Akateemisen maailman innostavat naiset

Olin hiljattain kutsuttuna puhujana verkossa pidetyssä kokouksessa, jonka teema oli Women in Biosciences. Järjestäjänä oli Kreikan biokemian ja molekyylibiologian yhdistys ja puhujina oli naisia eri puolilta maailmaa tutkimuksen, tieteellisen
Naiset kelkkailevat meren jäällä

Olin hiljattain kutsuttuna puhujana verkossa pidetyssä kokouksessa, jonka teema oli Women in Biosciences. Järjestäjänä oli Kreikan biokemian ja molekyylibiologian yhdistys ja puhujina oli naisia eri puolilta maailmaa tutkimuksen, tieteellisen julkaisemisen, tiedehallinnon ja lääkealan yritystoiminnan puolilta.

Seminaarilla oli merkittävä joukko osallistujia, yli 170, yhteensä 13 maasta. Innostavissa puheenvuoroissa ruodittiin naisten mahdollisuuksia ja myös esteitä edetä urallaan, ja puhujat kertoivat omista kokemuksistaan ja antoivat neuvoja.

Sukupuolten välinen tasa-arvo tiedemaailmassa on monissa maissa melko hyvissä kantimissa. Pohjoismaat nousevat tässä hyväksi malliksi muun muassa professoriksi asti edenneiden naisten osuudessa, joka esimerkiksi Suomessa on jo yli 30 prosenttia.

On kuitenkin syytä kysyä, että onko sukupuolten tasa-arvo realiteetti vai illuusio? On nähtävissä, että peruskoulutus- ja tohtorintutkintovaiheen jälkeen syntyy sukupuolista vääristymää edettäessä akateemisella uralla. Naiset jäävät matalammalle tasolle, osaajaputki heidän osaltaan tukkeutuu. Tasa-arvoisen akateemisen urakehityksen eteen on meilläkin siten vielä syytä panostaa.

Kun olin nuori väitöskirjantekijä ja sitten jo omaa tutkimusryhmää vetävä tutkija, en muista miettineeni nais-mies -balanssia vaan keskityin tiiviisti tutkimus- ja opetustyöhön ja perheeseeni. Olen kuitenkin saanut urani aikana aina tarvittaessa tukea kokeneemmilta tutkijoilta, niin naisilta kuin miehiltä. Pitäisinkin avainasiana mentorointia, joka auttaa pahimpien karikoiden yli ja tunnistaa vaihtoehtoja tiukoissa paikoissa.

Inspiroivat henkilöt esimerkkeinä ja roolimalleina

Roolimallit ja inspiroivat henkilöt tästä hetkestä tai aiemmilta ajoilta voivat auttaa näkemään pidemmälle ja voimauttaa. Vaikka naistutkijat ovat olleet pieni vähemmistö tutkijoiden joukossa, löytyy hienoja tarinoita.

Kuuluisin naistutkija lienee 1867 syntynyt puolalainen Marie Curie (syntyjään M. Skłodowska), joka teki 1900-luvun alussa Pariisissa uraauurtavaa työtä radioaktiivisuuden tutkimuksen saralla. Hän on ensimmäinen tutkija, joka on palkittu kahdesti tieteen arvostetuimmalla palkinnolla, Nobelilla, ja tähän eksklusiiviseen joukkoon kuuluu hänen lisäkseen vain kolme muuta (mies)tutkijaa.

Marie Curien nimeä kantaa yksi Euroopan unionin tunnetuimmista tiedeohjelmista, Marie Skłodowska-Curie Actions, jolla tuetaan korkeatasoista tohtorikoulutusta ja tutkijaliikkuvuutta.

Omalta tutkijatohtorikaudeltani Yhdysvalloissa muistan kuulemani inspiroivan luennon, jonka piti Barbara McClintock. Hän kertoi löytäneensä liikkuvia geneettisiä elementtejä, ja työstään hänet palkittiin Nobelilla 1983.

Toinen omakohtaisesti koettu inspiroiva esimerkki on yhdysvaltalainen biokemisti Francis Arnold. Hänet palkittiin suomalaisen Tekniikan Akatemian TAF:in Millennium-teknologiapalkinnolla 2016 menetelmästä, jossa suunnatun evoluution avulla voidaan kehittää uusia ja parempia proteiineja.

