaan tällaista radikaalia olisi pystynyt kuvittelemaan, mutta onhan se nyt opetus ollut meille kaikille, oli toimiala mikä vain. Tällaisia liiketoimintaympäristöympäristön radikaaleja muutoksia tapahtuu, ja niihin pystyy varautumaan siten, että tekee todella sen varasuunnitelman, miten muuttaa toimintaa, jos jotain isompaa tapahtuu.

Katariina Ala-Rämi [00:29:38]: Tuleeko sinulla... [?? 00:29:39] tästä teemasta näin, että aika hyvin jo tulikin se tiivistys, mitä ajattelin tähän loppupuolelle. Nimenomaan tämän viestin, että aina suunnitelma on hyvä olla. Onko jokin muu vielä, mitä nyt ajattelet, että tällainen joko ihan yrityksen kannalta tai tutkimusnäkökannasta joku tällainen osa-alue, mikä ehkä sinua mietityttää, tai jäi sellainen, mihin pitäisi kenties vielä tässä lähteä eteenpäin?

Kyllikki Taipale-Erävala [00:30:20]: Sanotaan se, että ehkä yritykset eivät tavalla tai toisella sitä verkostoitumisen arvoa ymmärrä. Sen olen huomannut yrityskontaktoinneissa, mitä nyt olemme tehneet. Verkostoituminen, ehkä suosittelisin yrityksille todella sitä verkostoitumista, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että menee erilaisiin yrittäjätapahtumiin, yrittäjyystapahtumiin, olivat ne pienimuotoisia torikeskusteluita tai sitten kaupunkien, kuntien järjestämiä tai muiden tahojen järjestämiä. Sinne ja keskustelee muiden yrittäjien kanssa. Sieltä tulee tutuksi, ja niissä tapahtumissa yleensä keskustellaan ajankohtaisista aiheista. Siellä saa paljon tietoa, siellä tutustuu ihmisiin, ja silloin voi, jos tarvitsee lisäresursseja, löytyy kumppaneita sitten. Jos on varsinkin yksinyrittäjä, et hei, minulla on nyt vähän isompi urakka, voisitko auttaa. Sellaista oravannahkakauppaa, että nyt minä tarvitse apua, niin sinua auttaa, sitten kun sinä tarvitset apua. Ei tarvitse sen kummempaa ostaa eikä myydä, vaan se on sitten oravannahkakauppaa, ja tätähän tapahtuu paljon ja soisi tapahtuvan vielä enemmänkin, siis tällaista verkostoimista ja resurssien jakamista.

Katariina Ala-Rämi [00:32:27]: Nimenomaan. Harvemmin siinä sitten kuitenkaan on oikeastaan menetettävää, että suunsa avaa ja näin. Hyvä on tietenkin on olla harkitseva, mutta ehkä liikaa ajautua siihen, että joku voisi käyttää sitä hyväkseen varsinkin, jos on omia haasteita tai tällaisia tai miettiä, että tällaisen. Se tunne, että voi sitä ehkä paljastaa myös senkin, että joku asia on hieman epäselvä eikä ole niin varma, että kun käy keskustelua, huomaa, että monilla muillakin on ihan samoja haasteita, ja toisaalta sitten tulee varmaan tämä puoli, että monia asioita ja tällaisia, mitä siellä on tapahtumassa, niitä on ehkä havainnoinut, mutta ei ehkä välttämättä ole tullut tiedostaneeksi tai saanut sanotuksi ennen kuin joku toinen sanoo sen ääneen.

Kyllikki Taipale-Erävala [00:33:22]: Aivan totta. Kyllä. Verkostossa nimenomaan on paljon ihmisiä, jokainen seuraa eri asioita, ja sitten kun niistä keskustelee, sieltä tulee esille sellaisia asioita, joita ei itse olisi koskaan havainnoinut ja tiedostanut. Todella keskustelut avaavat monipuolisesti erilaisia asioita, kyllä, aivan totta.

Katariina Ala-Rämi [00:33:50]: Eli ehkä tässä sellainen avoin mieli ja suhtautuminen voisi olla se keskeinen resurssi tai osaaminen, mitä tähän havainnointiin tai suunnitelman tekoihin tarvitaan. Voiko näin sanoa?

Kyllikki Taipale-Erävala [00:34:06]: Kyllä voi.

Katariina Ala-Rämi [00:34:08]: Kiitoksia, taidetaan lopetella tällä kertaa tähän.

Kyllikki Taipale-Erävala [00:34:12]: Kiitos, Katariina, ja kiitos kutsusta.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Puhuja 1 [00:00:06]: My studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Katariina Alarämi [00:00:26]: Tänään keskustelemassa kansani on Kati Vehmas, hänellä on sekä tutkijan että mikroyrittäjän näkökulmaa. Ja kokemusta verkostoista, mikä on tämän päivän teemamme. Miten yrityksen kannattaa verkostoitua, mitä ne siitä hyötyvät, millaisia vinkkejä on kuinka ydinryhmätoiminnan tai muun yrittäjän kannalta kuin myös tutkijana. Ja minä olen Katariina Alarämi Oulun yliopiston puolelta ja kanssani studiossa on Kati Vehmas. Tervetuloa.

Kati Vehmas [00:01:03]: Kiitos, kiitos. Hei kaikille ja kiitos että sain tulla.

Katariina Alarämi [00:01:09]: Kerrotko hieman itsestäsi?

Kati Vehmas [00:01:12]: Olen ollut Mikroentrellä tutkijana muutaman vuoden ja sitä ennen Lapin yliopistossa tutkijana muutaman vuoden. Mutta olen työuralla ollut koko ajan myös yrittäjänä. Meillä on mieheni kanssa pieni perheyritys, muotoilutoimisto. Ja olen toiminut myös suuremmissa pariin otteeseen suuremmissa yrityksissä palvelupäällikkönä ja liiketoiminnasta vastaavana. On kunnon liiketoiminta ajattelu on tuttua kuin myös yrittäjänä toimiminen. Tunnen hyvin mikroyrittäjän haasteet ja viimesimpänä Mikroentrellä olen vetänyt ydinryhmäiltoja. Eli todellista verkostotoimintaa mikroyrittäjille, pienille yrittäjille, yksinyrittäjille. Tuolla Lapissa, Rovaniemen ja Merilapin auleella.

Katariina Alarämi [00:02:08]: Jos ajatellaan, että tässä puhutaan yritysten verkostosta tai muista, niin mitä ajatuksia sinulla ensimmäiseksi asiasta tulee, ihan spontaanisti? Miksi niistä oikeastaan niin paljon puhutaan ja mitään niistä pitäisi tietää?

Kati Vehmas [00:02:21]: Kyllä minulla spontaanisti nousee esille se, että verkostoja on niin paljon. Kaikilla yrittäjillä on todella paljon verkostoja, ja he ei varmasti osaa edes tunnistaa tai mieltää kaikkea verkostoiksi. Ja verkostot ovat tosi eri laatuisia. On olemassa hirmu suuria ja mahdollisesti todella löyhiä verkostoja. Ja voi olla todella tiiviitä verkostoja, joissa on vähemmän väkeä mukana. Ja ehkä se, millä tavalla yrittäjä tunnistaa nämä ja hyödyntää näitä ja tajuaa niiden arvon. Verkostoja on todella paljon, ei  niistä turhaan puhuta.

Katariina Alarämi [00:03:08]: Jos ajattelee, että kokemuksena, ehkä muistat, silloin kun olit alkuun yrittäjänä aloittanut, niin oliko teillä tietoista hakua verkostoihin vai lähtikö se itsestään, miten yrittäjän uran aloittaessasi, mitä oikeastaan silloin ihan alkumetreillä, miten kannattaisi toimia?

Kati Vehmas [00:03:36]: Varmaan eri tavalla kuin mitä oman yrityksen kanssa silloin toimittiin. Asuimme todella syrjässä ja uusina pienellä paikkakunnalla. Emmekä tunteneet ketään. Ja kun jälkikäteen ajattelee, niin meillä ei ollut oikein minkään laista verkostoa mihinkään suuntaan. Olimme mieheni kanssa kuin oma pieni saareke. Ja sen kyllä huomaa sen alkuajan tekemisestä, ja varmasti se on ollut yksi syy mikä on määrittänyt ihan koko yrityksen hyvin pieneksi jäänyttä kasvutarinaa. Se, että niitä verkostoja ei ole ollut eikä varsinkaan siellä alussa. Siitä on sen verran kauan aikaakin, että ei sitä merkitystäkään tiennyt. Luulen, että nyt tunnetaan paljon paremmin tämä verkostojen hyöty. Ja ehkä osataan hakeutuakin niihin. Mutta esimerkiksi jos meillä on tähän ydinryhmätoimintaan, niin siellä on aika paljon mukana aloittelevia yrittäjiä. He ovat aina olleet niitä, jotka ovat saaneet niistä verkostoista jopa eniten. Koska siinä alkuvaiheessa on varmasti todella paljon kysymyksiä ja paljon yksinkertaisia kysymyksiä, toisten kokemusasiantuntijuus siinä pystyy auttamaan. Ja paljonhan se verkosto on ollutkin kokemusten jakamista. Eli ehkä vähän mentorointiakin, mutta toisaalta hyvin vertaista. Sellainen ehkä on mikä itsellä tulee mieleen yrittäjyyden alkutaipaleen verkostoista. Erittäin kriittisiä siinä alkutaipaleella.

Katariina Alarämi [00:05:14]: Eli jos alueella on ydinryhmätoimintaa tai vastaavaa, niin ilmeisesti suosittelet, että sinne kannattaisi lähteä?

Kati Vehmas [00:05:26]: Ehdottomasti ja nyt jos haluaa vielä perata sitä, että minkälaisia hyötyjä siitä verkostosta on. Niin tietenkin tämä, että näkee toisia ihmisiä, se aina voi tarkoittaa yhteistyökumppaneita, lisää kauppaa. Mitä tahansa sitä ihan faktuaalista rahan tuloakin sinne kassaan. Että se ei ole pelkästään, että on kiva kahvitella ja tavata uusia ihmisiä. Vaan jos ei kukaan sinusta tiedä, niin on vaikea tehdä kauppaa. Mutta verkostojen myötä, esimerkiksi ydinryhmissä oli todella usein sellaista, että joku ensimmäistä kertaa tapasi jonkun yrittäjän, uuden yrittäjän joltakin toimialalta ja totesi, että hän on pitkään etsinyt kun hän tarvitsisi valokuvaajaa. Ja siitä syntyi heti yhteistyösuhde. Tai saattoi olla, että joku kertoi, että minulla on koko ajan naapurissa ollut yrittäjä, joka on etsinyt pitkään sinun alasi taitajaa. Voinko kertoa hänelle sinusta. Tällaisia kohtaantumisia tuli, eikä niitä tulisi, jos ei kuuluisi siihen verkostoon.

Katariina Alarämi [00:06:36]: Niin kun tässä sivulauseessa tulee mieleen, niin myöskin tämä toinen  puoli, eli myös se että mennään aktiivisesti yritysverkostoihin, niin aina pyörii myös nämä sosiaaliset suhteet, naapurit, sukulaiset, ystävät, jotka voivat luoda oman vahvuutensa tai oman ulottuvuutensa kun niitäkin osaa hyödyntää. Ja sitä kautta. Näin ehkä voi nähdä niitä mahdollisuuksia muuallakin päin. Ja ehkä yllättävistäkin kohtaamisista.

Kati Vehmas [00:07:10]: Se on niin paljon sitä, jos puhutaan, suosittelumarkkinointi tai ylipäänsä tutulta ostaminen tai tutulle myyminen, niin ainahan se on ollut astetta helpompaa kuin täysin vieraan kanssa toimiminen. Ja se on varmaan se, mikä täällä on verkostossa se ydinasia. Että kun jollakin tavalla tunnetaan toiset, niin on helpompi tehdä sitä kauppaa ja yhteistyösopimuksia. Tai vaikka yhdessä vastata tarjouspyyntöihin, tällaista on esimerkiksi myös paljon. Pienet yrittäjät tekevät yhteistyötä ja pystyvät ottamaan osaa suurempiin tarjouskilpailuihin.

Katariina Alarämi [00:07:54]: Entä, kuinka näet, että jos huomaat että sinulla on joku selkeä tarve, kun tuossa nostit esille että on etsinyt valokuvaajaa tai vastaavaa. Niin onko sinulla ajatusta, mistä niitä kannattaisi lähteä etsimään, jos on jo selvästi tarve, niin mistä löytyy? Miten näet esimerkiksi sosiaaliset mediat, LinkedInin ja muut, onko niillä paikkansa vai onko parempi lähestyä aina jonkun suoran kontaktin kautta?

Kati Vehmas [00:08:28]: Onhan niillä paikkansa, ja sielläkin on paljon sitä, vaikka LinkedInissä, että joku sinun tuttusi jakaa johonkin sinulle tärkeään asiaan liittyviä yhteystietoja tai referenssejä tai jotakin muuta asiaa. Ja sitä kautta keksii sen ja pitää astetta helpompana lähteä kysymään vaikka tarjousta kuin että puhtaasti jostakin keltasilta sivuilta tai puhelinluettelosta nappaisi yhteystiedon. Mutta kyllähän varmasti se toimii myös niin, jos miettii nyt verkostonäkökulmaa, että vaikkapa facebookissa haet tai googlessa haet palveluntarjoajaa jota tarvitset. Niin monesti tehdään pientä salapoliisityötä, onko tämä minua varten. Niin aina jos sieltä löytyy, että tämähän onkin tutun tuttuni. Niin se voi toimia pienenä suositteluna kuitenkin. Tai voit ainakin kysyä jos haluat, että tunnet tämän ja tämän toimijan, olisiko sellainen hyvä minulle jos pyytäisin häneltä tarjousta tai aloittaisimme yhteistyön. Tällä tavalla ne verkostot ulottuvat ja tulevat kyllä sinne someenkin. Ja tottakai LinkedInin tai somen kautta saatava tieto on arvokasta. Ennen piti puhelinluettelosta napata, tiesi vain nimen ja puhelinnumeron, niin aika lailla, jos vaikka valokuvaajasta puhutaan, niin aika tavalla tyhjästä täytyy aloittaa keskustelu. Nythän voit käydä vaikka Instagrammissa katsomassa minkälaisia kuvia se on ottanut. Ja onko se sinulle. Ehdottomasti kyllä minusta ne ovat edelleenkin sellaisia kanavia.

Katariina Alarämi [00:10:19]: Tuossa tuleekin vastaus, yksi oleellinen osa verkostoja on tietyllä lailla luottamuksen, uskottavuuden ja tämä näkökanta, mitä voi toki vahvistaa näin, jos sieltä joku löytyy. Ja siinä on varmaan yksi suuri kynnyskysymys mikä on yrittäjälle. Suomessa tietysti jos tunnet jonkun, mutta silloin kun lähestyt ihmisiä, joita sinä et kenties tunne, elikkä suoraa yhteyttä ei ole, niin se on aina haaste, miten pääset riittävän tutuksi, että pystyt luottamaan tai luomaan sen kontaktin, että kykenet yhteistyöhön tai muuhun. Millaisia, onko sinulla mitään vinkkejä millä tavalla sitä pystyisi tuomaan tai kehittämään?

Kati Vehmas [00:11:09]: Luottamuksen rakentamista, syntymistä. Kyllä minusta tietynlainen esillä olo on. Totta kai lähtökohtana on se, että omissa kanavissa rakennetaan sitä omaa asiantuntijuutta. Se voi kuulostaa hienoilta, mutta lopulta se on vain sitä, että minkä tahansa ammatin harjoittajat, minkä tahansa toimialan yritys sinulla onkin, niin tuodaan esille onnistumisia ja omia palveluita ja osaamisia. Kukaan ei voi muuten tietää siitä sinun asiantuntijuudesta mitään. Mutta myös se, että on itse esillä niissä verkostoissa. Sellaisena täysin passiivisena sivusta seuraajana ei voi saada niin suurta hyötyä eikä pysty rakentamaan sitä luottamusta. Kuin se, että menet oikeasti paikalle ja olet omana itsenäsi. Kyllä se kasvojen näkeminen ja ihmiseen henkilökohtaisesti tutustuminen on kuitenkin edelleenkin tärkeää. Erityisesti kun siihen taas mahdollisuuksia on niin sitä kannattaa hyödyntää. Ihan välillä paikan päällä olemista siinä omassa verkostossa. Tai siinä, mikä on sinulle tärkeä.

Katariina Alarämi [00:12:19]: Tästä tuleekin mieleen kun sanoit että silloin aloititte pienellä paikkakunnalla, [?? 00:12:25] [?? 00:12:25] , mutta kuitenkin silloin olit ehkä kotikonnuilla tai Suomessa. Entä nyt kun olet tällä hetkellä, toimit Portugalista käsin, niin mitä eroa, onko tällä ollut merkitystä nyt kun olet ihan fyysisesti muualla, niin minkälaisia näkökulmia sinulle on tullut tähän yrittäjyyteen tai verkostoitumiseen siltä kannalta?

Kati Vehmas [00:12:48]: Juuri nythän, tällä hetkellähän se ero ei ole niin valtava kun tämä haaste tapaamisiin on muutenkin olemassa. Mutta ilman sitä, niin kyllä siinä on tietyllä lailla haasteita, juuri sen vuoksi, että joskus olisi kuitenkin hyvä ja kiva nähdä livenä. Käydä vaikka lounaalla tai jotakin uuden yhteistyökumppanin kanssa. Mutta ei se ole este, ne verkostot ovat kuitenkin, verkostossa oleminen ei sinänsä vaadi että pitäisi aina olla livenä paikalla tai etteikö voisi olla muualla. Todella vireitä verkostoja netin kautta ja juuri kun nostit esille, eri foorumeissa voi rakentaa itselleen, tai osallistua erilaisiin verkostoihin. Ei se este ole. Mutta varmasti juuri tämä näkökulma luottamuksen rakentamisen kannalta, että millä tavalla osallistuu ja että kuitenkin osallistuu niihin verkostoihin. Vuorovaikutteisuus, verkostoista ei voi vain saada, se vaatii aina myös sen, että pystyy itse antamaan myös jotakin. Se on vuorovaikutteista, että kaikki kokevat sen verkoston tärkeäksi ja toimivaksi. Sitä rakennetaan yhdessä sen yhteisen toiminnan kautta. Ja sitä pystyy kyllä tekemään muualtakin kun on vaan sille verkostolle sopivat tavat. Jotkut verkostothan ovat ihan täysin netissä. Joku verkosto, jos nostan vaikka esimerkin, niin tällä hetkellä teen blogijuttuja. Niin sen blogin aihepiiriin liittyvät facebook ryhmät ovat minulle aika tärkeitä verkostoja. Eikä niillä ole kauheasti tarttumapintaa facebookin ulkopuolella. Mutta siellä facebookissa ne on tärkeitä, sekä asiantuntijuuden että myös kontaktoinnin paikkoja.

Katariina Alarämi [00:14:47]: Aivan, eli kaikilla kanavilla kannattaa olla. Mutta tämä, miksi ne ovat olemassa, mikä tietysti joskus tuleekin mieleen, että voiko joku osa verkostosta olla ehkä liian vahva, voiko jäädä joku alle, voitko nähdä, että tänne voi syntyä myös tietynlainen kupla jostakin? Eli jäädään ulkopuolelle, mitä kenties muualla tapahtuu? Näetkö että mahdollisimman erityyppisiä verkostoja kannattaisi olla, että pystyisi sekä tiiviimpiä vahvempia mutta myös sen mistä se uusi tieto sinne syntyy?

Kati Vehmas [00:15:33]: Tuo on kyllä ihan totta. Hyvä huomio, että varmaan nykyisin pystyy rakentamaan melkoisen kuplan itselleen. Jo ihan näiden meidän digilaitteiden toimintaperiaate rakentaa meillä niitä kuplia. Niin, että emme edes huomaa sitä. Kyllä niitä erilaisia verkostoja, voisi ehkä äkkiseltään, nyt jos sanoo, että minkä tyylisiä verkostoja voisi olla siihen sisältöön liittyviä verkostoja. Ne ovat yksi tärkeä. Se sinun oma toimiala, siinä oleva kollegat. Varmasti verkostoja yrittäjyyteen liittyviä, moni ehkä kuuluu johonkin yrittäjä järjestöön. Tai johonkin oman kylän yrittäjien rinkiin tai tällaiseen. Ne voivat olla, jollekin ne eivät ole merkityksellisiä mutta jollekin ne ovat todella tärkeitä. Varsinkin jos on kivijalkakauppaa tai jotakin, niin voi olla että ne ovat jopa ehkä ne tärkeimmät verkostot. Ja varmasti on vielä niihin asiakkaisiin liittyvät verkostot. Ne asiakkaathan eivät ole siellä paikassa missä palveluntarjoajat on. Jos on vaikka parturi-kampaajien verkostot, niin asiakkaat ovat joissakin toisissa verkostoissa. Vielä se että tunnistaa, mistä ne asiakkaat löytyvät missä voi vaikuttaa niihin asiakkaisiin. Varmaan jotenkin balanssi näiden välillä. On tätä hiukan erilaista, ettei jää vaikka parturi-kampaajien kuplaan pelkästään. Silloin olet pelkästään sen varassa, mitä kollegat puhuvat. Ja voi mennä vaikka yrittäjyyden uudet askeleet ja kehitys, jota taas siellä jossakin muiden toimialojen yrittäjäryhmässä tarjotaan, niin en voivat mennä ohi. Ehkä juuri ydinryhmissä on paljon tullut palautetta yrittäjiltä, että yksi hienoimmista asioista on se toimiala riippumattomuus. Siellä on kohdanneet sellaisetkin yrittäjät jotka eivät muuten oikein kohtaa, jotka ovat ihan eri toimialoilta. Ja he ovat osanneet hyödyntää toisella toimialalla aika itsestään selvääkin toimintatapaa taas siellä omalla toimialallaan. Se on voinut olla ihan uusi. Ja todella hyvin toimiva asia, mutta sitä ei ole vain tajuttu hyödyntää. Tällaisia ristiin keskusteluita on tärkeää tehdä muiden yrittäjien kanssa.

Katariina Alarämi [00:17:55]: Ne ovatkin hyvin mielenkiintoisia, hyvin tärkeitä kokemuksia mitä tuolta ydinryhmästä voi nousta. Ja sekin, että monta kertaa kun et odota ehkä mitään, niin voi tulla jotakin ihan uutta ja yllättävää. Ja taas joskus, vaikka tehdään hyvinkin määrätietoisesti niin voi tuntua turhauttavalle, että välillä haastavallekkin, lähtee suurin odotuksin jonnekin ja kenties joutuu uhraamaan sekä kallisarvoista aikaa että rahaa. Ja mitä jää käteen, niin ehkä käyntikortteja ja tyhjät puheet. Tulee mieleen, tuleeko sinulla mieleen, että jos tällaiseen, kun lähtee vaikka ihan paikan päälle erilaisiin tapahtumiin, niin pystyykö siihen valmistautumaan tai miten kannattaisi valmistautua?

Kati Vehmas [00:18:50]: Varmasti kannattaa ennalta miettiä, että se on oikeasti sinulle, sinun toiminnan kannalta tärkeä tapahtuma. Kun miettii, että kuin paljon verkostoja on olemassa, niin niitä on niin paljon, että ne kaikki eivät varmasti ole yhtä tärkeitä. Niin kannattaa ehkä miettiä se, mihin panostaa. Mutta juuri kuten Katariina sanoit, niin siinä on hiukan sellainen, että ennalta ei voi tietää. Joku hyvinkin hasardi yhteys, mitä et aluksi osannut itse ajatella, että se voisi olla hedelmällinen, niin se onkin todella hedelmällinen. Jos ihmiset aina itse valitsisi ja päättäisi, niin pieneksihän se piiri kävisi. Kyllähän uusiin asioihinkin kannattaa lähteä. Mutta minusta, jos verkosto on vuorovaikutteinen. Niin silloin se on hyvä verkosto vaikka se aihe tai muuten ymmärtäisi mistä on kyse, mutta jos siinä on selvästi pöhinää, niin siellä varmasti voi syntyä jotakin. Mutta sitten vaikka olisi kuinka ajankohtaiselta aiheeltakin tuntuva verkosto joka vaikuttaa passiiviselta. Jossa on paljon henkilöitä mutta ei vuorovaikutusta. Niin sellaisesta voi olla vaikea saada itselleen. Valmistautuisin niin, että hiukan tarkastelisin minkä tyyppinen se tilaisuus tai tapahtuma on. Jos siellä on paljon keskenään tuttuja, kuulee, että siellä on aina ollut hyvät jutut tai siellä tapaa ihmisiä. Niin silloin kannattaa lähteä kokeilemaan. Mutta jos ne ovat sellaisia että ihmiset eivät osallistu, niin silloin ehkä miettisin, pystyykö siinä itse saamaan irti mitään.

Katariina Alarämi [00:20:29]: Se voi olla välillä myöskin se, että kuten mainitsitkin, että joku ajankohtainen, joskus voi olla tilanne, että joku on hyvin muodikasta ja ajankohtaista. Mutta niitä voi olla niin paljon että sieltä välttämättä ei löydykään sitä, lähtee ehkä suurin odotuksin, mutta se on sellainen, että kaikki muutkin ovat keksineet saman ja ne on päällekläisiä ja ne eivät ehkä olekaan järkeviä. Joskus se saattaa ollakin yllättävä, johon ei niin isoja odotuksia kohdistukkaan. Sieltä nousta jotain. Tuli mieleen vielä ydintoiminnasta ja siitä sinun kokemuksestasi, koska olit siellä sekä tutkijana mutta myöskin yrittäjänä. Osaatko ajatella, millä tavalla, silloin kun osallistuit näihin ryhmätoimintoihin, niin mitä niistä tuli oivalluksia tutkijana ja toisaalta mitä tuli oivalluksia yrittäjänä. Olivatko ne samansuuntaisia, tukivatko ne toisiaan, koitko saavasi siitä irti, oletko ajatellut sitä?

Kati Vehmas [00:21:39]: En ehkä ole ajattelut näin, mutta kun sanoit, niin kyllä ne oikeastaan nopeasti sanottuna, ovat aika yhteneväisiä huomioita. Esimerkiksi olen tutkinut sekä väitöskirjassa että olemme tehneet myös kollegojen kanssa ydinryhmätoiminnan kehitysideoista ihan analyysia. Molemmissa on korostunut sosiaalinen vuorovaikutus ja sen tärkeys. Liittyy toki osallistumiseen, mutta ylipäätänsä siihen, että ihmiset ovat yhdessä. Se ei varmastikaan toimi, se voi toimia teamsin kautta, se ei välttämättä ole se este. Mutta sellainen kuunteluoppilaana olo ei ole se tehokkain. Vaan se vuorovaikutus ihmisten välillä ja siitä on syntyneet ne parhaimmat hoksautukset. Ja sitä ovat ne ihmisetkin nostaneet sieltä ydinryhmätoiminnasta tärkeimmäksi. Ja niin itsekin koen, että jos lähden jonnekin yrittäjänä. Niin tietenkin se, että saan kuulla mitä muut tekevät ja voin kertoa mitä itse teen ja voidaan keskustella yhteisistä asioista. Mikä onkin, ydinryhmäilloissahan monta kertaa on joku teema sille illalle. Niin se, että kuulee muiden kokemuksia sen teeman ympäriltä, voi ehkä jakaa omia kokemuksiaan. Kuulee ihan uudenlaisia ratkaisuja sen teeman ympäriltä. Ja yhdessä keskustellaan, niin sehän sitä hedelmällisintä on. Tästähän voisi vaikka nostaa, että hedelmällisintä on ydinryhmäilloissa olleet asiantuntijat ja heidän puheenvuoronsa. Mutta se ei pidä paikkaansa. Ne ovat tärkeitä myös, mutta ne ovat vasta alku. Kuitenkin se ihmisten vuorovaikutus on se, mikä on osoittautunut tärkeimmäksi sekä tutkimuksessa että kokemuksen kautta.

Katariina Alarämi [00:23:35]: Sehän varmasti monesti voi näissä kuvitellakin, että hyvin monesti tärkeitä, monia asioita, joita ei välttämättä ehkä ole ainakaan, ei välttämättä aina edes tiedostanut. Mutta jos on tiedostanut niin ei välttämättä ole osannut sanoittaa tai ole kehdannut sanoittaa, että on tietynlaisia ongelmia tai haasteita. Ja kun tuleekin esille ja huomaakin että ei olekaan yksin, kyse ei ole saamattomuudestani tai osaamattomuudestani vaan se on yleinen ongelma johon pitäisi jollain tavalla pystyä tarttumaan. Niin sekin jo monta kertaa auttaa aika tavalla eteenpäin. Nämä asiakkuudet ja osaamiset ovat tärkeitä, mutta usein juuri tämä vertaistuki ja henkinen tuki. Ja ehkä myöskin jaksamista että osaa erottaa ne, mitkä ovat asioita, jotka täytyy vain hyväksyä ja asiat mihin ehkä voit vaikuttaa.

