Väitöstilaisuus

 

Keväällä 2020 väitösten pitämiseen on laadittu erityisohjeistus koronaepidemiasta johtuen. Lue lisää täältä.

 

Julkisen väitöstilaisuuden tarkoitus


Väitöskirja on tarkastettava julkisesti [Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista, 22§]. Julkisella väitöstilaisuudella on kolme päätehtävää. Se tarjoaa tilaisuuden

  • julkisesti ja mahdollisimman luotettavalla tavalla tarkistaa, että väittelijä on itse laatinut opinnäytteen, joka vastaa tieteelliseltä tasoltaan väitöskirjoille yleensä asetettavia vaatimuksia.
  • viralliselle vastaväittäjälle sekä muille aiheesta kiinnostuneille henkilöille perehtyä perusteellisesti väitöskirjan sisältöön kuuntelemalla, esittämällä huomautuksia ja kysymyksiä sekä keskustelemalla tekijän kanssa.
  • yliopiston arkisesta työstä hieman poikkeavalla ja sitä näkyvämmällä tavalla julkistaa saavutettuja tutkimustuloksia.

Väitöstilaisuuden tulisi olla kahden (tai kolmen) alansa tuntevan tutkijan korkeatasoista keskustelua väitöskirjan virittämistä aiheista. Valistuneen maallikon tulisi pystyä seuraamaan keskustelun kulun päälinjoja ja sen tulisi antaa hänellekin ajateltavaa.
Vastaväittäjä ja väitöstilaisuudessa käyty keskustelu ei vaikuta enää itse väitöskirjan laatuun, mutta kylläkin väitöskirjan hyväksymiseen ja arvosteluun. Väitöstilaisuudessa mitataan tutkijan kykyä perustella valintojaan ja näkemyksiään sekä tarkastella oman työnsä yhteyttä tieteen kenttään laajemmin.

Väitöstilaisuuden kieli

Kustos määrää etukäteen väitöstilaisuuden kielestä kuultuaan asiassa sekä väittelijää että vastaväittäjää. Väitöstilaisuuden kielenä tulee olla joko suomi, ruotsi tai se kieli, jolla väitöskirja on laadittu. Väitöstilaisuus voidaan pitää muullakin kielellä, jos väittelijä suostuu siihen. Väittelijä ja vastaväittäjä voivat väitöstilaisuudessa käyttää myös eri kieltä, jos näin sovitaan.

Väitöstilaisuuden eteneminen

Ohjeet pohjautuvat väittelyperinteisiin Oulun yliopistossa, mutta ne on tarkistettu vastaamaan nykyistä käytäntöä. Kustoksen tehtävänä on ohjeistaa väitöstilaisuuden kulku väittelijälle ja vastaväittäjälle.

  • Väitöstilaisuus alkaa 15 minuuttia yli tasatunnin ellei perustellusta syystä (esimerkiksi kaksois- tai yhteistutkinnon väitöstilaisuus, joka järjestetään videoyhteydellä partneriyliopiston kanssa) ole muuta erikseen ilmoitettu, mihin mennessä yleisö on jo saapunut saliin. 
  • Väitöstilaisuuteen tultaessa saliin astuu ensin väittelijä, sitten kustos ja viimeisenä vastaväittäjä. Salissa odottavat ihmiset nousevat kunnioittaen seisomaan sisääntulon ajaksi. Kustos ja vastaväittäjä, mikäli heidät on promovoitu tohtoreiksi suomalaisesta yliopistosta, pitävät tohtorinhattua oikeassa kädessään saliin kävellessään ja salista poistuessaan. Ulkomaisesta yliopistosta valmistunut voi näin sovittaessa käyttää omaa tohtorin asuaan ja päähinettään. Väitöstilaisuuden ajaksi hatut asetetaan pöydälle lyyra yleisöä kohti käännettynä.
  • Puhuttelussa vastaväittäjän teitittely on lähtökohta, mutta esimerkiksi väitöksen alussa voidaan vastaväittäjän aloitteesta sopia sinuttelusta. 
Väitöstilaisuuden avaus

Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen (väittelijä kustoksen vasemmalla puolella), kustos toivottaa yleisön vapaamuotoisesti tervetulleeksi sekä esittelee lyhyesti seisaaltaan vastaväittäjän/vastaväittäjät ja väittelijän. Tämän jälkeen kustos avaa virallisesti väitöstilaisuuden lausuen: "Oulun yliopiston tutkijakoulun määräämänä kustoksena julistan ”titteli nimi xx:n ”väitöstilaisuuden alkaneeksi". Avaussanojen jälkeen muut väittelijää lukuun ottamatta istuutuvat.