Yhdentoista tähän mennessä Millennium-palkitun joukossa Arnold on ainoa nainen. Keväällä 2016 hän vieraili Oulun yliopistossa pitämässä erittäin kiinnostavan luennon työstään. Sittemmin Arnold sai myös Nobelin palkinnon 2018.

Paljon huonommin tunnetaan englantilainen kemisti Rosalind Franklin, jonka uraauurtavien röntgendiffraktiomenetelmällä tekemien havaintojen perusteella sittemmin Nobelilla palkitut Francis Crick ja James Watson kykenivät päättelemään DNA:n kaksoiskierteisen rakenteen vuonna 1953.

Franklin valitettavasti kuoli varsin nuorena ja arvoitukseksi jää, että olisiko myös Franklin saanut jakaa DNA:n rakenteen selvittämisestä jaetun Nobelin palkinnon miestutkijoiden kera.

Kirjassa ”Suomalaisia tieteen huipulla” kerrotaan sadasta henkilöstä ja heidän tieteellisistä ja teknologian saavutuksistaan 1700-luvulta alkaen tämän päivän vaikuttajiin saakka.

Sadan joukossa on 12 naista. Heitä ovat muun muassa Ranskan historian tutkija Alma Söderhjelm (1870–1949), Suomen ensimmäinen naisprofessori Agnes Sjöberg (1888–1964), joka oli Euroopan ensimmäinen naiseläinlääkäri ja tiettävästi ensimmäisenä väitellyt naiseläinlääkäri koko maailmassa, sekä Oulun yliopistossa lääkäriksi opiskellut ja Kari Kivirikon kollageenitutkimuksesta tohtoriksi väitellyt Leena Peltonen-Palotie (1952–2010). Hänestä tuli sittemmin Helsingin yliopiston professori ja kansainvälinen johtohahmo ihmisen tautien geenitutkimuksessa.

Muutaman innostavan esimerkin haluan vielä nostaa Oulun yliopistosta. Lääketieteen puolelta nousee Paula Rantakallio (1930–2012), joka käynnisti Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimukset eli vuosina 1966 ja 1986 syntyneiden ikäluokkien terveyden seurantatutkimukset. Nämä tutkimukset jatkuvat edelleen seuraavien tutkijasukupolvien luotsaamina.

Professori emerita Helena Aksela (s. 1947) nimitettiin fysiikan professoriksi 2000 Oulun yliopistoon. Hän on ensimmäinen fysiikan professorin virkaan nimitetty nainen Suomessa. Opin tuntemaan Helenan paitsi kansainvälisesti ansioituneena atomi- ja molekyylitutkimuksen fyysikkona myös erinomaisen näkemyksellisenä tiedepolitiikan osaajana.

Edelleenkin joukossamme aktiivisesti toimii mikroelektroniikan professori Heli Jantunen, jonka mittavia ansioita kuvastavat hänen saamansa Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) myöntämät rahoitukset ja useat palkinnot, kuten Suomen tiedepalkinto 2019. Helin keksijän kykyjä kuvastaa Tekniikan Akatemian jakama naisten innovaatiopalkinto.

Hieno esimerkki nuoremman tutkijakuntamme parista on alansa kansainvälistä kärkeä edustava konenäön tutkija Guoying Zhao, joka sai hiljattain arvostetun Suomen Akatemian akatemiaprofessuurin.

Listaa innostavista naisista, jotka ovat menestyneet tutkimuksen maailmassa, voisi täydentää useilla muilla nimillä. Näen kirjoituksessani listaamani henkilöt jokaisen omalla sarallaan lasikattojen rikkojina.

Heitä tarvitaan edelleenkin, tuoreena esimerkkinä Helsingin yliopiston professori Paula Eerola, joka aloitti 1.3.2022 Suomen Akatemian pääjohtajana. Aiemmin tässä Suomen tiederahoituksen kärkitehtävässä ei olekaan ollut naista.

Toivotan hyvää kansainvälistä naistenpäivää sekä innostusta ja menestystä tieteen parissa niin naisille kuin miehillekin.

Taina PihlajaniemiTutkimusrehtori

Mainittu teos:Suomalaisia tieteen huipulla. Gaudeamus, toimittaneet Tapio Markkanen, Allan Tiitta ja Paula Havaste, 2014.