Kati Vehmas [00:24:32]: Minusta tuntuu, että monta kertaa tuolla ydinryhmässäkin oli sellaisia, ihmiset olivat vaikka aloittavia yrittäjiä. Niin he saattoivat ensin olla mukana pitkään eivätkä uskaltaneet kysyä niitä kysymyksiä jotka olivat heille tärkeitä. Ne saattoivat liittyä vaikka yrityksen perustamiseen tai alkutaipaleeseen, johonkin yksinkertaiseen, vaikkapa kirjanpitoon liittyvään asiaan. Sitten kun luottamus vähän kasvoi ja he uskalsivat kysyä siitä, niin selvisi, että vaikka siellä oli mukana konkariyrittäjiä, vaikutti siltä, että he osaavat kaiken ja kaikki on hallussa. Niin heillä saattoi olla silti hiukan samantyylisiä haasteita edelleen, tai ainakin heillä oli ollut. Kun se on tuttu se ryhmä ja on sitä vuorovaikutusta, niin siinä tajuaa sen, että ei ole tyhmiä kysymyksiä. Vaan ne kaikki erittäin menestyneiltä yrittäjiltä vaikuttaneet kollegatkin ovat painineet samojen ongelmien kanssa. Juuri tämä liittyy toki ihan kaikkeen, mistä on puhuttu. Liittyy luottamukseen ja vuorovaikutteisuuteen ja paikalla oloon. Mutta myös siihen, että kyllähän nämä haasteet kuitenkin ovat läpi yritystaipaleen loppupeleissä, siellä toistuu samat teemat. Pitää vain uskaltaa ottaa selvää ja kysyä.

Katariina Alarämi [00:25:55]: Ehkä on vielä erityisen vahvasti vielä suomalaisessa yrityskulttuurissa, että täytyy onnistua kerralla, se häpeäminen. Ja kun taas ajattellaan, että Yhdysvalloissa kun olet tehnyt tarpeeksi monta konkurssia niin olet oikeasti vasta kunnon yrittäjä. Suomessa viimeiseen asti halutaan pärjätä itse ja pärjätä yksin. Niin siihen varmasti, ymmärtää tämän, että kaikilla on kuitenkin niin, että ei lähde kerralla kenelläkään liikkeelle. Ja vertaistuki on hyvin vahva.

Kati Vehmas [00:26:30]: Mietin tässä muuten tuohon liittyen, kun itse olen nyt aloittamassa omaa yritystoimintaa. Ja kaikki on olettaneet, että kun meillä on mieheni kanssa firma. Että minä alan tekemään sen kautta tai siihen. Niin ei. Olen halunnut että laitan ihan oman. Ja perheessä on sitten kaksi yritystä. Uskosin, että tämä on yksi suomalaisilla haaste, että laitetaan yksi yritys pystyyn ja pukataan sinne kaikki. Ja juuri tämä, että täytyy kerralla onnistua. Sitten tehdään hirmu laajoja toimialoja sille firmalle ja yritetään sitä viedä. Kun on sellaisiakin ihmisiä suomessa, joilla voi olla vaikka kymmenen firmaa. Ja jokainen tekevät eri asiaa. Niillä on monta kalaa vedessä. Ei ole yhdessä korissa kaikki munat. Vaan kokeillaan, jos joku yritys ei lähde vetämään, niin mitä sitä hakkaa päätä seinään. Se lopetetaan ja jatketaan sitä mikä vetää. Hiukan se rennompi suhtautuminen siihen, että se ei ole sitä, että yksi perustamisilmoitus tehdään ja tällä mennään hamaan hautaan saakka. Ja toimiala on tämä ja mitään muuta ei voi tehdä. Se rentouskin sen epäonnistumisen suhteen, ei kannata hakata päätä seinään asian kanssa, joka ei onnistu. Vaan kil your darlings ja sitten uusia kuvioita. Minä yritän nyt harjoitella tällaisen asenteen itse.

Katariina Alarämi [00:27:54]: Luuletko että tämä on auttanut löytämään tällaisen asenteen kun olet eri kulttuurissa. Vai onko se syntynyt ihan kokemuksen pohjalta vai koetko näin, että jos ajattelee, olisi mielenkiintoista kuulla myöskin ajatuksia nyt kun olet kuitenkin ennen tätä tapahtumaa olit siellä, että mitä ajattelet, että mitä hyviä puolia tai hyviä vahvuuksia suomalaisilla on? Tietysti verkostoitua ja muutenkin yrittäjänä, mitä ehkä voitaisiin oppia verkostosta muualta tai muualta toiminnasta?

Kati Vehmas [00:28:26]: Minusta tuntuu, että jos miettii vaikka täällä Portugalissa. Täällä on paljon pieniä palvelualan yrityksiä. Ja ne ovat aika usein perheissä. Minusta tuntuu, että se voi olla että Suomessakin oli ehkä aikaisemmin, en tiedä, onko näin vahvasti ollut. Mutta se on minusta leimallista, että perhe on mukana, ne on perheen yhteisiä. Että on kahvila tai ravintola ja siellä ollaan porukalla töissä. Ja voidaan laittaa toinen kahvila ja ravintola. Ja se on elämäntapa asia, että niitä on paljon. Minusta Portugalissa on hirmu paljon yhtäläisyyksiä Suomeen. Ja on paljon pieniä yrityksiä. En osaa sanoa byrokratiasta mitään, millä tavalla se ohjaa perustamista tai muuta. Mutta yrittäjyys vaikuttaa olevan sellainen ihan validi ja suosittu tapa hankkia toimeentulonsa, aika luontainenkin tapa. Mutta minusta tuntuu, että muuten Suomessa voisi olla sellaista rennompaa sen tavotteen asetamisen suhteen. Enemmän kokeilevaa, meillä on vielä edelleenkin ja minusta tuntuu, että meillä yritysneuvontakin aika paljon ohjaa siihen ennakkosuunnitteluun. Mikä jossakin määrin on tärkää. Täytyy olla joku järki lähteä kokeilemaan sitä yritystoimintaa jos sillä aikoo elantonsa saada. Että hiukan osaa tehdä laskelmia. Mutta toisaalta se, että jos ei se heti lähde vetämään, niin onko se niin kamalaa. Voisiko sitä kuitenkin lähteä kokeilemaan, varsinkin asiantuntijuus yrittäjyyttä missä ei tehdä suuria investointeja heti alkuun. Niin voi olla ihan fine vain lähteä kokeilemaan, onnistuuko, toimiiko, ilman kahden vuoden kirjottamisurakkaa, liiketoimintasuunnitelmaa. Tai hurjaa pohtimista ja suunnittelmista. Tässä on varmaan myös se, että työttömänä olon, töissä olon, yrittäjyyden välit pitäisi saada sujuvammiksi. Ettei sinulla ole heti leima otsassa kun olet kerran yrittäjä, et ikinä enää pääse mihinkään yhteiskunnan tukiin kiinni. Se voisi helpottaa tätä. Mutta minä ehkä lähtisin siihen, että ei tehtäisi siitä once in a life time asiaa. Vaan voisi enemmän olla osa-aikaista yritäjyyttä, yksi keino tehdä töitä. Tehdä palkkatyön ohella. Voisi välillä olla palkkatöissä, välillä olla yrittäjä. Että se olisi pehmeämpää eikä siihen liittyisi niin kovin isoja paineita siihen yrittäjyyteen.

Katariina Alarämi [00:30:57]: Ehkä se voisi, puhtaan että Suomessa se yrittäjyys on tosiaan vähän perustamisen kannalta, monella on kynnys, ehkä ajatellaan että erilaisiin verkostoihin tai tällaisiin voisi lähteä jo siinä vaiheessa kun ehkä pikkuisen edes harkitsee, että voisiko minusta tulla yrittäjä. Katsomaan sieltäkin jo. Ehkä se myös voi osaltaan tuoda myös tällaista pohjaa.

Kati Vehmas [00:31:20]: Eikä kokea huonommuutta, kun minusta tuntuu että siellä ydinryhmäverkostossakin välillä ihmiset sanovat, että olen vain osa-aikainen yrittäjä. Minusta siitä ei kannata kokea huonommuutta, se  on juurikin hyvä tapa aloittaa. Voi hiukan katsoa, voisiko tämä olla se mikä vetäisi. Ja yrityksiä edelleenki perustetaan todella paljon oman osaamisen lähtökohdista. Mikä tietyllä lailla onkin tärkeää, mutta ehkä enemmän pitäisi vielä miettiä sitä, mitä markkinalla tarvitaan. Tai mitä asiakkaat tarvitsevat. Ne ovat olleet minusta aina mielettömän hauskoja yrittäjyys tarinoita kun joku kertoo. No oliko joku tämä vesisänkyjen säätö kaverikin joka teki 80 luvulla hurjan bisneksen. Ei varmasti mitään suuria intohimoja vesisängyn lämpötilan säädintä kohtaan. Mutta kun sellaista ei ollut markkinoilla hän alkoi sitä tekemään ja sai kymmenen vuotta myydä niitä paljon. Ja teki siitä bisneksen. Että sen ei aina tarvitsisi lähteä jostaki omasta intohimosta ja niin korkealla kynnyksellä. Vaan voisi myös lähteä markkinavetoisesti. Ja se on verkostojen etu, että sieltä voi saada valmiiksi niitä asiakkaita. Jos olet jossakin verkostossa, vaikka et olisi vielä täysipäiväinen yrittäjä. Niin sieltä voi kuulla, mikä vetää, ja saa valmiiksi jo ehkä sovittua asiakassuhteita ennen kuin edes on heittäytynyt yrittäjäksi.

Katariina Alarämi [00:32:42]: Monestihan monia ideoita tuleekin vähän kuin sattumaltakin. Ja ehkä kokeneemmillakin yrittäjillä, he eivät välttämättä tiedä mitä etsivät. Mutta kun sattumalta jää juttelemaan jonkun kanssa, että meillä on tällainen tuote ja hetkinen, näistähän voisi olla hyötyä tai tälle alalle tarvittaisiin tällaista ratkaisua. Tämmöinenkin ajatustenvaihto, avoimin mielin lähtee, niin voi löytyä aika monenlaisiakin mielenkiintoisia juttuja?

Kati Vehmas [00:33:09]: Niitä on yrittäjät usein yhteisissä tapaamisissa saattaa sanoa, että hän on etsinyt tällaista palvelua, hän tarvitsee tällaisen, hän on etsinyt ja etsinyt mutta kukaan ei sellaista tee. Niin sitten joko selviää että siellä ryhmässä on joku, joka pystyy myymään sen hänelle, eli tekee sitä. Tai joku keksii, että minä teen sitä. Niin se toinen sanoo, että minä ostan sinulta kaiken mitä saat tehtyä. Mutta sellaista ei synny ilman tällaisia vähän randomeja aihekohtaamisia.

Katariina Alarämi [00:33:43]: Voisiko tässä, keskustelu varmaan mennä monillekin raiteille, mutta aika loppuu, niin voit ehkä mennä tässä loppupäätöksiin, jos ajatellaan että mitä verkostoista tai tulisi erityisesti yrittäjän kannalta, miten tiivistäisit kolme asiaa, mitä verkostoitumisesta tulisi tietää tai kannattaisi muistaa?

Kati Vehmas [00:34:11]: Se että oppii tunnistamaan ne verkostot jotka ovat sinulle tärkeitä. Jos on jonkun kylän kivijalkakauppiaitten verkosto, niin se voi olla että se digiverkkokaupan omaava yrittäjä ei saa siitä verkostosta mitään. Tai on jotakin yrittäjäjärjestöjä, tuntuu että se ei ole minun paikkani, niin ei siellä tarvitse olla sen vuoksi, että kokisi sen velvollisuudekseen. Että tunnistaa ne verkostot jotka ovat omalle liiketoiminnalle tärkeitä. Ja toiseksi se niin kutsuttu kasvojen näyttäminen. Tämä nostettiin ydinryhmän illoissa, pyydettiin kertomaan parhaat myyntikeinot. Niin yli puolet yrittäjistä mainitsi aina ensimmäisenä kasvojen näyttämisen. Se, että jos sinulla ei tahdo olla kauppaa jossakin, niin menet käymään tilaisuudessa, missä on niitä yrittäjiä, jotka sinulta ostavat tai missä on niitä asiakkaita jotka sinulta ostavat. Niin ihminen muistaa, niin sitten syntyy kauppaa. Ja kolmas on kyllä varmaan se vuorovaikutteisuus. Että niistä verkostoista saa irti kun uskaltaa olla vuorovaikutteinen ja osallistua sen verkoston toimintaan aktiivisesti ja rakentaa sitä haluamaansa suuntaankin. Tehdä keskutelun avauksia mitkä itseä kiinnostaa. Ja ottaa ja antaa. Ne ovat ehkä minusta ne kolme tärkeintä.

Katariina Alarämi [00:35:30]: Voisin kyllä tiivistää tämän, että olen samaa mieltä. Avoimin mielin ja tuo varmasti tuo henkilökohtainen tuleminen tai näkemisen merkitys siinä. Että ihmiset oikeasti huomaavat, että sinä olet oikea ihminen ja minkälainen olet. Se auttaa sen luottamuksen ja verkoston vahvistamisessa. Sen jälkeen kun on kerran kasvokkain nähty niin sen jälkeen on helpompi tehdä vaikka etänä töitä. Tuleeko mitään sinulle mieleen tässä vielä mitä voisit tähän loppuun sanoa meidän kurssille. Jos ajatellaan että kurssilla on opiskelijoina tai yrittäjinä. Voiko suositella, tai ymmärtäisin että suosittelet, että yrittäjäksi kannattaa ryhtyä?

Kati Vehmas [00:36:30]: Kyllä.

Katariina Alarämi [00:36:33]: Jo hiukankin kiinnostaa?

Kati Vehmas [00:36:33]: Ja suosittelen vielä että yrittäjäksi kannattaa ryhtyä sillä tavalla, että asettaa tarpeeksi korkeat tavoitteet. Eikä mitenkään masennu jos niitä ei saavuta tai vaikka saavuta heti. Mutta se, että asettaa sen riman sopivan korkealle, että ei lähde vaan hakemaan puolipäiväistä elantoa. Vaan jos siis haluaa elättää itsensä sillä. Vaan laittaa kunnon kasvusuunnitelmat ja miettii, että nyt lähdetään tekemään tosissaan ja kasvutavottein. Niin siitä saattaa tulla jotakin, ei lähdetä kitkuttamisen elämäntapaan, täytyy olla sen verran omasta ammattitaidostaan ylpeä.

Katariina Alarämi [00:37:11]: Ja muistaa tämä, että ei ole häpeä jos on epäonnistunut, tietää että on ainakin yrittänyt. Joskus se voi olla tietysti henkilökohtaisia syitä, joskus voi olla ajoitukset tai muut jotka eivät aina onnistu. Mutta kokeilematta ei tiedä.

Kati Vehmas [00:37:28]: Kyllä, se ei vaan ollut sillä hetkellä se oikea tapa, joku muu tapa on se, mitä kannattaa sillä hetkellä kokeilla.

Katariina Alarämi [00:37:34]: Kiitoksia Kati tästä keskustelusta ja onnea matkaan niin entisen kuin uuden yrityksen kanssa.

Kati Vehmas [00:37:41]: Kiitoksia.

[äänite päättyy]

[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Peetu Virkkala [00:00:26]: Tervetuloa kuuntelemaan My Studio -sarjaa. Tässä jaksossa me keskustelemme yrityksen kasvun hallinnasta erityisesti henkilöstöhallinnan näkökulmasta. Lisäksi me keskustelemme siitä, mitä haasteita liittyy kasvavan yrityksen rahoitukseen ja sopimusasioihin. Olen Peetu Virkkala Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista, ja minulla on tänään täällä vieraana KPF-lakitoimiston toimitusjohtaja, lakimies Eelis Paukku. Tervetuloa mukaan, Eelis!

Eelis Paukku [00:00:58]: Kiitos paljon. Mukava päästä tällaiseen puhumaan omasta työstään ja pienten yritysten haasteista.

Peetu Virkkala [00:01:06]: Kiva, kun pääsit tänään paikalle. Ennen kun mennään itse asiaan, henkilöstöhallintaan, kerrotko, Eelis, lyhyesti siitä, mitä KPF-lakitoimisto tekee ja minkälaista työtä sinä itse teet?

Eelis Paukku [00:01:19]: Joo. KPF-on on vähän pientä suurempi neljän henkilön lakitoimisto. Teemme oikeastaan juridiikkaa laidasta laitaan. Itse teen pääasiassa nyt liikejuridiikkaa eli yritysten asioita, varsinkin sopimus- ja vero-oikeutta huomattavia määriä ja samoin ympäristöoikeutta. Sitten taas työoikeutta tekee yksi täysipäiväinen juristi kokonaan. [Työasiakas? 00:01:46]puolella on sekä yrityksiä että henkilöasiakkaita. Työoikeuden puolella varsinkin on useita yritysasiakkaita, joilla on jatkuva toimeksianto. Meillä tulee työoikeudellisia kysymyksiä useamman kerran kuukaudessa. Lisäksi olemme tehneet myös projektiluonteisia rahoitushankkeita yrityksille, joissa on joko neuvoteltu ulkopuolista rahoitusta, tai sitten olemme olleet mukana niiden ehtojen suunnittelussa tai joukkorahoituksessa.

Peetu Virkkala [00:02:15]: Mainitsitkin, että erilaisia asiakasprojekteja on, että ei taida olla mitään erityisiä, tyypillisiä asiakasprojekteja, että teette vähän laidasta laitaan.

Eelis Paukku [00:02:25]: Me firman sisällä vähän jaottelemme, kuka tekee mitäkin. Minä teen pääasiassa näihin teemoihin liittyen yritysasiakkaiden asioita. Siellä on tiettyjä lainalaisuuksia, siellä ei ei paljoa ole vaihtelua kuitenkaan sitten loppupeleissä.

Peetu Virkkala [00:02:43]: Okei.

Eelis Paukku [00:02:45]: Tosiaan vaihtelee. Osa on konsultointia, ja osa menee tuomioistuimeen asti, ja osa on sitten osapuolten välinen sovintoneuvottelut ja niin edelleen. Tällaista vaihtelua on paljon. Vaikka tyypillinen tapaus ei ole käräjille päätyvä riita työsuhteessa esimerkiksi, vaan merkittävämpi osa on konsultointia ja ennaltaehkäisyä.

Peetu Virkkala [00:03:03]: Joo, niin kuin kuuluukin olla mieluummin ennaltaehkäisyä kuin sitten ongelmanratkaisua. Se on kaikille parempi.

Eelis Paukku [00:03:11]: Joo.

Peetu Virkkala [00:03:13]: Siinä tuli hyvä esittely. Jos me menemme sitten itse tuohon kasvunhallintaan. Kuten me tiedämme, kasvunhallinta yrityksissä on laaja teema ja se voidaan jakaa moniin eri osa-alueisiin. Voidaan miettiä esimerkiksi henkilöstön hallintaa ja verkostojen hallintaa ja yleisesti sitä talouden hallintaa. Kun pieni yritys kasvaa, sillä voi usein olla haasteita suhteuttaa omaa toimintaansa kasvun tuomiin haasteisiin. Keskitytään nyt tässä podcastissa kasvunhallintaan liittyviin henkilöstön hallinnan sekä rahoituksen sekä sopimusasioiden haasteisiin. Jos aloitamme henkilöstön hallintaan liittyvillä haasteilla, mainitsitkin, Eelis, erilaisista projekteista, niin voisi sanoa, että sinulla on kokemusta myös henkilöstöhallinnon asioista ja siihen liittyvistä haasteista. Miten sinun mielestäsi suurten ja pienten yritysten työsuhdeasiat eroavat käytännössä toisistaan?

Eelis Paukku [00:04:20]: Jos katsotaan ihan pelkkää lainsäädäntöä, erothan eivät ole kovin suuria. Työsuhdelainsäädännöstä melkein kaikki  sääntely koskee samalla tavalla yrityksiä niiden koosta riippumatta. Poikkeuksena on lähinnä YT-laki eli laki yhteistoiminnasta yrityksistä, joka tulee asteittain käyttöön, velvoite 20 ja 30 työntekijän määrissä. Yleensä YT-laki tunnetaan YT-neuvottelusta, eli jos vähennetään henkilöstöä yli 20 hengen yrityksistä, täytyy pitää YT-neuvottelut. YT-neuvotteluja pidetään joistakin muistakin syistä kuin irtisanomisten vuoksi. Sitten kun on yli 30 henkilöä, tulee lisävelvoitteita, kuten neuvotella henkilöstön kanssa periaatteessa käytännöistä, joita noudatetaan, kun palkataan uusia henkilöitä töihin, sekä keskustella henkilöstön kanssa sopimuksista vuokratyövoiman käytöstä. Tällaisia muutamia velvoitteita on YT-laissa, jossa työntekijämäärän mukaan määräytyvät ne velvoitteet. Pääsääntö on, että kaikki velvoitteet ovat samoja pienille ja suurille yrityksille.

Peetu Virkkala [00:05:26]: Joo, eli kaikki velvoitteet ovat pienille ja suurille yrityksille samanlaisia. Pitäisikö kaikkia työsopimuslain velvoitteita alkaa jo noudattaa siinä vaiheessa, kun yrittäjä palkkaa ensimmäistä työntekijää, eli on tällainen pieni palkkaava yritys?

Eelis Paukku [00:05:43]: Tarkennan tässä kohtaa, että työsopimuslaki ei ole ainoa. Nyt tulee nopeasti mieleen ainakin kymmenen lakia, jotka pitää huomioida palkatessa. Kyllä, suurin osa näistä on sellaisia, mitkä tulee ottaa huomioon, kun palkkaa työntekijän, jos katsotaan ihan vain sitä, mihin laki velvoittaa.

Peetu Virkkala [00:06:03]: Mihin työsopimuslaki sitten velvoittaa?

Eelis Paukku [00:06:06]: Edelleenkään ei ole pelkkä työsopimuslaki vain kymmenen eri lakia. Työsopimuslaissa säännellään nimenomaan työsopimuksen työsuhteen sisältöä. Esimerkiksi siellä on määrätty, että palkka pitää maksaa lähtökohtaisesti pankkitilille, nollatuntisopimustyöntekijälle pitää kertoa perusteet, miten se määräytyy. Työsopimuslaissa on myös perusteet, milloin työntekijän saa irtisanoa tai hänen työtään voi muuttaa. Muuta sääntelyä on esimerkiksi työaikalaissa, ja siellä määritetään esimerkiksi lepoajat, mikä on ylityötä, paljonko pitää maksaa lisäpalkkaa ylityöstä, sunnuntain tuplapalkka on työaikalaissa. Sitten työturvallisuuslaki kolmantena lakia. Tällainen perus arkijärki, eli työn on oltava turvallista. Siellä on paljon tarkempia määräyksiä työn turvallisesta järjestämisestä ja työnantajan velvoitteista työturvallisuuden suhteen. Sitten on tähän liittyen tapaturma- ja ammattitautilaki, joka velvoittaa työnantajan ottamaan tiettyjä vakuutuksia, tapaturmavakuutuksen henkilöstölleen. Sitten on YT-laki, jonka mainitsin äsken jo. Kun katsotaan maksuja, joita pitää maksaa julkiselle vallalle, on myös työntekijän eläkelaki eli tyel-maksut, paljonko pitää maksaa minkäkin ikäisestä työntekijästä, mikä se prosentti on, ja se vakuutusasia pitää hoitaa. Sitten on laki työttömyysetuuksien rahoittamisesta, mikä tunnetaan yleensä TVR-maksuna eli työllisyysrahastomaksuna, me rahoitamme työttömyyskorvauksia. Sitten on vielä näitä maksua säänteleviä lakeja, mitkä menevät verohallinnolle, sairasvakuutusmaksulaki, ennakonperintälaki, mitä maksuja työntekijän palkasta pitää pidättää ja mitä muita pitää mahdollisesti tilittää vielä julkiselle vallalle. Viimeisenä tällainen, vielä triviaalisesti ehkä useimpiin työsuhteisiin ei sovellu, mutta joskus pitää ottaa huomioon myös ulosottokaari. Joissakin tapauksissa työnantaja velvoitetaan pidättämään työntekijän palkasta ulosottoa varten. Totta kai tämäkään ei vielä riitä, vaan tässä on myös nämä työehtosopimukset, joita pitää noudattaa ja ne ovat yleissitovia, eli tessit. Niissä sitten tulee lisää velvoitteita, jotka pitää huomioida palkatessaan työntenkijöitä.

Peetu Virkkala [00:08:23]: Joo, siinä on pitkä lista asioita, joita pitää huomioida, joten ei ole ihmekään, että tässä käytetään asiantuntijoita usein apuna. Löytyvätkö nämä äsken mainitsemasi velvoitteet yrittäjälle kätevästi jostakin yhdestä paikasta internetistä esimerkiksi?

Eelis Paukku [00:08:40]: Ei oikeastaan. Moni näistä on toimialasidonnaisia, koska on esimerkiksi toimiala, jossa työajat ovat vaihtelevampia, on yötyötä, vuorotyötä, silloin mennään omalle alueelleen. On monia työtehtäviä, jossa työturvallisuusasiat ovat hyvin erilaisia. Työhön liittyy erilaisia riskejä. Ne eroavat niin paljon yritystyypin ja yrityksen koon mukaan ja toimialan mukaan. Kuitenkin esimerkiksi Verohallinnolla on kohtuu hyvä, koottu paketti näistä julkisista maksuista, joita pitää maksaa. Samoin sitten AVIlla on työsuosuojeluun liittyen melko hyviä ohjeita. Sitten taas työsopimuslakiin ja työturvallisuuslakiin löytyy myös omia ohjeitaan, mutta yhdestä paikasta ei tietääkseni ole saatavilla kaikkia näitä, ainakaan toimialakohtaisia ohjeita.

Peetu Virkkala [00:09:30]: Joo. Kuten mainitsit, jos näitä asioita pitää huomioida kerran pienissäkin yrityksissä, voisiko tässä sitten sanoa niin, että tähän henkilöstöhallintoon liittyvä kaikki byrokraattinen homma, nämä säännökset ja vastaavat, jotka pitää huomioida, ne vastaavat pienissä yrityksissä samoja juttuja kuin yrityksissä, eli nämä ovat samoja juttuja kuin isoissa, eli nämä ovat samanlaisia pienten ja isojen yritysten välillä, niissä ei ole eroa.

Eelis Paukku [00:09:56]: Teoriassa kyllä. Käytännössä moni näistä velvoitteista, joita säännellään, on työntekijän ja työnantajan välisiä suhteita. Niitä velvoitteita aletaan yleensä katsoa siinä kohtaa, kun tulee jokin konflikti. Tavallaan kaikista kriittisimpiä velvoitteita ovat aina julkiset maksut, kuten palkanmaksussa pidätetyt ennakonpidätykset, sairasvakuutusmaksut, eläkemaksut. Jos nämä ovat kunnossa, tavallaan se ei ole välitön katastrofi, kun nuo huomioi, niin ei ole välitön katastrofi, näiden velvoitteiden hoitamiseen nyt jokin onkin hoidettu puutteellisesti. Sama koskee vakuutuksia. Se on sellainen asia, että ne pitää kaikki hoitaa vastaavalla tavalla kuntoon. Siellä voi aiheuttaa hyvin vakavia seuraamuksia, mitä ei ole hoidettu kunnolla. Sitten taas nämä loput velvoitteet, [?? 00:10:54] tosiaan tavallaan työntekijän ja työnantajan välinen asia, ja niiden toki pitää noudattaa, mutta [?? 00:11:01] jotakin ei jotakin velvoitetta huomaa tai tajua, niistä on ongelmia vasta, kun sattuu konflikti työntekijän ja työnantajan välille ja työntekijä alkaa vaatia jonkinlaisia korvauksia tai muita seuraamuksia työnantajalle. Byrokratia, kun mainitsin verot ja eläkemaksut ja muut, hoituvat oikeasti hyvin näppärästi nykyään, koska harvoin yritykset tekevät palkanlaskentaa itse, niin jos on ulkoinen palkanlaskija, hän käytännössä huolehtii noiden asioiden hoitamisesta, joten se tulee yrittäjälle tuskin kynnyskysymykseksi. Samoten myös vakuutuksissa, vakuutusyhtiöissä tiedetään, mitä vakuutuksia tietynlainen yritys tarvitsee, jolloin ne hoituvat yhdellä puhelinsoitolla, että saat yhdestä paikkaa vakuutukset ja saat kaiken lakisääteisen hoidettua sitä kautta kuntoon.

Peetu Virkkala [00:11:59]: Joo. Pienet yritykset pääsevät työlainsäädännön asioissa jo aika pitkälle pelkästään, jos ne hoitavat palkanmaksuun ja vakuutuksiin liittyvät asiat. Onko näin?

Eelis Paukku [00:12:11]: Joo. Sillä tavalla voi välttää ainakin ne kaikkein isoimmat seuraukset. Seuraamus voi tulla ihan julkisen vallan puoleltakin, niin ne voi välttää sillä, että kun ne on hoidettu, niin siinä on jo iso osa asioista kunnossa siinä hetkellä.

Peetu Virkkala [00:12:27]: Miten sitten muut velvoitteet, joista aiemmin mainitsit? Ovatko ne sitten luonteeltaan erilaisia? Tulisiko ne jotenkin kuitenkin huomioida, jos pystyy?

