Kiinnostus luontoon ohjaa lääketieteen tutkijaa Ali Mobasheria kohti uusia ratkaisuja nivelrikkoon

Ali Mobasheri on tuki- ja liikuntaelinten biologian professori Oulun yliopistossa. Hänen nykyinen tutkimuksensa keskittyy ruston biologiaan, erityisesti solujen aineenvaihduntaan, ionikanavien fysiologiaan ja nivelrikon biomarkkereihin. Mutta miten Mobasheri, jonka tausta on alun perin kasvifysiologiassa ja biokemiassa, on päätynyt nivelrikon tutkijaksi Ouluun?
Professori Ali Mobasheri
Ali Mobasheri toimii tuki- ja liikuntaelinten biologian professorina lihavuuteen ja fibroosiin keskittyvässä monialaisessa Fibrobesity-tutkimusteemassa (Kuva: Maiju Pohjanheimo, Kaleva)

"Biologia, kemia ja se, miten erilaiset ilmiöt ympärillämme toimivat, ovat aina kiinnostaneet minua. Olen myös hyvin kiinnostunut luonnosta: kasveista ja eläimistä ympäristössään sekä siitä, miten olemme vuorovaikutuksessa niiden kanssa", Mobasheri kertoo.

Mobasherin kiinnostus luontoa ja kemiaa kohtaan alkoivat muodostua jo kouluaikana, mikä johtikin hänet opiskelemaan ja tutkimaan kasvifysiologiaa sekä biokemiaa. Myöhemmin hänestä tuli yksi nivelsairauksien tutkimuksen johtavista nimistä. Nyt hän on nivelrikkoon erikoistunut professori, mutta Mobasherin tausta kasvitieteessä ja eläinlääketieteessä tuo edelleen uusia näkökulmia hänen työhönsä.

Tutkimusta kasveista eläimiin ja ihmisen nivelsairauksiin

Nuorena opiskelijana Mobasheri ei ollut innostunut yhteiskuntatieteistä tai matematiikasta samalla tavalla kuin luonnontieteistä, jotka selittivät kiehtovaa maailmaa hänen ympärillään.

"Muistan, että koulussa rakastamani oppiaineet olivat biologia ja kemia. Biologiassa olin hyvä, ja se oli minulle todellinen intohimo.”

Mobasherin uteliaisuus tutkimusta kohtaan heräsi myöhemmin hänen opiskellessaan alempaa korkeakoulututkintoa brittiläisessä yliopistossa.

"Tiesin, että halusin tehdä tutkimusta, mutta en ollut silloin vielä varma tohtorin tutkinnosta. Tiesin kuitenkin, että haluaisin opiskella maisterin tutkinnon jossakin ulkomaisessa yliopistossa", hän muistelee.

Mobasheri päätyi hakemaan useisiin kanadalaisiin oppilaitoksiin. Hän sai stipendin Toronton yliopistoon, jossa opiskeli kaksi vuotta kasvifysiologiaa ja biokemiaa.

"Siihen aikaan kasvien geenitekniikka oli vasta alkuvaiheissa ja ajattelin, että ehkä se voisi olla hyvä alue, johon keskittyä. Niinpä suoritin maisterin tutkinnon Toronton yliopiston kasvitieteen laitoksella", Mobasheri kertoo.

Pian maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen Mobasheri ja hänen perheensä päättivät palata takaisin Britanniaan. Jälkikäteen ajateltuna tämä saattoi olla käännekohta Mobasherin tutkimusuralla, sillä paluuta seuranneet tapahtumat saivat hänet kiinnostumaan nivelsairauksista.

"Tuohon aikaan isoäitini kärsi paljon nivelreumasta. Muistan menneeni hänen kotiinsa, ja hänen polvensa oli turvonnut lentopallon kokoiseksi", Mobasheri kertoo.

Lopulta Mobasherin isoäiti sai apua lääkäreiltä, mutta kokemus oli hänelle silmiä avaava ja isoäidin sanat jäivät hänen mieleensä.

"Hän käski minua lopettamaan tämän kasvien parissa puuhastelun ja työskentelemään jonkin todella tärkeän asian, kuten nivelsairauksien, parissa", Mobasheri muistelee.

Huolimatta isoäitinsä kommentin pienestä pisteliäisyydestä Mobasheri alkoi pohtia tutkimusuraansa.

"Kunnioitan suuresti vanhempia ihmisiä, erityisesti perheessäni, ja suhtaudun heidän neuvoihinsa suurella kunnioituksella. En pitänyt kasvien parissa työskentelyä hölynpölynä, mutta tajusin, että voisin tehdä tohtorin tutkinnon biolääketieteen alalla", Mobasheri jatkaa.

