Keneen luotamme terveysasioissa?

Terveyden asiantuntijat eivät ole näyttäytyneet julkisuudessa yhtenäisen viestin välittäjinä, vaan ristiriitaisten näkemysten edustajina. Ei ole selvää, mitkä olisivat parhaat keinot epidemian etenemisen hallitsemiseksi. Lisäksi valtioiden epäillään pimittäneen tärkeää viruksen leviämiseen liittyvää informaatiota. Entistä kompleksisemmaksi tilanteen tekee se, että koronaviruksesta on liikkeellä runsaasti virheellistä ja harhaanjohtavaa informaatiota. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan pandemian lisäksi meneillään on infodemia.

Erilaiset huhut ja spekulaatiot leviävät erityisesti sosiaalisessa mediassa, ja kärjistyvät salaliittoteorioissa, joiden mukaan koronavirus on biologinen ase, hämäystä tai vakoilun väline. Toisaalta sosiaalinen media tarjoaa tärkeän alustan tiedon jakamiselle; pääsemme sen avulla oppimaan muiden kokemuksista ja jakaamaan näkemyksiämme. Koronakriisin keskellä Valtioneuvosto on tunnistanut sosiaalisen median keskeisen roolin tiedon jakamisessa ja rekrytoinut sosiaalisen median vaikuttajia jakamaan faktatietoa epidemiasta. Jää nähtäväksi, miten viranomais- ja someviestinnän yhdistäminen toteutuu ja otetaan vastaan.

On yksilölle erittäin vaativa tehtävä arvioida erilaisten tiedonlähteiden luotettavuutta ja uskottavuutta, ja muodostaa ilmiöstä koherenttia käsitystä sirpaleisen informaation perustella. Informaatiotutkimuksen tutkijana oma huomioni kohdistuu erityisesti siihen, miten ihmiset rakentavat käsityksiään maailmasta hankkimalla tietoa oman kokemusmaailmansa ulkopuolisista lähteistä.

Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen oppiaineessa toteutetuissa tutkimuksissamme olemme tarkastelleet terveystiedon lähteisiin liittyvää problematiikkaa kognitiivisen auktoriteetin käsitteen avulla. Kognitiivinen auktoriteetti viittaa tiedonlähteeseen, jolla on vaikutusta ajatteluumme. Käsitteen taustalla on ajatus siitä, että tiedämme maailmasta kahdella tavalla: oman kokemuksemme perusteella ja sen perusteella, mitä meille kerrotaan. Emme kuitenkaan usko kaikkeen kerrottuun, vaan arvioimme eri tavoin erilaisten tiedonlähteiden uskottavuutta ja luotettavuutta, niiden kognitiivista auktoriteettia.

Kognitiivinen auktoriteetti voi olla ihminen, mutta myös esimerkiksi instituutio, organisaatio tai kirjoitettu teksti. Eri yhteisöissä tunnistetaan erilaisia auktoriteetteja ja tiettyyn yhteisöön osallistumiseen kuuluu sen oppiminen, millaiset kognitiiviset auktoriteetit ovat hyväksyttyjä tuossa yhteisössä. Niinpä kognitiivisen auktoriteetin aseman voivat saada niin kirkko, hallitus, tutkimuslaitos kuin sosiaalinen mediakin tai toisaalta näiden yksittäiset edustajat.

Kognitiivinen auktoriteetti on harvoin kaikenkattavaa, vaan kytkeytyy pikemminkin tiettyyn tiedon alueeseen; luotamme luultavasti lääkäriin sairautta koskevissa kysymyksissä, mutta emme raha-asioissa. Keskeistä on erityisesti lähteen koettu asiantuntemus. Kognitiivisella auktoriteetilla ajatellaan olevan erityistä tietämystä tietystä aiheesta. Usein ihmisiä pidetään kognitiivisina auktoriteetteina vähintäänkin suhteessa omiin kokemuksiinsa. Tämän lisäksi merkityksellistä on luottamus tiedonlähteen motiiveihin: voinko luottaa siihen, että informaation taustalla oleva ihminen, organisaatio tai instituutio haluaa minun parastani?