Eelis Paukku [00:12:36]: Joo, todellakin. Jos on mitään resursseja vaan ja jos ei ole, ne kannattaisi kyllä hankkia, että ottaa nämä huomioon. Tietenkin varsinkin nämä, jotka liittyvät työntekijän ja työnantajan väliseen sopimussuhteeseen, ne ovat monesti sellaisia, mitkä alkavat vaikuttaa vasta, kun konflikti on jo aiheutunut. Jos on pieni yritys, konfliktiriski on silloin pienempi ja työasiat pystytään ehkä hoitamaan paremmin työntekijän ja työnantajan välisissä neuvotteluissa sopimalla asioista keskenään. Jos jotakin asioita ei ole hoidettu kuntoon ja se huomataan, tilanteen pystyy pelastamaan kohtuullisen nätisti. En millään tavalla tarkoita, että asioista pitää sopia vastoin lakia työntekijöiden kanssa, vaan enemmänkin, että jos jotakin velvoitetta ei ole huomattu noudattaa, asia voidaan vielä jälkeenpäin sopia pienen työntekijämäärän kanssa helpommin pienissä kuin isoissa yrityksissä. Siellä ei aiheudu mitään isompaa katastrofia. Oikeastaan ainoa, mikä on sellainen isompi, missä voi aiheutua katastrofi, toki työturvallisuus on sitten asia erikseen, siellä ei mitään virheitä voi sattua työturva-asioissa, jolloin voi tapahtua henkilövahinkoja tai jopa hengen menetyksiä, mutta ehkä sellainen, mikä voi tulla erittäin kalliiksi näissä muissa velvoitteissa, on palkan maksaminen liian pienenä. Jos palkka on maksettu liian pienenä, työntekijä voi tessin mukaisia palkkoja vaatia viiden vuoden ajan takaisin, ja ne voivat muodostua todella todella kalliiksi. Yleensä kun meilläkin on joku riitajuttu hoidettava tai maksettu palkat liian pienenä tai unohdettu joitakin lisiä maksaa, viiden vuoden ajalta summa on helposti kymmeniä tuhansia työntekijää kohden. Isoin summa oli kahdelta työntekijältä 150 000 euroa viiden vuoden ajalta.

Peetu Virkkala [00:14:24]: Joo. Palkanmaksujuttuihin liittyvät jutut ovat seurausta siitä, että pienet yritykset eivät ole kasvaessaan huomioineet kaikkia työlainsäädännön velvoitteita, ja tämä sitten johtaa ongelmiin.

Eelis Paukku [00:14:41]: Ehkä kasvaminen ei välttämättä edes liity tähän. Voi olla yritys, jonka toiminta ei kasva, mutta on unohdettu huomioida jokin velvoite tai tulkittu työehtosopimusta väärin, että maksetaan esimerkiksi liian pienen palkkaluokan mukaan palkkaa, niin silloin voi kertyä tällaisia ongelmia. Se kasvu liittyy ehkä enemmänkin siihen, että kun työntekijämäärä kasvaa, kasvaa myös todennäköisyys myös siihen, että joku huomaa, että täällä on jotakin pienessä, ja siitä syntyy konflikti. Jos pienellä työntekijämäärällä todennäköisyys on isompi, asiat voidaan kuitenkin sopia vielä tai korjata velvoitteiden hoito ilman isompia seuraamuksia. Kun työntekijöitä on enemmän, riski, että asia menee kalliiksi riitelyksi, kasvaa siinä. Kun työntekijöiden määrä kasvaa, työtehtävät monipuolistuvat, riski siitä, että ei huomata kaikkea, myös kasvaa sillä kertaa.

Peetu Virkkala [00:15:34]: Joo. Onko tuossa sitten jotakin muita keskeisiä ongelmia, jotka liittyvät pienissä yrityksissä esimerkiksi työntekijöiden työn tekemiseen tai työehtoihin?

Eelis Paukku [00:15:48]: Työehdoissa ainakin on tämä... Siinä on yllättävän paljon byrokratiaa ja vaatimuksia, että työntekijälle täytyy antaa tiedot työehdoista. Esimerkiksi tälle nollasopimuslaiselle kerrotaan, millä perusteella työtarjonta määräytyy. Sitten myös työnteon keskeisten ehtojen antaminen tiedoksi, määräaikaisen työsopimuksen perusteleminen, koeajan perusteleminen ja niin edelleen, niin tällaiset syyt ovat tietenkin samoja yrityksen koosta riippumatta, mutta kun toiminta kasvaa, olisi hyvä olla dokumentoitu, että velvoitteita on noudatettu. Mahdollisessa konfliktissa voidaan näyttää, että asia on meidän puoleltamme hoidettu kunnolla. Samoin ovat myös työaikalaki, ylityö- ja lepoajat. Monesti pienissä yrityksissä, jos joudutaan ylitöihin, se on silloin yrittäjä itse, joka tekee pidemmän päivän tai tulee sunnuntaina töihin tai pitää liian lyhyen lepoajan, tekee pitkän päivän ja seuraavana päivänä töihin, mutta kun työntekijöiden määrä kasvaa, joudutaankin huomioimaan velvoite, että työntekijöillä on tietty viikkolepoaika, työvuorojen sijoittaminen, sitten myös ylitöiden laskenta ja määrittäminen täytyy ottaa huomioon siinä kohtaa, jos työajan jousto ei enää tulekaan yrittäjän selkänahasta. Tämä on yksi sellainen, mihin on törmätty, kun yrityksen koko on kasvanut, että varsinkin työajat ja ylityöt ovat yllättävän haastavia, kun yrittäjä on hoitanut ne aikaisemmin joustamalla itse, mikä ei enää onnistu, kun työntekijöitä alkaa olla pari kolme kappaletta.

Peetu Virkkala [00:17:20]: Joo. Tuo on tosi tyypillistä pienille yrityksille, että ne ovat yrittäjävetoisia. Siellä on yksi yrittäjä tai yrittäjät takana vetämässä sitä. Kun tällainen yritys kasvaa, tuleeko siinä jotakin omia haasteita verrattuna tällaisiin isompiin yrityksiin, voiko siinä olla jotain yrittäjään liittyviä riskejä tai tällaisia asioita?

Eelis Paukku [00:17:51]: Tietenkinhän tämä on ihan oma riskiryhmänsä. Se, että yrittäjällä on tieto yrityksen toiminnasta ja yleensä toimialasta, harva yleensä ryhtyy yrittäjäksi millekään alalle ilman aikaisempaa kokemusta siitä alasta, toki näitä on yllättävänkin paljon, mutta [?? 00:18:08] sitten [?? 00:18:09] sen toimialan ja työn ymmärtää kohtuullisen hyvin, mikä tarkoittaa esimerkiksi työturvallisuusasiassa, että yrittäjä tietää, mikä on hyvä työtapa, mikä on turvallinen työtapa, ja hän on itse usein paikalla, eli hän voi ohjeistaa ja kerrata työntekijöille, siirtää hiljaista tietoa eteenpäin heille, ja sen työn voi tehdä turvallisesti. Kuitenkaan tämän varaan ei voikaan laskea enää, kun toiminta kasvaa, eli kun muutkin alkavat toimia yrityksessä esimiehenä, on palkattua henkilöstä, jotka valvovat toistensa toimintaa, niin välttämättä kaikki tällaiset turvalliset työtavat ja muut eivät siirrykään enää uudelle henkilölle, mikä voi johtaa onnettomuuksiin. Sama on myös työhön mahdollisesti liittyvä fyysinen tai psyykkinen kuorma, joka on pienissä työyhteisöissä helpompi huomata, että joku työntekijä on kuormittunut. Tämän huomioiminen työsuunnittelussa muuttuu vaikeammaksi isommissa yrityksissä... Tavallaan tässä siirtymävaiheessa pitäisi ottaa jollakin tavalla tunnistaa työhön liittyvät riskit ja turvalliset työtavat ja alkaa jopa dokumentoida ylös, että ne voidaan ohjeistaa uusille työntekijöille, ja huolehtia, että uudet työntekijät perehdytetään toimintaan riittävän hyvin, mikä ei välttämättä ole ensimmäisen tai toisenkaan työntekijän kohdalla ollut se ongelma, koska se yrittäjä itse on yleensä ollut paikalla ja hän on voinut puuttua asioihin tai ohjeistaa asioissa.

Peetu Virkkala [00:19:33]: Joo. Voisi sanoa, että kun tällainen pieni yritys kasvaa, pitäisi varmistaa parhaansa mukaan, että kaikki osaaminen ei ole vain pääyrittäjässä tai hänen varassaan, että siellä on sellaisia prosesseja ja toimenpiteitä ja riskien hallintaa siihen liittyen, jos jotkut muut tekevät sitä tai jos hänelle käy jotenkin, että osaaminen jakautuu paremmin organisaatioon.

Eelis Paukku [00:20:02]: Kyllä. Varsinkin tällaisissa yrittäjävetoisissa toiminnoissa pitää ottaa huomioon yrittäjän sairastumisen tai onnettomuusriski, selviääkö yritys viikon tai kuukauden ilman häntä. Nämä olisi muutenkin hyvä ottaa huomioon jossain kohtaa toiminnan kasvaessa. Ylipäätään työntekijöiden ohjeistaminen ja hiljaisen tiedon kerääminen ylös on yksi merkittävä kohta, mikä ottaa huomioon ennakoivasti.

Peetu Virkkala [00:20:30]: Joo. Tuleeko sinulle mitään muuta mieleen työehtosopimuksiin liittyen tämän lisäksi?

Eelis Paukku [00:20:37]: Tähän asti olen puhunut työlainsäädännöstä ylipäätään. Työehtosopimukset ovat sitten vielä niiden päälle tuleva asia. Työsopimuksella voidaan sopia poikkeavasti joistain lain velvoitteista tai niille voidaan asettaa, yleensä työnantajaosapuolelle, lisää velvoitteita. Työehtosopimuksissa on tyypillistä, että ne koskevat samalla tavalla isoja ja pieniä yrityksiä. Hyvin harva yrittäjä jättää noita tahallaan noudattamatta, vaikka meillä niitäkin tapauksia on ollut, ja käräjöidään vuodessa kymmeniä tapauksia, joissa on tarkoituksella maksettu tessin alittavaa palkkaa. Tosiaan sitten isompi osa oikeastaan on ollut virheitä, joissa työnantaja on tulkinnut työehtosopimusta väärin, koska hänellä ei ole ollut ammattitaitoa sen sopimuksen lukemiseen tai ymmärtämiseen tai ei ole ollut aikaa käydä sitä kunnolla läpi. On voinut sattua joitakin virheitä.

Peetu Virkkala [00:21:34]: Joo. Voisi sanoa, että pienet yrittäjät, jotka eivät välttämättä lakipalvelua hyödynnä tässä, ne saattavat vahingossa tehdä työehtosopimusvirheitä, jotka saattavat myöhemmin johtaa konflikteihin, kun se korrekti tilanne eskaloituu, esimerkiksi tulee jotakin kinaa asiaa liittyen, sitten palataan siihen lakiin. Voisiko sanoa, että näiden yritysten henkilöstöhallintaan liittyvä riskienhallinta ei ole ihan kunnossa?

Eelis Paukku [00:22:07]: Voi sanoa. Siinä kohtaa kun työntekijämäärä on päässyt kasvamaan ja siellä ei ole tarkistettu, hoidammeko me kaikki velvoitteet kunnolla, riskienhallinta on pettänyt siinä kohtaa, jos ei ole tarkistettu, maksammeko me riittävästi kaikille palkkaa, jota pitää maksaa työehtosopimuksen tai työaikalainsäädännön mukaan. Kyllä. Tosiaan oikeastaan kallein moka, jonka voi tehdä palkan määräämisen suhteen, eli tessissä on vaatimuksia, jonka mukaan palkka pitää maksaa, vähimmäispalkka, siihen tulee vielä lisiä ja muita. Tosiaan, kuten kerroin aikaisemmin, näissä on viiden vuoden vanhentumisaika, mikä voi tulla todella kalliiksi yhden työntekijän kohdalla. Sellainen ehkä jopa suuri riskienhallinta, jonka voi tehdä heti työturvallisuuden jälkeen, on työehtosopimuksen palkkatulkinta ja tarkistaa, maksammeko me riittävästi palkkaa kaikille. Koska siinä kohtaa, kun alkaa joku muu konflikti, työntekijä saattaa herkästi mennä katsomaan tessiä, onko hänelle maksettu tarpeeksi. Jos hän huomaa, että hänelle on maksettu liian vähän, sekin voi aiheuttaa konfliktin hyvin nopeasti.

Peetu Virkkala [00:23:18]: Okei. Tässä tuli paljon asiaa ja paljon monimutkaista asiaa. Uskon, että nämä asiat aiheuttavat varmasti monille pienyrittäjille, jos ei isommillekin yrittäjille, paljon harmaita hiuksia. Tällä tavalla tiivistäen voisi varmasti sanoa, että henkilöstöhallintaan liittyvä riskienhallinta nousee avainasemaan näitä asioita ennakoidessa. Jos yrittäjä ymmärtää työehtosopimuksen sisällön ja päivittää sitä säännöllisesti kasvun mukaan, voidaan hyvinkin pienentää henkilöstöhallintaan liittyviä riskejä. Jos miettii sitten vielä tähän loppuun, tämän kaiken sanotun lisäksi, tuleeko sinulle mieleen mitään muita asioita, joilla pienet yritykset voisivat pienentää henkilöstöhallintaan liittyviä riskejä?

Eelis Paukku [00:24:12]: Haluaisin vielä mainita työturvallisuuteen liittyen, että siellä myös voi tulla isoja seuraamuksia, jos työn turvallisuus ei ole kunnossa. Isoin mahdollinen seuraamus on rikosvastuu eli tuomio vamman tai kuoleman tuottamuksesta, mitkä ovat työturvatapauksissa yllättävän yleisiä. Viime kädessä tosiaan toimitusjohtaja tai hallitus vastaa siitä, että työturvallisuusasiat ovat olleet kunnossa yrityksessä. Jos tässä on mokattu ja aiheutettu työntekijälle vamma tai kuolema, se on viime kädessä rikosvastuu ja pahimmillaan vankeustuomio. Tämä on myös sellainen asia, että työtapojen jatkuva tarkastelu niin, että työ on turvallista, on yksi keskeisimpiä velvoitteita jo senkin takia, että laki rankaisee melko ankarasti, jos työntekijälle aiheutuu onnettomuus tai kuolema sen takia, että työnteko ei ole ollut turvallista. Toinen on myös tämä, että työntekijän korvaaminen on kohtuullisen kallista, sairauspoissaolot ovat kalliita, ja aiheuttaa harmaita hiuksia löytää uusi työntekijä tilalle, varsinkin pienessä yrityksessä. Työturvallisuus on yksi sellainen asia ja ylipäänsä työhyvinvointi, työerkonomia ovat asioita, joilla voidaan riskejä vähentää melko paljonkin. Kun mennään katsomaan lain mahdollistamia keinoja, työsuhteeseen liittyy aika vähän keinoja. Työsopimuslaissa on otettu minimisisältö työsopimukselle. Moni näistä velvoitteista ovat sellaisia, mitkä estävät yrittäjäriskin siirtämisen työntekijälle. Tällaisia ovat esimerkiksi se, että nollasopimuksen tai koeajan käyttäminen on rajattu, koeajan maksimi on enintään kuusi kuukautta, se voi olla lyhyempi, kun kyseessä on määräaikainen työsopimus. Nollasopimuskaan ei ole enää täysin villi länsi niin kuin se oli vielä muutama vuosi sitten, vaan nykyään siinä on rajoja, mitä pitää laittaa minimituntimääräksi riippuen työn tarpeesta, ja tieto, jonka työntekijälle voi antaa ja [?? 00:26:14], miten nollasopimuksessa pitää maksaa palkkaa sairausloman tai muun palkallisen poissaolon aikana. Henkilöstöriskejä jos haluaa vähentää, oikeastaan siihen ainoa tapa on siirtää riski jollekin toiselle taholle, henkilöstövuokraus. Tässä tapauksessa riski siirretään henkilöstövuokrausyritykselle, joka tietenkin myös hinnoittelee riskin, mikä tarkoittaa sitä, että se on kalliimpaa kuin oman työntekijän palkkaaminen. Tämäkään ei tosiaan vapauta yrittäjää kaikista velvoitteista. Esimerkiksi työturvallisuudessa työn lähijohtovelvoite säilyy sillä pienellä yrityksellä, jonka pitää näistä velvoitteista huolehtia. Tässä tapauksessa tuossa ei tarvitse enää miettiä palkanmaksua tai tessiä tai muuta, kun hoidetaan laskulla. Joissakin tapauksissa, mikä on viime aikoina yleistynyt paljon, että ei palkata työntekijää vaan palkataan vielä pienempi yrittäjä, käytännössä yhden hengen toiminimi tai osakeyhtiö tai muu yhtiömuoto, siinä käytännössä ostetaan työpanos joltakin yhtiöltä ilman, että palkataan työntekijä. Tämä ilmiö on poliittisen paineen alla tällainen pakkoyrittäjyys, [?? 00:27:30] tehdään työntekijöistä pienyrittäjiä, että voidaan välttää tiettyjä velvoitteita, niin jää nähtäväksi, tuleeko tähän sääntelyä tulevaisuudessa, mutta paine on ainakin sitä kohtaan. Se on ollut kovan julkisen keskustelun kohteena eri aikoina. Joo, tämä on tässä. Ei tule muuta mieleen tuohon liittyen.

Peetu Virkkala [00:27:50]: joo. Siinähän tuli hyvä satsi, että tuossa on varmasti monelle kuuntelijalle ihan tarpeeksi pureskeltavaa ainakin joksikin aikaa. Mennään sitten tuohon seiraavaan aiheeseen, eli henkilöstöasioita käsiteltiin äsken, ja jos sitten puhutaan vähän rahoituksesta. Rahoitushan on, kuten tiedetään, kasvavalle yritykselle aika iso elinehto, että ilman rahaa kasvua harvoin saa toteutumaan. Millaisia kasvavien yritysten taloudenhallinnan haasteiden ja kasvukipujen kanssa olet ollut tekemisissä?

Eelis Paukku [00:28:29]: Yleensä juristeja tarvitaan vasta, kun on monimutkaisempi rahoitusjärjestely edessä, eli käytännössä kun haetaan isompaa rahoitusta johonkin kasvuloikkaan, siis rahoitus, joka on merkittävässä mittakaavassa yrityksen sen hetkiseen volyymiin nähden.

Peetu Virkkala [00:28:48]: Minkä tyyppistä rahoitusta yritykset hakee, jotka hakevat kasvuloikkaa?

Eelis Paukku [00:28:53]: Pankkilainahan on tyypillinen, mutta se riittää vain tiettyyn asti, minkä verran pankki on valmis lainaamaan rahaa. Jos yrityksen koko on pieni, myös rahamäärä on kohtuullisen rajallinen, mitä on saatavilla. Silloin kun haetaan voimakasta kasvua ja isoja pääomia siihen, monesti on haettu oman pääoman ehtoista rahoitusta sijoittajilta tai sitten joukkorahoituksen kautta omaa tai vierasta pääomaa.

Peetu Virkkala [00:29:23]: Joo. Tuo joukkorahoitus taitaa nykyään olla aika potentiaalinen kanava varsinkin pienelle yritykselle, jolla ei itsellään ole paljoa resursseja rahoitusta varten. Silti joukkorahoituksen kautta, jos siellä saadaan hyvä kampanja käyntiin, voidaan saada hyvät resurssit kasvutoimenpiteiden kiihdyttämiseen. Jos ajatellaan pientä yritystä, jolla on joku tuote tai palvelu, ja hän lähtee sitten joukkorahoitukseen mukaan, mitä siihen joukkorahoitukseen liittyen pitäisi ottaa huomioon?

Eelis Paukku [00:30:01]: Ihan ensimmäisenä, totta kai, tämä kaupallinen puoli eli valuaatio, mikä yrityksen arvo on ja mitä arvoa vastaan tarjotaan rahaa tai pyydetään rahaa. Se on ensimmäinen. Siihenkin monesti kannattaa käyttää asiantuntijaa apuna, ja minäkin olen niitä laskelmia tehnyt aika paljon. Valuaatio on varsinkin pienissä yrityksissä haastavaa siltä kannalta, että jos liiketoiminta on vähäistä tai kasvavaa, arvostus pitää sitten tehdä tulevien kasvunäkyminen varaan, minkä hinnoittelu voi olla kohtuullisen haastavaa. Tyypillisesti, mitä olen usein katsonut erilaisia sopimuksia, että ollaan saamassa iso kauppa, ja sitten arvioidaan sen kaupan arvoa yrityksen tulevaisuuden kannalta. Sitten joukkorahoituksessa pitää ottaa huomioon myös riskejä, eli mitä enemmän riskejä, sen enemmän se vaikuttaa hinnoitteluun ja valuaatioon. Varsinkin oikeudellisia ja kaupallisia riskejä, niin siinäkin kannattaa käyttää asiantuntijaa. Esimerkiksi joissakin tilaussopimuksissa, joita yrityksellä on, näissä on sellaisia riskejä, jotka voivat aiheuttaa tulevaisuudessa tulonmenetyksiä tai jopa suuria, yllättäviä kuluja. Ylipäätään sellainen, missä kannattaa käyttää kaupallisia konsultteja usein apuna, jos ei ole itse perehtynyt asiaan tarkemmin, niin kasvuympäristö, millainen toimiala ylipäätään on, onko se houkutteleva, ja tällaisia seikkoja. Sitten kun mennään varsinaisen juristin työhön kaupallisen ulkopuolelta, joukkorahoitukseen liittyy oma byrokratiansa, eli on laki joukkorahoituksesta. Se asettaa useita velvoitteita rahoituksen hakijalle, mitä tietoja pitää antaa näille, joilta rahaa pyydetään, erilaisia asiakirjoja pitää laatia. Sitten toinen on sijoituksen ehtojen suunnittelu. Ensinnäkin hankintaanko omaa vai vierasta pääomaa, ja millaisilla ehdoilla hankitaan. Jos tarjotaan omia osakkeita, tarjotaanko osakesarjaa, jolla on päätäntävaltaa, vai ei, tehdäänkö useampi osakesarja, joissa toisella on isompi tuotto. Jos taas vierasta pääomaa, mitä korkoa tarjotaan, tarjotaanko mahdollisuus vaihtaa pääoma osakkeiksi, millaisiksi osakkeiksi. Tällaisia yhtiön järjestelyyn liittyviä asioita.

Peetu Virkkala [00:32:28]: Jos mennään tässä nyt seuraavaksi tähän viimeiseen isompaan kokonaisuuteen eli sopimusasioihin. Nämähän ovat lakimiehelle varmaankin aika usein niitä ydinjuttuja. Kun yritys kasvaa, miten yrityksen sopimushallinta käytännössä sitten muuttuu?

Eelis Paukku [00:32:50]: Sopimusten määrähän kasvaa, mutta ehkä tärkeämpi on se, että kun yritys kasvaa, myöskin neuvotteluvara ehdoista yleensä nousee. Pieni yrittäjävetoinen yritys, jolla ei kovin valtavaa liiketoimintaa ole, saattaa olla usein tilanteessa, että muut yritykset tarjoavat hänelle tällaista ota tai jätä -sopimusta, jolloin sopimukseen liittyvät riskit vain täytyy ottaa ja hyväksyä ne riskit siinä toiminnassa. Tosiaan kun toiminta kasvaa, päästään neuvottelemaan muitakin ehtoja kuin hinta, yleensä. Kun katsotaan pientä yritystä, jolla ei ole valtavia määriä sopimuksia ja muita projekteja kesken, keskeisin kriteeri on edelleenkin sopimuksen täyttämisestä saatava hinta, se on ensimmäinen. Toinen on, millainen suorite on tehtävä, eli mitä yrityksen pitää tuottaa maksajalle. Oikeastaan melkein kaikki loput ehdot tai merkittävimmät ehdot ainakin ovat sellaisia, että ne korostuvat vasta sitten, kun konflikti on alkanut, että jotakin on mennyt pieleen. Sitten aletaan vaatia toiselta puolelta korvauksia, ja silloin aletaan lukea näitä ehtoja. Ylipäätänsä, voisin siitä vielä mainita, että monesti jos pyydetään juristia laatimaan sopimuksen, niin siinä otetaan monta asiaa huomioon, ne ovat hyvin pitkiä asiakirjoja. Itse olen yleensä... Jos tavallaan tällainen pidempi liikesuhde, silloin on helpompi tehdä yksinkertainen sopimus, jonka kaikki osapuolet ymmärtävät, tällainen enemmänkin keskinäiseen luottamukseen perustuva sopimus, jolla pyritään järjestämään asiat, kun taas sitten juristi yleensä tarjoaisi tällaista pitkää, tarkoittaa samalla kallista sopimusta tai sopimuspohjaa, jossa otetaan kaikki riskit huomioon, mitä osapuolet eivät välttämättä itsekään ymmärrä, missä on sitten joku ehto, joka voi tulla yllättävänä.

Peetu Virkkala [00:34:50]: Näissä sopimusasioissa voisi ajatella samalla tavalla kuin näissä henkilöstöasioissa, että koko kasvaa, vastuut kasvavat ja monet asiat realisoituvat sitten näissä konfliktitilanteissa.

Eelis Paukku [00:35:02]: Tosiaan, jos katsotaan muutamia ehtoja, joita joutuukin miettimään toiminnan kasvaessa, kun alkaa olla enemmän arvokasta, ei kiinteää pääomaa, niin kuin osaamista ja tietotaitoa ja niin edelleen, niin ehkä yksi ensimmäinen tällainen ehto, joka alkaa tulla vastaan, kun toiminta kasvaa, on salassapitoehto, eli monessa halutaan pitää liikesuhteet salassa, osapuoliin liittyviä tietoja salassa. Kun toiminta kasvaa, näillä alkaa olla arvoa eri tahoille, niin joudutaan sitten miettimään tällaista. Toinen on se, että jos tehdään merkittävämpiä kilpailukieltoehtoja... Näiden käyttö on rajattu, mutta joissakin kohtaa ne voivat olla sallittuja, esimerkiksi yrityskaupoissa voidaan tehdä ehtoja, että se, jolta ostetaan yritys tai tietty liiketoiminnan osan, ei ala kilpailla heti uudestaan samalla bisneksellä tai vie asiakkaita. Myös tällainen korostuu varsinkin sellaisilla toimialoilla, joissa tietotaito on merkittävässä roolissa, esimerkiksi ohjelmistoalalla. Siihen vielä, että työntekijät voivat olla hyvinkin arvokkaita, niin siellä sopimuksessa on monesti rekrytointikieltoehto, eli kielletään sopimuskumppania rekrytoimasta omia työntekijöitä sopimuskauden aikana tai sen jälkeen. Sitten myös kun liiketoiminnan koko kasvaa ja halutaan ehkä pitää myös salassa enemmän asioita, riidanratkaisu on myös yksi seikka. Vaikka asiat on helpompi hoitaa sopimalla keskenään ja välillä vain päädytään käräjille, ja sille ei voi mitään, kannattaa ehkä miettiä sekin, halutaanko mennä käräjille vai välimiesoikeuteen. Välimiesoikeus on nopeampi, mutta se on kalliimpi pieniin riitoihin. Käräjäprosessit ovat yleensä kalliimpia suurissa riidoissa. Ehkä viimeinen, mikä kannattaa ottaa huomioon, on vahingonkorvausvastuu, eli onko omalle suoritukselle jokin vastuurajaus, esimerkiksi se toimituksen hinta tai muu, vai onko oma vastuu rajoittamaton, kuka [?? 00:36:59] virheriskin, kenellä on velvoite ottaa vakuutuksia ja niin edelleen. Tässä on tällainen lyhyt paketti, mitä on huomioitava sopimuksissa.

Peetu Virkkala [00:37:08]: Näitä sopimusehtoja, joita mainitsit, kun niitä suunnittelee tai käsittelee, mitä siinä pitäisi ottaa huomioon?

Eelis Paukku [00:37:17]: Yleensä pahimmissa mennään pieneen, kun kaivetaan joku valmis pohja jostakin miettimättä sen enempää, miten se liittyy omaan liiketoimintaan tai tähän kyseiseen tilaukseen ylipäätään. Se on sellainen, missä voi mennä isosti ja kalliisti pieleen. Oikeastaan omissa sopimuspohjissa kannattaa kerralla tehdä kunnolla joko itse tai asiantuntijan kanssa, jolloin ne sitten yleensä ovat muokattavissa kohtuullisen pienellä vaivalla yksittäisiin projekteihin tai toimituksiin. Jos on muun laatima sopimus, yleensä ne ovat melko samantyyppisiä, tällaiset perusehdot, joihin viitataan yleensä, ne oppii tunnistamaan kohtuullisen nopeasti, onko siellä jotain poikkeavaa. Jos on yhtään arvokkaampi toimitus tai muu, jossa voi itsellekin tulla kalliiksi tai saada suuria voittoja, siinä kohtaa kannattaa melkein luetuttaa ammattilaisella näitä sopimuksia kaikkein arvokkaimmissa tilauksissa.

Peetu Virkkala [00:38:20]: Joo. Meillä alkaa tässä minuutit pyörimään kohta puolin maksimilukemia. Tässä on nyt käsitelty nyt hyvin kasvuhallintaan liittyviä henkilöstöasioita, rahoitusasioita ja sopimusasioita. Meillä on ollut tapana näissä podcasteissa, että tähän loppuun tehdään pieni yhteenveto. Jos nyt mietitään tätä tänään keskustelua, mitkä asiat sitä, Eelis, vielä kerran nostaisit tähän loppuun tiivistelmänä esiin tämän päivän keskustelusta?

