Tie kirjallisuudentutkimuksen opinnoista TV-käsikirjoittajaksi
Käsikirjoittaja Merja Aakko kertoo olleensa lukutoukka ja kirjoittava lapsi. Draama on vetänyt häntä puoleensa aina, joten lukion jälkeen sävelet olivat selvät: pääkaupunkiin opiskelemaan dramaturgiaa.
”En kuitenkaan ollut se toinen, joka tuli sinä vuonna valituksi”, Aakko nauraa.
Kirjoja rakastavana Aakko päätti lähteä opiskelemaan kirjallisuudentutkimusta Oulun yliopistoon.
”Kirjallisuudentutkimus oli hirveän hyvää tekstin analyysin opettelua. Opiskelu oli hyvin pitkälti analyyttista lukemista, ja siitä taidosta on hyötyä työssäni tänäkin päivänä”, käsikirjoittaja sanoo.
Ennen nykyistä työtään palkitun Kaikki synnit -sarjan toisena kehittäjänä ja käsikirjoittajana Aakko teki pitkän uran toimittajana.
”Aloitin oululaisessa Kolmiokirjassa ristikkolehtien toimittajana ja viihdelukemistojen ostavana toimittajana. Kolmiokirja kustansi tuolloin sellaisia lehtiä kuin SinäMinä, Regina ja Tosielämää. Se oli tosi hyvä tarinakoulu ja opin valtavasti editoinnista.”
Aakko työskenteli myös Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana vuonna 1996. Lisäksi hän on ollut toimittajana ja tuottajana sanomalehti Kalevassa ja Meidän perhe -lehden toimituspäällikkönä.
”Kirjoittavan toimittajan rooli oli aina se rakkain.”
”Toimittajavuosinani kirjoitin pöytälaatikkoon proosaa ja luetutin tekstejä työkaverillani, jolla oli yhtä intohimoinen suhde kirjoittamiseen kuin minulla. Sain häneltä kannustavia sanoja. Nämä pienet kohtaamiset tuntuivat todella tärkeiltä.”
Kun Aakko muutti takaisin pohjoiseen kahdeksan vuotta sitten, hän päätti osallistua Päätalo-instituutin vuoden mittaiselle luovan kirjoittamisen kurssille ja alkoi aktiivisesti raivata kalenterista kirjoittamiselle muiden töiden ohessa.
Draamassa henkilö on yhtä kuin tekonsa
Kaikki synnit on kuuden jakson rikosdraamasarja, joka sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle. Sarjasta on ilmestynyt kaksi kautta ja parhaillaan Aakko ja ohjaaja-käsikirjoittaja Mika Ronkainen viimeistelevät sarjan kolmannen kauden käsikirjoitusta.
”Ensimmäinen yhteinen projektimme oli fiktiokäsikirjoitus, jota kirjoitin juuri tuolla Päätalo-instituutin kurssilla. Ehdin jo lähettää sen proosamuodossa muutamaan kustantamoon, mutta Mika tarttui siihen, että lähdetäänkö tekemään tästä leffaa”, Aakko muistelee.
Aiemmin dokumentteja ohjanneella Ronkaisella oli myös työssään ”etsikkoaika”, halu tehdä jotain uudenlaista. Lapsuudenystävien yhteistyö tuntui heti toimivalta.
Ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus ei päätynyt tuotantoon, mutta se oli Aakolle ja Ronkaiselle hyvä koulu.
”Meille oli muotoutunut yhteinen työtapa. Siitä oli helppo jatkaa. Suoratoistomarkkina oli juuri silloin muuttumassa ja tv-minisarjalle oli kysyntää.”
Sarjamuotoisessa draamassa Aakkoa kiehtoo jatkuvajuoninen, pitkä kokonaisuus, jossa päästään tutustumaan päähenkilöihin hiukan elokuvaa syvemmin.
”Sarjassa päästään myös kuvaamaan useampaa henkilöä. Meillä oli heti alusta lähtien hyvin elokuvamainen lähestymistapa sarjaan.”
Hyppy journalismista ja proosasta käsikirjoittamiseen vaati uudenlaista kirjoittamisen tapaa.
”Draamassa on erilaiset työkalut kuin proosassa. Draamassa ei voida mennä henkilöhahmon pään sisään, vaan henkilö on yhtä kuin tekonsa. Tämän opetteluun minulla meni aikaa", Aakko sanoo.
Myös kielellä leikkimiseen on draamassa pienempi mahdollisuus.
”Ja sekunteja on niin vähän käytössä. Toisaalta olen aina ollut aika kiteytynyt kirjoittaja.”
Suomen kielen opinnoista mukaan tarttunutta kielenhuollon osaamista Aakko arvostaa suuresti, ja sanoo siitä olleen hyötyä sekä toisten tekstien editoinnissa että oman tekstin tuottamisessa.
Jos kopioi toisia, ei erotu
Aakko pitää toimittajavuosia tärkeänä ”ruokana” draaman kirjoittamiselle.
”Kaikki polut työelämässä ovat olleet tärkeitä. Tarinat, joita olen kohdannut, ovat älyttömän hyödyllistä aineistoa, sellaista hahmopankkia”, Aakko sanoo.
Kaikki synnit on Elisa Aition ja Yle Areenan katsotuimpia sarjoja ja myyty jo yli kolmeenkymmeneen maahan. Sarja on palkittu muun muassa Göteborgin elokuvajuhlilla.
”Sarjaa kehitellessämme mietimme, mikä on sellaista uniikkia, mikä me tunnetaan hyvin. Paikallisuus oli meille tärkeää. Jos kopioi toisia, ei erotu.”
Aakko painottaa taiteen ja fiktion merkitystä kysymysten herättäjänä.
”Minä en olisi minä ilman niitä kirjoja, elokuvia ja teatterikokemuksia, jotka olen saanut kokea. Taide saattaa parhaimmillaan muuttaa ajatteluani ja herättää kysymyksen, jota en ehkä olisi osannut itse esittää.”
Käsikirjoittamisesta kiinnostuneelle Aakko suosittelee draamakirjoittamisen kirjoittajakursseja ja erityisesti käsikirjoitusten lukemista.
Oulun yliopistossa järjestetään vuosittain Monimediainen luova kerronta -opintokokonaisuus, johon sisältyy opintojakso elokuva- ja televisiokäsikirjoittamisesta.
”Myös oman idean pitchaamista kannattaa harjoitella. Testaa sitä ideaa puhumalla siitä.”
Aakko sanoo olevansa edelleen lukutoukka, vaikka tunnit eivät vuorokaudessa tahdo riittää kaikkeen.
”Opiskeluaikoina tuli kahlattua läpi klassikkoteoksia, joista kaikki eivät niin vetäneet puoleensa. Sen päätin jo silloin, että tämän jälkeen en enää lue kirjaa, jolla ei siinä hetkessä ole minulle annettavaa. Maailmassa on niin paljon hienoa kirjallisuutta, että sellaisiin teoksiin elämäni on liian lyhyt”, Aakko nauraa.
Teksti: Kati Valjus. Kuvat: Mikko Törmänen