”Kyllä ne puut puhhuu minulle” – ikääntyneet ammentavat hyvinvointia luonnosta

Ikääntyvä ihminen nähdään usein hoivan tarpeen, sosiaalisten suhteiden tai älykkään teknologian ja muun materian kautta. Oulun yliopiston tutkijat keskittyvät ikääntyvien arkisiin toimintoihin, joissa mukana ovat muut ihmiset, mutta etenkin elollinen ja eloton luonto.

Mikä merkitys luonnolla on ikääntyneille ja miten he itse vaikuttavat ympäröivään luontoon, tutkijat kysyvät.

Tutkijat odottavat uusia näkökulmia siihen, miten syrjäseuduilla ilmaston- ja ympäristönmuutos vaikuttavat ikääntyneiden liikkumiseen ja kuinka heidän elinpiiriinsä kuuluvaa infrastruktuuria tulisi kehittää.

”Tarkoitus on ymmärtää ikääntymistä uudella tavalla, ei ongelmalähtöisenä tai pelkästään ihmisiin keskittyvänä, vaan arkisena elämänä, jossa hyvinvointiin liittyy vahvasti muitakin toimijoita kuin ihmisiä”, tutkimuksen vetäjä, kulttuuriantropologian yliopistonlehtori Tiina Suopajärvi kertoo.

Tutkimukseen osallistuvat seniorit asuvat Ylä-Kainuussa, Etelä-Lapissa ja Turun saaristossa, missä tutkijat viettävät aikaa heidän kanssaan eri vuodenaikoina. Suurin osa mukana olevista henkilöistä on yli 80-vuotiaita, mutta osa jo yli 90-vuotiaita.

”Nämä alueet valittiin sen vuoksi, että niistä löytyy syrjäseutumaisia paikkoja, etenkin Ylä-Kainuusta, missä palvelut ovat kaukana. Turun saaristossa palvelut ovat lautta- ja venematkojen päässä. Lisäksi halusimme mukaan erilaisia luonnonympäristöjä”, Suopajärvi kertoo.

Monet ikääntyneistä asuvat itsenäisesti pitkäaikaisessa kodissaan joko yksin tai kumppaninsa kanssa, ja joidenkin pihapiirissä asuu seuraavia sukupolvia. Muutama osallistujista on vastikään muuttanut kuntakeskukseen.

”Koska tutkimme ikääntyneiden arkea luonnon kanssa, vuodenkierto on tärkeä. Arki on erilaista talvella, etenkin liukkailla, jolloin moni ikääntynyt ei uskalla lähteä ulos kaatumisvaaran takia. Tuolloin luonto on kuitenkin läsnä lintujen ruokinnan ja muidenkin eläinten tarkkailun kautta.”

Tutkijat mukana ikääntyvien arjessa

Tutkijat liikkuvat luonnossa yhdessä ikääntyneiden kanssa, kuuntelevat menneiden muistelua ja ajatuksia tulevaisuudesta. He ovat kiinnostuneita siitä, miten metsät ja vesistöt ovat muuttuneet yhdessä ihmisten kanssa.

”Olemme istuneet pirteissä, kahvitelleet, syöneet ja keskustelleet, hakeneet vastaksia ja kantaneet puita liiteristä, marjastaneet, käyneet soutelemassa ja pilkillä tai kulkeneet metsissä ja pihapiireissä heidän kanssaan”, Suopajärvi kertoo.

Tutkimuksessa luonto tarkoittaa erityisesti luonnoneläimiä hyönteisistä kettuihin ja peuroihin, sekä kasveja ja vesistöjä.

”Kiinnitämme huomiota siihen, miten ihmiset puhuvat luonnosta, kuten kasveista, eläimistä, maisemista, vesistöistä, lumesta ja jäästä ja siitä, miten he kohtaavat näitä liikkuessaan luonnossa. Osa voi tervehtiä tiettyjä puita, puhdistaa niitä lumesta ja kosketella, kerätä luonnosta puita tai kiviä ja tehdä niistä taidetta.”

Ikääntyvien luontosuhteesta kertoo esimerkiksi Ylä-Kainuussa asuvan 94-vuotiaan naisen kuvaus siitä, miten puut puhuvat hänelle: ”Jos minä pysähyn metässähi sillä tavalla, että minä katon oikein sitä puuta läpi ja rupean sitte puhumaan, nii kyllä ne puhhuu.”

Tutkimusta voidaan hyödyntää, kun ikääntyville suunnitellaan heidän hyvinvointiaan tukevia palveluita ja toimintoja, kuten sitä, miten erilaiset luonnonelementit voivat olla eri tavoin osa heidän arkisia toimintojaan.

Luonnon kanssa ikääntyminen on nelivuotinen tutkimushanke, jota Koneen säätiö rahoittaa 361 700 eurolla.