Lapsuus 1500–1900-luvuilla – menneisyyden lapsuuden uudet tutkimusmenetelmät

Projekti tutkii lapsuutta 1500–1800-luvuilla. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää arkeologista lapsuustutkimusta, johon ryhdytään haastavilla tutkimuskysymyksillä. Näistä yksi tärkeimmistä on lasten sosialisaation ja lasten oman äänen löytäminen suomalaisen arkeologisen materiaalisen ja historiallisten lähteiden kuten perukirjojen sekä tehdas- ja kouluarkistojen pohjalta. Hautauksia sekä lasten työhön ja koulunkäyntiin liittyviä esineitä tutkitaan teoreettisista viitekehyksistä, joissa tunteet ja sosiaalinen performanssi ovat keskiössä. Bioantropologian menetelmillä perehdytään myös lasten ravintoon ja terveyteen sekä tutkitaan imetyskäytäntöjä stabiiliisotooppien avulla. Näiden kysymysten kautta voidaan pohtia menneisyyden vanhemmuutta.