Väittelijän lektio (lectio praecursoria)

Väittelijä pitää seisaaltaan lectio praecursorian, lektion, eli esitelmän väitösaiheestaan. Lektiossa väittelijä selvittää tutkimustyönsä taustaa ja yhtymäkohtia tieteellisiin tai käytännön elämän ongelmiin. Sen kesto on 10–20 min. Ulkomaiselle vastaväittäjälle on hyvä antaa käännös tai tiivistelmä lektiosta. On hyvän tavan mukaista, että yleisö saapuu paikalle saliin ennen tilaisuuden alkua eikä poistu tilaisuudesta lektion aikana.

Väittelijä aloittaa lektion sanoin: ”Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat”. Lektion päätyttyä väittelijä lausuu: "Pyydän Teitä, arvoisa professori (tohtori jne.) N Oulun yliopiston tutkijakoulun määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta".

Vastaväittäjän alkupuheenvuoro

Vastaväittäjä esittää seisten lyhyehkön alkupuheenvuoron, jossa hän käsittelee väitöskirjan aihepiirin asemaa ja merkitystä tieteessä sekä mahdollisesti yhteyttä käytännön elämään. Väittelijä seisoo koko vastaväittäjän alkupuheenvuoron ajan. Lopuksi vastaväittäjä ilmoittaa ryhtyvänsä työn yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat. Kun vastaväittäjiä on useampia kuin yksi, heidän tulee sopia keskinäisestä työnjaosta ja ilmoittaa siitä oman taustaesityksensä yhteydessä. Pääsääntöisesti tieteelliseltä iältään vanhempi vastaväittäjä pitää alkupuheenvuoron ja aloittaa työn tarkastelun.

Väitöskirjan tarkastus

Tämän jälkeen vastaväittäjä tekee väitöskirjan tarkastuksen kiinnittäen aluksi huomiota yleisiin kysymyksiin kuten tutkimusaiheen, tutkimusmenetelmien ja tutkimusaineiston valintaan ja siirtyy sen jälkeen yksityiskohtaiseen tarkastukseen. Väittelijä pyrkii puolustamaan työtään mahdollisimman hyvin, koska sen onnistumiseen kiinnitetään huomiota myöhemmin tehtävässä vastaväittäjän lausunnossa. 

Väitöstilaisuus saa kokonaisuudessaan kestää enintään neljä (4) tuntia. Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään noin kolme (3) tuntia. Jos koko tilaisuus vie yli kolme tuntia, pidetään tauko, jonka kustos ilmoittaa. 

Vastaväittäjän loppulausunto

Tarkastuksen lopuksi vastaväittäjän tulee esittää yhteenveto, jossa tarkastellaan väitöskirjassa esitettyjen tulosten merkitystä ko. tieteenalalla. Päätettyään tarkastuksen vastaväittäjä esittää seisten loppulausuntonsa, jonka väittelijä nousee kuuntelemaan seisten. Tämän jälkeen vastaväittäjä istuutuu. Väittelijä jatkaa seisomista.

Väittelijän loppusanat

Kuunneltuaan lausunnon väittelijä kiittää vastaväittäjää ja kääntyy yleisön puoleen lausuen: "Tämän jälkeen pyydän niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjaani vastaan, pyytämään puheenvuoron kustokselta".

Mahdolliset ylimääräiset vastaväittäjät

Tämän jälkeen kenellä tahansa läsnäolijalla on mahdollisuus pyytää puheenvuoroa kustokselta. Puheenvuoron käyttäviä henkilöitä kutsutaan ylimääräisiksi vastaväittäjiksi. Mahdolliset ylimääräiset vastaväittäjät saavat yhteensä käyttää aikaa korkeintaan yhden tunnin, joten kunkin on puheessaan pysyttävä asiassa, käytettävä asiallista argumentointia ja pidettävä puheensa lyhyenä. Kustos johtaa puhetta ja jakaa puheenvuorot. Puheenvuoron myöntäessään kustos pyytää ylimääräistä vastaväittäjää esittelemään aluksi itsensä kertomalla nimensä ja oppiarvonsa sekä tämän jälkeen lyhyesti esittelemään asiansa ja pääväittämänsä. Kustoksen tulee huolehtia, että ylimääräisen kysymyksen esittäjä täsmentää kysymyksen ja mahdollisen väittämänsä. Väittelijän tulee saada vastata välittömästi kuhunkin esitettyyn huomautukseen. Halutessaan myös vastaväittäjä voi osallistua keskusteluun. 