Eelis Paukku [00:39:00]: Oikeastaan ehkä keskeisin on tällainen, että kun toiminta kasvaa, varata aikaa siihen, miten velvoitteet on hoidettu, tarkastella henkilöstöhallintoa, työturvallisuutta, työehtosopimusta säännöllisesti läpi, varmistaa, että kaikki on hoidettu kunnolla. Kannattaa varata siihen kuukaudesta tietty tuntimäärä aikaa, että katsoo yrityksen prosesseja ja miten ne tehdään. On valtava määrä asioita, jotka pitää huolehtia kuntoon, mutta ne pystyy omaksumaan kohtuullisen nopeasti, jos siihen vain varaa aikaa. Toinen myös on konfliktien välttäminen, eli jos henkilöstön kanssa on muita konflikteja, on joitakin riskejä, jotka eivät saa realisoitua. Jos asiat menevät hyvin, harvoin mennään lukemaan lakia siinä kohtaa. Jos katsotaan rahoitusta, kannattaa käyttää asiantuntijaa. Jos ollaan ottamassa uusia osakkaita yritykseen tai hakemassa joukkorahoitusta, siinä kohtaa kannattaa ainakin rahoituksen ehdot ja osakassopimukset käyttää ulkopuolisella asiantuntijalla. Se on kuitenkin kohtuullisen pieni kustannus siinä kohtaan verrattuna niihin panoksiin, joilla siinä pelataan. Yksi kalleimpia mokia, mitä yrittäjä voi tehdä, on huono osakassopimus. Olen itse mukana useammassa miljoonaluokan riidassa, joita ei olisi syntynyt hyvällä osakassopimuksella. Nämä ovat olleet tee se itse -ratkaisuja, jotka ovat sitten konfliktitilanteissa muuttuneet hyvin kalliiksi. Jos näihin muihinkin sopimuksiin mennään, yleensä tärkeintä on hinta ja oman suoritteen laatu, kun ne ymmärtää, sillä pääsee jo pitkälle. Sitten kun toiminta kasvaa ja on enemmän menetettävää tai riskejä, siinä kohtaa alkaa tällaisia yleisiä perusehtoja, jotka jo aikaisemmin luettelin, juuri tämä NDA, kilpailukielto, rekrytointikielto, riidanratkaisu ja vahingonkorvausvastuu, alkaa niitä harkita vähän tarkemmin. Siinäkin kannattaa varata aikaa siihen perehtymiseen ja usein myös käyttää asiantuntijaa sen oman oppimisenkin kannalta. Vaikka juristi ei joka sopimusta lukisikaan, niin siinä mitä hän käy sopimuksesta läpi, siinä itse oppii paljon uutta. Silloin on myös mahdollista ymmärtää ja toimia jatkossa paremmin.

Peetu Virkkala [00:41:24]: Tämä oli hyvä yhteenveto, ja tämän yhteenvedon lomasta on hyvä myös päättää tämä podcast-jakso. Valtavat kiitokset, Eelis, ajastasi. Tästä saatiin hyvää settiä aikaa. Tällä tietopaketilla yrittäjien on hyvä lähteä miettimään sitä oma oman yrityksensä kasvunhallintaa lakimiehen näkökulmasta. Kiitos ajasta tänään.

Eelis Paukku [00:41:47]: Kiitoksia paljon, oli mukava olla vieraana täällä.

[äänite päättyy]

Muu puhuja [00:00:04]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Mari Simunaniemi [00:00:24]: Hei. Tänään My Studiolla meillä keskustellaan mikroyrittäjien liiketoiminnan kehittämisestä ja valmentamisesta. Minä olen Mikroyrittäjyyskeskus MicroEntren tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi Oulun Yliopiston Kerttu Saalasti Instituutista. Minulla on täällä keskustelemassa kanssani business coach ja yrittäjä Mari Autio Ylivieskasta. Kiva saada sinut mukaan, Mari.

Mari Autio [00:00:52]: Kiitoksia. Mukava olla mukana tässä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:00:55]: Miten sinun työviikkosi on alkanut? Millaisia tehtäviä olet tälle viikolle suunnitellut?

Mari Autio [00:01:03]: Joo. Tosi energisesti on heti maanantai lähtenyt käyntiin. Ja tuossa on ollut yksi yritysverkostokokoontuminen tällaisen Zoomin kautta. Tuossa aamulla luotsasin sellaista. Ja sitten suunnitteluhommia vähän iltapäivään. Minulla on tällainen hieman lyhennetympi työviikko tällä viikolla, vähän tällaista yrittäjän latautumista tuolla Lapin luonnossa on luvassa. Sillä voimalla jaksaa tämän viikon tiiviisti tehdä töitä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:27]: Eli sinä olet siis itse yrittäjä tässä sinun Taitoavain yrityksessäsi. Ja yrityksesi kautta tarjoat yhteisövetämistä, business valmennusta ja kehittämissuunnittelua yrityksille. Eikö näin?

Mari Autio [00:01:44]: Kyllä näin on. Minulla on vahva yritysneuvonnan tausta. Olen tällaisen yrittäjäksi comebackin tehnyt tuossa maaliskuulla. Ja sitten tarjoan, minulla on yhteistyökumppanina nämä alueelliset elinkeinoyhtiöt ja kehitysyhtiöt, ja heidän kanssaan teen sitten yhteistyössä näitä asioita.

Anna-Mari Simunaniemi [00:02:04]: No mitkä ovat ne yleiset mikroyritysten kehittämistarpeet, joihin sinun apuasi pyydetään?

Mari Autio [00:02:12]: Kyllä ne ovat yleisesti sellainen liiketoiminnan kehittäminen. Tai voisi sanoa, myöskin sellainen vähän niin kuin yrittäjyyden kehittäminen tai sen suunnan etsiminen. Osaksi sitten tietenkin tällaisten hankkeiden kautta, niin sitten ihan tällaisten yritysverkostojen yhteinen kehittäminen on siinä. Mutta kyllä ne kulminoituvat siihen toiminnan uudelleen suuntaamiseen tai yleensä ottaen laadun nostamiseen. Tai sitten voi olla tosiaan tämä ihan yrittäjän kokonaisvaltainen hyvinvointi ja tällainen itsensä johtaminen ja kehittäminen niitä teemoja.

Anna-Mari Simunaniemi [00:02:53]: Ovatko ne yritykset yleensä missä niin sanotussa elinkaarensa vaiheessa?

Mari Autio [00:03:00]: Elinkaari yleensä ottaen on niin, että ovat sellaisia aloittavia, kehittämisintoisia, tai voivat olla sitten tosiaan jo pidempään toimineita ja hakevat hieman uutta suuntaa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:15]: No minkälaisia ohjausmenetelmiä ja keinoja sinulla yritysneuvojana tai business coachina on käytettävissä, kun yrittäjä sinun luoksesi tulee? Mitä työskentelytapoja on edetä?

Mari Autio [00:03:34]: Joo, eli tosiaan minähän tarjoan näitä palveluita monesti jotenkin hankkeiden tai sitten elinkeinoyhtiöiden kautta. Että sinänsä en tavallaan suoraan yritysneuvontaa. Silloin on jo hieman ratkaistu näitä kehittämisen vaikkapa rahoitusasioita jo etukäteen. Tai ollaan vaikka hakemassa yhdessä rahoitusta ja kartoitellaan niitä asioita. Sillä tavalla voi olla monesti yrittäjä, varsinkin kun on mikroyrityksistä kyse, niin on hieman tavallaan, että se sellainen kehittämisen kokonaisuus on hieman hahmottumatta. Siellä joutuu jonkin verran tällaista tarvekartoitusta tekemään ja myöskin lähteä ikään kuin sellaisella liikkeelle. Ja kyllä minulla coachingin ammattilaisena tietenkin on sellainen lähtökohta siihen, että yleensä ottaen asioihin ratkaisut ovat ihmisillä itsellään. Että enemmän sellainen valmentava ote ja sellainen osallistava ote. Ei niinkään konsultoiva tai valmiita vastauksia antava. Vaan minä näen, että kuitenkin mikroyrittäjillä on samalla lailla kuin isommissakin yrityksissä potentiaalia ratkaista niitä omia liiketoiminnan haasteita tai oman yrittäjyyden haasteita. Ja tällainen tietenkin verkostomainen työskentely ja verkostoissa mukana oleminen, siihen minä aina kannustan. Se on minun sellainen lempilauseeni, että älä jää yksin, vaan hakeudu toisten yrittäjien joukkoon ja hae ikään kuin ihmisiä, jotka auttavat sinua onnistumaan niissä asioissa ja saamaan asioita toimeksi.

Anna-Mari Simunaniemi [00:05:07]: Oletettavasti nämä yritykset, jotka ovat jo päätyneet sinun asiakkaiksesi, niin heidänhän on täytynyt jo tunnistaa jossain vaiheessa, että heillä tarvetta tällaiselle kehittämiselle on. Sinä aikaisemmin työskentelit myös julkisissa yrityspalveluissa yritysneuvojana, ennen kuin palasit taas yrittäjäksi. Niin oliko se asiakaskunta sillä julkisen yrityspalvelun puolella erilainen kuin nyt täällä yksityispuolella?

Mari Autio [00:05:42]: No kyllä nyt on tosiaan, että ehkä nyt valikoituu sitten jo hieman sellaiset kehittymishaluisemmat, suodattuvat minulle tällä hetkellä. Siellä ehkä oli se koko yrittäjyyden kirjo. Ja kaikilla ei se kehittämishalu tai -näky välttämättä ole siellä, kun ollaan pitkään esimerkiksi toimittu. Tai jopa voisi sanoa näin, että joissakin määrin näkyi myös se sellainen työhön väsyminen tai uupuminen. Yrittäjillä on paljon työtä ja sillä tavalla, että sekin vie pois sitä kehittämisnäkyä. Niin siellä julkisella puolella ehkä tällainen painottui. Mutta minulla tällä hetkellä tosiaan on ihana työskennellä pääsääntöisesti innokkaiden ja kehittämishaluisten yrittäjien kanssa ja miettiä heidän yritystensä ratkaisuja sitten heidän kanssaan.

Anna-Mari Simunaniemi [00:06:33]: No sinä mainitsit tässä esimerkiksi verkostot ja tärkeät ihmiset sellaisena asiana mikroyrittämisen kehittämiseen.  Mistä tällaisia verkostoja ja kontakteja yrittäjät voivat etsiä?

Mari Autio [00:06:52]: Kyllä minä lähtisin, oli sitten missä päin tahansa Suomea, oli se sitten pienellä paikkakunnalla tai isommalla, niin kyllä minä lähtisin näiden julkisten yrityspalveluiden kautta etsimään. Siellä voi olla paikallisia tällaisia jopa keskustojen yritysryhmiä, verkostoja. Tietenkin yrittäjäyhdistykset ovat yksi keino ja konsti päästä mukaan toisten yrittäjien kanssa. Siellä on monenlaisia tapahtumia, aamukahveja, tilaisuuksia, valmennuksia, mitä on tarjolla jäsenille ja myöskin niille, jotka eivät kuulu välttämättä yrittäjäyhdistyksiin. Ja sitten on tosiaan näitä, niin kuin nämä Oulun Yliopistonkin MicroEntren ydinryhmät. Niin se on yksi sitten sellainen ikään kuin pidemmälle menevämpi verkosto, jossa on jo sitä kehittämisorientaatiota ja muuta. Että se ei ole ikään kuin sellaista kertaluontoista kokoontumista, vaan se on sellainen kiinteä ryhmä, joka alkaa itse tukemaan toisiaan. Ja se verkosto rupeaa kannattelemaan tavallaan siinä kehittämisen polulla sitten, kun sitoudut ja osallistut. Että kyllä sillä tavalla... Ja hankkeet tietenkin, niitä on monien hallinnoijien takana, niin rohkeasti, jos sitä halua on kehittää. Toki valikoiden. Jos on liian monessa mukana, niin se voi olla sitten aikasyöppökin. Että valita se, mikä verkosto tukee juuri sitä kehittämistä, mihin sillä hetkellä on tarvetta.

Anna-Mari Simunaniemi [00:08:15]: No mistä sinä yrityscoachina, tai yritysneuvoja yleensäkin, hakee työkaluja siihen omaan työhönsä? Eli onko sinulla suositella, vinkata joitain sellaisia näppäriä arviointityökaluja tai kehittämistyökaluja yrittäjille, joita voisi ehkä vaikka jo omatoimisestikin täyttää jossakin? Löytyykö niitä jostain verkosta?

Mari Autio [00:08:46]: No kyllä minä lähtisin ihan tällaisesta perinteisestä tavasta hallita jo ensinnäkin aikaansa. Lähteä niitä ikään kuin itsensä johtamisen taitoja. Raivaa sinne omaan kalenteriin sitä vapaata aikaa sille pidemmän aikavälin suunnittelulle. Että vähän miettiä sitä. Varsinkin, jos on yksinyrittäjä, että jollakin lailla on sille strategiselle ajattelulle ja suunnittelulle aikaa. Ja siten, että lähtee miettimään, mitä minä tavoittelen ja kehitän. Jollain lailla ajanhallinnan kauttakin jo löytyisi sitä aikaa. Ja sitten ihan tällainen perinteinen tavoitteiden asettaminen. Että se ei ole vain ajatuksen tasolla, vaan kirjata ylös ajatuksia ja suunnitelmia, toimenpiteitä. Ja myöskin sitten se, että pitää siitä omasta työvireestä, omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolta, jotta pystyy johtamaan itseään niin, että on myönteisellä vireellä tekemässä ja se fokus keskittyisi oikeisiin asioihin. Valitettavan monesti törmää väsyneisiin yrittäjiin, joilla ikään kuin tulipalon sammutuksiin menee se aika, ja se on täyttynyt se kalenteri siitä sellaisesta perustoiminnasta. Osin voi olla, että sellaisestakin toiminnasta, joka ei välttämättä kanna sitä yritystä eteenpäin. Se on todella tärkeää, että pystyisi keskittymään juuri niihin asioihin, jotka vievät yritystä eteenpäin, ja jotka tuovat sitä tulosta. Sillä tavalla nämä itsensä johtamisen taidot ovat ne tärkeät. Ja toki on olemassa työkaluja sitten niihin erilaisiin kehittämisen kuvioihin, on monenlaista kyselytyökalua ja tämän tyyppistä. Mutta en ihan sellaista kirkasta, valmista ole löytänyt. Että lähtisin ihan näistä tällaisista ikään kuin hyvinvoinnin, ajanhallinnan jutuista, jotka sitten auttavat monesti siinä suunnittelussa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:10:36]: Mainitsit tuossa tuon tavoitteiden asettamisen tärkeyden. Että on tärkeää yrittäjän tunnistaa, mitä hän sillä yritystoiminnallansa hakee. Miten olet käytännössä havainnut tätä, esimerkiksi mitä paljon yrittäjyystutkimukset osoittavat, että monilla mikro- ja pienyrittäjillä se ensisijainen syy alkaa yrittämään on jokin muu kuin raha. Ja välttämättä sellaiset taloudelliset näkökulmat eivät ole kauhean mieluisia ajateltavia. Mielellään painettaisiin ne talousasiat ja laskuttamiset ja budjettisuunnittelut ja tällaiset vähän ikäviltä tuntuvat asiat sinne kauemmas taka-alalle. Tunnistatko sinä tätä ilmiötä käytännössä?

Mari Autio [00:11:34]: Kyllä tunnistan. Ja monestihan se on siellä alkuvaiheessa, voi olla jo ihan tavallaan sellainen, että siihen ei ole oikein osaamista tai ei ole kokemusta siitä. Ja lähdetään vain sellaisella voimakkaalla innolla tekemään. On jokin palo toteuttaa palveluita tai sitä omaa ammattitaitoa sen yrityksen kautta, ja lähdetään vähän tavallaan kädet savessa tekemään, kääritään hihat ja aloitetaan. Mutta kyllä se siinä yrittäjän polulla jossain kohtaa nämä talousasiatkin tulevat monesti sitten, voi tulla vähän kantapään kauttakin sitten kokemusta niistä. Mitä olen tässä haastatellut muutamia yrittäjiä tuossa meidän yritysverkostossammekin, niin kommentit ovat sitä, että muutaman vuoden jälkeen ne talousasioiden ja suunnitelmallisuuden ja tällaisten ennakoivien laskelmien tekeminen ja muut tavallaan korostuvat. Ja sitten siihen ikään kuin oppii. Se on yksi osa yrittäjyyttä, ja sille oppii antamaan arvoisensa paikan ja myöskin sitten kehittämään sitä omaa osaamistaan. Ja kyllä monelle yksinyrittäjälle hyvä kirjanpitäjä tai tällainen konsultoiva kirjanpitäjä, joka ikään kuin pitää sinun puoltasi ja neuvoo ja opastaa, niin kyllä se on kullanarvoinen. Moni sitä hehkuttaa, jos on tällaisen löytänyt. Että kuinka suuri huojennus ja helpotus se on, että on tällainen luotettava henkilö miettimässä näitä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:12:59]: Joo. Eli Mari Autio, sinä kun sitä yritysneuvontaa olet jo aika pitkäänkin tehnyt. Kauanko sinä olet kaikkiaan toiminut tällaisena yritysvalmentajana tai yritysneuvojana?

Mari Autio [00:13:10]: No minä olin, kun yritykseni perustin reilu kymmenen vuotta sitten, niin olin ensin siinä asiantuntijayrittäjänä viitisen vuotta. Ja enemmän sitten tuolla henkilöstön kehittämisen asioiden parissa. Mutta tosiaan sitten olin elinkeinoyhtiössä vajaat viisi vuotta, ja nyt sitten tässä yrittäjänä. Voisi sanoa, että yritysneuvonnan töitä ihan olen sellaisen kuutisen vuotta tehnyt nyt tällä hetkellä. Mutta yritysten kanssa kehittämisasioita jo sitten pidemmästi kyllä. Että sitä olen tehnyt jo reilun kymmenen vuotta.

Anna-Mari Simunaniemi [00:13:37]: No mitä sieltä matkan varrelta on jäänyt sellaisia hyviä esimerkkejä tällaisista yritystarinoista? Onnistumisista, kehittämisprojekteista, jotka ovat sitten johtaneet toivottuun lopputulokseen. Joskus ehkä vähän parempaankin lopputulokseen kuin lähtökohtaisesti uskallettiin toivoa. Tuleeko sinulle mieleen tällaisia?

Mari Autio [00:14:03]: No kyllä minulla tietenkin itselläni tähän yrittäjän työhyvinvointiin aika paljon painottuu tällä hetkellä tuo oma tekeminen. Jollakin tavalla ne tarinat, missä ehkä on sitten yrittäjä herännyt siihen, kuinka tärkeää on pitää omista voimavaroista ja omasta itsestä huolta. On esimerkiksi tällainen yrittäjä, joka lähti tällaiseen ryhmämuotoiseen yrittäjien verkostoon ja coachingiin matkaan. Hänellä oli stressiä, ja vähän työvire laskenut ja vähän ehkä se horisonttikin hukassa, että haluanko minä tätä ja mitä minä haluan. Sitten kun hän sen prosessin kävi yhdessä, sai toisiltakin vinkkejä siihen yrittäjyyteen ja oman hyvinvoinnin edistämiseen ja kehittämiseen, niin hänen stressitasonsa laskivat niin paljon, että hän sai jättää verenpainelääkkeet pois ja pystyi keskittymään sitten uuden kehittämiseen. Ja siinä verkkokauppa lähti aika mukavaan nousuun ja kasvuun. Ja hän hehkutti sitä, että enpä olisi arvannut, että kuukausittaisella muutaman tunnin tapaamisella toisten yrittäjien kanssa saa tällaisia asioita. Ja toki hän siellä työskenteli niiden tapaamisten välillä myöskin sen oman hyvinvointinsa eteen. Jotenkin tällaiset tarinat, että on ikään kuin se lamppu syttynyt, ja se kiinnostus ja halu tehdä sitä omaa juttua ja pitää myöskin se oma hyvinvointi siinä rinnalla, niin kyllä ne ovat sellaisia tähtihetkiä, kun niitä pääsee näkemään.

Anna-Mari Simunaniemi [00:15:29]: Myös mainitsit yhteistyösi Oulun Yliopiston kanssa. Eli nimenomaan meidän tämä Mikroyrittäjyyskeskus MicroEntre on tehnyt, ja tekee parhaillaankin, yhteistyötä sinunkin koordinoimiesi tällaisten mikroyrittäjien vertaisryhmien kanssa. Minkälaista tutkittua tietoa sinä yritysneuvojana olet hakenut? Tai onko jotain sen tyyppistä tietoa mikroyrittäjistä, jota ei tiedetä, mutta jota toivoisit, että yliopisto pystyisi tuottamaan?

Mari Autio [00:16:16]: Jaa-a, tuo on aika mielenkiintoinen kysymys. Tietenkin näitä perinteisiä mikroyrittäjyyden määritelmiä ja tällaisia, että paljonko heitä nyt Suomessa on. Ja tätä yleistä tilastollistakin tietoa. Niin sitähän välillä kaivelee ja tuo sitten esille, että olette osa tällaista isoa joukkoa. Ja se luo ikään kuin sellaista tunnetta, että meitä on paljon. Ja se on tärkeä kohderyhmä tässä yritysneuvonnankin kentällä ja kehittämisen kentällä. Ehkä niitä kaivelee joskus. Ja minusta tuntuu, että yrittäjien hyvinvoinnistakin alkaa tätä nykyä olemaan, ja osaamisestakin alkaa olemaan joitain tutkimustuloksia ja -tietoja, mihin olen itse törmännyt. Ehkä se tuo tuollainen, se osaamisen laajuus ja tällainen, sen kasvun tueksi, mitä siellä vaikka yksinyrittäjän kumppanuuksissa, verkostoissa, tällaisissa palvelun ostoissa, että ostaa osaamista omaan yritykseensä. Että mitkä ovat sellaisia avainjuttuja, jotka tukevat siihen yrityksen kasvuun, menestymiseen, ihan siihen liiketoiminnan vahvistumiseen. Paljon näkee yrittäjiä, jotka tekevät kaiken itse. Sitten näkee niitä, jotka hoksaavat ottaa niitä kumppaneita ympärilleen, ostaa palveluita itsensä tueksi, ikään kuin työkaveriksi luotsatessaan sitä yritystä. Että ainakin ne näyttävät menestystarinoilta. Niin jotenkin tästä olisi kiva saada jotain tutkimustietoa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:17:53]: Toivottavasti pystymme sitä jatkossakin tuottamaan. Käytännönläheistä, soveltavaa tietoa. Mari, mitkä olisivat sinun sellaiset top 3 vinkit onnistumiseen mikroyrittäjyyteen? Eli mitkä palaset siellä yrityksessä ainakin täytyisi olla kunnossa, että siitä omasta pienestä yrityksestä voi tehdä menestyneen?

Mari Autio [00:18:21]: Kyllä minä lähtisin vinkkaamaan niitä itsensä johtamisen taitoja. Varsinkin kun puhutaan yksinyrittäjästä, mikroyrittäjästä. Pidä huolta omasta, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistasi ja siitä, että pystyt yrityksesi kautta tekemään itsellesi merkityksellisiä asioita. Ja toisekseen se, että varata aikaa pidempikestoisen kehittämisen suunnittelulle ja ihan toimeenpanolle. Pitää sitä työvirettä ja tavoitteita kirkkaana. Ja kolmantena sitten tämä, että hakeudu verkostoihin, älä jää yksin. Aina sieltä toisilta oppii. Ja silloin, kun on omia tavoitteita, niin pystyy myöskin sieltä nappaamaan niitä hyviä käytäntöjä. Ja yleensä ottaen aina, kun lähtee toisten joukkoon, niin sieltä aina jotain sitten itselle jää mukaan. Nämä olisivat näitä asioita, mitä haluaisin nostaa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:19:15]: Erinomaisen hyviä vinkkejä. Sinulla on tällainen mielenkiintoinen kaksoisrooli olla yrittäjänä ja samalla yritysvalmentaja. Mistä sinä, Mari, haet itsellesi kehittämisapua tähän oman yrittäjyytesi tukemiseen?

Mari Autio [00:19:34]: Joo. Oli Yrittäjän päivä lauantaina, ja siinä jotenkin tuli pohdittua peltomaisemaa ihastellessa sitä, mikä itseä kannattelee tavallaan siinä yksinyrittäjyydessä. Kyllä minä nostan omasta verkostosta, johon kuuluu muita mikroyrittäjiä, tällaisen tiiviin kumppanuuden. Teen toisen yrittäjän kanssa, osin yhdessä töitä. Eli teemme tällaisia yhteisprojekteja ja tuemme yrityksiä yhdessä ja valmennamme yhdessä. Sitten on myöskin tämä, että kuulun itse tällaiseen yhteisölliseen työskentelytilaan ja verkostoon kuin Rohkia, joka on tuossa Ylivieskan keskustassa ja johon kuuluu viisi yksinyrittäjää. Ja sen koen, että vaikka olen yksinyrittäjä, teen omaa bisnestäni, niin olen osa tällaista yhteisöä. Ja se on tavallaan se minun työyhteisöni. Ja jaamme osan työviikosta yhdessä. Se on sillä tavalla, itse näen, että vaikka on yksinyrittäjä, niin saa olla osa jotakin. Se on minulle itselleni tosi iso voimavara. Silloin aiemmin, kun olin päätoiminen yrittäjä, niin toimin aika pitkälti yksin omasta toimistosta. Nyt sitten päätin, että tämä comeback ja toinen tuleminen yrittäjäksi, niin se on sitten sitä, että haluan tehdä enemmän yhdessä toisten kanssa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:20:51]: Kyllä. Yhteisöissä on voimaa.

Mari Autio [00:20:53]: Kyllä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:20:55]: Kiitos paljon, Mari Autio. Ja tsemppiä sinulle sinne yrittäjän ja yritysvalmentajan elämään!

Mari Autio [00:21:06]: Kiitoksia paljon.

[äänite päättyy]

[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Anna-Mari Simunaniemi [00:00:24]: Tänään My Studiolla aiheenamme on julkiset yrityspalvelut ja niiden tarjoama tuki mikroyrittäjille. Minä olen Oulun yliopiston Kerttu Salaasti Instituutin tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi. Toimin mikroyrittäjyyskeskus MicroENTREllä. Tällä kerralla minulla on vieraana yrityskehittäjä Ella Saarenpää Kemin Digipolis Oy:stä. Terve, Ella!

Ella Saarenpää [00:00:50]: Terve!

Anna-Mari Simunaniemi [00:00:52]: Mitä sinne Kemiin kuuluu?

Ella Saarenpää [00:00:55]: Mitäs tässä. Meille kuuluu oikein hyvää. Olemme tässä syksyn aikana julkaisseet yrittäjille uuden palvelualustan ja samalla muutenkin näitä meidän yrittäjille suunnattuja palveluita päivittäneet, ja tietysti sitten vielä jonkin verran näitä korona-aikaisia erilaisia rahoituskysymyksiä yrittäjien kanssa käymme läpi. Sitä se meidän arkemme tällä hetkellä on.

Anna-Mari Simunaniemi [00:01:31]: Sinä olet yrityskehittäjä. Mitä sellaisiin yrityskehittäjän tehtäviin kuuluu tällaisessa julkisessa yrityspalveluorganisaatiossa, niin kuin Digipolis on?

Ella Saarenpää [00:01:44]: Me tosiaan olemme julkinen toimija, eli käytännössä julkisilla verovaroilla meidän toimintamme rahoitetaan. Se on aika monipuolinen työkenttä, ainakin pienessä kaupungissa. Minä toimin itse Kemissä. Meidän tehtäväkentässämme näkyvin ja helposti tunnistettavin työtehtävä on yritysten suuntaan tapahtuva neuvontatyö. Siihen liittyy yleensäkin alkavan yrittäjän neuvonta yritystoimintaa harkitseville. Olipa hän perustamassa yritystä tai kartoittamassa kevytyrittäjyysmahdollisuuksia. Siihen pystyy käyttämään maksutonta neuvonta-apua. Sitten olemassa oleville yrityksille sellainen yleisin kysymys, jossa meidän puoleemme käännytään, on erilaiset investointien ja kehittämishankkeiden rahoitusratkaisut, joita me käymme yritysten kanssa läpi. Sitten tietenkin tällaiset sijoittautumispalvelut. jos yritys tai yrittäjä harkitsee liiketoimintaa Kemissä, siinä kohtaa me sitten olemme kaverina etsimässä sopivaa tilaa tai tonttia. Tällaisia kysymyksiä yrittäjille ratkomme. Se on näkyvintä työtä, mutta siinä rinnalla yrityskehittäjän kuuluu aluekehittäminen, mikä tarkoittaa sitä, että ei suoraan jollekin tietylle yritykselle tai yrittäjälle kohdistuvaa apua vaan sen toimintaympäristön kehittämistä, jotta siellä olisi helpompi yrittäjän toimia ja liiketoimintaa tehdä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:03:49]: Minkä kokoisia ja minkä toimialan yleensä ovat yritykset, jotka sinun asiakkaiksesi päätyvät?

Ella Saarenpää [00:03:58]: Minulla on tällä hetkellä pääasiassa alkavia yrittäjiä. Siellä korostuu tietenkin ihan sellaiset peruspalvelualan yritykset. Sitten yleensä alkava yritys on aina lähtökohtaisesti mikroyritys, pieni yritys. Sitten Digipoliksessa myös on painopisteenä kiertotalouteen, biotalouteen liittyvät yritykset. Kuitenkin periaatteessa, kun me kuitenkin olemme tällainen kemiläinen yritysneuvontaorganisaatio, niin kemiläiset yritykset toimialasta riippumatta voi meidän palveluitamme hyödyntää.

Anna-Mari Simunaniemi [00:04:39]: Minkälaisia valmiuksia yrityskehittäjällä täytyy mielestäsi olla? Millaista osaamista ja minkälainen persoonallisuus on eduksi työssä?

