Germanist/in – sei offen für die Welt!

Miika Peitso, Absolvent des Studienfachs Germanische Philologie, berichtet über sein 12-monatiges Praktikum am Finnland-Institut in Berlin.

Germanist*in – sei offen für die Welt!

Nach meinem zwölfmonatigen Volontariat am Finnland-Institut in Berlin im Jahr 2018 fühle ich mich ab und zu wie ein Mitglied einer Verschwörung. Heutzutage stehen die Geisteswissenschaften unter gewaltigem Druck, ihre Existenz zu begründen. Auch ich habe unzählige Vorträge und schöne Gespräche geführt, warum man Sprachen studieren sollte. Immer wieder sehe ich teilnahmsloses Nicken, kritische Blicke und abwesende Gesichter vor mir. Doch jetzt weiß ich etwas, was diese Menschen wahrscheinlich noch nicht wissen – aber was sie mit Sicherheit wissen werden, wenn sie sich nur genug Mühe dafür geben.

Wer hat eigentlich behauptet, dass man mit Englisch und nettem Lächeln überlebt und dass die Deutschen und Finnen gleich sind? Kann man der EU Schuld daran geben, dass das Verständnis für Unterschiede im kollektiven Bewusstsein verloren gegangen ist – oder den Onkeln, die es im Urlaub in Deutschland immer so schön hatten? Ich habe jetzt meinen Platz in der Welt gefunden und fühle mich wie zuhause im deutschsprachigen Raum und in der deutschen Gesellschaft, aber dahinter steckt eine lange Geschichte. Schon während meines Austausches in Chemnitz 2017 wurden meine Fähigkeiten und meine Weltoffenheit auf die Probe gestellt.

Obwohl ich ganz gemütlich in der internationalen und relativ wohlhabenden Studentenblase lebte, bekam ich schon einen Vorgeschmack zwangsserviert darauf, was mir in der Schule nicht beigebracht wurde. Die ersten Wochen waren von einer Verstrickung von Regeln und Regellosigkeiten geprägt. Auf der einen Seite braucht man alles schwarz auf weiß, um die Bürokraten zufrieden zu stellen, Effektivität, damit man niemanden im Laden ärgert und auf der anderen Seite Geduld, weil die Vorstellung von deutscher Pünktlichkeit zumindest in Bezug auf meine deutschen Freunde überhaupt nicht der Realität entsprach.

Nach Chemnitz folgten 4 Monate in Finnland und dann ging es zurück nach Deutschland. Ich glaube bis heute, dass ich die Stelle ohne meine Tätigkeiten in Studentenvereinen gar nicht bekommen hätte. Und tatsächlich – jetzt waren nicht nur meine sprachlichen Fähigkeiten, sondern alles während der Jahre Gelernte gefordert. Das Volontariat war mein erster Job mit Bezug auf mein Fach und zusätzlich noch im deutschsprachigen Raum. Ein Sprung ins kalte Wasser eben.

Meine Haupttätigkeit am Finnland-Institut war die Studien- und Praktikumsberatung, was bedeutet, dass ich an Internationalen Tagen verschiedener Universitäten teilnahm, um über die Studien- und Praktikumsmöglichkeiten in Finnland zu berichten. Nichts Unmögliches, denn Finnland hat einen sehr guten Ruf, besonders wenn es um Praktika geht. Dabei muss man aber trotzdem das Publikum, Wünsche und Bedürfnisse kennen, damit man die Zuhörer nicht in Apathie treibt oder der Vortrag gleich wieder vergessen wird. 

Das war natürlich nur ein Bruchteil davon, was man als Germanist in einem Kulturinstitut machen kann. Das Jahr enthielt auch eine Unmenge von Übersetzungen, Programmplanung und -gestaltung, kreatives Schreiben und Sitzungen und Konferenzen, um nur einiges zu erwähnen. Sie haben doch alle etwas gemeinsam. Im Kern dieser Tätigkeiten steht die Aufgabe, zwischen zwei Kulturen und Sprachen – nicht, dass sie einander ausschließen – zu vermitteln. Man lernt die Sprache, die Kultur und die Gesellschaft kennen und kann Informationen so gestalten, dass sie alle Grenzen überschreiten. Man kann Freude mitbringen, überzeugen, quatschen und die Welt ändern. Und möglicherweise noch besser – eine Sache führt zu einer anderen und man findet einen Sinn und einen Job in dieser Welt endloser Möglichkeiten.

Jetzt noch mal zu den Fakten: Seit 2014 ist Deutschland der wichtigste Handelspartner Finnlands. Dafür werden nicht nur gewinnorientierte Ökonomen und engsichtige Bürokraten gebraucht, sondern auch weltoffene und abenteuerfreudige Sprachstudierende, die Gelegenheiten ergreifen und neue Wege und Möglichkeiten für andere Menschen bauen.

Sei deswegen offen für neue Sprachen, lies viel, triff neue Menschen und werde Experte in deinem Bereich! So werden mehr Brücken gebaut, mehr Netzwerke geschaffen und mehr Möglichkeiten ergriffen als jemand, der nur Englischkenntnisse hat, sich überhaupt vorstellen und zugeben kann. Es macht nichts, ein bisschen naiv zu sein, Fehler zu machen und belächelt zu werden. Es ist bloß Teil des lebenswichtigen und lebenslangen Lernens, was ein unentbehrlicher Teil des Lebenslaufs von Germanistikstudierenden ist. Und das kann ich mit Erfahrung behaupten.

