Kulttuuriantropologian alumnit Tuija Visuri ja Katariina Kemppainen rakensivat omannäköisensä uran taidekentällä

Parin vuoden takainen KIPU-kokoelmanäyttely oli Oulun taidemuseon amanuenssi Katariina Kemppaiselle yhdenlainen uran käännekohta.

"Arka aihe jännitti. Näyttelyn yksi kohderyhmä olivat syrjäytymisriskissä olevat nuoret, ja yhteistyössä sosiaali- ja terveysalan viestinnän kanssa tavoitimme heitä myös näyttelyvieraiksi. Palaute oli todella hyvää. Tämä oli minulle muistutus siitä, että pitää luottaa omaan visioon. Taiteella on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä", Kemppainen sanoo.

Kemppaisen kollega, vastuumuseotutkija Tuija Visuri on samoilla linjoilla taiteen yhteiskunnallisen tehtävän merkityksellisyydestä. Visurin työtehtäviin kuuluu alueellisen taidemuseotyön suunnittelu ja koordinointi Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Yksi suosittu palvelumuoto ovat kiertonäyttelyt ja minitaidekaapit, joista jälkimmäiset kiertävät kouluissa ja päiväkodeissa.

"Postipakettina toimitettavat minitaidekaapit ovat Oulun taidemuseon oma innovaatio, jolla taidetta tuodaan lasten ulottuville. Esimerkiksi syrjäseutujen kouluista ei välttämättä ole mahdollista lähteä taidenäyttelyyn."

Tällä hetkellä Visuri ideoi ikäihmisille suunnattua vastaavaa palvelua.

Kemppaisen ja Visurin kohdalla kulttuuriantropologia veti pidemmän korren kahden vaihtoehdon välitä. Kemppaista kiinnostivat sekä luonnontieteet että humanistinen ala, ja Visuri puolestaan ehti opiskella vuoden rakennuskonservointia ennen yliopisto-opintoja. Molemmat naiset ihastuivat Oulun yliopistossa tarjottavan kulttuuriantropologian laaja-alaisuuteen – ja myös laajaan sivuainevalikoimaan, joka opintojen myötä avautui.

"Hain yliopisto-opinnoista akateemista vapautta, ja sitä sain. Valikoin sivuaineikseni museologiaa ja taidehistoriaa, mutta myös italian kieltä ja matkailualan opintoja, Visuri kertoo."

Myös Kemppainen ahmi kulttuuriantropologian rinnalle kaikkea kiinnostavaa: taidehistoriaa, museologiaa, kirjallisuutta, valtio-oppia, Eurooppa-opintoja ja hallintotiedettä, muun muassa.

"Olen mennyt sitä kohti, mikä kiehtoo ja motivoi, ja se on avannut ovia työelämässä. Nykyopiskelijoilla on tiukemmat aikataulupaineet, mutta kehotan silti valitsemaan sivuaineita rohkeasti oman kiinnostuksen mukaan."

Tuija Visuri päätyi nykyiseen työtehtäväänsä vastuumuseotutkijaksi monen merkityksellisen mutkan kautta. Valmistuttuaan vuonna 2013 hän päätti ennakkoluulottomasti hakea mitä tahansa alan töitä, mistä päin Suomea tahansa. Vastavalmistunut filosofian maisteri lupasi itselleen olla armollinen sen suhteen, ettei tulevaisuuden tarvitse olla heti valmis.

"Sain jalan museoalan oven väliin jo opiskeluaikana. Olin muun muassa uudistamassa Kalajoella kalastusmuseon pientä näyttelyä ja projektityössä Oulun taidemuseolla."

Valmistuttuaan Visuri työskenteli eri mittaisissa pätkissä muun muassa Varkauden museossa, Suomen merimuseossa Kotkassa, Tornionlaakson museossa sekä Pirkanmaan maakuntamuseossa Tampereella. Yhden kesän hän oli myös Iin kotiseutumuseossa uudistamassa uittonäyttelyä.

"Museoalan pätkätyöt antoivat oppia monenlaisista aineistoista. Olen myös nauttinut siitä, että olen saanut nähdä monenlaisia työyhteisöjä", Visuri sanoo.

Valmius ottaa vastaan monenlaisia museoalan tehtäviä, on Visurin mukaan myös viesti aidosta kiinnostuksesta.

"Eri työpaikat tuovat kontakteja. Olen kuullut jälkeenpäin, että minulle on annettu suosituksia vanhoista työpaikoistani."

Katariina Kemppaisen työnkuva amanuenssina on laaja. Sen suurelle yleisölle näkyvintä osaa ovat kokoelmanäyttelyiden kuratoinnit, kaupungin eri hallintokuntiin sijoitettavan taiteen koordinointi sekä kaupungin julkisen taiteen projektit.

"Esimerkiksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden muraalit ja vaikkapa kesän 2025 asuntomessualueen taide ovat projekteja, joissa on ollut mukana kaupungin julkisen taiteen huoltoja ja hankintoja käsittelevä kuvataidetyöryhmä, johon kuulun."

Kemppaisen mukaan kulttuuriantropologian opinnot ovat olleet hyvä ja monipuolinen pohja nykyisiin työtehtäviin.

"Kulttuuriantropologia on mielettömän laaja tieteenala. En vielä opiskeluaikana nähnyt sitä, mutta kaikki kiinnostuksenkohteeni tukevat tänä päivänä toisiaan. Ikuisena opiskelijana teen tälläkin hetkellä taiteen maisterin opintoja Lapin yliopistoon", Kemppainen nauraa.

Visurin mukaan parasta työssä on sen monipuolisuus ja laajuus.

"Tässä työssä on usein tunne, että löytää jotain salattua ja ainutlaatuista. Pääsee uppoutumaan mielenkiintoisiin tarinoihin ja saa keskustella taiteilijoiden kanssa. Inspiroivaa on myös työn sisältöjen kehittäminen yhdessä kollegojen kanssa."

Teksti: Kati Valjus. Kuvat: Mikko Törmänen.

Kulttuuriantropologian opiskelijana opit ihmisistä, yhteisöistä ja ihmisten käyttäytymisen sosiaalisesta rakentumisesta eri aikoina ja eri maailmankolkissa. Opit tuntemaan erilaisia kulttuureja ja ymmärtämään niitä paremmin niiden omasta näkökulmasta.