Ella Saarenpää [00:04:52]: Olen itse toiminut tässä reilun puolitoista vuotta. Näkemykseni ja mielikuvani on se, että tässä työssä on ehdottomasti hyötyä siitä, että on hyvät sosiaaliset taidot, pystyy toisaalta yrittäjän suuntaan toimimaan luontevasti ja ottamaan huomioon sen, että yrityksiä on hyvin eri kokoisia. Mikroyrittäjillä kysymykset ovat hyvin paljon arkisempia ja pienempiä, ja täytyy pystyä myös ne omat vastaukset ja oma neuvonta laittamaan sellaiseen maanläheiseen, selkeäsanaiseen muotoon. Sitten toisaalta kun istutaan samoissa pöydissä esimerkiksi erilaisten sidosryhmien kanssa, jossa voi sitten olla rahoittajien edustajia tai koulutuspuolelta edustaja, niin silloin sitten taas on erityyppiselle ohjaamiselle tarvetta. Silloin täytyy olla yleensä siellä aluekehittämisen puolella, niin sitten tällaista näkemyksellisyyttä ja ison kuvan ymmärtämistä. Tässä työssä saa olla monena, mikä on tietenkin suuri rikkaus siinä työssä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:06:16]: Sanoit, että mikroyritysten kysymykset ovat monesti arkisia ja pieniä. Voitko antaa jotain esimerkkejä, kuinka pienissä asioissa saa ja kehtaa kääntyä yrityspalveluiden puoleen?

Ella Saarenpää [00:06:32]: Ihan ensiksi tulee mieleen viime, olisiko se ollut marraskuuta, kun puhelin pirahti. Kysymys oli niin yksinkertainen, että hei, minä olen yrittäjä siltä ja siltä kadulta, haluaisin kysyä, millä viikolla meidän kadullamme jouluvalot käynnistetään. Ihan en suoraan pystynyt itse vastaamaan, mutta eihän se olekaan se pointti, vaan se, että tietää, keneltä voi kysyä. Asia selvitettiin yrittäjälle, ja hän oli hyvin tyytyväinen. Yksinkertaisimmillaan se on tällaista, mitä meiltä voidaan tarkistella.

Anna-Mari Simunaniemi [00:07:18]: Tietävätkö yrittäjät mielestäsi hyvin, että tällaista palvelua on saatavilla ja hyödyntävätkö he sitä?

Ella Saarenpää [00:07:28]: Kyllä ja ei. Meillä on sellaisia asiakkaita, jotka tuntevat ja tietävät meidät, ja he kääntyvät meidän puoleemme monipuolisesti erilaisissa kysymyksissä. Kuitenkin edelleen kohtaa kuitenkin kentällä, jos on esimerkiksi esittelemässä toimintaa tai joissakin tilaisuuksissa, yrittäjiä, joille se ei ole selkeää, mitä me teemme. Varmaankin ehkä siellä pienemmissä yrityksissä saattaa olla se ajatus, että kun on kehitysyhtiö, se on sellaista jotenkin todella korkealentoista ja puhutaan niin isoista asioista, ettei pienen yrityksen asiat ikään kuin kuulu sinne.

Anna-Mari Simunaniemi [00:08:19]: Joo. Minkälaisia ne kehittämisongelmat voivat olla? Onko se yleensä tällaista ongelmalähtöistä, että tullaan ongelmaa ratkaisemaan, vai onko se enemmän sellaista, että on joku visio ja kysytään ikään kuin keinoa päästä sinne omaan tavoitteeseen?

Ella Saarenpää [00:08:36]: Sekä että. En edes pystyisi sanomaan, kumman tyyppiset ovat ylempiä. Molempia.

Anna-Mari Simunaniemi [00:08:51]: Mitä mieltä olet siitä, kun monet tutkimuksetkin osoittavat, että yrittäjillä tällainen yrittäjän identiteetti ja se sellainen ammatti-identiteetti saattaa joskus olla ristiriidassa keskenään? Esimerkiksi ehkä sosiaali- ja terveysalan yrityksissä korostuu, että ollaan ensisijaisesti sen oman ammatin edustajia, ja se on sitä työtä, mitä halutaan tehdä, ja sitten tällainen liiketoimintaan, johtamiseen ja yrittämiseen liittyvät tehtävät koetaan vähän hankalina ja vastenmielisinä ja itselle vieraana. Tunnistatko sinä tätä ilmiötä käytännössä?

Ella Saarenpää [00:09:31]: Kyllä minä sen tunnistan. Ehkä se on niin, että kehitysyhtiön ja yritysneuvonnan palveluita lähestyy helpommin ihminen, jolla on löytynyt sellainen yrittäjyyden identiteetti esimerkiksi juuri sen oman ammatillisen identiteetin rinnalle.

Anna-Mari Simunaniemi [00:09:59]: Minkälaisia työskentelymenetelmiä tai ohjausmenetelmiä sinulla on käytettävissäsi yritysten kanssa?

Ella Saarenpää [00:10:08]: Meillä on yrittäjille yksilöllistä neuvontaa ja tapaamisia. Ei se välttämättä ole neuvontaa. Se voi myös olla ihan sellaista, että käydään yrityksen luona, ja siellä keskustelussa nousee esille niitä asioita, mitä kehittämistarpeita siellä on ja minkälaisia vaihtoehtoa ja niiden eteenpäin viemiseen on. Sitten meillä toimii Meri-Lapissa myös mikroyrittäjien kasvuverkosto, joka kokoontuu kerran kuukaudessa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:10:40]: Mitä siellä teidän verkostotapahtumissa tapahtuu?

Ella Saarenpää [00:10:46]: Verkosto kokoontuu noin kerran kuukaudessa. Yleensä paikalla on kymmenkunta mikroyrittäjää ja yrityskehittäjä. Illassa on aina valittuna jonkunnäköinen yrittäjiä koskeva teema, josta he haluavat keskustella. Myös aiheeseen liittyvä asiantuntija voi olla paikalla. Kuitenkin yleensä muiden yrittäjien kanssa keskustelu on jo sellaista, joka voi niitä ratkaisuja tuoda mikroyrittäjälle, sellaista kokemusasiantuntijuutta. Sitten yrityskehittäjä voi tuoda oman osaamisen kautta esimerkiksi toteutusmahdollisuuksia, joista nyt ensimmäiseksi tulee rahoitusinstrumentit mieleen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:11:41]: Onko tästä verkostosta syntynyt jotain konkreettista liiketoimintaa tai jotain muuta konkreettista taloudellista etua näille yrityksille?

Ella Saarenpää [00:11:53]: Yritykset ovat verkoston kautta kertoneet tehneensä yhteistyötä, keskenään kauppaa, ja sitten valtakunnallisen kautta on löytynyt kokonaan uusia asiakkuuksia.

Anna-Mari Simunaniemi [00:12:10]: Entä jos joku yrittäjä miettii, että voisi olla ajankohtaista jo jonkunlainen kehitystoiminta mutta ei oikein tiedä, mistä aloittaa, niin onko sinulla vinkata jotain itsearviointityökaluja tai jotain menetelmiä, jolla pääsisi itse alkuun tässä pohdinnassa ennen kuin kääntyy asiantuntijan puoleen?

Ella Saarenpää [00:12:37]: Jos mietitään pieniä yrityksiä, ajatellaan mikroyrittäjille sellaisia vinkkivitosia. Mikroyrittäjät on siinä omassa yrityksessään sellaisia yleismies jantusia ja huolehtii ihan kaikesta ja myös siitä kehittämistyöstä sen arjen rinnalla, minun ensimmäinen vinkkini on, että pienet jutut vie eteenpäin ja jokaisen yrityksen kannattaa tehdä kehittämistyötä. Se helposti mielletään isompien organisaatioiden hommaksi. Jos on jotain perinteistä liiketoimintaa, sanotaan esimerkiksi parturi-kampaaja, niin ajatellaan, että ei kehittäminen välttämättä minua koske. Minä sanon kuitenkin, että se koskee kaikkia tässä ajassa. Pienet jutut on niitä, millä mikroyrittäjä voi sitä omaa toimintaa kehittää. Sen ei tarvitse olla mitään maailmaa mullistavaa ja maailmaa syleilevää, vaan pienet jutut vie eteenpäin. Sitten sellainen muutoksen paikka, jota sinne arkeen pystyy tekemään, itsensä johtaminen on yksi sellainen keskeinen asia, jonka nostaisin esille, ja siellä erityisesti ajanhallinta. Kehittäminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaikka ne on pieniä juttuja, vaan sille täytyy jollakin tavalla järjestää aikaa. Sitten tietenkin se, että verkostoituminen on tässä ajassa ihan keskeistä. Sillä tavalla pystyy sitä oman yritystoiminnankin kehittämistä tekemään vähän puolihuomaamattomasti, kun keskustelee muiden yrittäjien ja mahdollisesti yrityskehittäjän kanssa. Jos on esimerkiksi meidän suuntaamme luontevat yhteydet, niin ei se silloin ole mikään varsinainen kynnyskysymys. Sitä voi kahvittelun lomassa käydä jotain kehitysehdotuksia ja ajatuksia läpi. Ei se sinänsä välttämättä vaadi mitään suuren suurta prosessia.

Anna-Mari Simunaniemi [00:15:05]: Tuo ajanhallinta on sellainen, joka nousee välillä tutkimuksissa ja kaikissa käytännön keskusteluissa, mitä käy yrittäjien ja yritysneuvojien kanssa. Mitä sinä sanoisit sellaiselle, ehkä tyypilliselle yrittäjälle, joka kommentoi, miksei yrityksen kehittäminen olisi ihan tärkeä juttu, mutta kun asiakkaita on niin paljon, niin ei ole aikaa irrottautua esimerkiksi johonkin verkostotapaamiseen tai ei ole aikaa istua itsekseen miettimässä jotakin strategiaa?

Ella Saarenpää [00:15:44]: Se on kuitenkin niin, että kaikilla on 24 tuntia käytettävissä ja jokainen valitsee itse, miten sen ajan käyttää. Monesti sen tunnistaa itsekin, että välillä on sellaisia hetkiä, että ad hocina vain tulee asioita, vain ilmaantuu ja on selvitettävää ja näin. Kuitenkin yrittäjällekin asiakaspyyntöjä ja yhteydenottoja tulee, mutta on kuitenkin mahdollista myös valita se, että on joku aika päivässä, joku hetki, jolloin ei ole tavoitettavissa. Mitä sitten sillä ajalla tekee, se on valintakysymys. Joskus se hetki voi olla se, että sitä omaa toimintaa suunnittelee. Joskus se voi olla sitä, että sen käyttää omaan hyvinvointiin ja lähtee lasten kanssa ulkoilemaan ja jättää hetkeksi sen yrityksen. Jos ei yritys pysy pystyssä ilman, että sitä ei ajattele 24/7, niin se ei välttämättä ole hyvällä tolalla. Ajan sitä, että aikaa voi kuitenkin hallita, vaikka se on kuitenkin haastavaa. Siihen on kuitenkin työkaluja ja apukeinoja, ja sitten ennen kaikkea siihen tarvitsee sitä tahtotilaa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:17:19]: Niin, ja myös sitä, että se jatkuva uudistaminen on kuitenkin välttämätöntä, että se yritys säilyy elinvoimaisena muuttuvissa tilanteissa.

Ella Saarenpää [00:17:28]: Kyllä se tänä päivänä on, että kehitys kehittyy -tyyppisesti ja että asiakkaat on koko ajan kuitenkin valveutuneempia ja odottaa enemmän ja enemmän, eikä sen taakse voi mennä, että me olemme pieni toimija. Silti odotetaan nykyaikaisia ostoprosesseja ja sitä, että pystyy helposti asioimaan ja asiat sujuu mutkattomasti ja rivakasti. Prosessit ei kehity sellaisiksi, jos niiden äärelle ei pysähdytä ja mietitä, miten tämä palvelisi asiakasta paremmin. Sitä ei voi tehdä silloin samalla, kun tekee asiakastyötä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:18:17]: Tämä kuluva vuosi on ollut poikkeuksellinen ja yllättävä yrityksille, ja myös yritysneuvojat ovat olleet kiireellisiä tämän odottamattoman pandemian vuoksi. Miten se on sinun asiakasyrityksissäsi näkynyt ja miltä tämä tilanne näyttää puoli vuotta pandemian alun jälkeen?

Ella Saarenpää [00:18:42]: Täytyy sanoa, että haipakkaa on ollut. Silloin kun tämä tilanne kärjistyi, puhelimen pirinä oli lähestulkoon taukoamaton. Selkeästikin ihmisillä oli hätä. Sitten kesää kohti ehkä shokki oli mennyt, mutta sitten vaikutukset liiketoimintaan alkoivat heijastelemaan ja näkymään. Olen miettinyt ja pohtinut todella haastaviakin tilanteita yritysten kanssa. Se on ollut aaltoliikettä, mutta on siellä myös hienoja uudistumisia tapahtunut ja yrityksiä, jotka ovat tarttuneet haasteeseen ja lähteneet hyvin perinteisiltä toimialoilta voimakkaasti kehittämään ja viemään sellaisia ajatuksia eteenpäin, mitä on ehkä mietitty, että tässä on ideaa ja halaisin viedä tätä eteenpäin, mutta ei vain ole ollut aikaa ja saumaa siihen. Sitten kun tilanne on, mikä on, niin sitten on päätetty lähteä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:20:09]: Miten arviosi mukaan yritykset voisivat varautua johonkin tällaiseen vastaavaan, yllättävään mullistukseen, joka voi tulla uudelleen tai tämä sama tilanne voi pahentua? Mitkä asiat täytyy ainakin olla kunnossa, että selviytyy?

Ella Saarenpää [00:20:30]: Varmaan tärkein selviytymiskeino tässä on yrityksen kassa ja kassan suunnittelu, että se olisi riittävällä tolalla myös poikkeuksellisissa tilanteissa. Varmastikin sellainen muuntautumiskyky on myös tulevaisuudessa tärkeä taito yrityksessä. Pystytään nopeasti reagoimaan, ja jotta siihen pystyy, jos ajatellaan esimerkiksi pientä yksinyrittäjää, joka tavallaan sen koko paletin hanskaa, niin kyllä mulla se aina jotenkin palaa sinne, että [?? 00:21:11] pienen yrittäjän täytyy itse pitää itsestään huolta. Oma jaksaminen ja oma hyvinvointi on keskiössä. Siinä kohtaa, kun alkaa tapahtumaan, on sitten paukkuja ja resursseja, henkisiäkin resursseja, sitten vastata haasteeseen.

Anna-Mari Simunaniemi [00:21:35]: Aivan varmasti, ja resilienssistä ja ennakointitaidoista on nyt puhuttu ihan yleisessäkin keskustelussa tosi paljon tämän menneen puolen vuoden aikana.

Ella Saarenpää [00:21:47]: Ihan aiheestakin. Tässä kohtaa huomaa, että jos yrityksessä on ollut haastava paikka tai yrittäjä on ollut taloudellisissa ongelmissa ja jaksamisessa on ollut ongelmia jo ennen koronaa, tämä on vain sellainen epätoivon syventämisen paikka ollut. Sitten taas yrittäjille, joilla on ollut parempi valmius ja parempi tilanne, heille tämä on voinut olla myös boostaava paikka.

Anna-Mari Simunaniemi [00:22:31]: Mennäänkö tässä, jos puhutaan teoreettisemmin, jopa tällaiseen yrittäjyyden klassikkoon kuin Schumpeterin teorioiden ja luovan tuhon maailmaan, niin raju kuin tämä tilanne on ollut? Onko se pyyhkinyt elinkelvottomat yritykset pois ja elinvoimaiset ovat jääneet jäljelle?

Ella Saarenpää [00:22:53]: Voi se näin olla, joo.

Anna-Mari Simunaniemi [00:22:58]: Mitkä, Ella, ovat olleet yrityskehittäjäurasi sellaisia tähtihetkiä tai onnistumisia työssä, joista olet erityisen ylpeä? Voisitko kertoa pari esimerkkiä?

Ella Saarenpää [00:23:16]: Tietenkin olen verrattain tuore tässä omassa työssäni. Onnistumisetkin varmasti kuvastaa sitä, että minä olen tietyllä tavalla aika lailla tämän työuran alussa. Se oli itse asiassa aika hauska tilanne ja ei välttämättä mitenkään suuren suurelta kuulosta, mutta yrityskehittäjälle tuntuu sellaiselta luottamuksen osoitukselta, kun viime viikolla soitti yksi yrittäjä, jonka kanssa olen korona-aikaan ollut paljon tekemisissä, ensin haettiin heille koronarahoitusta akuuttiin tilanteeseen, ja heillä lähti sellainen mukava kehittämisprosessi siinä rinnalla hyvin vetämään, ja siihen on sitten tullut jatkoa erilaisten julkisten tukien kautta. Hän soitti minulle viime viikolla sanoi, että hän on yrittänyt monesta paikasta selvittää mutta hän ei keksi enää muuta, joten hän soitti minulle, että minä varmasti pystyn sen ratkaisemaan. Ensimmäiseksi hymy tuli huulilleni, että hän ainakin luottaa minuun. Joku voisi ajatella, että hän soitti minulle epätoivoisena viimeisenä, mutta ei suinkaan näin. Hän näki, että siinä hänen kysymyksessään yhdistyi sen verran monen alan osaamista, että suoraan yhdestä paikasta ei löytynyt vastausta. Sitten hän huomasi, että yrityskehittäjällä saattaisi olla siihen jokunen sana sanottavana.

Anna-Mari Simunaniemi [00:25:09]: Hieno onnistumisen hetki. Mitä sinulla nyt sitten on tästä eteenpäin, kun tämä haastattelu ja työpäiväkin on pian ohi, mutta mitä seuraavia kehittämisprojekteja sinulla on työpöydällä tai haasteita yritysten kanssa, joiden kimppuun olet käymässä?

Ella Saarenpää [00:25:29]: Meillä on nyt sillä tavalla, että jos nostan ihan muutamat seuraavat asiakkaat ja heidän asiansa, joita on tulossa, niin ihan tällaista perusneuvontaa on, mietitään yhden yrittäjän kanssa, olisiko aika muuttaa toiminimi osakeyhtiöksi. Käymme sitä huomenna läpi. Sitten sellaisia isompia kokonaisuuksia on esimerkiksi, miten me parannamme yrittäjien suuntaan viestintää ja miten teemme työtämme tiedettävämmäksi ja tunnetummaksi yrittäjien keskuudessa. Siihen tietenkin sisältyy viestintäkampanjaa ja yhteistyösopimuksia esimerkiksi eri yrittäjäjärjestöjen kanssa. Nyt tuntuu, että nyt tuli ihan mitä sattuu soopaa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:26:46]: Mitkä sinulla, Ella, siellä seuraavat kehittämistehtävät ja haasteet, joihin olet tarttumassa?

Ella Saarenpää [00:26:53]: Joo. Jos mietin seuraavien asiakkaiden asioita, joita ratkaisen, niin huomenna mietimme yhden yrittäjän kanssa, että olisiko toiminimi aika muuttaa osakeyhtiöksi. Käymme heidän tilannettaan läpi. Sitten sellainen isompi asia työpöydälläni on meidän yritysneuvontapalveluiden tunnettavuuden kasvattaminen paikallisten yrittäjien keskuudessa. Olen lähdössä yrittäjäjärjestöihin vierailulle ja myös julkisten toimijoiden, esimerkiksi Kemin kaupungin, eri hallintokuntien luona käymään ja kertomaan, mitä me tarjoamme, ja käymme myös yhdessä läpi, millaisia yritysten toimintaa tukevia paleluita heillä on. Esimerkiksi ydintoiminta saattaa olla esimerkiksi maankäytössä, niin se on varsinaisesti muuta, mutta heillä on paljon sellaista sisältöä, mikä on yrittäjille tärkeää, kuten tonttiratkaisut, niin käymme yhteistyöpalavereita koko syksyn aikana.

Anna-Mari Simunaniemi [00:28:18]: Työn täyteistä on.

Ella Saarenpää [00:28:20]: Kyllä. Sitä tässä työssä riittää. Tämä on aika monipuolista ja sen vuoksi hyvin mielekästä työtä.

Anna-Mari Simunaniemi [00:28:30]: Miten yrityskehittäjä huolehtii omasta jaksamisestaan ja työkyvystään? Noudatatko sinä näitä vinkkejä omalta osaltasi, mitä yrittäjille annat?

Ella Saarenpää [00:28:43]: Kyllä minä siihen pyrin. Vaikka työ välissä imaisee ja päivät venyvät pitkäksi, kiinnitän siihen huomiota, että minulla on aikoja, jolloin en ole asiakkaiden käytettävissä ja suljen sähköpostin ja pyrin siihen, että en siihen iltaisin vastaa. Viikonloppuisinkin pyrin sen rauhoittamaan, ellei ole jotain akuuttia. Esimerkiksi korona-aikaan tilanne oli tietenkin aivan erilainen, ja silloin venyttiin. Sille täytyy kuitenkin aina ottaa vastapaino. Sitten täytyy joskus lähteä ja lopettaa päivä vähän aikaisemmin. Ei voi koko aikaa tehdä täysillä. Jos välillä tehdään 120 lasissa, sitten välillä täytyy pudottaa 80:een. Kyllä minä sitä pyrin viemään käytäntöön. Minusta se on sitä ennen kaikkea, että nämä sähköiset kanavat välissä suljetaan ja työpäivän aikana keskitytään siihen, mitä tehdään. Jos ollaan asiakkaan kanssa, ollaan asiakkaan kanssa, tai jos esimiehen kanssa istutaan alas, niin silloin keskitytään siihen. Käytän itse aika paljon sitä, että otan aikaa siihen, että suunnittelen päiväni ja viikkoni. Pistän ylös, mitkä ovat keskeisimmät työt, jotka pitää saada tehtyä. Olen hyödyntänyt paljon sellaista hyvää kirjaa kuin Työkirja, jossa on ajanhallinnan vinkkejä. Pyrin niitä viemään käytäntöön. Aina se ei onnistu, mutta kun jaksaa tarpeeksi monta kertaa yrittää, kyllä lopputulos välillä palkitaan.

Anna-Mari Simunaniemi [00:30:35]: Hyvä. Pidä kiinni näistä opeista. Kun olen päättämässä tätä meidän keskustelua, kello on vähän yli neljä iltapäivällä, varmaan on aika toivottaa sitten oikein hyvää vapaa-aikaa tälle iltaa.

Ella Saarenpää [00:30:52]: Kiitoksia, sitä samaa.

Anna-Mari Simunaniemi [00:30:54]: Kiitoksia, Ella, tästä mielenkiintoisesta keskustelusta.

Ella Saarenpää [00:30:57]: Kiva, kun sain tulla mukaan.

[äänite päättyy]

Intro [00:00:01]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttuvuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Maarit Jokela:

Kahdessa edellisessä jaksossa olemme käsitelleet eri teollisuusoikeuksien muotoja. Nyt olisi tarkoitus jatkaa keskustelua siitä, mistä ipr oikeuksista riidellään eniten, ja mitä näistä riitatapauksista voi oppia. Osaatko sinä tunnistaa ipr rekisteröintiin liittyvät huijausyritykset? Tänään meillä on keskustelijoina kaksi immateriaalioikeuksien ammattilaista, Suvi Julin ja Ari-Pekka Launne. Äsken puhuttiin riitatilanteesta, joka voi liittyä sopimusasioihin tai sitten rekisteröityihin ipr asioihin. Onko joku ipr suojamuoto, joka on tullut vastaan, joka aiheuttaa eniten riitoja? Vai ovatko kaikki tasaisesti tavaramerkeistä, patenteista ja tekijäoikeuksista ja muista, riitoja aiheuttavia?

Suvi Julin [00:01:25]: Minulla olisi tähän veikkaus, että jos etsitään suojamuotoa, josta käydään määrällisesti eniten riitoja niin verkkotunnukset.

Ari-Pekka Launne [00:01:30]: Joo, se voisi olla. Niitä päätteitä on toistatuhatta pitkälti, onko jo yli 2000 eri päätettä, ja kun se on uniikki, eli vain yksi launne.genius voi olla, tai launne.pro voi olla olemassa. Niin jos siellä joku toinen tämän haluaa, tai se on liian lähellä heidän tavaramerkkiään, niin sieltä helposti tulee riita. Useimmiten nämä tilanteet ovat sellaisia, että ne sovitaan, että ne eivät päädy oikeuskäsittelyyn. Eli kirjoitellaan kieltokirjeitä, ja niihin vastataan, ja päädytään siihen, että sovitaan ennen kuin tästä tulee oikeasti kallis ja epävarma riita. Mutta ainakaan markkinaoikeuden tilastojen mukaisesti näitä ipr riitoja ei niin paljon ole, että niitä laskettaisiin sadoissa, vaan paremminkin kymmenissä ja yksissä kappaleissa... Taisi 2019 tulla kolme tavaramerkkiriitaa vireille markkinaoikeudessa.

Suvi Julin [00:02:44]: Joo, ja patenttiriitoja jos siellä on yksi tai kaksi vuodessa, niin se on varmaan melko lailla maksimi. Uusia patenttiriitoja tulee Suomessa vireille tosi vähän. Tavaramerkkiriitojakin hyvin vähänlaisesti. Se ei tarkoita, että yritykset ei kävisi niistä ikään kuin ennakkoon käytäviä menettelyjä, jotka johtavat sovintoon ilman tuomioistuin menettelyä kieltokirjeenä ja neuvotteluina. Niitä käydään kyllä, mutta sitten tietenkään niistä ei ole tilastoa. Kyllä niitä on omallakin työpöydällä jatkuvasti.

Ari-Pekka Launne [00:03:19]: Juuri sen takia ne ovatkin siellä sinun työpöydälläsi ja pysyvät, että yritykset eivät välttämättä halua sellaista mainetta, että ne ovat koko ajan jossain käräjillä. Mieluummin nämä sovitaan siellä, voidaanko sanoa herrasmiesmäisesti [?? 00:03:33] kesken. Olen itse ajatellut asiaa niin, että kyllä tällaisessa tilanteessa, jossa meillä on hyvin kansainvälisesti harmonisoitua lainsäädäntöä... eli melko lailla voit odottaa, että mistä vain päin maailmaa löytyy saman suuntaista lainsäädäntöä ainakin kuin mitä meillä täällä on, tavaramerkeistä tai patenteista. Niin tämähän mahdollistaa foorum shoppailun, että missä viedään tätä oikeuteen, jos viedään. Epäilemättä valinta ei ole Suomi ensimmäisenä jollekin isommalle, kansainväliselle yritykselle. Ne käyvät riitoja usein silloin kun lisenssisopimusten kaudet ovat päättymässä, niin ne riitelevät lisensseistä saadakseen parempia katteita korvauksilleen ja näille rojalteilleen.

Suvi Julin [00:04:33]: Silloin tietysti mennään riitelemään mielellään sellaisessa maassa, jossa otaksutaan, että kyseinen markkina on niin iso, että sieltä voidaan saada parhaat korvauksetkin. Ja joissa tuomiolla on myös muutoin painoarvoa, silloin jos katsotaan Euroopassa, niin kyllä ipr riitojen määrä Saksassa on huomattavasti suurempi kuin meillä, ja siellä niitä käsitellään useammassa tuomioistuimessakin. Määrä on sitten moninkertainen.

Ari-Pekka Launne [00:05:00]: Kyllä. Yhdysvalloissa taas mahdollisuus saada korvauksia, jotka kattavat komeasti kulut, on erilaiset. Mutta niin ovat myös kulut oikeudenkäynneistä.

Suvi Julin [00:05:15]: Kyllä.

Ari-Pekka Launne [00:05:15]: Se on paikka, josta pienen suomalaisen yrityksen kannattaa pysyä mahdollisimman kaukana poissa, se on yhdysvaltalainen oikeussali.

Suvi Julin [00:05:27]: Joo, siellä kulttuurikin on ehkä lähtökohtaisesti sellainen, että siinä missä meillä asioita ei ensisijaisesti oltaisi viemässäkään oikeuteen, vaan pyrittäisiin sovittelemaan ja ratkaisemaan ne muilla keinoin. Niin yhdysvaltalainen kulttuurikin on vähän sellainen, että asioita ajatellaan, että niitä lähtökohtaisestikin ratkotaan tuomioistuimissa. Ymmärrettävästi se on sellainen, mikä yritystä saattaa pelottaa, mutta siinäkin järkevillä omilla toimenpiteillä, ennakollisesti, voi omaa asemaansa turvata.

Ari-Pekka Launne [00:05:59]: Joo totta kai. Ei se tarkoita sitä, että ei sinne markkinalle voi mennä, jos sinun tuotteesi on sellainen, joka sinne markkinalle sopii ja näin. Se tarkoittaa vaan sitä, että vielä huolellisemmin pitää miettiä kun toimitaan vieraassa ympäristössä, että mitä tehdään. Strategisella kumppanuudelle, kenen kanssa siellä toimitaan, on iso merkitys.

Suvi Julin [00:06:24]: Kyllä. Yhdysvaltain markkina on ehkä sellainen, missä usein korostan asiakkaalle sitä, että siellä kannattaa omaa toiminnanvapauttaan arvioida hyvinkin perusteellisesti. Jossain kohtaa toiminnanvapauden selvittäminen voi tuntua hyvinkin isolta sijoitukselta, mutta se on myös sitä oman asemansa turvaamista.

