Väitöstilaisuus

Lectio praecursoria pitää valmistella etukäteen. Lektio on yleistajuinen johdatus väitöskirjan aiheeseen. Se pidetään yleensä suomeksi, jos se on väittelijän äidinkieli, vaikka väitöstilaisuuden kieli olisi toinen. Muussa tapauksessa lektio pidetään väitöstilaisuuden kielellä. On hyvä muistaa, että lektio saattaa olla ainoa väitösseremonian osa, jonka kaikki osanottajat ymmärtävät. Lektion pääkohtien esittämiseen ja havainnollistamiseen käytetään yleensä dioja.

Väittelijän on syytä luovuttaa väitöskirjansa käsikirjoitus vastaväittäjälle/vastaväittäjille heti, kun se on valmistunut painosta. Yleensä väitöskirjan painatus jää niin viime hetkiin, ettei vastaväittäjä enää ehdi tutustua valmiiseen kirjaan kuin pääkohdin. Siksi väitöskirjan käsikirjoitus on hyvä lähettää vastaväittäjälle sähköpostitse heti tohtorikoulutustoimikunnan myönnettyä väittelyluvan. Ulkomaalaiselle vastaväittäjälle on hyvä lähettää englanninkieliset ohjeet väitöksen kulusta, kestosta ja lyhennelmä lektiosta.

Väittelijä on perinteisesti toiminut vastaväittäjän/vastaväittäjien isäntänä/emäntänä. Vastaväittäjä saattaa tarvita apua matkajärjestelyissä, esim. lentolippujen varaamisessa ja lentokentältä hakemisessa. Majoittumiseen Oulussa on hyvä selvittää hotellit, joiden kanssa yliopistolla on majoitussopimus. Joissakin tiedekunnissa tai tutkimusyksiköissä on järjestetty tukihenkilöpalvelut matkajärjestelyiden hoitamiseen. Toisinaan myös kustos ottaa osaltaan emännän tai isännän roolia.

Tutkimusyksikkö tai tiedekunta voi halutessaan tarjota lounaan vastaväittäjälle väitöspäivänä sekä mahdollisesti muuta normaalia vieraanvaraisuutta. Esimerkiksi edellisenä päivänä illallisen aikana tai väitöspäivän aamuna on hyvä tutustua ja mahdollista käydä läpi väitöspäivän aikataulu. Illallisen järjestää yleensä kustos, tai väittelijän pääohjaaja. On myös mahdollista sopia puhuttelusta (vastaväittäjää teititellään ellei toisin sovita).

Sali, jossa väitöstilaisuus pidetään, kannattaa varata virastomestarilta heti kun väitöspäivä on selvillä. Väittelijän on sovittava hyvissä ajoin virastomestareiden kanssa myös mahdollisesti tarvittavista erityisistä apuvälineistä. Väittelijän on myös huolehdittava juomista ja kukista sekä mahdollisesta väitöstilaisuuden valokuvauksesta, ellei tiedekunnalla tai tutkimusyksiköllä ole asiasta vastaavaa tukihenkilöä.

Tilaan on hyvä tutustua kustoksen ja vastaväittäjien kanssa yhdessä etukäteen esimerkiksi väitöspäivän aamuna. Tällöin käydään läpi mm. liikkumis- ja toimintajärjestys sekä varmistetaan pöytien, puhujakorokkeen yms. sijainnit salissa. Väittelijän on syytä varmistaa, että tarvittavat välineet (mediatykki ja tietokone, äänentoisto, mikrofonit ja muistiinpanovälineet jne.) ovat paikalla ja ne toimivat halutulla tavalla. Jos väittelijä tarvitsee apua esim. diojen näyttämisessä, on asiasta sovittava etukäteen esim. jonkun kollegan kanssa.

Valkokankaalle on hyvä heijastaa valmiiksi lektion ensimmäinen dia, jolla on perustiedot väitöksestä: väittelijän nimi, ala, väitöstyön otsikko sekä vastaväittäjän ja kustoksen tiedot. Saman dian voi laittaa myös lektion loppuun jolloin se voi jäädä esille työn käsittelyn ajaksi.
Mahdollisia ongelmatilanteita varten kustoksen on hyvä tarkistaa Patiosta löytyvät yliopiston turvallisuusohjeet ja ottaa ylös väitössalista vastaavien virastomestareiden yhteystiedot. Väitöstilaisuus voi olla myös yliopiston ulkopuolisissa tiloissa, jolloin täytyy ottaa huomioon tilan omat turvallisuusohjeet.

