Maantieteilijä puhuu polkupyöräilyn puolesta

Pasi Haapakorva työskentelee liikennehankkeissa kävelyn ja pyöräilyn asiantuntijan roolissa. Arjen sujuvuus on maantieteilijän ykköstavoite.
Main image
Image
Maantieteen alumni Pasi Haapakorva ulkona talvella.

Pasi Haapakorva päätyi maantieteen opintoihin mutkan kautta.

”Aloitin lukion jälkeen tietojenkäsittelytieteen opinnot ja tein niitä pari vuotta, minkä jälkeen hakeuduin mantsalle. Maantieteessä kiinnostivat aluesuunnittelu ja aluepolitiikka, jotka kiinnostavat minua edelleen.”

Haapakorva tunnustaa olleensa lapsena nörtti, ja maantieteen opinnoissa ilahdutti, että tietojenkäsittelyyn liittyviä taitoja pystyi hyödyntämään myös siellä.

”Esimerkiksi paikkatietoihin liittyvät kurssit olivat mielestäni todella mielenkiintoisia. Niiden parissa tein graduni, ja paikkatiedot liittyvät läheisesti myös nykyiseen työhöni. Paikkatieto on tietoa, jossa yhdistyvät kohteen sijainti ja jokin ominaisuus. Voi esimerkiksi kuvitella, että Excel-taulukossa on yksi lisäsarake, joka sisältää geometriatietoa.”

Haapakorva työskentelee Sitowisella R-ohjelmoijana. Työpöydällä on yleensä useampia projekteja päällekkäin ja ne jakautuvat kahdenlaisiin tehtäviin: on toisaalta dataohjelmointia ja toisaalta konsultointia kävelyn ja pyöräilyn sujuvuuteen liittyen.

”Olen erilaisissa liikennehankkeissa kävelyn ja pyöräilyn asiantuntijan roolissa. Tarkastelen katusuunnitelmia ja asemakaavoja sillä silmällä, millaisia ne ovat kävellä ja pyöräillä. Teen niistä lausuntoja ja annan parannusehdotuksia. Päädyin tähän konsulttitehtävään oman harrastuneisuuteni kautta”, myös Oulun polkupyöräilijät ry:n hallituksessa vaikuttava Haapakorva sanoo.

Dataohjelmoinnin tehtävät vaihtelevat liikenneasioista älyinfraan tai muuhun infraan.

”Tehtävät sisältävät tyypillisesti paikkatieto-ohjelmointia esimerkiksi väestö-, infra- tai liikenneaineistojen parissa. Saatan vaikkapa mallintaa tavaraliikennettä tieverkolla, laskea missä katuverkolla voisi nopeuttaa joukkoliikennettä tai laskea tierekisteristä erilaisia turvallisuusindikaattoreita, kuten suojateiden ominaisuuksia. Olen ollut mukana pystyttämässä myös selaimella käytettävää karttasovellusta, jossa voi tehdä analyysiä nappia painamalla.”

Viime aikoina datakonsultin tehtävät ovat painottuneet energiatehokkuuteen. Kun kaupungit pyrkivät vähentämään päästöjä, energiatehokkuudella on merkitystä.

Talvipyöräily kannattaa aloittaa tammikuussa

Oulua mainostetaan pyöräilykaupunkina. Kävelyyn ja pyöräilyyn erikoistuneen datakonsultin silmin monet asiat ovat hyvin, mutta myös parannettavaa löytyy.

”Pyöräteiden kunnostukset eli uudet baanat ovat mainio juttu, samoin se, että Oulussa on erillisiä pitkän matkan pyöräteitä, jotka kulkevat metsien keskellä ja jotka risteävät harvoin autoteiden kanssa. Näillä pyöräily on sujuvaa ja mukavaa.”

Haapakorvan mukaan pyöräreittien suunnittelussa tärkeää olisi kehittää keskustaan perille vieviä pyöräteitä sekä esimerkiksi isojen automarkettien saavutettavuutta pyörällä tai jalan. Haapakorva pyrkii asiantuntijana vaikuttamaan muun muassa pyöräteiden linjausten ja laadun parantamiseen sekä pyöräpysäköinnin määrään ja laatuun.
Kun Haapakorva pyöräilee kotoaan Tuirasta toimistolle Limingantulliin, hän valitsee omien sanojensa mukaan ”asiantuntijareitin”. Se ei ole kartan mukaan suorin, vaan kulkijalleen miellyttävin.

”Yritän välttää reunatöyssyt ja liikenteen melun, ja valitsen mukavat maisemat. Kun reittivalintaa miettii näistä lähtökohdista, pidempikin reitti voi tuntua lyhyemmältä, kun pyöräily tuntuu mukavalta.”

Haapakorvalla on vinkkinsä myös talvipyöräilystä kiinnostuneelle tai sitä aloittavalle.

”Kannattaa aloittaa silloin, kun talvi on Oulussa parhaimmillaan, eli yleensä tammi–helmikuussa. Silloin ei tarvitse nastarenkaitakaan, toisin kuin syksyllä ja keväällä, jolloin lämpötila vaihtelee nollan molemmin puolin. Helmikuussa saattaa työmatkalla jo aurinkokin pilkahtaa, joten ne ovat ihan kauneimpia aikoja ajaa pyörällä.”

Moni ilmiö on maantieteellinen

Työnsä parhaiksi puoliksi Haapakorva nimeää vaihtelevuuden.

”Konsulttina ei pääse kyllästymään. Projektin elinikä saattaa olla muutaman viikon tai kuukauden, ja sitten alkavat taas uudet projektit, uudet kysymykset ja aineistot.”

Mielekästä on myös se, että konsulttina toimiessaan Haapakorva tietää parhaimmillaan vaikuttavansa konkreettisesti monien ihmisten arjen sujuvuuteen.

”Kun puhutaan kävelystä ja pyöräilystä, puhutaan monesta asiasta. Sillä, miten paikat ovat saavutettavissa pyörällä tai kävellen, vaikutetaan myös ihmisten hyvinvointiin. Jos haluamme säästää terveyskustannuksia, pitäisi kansa saada liikkumaan”, Haapakorva huomauttaa.

Haapakorva näkee maantieteilijöiden tulevaisuuden kiinnostavana ja innostavana.

”Aika moni ilmiö on maantieteellinen, kun ajatellaan esimerkiksi ilmastonmuutosta. Tai vaikka kuntaliitosta: mitä tapahtuu alueille, kun liitoksia tehdään? Moni ilmiö jakautuu kaupungeissa maantieteellisesti epätasaisesti, eikä päätöksiä välttämättä kannata tehdä koko kaupungin aluetta koskien. Maantieteilijöillä onkin yhä leveämmät hartiat, kun tarkastellaan hallintoa ja päätöksentekoa.”

Paikkatiedon määrä kasvaa ja sitä on jo enemmän kuin kukaan pystyy koskaan käyttämään. 

"Kysymyksiä on ratkaistavana valtava määrä. Maantiede on tieteenala, jota pystyy säätämään oman mielenkiintonsa mukaan.”
 

Teksti: Kati Valjus. Kuvat: Mikko Törmänen

Viimeksi päivitetty: 19.2.2021