Ylimääräisten vastaväittäjien tapauksissa kustoksen tulee kirjata tätä varten tarkoitetulle lomakkeelle (löytyy Lomake- ja ohjepankista) huomautuksen esittäjän nimi, oppiarvo, yhteystiedot sekä väittämän pääsisältö. Kustos huolehtii, että lomakkeita ja kyniä on saatavilla väitössalissa tai lomake on mukana sähköisesti esim. tietokoneella. Tarvittaessa kustos voi pyytää ylimääräistä vastaväittäjää tiivistämään pääväitteensä puheenvuoronsa lopuksi. Kustos toimittaa täytetyn lomakkeen väitöksen jälkeen johtavalle koulutusasiantuntijalle, joka toimittaa lausunnon tohtorikoulutustoimikunnalle ja vastaväittäjälle.

Ylimääräisen vastaväittäjän huomautus, kommentti, kritiikki tai kysymys voi olla neutraali, positiivinen tai negatiivinen. Mikäli kyseessä on laajahko huomautus tieteellisestä tai epäeettisestä toiminnasta taikka huomautus on pitkä ja moniulotteinen, tulee kustoksen informoida ylimääräistä vastaväittäjää mahdollisuudesta jättää huomautuksensa kirjallisesti kahden viikon kuluessa. Ylimääräisen vastaväittäjän huomautuksen olennainen sisältö tulee kirjata siinä muodossa ja laajuudessa kuin se esitettiin väitöstilaisuudessa, mutta taustaa ja yksityiskohtia voi esittää kirjallisessa huomautuksessa laajemminkin, jotta keskustelu väitöstilaisuudessa pysyy annetuissa aikarajoissa ja kaikille asianmukaisilla ylimääräisille vastaväittäjille jää aikaa esittää huomautuksensa. Vastaväittäjän tulee ottaa lausunnossaan huomioon ylimääräisen vastaväittäjän huomautukset ja arvioida niiden vaikutusta omaan lausuntoonsa.

Kustos voi tarvittaessa pyytää ylimääräistä vastaväittäjää päättämään puheenvuoronsa, jos puheenvuoro tai sen pohjalta käytävä keskustelu ei pysy asiassa. Kustoksen on huolehdittava, että kaikki asianmukaiset ylimääräiset vastaväittäjät saavat puheenvuoron.

Väitöstilaisuuden lopetus

Kustos päättää seisten väitöstilaisuuden lausumalla: ”Julistan väitöstilaisuuden päättyneeksi".  Väittelijä esittää ennen salista poistumista kutsun kahvi- tai kuohuviinitilaisuuteen.

Kustos ja vastaväittäjä pitävät jälleen tohtorinhattua kädessään poistuessaan salista samassa järjestyksessä kuin he ovat tulleet sisään: ensin väittelijä, sitten kustos ja vastaväittäjä. Yleisö ei taputa eikä muutenkaan osoita suosiota tilaisuuden aikana. Yleisö poistuu salista vasta vastaväittäjän, kustoksen ja väittelijän jälkeen. Onnittelut säästetään hetkeen, jolloin väittelijä on salin ulkopuolella ehtinyt kiittää vastaväittäjää ja kustosta. 

Kahvitilaisuus ja väittelijän muistaminen

Tapoihin kuuluu, että väittelijää onnitellaan ja hänet kukitetaan väitöksen jälkeen väitössalin ulkopuolella. Yleinen tapa on, että väittelijä tarjoaa kakkukahvit tai kuohuviiniä väitöstilaisuuden päätyttyä kaikille väitöstilaisuuteen osallistuneille. Tässä tilaisuudessa on tapana pitää puheita väittelijälle ja antaa hänelle esimerkiksi tiedekunnan tai osaston lahjoja. Varsinaiset viralliset puheet pidetään väitöspäivänä illemmalla väitöskaronkassa.

Väittelijän muistamisesta on erilaisia käytänteitä ja perinteitä yliopiston eri yksiköissä ja ryhmissä. Yleisin tapa lienee sellainen, että kollegat järjestävät keräyksen lahjan kustantamiseksi; esimerkiksi rahalahja tai lahjakortti tohtorin hatun hankintaan on hyvä ja perinteinen kollegoiden lahja. Jos väittelijän tutkimusryhmä tai muu vastaava kotikustannuspaikka haluaa kuitenkin muistaa väittelijää, kohtuullinen muistaminen lainsäädännön ja taloussäännön sallimissa puitteissa on mahdollinen. 

Yksikkö voi halutessaan hankkia väittelijälle lahjan yliopiston lahjaesinevalikoimasta ja kukkakimpun, joka tulee väittelyn ajaksi luentosaliin. Näiden kummankin maksimihinta erikseen voi olla enintään 50 euroa. Kukat tulee hankkia yliopiston sopimustoimittajalta siten, että tämä laskuttaa suoraan yliopistoa. Samalla on syytä huomata, että kyse ei ole velvollisuudesta hankkia mainittuja muistamisia, vaan tutkimusryhmillä ja tiedekunnilla voi olla erilaisia käytänteitä.
 

Viimeksi päivitetty: 20.4.2020