Erittäin uhanalaisia lintuja pelastettu Oulun yliopistossa – kuoriutuneet poikaset vapautetaan luontoon

Oulun yliopiston tutkijat ovat pelastaneet erittäin uhanalaisen etelänsuosirrin munia keinohaudontaan laboratorioon. Poikaset ovat nyt kuoriutuneet, ja niiden vahvistuttua linnut palautetaan takaisin Perämeren rannikolle.
Small birds in a laboratory
Laboratoriossa kuoriutuneita itämeren etelänsuosirrin poikasia. Niille syötetään hyönteisiä. Kuva Janne-Pekka Manninen / Oulun yliopisto

Syynä poikkeukselliseen pelastusoperaatioon ovat ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneet tuulitulvat, jotka yhä useammin tuhoavat kahlaajien pesiä matalilla merenrantaniityillä, lue lisää tutkimuksesta. Jo noin 40 senttimetrin nousu meriveden pinnassa voi hävittää pesiä laajoilta alueilta kerralla. ”Kyse on olosuhteista, jotka muuttuvat nopeammin kuin linnut ehtivät sopeutua”, kertoo Oulun yliopiston yliopisto-opettaja Veli‑Matti Pakanen.

Tulvimisen lisääntyminen koskee kahlaajien lisäksi muitakin lintuja, mutta erityisen haavoittuva on Itämeren etelänsuosirri, jonka populaatio on yksi Euroopan uhanalaisimmista kahlaajapopulaatioista ja vaarassa hävitä Perämereltä. ”Jokainen säilynyt pesintä on tärkeä”, Pakanen toteaa.

Tutkijat ovat siirtäneet munia turvaan Perämeren rantaniityiltä, joilla tulvariski on suurin. Työ on tarkkaa: herkkien munien lämpötila täytyy pitää tasaisena kuljetuksen ja kolmen viikon haudonnan ajan. Poikasia on kuoriutunut 15. Aluksi niitä tarvittaessa nesteytetään pipetillä ja syötetään hyönteisiä pinseteillä, mutta yleensä poikaset ruokailevat itsenäisesti. Kasvatus kestää reilut kolme viikkoa.

A person and small birds in a laboratory
”Keinohaudonta on hyvin poikkeuksellinen menetelmä, mutta pienelle lintukannalle se voi olla ratkaisevaa”, sanoo yliopistotutkija Veli-Matti Pakanen. Kuva: Janne-Pekka Manninen / Oulun yliopisto

Kun poikaset ovat vahvistuneet, ne totutetaan tarhassa ulko-olosuhteisiin. Linnuille laitetaan yksilölliset tunnistusrenkaat jalkoihin ja ne vapautetaan Perämeren rannikolle. Syksyllä etelänsuosirrit lähtevät muuttomatkalle Euroopan rannikkoja pitkin Välimerelle ja Pohjois-Afrikan Mauritaniaan saakka.

”Tämä on hyvin poikkeuksellinen menetelmä, mutta pienelle lintukannalle se voi olla ratkaisevaa”, Pakanen sanoo. Tutkijat korostavat, että keinohaudonta ei korvaa elinympäristöjen suojelua. Kahlaajien tulevaisuus riippuu ennen kaikkea avoimien rantaniittyjen riittävän laajojen pesimäalueiden säilymisestä ja laidunnuksesta.

Pelastettuja lintuja on jo palannut

Oulun yliopistossa keinohaudontaa kokeiltiin ensi kerran vuonna 2024, jolloin maastoon palautettiin 3 lintua. Vuonna 2025 palautettiin 26 lintua. Suojelumenetelmän onnistuminen osoitetaan, kun pelastettujen lintujen nähdään menestyvän luonnossa. Ensi kertaa tänä keväänä on nähty yksi pelastettu etelänsuosirriä Perämeren rannoilla. Lisäksi yksi lintu on havaittu Saksassa ja yksi Mauritaniassa. Etelänsuosirri pesii ensi kerran 2–3-vuotiaana, joten pelastuneiden ensi pesintöjä odotetaan seuraavana kesänä.

Lintujen suojelutyö vaatii ympäristöviranomaisten luvan, ja työtä tehdään yhteistyössä Pohjois-Suomen elinvoimakeskuksen sekä Max Planck Institute of Biological Intelligencen kanssa. Vastaavat suojelutoimet ovat Euroopassa harvinaisia. Etelänsuosirrin keinohaudontaa on kokeiltu Irlannissa ja Ruotsin Öölannissa vuodesta 2023, missä tänä keväänä on nähty seitsemän palannutta lintua.

Two persons looking at an egg
Elina Pallaspuro ja Milka Kurkela hoitavat etelänsuosirrejä reilut kolme viikkoa. Kuva Janne-Pekka Manninen / Oulun yliopisto

Yleistyvät tuulitulvat vievät kahlaajien pesät .

Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö

Luotu 8.6.2026 | Muokattu 15.6.2026