Hän päätti hakea apurahoja työskennelläkseen nivelsairauksien parissa. Matka vei Mobasherin opiskelemaan nivelten fysiologiaa Oxfordin yliopistossa. Tutkimusmatka nivelsairauksien parissa oli alkanut.

Nykyajan tutkimusmatkailija

Mobasheri on tutkimusmatkailija, vähän kuin nykyajan Marco Polo. Ferdinand Magellanin tavoin hän on kiertänyt maailmaa useita kertoja ja molempiin suuntiin, pitäen luentoja ja esitelmiä tutkimusmatkojensa aikana.

Oxfordissa suorittamansa tohtorin tutkinnon jälkeen Mobasheri työskenteli eri oppilaitoksissa Britanniassa. Post doc -uransa alkuvuodet Mobasheri vietti pääasiassa opettamalla, mitä hän pitää yhä nykyäänkin merkittävänä osana työtään.

"Rakastan opettamista! Vaikka kaikissa näissä konferensseissa, joihin nykyään osallistun, on pääasiassa kyse tutkimuksesta, on niissä pystyttävä myös viestimään, kouluttamaan ja innostamaan. Se on periaatteessa opettamista, mutta yleisö vain on erilainen", Mobasheri kertoo.

Mobasherin intohimo tutkimusta kohtaan kuitenkin kasvoi ja hän päätti siirtyä opetukseen suuntautuneesta työstään kohti kokopäiväistä tutkijanuraa. Tämä johti hänet työskentelemään eläinlääketieteen parissa ympäri Britanniaa.

"Työskentelin seuraavaksi hevosten ja koirien nivelrikon parissa kolmessa eläinlääketieteellisessä oppilaitoksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa", Mobasheri kertoo.

Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 2016. Tapahtui Brexit. Yhtäkkiä Britannia ei enää ollutkaan osa EU:ta, ja työskentely kansainvälisenä tutkijana muuttui rajusti. Tutkimusrahoitus EU:lta ei ollut enää vaihtoehto. Tämä sai Mobasherin monien muiden ohella etsimään uusia työpaikkoja Britannian ulkopuolelta.

"Halusin työskennellä Euroopassa, joten päätin aloittaa etsinnät ja neuvottelut uudesta urasta Britannian ulkopuolisessa Euroopassa”, hän toteaa. Vuonna 2018 matka vei Mobasherin Liettuaan, jossa hän toimii edelleen johtavana tutkijana ja kansainvälisenä neuvonantajana Vilnassa sijaitsevassa innovatiivisen lääketieteen keskuksessa. Mobasheri onnistui hankkimaan tutkimusrahoitusta yritysmaailmasta, Liettuan tutkimusneuvostolta ja Euroopan rakennerahastoista jatkaakseen tutkimustyötään.

Mutta kuten arvata saattaa, Mobasheri on monien hankkeiden ja kiinnostuksen kohteiden mies. Tämä käy ilmi myös hänen Liettuassa vietetystä ajastaan.

"Kyseessä oli 50-prosenttinen virka, joten aloin konsultoida yritysmaailmaa jäljelle jääneellä ajalla. Konsultoin Pfizer Consumer Healthcarea ja Image Analysis Groupia (IAG) Lontoossa. Tämän jälkeen aloin vähitellen työskennellä eri lääke- ja kuluttajaterveysalan yritysten kanssa", Mobasheri kertoo.

Tässä vaiheessa Mobasheri tutustui myös ensimmäisen kerran Oulun yliopistoon.

"Sitten tulin tänne Oulun yliopistoon, ensimmäistä kertaa maaliskuussa 2019. Minut kutsuttiin puhumaan BioPhotonics for Healthcare -konferenssiin", hän kertoo.

Mobasheri kutsuttiin esitelmöimään nivelrikon diagnostiikkaan tarvittavista uusista työkaluista ja siitä, miten biomarkkereita voidaan käyttää tässä yhteydessä.

"Tuon vierailun aikana minua pyydettiin myös pitämään seminaari lääketieteelliseen tiedekuntaan. Tämä esitelmä johti lopulta osa-aikaiseen työhön yliopistolla. Seminaarini on siis täytynyt olla melko onnistunut, muuten tuskin olisin täällä!”, Mobasheri kertoo pilke silmäkulmassaan.

Mobasherin uraan on kuulunut useita vierailevia professuureja eri puolilla maailmaa, muun muassa Saudi-Arabian King Abdulaziz -yliopistossa sekä Harvardin yliopistossa ja Utrechtin yliopistossa. Tällä hetkellä hän toimii vierailevana professorina Sun Yat-senin yliopistossa Kiinassa ja Liègen yliopistossa Belgiassa.