Väitöstilaisuuteen tulee toimittaa riittävästi väitöskirjoja yleisöä varten jos väitöskirjaa ei ole sähköisesti saatavilla. Normaalisti noin 40–50 kappaletta on sopiva määrä. Väittelijä huolehtii, että joku tuo kirjat ajoissa paikalle. Tilaisuuteen osallistuvia henkilöitä voi myös ohjeistaa väitöskirjan sähköisen version käyttämiseen.

Sovi väitöstilaisuuden ja karonkan asuista yhdessä kustoksen ja vastaväittäjän kanssa (Taulukko 1). Viime kädessä kustos päättää pukeutumisesta.

Kustoksen, vastaväittäjien ja väittelijän tulee noudattaa saman vaihtoehdon pukeutumisohjetta (1 tai 2); poikkeuksena on ulkomaisessa yliopistossa valmistunut henkilö, joka voi käyttää omaa tohtorinasuaan, johon saattaa kuulua esim. viitta ja päähine. Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä voivat käyttää frakkia ja mustia liivejä, tummaa pukua, mustaa housupukua, polvipituista musta hametta, mekkoa tai jakkupukua. Mekko ei saa olla huomiota herättävän avokaulainen tai muuten paljastava. Mekon tai puseron ja hameen päälle voidaan pukea musta jakku. Miespuolisten pukeutuessa frakkiin, voi naispuolinen käyttää myös nilkkapituista mekkoa. Pukeutumisohjeissa sovelletaan tohtoripromootion pukeutumisohjeita.

Taulukko 1. Väittelijän, kustoksen ja vastaväittäjän perinteiset pukeutumisvaihtoehdot väitöstilaisuudessa

Tutkimusyksikkö tai tiedekunta voi käytäntönsä mukaan maksaa vastaväittäjän pukuvuokran, mutta väittelijä ja kustos kustantavat oman väittelyasunsa itse. Käytänteet tässä asiassa vaihtelevat eri tiedekunnissa.

Väitösyleisön pukeutumisesta ei ole ohjeita. Väitöstilaisuus on julkinen ja avoin kaikille, joten tilaisuuteen on täysin sopivaa tulla arkiasussa. Väittelijän kutsumat vieraat pukeutuvat usein tummaan pukuun tai muuhun juhlavaan asuun.

Väitöstilaisuuden jälkeen on tapana, että väittelijä järjestää yleisölle kahvi- tai kuohuviinitarjoilun. Väittelijä kutsuu päätössanojen jälkeen tilaisuuteen kaikki väitöstä kuuntelemassa olleet. Helpoiten tarjoilu järjestyy yliopiston ravintoloiden tiloja ja palveluita käyttäen. Arvokkaimmille vieraille, kuten kustokselle, vastaväittäjälle jne., on hyvä varata oma pöytä. Kuohuviinitarjoilu voidaan järjestää salin läheisellä käytävällä.

Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen (väittelijä kustoksen vasemmalla puolella), kustos toivottaa yleisön vapaamuotoisesti tervetulleeksi sekä esittelee lyhyesti seisaaltaan vastaväittäjän/vastaväittäjät ja väittelijän. Tämän jälkeen kustos avaa virallisesti väitöstilaisuuden lausuen: "Oulun yliopiston tutkijakoulun määräämänä kustoksena julistan ”titteli nimi xx:n ”väitöstilaisuuden alkaneeksi". Avaussanojen jälkeen muut väittelijää lukuun ottamatta istuutuvat.

Väittelijä pitää seisaaltaan lectio praecursorian, lektion, eli esitelmän väitösaiheestaan. Lektiossa väittelijä selvittää tutkimustyönsä taustaa ja yhtymäkohtia tieteellisiin tai käytännön elämän ongelmiin. Sen kesto on 10–20 min. Ulkomaiselle vastaväittäjälle on hyvä antaa käännös tai tiivistelmä lektiosta. On hyvän tavan mukaista, että yleisö saapuu paikalle saliin ennen tilaisuuden alkua eikä poistu tilaisuudesta lektion aikana.