 

 

Germanisti – pysy maailmalle avoimena!

Suomen Saksan-instituutilla suorittamani kaksitoistakuukautisen harjoitteluni jälkeen tunnen silloin tällöin olevani osa salaliittoa. Nykypäivänä humanistisilla tieteenaloilla on valtava paine perustella oma olemassaolonsa. Myös itse olen keskustellut ja pitänyt lukemattomia esitelmiä aiheesta, miksi kieliä pitäisi opiskella. Yhä uudelleen näen myötäelävät nyökkäykset, kriittiset katseet sekä poissaolevat kasvot. Sen sijaan tiedän itse jotain, mitä he eivät vielä tiedä – mutta mitä he tasan tarkkaan tulevat tietämään, mikäli näkevät tarpeeksi vaivaa sen eteen.

Kuka alun perin väittikään, että englannilla ja suloisella hymyllä pärjää, ja että saksalaiset ovat samanlaisia kuin suomalaiset? Voiko siitä syyttää EU:ta, että ymmärrys eroista on hävinnyt kollektiivisesta tietoisuudesta, tai vaikka setiä, joilla on aina niin mukavaa Saksan-lomillaan? Itse olen nyt löytänyt paikkani maailmassa ja saksalaisessa yhteiskunnassa, mutta sen takana on pitkä tarina. Jo Chemnitzissä 2017 suoritetun vaihtoni aikana maailmalle avoimuuteni ja taitoni asetettiin koetukselle.

Vaikka elin mukavasti kansainvälisessä ja hyvinvoivassa opiskelijakuplassa, sain pakkosyötettynä jo alkupaloja siitä, mitä koulussa ei opetettu. Ensimmäiset viikot olivat sääntöjen ja säännöttömyyden ristiaallokkoa. Toisaalta tarvitaan mustaa valkoisella byrokraattien miellyttämiseen, tehokkuutta, ettei suututa kaupassa ketään ja toisaalta kärsivällisyyttä, sillä ainakaan omat saksalaiset ystäväni eivät vastanneet saksalaisen täsmällisyyden ihannetta.

Chemnitzin jälkeen olin 4 kuukautta Suomessa, jonka jälkeen koitti paluu Saksaan. Uskon tähän päivään asti, etten olisi saanut paikkaa ilman aktiivisuuttani ainejärjestöissä. Ja todellakin – nyt ei vaadittu pelkästään kielitaitoa, vaan kaikkea vuosien aikana opittua. Työharjoittelu oli ensimmäinen suoraan alaani liittyvä työ ja vielä saksankielisessä ympäristössä. Siis melkoinen hyppäys syvään päätyyn.

Päätehtäväni oli opinto- ja harjoitteluneuvonta, mikä tarkoittaa, että osallistuin eri yliopistojen kansainvälisille päiville kertoakseni Suomen opinto- ja harjoittelumahdollisuuksista. Ei mikään mahdoton tehtävä, sillä Suomella on erityisesti harjoittelua koskien hyvä maine. Siinä työssä täytyy kuitenkin tuntea yleisö ja sen toiveet ja tarpeet, jottei ajaisi kuulijaa apatiaan ja jottei esitelmä vaipuisi unohdukseen.

Se oli luonnollisesti vain murto-osa siitä, mitä germanistina voi tehdä kulttuuri-instituutissa. Vuosi sisälsi myös valtavat määrät käännöksiä, ohjelmasuunnittelua ja –toteutusta, luovaa kirjoittelua ja kokouksia ja konferensseja, ihan näin muutamia mainitakseni. Niillä kaikilla oli kuitenkin jotain yhteistä. Niiden tehtävien ytimessä oli kahden kulttuurin ja kielen – jotka eivät sulje toisiaan pois – välinen seilaaminen. Kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa opitaan, jotta informaatiota voi työstää siten, että se ylittää kaikki rajat. Siten voi tuottaa iloa, vakuuttaa, juoruta ja muuttaa maailmaa. Ja mahdollisesti vielä parempaa – yksi asia johtaa toiseen, ja sitten löytää oman tarkoituksena ja työnsä tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa.

Vielä asiaan: vuodesta 2014 Saksa on Suomen tärkein kauppakumppani. Sen lisäksi tulevaisuudessa todennäköisesti kilpailu käydään Venäjän ja Intian nousun jälkeen yhä isompien blokkien välillä, jossa ei parane jäädä yliajetuksi. Siinä ei tarvita pelkästään voittoihin keskittyneitä ekonomeja ja kapeakatseisia byrokraatteja, vaan myös maailmalle avoimia ja seikkailunhaluisia kieltenopiskelijoita, jotka tarttuvat tilaisuuksiin ja rakentavat muille uusia teitä ja mahdollisuuksia.

Ole siksi avoin uusille kielille, lue paljon, tapaa ihmisiä ja tule oman alasi asiantuntijaksi. Siinä yhteydessä voit rakentaa enemmän siltoja, tavata enemmän ihmisiä, saavuttaa enemmän verkostoja ja tarttua useampiin mahdollisuuksiin kuin mistä joku ainoastaan englannintaitoinen saattaa edes kuvitella tai on valmis myöntämään. Ei haittaa olla vähän naiivi, tehdä virheitä ja tulla naurunalaiseksi. Se on ainoastaan osa elintärkeätä elinikäistä oppimista, mikä on välttämätön osa huipulle pyrkivän germanistin elämänkaarta. Ja sen voin kertoa kokemuksella.

Viimeksi päivitetty: 12.2.2019