Laadukasta kalaöljyä suomalaisesta järvikalan suolimassasta?

Oulun yliopiston ja Kajaanin yliopistokeskuksen Kalarvo-hanke on tutkinut vajaan vuoden kalasivuvirtaa, kasvatetun ja villikalan ruoto- ja suolimassaa. Erityisessä keskiössä on ollut kalaöljyn tuottaminen ylikriittisellä hiilidioksidiuuttolaitteella.

Miksi kalaöljy? Lisäravinteena kalaöljyä myydään kaupoissa hintahaitarilla 60–120 euroa per kilo. Suomalaista vaihtoehtoa ei ole. Kaikissa Suomessa myynnissä olevissa kalaöljyissä on taustalla ulkolainen kasvatettu tai villikala.

Eli siksi kalaöljyä, koska bisneksen voi saada oikeasti toimimaan korkean myyntihinnan ansiosta ja kuluttajille voitaisiin tarjota ensimmäistä kertaa kotimaista vaihtoehtoa kyseisessä tuoteryhmässä.

Kalarvo-hankkeen (katso kuva) prosessi on yksinkertainen: kylmäkuivaus – murskaus – uutto. Prosessista tulee proteiinirikas kuiva jae ja raaka öljy. Prosessin maksimi lämpötila on 40 astetta ellei lainsäädäntö muuta vaadi. Raaka öljy voidaan esimerkiksi käsitellä kylmäkuivauksella, jolla saadaan pois pienet vesiliukoiset jäämät. Tämän jälkeen öljy on valmista jopa kaupan hyllylle.

Kalarvo-hankkeessa mitataan öljyn laatua rasvahappokoostumuksella ja TOTOX-arvolla (härskiintyminen). Rasvahapoissa on syy, miksi Kalarvo-hankkeessa keskitytään järvikalan suolimassaan. Villissä järvikalassa on vähintään tuplasti enemmän omega-3-rasvahappoja kuin kasvatetun kirjolohen suolimassassa. Samanaikaisesti järvikalassa ”tarpeettomia” omega-6-rasvahappoja on kolme kertaa vähemmän kuin kirjolohessa.

Kalarvo-hankkeessa on karkeasti arvioitu, että järvikalan suolimassaa tarvittaisiin vähintään sata tonnia, jotta bisnes voi toimia. Tämäkin arvio voi olla liian optimistinen.

Toinen tärkeä reunaehto prosessin onnistumiselle on suolimassan tuoreus. Öljyn laatu heikkenee nopeasti, jos suolimassaa ei pakasteta heti suolistuksen jälkeen. Kalarvo-hankkeessa on saatu huippulaadukasta öljyä, kun alkupään suolien käsittely on hoidettu asianmukaisesti.

Kalarvo-hankkeessa kehitetään myös itse uuttoprosessia. Mainittu uuttomenetelmä on panostoiminen teollisuudessa. Kalarvossa yritetään saada prosessista jatkuvatoiminen. Jos tässä onnistuttaisiin, voisi prosessin energia- ja investointikustannukset laskea.

Lopuksi mainittakoon Kajaanin ammattikorkeakoulun TKI-puolen rinnakkaishankkeesta, jossa otetaan koppi prosessissa syntyvästä proteiinirikkaasta jakeesta. Hankkeessa tullaan syöttämään kiintoaines mustasotilaskärpästen toukille. Näin kiintoaines saataisiin jalostettua arvokkaammaksi tuotteeksi kuin mitä se olisi pelkkänä rehun raaka-ainekomponenttina.

Kirjoittajat ovat Kalarvo-hankkeen asiantuntijoita. Kalarvo-hankkeen koko nimi on Kalasivuvirtojen prosessointi arvotuotteiksi (sama nimi myös KAMK:n hankkeessa). Oulun yliopiston hanketta toteutetaan Kajaanissa, Kajaanin yliopistokeskuksella, Mittaustekniikan yksikössä. Hanke on EU:n osarahoitettu ja rahoitus tulee Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kautta (EAKR TYT). Lisätietoja hankkeesta: https://www.oulu.fi/fi/projektit/kalasivuvirtojen-prosessointi-arvoaineiksi.

Yhteyshenkilö:

Tuomas Niskanen
projektitutkija, Oulun yliopisto, Mittaustekniikan yksikkö
tuomas.niskanen@oulu.fi