Ari-Pekka Launne [00:06:47]: Ipr voi nähdä myös riskinhallinnan välineenä. Eli juuri toiminnanvapauden varmistamiset, kielto-oikeudet oman alan toimintaan nähden ja muut, niin en on riskien tiedostamista ja niiden hallitsemista. Jos näihin sijoittaa, niin silloin se on investointi, joka voi tuottaa takaisin. Mutta jos roiskii menemään ja hakee nyt muutaman rekisteröinnin ja pistää tuotteen markkinoille mitään enempää selvittämättä, niin siinä hyvin nopeasti voi käydä niin, että tästä tulee pelkkä kulu. Emmekä me aina voi arvata sitä, mitä kilpailija siellä tekee. Patentoinnille ja tavaramerkkirekisteröinnille  voi olla muitakin syitä kuin pelkästään ajatus, että säilytellään omaa toiminnanvapautta ja pyritään kieltämään jotain kilpailijaa. Se voi olla ihan puhtaasti rahastuksen keino. Puhutaan jopa trolleista, jotka pyrkivät patenttioikeudenkäynneillä rahastamaan.

Suvi Julin [00:08:03]: Se on ihan totta. On tavallaan hyvä ymmärtää silloin, että jos siihen liittyen on esimerkiksi riskejä. Kuten sanoit, silloin kyse on myös yrityksen riskienhallinnasta, ja yritys tekee monenlaista muutakin riskienhallintaa. Niin ipr keinot ovat yksi keino siihen, esimerkiksi toiminnanvapauden selvittäminen. Se on usein markkinalle mentäessä itse asiassa hyvinkin keskeisessä asemassa. On hyvä ymmärtää aina, minkälaiselle markkinalle on menossa, kuinka ipr intensiivinen se on. Tai kuinka herkkiä siellä ollaan esimerkiksi riitatilanteiden suhteen. Minkälainen suhtautuminen sillä markkinalla ylipäätään on ipr:ään.

Ari-Pekka Launne [00:08:48]: Ei ole tilastotietoon perustuva ajatus, mutta tulee sellainen mieleen, että jollakin uudella alalla, jossa kaikki ihmiset, jotka sitä uutta alaa ovat kehittämässä, niin he ovat hirveän innostuneita siitä asiassa itsestään. Harvoin siellä ensimmäiseksi ajatellaan, että hei tämä me patentoidaan, ja me estetään kaikkia tulemasta tänne, koska olemme kehittyvässä tekniikan alassa, tai kehittyvällä alalla. Mutta myöhemmin kun alkaa olla kilpailijoita, ja sinne tulee väkeä, joka pyrkii ensinnäkin vain rahastamaan sillä, niin silloin oikeudet alkavat nousta, ja tällainen isyys -ajattelu esiin. Että hei, tämä oli meidän juttu, ja tämä kuuluu meille. Ja meidän pitää saada tästä, eikä toiset tällä rahasta, niin se nousee esiin. Silloin tulee valvonta vaihe ajankohtaiseksi, kun huomataan, että hei täällähän on kaikenlaisia toimijoita, jotka tässä norkkii meitä ja kopioi meitä. Aina on helpompi kuitenkin kopioida kuin keksiä uutta. Sitten kun halutaan siihen puuttua, niin tulee kysymys, että milläs me nyt puutumme, kun ei meillä olekaan suojauksia ja muuta. Tullaan tavallaan takaperin tilanteeseen sieltä uudelta alueelta. Jos olet taas menossa johonkin, jossa on vakiintuneesti vanhoja toimijoita... kokeilepa perustaa vähittäiskauppaketju tähän maahan. Niin siinä on aavistus haastetta, koska on kaksi isoa vakiintunutta, ja nyt niiden kolmas kilpailija on kovasti saanut lyötyä itsensä läpi. Samaan aikaan muutamia pienempiä ketjuja on sitten hävinnyt, ja tämähän on brändien taistoa tämäkin. Siellä on ipr mukana näissä asioissa muutenkin kuin pelkkinä kilpailulainsäädännön pykälinä olisi tämä toiminta.

Suvi Julin [00:10:59]: Siinä on, niin kuin sanoit, hyvin paljon brändivaikutusta. Siinä on hyvin paljon kyse siitä, minkälainen mielikuva ja muu siihen liittyy. Kaikki mikä tulee mielikuvien kautta, kuluttajien mielikuvasta. Samoin kuin ylipäätään yrityksen imagosta ja muusta, sen merkitystä ei voi vähätellä.

Ari-Pekka Launne [00:11:17]: Ei, siihen perustuukin ajatus, että haetaan Stockan herkusta eikä Alepasta leipä. Tai sitten toisin päin, jos ollaan sitä mieltä, että pitää säästää, vaikka samaa leipää sieltä kuitenkin noudetaan.

MAARIT JOKELA [00:11:38]: Nostan vielä verkkotunnuksista. Sanoitte, että on paljon erilaisia päätteitä niin alkavan yrityksen kannattaako varata yksi verkkotunnus, jos se on vaikka fi -pääte. Vai heti monta erilaista versiota?

Ari-Pekka Launne [00:12:00]: Olen neuvonut niin, että kun mietit toiminimeä, joka rekisteröidään kaupparekisteriin, niin siihen sopiva verkkotunnus pitäisi saada varattua itselle. Eli pitäisi katsoa vähän rinnakkain. Jos haluat viestittää jotain imagoa yrityksestäsi eteenpäin, niin fi jotenkin leimaa yrityksesi kotimaiseksi, suomalaiseksi. Se kertoo, että se toimii Suomessa. Jos se on piste com päätteinen, niin silloin mielletään, että se toimisi enemmän globaalisti. Piste com oli vapaa ja helposti saatavissa, edullinen verkkotunnus, ja meidän kielialueen mukaiset sanat aika hyvin on ollut saatavissa. Mutta nykyään katsoisin, että pitäisi ehkä yrityksen miettiä kolmea päätettä itselleen. Sitä com, piste fi:tä ja vielä piste eu:ta, jolla leimaannuttaisiin Euroopan yhteisön alueelle. Jos nämä kaikki kolme sattuisi saamaan ja olemaan vapaana, niin olisi aika hyvä saada se toiminimikin.

Suvi Julin [00:13:25]: Siinä vaiheessa kun on, sanotaan jos kyseiset verkkotunnukset ovat vapaana, on mahdollista hakea toiminimeä. Niin miettiä siinä yhteydessä myös tavaramerkkisuoja. Tai jos on hakemassa tavaramerkkiä, niin et haekaan tavaramerkkiä nyt pelkästään toiminimellesi, mutta sinulla on erikseen tuotteiden tai palveluiden tunnuksena käytettävä nimi, jolle haet tavaramerkkiä. Niin melkein sanoisin sen saman säännön siihen, ja erityisesti jos rekisteröit vaikka EU tavaramerkkiä, niin tarkista, että se EU verkkotunnus on vapaana ja varaa se itsellesi. Koska maailmalla on vinot pinot toimijoita, jotka pollaa suoraan nopeasti julkiseksi tulevia tavaramerkkirekistereitä, EU viraston tavaramerkkirekisteriä, ja trekkaa niitä verkkotunnuksia itselleen. Niin se, että sen varaa itselleen siinä järjestyksessä, että ensin nappaa verkkotunnuksen talteen, ja sen jälkeen jättää tavaramerkkihakemuksen. Vaikka ne tekisi peräkkäin, niin siinä saatat loppuviimeksi säästää aika paljon rahaa.

Ari-Pekka Launne [00:14:34]: Tämä on hyvä neuvo tehdä nimenomaan noin. Silloin kun saat tiedot, että näitä lähdetään hakemaan, niin laitat verkkotunnukset sisään ja otat ne rekisteröinnit pois. Niissä ei mene kuin muutama hassu tunti kun ne on saatu. Sitten laitat tavaramerkkihakemuksen saman tien. Jos laitat tän toisinpäin, niin sieltä todellakin tulee varmasti kiinan kielinen tai Kiinasta päin lähetetty automaattikirje sinulle. Siinä kerrotaan, että täällä joku yritys juuri on yrittänyt varata sinun toiminimen tai tavaramerkkisi mukaisen verkkotunnuksen, mutta jos nyt heti lähetät 1000 euroa, niin saat sitten tämän itsellesi, että me estämme. Nämähän ovat ihan huijauksia, ne muodostuvat automaattisesti, eikä kukaan verkkotunnusrekisterissä ehdi katsoa kaikkia tunnuksia, mitä siellä rekisteröidään, ja katsoa kenelle ne oikeasti kuuluisivat. Jälkikäteen valvonta pelaa näissä aina, ja siitä se riitely aiheutuukin, jos niitä halutaan jälkikäteen saada pois.

Suvi Julin [00:15:45]: Muihinkin ipr rekisteröintiin liittyy paljon huijauskirjeitä, mitä tulee tosiaan kuten sanoit, automaattisesti. Automaattisesti lähtee kirje vaikka patentin omistajalle, kun patenttihakemus tulee julkiseksi, niin tulee feikkilaskuja, mitkä eivät ole todellisia...

MAARIT JOKELA [00:16:04]: Maksa julkaisusta tai tavaramerkistä, tavaramerkkihakemus tulee julkiseksi niin saat kymmenkunta kirjettä eri näköisiltä hämärätoimijoilta, jotka toimivat yleensä maissa, joissa ne ovat juuri ja juuri laillisen rajoilla.

Ari-Pekka Launne [00:16:21]: Meillä on täällä Suomessa annettu ainakin yksi petostuomio tällaisessa asiassa. Siinä kymmenkunta vuotta sitten Helsingin käräjäoikeudessa oli asia, jossa itävaltalainen toimija piti verkkosivua, jonne rahaa vastaan sai laittaa oman tavaramerkkinsä ja yrityksensä nimen. Tämä summa, jota vaadittiin tästä palvelusta oli poskettoman iso, se oli vissiin puolitoista tonnia. Sitä pidettiin petoksena sen takia, että tämä ei vastannut taloudelliselta arvoltaan sitä hyötyä, mitä odotettiin tai mitä yritykselle luvattiin. Siellä oli noin 350 suomalaista tavaramerkkiä, jotka olivat asianomistajia tässä rikosoikeudenkäynnissä.

Suvi Julin [00:17:17]: Näissäkin kannattaa olla hyvin tarkkana kun laskuja tulee. Ne ovat oikean näköisiä kyllä. Kun olen hoitanut patenttihakemuksia, olen huomannut, että joskus äkkisilmäykseltä näyttää, että tämä on oikeasti maksu, mikä pitää. Varsinkin patenteissa pitää hyvin paljon erilaisia maksuja maksaakin koko sen prosessin aikana. Niin voi helposti sokaistua, että tämä on oikea, ja tämä ei välttämättä ole oikea maksu, mikä pitää maksaa.

Ari-Pekka Launne [00:17:46]: Kannattaa varmistaa, jos epäilee yhtään, niin kysymällä alan ammattaisilta, että onko tämä toimija legitiimi vai ei. Itse asiassa näistähän löytyy lista, ainakin Euroopan yhteisön teollisoikeuden sivuilta näistä toimijoista. Jotka lähettävät aiheettomia, tai oikeastaan laskun näköisiä tarjouksia. Meillä on suomalaisiakin toimijoita mukana, jotka lähettävät uudistamismuistutuksia. Siellä lukee pienellä, että jos maksat tämän, niin hyväksyt, että meistä tulee asiamiehesi. Eli loppujen lopuksi kyseessä ei ole lasku, vaan laskun näköinen tarjous.

Suvi Julin [00:18:32]: Kyllä. Ihan samaa on vallalla myös, on erilaisia rekisteröi yrityksesi tähän ja tähän luetteloon tai listaan, ja saat tällaisen ja tällaisen tunnuksen. Niitäkin on aika paljon. Näitä tulee tyypillisesti myös vastaperustetuille yrityksille. Niissä sama varovaisuusperiaate, että yleensä mitkä tahansa tällaiset, sanotaanko, että jos et ole yritystäsi rekisteröinyt Puolaan, niin sinulla ei luultavasti ole mitään syytä rekisteröidä itseäsi johonkin puolalaiseen tai jossain muualla toimivaan epämääräisen tunnuksen tarjoavaan yritysrekisteriin.

Ari-Pekka Launne [00:19:13]: Niin, meillä oli näitä yrityskalenteri juttuja täällä joitain vuosia sitten myös, missä tilausta ei saanut oikein lopetettua. Jos ensimmäisen kerran oli siihen erehtynyt, niin sieltä tuli vaan vuosilaskua vaikka kuinka kauan. Kyllä nämä sudenkuopat ovat oikeastaan ihan samoja kuin tavallisen ihmisenkin elämässä, täällä taloudellisella puolella. Eli kaikki haluavat sinun rahasi tavalla tai toisella, ja tekevät sitten enemmän tai vähemmän laillisia temppuja sen rahan irroittaakseen. Koska pienellä alkavalla yrityksellä harvoin on mitään laajaa kassavirtaa, mistä riittää ammennettavaa, niin kyllä siinä tarkkana täytyy olla.

MAARIT JOKELA [00:20:02]: Onko teillä vielä esimerkkejä vaikka jostain riitatilanteesta, jota on käyty kulissien takana tai ihan markkinaoikeudessa. Josta voisi jotain oppeja ammentaa, kiteytettynä.

Ari-Pekka Launne [00:20:17]: Markkinaoikeudessa on ainakin yksi mielenkiintoinen ratkaisu ollut pari vuotta sitten, joka minussa herätti vähän enemmänkin tunteita. Kyseessä oli huonekaluliikkeitten välinen riita huonekalujen nimistä. Tai mallistojen nimistä. Siinä oli yritys Laulumaa, joka oli rekisteröinyt joukon tavaramerkkejä. Nämä olivat käytännössä naisen etunimiä, oli siis Sofiaa ja Victoriaa ja tällaisia, heidän portfoliossaan. En nyt muista tarkasti, mitkä ne merkit olivat, mistä riideltiin, mutta toinen huonekaluliike sitten käytti samoja etunimiä mallistojensa niminä, ja Laulumaa vei tämän markkinaoikeuteen. Yllätys, yllätys markkinaoikeus päätyi siihen, että vaikka nimet olivat identtisiä, niin he katsoivat, että suoja on jotenkin niin kapeeta, että se liittyy pelkästään näihin kirjoitusasuihin, joissa nämä nimet oli esitetty. Ja katsoivat, että tässä ei ollut loukkausta. Tämä kyllä tavaramerkkijuristin silmään vähintäänkin pisti, koska jos ne eivät nyt olleet ihan niin sanottuja double identity, eli kahta täysin identtistä merkkiä tämä asia, niin vähintään sekoitettavuuskriteerit siinä kyllä täyttyi. Kysymys siis kuuluu, että olisiko nämä jälkimmäiset saanut rekisteriin näiden rinnalle, jos sekoitettavuuden vaaraa ei tässä ollut. Mutta tätä ei pidetty tavaramerkkiloukkauksena, ja siinä on kaksi opetusta. Ensimmäinen opetus on, että vaikka se näyttäisi alun alkaen siltä, että tämähän on ihan selvä tapaus, niin asiat ovat usein niin kuin ne ajetaan. Ja niissä on vielä mahdollisuus, että niitä tulkitaan vähän toisella tavalla mitä itse tulkitset. Toinen opetus on, että tämä juuri olisi kannattanut pyrkiä sopimaan partyjen kesken, koska tämä aiheutti kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut, jotka tuli tässä maksettavaksi, sen lisäksi, että omien merkkien erottamiskyky tuli kyseenalaiseksi tässä. Ja se, että ovatko ne edes minkään väärttejä ne rekisteröinnit. Tämä on lainvoimainen päätös, koska tälle korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa.

Suvi Julin [00:23:18]: Toinen asia, mikä minulla on, olen patenttiasioita istunut jonkin verran, tavaramerkeistä ja malleistakin olen kyllä istunut markkinaoikeudessa. Mutta patenttikeissien puolelta tulee mieleen asia, joka on ehkä hyvä nostaa esille. Tämä ei liity yhteen yksittäiseen patenttiasiaan, vaan tämä on yleinen, että jos patenttiasiasta ollaan riidoissa, ja ollaan markkinaoikeudessa asti, ja riidellään siitä, loukkaako joku tuote tai laite toisen osapuolen patenttia. Niin siellä on hyvä tiedostaa, että arviointi on aina hyvin yksittäistapauksellista. Se valitettavasti kulminoituu usein siihen, että kun patentissa kuitenkin patentin suoja-alan määrää patenttivaatimus. Lakikin sanoo niin, että se on se patenttivaatimus, se on se lyhyt tekstinpätkä, jossa on kuvattu mikä patentin suojapiiri on. Se määrää suoja-alan. Sitä tulkitaan sen mukaan, mitä voidaan sitten selityksestä voidaan päätellä. Jos selityksessä ei ole annettu tarkempaa, niin usein tulkitaan niin, että sitten sitä tulkitaan patentin haltijan eduksi siten, miten se voidaan laajimmassa merkityksessään ymmärtää, jos mitään rajoitteita ei ole. Niin useimminten, yllättävää kyllä... tai se ei ehkä ole itse yllättävää, mutta osapuolille se usein on yllättävää, niin on se, että se kulminoituu hyvin yksittäisten asioiden tulkitsemiseen. Hyvin siihen, että mitä itse asiassa tarkoitetaan jollakin termillä

Ari-Pekka Launne [00:25:02]: Siinä meillä onkin oppimista itse kullakin, koska tällä alalla on melko vakiintuneesti ymmärretty tietyillä sanoilla tiettyjä asioita, mutta tuomarit eivät välttämättä ole tältä alalta.

Suvi Julin [00:25:14]: Tuomari eivät välttämättä ole tältä alalta, ja tuomari saattaa tehdä siitä asiasta ihan toisenlaisen tulkinnan kuin teknisesti orientoitunut patenttiasiamies tai juristi, jossa me olemme sitä mieltä, että kyllä kaiken järjen mukaan olennaisesti suora tarkoittaa tätä. Niin tuomarin mielestä olennaisesti suora on ihan eri asia.

Ari-Pekka Launne [00:25:34]: Tuohon liittyy anekdootti omasta opiskeluvaiheesta, kun Vantaan silloisessa kihlakunnan oikeudessa kuuntelin riita-asioita, ja siellä oli talopaketista kysymys, ja hinnan alennusvaatimus, koska se ei vastannut sitä, mitä oli tilattu. Ja siellä väiteltiin siitä, että pakettiin kuulunut tammipeiliovi ei ollut tammiovi niin kuin oli luvattu, että tammiovi pitäisi olla. Vaan se oli tammipeiliovi, ja tälle tuomarille yritettiin monen kautta selittää, että mitä ne peilit siinä tammiovessa ovat, eli nämä raamin näköiset reunat tai listat. Ja kun hän ei ymmärtänyt sitä ollenkaan, että miten tammipeili voi edes toimia, kun eihän puu heijasta mitään.

Suvi Julin [00:26:34]: Näin saattaa käydä, patenttiasiassa saatetaan olla vähän samankaltaisessa tilanteessa joskus, kun tuomarilla ei välttämättä ole sitä teknistä osaamista. Toki siellä on tekninen jäsen, mutta sekin on vähän, että onko se teknisen jäsenen tekniikan alan piirissä tosiaan se osaaminen tosiasiassa vai ei, koska kaikkien alojen asiantuntijoitakaan emme ole.

Ari-Pekka Launne [00:26:57]: Emme onneksi ole. Jos näitä yleisiä ajatuksia ajattelee, niin nostaisin esiin sen, että yleensä oikeudenkäyntitilanteessa, riitatilanteessa todisteet, jotka pitkälti ovat kirjallisia todisteita näissä ipr asioissa, niin ne nousevat erittäin tärkeään asemaan. Kun puhutaan vaikkapa käyttämättömyydestä tai merkin käyttämättömyydestä tai tällaisista seikoista, niin se, että yritys on dokumentoinut oman merkkinsä käytön sitä myötä kun sitä on tapahtunut jo etukäteen, mapittanut vaikka vuosittain esitteensä tai nettisivujen kuvaruutukopiot tai tällaiset, niin se helpottaa huomattavasti todistusaineiston keräämistä. Yhdessä asiassa, jossa istuin avustavana lakimiehenä, ongelma oli sellainen, että merkkiä on käytetty tietyllä tavalla ja siihen kantajan todisteet olivat tietenkin sellaisia, että ne osoittivat, että sitä on käytetty näin. Meiltä meni huomattava määrä aikaa, ennen kuin me keräsimme materiaalin, joka osoitti että on sitä käytetty kyllä ihan oikein, että nuo ovat sirpaleita tai lapsuksia, jotka on korjattu myöhemmin. Mutta kun joku oli löytänyt ne hankalat selitettävät, että miksi olette käyttäneet merkkiänne niin kuin yleiskielen sanaa. Muutama tällainen kun oli löytynyt, niin me jouduimme sitten tekemään huomattava työ, että löysimme materiaalin, joka osoitti, että ne todella on vain sirpale, eikä muodosta koko näyttöä siitä, miten merkkiä on käytetty. Eli tässä kannattaa aloittavankin yrityksen ruveta pistämään vaan materiaalia nippuun sitä mukaan, kun sitä syntyy tästä merkistä ja käytöstä. Ja tietysti vielä toinen puoli tässä asiassa, että kysyä, että miten merkkiä tulee oikeasti käyttää. Milloin laitetaan R ja milloin PM, ja minkälaisessa materiaalissa se pitää missäkin vaiheessa olla näkyvissä.

Suvi Julin [00:29:20]: Millä tavoin merkki kirjoitetaan, ja sitten kun puhuntaan suomenkielestä, niin muistetaan, että ei taivuteta merkin mukaista sanaa. Että ei päästä siihen tilanteeseen, että joku väittää, että sinä olet tehnyt siitä yleiskielen sanan.

Ari-Pekka Launne [00:29:32]: Niin, coca cola kasvisuutejuoman. Siellä kasvisuutejuomaa voi taivutella, mutta coca colaa ei.

Suvi Julin [00:29:39]: Nimenomaan. Ja sitten merkin käyttöä koskeva näyttö, sitten tietysti sellasissa, että yrityksethän usein... moni ajattelee myös sitä, että jos tavaramerkkiä ei rekisteröi, kun sen suojan voi saada käytön kautta vakiinnuttamalla. Hämmästyttävän monet ovat tämän kuulleet. Näinhän lakikin toki sanoo, että suojan voi saada. Mutta on ehkä hyvä pitää mielessä, ja siitä on meillä tuomioistuinkäytäntöäkin vaikka kuinka paljon, että vakiintumisen kynnys on tosi korkealla. Ja siihen pitää olla hirmuisen hyvä näyttö. Tavaramerkki ei vakiinnu välttämättä kovin laajalle joukolle tavaroita tai palveluita.  Se vakiintuu vaan niille, joiden osalta pystytään osoittamaan, että se on vakiintunut. Ja se kynnys on aika korkealle hilattu. Siitä on oikeuskäytännössäkin meillä ratkaisuja aika laajalti.

Ari-Pekka Launne [00:30:36]: Siihen voi ehkä vedota siinä tapauksessa, että joku toinen pyrkii sinua kieltämään rekisteröimällä merkin sen jälkeen kun olet käyttänyt omaa. Tällöin voitaisiin sitten vilpilliseen mieleen vedota, jos he ovat tienneet sinun merkkisi käytöstä. Tosiaan nämä ovat poikkeustilanteita, kyllähän rekisteröinti on siinä mielessä hyvä asia, että silloin paperilta näkee mitä on suojattu.

Suvi Julin [00:31:05]: Mitä on suojattu, ja mistä päivästä suoja on itse asiassa alkanut. Sitten on paperilla jotain. Olen istunut sellaisessa jutussa oikeudessa, jossa meillä oli talvimetsästysvaatteiden camo kuvioita, ja siinä pyrki kantajaosapuoli väittämään myös, että siinä talvimetsästysvaatteessa käytetty camo kuvio on vakiintunut tavaramerkiksi, ja toisen osapuolen käyttämä kuvio loukkasi... no heillä oli kyllä rekisteröintejäkin, mutta he pyrkivät väittämään, että se loukkaa myös vakiintunutta tavaramerkkiä. Siinä kyllä hyvä esimerkki on ehkä se, miten vaikeaa vakiintumisen osoittaminen on. Koska kyllähän he olivat käyttäneet sitä kuviota, mutta kun se oli skaalattu kankaalle, ja kun siitä on leikattu vaatteenpalasia kaavan mukaan, niin niistä hyvä jos kaksi pipoa tuhannesta sai näyttämään samannäköiseltä. Siinä on aika vaikea osoittaa merkin vakiintumista, kun sitä kuviota ei oltu missään käytetty kokonaisuutena.

Ari-Pekka Launne [00:32:11]: Sellainen, jossa käyttö ja vakiintuminen tuli minulle vastaan taannoin, oli talkkunajauhopussi, joka oli kai ollut täsmälleen saman näköinen jostain 1902 vuodesta alkaen. Ei ollut rekisteröity. Mutta heillä oli niitä pusseja, ne oli aina samannäköisiä. Kysymys oli vähän sellainen, että pitäisiköhän tämä nyt rekisteröidä sitten kun sata vuotta on tässä talkkunajauhopussi täyttämässä. Käyttöhän voi vahvistaa sellaisenkin merkin rekisteröitävyyttä, joka muuten ei olisi rekisteröitävissä.

Suvi Julin [00:32:52]: Sellaisessa tilanteessa sillä on ehkä, nimenomaan sillä vakiintumisen kautta saatavalla käytön... ja kerätyllä käyttönäytöllä niin sillä voi olla oikeasti arvoa, jos siitä saadaan rekisteröityä. Voisin kuvitella, että se talkkunajauhopussi on muuten melko haastava rekisteröitävä.

Ari-Pekka Launne [00:33:13]: Kyllä. Siinä taisi olla punaista, valkoista ja sinistä, ja niitä löytyy vieläkin kaupan hyllyltä. Kuvittelisin ainakin näin. Mutta kyllä yhden asian vielä voi tässä nostaa, se nousi kun valmistellaan kansallista ipr strategiaa. Siinä teetettiin kysely yrityksille, että mitä mieltä he ovat erilaisista asioista ipr tiimoilta. Yksi kyselykohteista koski markkinaoikeutta ja markkinaoikeuden maksuja. Meillä on hyvin hillitty oikeastaan hakemusmaksu patentti- ja rekisterihallituksessa, jos puhutaan tavaramerkistä niin muutama satanen, ja saat merkin. Kaksi luokkaa muistaakseni 350 €, olisi hakemusmaksu. Mutta jos tämä hakemus ei menestykään, vaan siitä tehdään hylkäävä päätös PRH:ssa, ja yritys haluaa valittaa niin valitusmaksu on kaksi tuhatta ja risat tällä hetkellä. Se oli vähän yli kaksi tuhatta euroa. Joten mieleen tulee tietysti hakemattakin, että mitäs siitä valittamaan, kun tekee uuden hakemuksen niin pääsee halvemmalla. Tällä on tietenkin merkitystä sen takia, että kannattaa se hakemus etukäteen miettiä, että hylkyjä tulisi mahdollisimman vähän. Ne muuten alkavat ohjata oikeuskäytäntöä, kun ei tule valitusratkaisuja enää, sellaisia määriä kuin aikaisemmin on tullut.

Suvi Julin [00:34:51]: Kyllä. Ehkä myös se, että meillä markkinaoikeudesta eteenpäin, asiasta riippuen, riita-asiasta korkeimpaan oikeuteen tai hakemusasioista korkeimpaan hallinto-oikeuteen valittaminen, niin se on valitusluvan takana nykyään. Meillä markkinaoikeus on myös 99 prosentissa tapauksissa suurin piirtein ainoa ja viimeinen oikeusaste, jossa asiasta voidaan valittaa tai riidellä.

Ari-Pekka Launne [00:35:19]: Kyllä. Kynnys on myös tähän, mistä aikaisemmin sanoin, tämä foorum shoppailu on yksi asia tässä. Kun sieltä päätöksen saa, niin se on sitten siinä käytännössä. Siellä ei valitusmahdollisuutta tule niin kuin siviilipuolella käräjiltä hoviin ja hovista valitusluvalla korkeimpaan, jos olisi sellaista tarvetta.

Suvi Julin [00:35:42]: Se on ehkä hyvä pitää mielessä, yrityksille ei ole aina ihan selvää se, että jos puhutaan teollisoikeuksia tai tekijänoikeuksia koskevista rikosasioista, niin nehän riidellään käräjäoikeuksissa. Ne ovat käräjäoikeudessa rikosasioina käsiteltäviä, ne eivät mene markkinaoikeuteen. Mutta siviilioikeudelliset asiat niin ne ovat meillä markkinaoikeudessa, ja se on useimmiten ainoa instanssi. Se on myös yksi asia, mikä meillä varmaan aika paljon rohkaisee siihen, että osapuolet myös sopivat riitoja mielellään. Se saatetaan kokea myös aika riskialttiina viedä asia tuomioistuimeen, kun tiedetään, että jos tuomioistuimen ratkaisu menee mönkään niin siitä ei välttämättä päästä valittamaan. Todennäköisyys, että päästään valittamaan on niin pieni, että se nähdään jo aika isona riskinä.

Ari-Pekka Launne [00:36:36]: Tällaisessa tavanomaisessa tavaramerkkiloukkauksessa, tai pienemmissä patenttiriidoissa, jotka eivät ole siis isojen globaalien jättien riitoja, niin näissä näyttelee varmasti osuutta myös se, että nämä eivät ole yleensä oikeusturvavakuutusten piirissä. Eli vaikka yrityksellä olisi muuten vakuutukset kunnossa, niin he eivät saa oikeusturvaa tällaisiin asioihin kuitenkaan. Tämä voi muuttua, jos kansainvälisen mallin mukaiset vakuutusyhtiöt, jotka tarjoavat ipr vakuutuksia erikseen, jotenkin yleistyisivät. Minä vähän pelkään, että tässä maassa näitä riitoja on liian vähän, että tuollainen vakuutus ikinä olisi kannattava bisnes, joten ehkä ne eivät ihan heti tänne rantaudu.