Maaliskuussa 2021 hän kuitenkin päätyi hakemaan kokoaikaista professuuria Oulun yliopiston Profi6 Fibrobesity -tutkimusohjelmaan. Mobasheri tuli valituksi ja tällä hetkellä hän perustaa Oulun yliopistoon tutkimusryhmää, joka keskittyy tutkimuksessaan nivelrikkoon ja välilevyjen rappeutumiseen.

"Voimme oppia paljon luonnosta"

Mobasherin tausta heijastelee hänen ajatteluaan ja tapaa, jolla hän käsittää tutkimuksen ja laajemmin ihmisen ja luonnon välisen suhteen.

"Sairaudet ovat melko samanlaisia ihmisillä ja eläimillä, esimerkiksi koirilla, kissoilla ja hevosilla. Monissa tapauksissa ne kärsivät samoista kroonisista sairauksista kuin me, kuten sydän- ja verisuonitaudeista, aineenvaihduntasairauksista, nivelsairauksista ja niin edelleen", Mobasheri kertoo.

Koska Mobasherilla on asiantuntijuutta eläinlääketieteessä, hän pystyy luomaan monia yhteyksiä ihmisten ja eläinten välille. Yhtäläisyyksiä löytyy yllättävistäkin paikoista, kuten "One Health, One Medicine" -konseptista, joka perustuu ajatukseen siitä, että ihmisten ja eläinten terveydet ovat yhteydessä toisiinsa sekä laajempiin ympäristö- ja luontoyhteyksiin.

"Myös tuotantoeläimille kehittyy nivelsairauksia, kuten nivelrikkoa, koska ne lihovat liikaa lyhyessä ajassa. Eläimet eivät tietenkään koe sairautta täysimittaisesti, koska ne uhrataan osana ravintoketjua ennen kuin sairaudet ehtivät ilmentyä täydessä laajuudessa. Mutta tapa, jolla kasvatamme ja yliruokimme tuotantoeläimiä elintarviketuotantoa varten, kuvastaa myös sitä, miten lihavuus vaikuttaa nivelsairauksien varhaiseen kehittymiseen ihmisillä. Tavallaan ilmiö voidaan nähdä myös yhteiskuntaa heijastelevana mallina ja välineenä, joka auttaa tarkastelemaan lihavuutta suurena yhteiskunnallisena ongelmana", Mobasheri tarkentaa.

Mobasheri näkee monia mahdollisuuksia luonnon, kasvien ja ihmislääketieteen välillä.

"Teen edelleen yhteistyötä hankkeissa, joissa tutkitaan kasviuutteita. Pyrimme selvittämään, millä kasveilla on mahdollisesti esimerkiksi tulehdusta ja kipua lievittäviä ominaisuuksia. Kiinnostukseni kasveja kohtaan on siis edelleen tallella. Saatan työskennellä nivelsairauksien parissa, mutta pidän silti kasvitieteen mielessäni tutkimusta tehdessäni", Mobasheri kertoo.

Mobasherin matka kasvifysiologiasta ja eläinlääketieteestä kohti ihmisten nivelrikon mysteerien ratkaisemista on kiehtova. Monitieteinen tausta ja avoin kiinnostus muita aloja ja ympäröivää luontoa kohtaan ovat raikkaita ja uudenlaisia lähestymistapoja. Lääketieteellinen tutkija, jolla on historiaa kasvifysiologiasta ja joka on kiinnostunut ilmastonmuutoksesta sekä ympäristönsuojelusta, rikkoo tieteenalojen välisiä rajoja ja uudelleen piirtää alan tutkijoihin liitettyjä normeja. Tämä näkyy siinä, miten Mobasheri ajattelee ympäröivän yhteiskunnan ja tieteellisen tutkimuksensa välisestä suhteesta.

"Eniten minua kiehtoo tutkimuksessa pyrkimys selvittää, mitä kaikkea luonnosta voidaan oppia ihmiskunnan hyväksi ja miten voimme varmistaa, että tieto hyödyttää myös luontoa, erityisesti tuotantoeläimiä, joista olemme tulleet riippuvaisiksi. Kestävyys on tärkeä osa tätä. Kaikessa, mitä löydämme tieteessä ja lääketieteessä, meidän on ajateltava kestävyyttä pitkällä aikavälillä, eikä vain välittömiä vaikutuksia ihmiskuntaan ja nyky-yhteiskuntaan", Mobasheri tiivistää.

Teksti: Essi Erkkilä

FibroHealth – Fibroosin torjunta kroonisissa sairauksissa

Lue myös:

Thora Herrmann yhdistää työssään tiedettä ja taidetta

Teknologiaa terveyttä edistämään

Viimeksi päivitetty: 15.2.2023