Maantiede

Keskeisenä lähtökohtana tutkimuksessa on alan kansainvälinen keskustelu sekä kulttuuri- ja yhteiskuntateoria. Kulttuurimaantiede kohdistuu monipuolisesti aluetutkimukseen ja erityisesti poliittiseen maantieteeseen.

Pääasiallisena tutkimusteemana on alueellisen muutoksen eli transformaation teoreettinen tulkinta sekä monipuolinen konkreettinen tutkimus.

Muutokset ilmenevät territoriaalisten rakenteiden, rajojen ja maisemien muutoksina.

Muutos voi ilmetä myös alueellisten identiteettien ja ihmisten alueellisen tietoisuuden osalta. Nämä ilmiöt ovat tulleet konkreettisesti esille viime vuosina Euroopan alueellisen järjestelmän muutoksen yhteydessä.

Ideoiden, ihmisten ja pääomien siirtymisen myötä rajat ja kansallisvaltiot ovat menettäneet merkitystään mutta toisaalta etniset, alueelliset ja kansalliset identiteetit ovat voimistuneet. Koko maapallon mittakaavassa globalisaatio aiheuttaa samankaltaisia, osin ristiriitaisia kehityskulkuja.

Aluepolitiikan ja aluekehityksen maantieteellisessä tutkimuksessa tarkastellaan alueellisia muutosprosesseja, aluekehityksen mekanismeja sekä aluepoliittisia ideoita ja vaikuttamista. Aluekehityksen dynamiikkaa ja aluetasojen suhteiden ja vuorovaikutuksen rakentumista tarkastellaan tutkimusryhmässä eri skaaloilla (paikallinen, alueellinen, kansallinen, rajanylinen, ylikansallinen, globaali) sekä niiden suhteissa erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden kontekstissa. Suomen aluekehityksen ja aluepolitiikan muutosprosessien tarkastelu tapahtuu myös suhteessa Euroopan unionin aluepolitiikkaan ja aluekehitysmekanismeihin sekä globalisaation ilmiöön. Tutkimuksen kohteena voivat olla niin kaupunkialueet, maaseutumaiset kunnat ja rajat ylittävät aluekehityksen ohjelma-alueet kuin aluekehityksen toimijuus, verkostot ja monitasoinen hallinta. Parhaillaan tehtävä tutkimus käsittelee seuraavia aihepiirejä:

• Euroopan unionin aluepolitiikka ja aluejärjestelmän eurooppalaistuminen
• Suomalaisen aluepolitiikan ja valtion alueellisuuden muutokset
• Pohjoismaisten raja-alueiden kehitys ja alueellinen resilienssi
• Liikkuvuuden ja liikkuvuuden säännöstelyn aluepoliittinen ja aluekehityksellinen näkökulma
•  Aluepoliittisten ideoiden ja käsitteiden muutokset sekä näiden liikkuvuus
•  Arktisen alueellinen muotoutuminen yhteiskunnallisissa käytännöissä
•  Nuorisoon ja koulutukseen liittyvä spatiaalinen oikeudenmukaisuus      

Aluepolitiikan ja aluekehityksen tutkimus pohjautuu teoreettiseen ja empiiriseen tarkasteluun ja siinä sovelletaan monipuolisesti kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Aluepolitiikan ja aluekehityksen alan tutkimus on kansainvälistä ja opetuksessa ja tutkimuksessa yhteistyötä tehdään tutkimusyksikön aluemaantieteen, poliittisen maantieteen, matkailumaantieteen sekä geoinformatiikan tutkimusryhmien kanssa. Lisäksi aluekehityksen tutkimuksen sovellettavuuden näkökulmaa tukee alue- ja paikallishallinnon sekä muiden keskeisten aluekehityksen toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö ja vuorovaikutus. Aluepolitiikan ja aluekehityksen erikoistumisalan tutkijat osallistuvat useisiin maantieteen tutkimusyksikössä käynnissä oleviin hankkeisiin (RELATE, GLASE).

Luonnonmaantieteessä tutkimme monipuolisesti elolliseen ja elottomaan luontoon liittyviä aihekokonaisuuksia, joiden kantavana teemana on globaalimuutos. Olemme keskittyneet erityisesti arktisissa ja boreaalisissa ympäristöissä tehtävään tutkimukseen. Kattavia aineistoja, moderneja paikkatieto- ja tilastomenetelmiä ja monipuolisia näkökulmia hyödyntäen luonnonmaantieteen tutkimus tuottaa uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi luonnonsuojelussa tai riskikartoituksissa.

Matkailun maantieteellisessä tutkimuksessa (Tourism Geographies) tarkastellaan matkailua, siihen liittyviä vuorovaikutus- ja muutosprosesseja alueellisesta näkökulmasta.

Oulussa matkailumaantieteen tutkimuksen keskeisenä näkökulmana on kestävyys. Tutkimuskohteina ovat muun muassa matkailun kestävyys ja vastuullisuus, matkailualan ja YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteiden suhde, matkailun aluekehitysvaikutukset, matkailutalous ja ilmastonmuutos ja matkailun ja paikallisuuden suhde.

Lisäksi tutkitaan muun muassa matkailun ja muun maankäytön synergioita ja ristiriitoja, matkailutalouden poliittista ekologiaa, maaseutumatkailua ja matkailun osallistavaa suunnittelua. Matkailua ja siihen vaikuttavia maantieteellisiä tekijöitä tarkastellaan alueellisesti ja suhteessa eri maantieteellisiin ja ajallisiin mittakaavoihin.

Maantieteellinen matkailun tutkimus sisältää myös kehitysmaantieteeseen ja yhteiskuntatieteelliseen ympäristömuutostutkimukseen liittyviä lähtökohtia. Matkailumaantieteellinen tutkimus pyrkii yhdistämään teoreettisen ja empiirisen lähestymistavan kaihtamatta kvantitatiivisia tai kvalitatiivisia näkökulmia. Empiirisesti tutkimustoiminta painottuu Pohjois-Suomeen ja arktiselle alueelle sekä eteläiseen Afrikkaan.

Geoinformatiikan  keskeisinä tutkimuskohteina ovat terveysmaantieteeseen (Geography of health and well-being) liittyvät kysymykset sekä paikkatietoperusteinen saavutettavuusanalytiikka. Geoinformatiikan tutkimushankkeet pohjautuvat palveluverkon ja palveluyksiköiden sijainnin ja kapasiteetin optimointiin. Menetelmällisesti työ perustuu liikenneverkkoperusteiseen saavutettavuuden mittaamiseen ja optimointiin, geo-spatiaaliseen mallintamiseen sekä optimointialgoritmien kehittämiseen. Geoinformatiikan tutkimusteemat kytkeytyvät myös aluerakenteen muutokseen, vähähiilisyyteen, kestävään kehitykseen ja tehokkaaseen luonnonvarojen hyödyntämiseen.

Geoinformatiikan alan perustutkimuksella tuetaan terveys- ja sosiaalihuollon järjestelmän, palveluiden saavutettavuuden sekä kustannusten ja kustannustehokkuuden kehittämistä. Terveyden tutkimuksessa keskitytään väestöryhmien koetun ja mitatun hyvinvoinnin alueellisten erojen tarkasteluun. Keskeisenä painoalueena ovat myös palvelusaavutettavuuden mittaaminen, optimointi sekä kysynnän ja tarjonnan tasapainon tarkastelu. Sosiaali- ja terveydenhuollon tukipalvelujen osalta painopisteenä ovat henkilökuljetusten ja materiaalilogistiikan optimointi.