Suvi Julin [00:37:25]: Olen vähän taipuvainen samaan, että meillä kuitenkin ylipäätään tällä hetkellä taitaa olla yksi vakuutusyhtiö, joka ylipäätään antaa mitään kovin kattavia ipr vakuutuksia muualle kuin Suomeen. Tyypillisesti meillä niiden hinnat on hilattu hirveän korkealle, että ne kattaisivat mitään muuta kuin tällaisia toiminimeen tai tällaiseen liittyviä asioita.

MAARIT JOKELA [00:37:52]: Mitkä olisivat kolme vinkkiä, jotka kannattaisi antaa ipr oikeuksista. Mitä kannattaisi ainakin muistaa tai huomioida?

Ari-Pekka Launne [00:37:59]: Kolme vinkkiä, tai kolme kohtaa, jotka miettiä. Ari-Pekan ohjeet ovat varmaan sellaiset, että mieti ensin mitä haluat. Selvitä, miten sinne voi päästä ja sitten pysy sillä tiellä, minkä valitsit. Muutos, mikä tässä strategiassa tehtäisiin, sitä mukaan kun maailma siinä ympärillä muuttuu niin se ei tarkoita sitä, että siltä tieltä pitäisi poukkoilla jollekin toiselle tielle aina vähän väliä. Vaan kyllä tavoite on oltava kirkkaan mielessä, että mitä minä tällä haen. Nämä ovat keinot, jotka olen nähnyt, näistä minä olen valinnut ja tätä tietä olen päättänyt mennä sinne. Voihan valita esimerkiksi tavan, että lähtee täysin uudelle alalle, tekee siellä patentteja itselleen, hakee patentteja ja paaluttaa tämän maailman sellaiseksi, että sitten kun aika on ohjaa jonkun tietyn liiketoiminnan alan täysin sinne oman paalutuksen sisään. Ikään kuin paimentaa karjan lypsettäväksi. Siinä varmasti tarvitaan rahaa, ja siinä tarvitaan onnea ja muuta. Mutta loppujen lopuksi pitkäjänteinen työ on kyllä se onni, mikä osoittaa ihmisille ja yrityksille kuka menestyjä on vai ei. Täysin säkällä ipr salkun rakentaminen ei varmaan onnistu.

Suvi Julin [00:39:50]: Jos tähän jotain lisäisi, niin lisäisin... se on tavallaan luonnollinen osa tuota, mutta tee päätöksiäsi tiedostetusti. Niin, että oikeasti selvität vaihtoehtosi ja mitä ne tarkoittavat. Mitä niistä voi seurata tai olla seuraamatta. Tee valintasi ja päätöksesi ihan tiedostetusti, että käytä asiantuntija-apua myös siinä. Huolehdi sopimuksista, sopimuksissa olevat puutteet ovat loppuviimeksi monesti sellaisia, sanotaanko hyviä riidan alkuja tai vähintään huomattavasti paljon päänvaivaa aiheuttavia tilanteita.

Ari-Pekka Launne [00:40:35]: Rahaan yleisesti ottaen on suhtauduttava realistisesti. Jos tavoittelet globaalia kielto-oikeutta johonkin asiaan ja yksinoikeutta patentin muodossa, niin et voine odottaa, että se ei maksa mitään. Kyllä se jotain maksaa, ja pitää punnita sitä mikä hyöty tästä on siihen voittoon, joka tällä on saavutettavissa. Tai minkälaisen riskin otamme, kun jonkun sijoituksen teemme. Investointi tämä on silloin kun se on tehty järjellisesti ja tähtäimenä saada siitä rahat pois. Kulu se on silloin, kun sitä ei ole mietitty ja se vain tapahtuu.

Suvi Julin [00:41:24]: Tämä pätee erikoisesti patentoinnissa, kaikessa muussakin ipr:ssä mielestäni. Mutta erikoisesti patentoinnissa, että siellä kaiken A ja O on loppuviimeksi, jos patentointipolulle lähdetään niin jokaisen keksinnön osalta ensimmäinen patenttihakemus, joka siitä tehdään. Sitä laajempaa suojaa on vaikea saada, niin se on tehtävä huolellisesti ja siinä kohtaa... se on ehkä väärä paikka säästää. Jos ollaan patentointipolulle menossa niin ensimmäiseen hakemukseen täytyy käyttää riittävästi varoja, sijoittaa riittävästi. Koska se pitää tehdä niin hyvin kuin sen voi tehdä. Sen paikkominen jälkikäteen on jopa mahdotonta.

Ari-Pekka Launne [00:42:09]: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan.

Suvi Julin [00:42:14]: Kyllä.

MAARIT JOKELA [00:42:17]: PItää hyvin paikkansa. Patenttihakemuksissa kannattaa huolellisesti laatia, kun sitä on niin vaikea täydentää sitten, jos mahdotonkaan jälkikäteen. Ei sinne kauheasti voi tehdä lisäyksiä enää myöhemmin.

Suvi Julin [00:42:27]: Se on hyvin rajallista, me olemme niin riippuvaisia siitä mitä ensimmäisessä patenttihakemuksessa sille keksinnölle on sanottu. Olemme riippuvaisia siitä patenttipolussa loppuun saakka.

Ari-Pekka Launne [00:42:43]: Jokaisella yrityksellä on tässä omat tarpeensa, ja vaikka kuinka löydettäisiin yhtäläisyyksiä, että monessa yrityksessä on noin tai näin. Niin kun ottaa huomioon alueellisen toiminnan erilaisuuden, kuka tähtää maailmalle ja kuka ei, ottaa erilaiset ansaintamallit huomioon, joita on siis kymmeniä. Ottaa huomioon erilaiset tekniikan alat, business to business systeemit, business to consumer systeemit, sun muut. Niin aina on katsottava yrityksen oma tilanne kuitenkin ja ymmärrettävä minkälaisessa maailmassa se toimii. Sitten vasta ruvettava miettimään, mikäs ipr sille sopii. En usko, että mennään niin päin, että minäpäs tästä patentoin ja katsotaan sitten, minkälaisen yrityksen tähän saa ympärille.

Suvi Julin [00:43:43]: Harvemmin se niin päin menee. Sanotaanko, että joskus lähtökohtana voi olla, että yritys löytää mielenkiintoisen alan ja toteaa, että tänne on vaikea patentoida. Mutta tänne olisi ipr hankittavissa muulla tavoin, ja se on tietenkin vaihtoehto. Mutta harvemmin se syntyy niin, että patentoin ensin jotain ja sitten mietin, että syntyisikö tästä yritys. Yleensä ei niin päin.

Ari-Pekka Launne [00:44:07]: Ei niin.

Suvi Julin [00:44:11]: Yleensä ei niin.

MAARIT JOKELA [00:44:13]: Kiitoksia kun olit mukana kuuntelemassa tätä mielenkiintoista keskustelua immateriaalioikeuksista. Sait toivottavasti tästä hyviä evästeitä siitä, mitä ipr oikeuksien merkitys on oikeasti yritystoiminnan kannalta, ja miksi yrityksen kannattaa laatia itselleen oma ipr suunnitelma.

[äänite päättyy]

[Intro 00:00:03] My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Maarit Jokela [00:00:25]: Viime jaksossa käsittelimme eri teollisuusoikeuksien muotoja. Nyt jatkamme keskustelua siitä, miten kannattaa varmistaa, että liikesalaisuudet pysyvät salaisuutena niin, että esimerkiksi kukaan työntekijöistä ei paljastaisi vahingossa tietoja vaihtaessaan työpaikkaa, ja että mitä virheitä kannattaa välttää IPR-oikeuksien rekisteröinnissä. Mikä merkitys on sitten taas sopimuksilla? Keskustelijoina on kaksi immateriaalioikeuksien ammattilaista, Suvi Julin ja Ari-Pekka Launne. Miten niissä, kun puhuttiin liikesalaisuuksista, että nekin voivat olla arvokasta omaisuutta yritykselle, mutta miten olisi parasta varmistaa, että se pysyy liikesalaisuutena, esimerkiksi, että kukaan työntekijöistä ei paljasta sitä liikesalaisuutta ulkopuolelle vaihtaessaan esimerkiksi työpaikkaa?

Ari-Pekka Launne [00:01:20]: Sopimustekniikka tulee tässä käyttöön ja salassapitosopimukset, ja itse asiassa meillä on rikoslaissakin tähän pykälä.

Suvi Julin [00:01:34]: Meillä on myös tätä nykyä tietenkin ihan hyvä liikesalaisuuslaki, joka antaa itsessäänkin aika paljon suojaa, mutta minäkin näkisin, että sopimusten merkitys on tärkeä. Sitten erikoisemmissa työsuhteissa kilpailukieltojen käyttö on nykyään aika vaikeaa. Jos ajatellaan tavanomaisia työsuhteita, kilpailukiellot ovat oikeastaan aika haastavia. Sen sijaan salassapidon ulottaminen myös työsuhteen jälkeiseen aikaan kohtuullisessa määrin on hyvin mahdollista. On ihan järkevää miettiä sitä, voidaanko asettaa salassapitovelvoitteita.

Ari-Pekka Launne [00:02:14]: Kyllä.

Maarit Jokela [00:02:17]: Kuinka pitkiä aikoja voidaan yleensä laittaa työsopimuksiin, että salassapitovelvoite koskisi niitä asioita, mitä on kuullut entisessä työpaikassaan?

Suvi Julin [00:02:28]: Aika usein käytetään kahta vuotta, joskus kolmea vuotta. Siinä se ajatus on tietenkin vähän se, että kun sinne asetetaan salassapitovelvoite, niin se tarkoittaa sitä, että sinä aikana ihminen ei saa niitä aktiivisesti kenellekään kertoa eikä myöskään itse pyrkiä hyödyntämään, kun sitä tietoa on tavallaan ihmisen päästä vähän vaikea poistaa, se sellainen päähän kertynyt know how ja muu tieto, niin ei sieltä itsestään varsinaisesti katoa, niin sitten se ajatus on vähän se, että aika tekisi tehtävät.

Ari-Pekka Launne [00:02:59]: Joo. Syynä onkin se, yksi huolenaihe tälle salassapitoa haluavalle, että ihmiset joka tapauksessa saattaa siirtyä kilpailijoidenkin palvelukseen, eikä heitä oikein voi estää toimimasta sen osaamisensa piirissä, mitä heillä on. Jos olet oikein spesialistiksi kehittynyt jollain alalla ja sitten siirryt kilpailijan palvelukseen, missä on kohtuullinen raja sille, että sinulta voidaan edellyttää tällaista salassapitämistä, ja sinähän siihen sopimukseen laitat nimen tässä tapauksessa. Se on sopimus, ja sopimukset on pidettävä.

Suvi Julin [00:03:52]: Siellä tulee tietenkin sitten se, että sopimuksen merkitys on myös tiedostettava, kuten sanoit, että sopimukset on pidettävä. Se on ikivanha sopimusoikeudellinen periaate. Se pätee työsuhteessakin, vaikka joskus työntekijän asemassa olevat henkilöt pyrkivät vetoamaan siihen, että kun he ovat heikompia osapuolia, heillä ei lähtökohtaisesti ole ollut työsopimusta tehdessään esimerkiksi mahdollisuutta arvioida omasta mielestään riittävästi sitä, onko työsopimukseen nimen kirjoittaminen salassapitovelvoite työsuhteen jälkeen todellakin kohtuullinen. Kyllähän siitä on ihan vahvistettua käytäntöäkin olemassa. Sanotaanko, että pari vuotta työsuhteen jälkeiseen aikaan ulottuvat salassapidot ovat ihan hyväksyttäviä. Kilpailukiellossa sitten on tiukempaa lainsäädäntöä, ja se on tätä nykyä huomattavan paljon vaikeampaa, joten silloin rohkaisen salassapidon käyttämiseen ja harkitsemiseen samoin kuin sitten siihen, että sitä, mitä pidetään liikesalaisuutena, aidosti tunnistetaan yrityksessä, koska liikesalaisuuslaki lähtee kuitenkin siitä, että liikesalaisuutta on sellainen tieto tai sellainen mikä tahansa muu aspekti, jolla on taloudellista hyötyä nyt tai tulevaisuudessa, ja sitten se on myös sellaista, että se ei ole kenen tahansa vapaasti saatavilla ja että se yritys, joka sitä liikesalaisuutenaan pitää, on ryhtynyt toimenpiteisiin sen suojaamiseksi, että se pysyy liikesalaisuutena. Tekee ne niitä salassapitosopimuksia työntekijöiden kanssa, tekee niitä salassapitosopimuksia kumppaneidensa kanssa, jos sitä liikesalaisuutena olevaa tietoa pitää kumppaneiden kanssa jakaa ja sitten myös muulla tavoin huolehtii siitä ja arvioi sitä, mitä liikesalaisuutena oleva tieto tai muu osaaminen on. Jos se on palanen ohjelmistoarkkitehtuuria tai koodia, pitää huolen siitä, että sitä oikeasti myös suojataan eli tehdään niitä aktiivisia toimenpiteitä.

Ari-Pekka Launne [00:06:02]: Erittäin hyvä luettelo näistä edellytyksistä tälle. Jos ajatellaan sitä, mitä todettiin aikaisemmin tässä keskustelussa, että pitäisi tehdä harkittuja päätöksiä, niin nämä ovat juuri niitä, mitkä pitäisi tunnistaa, ovatko ne meillä näin, ja verrata niihin alan parhaisiin käytäntöihin. Onko niin, että kaikki yrityksen työntekijät tietää kaiken, mitä siellä yrityksessä, vai onko niin, että vain ne, jotka ovat tässä projektissa, he sitten tietävät, ja sen takia voidaan sanoa, että tässä on liikesalaisuudesta kyse.

Suvi Julin [00:06:40]: Ja onko se tehty selväksi työntekijöille, että jotkin asiat ovat liikesalaisuuksia, vai onko se sitten oikeasti siellä yrityksessä toiminnan kautta niin selvää. Usein silläkin on väliä, millä tavalla asiat loppu viimein ilmaistaan., jos sinun pitää oikeasti pystyä joskus osoittamaan, että kyllä se nyt on pitänyt olla kaikille selvää, että se on liikesalaisuus.

Ari-Pekka Launne [00:07:03]: Kyllä. Tuohon kohtuullisuuskysymykseen voisin vielä sanoa, onko tällainen salassapitosopimus kohtuullinen tai muuttuuko se kohtuuttomaksi. Siihenhän voi vaikuttaa se, minkä takia tämä työntekijä siirtyy.

Suvi Julin [00:07:16]: Kyllä.

Ari-Pekka Launne [00:07:15]: Jos hän siirtyy omasta aloitteestaan, silloin on ehkä vähän toisenlainen arvio kuin jos työnantaja päättää, että nyt saat siirtyä jonnekin muualle.

Suvi Julin [00:07:25]: Kyllä, se on ihan totta, että siinä kohtaa voidaan myös joutua arvioimaan niitä olosuhteita, jotka kulloinkin on vähän erilaisina kenties käsillä. Sit mielestäni liikesalaisuuksista oikeastaan ja niiden tunnistamisesta tullaan myös sinänsä yhteen ihan mielenkiintoiseen asiaan, joka on se, että kun puhuttiin tuossa alussa keksinnöistä ja patenteista ja siitä, että kun ei se keksintö kuitenkaan ole mitään, ellei sitä kaupallisesta, niin keksintöjen tunnistaminen yrityksessä on myös siinä mielessä, alkavissakin yrityksissä, mielestäni aika tärkeä prosessi, koska sen kautta voidaan myös tunnistaa sitten niitä asioita, jotka halutaan pitää liikesalaisuutena, ja saadaan aikaan sitä aspektia, jossa on aidosti identifioitu, mitkä niitä yrityksen liikesalaisuuksia ovat. Muutoinkin se on sen yrityksen arvon muodostumisen kannalta tärkeää. Sitten jos haetaan sitä, että exit on viiden tai seitsemän vuoden päästä, mihin sen tavoitteensa on ehkä asettanut, jos siellä exit-tavoite on, niin viime kädessä arvioidaan siellä exitissä myös sitä, onko yrityksellä kaikki ne oikeudet olemassa, joita yritys väittää, että sillä on. Silloin tulee tosi tärkeäksi se, onko yrityksellä aidosti ne oikeudet sitten niihin keksintöihin, ovatko ne siirtyneet työntekijältä yritykselle, mitä liikesalaisuudet ovat, miten ne on tunnistettu, miten niitä on suojattu, ja ihan samalla tavalla kaikki muu IPR, mitä se on, onko sitä suojattu, olisiko sitä pitänyt suojata, vai onko päätös tehty ihan tiedostetusti, että jotain ei ole suojattu.

Ari-Pekka Launne [00:09:05]: Se on sen hetken suurin ongelma, kun tämä niin sanottu mappihelvetti sitten alkaa [?? 00:09:12] muodossa siellä, että käydään läpi joka ainoa suojaushakemus, rekisteröinti, mitä on saatu, katsotaan, ovatko ne oikeilla kohdillaan vai vinossa. Siihen on monta mahdollisuutta siihenkin, että suojauksia on mutta ne eivät suojaa sitä, mitä on ajateltu. Tässä alun alkaen isoa roolia näyttelee strategian suunnittelu. Se ohjaa, minkälaisia suojia halutaan ja haetaan.

Suvi Julin [00:09:46]: Kyllä. Sitten myös siellä rinnalla sen strategian kanssa on se, mitä halutaan suojata, myös huolehditaan siitä, että nimen oikeudet siihen, mitä halutaan suojata, sitten on varmasti yrityksellä itsellään erikoisesti silloin kun kyse on siitä, että siellä on esimerkiksi keksintöjä, jotka ovat syntyneet työntekijöiden kautta, tai sitten siellä on esimerkiksi jossakin kumppanuussuhteessa syntyneitä, myös se, että kaikki sopimukset ja muut ovat kunnossa. Ei pelkästään rekisteröinnit, vaan ikävä kyllä myös se paperityö siellä pohjalla.

Maarit Jokela [00:10:19]: Minkälaisia sudenkuoppia kannattaisi välttää, jos ajattelee esimerkiksi IP-oikeuksien rekisteröintiä? Onko tullut vastaan sellaisia hyviä esimerkkejä, joita voisi kertoa, että muutkin osaisivat välttää, mitä on tehty ehkä virheitä matkan varrella?

Ari-Pekka Launne [00:10:38]: En tiedä, onko olemassa sellaista yritystä, joka oikeasti haluaisi kertoa, että tuossa me tehtiin muuten virhe ja tätä me emme enää toista. Kaikki kertovat, miten ne kaupallistivat jonkin hilavitkuttimen ja saivat miljoonia euroja kassaan ja on nyt iloisia veronmaksajia. Arvelisin, että jos lähdetään tällaisesta pienestä kasvamaan isommaksi, eli ehkä kyseessä on yhden, kahden tai kolmen ihmisen poppoo, joka nyt on tutkinut jotain yhteistä asiaa ja keksii, että tämän ympärille laitetaan yritys, niin kai se ensimmäinen sudenkuoppa siinä on, että ei tehdä alun alkaen mitään osakassopimusta tai sopimusta siitä, miten yritys hallitsee itse itseään, vaan luotetaan siihen, että kun nyt olemme kavereita keskenämme, niin kyllä se jatkuu tästä hamaan tulevaisuuteen. Silloin tulee esiin tämä tilanne, jossa Villellä on kokemusta ja Kallella on rahaa, ja tasan vuoden päästä tämä on päinvastoin. Meidän täytyy ajatella, että niin kuin hyvässä avioliitossakin se hyvä avioehtosopimuskin loppujen lopuksi ei muuta mitään siinä ihmissuhteessa, se vain pitää huolen siitä, että ei tarvitse rahasta riidellä sitten, jos mahdollinen ero tulee. Osakassopimus on mielestäni ensimmäinen asia lähinnä siksi, että nykyään osakeyhtiön perustaminen on edullista ja helppoa ja siinä on tietyt suojat sijoitukselle, joka siihen laitetaan. Se voi omistaa omaisuutta, joka on erillistä osakkaiden omaisuudesta. Jos osakassopimus on hyvin tehty, keskinäiset vastuut ja päätöksentekojärjestely on kuvattu hyvin ja selkeästi. Kun tämä on saatu aikaiseksi, seuraava kysymys on nämä nimenvalintakysymykset. Niissä on yksi sudenkuoppa, josta haluan varoittaa. Se on se, että kun googlataan potentiaalista nimeä, samalla tehdään selväksi, että kohta sitä ei ole saatavalla domain nimenä ainakaan. Mahdollisesti myös toiminimirekisteröinnin edellytykset saattavat kadota, kun tulee yhtäkkiä tietoa, kun tällaista etsitään. Hakukoneethan saattavat alkaa paukauttaa tällaista hakutulosta sitten esiin, kun sieltä on hetken aikaan haettu. On olemassa tällaisia kärpäsloukkumaisia verkkotunnuksen tutkimispalveluita tai sivuja, joista voi tarkistaa, onko joku verkkotunnus varattu. Kun se tarkastus tehdään, se ilmoittaa, että on, se on myynnissä, olet juuri ilmoittautunut sen potentiaaliseksi ostajaksi, ja hinta on moninkertainen. Näissä kannattaa olla varovainen, kun nimeä suunnittelee ja tutkii.

Maarit Jokela [00:14:02]: Miten sitä kannattaa selvitellä, onko joku yrityksen nimi vielä käytettävissä ja saako sille verkkotunnusta, ettei tule sellaista paljastaneeksi hakukoneelle sitten?

Ari-Pekka Launne [00:14:12]: Temput ovat käytännössä, että soitetaan Suville tai Ari-Pekalle tai jollekin meidän kollegalle, jolla on vähän [?? 00:14:19] välineitä sen tutkimiseen, mitä on rekisteröity ja mistä sitä voi turvallisesti tutkia.

Suvi Julin [00:14:29]: Silloin ollaan sitten sellaisessa, että käytämme sitten sellaisia työkaluja, joissa se ei perustu siihen, että me kirjoitamme sen pelkästään Googleen. Tämän vuoksi me olemme vähän turvallisemmilla vesillä, koska me emme ole siellä hakukoneloukussa potentiaalisesti. Mitä Ari-Pekka sanoi osakassopimuksesta, olen ehdottomasti samaa mieltä. Osakassopimus on oikeasti start up -yrityksellä se ensimmäinen ja tärkein sopimus, joka pitää huolehtia ihan alun perin kuntoon. Uskokaa tai älkää, se puuttuu valitettavan usein. Yritys on voinut toimia jo ihan huomattavan aikaakin, ja sitä osakassopimusta ei ole. Silloin kun osakassopimus puuttuu, aika usein on käyty niin, että ei ole sovittu missään vaiheessa siitä, että IPR:t kuuluu esimerkiksi yritykselle, vaan se on sitten yksinkertaisesti niin, että jos olet osakas, et ole työsuhteessa, sinuun ei myöskään sovellu ne olettamat, jotka lainsäädännössä ovat työsuhteessa syntyneiden keksintöjen tai esimerkiksi tekijänoikeuden osalta voimassa. Silloin ollaan siinä mielessä aika ikävässä tilanteessa, että jos tulee jotakin riitaa, yrityksen asema jää vähän turhan heikoksi, kun sitä osakassopimusta tai muutakaan sopimusta ole ollut siitä, miten IPR:iä hoidetaan.

Ari-Pekka Launne [00:15:58]: Käytännössä on ihan varmasti niin, että me emme näe riitoja siitä, sovittiinko tehtävä noin tai näin, vaan me näemme aina riidan rahasta. Vaikka olisi sovittu mitä, lopulta on sovittu siitä, kuka saa mitenkin paljon rahaa milläkin tavalla. Jos tämä kaupallinen onnistuu ja yksi on sitä mieltä, että hänelle kuuluu enemmän, koska hän on keksijä, osakassopimus olisi nyt se paperi, jossa se olisi tullut katsoa, miten se oikea jako on, jos tämä menee sitten. Sillä välttää riitoja. Tuomioistuimessa riitoja hoitaneena juristina voin sanoa, että aina kannattaa mieluummin sopia ja vielä siinäkin vaiheessa, kun riita näyttää jo voimakkaasti olevan sellainen, että tässä ollaan kohta käräjillä, niin kannattaisi sopia, koska riiteleminen on huomattavasti kalliimpaa kuin hyvän sopimuksen laadituttaminen asiantuntijalla.

Suvi Julin [00:17:08]: Siinä mielessä, jos pitäisi aikaisessa vaiheessa miettiä, mihin sijoittaa rahansa, niin sijoittaisin melkein mieluummin rahaa hyvien sopimusten tekemiseen suhteellisen ajoissa kuin siihen, että niitä aletaan tehdä mahdollisesti jälkikäteen, kun jotain riidan poikasta saattaa olla vireillä. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun ollaan jo niin pitkällä, että kaikki ovat jo valmiita menemään käräjille tai kiistelemään asioista markkinaoikeudessa, koska oikeudenkäynnit tulevat kalliiksi ja ne vievät myös aikaa. Vaikka tuomio tulee suuntaan tai toiseen, lopputulos on ehkä se, että niissä ei loppu viimeksi ole voittajia.

Ari-Pekka Launne [00:17:47]: Se on helposti näin. Kolme juristia työllistetään, yksi molemmilla puolilla, ja sitten yhden täytyy vielä olla tuomarina, markkinaoikeudessa jopa kolme.

Suvi Julin [00:17:59]: Markkinaoikeudessa jopa kolme tai parhaassa tapauksessa tekninen jäsen neljäntenä.

Ari-Pekka Launne [00:18:03]: Niin. Kyllä sille tosiaan kustannusta helposti syntyy. Tämä on sellainen säästä oikeassa paikassa -ohje oikeasti. Lähde tekemään sitä suunnitellusti myös sopimusten osalta, kun lähdet miettimään yritystoimintaa. Me tiedämme, että jos yrittäjä tai yritystoiminnasta kiinnostunut oikeasti haluaa, hänelle on saatavissa paljon tietoa siitä, miten yritys perustetaan, ja täytellään kaikenlaista [?? 00:18:40], josta etsitään asiakkaita ja muita, mutta usein näistä puuttuu sitten tämä IPR, tai sitten se on vain jossain alaviittauksena, että ota sitten huomioon myös nimioikeudet tai jotain tällaista. Jos et tiedä, mistä on kysymys, niin ei ehkä edes tunnista sitä näistä suunnitelmapapereista, miten tämä pitäisi tehdä. Kysymällä tietenkin löytyy. Tässä mielessä yrityksen perustamiseen liittyen googlaamalla löytyy huomattava määrä informaatiota, niin Patentti- ja rekisterihallinnon sivuilta kuin monista Ely- ja TE-keskuksista, mitä kaikkia näitä viranomaisia sitten onkaan. Jos näiden avulla on saanut aikaiseksi sellaisen liiketoimintasuunnitelman, että liikeidea on jotenkin konkretisoitunut, että näin minä sen teen, niin siellähän on liiketoiminta- ja ansaintamalleja kymmeniä. Kun näitä on vähän aikaa tutkiskellut, näkee, mikä niihin malleihin sopisi tällaisesta IPR:stä. Tarvitaanko tuotteelle ensisijaisesti muoto, vai tarvitaanko sille ensisijaisesti nimi, mahdollisesti molemmat? Onko siellä tekniikkaa, joka voidaan patentoida, tuleeko sinne tekniikkaa, joka voidaan patentoida, onko liikesalaisuuksia, minkälainen on arvoketju, kuinka paljon siellä on mahdollisesti alihankkijoita tai sopimuskumppaneita, jälleenmyyjiä? Koko tämä pitäisi hallita. Veikkaan, että yhden miehen yritykselle siinä on enemmän kuin tarpeeksi. Eiköhän se reiska mieluummin sitten vain pyörittele sitä omaa firmaansa ja jätä nämä ajatukset pois päästä, kunnes sitten törmää ehkä jonkun toisen kielto-oikeuteen ja joutuu miettimään, pystyykö jatkamaan, kun saa kieltokirjeen, joka kertoo, että toisella on yksinoikeus siihen, tähän ja tuohon.

Suvi Julin [00:20:49]: Joo. Tässä on sellainen, eräs kollegani käyttää mielellään sellaista ilmausta, että voit itse päättää, että minä en ole lainkaan tässä IPR-bisneksessä tai vaikkapa patenttibisneksessä mukana, tämä ei koske minua, ja minä pistän itseni tästä ulos, koska minä en ole tästä kiinnostunut, mutta sinä päivänä, kun sinulle napsahtaa kirje joltakulta, että loukkaat minun patenttiani tai tavaramerkkiäni, olet juuri mukana siinä bisneksessä, halusit taikka et.

Ari-Pekka Launne [00:21:17]: Juu. Siitä ei pääse irti, vaikka päättäisi, että minä en suojaa. Se on eri asia kuin se, että minä en ole mukana tässä ollenkaan. Jos et suojaa, kuitenkin täytyy olla kiinnostunut siitä, mitä muut ovat suojanneet, ettei loukkaa tahallaan tai tahattomasti toisten oikeuksia.