Lektio pidetään yleensä suomeksi, jos se on väittelijän äidinkieli, vaikka väitöstilaisuuden kieli olisi toinen. Muussa tapauksessa lektio pidetään väitöstilaisuuden kielellä. On hyvä muistaa, että lektio saattaa olla ainoa väitösseremonian osa, jonka kaikki osanottajat ymmärtävät. Lektion pääkohtien esittämiseen ja havainnollistamiseen käytetään yleensä dioja.

Väittelijä aloittaa lektion sanoin: ”Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisa yleisö”. Lektion päätyttyä väittelijä lausuu: "Pyydän Teitä, arvoisa professori (tohtori jne.) N Oulun yliopiston tutkijakoulun määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta".

Vastaväittäjä esittää seisten lyhyehkön alkupuheenvuoron, jossa hän käsittelee väitöskirjan aihepiirin asemaa ja merkitystä tieteessä sekä mahdollisesti yhteyttä käytännön elämään. Väittelijä seisoo koko vastaväittäjän alkupuheenvuoron ajan. Lopuksi vastaväittäjä ilmoittaa ryhtyvänsä työn yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat. Kun vastaväittäjiä on useampia kuin yksi, heidän tulee sopia keskinäisestä työnjaosta ja ilmoittaa siitä oman taustaesityksensä yhteydessä. Pääsääntöisesti tieteelliseltä iältään vanhempi vastaväittäjä pitää alkupuheenvuoron ja aloittaa työn tarkastelun.

Tämän jälkeen vastaväittäjä tekee väitöskirjan tarkastuksen kiinnittäen aluksi huomiota yleisiin kysymyksiin kuten tutkimusaiheen, tutkimusmenetelmien ja tutkimusaineiston valintaan ja siirtyy sen jälkeen yksityiskohtaiseen tarkastukseen. Väittelijä pyrkii puolustamaan työtään mahdollisimman hyvin, koska sen onnistumiseen kiinnitetään huomiota myöhemmin tehtävässä vastaväittäjän lausunnossa.

Väitöstilaisuus saa kokonaisuudessaan kestää enintään neljä (4) tuntia. Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään noin kolme (3) tuntia. Jos koko tilaisuus vie yli kolme tuntia, pidetään tauko, jonka kustos ilmoittaa.

Tarkastuksen lopuksi vastaväittäjän tulee esittää yhteenveto, jossa tarkastellaan väitöskirjassa esitettyjen tulosten merkitystä ko. tieteenalalla. Päätettyään tarkastuksen vastaväittäjä esittää seisten loppulausuntonsa, jonka väittelijä nousee kuuntelemaan seisten. Tämän jälkeen vastaväittäjä istuutuu. Väittelijä jatkaa seisomista.

Kuunneltuaan lausunnon väittelijä kiittää vastaväittäjää ja kääntyy yleisön puoleen lausuen: "Tämän jälkeen pyydän niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjaani vastaan, pyytämään puheenvuoron kustokselta".

Tämän jälkeen kenellä tahansa läsnäolijalla on mahdollisuus pyytää puheenvuoroa kustokselta. Puheenvuoron käyttäviä henkilöitä kutsutaan ylimääräisiksi vastaväittäjiksi. Mahdolliset ylimääräiset vastaväittäjät saavat yhteensä käyttää aikaa korkeintaan yhden tunnin, joten kunkin on puheessaan pysyttävä asiassa, käytettävä asiallista argumentointia ja pidettävä puheensa lyhyenä. Kustos johtaa puhetta ja jakaa puheenvuorot. Puheenvuoron myöntäessään kustos pyytää ylimääräistä vastaväittäjää esittelemään aluksi itsensä kertomalla nimensä ja oppiarvonsa sekä tämän jälkeen lyhyesti esittelemään asiansa ja pääväittämänsä. Kustoksen tulee huolehtia, että ylimääräisen kysymyksen esittäjä täsmentää kysymyksen ja mahdollisen väittämänsä. Väittelijän tulee saada vastata välittömästi kuhunkin esitettyyn huomautukseen. Halutessaan myös vastaväittäjä voi osallistua keskusteluun.