Terveystiedon oppitunteihin ja nuorten verkkokeskusteluihin kohdistuneet tutkimuksemme osoittavat auktoriteettien yhteisöllistä ja kontekstuaalista luonnetta; eri konteksteissa keskeiseksi nousevat erilaiset terveyden kognitiiviset auktoriteetit ja tiedonlähteiden arviointiin liittyvät normit. Vaikka nykyaikaisessa koululuokassa käytetäänkin tyypillisesti useita tiedonlähteitä, on koulutehtävissä opettaja edelleen keskeinen kognitiivinen auktoriteetti. Toisaalta opettajalla on usein myös rooli luotettaville tiedonlähteille ohjaajana ja hän määrittää millaisia lähteitä tehtävissä on sopivaa käyttää. Nuorten verkkokeskusteluissa sen sijaan korostuu kollektiivinen auktoriteetti, jonka muodostumisessa keskeistä on vertaisten kokemustieto ja joukon voima. Anonyymeissa verkkokeskusteluissakaan ei ole merkityksetöntä kuka viestin takana on; kirjoittajien kognitiivista auktoriteettia voidaan arvioida esimerkiksi tekstin piirteiden perustella.

Terveyttä koskevassa päätöksenteossa erilaiset auktoriteetit voivat asettua ristiriitaan. Aikaisemmissa terveyteen liittyvissä tutkimuksissa on tarkasteltu erityisesti biolääketieteellisen ja kokemuksellisen kognitiivisen auktoriteetin välistä jännitettä. Nämä tietämisen tavat voivat asettua vastakkain esimerkiksi lääkärin ja potilaan vuorovaikutuksessa. Tuoreimmassa tutkimushankkeessani tarkastelen kognitiivisia auktoriteetteja HPV-rokotteen yhteydessä keskittyen nuoren rooliin rokotepäätöksenteossa. Rokotepäätöksen kohdalla biolääketieteellisen auktoriteetin lisäksi keskeiseksi näyttää nousevan erityisesti muiden nuorten kokemuksellinen auktoriteetti. Tutkimustiedolla ei ole mahdollista vastata kaikkiin terveyttä koskeviin tiedontarpeisiin. Jos nuori haluaa tietää, miltä rokotteen ottaminen tuntuu, osaa kysymykseen vastata parhaiten toinen, rokotteen jo ottanut nuori. Toisaalta luotettu läheinen, erityisesti äiti, voi saada kognitiivisen auktoriteetin aseman. Ihmiset luottavat lisäksi omaan kognitiiviseen auktoriteettiinsa, joka voi perustua esimerkiksi intuitioon, tuntemuksiin tai järkeilyyn.

Erilaisia auktoriteettityyppejä voidaan huomioida asettamatta niitä vastakkain. Tärkeää on kuitenkin erottaa, millaisiin tiedontarpeisiin eri tiedonlähteet voivat vastata. Kognitiivisten auktoriteettien tunnistaminen onkin määritelty keskeiseksi informaatiolukutaidon osa-alueeksi. Tuoreet informaatiolukutaidon edistämiseen tähtäävät linjaukset kannustavat avoimuuteen erilaisia tiedonlähteitä kohtaan. Erityyppisten lähteiden avulla voidaan vastata erilaisiin tiedontarpeisiin. On mahdollista tunnistaa erilaisia auktoriteetin muotoja ja toisaalta säilyttää kriittisyys ja avoimuus uusille näkökulmille. Samalla voidaan pohtia, kenen ääntä tieto edustaa ja jäävätkö jotkut näkökulmat puuttumaan keskustelusta. Myös oman maailmankatsomuksen ja siihen liittyvien virhelähteiden tunnistaminen on tästä näkökulmasta keskeistä.

Kannustankin jokaista lukijaa itsereflektioon: Mihin tai keneen sinä uskot ja luotat Covid-19 –pandemiaan liittyvissä kysymyksissä tai terveysasioissa yleisemmin? Miksi?

FT, Noora Hirvonen työskentelee tutkijatohtorina Suomen Akatemian rahoittamassa Auktoriteetti ja toimijuus rokotukseen liittyvässä päätöksenteossa -hankkeessa informaatiotutkimuksen oppiaineessa historia-, kulttuuri- ja viestintätieteiden tutkimusyksikössä Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Professori Maija-Leena Huotarin johtamassa Kognitiiviset auktoriteetit nuorten arkielämän terveystietoon liittyvissä ympäristöissä –akatemiahankkeessa kognitiivisia auktoriteetteja ovat tutkineet Hirvosen ja Huotarin lisäksi FM Anna-Maija Multas, KM Tuula Nygård ja KT Laura Palmgren-Neuvonen.