Suvi Julin [00:21:42]: Joo, ja tästä tullaan mun mielestä sitten siihen, että kolikossa on kaksi puolta. Siellä on se päätös, suojaatko itse vai et, ja se pitää tehdä tiedostetuksi, suojaatko vai et. Koska sitten jos päätät, että et suojaa, tai vaikka suojaisitkin, siitä huolimatta sinun oikeutesi eivät ole mitään rajoittamattomia yksinoikeuksia. Ne ovat rajallisia kielto-oikeuksia, ja niitä voivat rajoittaa oikeudet, joita muilla on. Toisella puolella on oma toiminnan vapaus ja sen miettiminen ja selvittäminen, missä menevät oman toiminnan vapauden rajat. Mitä voit tehdä ilman, että loukkaat jonkun toisen patenttia tai tavaramerkkiä tai olet toisen muotoilun kanssa ristikkäin, se oma toiminnan vapaus täytyy sitten myös tuntea. Se on ihan yhtä tärkeää kuin se, mitä olet suojannut.

Ari-Pekka Launne [00:22:30]: Itse olen ajatellut tätä, ja melko pitkällehän tätä samaa kaavaa noudattavat kaikki meidän IPR-alalla toimivat kollegatkin, että me ajattelemme kolmeen tai joskus neljään osaan tämä toiminta aikajanalla. Sinulla on ennakolliset toimet, ennakkotutkimukset, selvitykset, freedom to operate -selvitykset. Sitten sinulla on rekisteröintivaihe, jossa haet suojaa jollekin tietylle asialle. Kaikissa näissä eri lajeissa se on kuitenkin kerrottava suhteellisen tarkasti, mikä siinä tulee suojan piiriin. Kolmantena sinulla on valvontavaihe ja valvonta ja toimeenpano, jossa katsot, että sinun oikeuttasi ei loukata tai sinun kielto-oikeutesi ei tulla, taikka etsit sellaisia tilanteita, joissa pystyt itse kielto-oikeuttasi hyödyntämään, eli toimit joko passiivisesti tai aktiivisesti. Passiivisena odotat, että jos joku tulee pyytelemään lisenssiä, myönnät sen ja aktiivisena etsit sellaisia, joille lopulta myyt pakolta sen lisenssin tähän kielto-oikeutesi piiriin kuuluvaan juttuun. Neljäs kaista tai palanen on täytäntöönpano, eli sitten kun meillä on mahdollisesti joitain tuomioita tai muita, niin niitä sitten niin sanotusti enforcataan eli toimeenpannaan tätä loukkaajaa kohtaan esimerkiksi vaatimalla sen tuotteita hävitettäväksi. Niin voi käydä tuoteväärennystilanteissa.

Suvi Julin [00:24:33]: Aika tärkeänä... Jatka vain.

Ari-Pekka Launne [00:24:36]: Kun tässä aikajanassa katsotaan, mikä korostuu, siellä strateginen päätös määrää sitä, onko tärkeämpää ennakkotutkiminen vai onko valvontavaihe tärkeämpi. Rekisteröintivaihe voi olla sitten siinä välissä. Harvoin se on kai tärkein. En näkisi niin, että kaikista tärkein olisi rekisteröidä. Se olisi juuri vastoin sitä, millä aloitettiin, eli ei suojaa suojaa varten, vaan suojaa haetaan sitä varten, että on siellä jotain valvottavaa tai jotain, jolla kieltää kilpailijoita.

Suvi Julin [00:25:17]: Joo. Ja sitten juuri se, että usein se on myös ajallisesti sellaista, että harvoinhan mikään syntyy niin, että se on kerralla valmis, vaan tuotteet ja palvelut kehittyvät ajan myötä. Sekin on hyvä tiedostaa, samalla tavalla kuin yrityksen strategia kehittyy ajan myötä, niin sitten myös IPR:n suunnittelu pitää kehittyä siinä rinnalla. Nämä ovat vähän sellaisia, että nämä vähän toimivat ajallisesti, ne elävät pikku hiljaa kerroksittain siellä.

Ari-Pekka Launne [00:25:45]: Joo, ei saa hakata kiveen sitä strategiaa paremmin kuin suojaamistakaan, että se on nyt näin ja tähän ei sitten puututa, vaan se todella elää päivästä päivää. Sitä pitää tarkastella.

Maarit Jokela [00:26:00]: Tuossa on hyvä kanssa, niin kuin tuotteessakin, miettiä sitä, että tuotekin kehittyy koko ajan eteenpäin, onko ne uudet ominaisuudet sellaisia, joita voi suojata jollakin tavalla. Miettii koko ajan ja skannaa sitä omaa tuoteportfoliotakin, miten se muuttuu, tai jos on joku mallisuojan hakeminen, että se ulkomuoto on taas muuttunut, tarvitaanko sille taas uusi suoja sitten.

Suvi Julin [00:26:24]: Kyllä, ja sitten myös se, että kun syntyy jotain uutta, kehitetään uusia ominaisuuksia tai muita, silloin myös niiden osalta voi olla ihan yhtä tärkeää selvittää omaa toiminnan vapauttaankin tarkistaa. Se, mikä on tutkittu alun perin, ei olekaan välttämättä riittävää enää, koska olet kehittänyt jotain uutta. Siellä voi olla myös yhtä lailla sitä koskevaa, mikä ei olekaan siinä toiminnanvapauden arvioinnin piirissä, joka on alun perin tehty, esimerkiksi ollut. Siellä on aina kaksi puolta, jotka pitää ottaa huomioon. Se on ehkä sellainen, mun mielestä, yksi yleisimpiä harhaluuloja alalla on juuri se, että kuvitellaan, että saatu patentti tai tavaramerkki on sellainen rajoittamaton yksinoikeus. Niin kuin tässä olemme muutamaan todettu sitä, se on kielto-oikeus, ja sitä rajoittaa myös se, mitä oikeuksia niillä muilla on. Oma toiminnanvapauskin on sellainen, että se voi ajallisesti muuttua. Sitä pitää seurata tuotteiden ja palveluiden kehittyessä, millä tavoin esimerkiksi uusien toiminnallisuuksien osalta, mitä sille toiminnanvapaudelle on tapahtunut. Jos ajatellaan patentteja, ne ovat ensimmäiset 18 kuukautta, sieltä etuoikeuspäivästään patenttihakemukset ovat salaisia, myöskään ajan hetkenä X me emme välttämättä tiedä ihan varmasti kaikkea, mikä siihen liittyy.

Ari-Pekka Launne [00:27:51]: Tiedetäänkö koskaan? Laajentaminen on aina sellainen paikka, siis niin toimialan laajentaminen kuin tämän toiminnan tai tuotevalikoiman laajentaminen, jossa aina pitää olla tarkkana, koska kun tämä on se rajattu oikeus, jos sen ulkopuolelle halutaan mennä, siellä on toisten rajattuja oikeuksia, ja niitä on voinut tulla myös sen jälkeen, kun itse on sen ensimmäisen saanut. Ne voivat limittyä ja lomittua siellä, punoutua toisiinsa, ja tämähän johtaa helposti esimerkiksi ristilisensiointitilanteisiin, jossa meidän on pakko lisensioida jotain ja toinen lisensioi meiltä jotain, jotta molemmat voivat sitten tuottaa niitä tuotteitaan, joita sinne markkinoille haluavat. Esimerkkinä voisi olla jokin sellainen tilanne, että ollaan esimerkiksi tehty alun alkaen jotain ruokatuotteita ja sitten tulee tällainen trendi, että kaikissa pitää olla jokin terveysvaikutus, ja sitten lähestytään jo sieltä tätä lääketieteellistä puolta, ei välttämättä sitä, että hernerokka muuttuu lääkkeeksi, mutta samalla brändillä voidaan myydä jotain terveysvaikutteista, ja siellä lääkemerkkien puolella sitten saattaa olla jotain esteitä tälle. Esimerkiksi noin karkeasti.

Suvi Julin [00:29:19]: Esimerkiksi. Tai sitten ollaan toimittu tähän saakka Euroopan markkinoilla ja sitten päätetään mennä Yhdysvaltoihin ja Kiinaan tai jompaankumpaan. Jos meillä Euroopan markkinoilla ei ole ollut mitään merkittäviä toiminnan esteitä tai rajoituksia, se ei tarkoita sitä, että meillä ei olisi niitä siellä Yhdysvalloissa tai Kiinassa.

Ari-Pekka Launne [00:29:39]: Joo. Alueellisen laajentamisen ongelma on sama, että silloin osittain alueellisesti laajennetaan toimintaan, siinä on sama kuin tässä. Nyt voidaan viedä siis uutta tuotetta uusille alueille tai sitten voidaan yhdellä alueella tehdä uusia tuotteita, ja molemmat saranakohdat on tässä sellaisia, jossa pitää olla tarkkana.

Maarit Jokela [00:30:03]: Kiitoksia, kun olit mukana kuuntelemassa tätä mielenkiintoista keskustelua immateriaalioikeuksista. Jatkamme seuraavassa osassa keskustelua IPR-riitatilanteesta ja mitä niistä voi ammentaa. Minkälaisia oppeja kannattaa ottaa opiksi?

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Maarit Jokela [00:00:04]: My Studio avaa uusia näkökulmia yrittäjyyteen, osaamisen kehittämiseen ja mikroyrityksen johtamiseen. Näissä podcasteissa kurkistetaan mikroyrittäjien arkeen ja mikroyritysten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Ääneen pääsevät professorit, tutkijat, mikroyrittäjät ja yrityspalvelutoimijat.

Maarit Jokela [00:00:27]: Aineettomat eli immateriaalioikeudet ovat nippu erilaisia oikeuksia joita voidaan jakaa kahteen osaan, tekijänoikeuksiin ja teollisuusoikeuksiin. Aineettomista oikeuksista käytetään ipr tai ip lyhenteitä ja nämä varmaan toistuvat tässä meidänkin keskustelussa moneen kertaan. Tänään olisi tarkoitus keskittyä teollisuusoikeuksiin joihin kuuluu esimerkiksi tavaramerkki, toiminimi, mallisuoja, ja patentti- ja liikesalaisuudet. Tänään meillä on keskustelemassa kaksi immateriaalioikeuksien ammattilaista, Suvi Julin ja Ari-Pekka Launne, tervetuloa mukaan keskusteluun.

Ari-Pekka Launne [00:01:06]: Kiitos.

Suvi Julin [00:01:07]: Kiitoksia.

Maarit Jokela [00:01:09]: Kertoisitteko aluksi hiukan omasta taustastanne, mitä teidän työhistoriaanne on ollut, kuulunut tämän immateriaalioikeuksien saralla? Aloittaako Suvi?

Suvi Julin [00:01:22]: Kiitos. Olen työskennellyt viimeiset kymmenkunta vuotta, kesäkuussa tulee yhdeksän vuotta täyteen, vuoden päästä kymmenen vuotta, sellaisessa ipr:n asiantuntijatalossa kuin Berggren. Olemme Suomen suurin ipr:n asiantuntijaorganisaatio ja teen työtä hyvin monenlaisten yritysten kanssa. Startupeista todella suuriin yhtiöihin. Työskentelen niin tavaramerkkien, mallioikeuksien, patenttien, tekijänoikeuden kuin liikesalaisuuksienkin kanssa. Olen koulutukseltani juristi ja sen lisäksi minulla on tutkintoja ennen juristin uraa myös pitkähkö työura takana tietojenkäsittelytieteen alalta. Olen työskennellyt muun muassa Nokian palveluksessa asiantuntija tehtävissä.

Maarit Jokela [00:02:26]: Kiitoksia, entäpä Ari-Pekka?

Ari-Pekka Launne [00:02:30]: Ari-Pekka aloitti näissä ipr kuvioissa 1998 ja siitä alkaen olen tehnyt sekä Patentti- että rekisterihallituksen puolella että yksityisellä puolella töitä. Samoilla aihealueilla kuin Suvikin tuossa kuvasi. Sillä erotuksella, että minulla ei ole juuri patentteihin ollut syvällistä kosketuspintaa. Mutta olen tehnyt taas ipr strategioita ja aika monenlaisten yritysten kanssa olen tekemisissä näiden parissa. Nykyisin minulla on pieni oma yritys, nimeltä Evaca jossa toimin. Eli jos Suvi ensin on suurimmasta toimijasta ja voidaan sanoa varmaan kauneimmastakin toimijasta. Niin Evacan on pieni, voimakkaasti kasvava yritys täällä Etelä-Suomessa.

Maarit Jokela [00:03:31]: Kiitoksia esittelystä, ja minä olen Maarit Jokela ja työskentelen Oulun yliopistossa innovaatio asiamiehenä. Ja minun tehtäviini kuuluu auttaa tutkijoita tutkimuslähtöisten ideoiden suojaamisessa. Meillä se yleensä keskittyy lähinnä patentointiin, jonkin verran tavaramerkkien hakemiseen. Ja tietysti tärkeä rooli on myös siitä eteenpäinkin, miten voisimme kaupallistaa, miten tutkimuksesta voisi syntyä uutta liiketoimintaa. Hiukan erilaisia alkavia yrityksiä, monta kertaa hyvin teknologiavoittoisia tietysti Oulun yliopistosta syntyy. Mutta kuitenkin samoja asioita pohditaan sielläkin kun alkava yritys. On paljon erilaisia rahanreikiä joita silloin alkavan yrityksen täytyy miettiä, mihin kaikkialle täytyy investoida rahaa. Ja yksi pitäisi olla myös nämä ipr asiat jotka ovat tämän päivän aiheena. Niin kuinka teidän mielestänne näihin ipr oikeuksiin pitäisi alkavan yrityksen suhtautua. Onko se turha vai välttämätön kustannus erä joka pitäisi sen yrityksen ottaa huomioon jo heti siinä alkuvaiheessa?

Ari-Pekka Launne [00:04:41]: Sanoit yhden tärkeän sanan tuossa juonnossa tähän, että se kaupallistaminen. Sehän on oleellinen osa koko yritystoimintaa. Eli jos ei jotain tuotetta pystytä kaupallistamaan niin tämä koko ipr on aika lailla turhaa. Itse edustan näkemystä, että pelkkä rekisteröinti ja suojaaminen suojaamisen vuoksi ei ole missään tapauksessa muuta kuin kulu. Siitä tulee investointi silloin, jos sille voi odottaa jotain tuloja.

Suvi Julin [00:05:13]: Olen tässä asiassa kyllä ihan samalla linjalla, pelkkä suojaaminen sen suojaamisen vuoksi ei ole sinänsä hirvittävän järkevää. Ja siinä kohtaa siitä tulee pelkkä kulu. Ja silloin se on kulu, joka ei oikeastaan kerrytä mitään. Toki ipr:n kentällä on sellaisia asioita, jotka täytyy suojaamismielessä huomioida ajoissa. Jos kyse on keksinnöistä ja halutaan patentoida. Niin patenttia on tietysti haettava ennen kuin keksintö julkistetaan. Koska muussa tapauksessa sen oikeuden patentoida menettää, koska keksinnöltä menee uutuus. Mutta monen muun ipr:n kanssa meillä onkin enemmän pelivaraa sen suhteen, milloin suojataan ja mitä suojataan. Ja painottaisin kovasti sitä, että alkavallakin yrityksellä olisi hyvä olla ipr strategia tai suunnitelma. Joka tehdään sitä silmällä pitäen, että mikä on se yrityksen liiketoiminta suunnitelma, liiketoiminnan strategia ja että se ipr tukee sitä. Koska muuten se menee siihen, että suojaamisen vuoksi, kuten Ari-Pekka sanoi. Ja se ei ole kovin tarkotuksenmukaista. Ja silloin myös kulut pysyvät paremmin hallinnassa kun ymmärretään, mikä on tarpeellista suojata.

Ari-Pekka Launne [00:06:40]: Oletko kokenut sillä tavalla kuin minä, että kun sanotaan sana strategia niin startup yritykset menevät jotenkin kippuraan ja ne ovat liian vaikeita asioita ja ne jätetään ajattelematta, että niitä ei vaan olisi?

Suvi Julin [00:06:56]: Helposti juuri näin, että se sana strategia kuulostaa isolta ja hienolta ja pelottavalta ja pörssiyhtiöiden touhulta. Mutta ei se ole oikeasti sitä. Ja strategian ei tarvitse olla mikään maailmoja syleilevä ja valtaisan kattava vaan aina sen yrityksen sen hetkisten tavoitteiden ja suunnitelmien koostamista ja selkiyttämistä. Ja miettiminen, mikä sitä liiketoiminnan sen hetkisiä tavoitteita tukee ja palvelee.

Ari-Pekka Launne [00:07:23]: Ja johan sitä on mietitty silloin kun on yleensä tätä yritystä ajateltu, että mitä tässä nyt oikeastaan tavoitellaan. Jos tavoitellaan sitä, että saadaan jonkunlainen tuote markkinoille. Ja sitten voidaan myydä koko yritys, myydään se sitten Kiinaan tai minne vaan muualle. Että siitä saadaan rahat pois siitä tekemisestä. Niin kyllä silloin nämä ipr:t kannattaa ottaa alusta asti tarkastelun kohteeksi. Ja tuo on hyvä näkemys, että niiden pitää tukea sitä liiketoimintaa. Hyvällä suojauspolitiikalla voi saada aikaan sellaisen salkun joka on toimiva ja huonolla suojauspolitiikalla saa aikaan salkun joka tuhoaa kaiken sen taloudellisen tuloksen, mitä yrityksessä voi syntyä.

Suvi Julin [00:08:13]: Kyllä ja kun sitä mietitään alusta alkaen siltä suunnittelun ja strategian kannalta, niin pysytään tosiaan kustannuksissakin hallinnassa. Ja ymmärretään mitä kuluja niistä syntyy, millaisella aikavälillä syntyy, mitkä kulut on pakko hyväksyä tietyssä vaiheessa jos joitain asioita tarvitsee tehdä. Koska kuten sanottu, vaikka jos meillä on kyse patentoinnista niin siellä meillä on ehtoja, jotka on tehtävä tietyssä ajassa. Tavaramerkkien kanssa meillä saattaa vastaavasti olla hiukan enemmän pelivaraa ja mietinnän varaa, mitä tarvitsee tehdä ja milloin. Se on minusta sellaista, ihan siinä missä yritykselle tehdään kaikkeen muuhunkin budjetti, niin ipr on asia joka pitää budjetoida ja miettiä milloin siihen pitää se raha käyttää ja on järkevää käyttää.

Ari-Pekka Launne [00:09:01]: Juurikin näin ja valitettavan harvinaista. Ja usein tuntuu siltä, että siinä vaiheessa kun yrityksillä ja yrittäjillä, uusilla yrittäjillä olisi aikaa miettiä tätä. Niin heillä ei ole rahaa siihen, mitä pitäisi tehdä. Ja kun heillä on rahaa, niin liiketoiminta on jo käynnissä, niin sitten ei ole enää oikein aikaa miettiä tätä jos tämä koetaan liian vaikeaksi. Sen vuoksihan on olemassa joukko ammattilaisia joihin kuuluu sekä ipr lakimiehet että suuri joukko muita toimijoita. Jotka näissä asioissa voivat auttaa.

Suvi Julin [00:09:36]: Ja myös siihen ihan startup yrityksille on kuitenkin saatavilla myös melko kevyen kynnyksen rahoitusta nykyisin, siihen ipr suunnitteluun ja sitä kyllä kannustan startup yrittäjiä käyttämään. Koska voi olla, että ne muutamat suhteellisen kevyellä kynnyksellä saatavat konsultointipäivät esimerkiksi ely-keskuksilta, niin maksavat ne omavastuurahat takaisin moninkertaisesti. Että ei tehdä päätöksiä, joiden kustannusvaikutuksia pitkällä aikavälillä ei osata arvioida tai todetaan että ne ovat ihan turhia myöhemmin.

Ari-Pekka Launne [00:10:14]: Muistan yhden esimerkin tällaisesta, missä tämä punninta kannattaisiko laittaa rahaa vai ei, tuli konkreettisesti esiin kun muotoilija tuli keskustelemaan mallioikeussuojan hakemisesta tuotteellensa. Ja kertoi, että hän ei ensimmäistä mallistoaan mitenkään suojannut ja ajatteli, että ei se ole niin tärkeää, että laittaa rahoja siihen mallisuojahakemuksen laatimiseen ja mallin rekisteröimiseen. Mutta sitten kun hänelle selvisi, että tätä tuotetta myyvät muut eikä hänellä ollut oikeutta siihen puuttua omien rekisteröintiensä perusteella. Niin hän ajatteli, että seuraavalla kerralla mennään niin, että suojataan myös se, mitä on luotu.

Suvi Julin [00:11:06]: Näin se yleensä on.

Maarit Jokela [00:11:06]: Onko se niin, että monesti opitaan kantapään kautta vai juuri tuollaisia esimerkkejä, että jotakin on tehnyt ehkä vähän väärin tai huolimattomasti ensin ja siitä oppii, että seuraavalla kerralla tehdään paremmin tällainen suojaus asia?

Ari-Pekka Launne [00:11:20]: Kokemusta ei voita mikään, se on ihan totta se sanonta. Ja jos sitä kokemusta nyt on Suvilla ja ehkä minullakin tarjota, niin sehän on se meidän vaihdannan välinen. Ja yrittäjä joka meidän kokemukseen turvautuu ja sen perusteella toimii, niin saa sitä meidän palvelua löytääkseen itselleen sellaisen tavan, että ymmärtää tämän ipr:n merkityksen siellä toiminnassa. Se on se kaikkein vaikein, eli minun mielestäni ajatellaan liian usein, että hei, tämä on hyvä asia, tämä pitää patentoida. Ja sitten saamme rahaa. Mutta tässä on pieni käppi siitä patentoinnista siihen, että saadaan rahaa, siellä on se kaupallistaminen. Ja tähän kaupallistamisvaiheeseen kuuluu paljon muuta ipr:ää joka, kuten Suvi sanoi, voidaan tehdä varmasti myöhemminkin. Mutta siihen pitäisi ymmärtää, että siihen pyritään ja sitä tavoitellaan sitä kaupallista tuotetta.

Suvi Julin [00:12:29]: Se on usein juurikin näin ja usein sellainen vähän harhakuvitelma siellä onkin, että se keksintö myy itse itsensä tai patentti myy itse itsensä. Kun tosiasiassa se on kuitenkin viime kädessä viranomaisen myöntämä oikeus kieltää muita käyttämästä vaikka sitä patentilla suojattua keksintöä. Eikä se kaupallista itse itseään. Se työ siihen kaupallistamiseen on tehtävä. Ja jos sitä kaupallistamista ei tee, niin silloin syntyy tilanne, että kyllä sen ipr:n arvokin saattaa kärsiä.

Ari-Pekka Launne [00:13:11]: Kuoleman laakso. Vuosimaksut pyörivät mutta rahaa ei tule kassaan.

Suvi Julin [00:13:17]: Kyllä.

Ari-Pekka Launne [00:13:19]: Tuo on myös minusta tärkeä tuo ajatus, että sinun täytyy valita ne kumppanit hyvin tässä. Ja aikanaan toimin vähän aikaa ruotsalaisen yhtiön hallituksessa, joka puuhasi domain nimien parissa. Ja siellä opin tällaisen toimintatavan, tai huomasin tällaisen toimintatavan joka heillä oli. Että kun joku jotain siellä kehitti, niin hän otti siihen heti mukaan kaverin joka kaupallisti sitä. Ei tällainen keksijätyyppi itse pyrkinyt lainkaan omimaan kaikkea itselleen vaan hän heti loi sitä ympäristöä jossa tämä yritystoiminta voi kukoistaa. Jokainen tekee sitä minkä osaa parhaiten. Keksijä usein on innovatiivinen ja miksei tutkijakin joka tietää hyvin tämän tuotteensa, mutta ei hän ole välttämättä kaupallistamisen ammattilainen. Siihen kannattaisi etsiä myös apua.

Maarit Jokela [00:14:23]: Se on kyllä ihan paikkansa pitävää, että monesti nämä henkilöt, jotka keksii, niin eivät ole parhaimpia kaupallistamaan. Jollakin toisella taas siihen on taitoja paremmin ja verkostoja.

Ari-Pekka Launne [00:14:36]: Verkostoitumista tämä ipr maailmakin on pitkälti. Eli kaikki tavaramerkki-, patenttiasiamiehethän toimivat melko lailla kansainvälisesti. Meillä on kollegoita ympäri maailmaa, verkosto ympäri maailmaa. Niin että tämä varsin paikalliseksi tarkoitettu lainsäädäntö, me autamme Suomessa mutta me autamme myös ulkomaille päin ja tietysti ulkomailta Suomeen päin. Tämä verkostoituminen tällä tavalla mahdollistaa sen suojan hakemisen muissakin maissa kuin Suomessa.

Maarit Jokela [00:15:15]: Kuinkas tuosta kansainvälisestä aspektista ajatus, että kannattaako ajatella, että toimin vain Suomessa ja haen esimerkiksi tavaramerkkiä vain Suomessa? Vai pitäisikö sitä ipr strategiaa heti pohtia hiukan laajemmalta näkökulmalta?

Ari-Pekka Launne [00:15:32]: Sehän lähtee siitä liiketoimintasuunnitelmasta mikä sinulla on ja liiketoiminta strategiasta. Jos tuotteesi on sellainen, että se menee nyt vain kehäkolmosen sisäpuolella kaupaksi eikä sillä ole oikeastaan kysyntää missään muualla, niin silloin tämä on se alue, mistä lähdetään ajattelemaan. Ja varmaan tuossa tilanteessa se, onko minulla tälle tuotteelle jotain suojaa Yhdysvalloissa, niin se ei ole nyt niin relevanttia. Voi olla hienoa sanoa, että meillä on Jenkkipatentti tähän ja maksoimme siitä, mutta ei meillä ole mitään tuottoa sille. Kyllä se lähtee siitä oman toiminnan ymmärtämisestä, oman kilpailuympäristön ymmärtämisestä. Ja siitä, mitä sillä kielto-oikeudella haluaa tehdä. Koska tuo mitä Suvi sanoi, niin nämä ovat nimen omaan kielto-oikeuksia. Nämä eivät ole käyttöoikeuksia sillä tavalla, että sinulla olisi tästä alkaen lupa käyttää. Sinulla voi olla kielto-oikeus muihin vaikka ei ole lupaa käyttää.

Suvi Julin [00:16:40]: Ja silloin tullaan siihen tilanteeseen, kun mietitään sitä, että missä pitää suojata. Riittääkö meille se suoja Suomessa, niin kuten Ari-Pekka sanoi. Kyse on ensinnäkin siitä, mikä on se liiketoiminnan strategia. Missä toimitaan. Ja kun mietitään sitä, että millä markkinoilla itse toimitaan, on ihan hyvä katsoa myös sitä, että missä kilpailijat toimivat. Ja miettiä vähän sen mukaisesti, että missä en oman suojauksen pitää olla. Ja mihin se pitää kohdistaa. Kyllä se on lähtökohtaisesti ymmärrettävä oman liiketoiminnan startegia, mietittävä mikä sitä tukee ja sitten täytyy hiukan katsoa sitä oman liiketoiminnan strategian osana myös sitä, missä ne kilpailijat toimivat ja mikä on se oma asema niihin kilpailijoihin nähden. Tai mihin asemaan niihin kilpailijoihin nähden halutaan päästä.

Ari-Pekka Launne [00:17:32]: Jos olet saanut jonkun alueen itsellesi paalutettua, näin me monta kertaa käytetään vertausta, että tulet ikään kuin erämaahan silloin kun sinulla on uusi tuote. Kenelläkään muulla ei ole sellaista. Voit tehdä näillä ip suojauksilla valtauksen sinne, jonka sisäpuolelle muut eivät pääse ilman sinun lupaasi, koska sinulla on se kielto-oikeus. Ja tällä tavalla, tämä voi olla strategista tämä ajattelu, että estämme mahdollisimman pitkään toisten tulemisen tänne. Jos otamme ajankohtaisen asian, niin minusta tämä rokotekeskustelu on ihan hyvä lähtökohta tähän. Meillä on kova tarve tietylle tuotteelle, kaikki lääketehtaat pyrkivät valmistamaan nopeasti sellaisen rokotteen joka tulisi markkinoille, kuka ehtii ensin, se saa todennäköisesti kauhottua aika tavalla rahaa. Eikö vain. Ja jos se saa jonkunlaisen patentin sinne estämään muita tulemasta, niin sehän ehtii kauhoa sitä rahaa kauemmin. Siinä se oli se tarkoitus sille patentille aika selkeä. Tällä suojataan omaa kehitystyötä. Ja nyt meillä kaikilla on suut kiinni kun menimme vaikeaan aiheeseen.

Suvi Julin [00:19:05]: Aloimme miettiä sitä, mutta näinhän se oikeasti on. Siinä kohdalla näkyy se, että siinä kohdalla patentin tarkoitus on juurikin se, että sillä suojataan omaa kehitystyötä, estetään muita pääsemästä sille alueelle, mikä on sillä hetkellä kilpailullisesti hyvin kiinnostava.

Ari-Pekka Launne [00:19:25]: Sitten tullaan toisiin kysymyksiin, pitäisikö näitä patentointioikeuksia rajoittaa tai määrätä, että tällaista ei saa patentoida tai muuta. Mutta sehän on täysin toinen kysymys, tuo vain kuvaa sen tilanteen, mikä sinulla on. Jos pystyt myymään miljoona yksikköä ja saat niistä kaikista jonkun sentin voittoa ennen kun toiset pääsevät edes valmistamaan niitä. Niin onhan se hieno hetki varmasti siellä tuloksen julkistamistilaisuudessa.

Suvi Julin [00:19:59]: Siinä mielessä lääketeollisuushan on jännittävä esimerkki, koska se on ehkä ainoa teollisuudenala jossa on sellainen toimintamalli, että patentoidaan pääsääntöisesti melkein kaikkialla maailmassa. Kun oikeastaan missä tahansa muilla aloilla, jos patenttia on haettu, sanotaanko yli kymmenessä maassa, niin sillä alkaa olla jo poikkeukse