Ylimääräisten vastaväittäjien tapauksissa kustoksen tulee kirjata tätä varten tarkoitetulle lomakkeelle (löytyy sivulta Tohtoritutkinnon loppuvaihe) huomautuksen esittäjän nimi, oppiarvo, yhteystiedot sekä väittämän pääsisältö. Kustos huolehtii, että lomakkeita ja kyniä on saatavilla väitössalissa tai lomake on mukana sähköisesti esim. tietokoneella. Tarvittaessa kustos voi pyytää ylimääräistä vastaväittäjää tiivistämään pääväitteensä puheenvuoronsa lopuksi. Kustos toimittaa täytetyn lomakkeen väitöksen jälkeen johtavalle koulutusasiantuntijalle, joka toimittaa lausunnon tohtorikoulutustoimikunnalle ja vastaväittäjälle.

Ylimääräisen vastaväittäjän huomautus, kommentti, kritiikki tai kysymys voi olla neutraali, positiivinen tai negatiivinen. Mikäli kyseessä on laajahko huomautus tieteellisestä tai epäeettisestä toiminnasta taikka huomautus on pitkä ja moniulotteinen, tulee kustoksen informoida ylimääräistä vastaväittäjää mahdollisuudesta jättää huomautuksensa kirjallisesti kahden viikon kuluessa. Ylimääräisen vastaväittäjän huomautuksen olennainen sisältö tulee kirjata siinä muodossa ja laajuudessa kuin se esitettiin väitöstilaisuudessa, mutta taustaa ja yksityiskohtia voi esittää kirjallisessa huomautuksessa laajemminkin, jotta keskustelu väitöstilaisuudessa pysyy annetuissa aikarajoissa ja kaikille asianmukaisilla ylimääräisille vastaväittäjille jää aikaa esittää huomautuksensa. Vastaväittäjän tulee ottaa lausunnossaan huomioon ylimääräisen vastaväittäjän huomautukset ja arvioida niiden vaikutusta omaan lausuntoonsa.

Kustos voi tarvittaessa pyytää ylimääräistä vastaväittäjää päättämään puheenvuoronsa, jos puheenvuoro tai sen pohjalta käytävä keskustelu ei pysy asiassa. Kustoksen on huolehdittava, että kaikki asianmukaiset ylimääräiset vastaväittäjät saavat puheenvuoron.

Kustos päättää seisten väitöstilaisuuden lausumalla: ”Julistan väitöstilaisuuden päättyneeksi". Väittelijä esittää ennen salista poistumista kutsun kahvi- tai kuohuviinitilaisuuteen.

Kustos ja vastaväittäjä pitävät jälleen tohtorinhattua kädessään poistuessaan salista samassa järjestyksessä kuin he ovat tulleet sisään: ensin väittelijä, sitten kustos ja vastaväittäjä. Yleisö ei taputa eikä muutenkaan osoita suosiota tilaisuuden aikana. Yleisö poistuu salista vasta vastaväittäjän, kustoksen ja väittelijän jälkeen. Onnittelut säästetään hetkeen, jolloin väittelijä on salin ulkopuolella ehtinyt kiittää vastaväittäjää ja kustosta.

Tapoihin kuuluu, että väittelijää onnitellaan ja hänet kukitetaan väitöksen jälkeen väitössalin ulkopuolella. Yleinen tapa on, että väittelijä tarjoaa kakkukahvit tai kuohuviiniä väitöstilaisuuden päätyttyä kaikille väitöstilaisuuteen osallistuneille. Väittelijän yksikkö vastaa yliopiston tiloissa järjestettävän väitöstilaisuuden tarjoilujen kustannuksista tiedekunnassa sovitun kohtuullisen ja tasapuolisen käytännön mukaan. Titilaisuudessa on tapana pitää puheita väittelijälle ja antaa hänelle esimerkiksi tiedekunnan tai osaston lahjoja. Varsinaiset viralliset puheet pidetään väitöspäivänä illemmalla väitöskaronkassa.

Väittelijän muistamisesta on erilaisia käytänteitä ja perinteitä yliopiston eri yksiköissä ja ryhmissä. Yleisin tapa lienee sellainen, että kollegat järjestävät keräyksen lahjan kustantamiseksi; esimerkiksi rahalahja tai lahjakortti tohtorin hatun hankintaan on hyvä ja perinteinen kollegoiden lahja. Jos väittelijän tutkimusryhmä tai muu vastaava kotikustannuspaikka haluaa kuitenkin muistaa väittelijää, kohtuullinen muistaminen lainsäädännön ja taloussäännön sallimissa puitteissa on mahdollinen.