Medicine, mobility and the empire: Nyasaland networks, 1859-1960

Oulun yliopiston historian yliopistonlehtori Markku Hokkasen teos ”Medicine, mobility and the empire: Nyasaland networks, 1859-1960” (Manchester University Press, Studies in Imperialism-sarja) tarjoaa uusia näkökulmia ja lähestymistapoja kolonialismin ja imperiumien, lääketieteen ja parantamisen sekä Afrikan historian tutkimuskentille. Tutkimus tarkastelee ihmisten, lääkkeiden ja ideoiden liikkuvuuden ja verkostojen merkityksiä globaalissa historiassa modernien siirtomaa-imperiumien aikakaudella. Keskiössä on nykyisen Malawin alue, joka kytkeytyi erilaisten verkostojen kautta brittiläiseen imperiumiin, eteläiseen Afrikkaan ja laajempaan maailmaan uusilla tavoilla 1800-luvun jälkipuolelta alkaen.

Kontaktit, vuorovaikutus ja lääkinnällinen vaihto brittien ja malawilaisten välillä alkoivat David Livingstonen Sambesin-retkikunnan myötä 1850-luvun lopussa. Kolonialistissa kohtaamisissa, kamppailuissa ja vuorovaikutustilanteissa sekä afrikkalaiset että eurooppalaiset etsivät toimivia hoitokeinoja ja takeita terveyteen ja hyvään elämään. He suhtautuivat sekä kiinnostuksella että epäillen toistensa lääkkeisiin. Syntyneessä uudessa lääkintäkulttuurissa lääkkeet, ideat ja ihmiset olivat yhä laajemmassa liikkeessä: kiniinistä tuli elintärkeä mutta kiistelty lääke malariaan, ja malawilainen nuolimyrkky strophanthus muutettiin imperiumien laboratorioissa sydänlääkkeeksi.

Liikkuvuus ja verkostot mahdollistivat aluksi maallikko-kolonialistien ja sittemmin trooppisen lääketieteen spesialistien nousun terveyden auktoriteeteiksi Keski-Afrikassa. Malawiin syntyi pieni protestanttinen ja länsimaisittain koulutettu lääkintäeliitti. Uudet parantamisideat ja -tekniikat, kuten rukouksella tai ruiskeilla parantaminen, levisivät. Malawilaiset siirtotyöläiset eteläisessä Afrikassa etsivät puolestaan monipuolisesti lääkkeitä ja hoitokeinoja selviytyäkseen uusissa siirtomaatalouden olosuhteissa, joissa terveyttä ja hyvinvointia uhkasivat monet vaarat. Rasismi, syrjintä ja köyhyys rajoittivat afrikkalaisten mahdollisuuksia päästä käsiksi uusiin lääkkeisiin ja länsimaiseen lääkärikoulutukseen. Kaksi ensimmäistä malawilaista lääkäriä (joista Hastings Banda tuli myöhemmin tunnetuksi itsenäisen Malawin autoritäärisenä johtajana) onnistuivat tässä kuitenkin transatlanttisten protestanttisten verkostojen avulla. Kolonialistien yrityksiä ottaa haltuun afrikkalaisia lääkkeitä ja myrkkyjä vaikeuttivat puolestaan salaisuudet, kielitaidon heikkous ja tiedonantajien puute. Hokkasen tutkimus osoittaa, miten lääkkeiden, tiedon ja terveyden tavoittelu yhdistivät ja erottivat afrikkalaisia ja eurooppalaisia maailmassa, jolle ominaista oli lisääntyvä liikkuvuus, monitasoiset kamppailut ja perustavanlaatuinen epätasa-arvoisuus.

Medicine, mobility and the empire -teos perustuu arkistolähteisiin Malawissa, Britanniassa ja Etelä-Afrikassa, painettuun lähdemateriaaliin ja muistitietotutkimukseen Pohjois-Malawissa. Tutkimusta ovat eri vaiheissa rahoittaneet Suomen Akatemia, Emil Aaltosen säätiö sekä Jyväskylän ja Oxford Brookesin yliopistot. Tutkijavierailut Malawin yliopiston Chancellor Collegessa ja Oxford Brookes-yliopistossa olivat ratkaisevassa roolissa tutkimustyössä.  

Viimeksi päivitetty: 4.12.2017