Ihminen muokkaa susien kehitystä – kallon muoto vaihtelee eri puolilla maailmaa

Tutkimuksessa analysoitiin 227 suden kalloa Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta kolmiulotteisen kuvantamisen ja kallojen muotojen geometristen analyysimenetelmien avulla. Tulokset osoittavat, että muun muassa leveysaste ja ravinto selittävät osan havaitusta vaihtelusta.

”Sudet ovat sopeutuneet elinympäristöihinsä tuhansien vuosien aikana. Eri alueilla elävät populaatiot kohtaavat erilaisia ekologisia paineita, jotka näkyvät kallon muodossa”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Dominika Bujnáková Oulun yliopistosta.

Pelkästään luonnonympäristö ei kuitenkaan selitä kaikkia eroja.

Ihmisen toiminta on muokannut susikantoja perusteellisesti viimeisten kahden vuosisadan aikana

1800- ja 1900-luvuilla ihmiset harvensivat susikantoja voimakkaasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ja paikoin jopa hävittivät ne kokonaan. Osa susikannoista elpyi luonnollisesti, kun taas naapurialueiden sudet valtasivat uusia alueita tai kannoissa tapahtui risteytymistä muiden populaatioiden kanssa, kuten aiempi tutkimus osoittaa. Muutokset ovat jättäneet mitattavan jäljen susien kallojen muotoihin ja lisänneet populaatioiden välisiä eroja.

”Ihminen on monin tavoin vahvistanut susikantojen eriytymistä. Kantojen pienentyminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen ovat vähentäneet populaatioiden välistä geenivirtaa, mikä näkyy sekä perimässä että ulkonäössä”, Bujnáková toteaa.

Pitkäaikaisia muutoksia erityisesti Suomessa ja Skandinaviassa

Tulokset ovat erityisen merkittäviä Suomen ja Skandinavian kannalta. Sudet hävitettiin alueelta lähes sukupuuttoon, mutta palasivat itäisistä populaatioista saapuneiden susien myötä. Tutkimus osoittaa, että historialliset tapahtumat voivat vaikuttaa populaatioiden rakenteeseen vielä pitkään elpymisen jälkeenkin.

Kun susikannat elpyvät eri puolilla Eurooppaa ja susien palauttamista jatketaan Pohjois-Amerikassa, paikallisten sopeumien ymmärtäminen korostuu, kun suunnitellaan siirtoja, palautuksia tai kantojen vahvistamista. Susien siirtäminen alueelta toiselle ilman niiden kehityshistorian ja ekologisten erojen huomioimista voi heikentää niiden selviytymistä uudessa ympäristössä.

Tutkimus korostaa myös museokokoelmien merkitystä: monet kallot on kerätty vuosikymmeniä sitten, mikä mahdollistaa kehityksen tarkastelun pitkällä aikavälillä, jota ei muuten enää voitaisi havaita.

Tutkimus toteutettiin Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksikössä yhteistyössä kansainvälisten tutkijoiden ja luonnontieteellisten museoiden kanssa.

Ihminen muokkaa susien rakennetta

• Ihmisen toiminta on viimeisten kahden vuosisadan aikana muuttanut susikantoja merkittävästi ja jättänyt selviä jälkiä kallon muotoon.
• Susikantojen harventaminen, elinympäristöjen pirstoutuminen ja ihmisen ohjaamat palaamiset ovat kiihdyttäneet populaatioiden eriytymistä myös ulkonäössä.

• Nykyinen kallonmuotojen vaihtelu ei johdu pelkästään luonnosta, vaan heijastaa vahvasti myös ihmisen pitkäaikaista vaikutusta, mikä on huomioitava suojelussa.

  Tutkimusartikkeli Global Drivers of Morphological Variation in Grey Wolves julkaistiin kesäkuussa 2026.