Magneettikenttä on piirtynyt hapristuvalle paperille kymmeniä vuosia – maailmanlaajuinen pelastusoperaatio tulevaisuuden avaruussäätä ennakoimaan Sodankylän keinoilla

Ennen nykymenetelmiä, vielä 30 vuotta sitten, kynä tai magneetti liikkui Maan magneettikentän mukana ja piirsi käyriä valokuvapaperille. Vanhat tallenteet alkavat kuitenkin haurastua ja muuttavat väriään. Tutkijat ympäri maailmaa painivat saman ongelman kanssa: Miten jopa tuhansia kilometrejä pitkät, osin koskemattomat aarteet saataisiin yhtenäiseen digitaaliseen muotoon tulevaisuutta ennustamaan?
Tutkija kuvaa kameralla paperitallennetta.
Väitöskirjatutkija Otto Kärhä digivalokuvaa historiallista paperitallennetta Maan magneettikentän muutoksista. Kuva Tuula Lampela

Sodankylän geofysiikan observatoriossa on käytössä ja kehityksessä digitointimenetelmä, joka mahdollistaa vanhojen magneettisten mittausten hyödyntämisen myös tuleville jälkipolville. Historialliset, valokuvapaperille nauhoitetut tallenteet ovat olleet vaarassa tuhoutua käyttökelvottomiksi, mutta uudella menetelmällä ne voidaan tallentaa kovalevylle valokuvina ja numeerisessa muodossa.

Maapallon magneettikenttä on yhtä vanha kuin itse maapallokin. Sen muutoksia on kuitenkin mitattu moderneilla, automaattisesti arvot siirtävillä instrumenteilla vasta noin kolme vuosikymmentä. Ennen kehittyneiden ja riittävän tarkkojen mittalaitteiden aikaa kynä tai magneetti liikkui magneettikentän mukana ja piirsi käyrät valokuvapaperille. Tärkeimpien mittauspaikkojen tallenteilta laskettiin aikanaan arvot tunnin välein. Nämä magneettiset näytteet ovat todellisuudessa hyvin tarkkoja, ja niihin on tallentunut voimakkuuden muutos useita kertoja minuutissa. Osa magneettisista näytteistä on täysin koskemattomia, ja niissä voi olla tietoa, joka esimerkiksi kertoo meille, kuinka avaruussään muutoksista johtuville sähkövirroille alttiit sähkömuuntajat tulisi suunnitella.

Vanhojen tallenteiden maailmanlaajuinen kokonaismäärä on jopa tuhansia kilometrejä. Jos ne halutaan valokuvata, etäisyyden kameraan täytyy pysyä samana jokaisessa valokuvassa. Muuten valokuvien vertaaminen keskenään on vaikeaa. Sodankylän geofysiikan observatoriolla on noin 30 kilometriä tällaisia lähes tutkimattomia tallenteita varastossa.

Aikoinaan Ilmatieteen laitoksella työskennellyt Markku Mäkelä rakensi osana G-EPOS-infrastruktuurihanketta laitteen, johon haurastuva tallenne voidaan asettaa ja laite valokuvaa menneen avaruussään automaattisesti. Kameran linssin etäisyys tallenteeseen pysyy samansuuruisena, joten valokuvia voidaan verrata myöhemmin keskenään. Laite oli pitkään käyttämättömänä, mutta nyt se on Sodankylän geofysiikan observatoriolla aktiivisessa käytössä ja jatkokehityksessä. Yhteistyötä tehdään muiden tutkimuslaitosten kanssa ja pyrkimyksenä on rakentaa ohjelmisto, joka etsisi halutun tiedon kuvista, ja mahdollistaa pitkien tallenteiden hyödyntämisen tutkimuksessa, jonka pohjalta voi rakentaa ennusteita tulevaisuuteen.

Lue lisää

Viimeksi päivitetty: 8.12.2022