Essee-ohjeita


Erityisesti aineopinnoissa on opintojaksoja mahdollista (ja osin pakollista) suorittaa myös esseinä. Lisäksi luentosarjoja voi suorittaa tenttimisen sijasta luentopäiväkirjoina. Kirjatenttejä voi myös sopimuksen mukaan suorittaa referaatteina.

Esseen ja referaatin sivumäärät / opintopistemäärä

5 op = n. 15 sivua

 

Esseet

Esseellä tarkoitetaan pienoistutkielmaa, jossa kirjoittaja tarkastelee valitusta näkökulmasta jotain suoritettavaan opintojaksoon liittyvää teemaa. Teeman tulee käydä ilmi esseen otsikosta. Otsikon esseelle voi valita itse, mutta siitä on syytä sopia tentaattorin kanssa ennen esseen kirjoittamista.

Esseessä kirjoittaja esittää tutkimuskysymyksen, johon hän pyrkii löytämään vastauksia lähdeaineistoa apuna käyttäen. Kysymykseen annettujen vastausten tulee olla perusteltuja; perusteluina kirjoittaja voi käyttää lähdekirjallisuudessa esitettyjä tietoja ja näkemyksiä. Käytettyihin lähteisiin tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti ja hyvän esseen tuntomerkki onkin kyky arvioida lähteessä esitettyjä tietoja ja väitteitä, ja niiden mahdollista laajempaa merkitystä. (Kriittisyys ei tarkoita sitä, että kaikesta olisi oltava käytetyn lähteen kanssa eri mieltä, vaan nimenomaan kykyä arvioida ja pohtia lähteitä erilaisista näkökulmista.)

Esseessä on keskityttävä käsiteltävän asian kannalta oleellisiin seikkoihin, eikä pyrittävä mahduttamaan siihen kaikkea mahdollista. Asioiden käsittelyn tulee olla johdonmukaista ja väitteiden selvästi perusteltuja. Essee on ensisijaisesti kirjoittajan omaa tekstiä, jonka näkemykset perustuvat hänen omaan ajatteluunsa. Kirjoittajan tuleekin selvästi erottaa omat näkemyksensä lähteissä esitetyistä näkemyksistä. Myös esseen kielen ja tyylin tulee olla kirjoittajan omaa. Puhekielisiä tai muuten asiatyyliin sopimattomia ilmaisuja tulee kuitenkin välttää ja myös oikeakielisyyteen (kuten esimerkiksi yhdyssanojen oikeaan kirjoitusasuun) tulee kiinnittää huomiota.

Esseen kirjallisuutena käytetään suoritettavan opintojakson kirjallisuutta tai muuta soveltuvaa kirjallisuutta. Lähteenä voi olla myös muuta aineistoa, kuten elokuvia. Kaikki käytetyt lähteet tulee kirjoittaa lähdeluetteloon esseen loppuun.


Luentopäiväkirjat ja referaatit


Luentopäiväkirjat ja referaatit eroavat esseestä siinä, että niiden tavoitteena ei ole argumentoiden vastata esitettyyn tutkimuskysymykseen. Luentopäiväkirjat ja referaatit ovat raportteja: mitä luennolla on puhuttu, mitä luetussa kirjassa on sanottu. Hyvä luentopäiväkirja tai referaatti ei kuitenkaan ole vain mekaanista sanotun toistamista, vaan esseen tapaan myös niiltä edellytetään kriittiistä lähestymistapaa ja kuullun / luetun pohdintaa ja arviointia.

Raporttiluonteestaan huolimatta myös luentopäiväkirjoilta ja referaateilta edellytetään sitä, että ne on kirjoitettu selkeiksi, täydellisistä lauseista ja virkkeistä koostuviksi teksteiksi. Pelkkä asioiden luettelu ranskalaisin viivoin ei siis riitä luentopäiväkirjaksi!

Kuten esseet, myös luentopäiväkirjat ja referaatit ovat kirjoittajan omaa tekstiä, jossa hän kertoo oppimastaan asiasta omin sanoin. Tekstistä onkin käytävä ilmi se, että kirjoittaja on ymmärtänyt kysessä olevat asiat ja osaa itsenäisesti arvioida niitä. Vaikka luentopäiväkirjan / referaatin tavoitteena onkin ensisijaisesti raportoida käsitelty asia, on myös kriittinen pohdinta hyväksi. Pitääkö puhuttu / luettu paikkansa, onko sillä yleistä kiinnostavuutta, jne.

Luentopäiväkirjassa / referaatissa ei voi eikä ole tarpeenkaan käsitellä kaikkea mitä luennolla on puhuttu tai mitä kirjassa on sanottu. Kyky nostaa esiin oleellinen ja rajata teksti joihinkin keskeisiin teemoihin on myös tärkeää.

Erityisesti referaattien tapauksessa on syytä muistaa, että kyse on kirjoittajan omin sanoin esittämästä ja arvioimasta kuvauksesta siitä, mitä joku on sanonut, ei referoidun teoksen lyhennelmästä, jossa vain luetteloidaan mekaanisesti teoksen sisältö.


Lähteiden ja viitteiden käyttö


Essee on muodoltaan vapaampi kuin esimerkiksi proseminaarityöt tai muu vastaava pienoistutkielma ja siksi siinä ei pääsääntöisesti tarvitse käyttää lähdeviitteitä. Poikkeuksena ovat suorat lainaukset . Tällöin on merkittävä käytetty lähde ja sivunumero. (Vaikka viitteitä ei käytetäkään, on kirjoittajan kuitenkin selvästi osoitettava mistä tieto on peräisin esim. käyttämällä ilmaisuja "X:n mukaan..."; "X väittää...", "X toteaa teoksessaan ..." jne.)

Viitteinä voi käyttää ala-, loppu- tai sisäviitteitä (eli sulkuviitteitä). Esseen tapauksessa yksinkertaisinta lienee sisäviitteiden (ts. tekstin sisäisten, sulkumerkkien sisään kirjoitettujen viitteiden) käyttö; tällöin lainauksen perään laitetaan sulkeissa viittaus lähteeseen muodossa Tekijä, Teos vuosiluku.

Esimerkki:

Viitaus Hannu Salmen teoksen Elokuva ja historia (Helsinki: Suomen elokuva-arkisto ja Painatuskeskus 1993) sivulle 20 kirjoitetaan seuraavasti:

(Salmi 1993, 20.)

Sekä esseen että referaatin kaikki lähteet on ilmoitettava työn lopussa lähdeluettelossa.

Viimeksi päivitetty: 22.8.2017